18.12.2011 sunnuntai (klo 22:00) ~  Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy, sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy. Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa. Itsestäni etsittävä on mun joulurauhaa.

Viikko jälleen pulkassa. Joulu häämöttää jo kulman takana. Lahjat on ainakin suurimmaksi osaksi paketissa. Talo on siivottu ja lakanat vaihdettu. Huusholli on koristeltu, piparit ja tortut on leivottu. Minun puolestani joulu saa jo tulla :)

Kiirettä on ollut ja työkiireet tulevat taas uniin. Lauantaiaamuna heräsin kymmentä vaille kuusi, enkä saanut enää unta. Avoinna olevat työasiat lyöttäytyivät heti seuraan. Tosi miellyttävää huomata viikonloppuna kuuden aikaan aamulla laativansa sotasuunnitelmia duunien varalle

Jos nyt vielä pahimmat työkiireet selättäisi, niin sitten pääsisi vailla huolia joulun viettoon ja saisi pitää muutaman päivän lomaakin. Tiistai-iltana on Tuomaksen koululla joulujuhla ja keskiviikkona on vika päivä koulua. Sitten alkaa lapsillakin joululoma. Keskiviikkona menen pitkästä aikaa kampaajalle ja loppuviikko on varattu rauhoittumiselle :)

Hyvää joulua kaikille!

11.12.2011 sunnuntai (klo 22:00) ~ Enkeleitä, onko heitä?

Olen ihan puhki. Lauantai-illasta lähtien meillä on keskusteltu kuolemasta. Tuomas ja kaverit olivat aiheesta viikolla keskustelleet ja nyt poika on suunnillee vatsa kuralla siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja milloin tai miten ihminen kuolee. Auta armias. Asiaa on puitu nyt joka mahdollisesta kulmasta ja aikamoista shaissea olen jauhanut korvat punaisena. Seitsemän vuotiaalle, joka on saada paskahalvauksen, ei voi mennä sanomaan, että siinä vaiheessa kun on arkussa mullan alla mätänemässä ja kasvamassa ruohoa, elämä on ohi (lätkäkeräilykortteja ei saa mukaan) ja siitä eteenpäin on pelkkää madonruokaa. Ehei, juuri sitä ei voi sanoa. Siitä seuraisi sellainen ulvonta, että joulupukin porotkin luulisivat etelän susien tulleen hulluiksi.

Tuomaksella meni pasmat ihan sekaisin. Leikit ei kiinnosta, äidin perässä on kuljettu huoneesta toiseen kuin uskollinen seurakoira. Olen yrittänyt kertoa, että jokainen ihminen ajattelee kuolemasta omalla tavallaan. Yhtä oikeaa totuutta ei ole, yritin pojalle selventää. Mutta se ei riitä. Mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen? Pitää saada faktaa. Tuomakselle oli selkeästikin tärkeää, etteihän kuolema satu ja jatkuuhan elämä vielä taivaassa. Sanoin sitten, että kun ihminen kuolee, ihmisen sielu, ajatukset ja mieli menevät taivaaseen ja elävät siellä. Okei, tämä vähän lohdutti. Mutta mitä tapahtuu sydämelle? Ja syntyykö ihminen joskus uudestaan? Apua. Miten näistä asioista voi keskustella halvauksen partaalla olevan pikkupojan kanssa. Asiaa ei yhtään auta se, että koulun uskontotunnilla kuulemma keskustellaan Jeesuksesta, joka syntyi uudelleen. Vaikka kirkkoon kuulummekin, en halua tuputtaa pojalle mitään uskonnollisia uskomuksia, niistä saa jokainen itse ajatella mitä haluaa. Mutta ehkä tässä tapauksessa on kaikkien henkisen hyvinvoinnin etu, että päädyimme keskustelussamme siihen, että elämä jatkuu taivaassa.

Olo on kuin maratonin jälkeen. Muutenkin on paineita ja stressiä. Sitten yksi vielä poraa elämän totuuksista, joita ei kuitenkaan kestä kuulla. Olisihan sitä voinut viikonlopun mukavimmissakin merkeissä viettää. Vaikka yritin piristää mieltä jouluaskarteluilla ja juttelemalla ihan muista asiosita, aina hetken päästä piti taas palata, tyyliin vielä yksi kysymys. Anteeksi että tekee mieli huutaa, heittäytyä lattialle selälleen potkimaan kohti kattoa ja parkua.

Viikko oli aika helvettiä. Älytön kiire. Sitten sain vielä sen loistoidean, että vienpä Tuomaksen kavereineen perjantai-iltana keilaamaan. Pojat tietysti innostuivat ihan täysin. Kotiin tullessani olin saada kohtauksen, kun neljät reput, toppatakit ja ulkohousut olivat pitkin poikin levällään meidän tuulikaapissa. Ihan kivasti ajateltu, etteivät vaatteet kastele parkettia, mutta... Pisteenä ii:n päälle, talven ensimmäinen "myrsky" osui tietysti samalle illalle. No, kaikki meni hyvin, mitä nyt lapset vähän vauhkoontuivat ilosta ja limu/mehuhumalasta, mutta suotakoon se tämän kerran. Ensi kerralla muistan miettiä kaksi kertaa ennen päähänpistojen toteuttamista :D

Eilen käytiin vähän huonekalukaupoilla, kiikarissa on uusi työ/kirjoituspöytä olkkarin nurkkaan sekä isompi ruokapöytä. Lisäksi kävimme vielä vähän kaupoilla. Tänään on siivottu ja käyty Honkkarissa, ei paljon kummempaa. Shaissen jauhamisen lisäksi siis. Toivottavasti uusi viikko saa pojan ajatukset uusille urille, minä en jaksa tästä enää montaa päivää vääntää ruosteista rautalankaa. Tässä vaiheessa vuotta kaipaisi jo jotain iloisempaakin mietittävää. Työkiireissä ja kaikessa muussa "normaalissa" on jo ihan riittävästi.

Se siitä. Jos en tänä yönä enää tarvitsisi menettää yöuniani tämän kaiken takia. Muiden juttujen pariin siis vielä, mukavaa joulun odotusta kaikille!

6.12.2011 tiistai (klo 22:00) ~ Joulupukin osoitetta etsimässä

Mitä tähän nyt sanoisi? Sitä mennään eikä meinata. Viime viikon maanantaina Tuomas tuli kipeäksi. Ensin oireili korva ja sen vuoksi kävimme lääkärissä heti maanantaiaamusta. Korva oli tulehtunut, kuinkas muuten. Haimme apteekista antibiootit. Illalla nousi kova kuume, jonka en uskonut johtuvan korvatulehduksesta, mutta en nyt oikein tiedä mitä se oli. Kuume hellitti jo seuraavana päivänä ja vielä keskiviikon poika paranteli mummilla.

Perjantaina oli Valton duunin pikkujoulut ja Tuomas meni mummille ja papalle viikonlopuksi. Pyyhälsin perjantaina ruokakaupassa ja siivosin, tosi rauhallinen ilta yksin kotona ;) Lauantaina meille tuli Krisu ja Hanna kylään. Kävimme Hyrylän paikallisessa hohtokeilaamassa, oli oikein kivaa :) Keilailun jälkeen istuimme iltaa täällä meillä.

Sunnuntaina paketoin loppuja joululahjoja. Kävimme vähän kaupoilla ja menimme hakemaan Tuomasta. Poika sanoikin sitten vaan, että hän jää mummille vielä yhdeksi yöksi, kun maanantai on koulusta vapaata ja mummille poika olisi joka tapauksessa maanantaina taas tullut. Valto kävi maanantaina hakemassa pojan sählytreeneihin ja tänään on vietettykin itsenäisyyspäivää ihan rauhallisissa merkeissä.

Välipäivän vuoksi tuntuu ihan sunnuntailta. Ahdistaa. Duunissa odottaa valtava tehtävävuori, jonka työstämistä on huomenna taas jatkettava kaksin käsin ja hampain. Äsken leikin äitiä, psykiatria ja silmälääkäriä pojalle, joka ei kaikilta maailman ihmeellisiltä huoliltaan saa unta. Hoh. Niin tyypillistä, että nukkumaan mennessä jäädään pohtumaan syntyjä syviä, joita on sitten puitava läpi puoli tuntia. Poika on tullut ainakin siinä asiassa äitiinsä, sillä jos olisi saanut isänsä unenlahjat, meillä nukuttaisiin joka viikonloppua vähintään kymmeneen ;)

Eipä muuta, eteenpäin sanoi mummo lumessa. Kai se tästä jossain vaiheessa rauhoittuu.

27.11.2011 sunnuntai (klo 21:45) ~ Pitkään aikaan multa ei olekaan kysytty, olenko yli kuusitoistavuotias - no, tämäkin oli puhelimessa ;)

Perjantaina sitä ihmettelee, miten viikko on jälleen takana päin. Näin sunnuntaina sitä havahtuu uuteen alkavaan viikkoon ja tuleva viikko tuntuu pitkältä ja työntäyteiseltä. Kaikenlaista olisi taas edessä. Oikeastaan odotan vaan, että päästäisiin jo joulunalustunnelmiin, ehkä kaikki silloin rauhoittuu?

Joulukortit on tilattu MLL:sta ja lahjashoppailut on hyvällä mallilla. Torttuja tekisi jo mieli paistaa ja maistaa, kaapissa kutsuvasti odottelee paistonkestävä omena-kanelimarmeladi. Tämä hillo peittoaa minun mielestäni perinteisen luumuhillon kirkkaasti. Myös punaiset hillot, mansikka ja vadelma, sopivat hyvin jouluun ja torttuihin. Luumu on jotenkin out.

Etsiskelen uutta jouluista ovikranssia. Edellinen osoitti lahoamisen merkkejä ja se taidetiiin itse asiassa jo nakata roskiin. Viime vuoden askartelutarvikkeet on vieläkin kassissa, joten yritys taas hyvä kymmenen, jotta saisin niistä aikaiseksi jotain :)

Se joulusta, kohta se on kuitenkin täällä. Mukavahan sitä on odotella. Ei kuulu sen kummempaa. Menneellä viikolla Tuomas kyläili taas kavereiden luona tiuhaan. Valto ja minä kävimme vuorotellen shoppailemassa, eipä siinä paljon muuta. Normaalit rutiinit. Influenssarokotuksen kävin hakemassa perjantai-iltana. Viikonloppukin tuli ja meni. On pyykätty ja mankeloitu, paketoitu ensimmäinen satsi lahjoja, pesty autot ja yhdet kämmekkäätkin kudottu. Nyt ei enää näppejä palella iltaisin :)

20.11.2011 sunnuntai (klo 22:00) ~ Havuja, p*#@ele

Elämä on täynnä pieniä murheita. Murheista kasvaa isoja pulppuavia jokia, etenkin öisin, kuten viime yönä. Mistä ihmeen syystä, sitä jokea vastaan on pakko taistella juuri yöllä kolmen aikaan tai silloin kun voisi alkaa nukkumaan? Se joki on pakko kesyttää; on pakko löytää strategia, jolla selviytyy asiassa eteenpäin. Uni vain ei tule ennen kuin jokea pitkin on ratsastettu sillä kirkkaanpunaisella ja kiikkerällä pikkuruisella kumiveneellä. Unen aika koittaa vasta, kun kumivene tömähtää pehmeästi rantahiekkaan.

Kaikki aika ja energia menee pomppiessa näistä murheista toiseen. Välillä pitää tehdä töitä ja yrittää käydä kotonakin - ainakin nukkumassa. Pitää kokata ja löytää aikaa sekä pyykkäämiselle että kaupassa käynnille. Luulen ratkovani arjen kiireitä rationaalisesti ja järjestelmällisesti, mutta olenkohan siinä sittenkään järin hyvä?

Kaiken kukkuraksi olen taas menneen viikon ollut pienessä flunssassa. Onneksi ihan vaan nuhanenänä, ei sen suurempaa tautia tällä erää, mutta kyllä se pienikin piikki lihassa tuntuu liialta. Argh.

Tälläisina hetkinä ilahduttaa yksi biisi. Pinkin So What, olkaa hyvä! Video on ehkä paras :)

13.11.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Pehmeästi kuin tikan koputus haapaan kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö se olit?  -Risto Rasa-

Mieletön väsymys. Tekisi mieli painua vaan nukkumaan. Olisi vaan niin paljon tekemistä. Työkone on makkarissa salkussa. Piti viikonlopun aikana tehdä yksi duunijuttu, mutta taidan jättää sen huomisiltaan. En jaksa. Onhan tässä vielä pari päivää aikaa. Hitsi, että ei jaksaisi mitään.

Mennyt viikko oli aika hullu. Maanantaina Tuomaksen treenit, tiistaina ja keskiviikkona poika oli kavereilla ja kaverit meillä, perjantaina pojat olivat täällä ja lähtivät illalla koululle discoon. Olin maanantai-iltana tehnyt keittoa, mutta ei sitä täällä ollut Valtoa lukuun ottamatta kukaan syömässä. Onneksi pojan kaverit käy välillä meilläkin syömässä, muuten alkaisi hävettää. Mieletöntä hösistä.

Tiistaina Tuomaksen piti olla ilta kaverillaan, Valto lähti Sampsan luo kyläilemään ja minä ajattelin käydä kaupoilla isänpäivälahjoja etsimässä. Ehdin vartin verran olla Jumbossa, kun Tuomas soitti, että he tulevatkin meille. Hoh. Eikun kotiin. Parempi olla kotosalla seurailemassa kundien puuhailuja. Keskiviikkona piti sitten korjata tilanne ja häröillä kaupoilla. Jäin siinä vaan miettimään, että apua, en jaksaisi mitään jouluhössötystä ja lahjahärdellejä. Mutta kaipa se täytyy lahjoja alkaa miettimään - jos osan vaikka hommaisi netin kautta :)

Nyt viikonloppuna Valto vaihtoi kumpaankin autoon talvirenkaat. Paljon mitään muuta ihmeellistä ei ole puuhattu - siitä huolimatta tuntuu, että mihin hittoon tämäkin viikonloppu tärvääntyi?!?! Eikä tullut edes mentyä ajoissa nukkumaan, koskas sitä :(

6.11.2011 sunnuntai (klo 22:00) ~ Jos voisin vain olla?

Huh, mikä viikko. Mennyt viikko hujahti ohi ihan käsittämätöntä vauhtia. Töissä on kaikki ihan ok, toki tekemättömien töiden kimppuun pitäisi päästä - toistaiseksi aika on mennyt pakollisiin akuutteihin asioihin. Päivät vain vaihtuivat. Tajusin välillä vaan kallistavani päätä tyynylle ja heti kohta taas mentiin. Tuomas oli kylässä tuolla, seuraavaana päivänä siellä. Keskiviikkona käyntiin Toys 'r' ussissa ostamassa perjantain naamiaisiin puku ja tortaina oli pojan kaverin synttärit.

Valto paiski töitä koko viikonlopun. Lauantaina Tuomas viihtyi lähes koko päivän kaverinsa kanssa. Minä tein kotihommia ja ehdin jopa katsoa yhden tallennetun jakson "muodin huipulla" sarjaa. Lempiohjelmani, jossa ompelukoneet surisevat :) Sunnuntaina vähän pelattiin pleikkaa ja tehtiin pihatöitä. Kaikenlaista on saatu aikaan. Auto on pesty ja imuroitu, Tuomaksen kaksiin ulkohousuihin ompelin kuminauhat etteivät ne tippuisi pojan päältä, pyykkikone on laulanut hallelujaa ja sen sellaista. Villasukatkin ehdistyvät hyvää vauhtia :)

Vaikka silti, tänä aamuna väsytti ihan sikana. Kone ei millään meinannut käynnistyä. Olisin halunnut vaan nukkua.

Eipä tässä muuta. Sunnuntai-ilta on aina jotenkin hektinen. Pitää muistaa pakata pojan sählytreenejä varten reppu valmiiksi sekä laittaa koulureppuun sisäliikkavermeet. Tulevan viikon menu olisi hyvä saada hahmoteltua valmiiksi ja vaatteetkin pitää silittää. Kauppalistaakin pitää miettiä, että on sitten mistä kokata. Että semmosta. Vaikka kyllä laiskottaisi ja tekisi mieli jättää kaikki tekemättä, mutta kun sen vaan tietää, että pieni valmistautuminen helpottaa kummasti viikon kiireessä, niin omatunto ei anna rauhaa. 

30.10.2011 sunnuntai (klo 21:00) ~ Vammainen vasen korva, henkistä ahdistusta hoidetaan sukkapuikoilla ja haravan varressa

Eipä paljon mitään uutta. Suivaannuin perjantaina tukkoiseen korvaan sen verran, että marssin kesken työpäivän jälleen lekuriin. Toinenkin korva on nyt tulehtunut ja tässä tukossa olevassa on välikorvassa tulehdus, joka ei ole parantunut. Pitkän neuvottelun jälkeen lähdin lääkäristä jälleen uusi antibioottiresepti kainalossa. Lisäksi jouduin kortisonikuurille. Jos nämä eivät tepsi, saa korvatautien erikoislääkäri katsoa mitä tehdään. Perskele. Ihan kuin tämän rutisevan puolikuuron korvan kanssa eläminen ei olisi perseestä jo muutenkin. Argh. Enkä edes tiennyt, että kortisonipillerit maistuvat noin helvetin pahalle.

Lauantaina vaan siivottiin ja Tuomas viiletti kavereilla. Illalla kävimme mummilla syömässä. Tänään olin aamupäivän pihahommissa, haravoimassa taloyhtiön mailla ja pistin samalla takapihan kukkapenkin talvikuntoon. Näin puolikuntoisena oli varsin hikistä hommaa, mutta olipa mukava ilma. Lämmin syksyinen kostea ilma oli hyvää hengittää ja puuhastelu oli mukavaa. Aika riensi jopa niin, etten tajunnut ajankulua ja tuli kiire Cecilian ja Johanneksen synttäreille. Kiitos syntymäpäiväjuhlista, oli mukavaa, kuten aina! :)

Mitä muuta...? Sukkien kutomista ja kotitöitä, eipä paljon mitään. Pojan syysloma on nyt ohi ja edessä marraskuu. Alkaa taas normiarki, kiireineen kaikkineen. Kieltämättä mielessä muhii jo joululahjojen suunnittelua ja askarteluideoita. Aika menee niin siivillä!

27.10.2011 torstai (klo 21:30) ~ Sairas lokakuu

En muista milloin olisin ollut näin sairas. Hädin tuskin keuhkokuumeen selätettyäni, nipin napin, toipilas kuitenkin vielä - päälle puski mukava pieni flunssavirus. Se toi mukanaan tietysti räkätaudin, mutta normi lentsun lisäksi mausteet kuin korvatulehdus, silmätulehdus ja mieletön yskä. Taivas varjele!

Korva on edelleen lukossa/tukossa ja pelkään pahinta, että joudun sen takia vielä kerran käymään lääkärissä. Tekisi mieli survoa sukkapuikko korvaan, jotta se aukeisi taas. Puolikuurona olo ei ole kivaa. Nähtiinpä tämän korvatulehduksen ansiosta (vai olisiko lääkitykselläkin ollut osuutta asiaan) sekin ihme, että minä en yöllä herännyt Tuomaksen äiti-huutoihin, vaan Valto sai rynnätä paikalle. Ohhoh! Jo on maailman kirjat sekaisin, Valto kun ei nykyään ihan pieneen tunnu heräävän.

Neljä antibioottikuuria olen nyt peräperää syönyt ja yhtään enempää en halua. Tämä viimeisin hevoskuuri sai vatsan sekaisin ja paskansin silkkaa vettä. Ei paljoa naurattanut siinä vaiheessa.

Maanantaina olin töissä ja yskin keuhkoni pihalle. Hävetti rykiä siellä taukoamatta, mukavan kuuloista se ei varmasti ollut. Yskitty on öitä myöden. Nyt kolme päivää olen ollut "syyslomalla" pojan kanssa. Vaikka sairaslomaahan se oli, ja täytyy sanoa, että flunssista tämä on sieltä vaikeimmasta päästä, joten ihan suosiolla olin poissa töistä. Sairastuttiin Valton kanssa samaan aikaan ja lukuun ottamatta minun korvatulehdustani taudinkuva on ollut jotakuinkin sama. Valtolla kurkku on ollut kipeämpi tosin ja minä taas olen keuhkokuumeesta asti raakkunut kuin pahinkin viskisieppo. Ääni meni silloin jo lokakuun toisena päivänä ja aika tiukkaa tekee saada sitä takaisin.

Ääntä ei meinaa tulla sen vertaa, että iltasadunkaan lukeminen luonnistuisi. Jotenkin iltasatukin menee pilalle, kun sitä yrittäää kähistä viimeisillä äänen rippeillä. Näinpä Tuomas päätyi lukemaan iltasatuja minulle ja hyvin on lukeminen sujunut :) Ihan hehkuin ylpeyttä, kun Tuomas ekan kirjan luki. Ja pojalla oli voitajafiilis, se ilo ja onni loisti naamalta kuin Naantalin aurinko :)

Tuomas on ollut meistä ainoana terve *koputan puuta* ja toivottavasti myös pysyy terveenä. Nyt syyslomalla poika on viilettänyt luokkakaverinsa kanssa pitkin lähitienoota ja tylsää ei ole ollut. Minä olen nauttinut siitä, että aamulla ei ole tarvinnut nousta aikaisin, univelkaa on monen viikon edestä. Aina vaan nukuttaisi! Hiljaiselo  kotona on ollut paikallaan ja nyt pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että ehkä tästä flunssasta selvitään. Yskä on laantumaan päin ja voimiakin alkaa olla taas kasassa. Kun tämän korvaperskeleen vielä saisi rykäistyä auki, niin saisi taas ohjat käsiinsä tästä elämästä. Aikamoisessa lääketokkurassa on tämä lokakuu eletty.

16.10.2011 sunnuntai (klo 21:40) ~ Yhtenä yönä Pariisissa ja muita tapoja torjua tylsää arkea

Perjantaina kävin totuttelemassa taas töiden tekoon. Torstaina kävin kontrollissa ja tulehdusarvot olivat melkein normaalit. Sain vielä yhden paketin antibiootteja ja sairauslomaa ensi viikon keskiviikkoon. Mutta luulen pystyväni jo tekemään töitä, en nyt ihan täydelllä teholla mutta kuitenkin, joten perjantaina menin töihin melkein kahden viikon sairausloman jälkeen. Yskää on ja uusi astmalääke tutisuttaa. Hieman henkeä ahdistaa vielä, mutta kyllä tämä tästä.

Tänään käytiin leffassa Flamingossa, pitkästä aikaa leffassa yleensäkin -  ehkä viiden vuoden tauon jälkeen. Valtolla oli yksi vapaalippu, joten käytiin sitten hyödyntämässä se. Tai mitä hyödyntämistä se on, kun yksi tiketti maksaa suolaiset 12 €? Huh. Jos kaksi ihmistä menee leffaan, samalla rahalla saa jo ostettua koko leffan DVD:nä tai blu-rayna ja katsottua sen kotona kaikessa rauhassa. Leffassa ei ole mitään tunnelmaa, jota kaipaisin, pelkästään jo popcornien löyhkä tyrmää tajunnan ja on pilata leffanautinnon. Mitä ihmeen myrkkyä ne pistävätkään niihin maissipaukkuihin, jotta niistä saadaan noin pahanhajuisia?

Henna ja Tuomas kävivät eilen ja tänään etsimässä geokätköä mummin ja vaarin kodin läheltä. Ja löysivätkin sen :) Itsekin innostuin hauskasta ulkoiluharrastuksesta ja kävin rekisteröitymässä www.geocaching.com -sivulle. Kunhan tästä taudista tokenen, lähden tuonne meidän metsään etsimään vesitornille piilotettua kätköä. Nykyaikaista aarteenetsintää GPS:n avulla - ja rikastua voi vain ja ainoastaan henkisesti. No ehkäpä kroppakin siitä kiittää :) Jopa pelkästään täällä Hyrylän suunnalla rekisteröityjä kätköjä on monia ja lähiseuduilla ihan valtavasti :) Ei tarvitse lähteä pitkälle etsimään. Vaikka voisihan niitä etsiä pitkin Suomea ja koko maailmaa, jos reissun päälle lähtisi ;) Ensi kesänä voisi noita kätköjä etsiä enemmänkin, ihan talvilaji tämä ei taida olla täällä kotoSuomessa - ainakaan kaikkien kätköjen kohdalla.

Ei kuulu muuta uutta; väsyttää ja arjen kiireet ahdistaa. Olen kutonut Tuomakselle sukkia ja iltaisin pelannut tässä läppärillä huvipuistojen rakennuspeliä, johon olen hurahtanut. Jonkinlaista aivojumppaa sekin ;) Olisi oikeasti pitänyt olla nukkumassa paljon aikaisemmin.

Yhtenä yönä olin matkalla Pariisisssa :) Siitä unesta harmitti herätä. Hymähdin itsekseni aamulla, että samaa kolmioyskänlääkettä otan kyllä tänäkin iltana, jos sillä noin makoiset unet saa - mutta ei se toiminutkaan toivomallani tavalla :D Pahus! :D

Kaipaan hyvää kirjaa, jonka kanssa voisi vetäytyä peiton alle lämpimään sänkyyn. Kuumaa teetä pitää saada paljon, jopa hunajasta opin äskettäin pitämään. Ennen käytin aina makeutusainepillerin.

Pitäisi taas keksiä vikon menu, se helpottaa elämää. Tuomas on niin paljon menossa kavereiden kanssa, että ruoka pitää saada suht reippaasti pöytään. Mukavaa viikkoa kaikille! :)

9.10.2011 sunnuntai (klo 21:45) ~ Näinkin voi käydä

Tiistaista asti sairaslomalla ja vielä saikku jatkuu ainakin ensi viikon torstaihin asti. Keuhkokuume voi tappaa kahdessa tunnissa - jos huono tuuri käy, sanoi lääkäri ja kehotti ottamaan iisisti.

Viime sunnuntaina meni ääni. Äänen tilalla tuli kurkkua raastavaa kähinää, joka vaan paheni maanantaina. Menin kuitenkin töihin, pakersin ne duunit, jotka oli pakko saada pois päivänjärjestyksestä ja kun kolmen aikaan tuntui, etten jaksa enää kähistä, lähdin kotiin ja menin punkkaan lepäämään. Silloin jokin naksahti ja hetken kuluttua tärisin vilusta vilttien alla. Illalla kuumetta oli 38,5 ja ymmärsin, etten huomenna taida mennä töihin.

Tiistaiaamupäivänä kävin Mehiläisellä. Tulehdusarvot olivat 99 ja sen kyllä tunsi. Minulla aika harvoin nousee kuume ja silloin kyseessä on jo jotain muuta kuin tavallinen flunssa. Voimat oli veks ja halusin vaan maata sängyssä. Minun tuuriani oli, että Valto oli tiistain ja keskiviikon reissussa, joten sain pärjätä pojan kanssa kaksin - juuri silloin kun eniten kaipasin apua ja olisin halunnut vaaan nukkua. Tuomas paineli onneksi kerhosta tultuaan takaisin ulos kavereiden tykö heti kun oli saanut syötyä, joten pääsin takaisin lepäämään. Silti, lähes kolmeysin kuumeessa iltapalan laittaminen ja iltatoimet tuntuivat haasteelliselta. Mutta naisen ja äidin sisulla hommat hoitui, pakkohan se oli.

Keskiviikon ja torstain jännäsin, alkaisiko antibiootti purra. Jos tulehdusarvot eivät laskisi, olisi tiedossa keikka Hyvinkäälle. Sitä en halunnut. Kammoan sairaaloita, ainakin potilaana oloa. Kuumeessa inhottavinta oli mieletön nivelsärky, hikisissä lakanoissa nukkuminen ja horkkamainen paleleminen. Kuume taittui ja olo parani hieman ja perjantainen kontrollikäyntikin kertoi tulehdusarvojen olevan laskusuunnassa. Mukaan tarttui lisää antibiootteja ja iso pullo yskänlääkettä.

Tässä sitä nyt on kärvistelty kotosalla. Yskittää. Väsyttää. Olo paranee päivä päivältä onneksi ja torstaina menen taas piikitettäväksi.

Eipä meille muuta. Valto oli reissussa pitämässä lystiä ja poika on painellut kavereitten kanssa ulkona. Minä nökötän telkkarin edessä ja katson kaikki mahdolliset kokkiohjelmat ynnä muut mitä en ikinä muutoin tulisi katsoneeksi. Jotenkin sitä vaan miettii, että miten tässä näin kävi, että kaikki muut sairastavat flunssan ja minä kitkuttelen terveenä, kunnes sitten jalat melkein menee alta. Etenkin, kun tämä on jo toinen keuhkokuume. Edellinen oli jotain viisi vuotta sitten. Silloin kun astmakin todettiin. Täytyy ehkä jutella astmalääkärin kanssa... Onko tämä vaan luontoäidin tapa pysäyttää ja kertoa, että välillä pitää rauhoittua vai olenko vaan keuhkokuumemagneetti?

25.9.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä

Aamulla Valto ohimennen tokaisi, että ihme, että olen onnistunut säilymään terveenä. Vastasin siihen, että se on vain ajan kysymys, kun minä olen räkätaudissa. Kroppa taisi ottaa sen liian kirjaimellisesti, sillä aamupuuron jälkeen alkoi nokka vuotaa. Prkl! En antanut lupaa. Taisin kuitenkin tarpeeksi tilanteesta kiehahtaa, sillä päivän mittaan nuhatus hävisi ja nyt ei vaivaa erityisemmin mikään, vaikka pinna kireällä onkin.

On kieltämättä vähän sellainen fiilis, että nyt ei kannata kenenkään tulla soittamaan suutaan. Stressi painaa. Kaikki aika menee töihin - vielä kerran töihin - sekä kotona puuhasteluun yhteisen hyvän eteen. Nyt alkaa viulun kielet olla kireällä, joten kannattaa varoa. Kaipaisin kunnon niskahierontaa, kupillisen kuumaa teetä ja aikaa rauhoittua.

Reilut kaksi viikkoa olen nyt kotona paiskinut illat töitä. Ensin päivät toimistolla ja kun poika on saatu nukkumaan, jatkanut koneen ääressä webbisivujen parissa. Maaliviiva häämöttää kuitenkin, ensi keskiviikkona sivujen on määrä olla julkaisuvalmiina ja perjantai on meidän suuri päivä. Vielä siis kolme päivää ja iltaa aikaa tehdä viimeisiä viilauksia.

Väsyttää. Ei että jos minä olen ollut kiukkuinen ja äreä, niin on Valtokin. Perjantaista asti mies on ollut kuin perslistoon lasautettu kiroileva karhu. Mutta ei se mies osaa sanoa mikä vaivaa. Oisko tää meidän tapettiprojekti, joka ei miestä innosta? Ahkerasti Valto ja pappa ovat nyt kaksi puolikasta päivää tapetoineet, mutta pienestä jäi kiinni. Tuomaksen huoneesta on 90 % tapetoitu. Tapetti loppui kesken. Great! Olin jo mielessäni iloinnut, että viimeinkin, tän viikonlopun aikana saadaa pojan huoneen huonekalut listoja ja pattereita myöten paikoilleen, verhot ripustettua ja matto lattialle. Ja paskat. Olen aika varma, että tapettia saa lisää, mutta en voi olla  miettimättä, että jos ei saakaan?!!? Sitten on totta tosiaan luovien ratkaisujen paikka.

Huh. Koko tapettiprojekti on mennyt tavallaan ihan eri tavalla kuin ajattelin. Mulla oli tarkka mielikuva ja suunnitelma kuinka työt saadaan tehtyä, ajankohta vaan oli lyömättä lukkoon, kun oli kaikkea muuta ohjelmaa. Mutta mikään ei ole mennyt kuin Strömsössä, Valto aloitti työt vaikka oli selvää ettei ole aikaa saattaa niitä hetimmiten loppuun. Ja nyt tässä on kuukauden päivät mennyt ja huone on edelleen kesken. Meidän ei ikinä varmaan kannata alkaa rempata tai rakentaa mitään suurempaa, siihen menisi kuitenkin kymmenen vuotta :D

Ja jostain syystä, naisena löydän itseni aina lapsenlikan toimesta, jään paitsi kaikesta hauskuudesta ja äksönistä. Juuri hetki sitten kävin unissaan jäkättävän pojan kaatamassa takaisin sänkyyn. "Kukaan ei ikinä leikin mun kanssa!" Tuomas siinä unissaan manasi. Äidin rooli on kiittämätön, en sitten kuitenkaan leikkinyt tarpeeksi pojan kanssa. Puuh. Minä en ole kuin pelannut Indiana Jonesia, käynyt fillaroimassa kundin kanssa ja ollut seurana futiksen peluussa. Kaksi päivää tästäkin viikonlopusta kulunut seuraneitinä olemiseen ja kotitöihin. Kyllästyttää ja tuntuu että aika valuu hukkaan. Vaikka minnekäs tässä pitäisi olla niin kiire, en vain osaa nauttia siitä tyhjänpanttina olemisesta. Tiedän, oikeasti pitäisi ajatella laatuaikaa ja yhteistä tekemistä. Tunnen lintsaavani jostain suuremmasta ja pitäisi päästä tekemään jotain hyödyllistä. Idiootti.

Kaikki vaan menee perseelleen. Tai ehkä vaan ärsyttää, kun mikään ei tunnu tulevan valmiiksi. Kunhan sivut saadaan julkaistua, en aio kantaa töitä kotiin vähään aikaan. Teen illat jotain ihan muuta kuin istun koneella. Alkaa tympiä koko touhu, kun ei ole hetkeäkään aikaa itselle. Sen verran hyödyllistä sain tämän viikonlopun aikana aikaiseksi, että pääsin Tuomaksen villasukassa jo yli kantapään; on taas aika kutoa luistimiin lämmikettä. Mutta tuo villasukan kutominen on kiikun kaakun rentouttavaa. Jos sitä saisi tehdä lämpivän viltin alle hautautuneen ja kaikessa rauhassa ilman jatkuvaa häiriköintiä, se voisi sitä ollakin...

Huomenna saan hakea auton vuosihuollosta. Omaa autoa on jo ikävä. Ja huomenna olisi pojan treenit. Muuta kummempaa ohjelmaa ei ensi viikoksi onneksi olekaan, ai niin kirjastossa pitäisi kyllä käydä, mutta eiköhän se saa ujutettua johonkin väliin.

18.9.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Kauas on pitkä matka ja painava on raskas kantaa

Taudit jyllää ja pää alkaa olla pyörällä, sen verran vilkkaasti tuli viime viikkokin viiletettyä. Valto ja isäni lähtivät sunnuntaina Juukaan lomareissulle ja minä jäin pojan kanssa pyörittämään normiarkea.

Maanantaina piti kiireellä viedä Tuomas sählytreeneihin ja muut illat poika kyläili kavereilla tai kaverit meillä. Kokkaamista ja kotileikkejä, jippiih! Kun kattolamppu illalla sammui pojan huoneessa, minä jatkoin töitä. Kone tulille ja täyttä häkää vielä sisällöntuotantoa uusille webbisivuille. Töitä, töitä ja töitä. Niitä on riittänyt. Niistä on nähty unta ja niitä on mietitty keskellä yötä. Netisivuprojektin deadline on käsillä ja vielä olisi tekemistä. Eikä se tekeminen siihen lopu, lista jatkuu - mutta tarkoituksena on olla tuomatta töitä säännöllisesti kotiin, joskushan sitä tarvitsee rauhoittua. Kun alasivujen linkityksistä näkee unta ja keskellä yötä jää pohtimaan bannerin tekstitystä, sitä käy jo vähän liian kovilla kierroksilla.

Tulin perjantaina töistä kotiin seitsemän maissa ja ovella vastaan tuli kuumeinen Tuomas. Kuumeen näki jo naamasta. Kuumetta ei ollut paljoa, mutta kyllä se pikkumiehestä virrat vei. Lauantai meni pojalla toipuessa ja nyt jäljellä on nuhaa ja pientä kröhää. Tämäkin päivä meni siinä sivussa, piipahdettiin pikaisesti Kodin Ykkösessä etsimässä Tuomaksen huoneeseen mattoa ja lamppua, mutta vain matto löytyi. Lamput olivat liian himmeleitä meidän makuun.

Nyt kun olen viikon verran tuijotellut pojan huoneen seiniä, jotka Valto maalasi ennen lomalle lähtöään valkoisella pohjamaalilla, olen tullut siihen tulokseen, etten ikinä enää halua vitivalkoisia seiniä. Kolkkoa, eikä kotoista tunnetta ollenkaan. Tykkään tapetoiduista seinistä, sitä ei käy kiistäminen. Katsotaan nyt sitten miten meidän tapettivalinta onnistui, niin vaikeaa se oli. Maalattu seinäkin käy, mutta jotain eloa ja sävyä seiniin täytyy saada, onhan noita maalaustekniikoitakin nykyään vaikka mitä ja ideoita kaikenmoisia. Olen ilmeisesti aikaisemmistä kämpistä, Viikistä ja Ylästöstä, saanut ihan tarpeekseni valkoisista seinistä. Ei sitä kodikasta tunnelmaa taiota pelkästään sisustuksella, se rakentuu monista asioista. Ja niistä on varmasti jokaisella on omat mielipiteensä.

Tuomas sairasti siis tunnollisena koululaisena viikonloppuna. Valtolla sen sijaan ei tunnu kröhä viikon aikana helpottaneen, samanlaista yskimistä ja röhinää, kun ennen Juuan reissuakin. Yritä täällä nyt sitten itse pysyä terveenä.

Ensi viikolle on jo taas ohjelmaa vähän liikaakin. Missä vaiheessa tämä elämä on mennyt tällaiseksii älyttömäksi tukka putkella baanaamiseksi?

Piru vie, pojallakin alkaa olla elämää, joskus mietin, onkohan sitä vähän liikaakin ajoittain. Toisaalta, oma harrastus ja kaverit on tärkeitä, joten pidetään niistä kiinni. Jos nyt kuitenkin aina välillä rauhoitutaan kotioloihin ja myös perheen kesken. Siis sitten joskus, kun koko perhe on koolla, ehditään rauhoittua ja ei ole näitä helmiviikonloppuja, tapettiprojekteja ja lomareissuja yms.:D Olisi ihana ehtiä tässä syssyllä vielä mökillekin. En ole yhtään sienimetsään "päässyt" edes. Saanut siis aikaiseksi mentyä. Kaulaliinaa jopa eilen Talenttia katsoessani aloin kutomaan. Tätä menoa se valmistuu ehkä talveksi 2015.

5.9.2011 maanantai (klo 22:10) ~ Vääpelin vaaleneva tukka

Liian kiire. Ei ole oikein nappausta edes kirjoittaa. Tänään kokoustettiin töissä oikein urakalla. Viikonloppuna tein lauantai- ja sunnuntai-illat töitä nettisivu-uudistuksen parissa ja lupaamaani projektitehtävää. Kun tänään on vielä pää höyryten pähkinyt webbijuttuja ja osallistunut taloushallinnon palaveriin, alkaa panokset olla tämän päivän osalta vähissä.

Sain töissä muuten yhdeltä meidän aluejohtajalta lempinimen Vääpeli Viskari. Pitäisikö itkeä vai nauraa? En tiedä. Olen tainnut pitää vähän liikaa jöötä. Mutta pakkohan se on.

Enkä ole edes ehtinyt kampaajalle. Useat työkaverit ovat taas ihmetelleet, että ai, kävit kampaajalla vaalentamassa tukkaa. No en, en käynyt. Onko se tämä blondius, joka alkaa lyödä läpi?

Huomenna on keskellä päivää, älytöntä, vanhempainvartti koululla. On ihan kiva päästä juttelemaan opettajan kanssa, mutta keskellä päivää! Taas yksi ylimääräinen sotkeva kuvio kaiken härdellin keskelle. Ymmärrän, ei hän päivystä meitä vanhempia varten siellä iltamyöhään, työajat ne on hänelläkin. Silti. Turhauttaa. Työtkin taitavat vielä kutsua sen jälkeen, vaikka tuntuu niin turhauttavalta ajella edes takaisin yhden vartin takia. Paljon pystyisin tekemään etänä, mutta huomenna iltapäivästä olisi oltava paikalla, totta kai.

Näiden vanhempienvarttien takia koko viikon lukujärjestys on perseellään, kolme aamua yhdeksään ja loput kahdeksaan. Huomenna Tuomas onneksi menee kaverinsa kautta aamulla, joten pääsen hilpaisemaan töihin kahdeksan aikaan, mutta aika sirpaleinen päivästä tulee. Puuh.

Keskiviikkoiltana olisi taas yhden Tuomaksen kaverin synttärit. Niitä on nyt riittänyt. No, lapsilla on kivaa, kerrankos sitä. Tällä kertaa juhlat ovat HopLopissa, ekaa kertaa Tuomas pääsee sellaisille synttäreille. Tähän mennessä on nähty synttärit keilahallissa ja mäkkärillä, nyt luvassa on toisenlaisia herkkuja ja vauhdin huumaa.

Poika oli ihan rätti tullessaan sählytreeneistä tänä iltana. Olivat liikuntatunnilla koulussa vielä pelanneet futista ja sehän on Tuomaksen lempparia. Jalat on ihan väsyneet, poika tunnusti nukkumaan mennessään.

Mitä muuta? Tuomaksen huoneesta on tapetit nyt revitty irti ja Valto pakkeloi ruuvinreiät ja hioi seiniä. Jos nyt tällä viikolla, ennen kuin meidän remonttireiska karkaa lomareissulle Juukaan, saataisiin vielä maalia seinään, ettei tarvitsisi viikkotolkulla noita kyprokkilevyjä katsella. Se olisi kiva. Pohjamaalin jälkeen päästäisiin sitten joskus, vihdoin ja viimein tapettien asennukseen.

Tässä kaikki oleellinen ja varsinkin epäoleellinen tällä kertaa, taidan alkaa varailemaan sitä kampaaja-aikaa. Vai alkaisinko vaan pitämään tukkaa nutturalla? Ei olisi sitten tiellä, kun heiluttaa raippaa :D

28.8.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Ensin pitää oppia kävelemään ja puhumaan, sitten pitäisi oppia istumaan hiljaa.

Aikamoinen viikko. Maanantaina oli tuttuun tapaan Tuomaksen sählytreenit. Valto oli pojan kanssa harjoituksissa ja minä töistä tultuani pistin kalakeiton porisemaan. Tuli muuten hyvää! Tiistaina Tuomaksen kaveri oli täällä meillä kylässä ja keskiviikkona oli koululla vanhempainilta.

Oli ihan kiva tutustua opettajaan hieman paremmin ja kuulla miten koulutaival oli opettajan näkökulmasta alkanut. Oppilaita on kuulemma paljon eri tasoisia, kuten arvattavaa on, mutta minulle oli uutta, että läksytkin annetaan oppilaan tason mukaan. Sen mukaan miten osaa lukea ja tuntee numerot, osaa kirjoittaa yms.

Niille, jotka eivät osaa vielä lukea, tulee ääntämisharjoituksia ja helpompia sanaharjoituksia, ja oppilaille, jotka osaavat jo hieman lukea, tulee ihan oikeita tekstinlukuharjoituksia. Hämmästelin tänään juuri Valtolle, että Tuomaksen torstain läksy oli minusta aika vaativa, ja ihmettelin miten ne lapset, jotka eivät vielä lue edes vähääkään, pystyvät sen läksyn tekemään. Valto mietti sitten, että kyseessä taisi olla taas oppilaan tason mukainen läksy, eikä kaikille yhteinen läksy. Läksy oli erillinen moniste, jossa oli kuva ja kymmenkunta virkettä kuvaan liittyen ja jokaisessa virkeessä kerrottiin mitä kuvassa piti olla. Mitä kuvasta ei löytynyt, ne piti piirtää oikeaan paikkaan. Kyseisessä tehtävässä on pakko osata lukea, eihän siitä muuten olisi selvitytynyt. Ja hienosti Tuomas selviytyikin, olin tosi iloinen pojan puolesta :) Poika itsekin oli selvästi iloinen, kun suoritui tehtävästi hyvin. Hieno juttu! :)

Vanhempainillassa ei muuta ihmeempää ollut, eihän niissä ikinä ole, mutta pakollisia kuvioita, joten parastahan niissä on käydä. Opettaja ei ollut laisinkaan sellainen vanhan koulukunnan tiukkis, jollaisen ensivaikutelman sain tutustumispäivänä. Päinvastoin, todella mukava ja pätevän oloinen. Koulutukseltaan hän on kuulemma luokanopettaja, aineopettaja ja erityisopettaja ja on opettanut ekaluokkalaisia useampaan otteeseen.

Opettaja tuntui vilpittömästi innostuneelta ja kertoi mielellään, millaisia metodeja hän soveltaa. Lapset olivat esim. askarrelleet auringonkukkametsän luokan takaseinälle, tehneet kukkiin käsitöinä ampiaisia, opetelleet kasvien osien nimet ja kirjoittaneet niitä, tutustuneet ampiaisten elämään, piirtäneet kuvitteelliset kartat ampiaisten lentoreiteistä koulun pihamaan alueella ja käyneet pihamaalla juoksemassa piirtämiensä karttojen avulla ampiasten reittejä. Tässä yhdessä tehtävässä oli biologiaa, kuvaamataitoa, käsitöitä, kirjoittamista ja liikuntaa.

Keskustelu on opettajan tärkeä työväline ja lapset ovatkin hänen mukaansa innokkaita osallistumaan. Tuli todella sellainen tunne, että lapset ovat hyvissä käsissä. Opettaja tietää mitä tekee ja ei tee sitä ensimmäistä kertaa. Hän ymmärtää lasten ajatuksenjuoksua ja ei kahlitse kaikkia samaan muottiin. Jokainen on erilainen ja saa ollakin. Opettaja osaa varmasti pitää työrauhan ja on todennäköisesti kaikkien lasten uusi jumala.

Torstaina Tuomaksen kaveri tuli tänne heti aamusta. Siitä sovittiin kaverin äidin kanssa, jotta yövuorossa ollut äiti pääsee nukkumaan, kun pojilla koulu alkaa torstaisin vasta kymmeneltä. Minä lähetin pojat ajallaan kouluuun ja kurvasin töihin. "Iltavuoroon" en pystynyt jäämään, sillä Valtolla oli menoa. Kuskasin sovitusti Tuomaksen kaverilleen kylään ja siivosin.

Perjantaina Valtolla oli tykypäivä. Tuomas lähti mummille ja papalle yökylään viikonlopuksi, sillä Sanna ja minä vietimme meillä helmiviikonloppua. Ihanaa! Oli tosi mukavaa. Perjantaina katselimme leffan ja koko lauantaipäivän ja vielä pitkälle iltaan tehtiin koruja, mahtavaa! Välillä syötiin ja herkuteltiin, sitten taas nysvättiin helmien parissa. Ja sama jatkui vielä tänä aamunakin. Olipa hieno viikonloppu :)

Tuleva viikko on taas ohjelmaa täynnä, sekä töissä että kotirintamalla. Joudun tekemään pitkää päivää, sillä poikkeuksellisti keskiviikkonakin koulu alkaa myöhempään, kuten myös torstaina (kuten aika). Töissä on kiirettä, joten siitäkin syystä päivät varmaan venähtää. Nettisivuprojekti on kriittisessä vaiheessa ja kaikenmoista näpertelyä olisi. Keskiviikkona on Tuomaksen kaverin synttärit ja lahja pitäisi ehtiä hankkia. Lisäksi Tuomas tarvitsee kouluuun sisäkengät, kun syksyllä tulee kuulemma niin paljon kuraa käytäville, että sisäkengät ovat suositeltavat. Ymmärrän hyvin, hyvä idea! Kokatakin pitäisi, kaupassa nyt ehkä käyn työmatkalla. Se säästää aikaa. Eikä kirjastoa saa unohtaa, sinnekin pitää ehtiä. Pitää oikeasti pistää kaikki paperille ja miettiä milloin tekee mitäkin, jotta kaiken kerkee ja ehtii. Huh! Ei tarvitse persettä sohvalla lepuuttaa tai torkkua töllön ääressä. Tukka putkella menoksi vaan!

Jos nyt kuitenkin nukkuisi ensin, jotta jaksaa taas. Öitä!

21.8.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Voihan porilainen poverpointti

Arki alkaa pikkuhiljaa muotoutua. Tuomas ja minä lähdemme aamuisin yhtäaikaa ja Valto taas yrittää ehtiä iltapäivällä kotiin siten, ettei pojan yksinoloaika muodostu liian pitkäksi. Pisimmillään Tuomas on ollut yksin kotona puolisen tuntia ja hyvin on sujunut. Koulu maistuu pojalle ja iltapäiväkerhossa pääsee vielä telmimään kavereitten kanssa. Kavereiden kanssa vietettiin vielä iltojakin, joten tylsää ei päässyt tulemaan. Pari iltaa oli jo pakko rauhoittaa kotioloille.

Töissä on ihan älytön kiire, joten minulla useampi ilta vierähti pitkäksi. Koska lähden nyt aamuisin kotoa myöhempään, teen jokatapauksessa töitä hieman pidempään. Plussatunteja kertyi kaikesta huolimatta ja töitä riittää niin, että hirvittää. Niin paljon pitäisi ehtiä.

Ja tiedättekö mihin olen iltani tärvännyt? Sen kallisarvoisen oman ajan, kun poika on saatu nukkumaan? Jäin koukkuun nettikeskustelupalstoihin, joissa puidaan Karoliina Kestin katoamista. Hämmästyttävä, sillä en seuraa säännöllisesti mitään keskustelupalstoja enkä yleensäkää pidä niitä mielenkiintoisina. Mutta kaipa tytön katoaminen on sen verran erikoinen ja keskustelut kaikkine ajatuksineen ja visioineen niin mukaansatempaavia, että olen keskustelusivuja plärännyt aikas paljon.

Ja toinen, mihin haksahdin, on RollerCoaster Tycoon 3 -niminen tietokonepeli, jonka tilasin CDON.comista. Muistatteko sellaista ikivanhaa tietokonepeliä kuin Theme Hospital? Siinä pelissä rakennettiin sairaala ja yritettiin johtaa sitä menestyksekkäästi. Peli jäi kaivelemaan minua kun sen olin yhtäkkiä muistanut ja yritin etsiä sitä ihan netistä asti. Kyseistä peliä ei löytynyt, mutta RollerCoaster Tycoon 3 on samansorttinen simulaattoripeli ja samantyylinen peli meillä oli pleikkarikakkoselle. Kuten nimestä voi päätellä, tässä pelissä rakennetaan huvipuistoa ja pyritään pitämään asiakkaat tyytyväisinä sekä tuottamaan voittoa. Vähänkö ihana peli! :D Aivan, aika surkeaa kolmeneloselta. Tämä naurattaa jo minuakin, mutta pitäähän sitä elämässä jotain hupia olla. Ainoa miinus, että huvipuiston rakenteluun voisi kuluttaa tuntitolkulla aikaa ja yöunista on muutenkin ollut jo puutetta.

Yleensä illalla tulee, joskus viiden kuuden maissa, hirveä väsymys. Se toki voi johtua jo ruuan puutteesta, sillä eväät ei millään nälkää niin pitkälle ja hedelmiä popsimalla ei saa tarpeeksi pitkäkestoista virtaa. Väsymys kuitenkin menee ohi ja illalla on kiva puuhailla ties mitä. Mutta aamulla kyllä väsyttää..

Jäi muuten viime kerralla mainitsematta, että käytiin silloin toissaviikonloppuna lauantaina Särkänniemessä. Sain työkaveriltani ilmaistiketit, niin pakkohan ne oli käydä hyödyntämässä. Särkänniemi oli pettymys. Vaikka Tuomas tykkääkin aika hurjistakin laitteista, niin pojalle mieluisia laitteita oli tosi vähän. Iltapäivästä väkeä tuli jo taas sen verran, että jonotusajatkin venähtivät huomattavasti. Plussaa oli monipuoliset ruokapaikat, joita ainakin minun mielestäni oli enemmän ja ne olivat monipuolisempia kuin esim. Linnanmäellä, josta meidän porukka tykkää kovasti. Eikä niihin tarvinnut jonottaa. Linnanmäellä jo vesipullon ostaminen kesti puoli tuntia. Delfiinit olivat tietysti valloittavia, niitä ei muualla näe. Mutta ei ehkä tarvitse ensi kesänä mennä Särkkikseen, se paikka on nyt nähty hetkeksi.

Eilen oltiin kaupoilla. Löydettiin viimeinkin se tapetti Tuomaksen huoneeseen. Tapetin valinta oli vaikea juttu ja en totta puhuen tiedä olenko sittenkään tyytyväinen valittuun tapettiin. Tapetit näyttävät eri valaistuksessa niin erilaisilta ja vasta kun näen valitun tapetin paikoillaan, voin sanoa menikö syteen vai saveen. Hyvin simppeli se kuitenkin on. Tarkoitus on muilla elementeillä tuoda väriä ja kontrastia huoneeseen.

Tänään Tuomas oli kaverinsa synttäreillä. Juttelin hakureissulla Tuomaksen kaverin äidin kanssa (kaveri asuu tällä samalla kadulla kuin me) ja sovimme, että torstaiaamuisin, kun koulu alkaa kymmeneltä, pojat voisivat viettää aikaa yhdessä, jolloin kaikilla aika sujuu rattoisammin. Se on hyvä idea!

Huomenna olisi koulussa jo valokuvaus. Poika heräsi tänä aamuna kurkku käheänä. Puolitoista viikkoa tätä uutta arkea taas ehdittiin harjoitella, kun flunssaa tuntuu jo pukkaavan. Jotenkin odotin, että koulussa nuo taudit eivät niin jylläisi, turhaa taisi olla se toive. Siellä missä on paljon väkeä, kiertää taatusti tauditkin. Viime vuonna eskarissa kesti jopa kaksi ja puoli viikkoa, kun eka räkätauti iski. Ou jeah, niin persesetä. Eikös vastikään uutisoitu tiedemiesten kehitelleen lääkkeen kaikkia virustauteja vastaan? Tänne yksi sellainen shotti, kiitos!

Joo-o, vähän liikaa kaikkea. Nyt tässä keittiön pöydällä, läppärin ympärillä, on levällään pitkin poikin RuokaPirkka -lehtiä, joista olen saksinut talteen vinkkejä arkiruuiksi. Menneellä viikolla en ehtinyt iltaisin kokkailemaan seuraavan päivän sapuskaa valmiiksi, oli kaikkea muuta. Tällä viikolla olisi tarkoitus tehdä ainakin kalakeitto ja yhtenä päivänä pikaruuaksi kotikutoisia hampurilaisia.

14.8.2011 sunnuntai (klo 22:30) ~ Ensimmäinen koulupäivä

Takanapäin on jälleen yksi elämän käännekohta. Tuomas aloitti keskiviikkona koulun. Ajatella, ekaluokkalainen! Oikeasti ihan lapsi, jolla välillä elkeet ja puheet kuin isolla äijällä :D Koulun alkaminen taisi olla meille, tai Valtohan ei mitään myönnä, mutta ainakin minulle isompi pala purtavaksi. Monta uutta haastetta pienelle pojalle! Muistettavaa ja huolehdittavaa. Ainakin minua jännittää, kuinka avaimet ja kännykkä pysyvät tallessa. Entä jos ulko-ovi jumittaakin ja pikkumies ei saa sitä auki? Se kun on vähän sellainen välillä. Onneksi Valto vaihtoi siihen sopivammat tiivisteet.

Tuomakselle koulu oli tullut tutuksi jo eskarissa ja kaverit niitä samoja vanhoja tuttuja, se kai se tärkein juttu oli pojalle. Näillä eväin keskiviikkoon herättiin innokkain mielin. Valto saattoi Tuomasta kaksi ekaa aamua ja perjantaina Tuomas jo meni yksin. Puoliltapäivin iltapäiväkerhon tädit kävivät opastamassa kerhoon menevät lapset kerhotiloihin. Tuomas ja kaverit viettivät iltapäivän kerhossa, askartelivat ja ulkoilivat.

Tuomakselle on annettu lupa lähteä sovittuun aikaan yksin kerhosta kotia kohti ja perjantaina poika sieltä itsenäisesti tuli kotiin. Yksin kulkeminen taitaa Tuomasta vielä vähän jännittää, mutta eiköhän jännitys helpota ajan myötä, kun kulkeminen tulee tutummaksi.

Koulu alkoi kaikin puolin hyvin. Matka on ihanteellinen ja lukujärjestyskin ihan ookoo. Yhtä päivää lukuun ottamatta kaikki aamut alkavat kahdeksalta. Tämä sopii meille mainiosti, sillä Tuomas ei osaisi kuitenkaan nukkua pidempään ja yksinolosta poika ei tunnu tykkäävän. Minä venytän töihin lähtöäni hieman ja starttaan samaan aikaan kun Tuomas lähtee kouluun. Yhtenä aamuna koulu alkaa vasta kymmeneltä ja ainakin näin alkuun joudun kyllä sen parituntisen viettämään kotona, joko etänä tai jatkamalla töitä illalla pidempään tai plussatunneista vähentäen. Eikohän siitä selvitä. Yritetään pikkuhiljaa harjoitella sitä yksin olemista.

Töitä kyllä riittää koko elokuulle sen verran, että kiirettä tulee pitämään. Nettisivu-uudistus on käynnissä ja tekstejä pitää alkaa väsäilemään. Siinä sivussa on monen monta muuta projektia saatava hoidettua.

Samaan aikaan on taas tuskailtava miten ehtiä tekemään terveellistä ja maittavaa ruokaa perheelle ja milloin muka!?!? Sen ruuan kun pitäisi olla jo pöydässä! Oi tätä ihanaa arkea. Tuomaksella on aina maanantaisin sählytreenit viideltä, joten huomennakin Valto saa kiitää töistä viemään poikaa harjoituksiin. Nyt kun ei enää tarvitse hakea poikaa tarhasta, pääsen kyllä kätevästi piipahtamaan kotikonnuilla matkan varrella olessa lähikaupassa hakemassa ruokatarvikkeita, joten se voi helpottaa kaupparumbaa hieman. Toivon sitä! Menemistä ja tekemistä on aivan tarpeeksi, joten kaikki mistä pystyy karsimaan, rauhoittaa arkea. Olisi kiva ehtiä joskus hieman henkäisemäänkin ja tekemään ihan jotain muuta.

Uutta viikkoa kohti. Viikon päästä ollaan taas monta kokemusta rikkaampia. Menneellä viikolla ehdin jo päällystää aapisen ja harjoittelukirjan sekä iltapäiväkerhon reissuvihkon. Onpa aapinenkin muuttunut siitä mitä se oli reilut kaksikymmentäviisivuotta sitten! :D

7.8.2011 sunnuntai (klo 23:00) ~ Mikäs tässä, syyslomaa odotellessa...

Viikonloppu on jälleen kääntymässä maanantaiaamua kohti ja sängystä on vääntäydyttävä ylös kukon laulun aikaan. Boring! Ei että mennyt lomaviikko nyt niin ihmeellinen olisi ollut, mutta olihan se mukavaa, kun aamulla ei tarvinnut kiirehtiä minnekään eikä ollut viimeisen päälle tarkkoja aikatauluja.

Tuomas ja meidän kotikadun toisessa päässä asuva eskarikaveri Iiro kyläilivät lähes päivittäin, välillä meillä ja välillä heillä, viilettivät fillareilla edes takasin. Pojat viihtyivät hyvin yhdessä ja minä sain hetken omaa aikaa. Yhtenä päivänä kasasin kaikki ihanat ameriikasta asti matkanneet uutuushelmet keittiön pöydälle ja pyörittelin niitä aikani. Helmet olivat kauniita, mutta minun luovuuteni oli jossain ihan muualla. Yhdet vaivaiset korvikset sain aikaiseksi. Ideoita ei vain tullut. Turhauduin ja päätin panostaa jälleen pojan vaatekaapin siivoukseen. Siinä puuhassa sain sentään jotain aikaiseksi. Auton takakontissa on jälleen muutama vaatekassi menossa Fidan keräykseen ja vielä yksi pussillinen olisi annettavaksi kaveriperheen kuopukselle.

Tiistai-illan vietin kaupoilla. Shoppailin sekä itselleni että tietysti myös Tuomakselle, kouluvaatteita. Kummatkin pojalle ostamani farkut olivat arvatenkin liian isot, vyötäröltä niihin olisi mahtunut kaksi Tuomasta. On niin hiton vaikeaa löytää pojalle sopivia housuja - kun ei puhuta mistään collegehousuista tai verkkareista. Suorat perushousut ja farkut ovat monesti kaikki niin väljiä, että edes vyöllä ei niitä pysty köyttämään kiinni. Pakkohan ne oli seuraavana päivänä käydä vaihtamassa pienempiin, onneksi lahkeissa riitti sen verran pituutta, että eivät olleet jo heti valmiiksi liian lyhkäisiä - kundi kun tuntuu olevan pitkäkinttuista sorttia. Housujen lahkeista tuppaa nilkat vilkkumaan, kun vyötäröltään sopivan kokoinen housu löytyy. Onneksi nyt kävi hyvin.

Housujen vaihtoreissulta tarttui mukaan uusi pleikkapeli, Indiana Jones. Siis ihan liian addiktoiva! :D Hauskoja ja ennen kaikkea kekseliäisyyttä vaativia nuo legopelit, aivan mahtavia sanon minä :) Itsekin jäin peliin koukkuun. Onneksi en ole hirmuinen pelifriikki. Tuomaksellekin on asetettu aika tiukat rajat. Pelaaminen on hauskaa, mutta aikansa kutankin. Elämässä pitää olla muutakin.

Keskiviikkona kyläilimme myös vanhan työkaverinin Ninan luona. Hänen pojallaan ja Tuomaksella ei taida olla kuin pari viikkoa ikäeroa ja jo vauvasta asti pojat ovat toisensa tunteneet, kun mammaloma-aikoina toisillamme ahkerasti kyläilimme. Nyt vain välissä pari kummallista vuotta, kun ei olla kaikkien arkikiireiden keskellä nähty. Pojat tulivat joka tapauksessa mainiosti juttuun keskenään ja kiva oli nähdä pitkästä aikaa! :)

Torstaina Tuomas ja Pappa kävivät uimassa ja minä pylvästelin rannalla todistamassa, että kyllä se meidän poika on viimein oppinut uimaan. Hyvä Tuomas! :) Tuomas ei pienempänä tykännyt vedestä ollenkaan, mutta nyt pienestä miehestä on tullut varsinainen vesipeto. Poika hyppii innoissaan laiturilta veteen ja sukeltelee mielellään. Aiemmin keväällä käyty uimakoulu oli siinä mielessä täysosuma, että se hälvensi vettä kohtaan liittyviä pelkoja ja poika uskalsi ensimmäistä kertaa heittäytyä veden varaan ja sukelluksiin. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua!

Eilen lauantaina kiersimme jälleen läpi huonekaluliikkeitä. Tuomaksen koulupöytä löytyi viimein Porttipuiston Maskusta. Aika monta putiikkia ehdimme taas kiertää, ennen kuin löysimme mieluisan pöydän. Mutta löytyi hyvä, ensiviikolla saanemme sen kotiin. Pöytälampun kävimme jo tänään ostamassa Bauhausista. Sitä perhanan tapettikuosia ei vain löydy mistään. Verhokankaatkin on jo ostettu, nyt puuttuu vielä tapetit, matto ja kattolamppu. Sitten olisi koululaisen huone valmis.

Koulu alkaa keskiviikkona. Hieman jo jännittää millaisen lukkarin poika saa, sillä Tuomas ei ole yhtään yksin kotona viihtyvää sorttia. Onneksi pystyn aamuissa joustamaan hieman, täytyy keskustella tarpeen mukaan pomon kanssa asiasta. Koulun jälkeen Tuomas menee iltapäiväkerhoon, joten siinä päässä päivää ei pitäisi olla ongelmia.

Nyt sanon öitä ja toivotan mukavaa viikkoa kaikille! Palailen ekan luokan uutisilla myöhemmin.

26.7.2011 tiistai (klo 21:30) ~ Lomatunnelmia

Tervehdys! Parin viikon loma on mennyt ja paluu töihin on suoritettu. Kahdella lomaviikolla voisi yhtä hyvin pyyhkiä takapuolensa, siitä ei jää kielelle kuin sontainen maku. Kolmas perättäinen lomaviikko olisi tullut enemmän kuin tarpeeseen.

Ekalla lomaviikolla pääsin mukavasti lomatunnelmaan, kun hilpaisimme mökin kautta reissuun määränpäänä Pohjanmaa ja Vaasa. Sillon tajuaa olevansa oikeasti lomalla, kun viikonpäivät menettävän merkityksensä ja joutuu tarkastamaan iltapäivälehden kannesta päivämäärän, jotta pystyy sanomaan, onko leivän viimeinen myyntipäivä kuinka lähellä.

Kävimme Tuurin ruuhkaisessa kyläkaupassa ja yövyimme ensimmäisen yön Kuortaneen urheiluopistolla. Tokana päivänä suuntasimme Vaasaan Rantasipi-kylpylähotelli Tropiclandiaan. Ihana paikka! Koin ehkä loman yhden parhaimmista hetkistä, kun odottelin hotellin takapihan terassilla perheemme miehiä kylpemästä. Iltapäivä oli parhaimmillaan, aurinko paahtoi, minulla oli edessäni kirja mutta seurasin lumoutuneena viereisellä nurmikolla harjoittelevaa kesäteatteria, joka valmistautui seuraavan illan Peppi Pitkätossu -näytelmän ensi-iltaan. Se oli niitä harvinaisia hetkiä, jolloin aika seisahtui ja vain olin, vailla huolia ja murheita.

Toivoin, että meidän miehet innostuisivat Peppi Pitkätossun kenraaliharjoituksista, mutta turhaan. Tuomasta kiinnosti enemmän pleikkahuone ja Valtoa hotellin baari. Hotelli oli Tuomakselle kuitenkin unelmien täyttymys, lapset kun olivat kesän tähtivieraita ja heille oli järjestetty leikkihuone ja vaikka minkämoista aktiviteettia. Eihän poika olisi sieltä Ähtärin suuntaan halunnut ollenkaan. Ähtäriin sieltä aikanaan kuitenkin jatkettiin ja eläinpuisto tuli kierrettyä, sieltä palasimme mökille.

Mökillä oli jo ennen reissua ollut tuskaisen lämmintä ja helteet jatkuivat edelleen. En ollut yhtenäkään yönä saanut kunnolla nukutuksia ja kaipasin jo kipeästi unta. Liian lämpimässä nukkuminen on yhtä pyöriskelyä ja heräilyä. Mutta muutoin mökillä oli oikein mukavaa :)

Tokan viikon maanantaina olimme taas kotona. Valtolle tuli kumma pakottava tarve päästä ostamaan etuoveen uusia tiivisteitä ja hoitamaan joitakin kauppa-asioita. Ei ihan sitä mitä minä lomaltamme odotin. Olin hakata päätä seinään, hitto! Pyykkikone pyöri taas, ruokakauppakin oli liian tuttu. Loma kotona ei tunnu lomalta. Enkö jo tehnyt selväksi, että kaksi siunattua yhteistä lomaviikkoamme haluan viettää jossain ihan muualla!?! Ja siinä sitä oltiin, kotona. Voi argh. Ne paljon puhutut museokierrokset jäi tekemättä, mutta kävimme yhtenä päivänä Lintsillä ja tokana keilaamassa. Kolmantena vähän kaupoilla ja illalla minä puunasin autoa vanhempieni pihassa. Valto huiteli omilla asioillaan. No, pääasia että Tuomaksella oli hauskaa. Pikkumies huristeli Lintsillä vuoristoradassa ja monessa muussa hurjassa laitteessa ihan onnessaan, myöhälle iltaan asti. Mitä nyt yhdestä äidistä, joka olisi halunnut olla vaikka Kuopiossa tai Pohjois-Karjalan vaaroja tähyilemässä? Ihan tylsäähän siellä olisi varmaan ollutkin. Ja säätyipähän nekin rahat.

Että sellasta. Menihän se lomaviikko niinkin. En enää päässyt lomatunnelmaan, vaikkakin kaipasin ensimmäisen lomaviikon ihan pihalla olemista. Tiesin tasan tarkkaan, että oli keskiviikko ja lomaa olisi enää pari päivää jäljellä.

Torstaina lähdimme mökille, perjantaina sinne tulivat viikonloppuvieraiksi Kristian, Hanna, Cecilia ja Johannes. Ilmat suosivat, aurinkoa ja lämpöä riitti. Oli mukava päästä höpöttelemään. Lapsilla oli lystiä ja järvessä pulikoiminen tuntui olevan erityisen mielekästä, sen verran moneen otteeseen muksut lauantainakin vedessä viihtyivät. Aika hurjia vesipetoja! :) Kiitos vieraille, oli mukava viikonloppu!

Maanantaina kellot soivat armottomaan aikaan ja töihin oli lähdettävä. Tuomas on tämän viikon taas päivähoidossa mummilla ja papalla. Pappa on ahkerasti käyttänyt poikaa uimassa ja jalkapalloa pelaamassa. Tuomaksen uimataidossa on kuulemma tapahtunut merkittävää kehitystä ja poika muka jo ui muutamia metrejä. Ohhoh! Uskon kun itse näen :) Tänään Tuomas oli jo taas illalla Oskarin luona ja palloahan sielläkin oli potkittu. Kyllä uni nyt maittaa kun on päivän polskinut ja antanut pallolle kyytiä.

Ensi viikolla pitäisi olla tuon vauhdikkaan sankarin kanssa vielä kaksistaan lomalla, huh. Siinä taitaa äiti saada kyytiä ;) Että lomalla, just joo.

3.7.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~  Lähtökuopissa

Viikko vielä, sitten lomille lomps! :) On se ihanaa, että viimeinkin on kesä, mutta nämä helteet saisi vähän hellittää. Kolmekymmentä plusastetta ja enemmän imee mehut pitkän päälle, kun nukkumisestakaan ei enää tule mitään.

Selailin äsken LomaSuomi lehteä ja haaveilin reissusta, joka aiotaan tehdä. Ensimmäitteeksi suunnataan varmaankin mökille ja sieltä lähdetään autolla jonnekin päin Suomea, ei tarkkaa havaintoa vielä minne. Mutta pääasia että mennään! :) Mennään minne tykätään, ajetaan sen verran kuin jaksetaan ja mukavalta tuntuu, ihastellaan ja hämmästellään, otetaan ihan lungisti ja yövytään hotelleissa tai hostelleissa, aina sitä jostain majapaikan löytää. Tällä lomalla en halua olla kotona pyörittämässä pyykkikonetta ja tyhjentämässä tiskikonetta. Haluan olla kaksi viikkoa ihan pihalla, täysin lomalla! :)

Mutta ennen kuin voi lyödä hanskat tiskiin, olisi vielä räpiköitävä tämä tuleva viikko. Mennyt viikko painettiin töitä tukka putkella, perjantai-iltanakin vielä täyttä häkää. Alkoi jo vähän hirvittää ja ahdistaa. Oli sellainen tunne, että huippaa ja pyöryttää. Niskat ja hartiat on jumissa eivätkä nämä huonosti nukutut yöt auta yhtään asiaa.

Torstaina jätimme jälleen yhdet hyvästit Tuomaksen viimeisenä eskaripäivänä. Lähtö on aina haikea, sillä poikkeuksetta kaikki hoitotädit ovat olleet hurjan ihania ja aina tahtomattaankin solmii siteitä, jotka joutuu kuitenkin jossain vaiheessa jättämään taakseen. Hoitopaikat ovat vaihtuneet lähes vuosittain täällä Tuusulassa oloaikana, mutta kouluun siirtyminen varmaan rauhoittaa tilanteen. Olen iloinen, että Tuomaksella on mukava kaveripiiri ja ystäviä riittää. Etenkin tämä eskarivuosi oli tärkeä kaverisuhteiden muodostumiselle ja tärkeä etappi matkalla ekaluokkalaiseksi. Ehkä juuri siksi eskaritätien hyvästely ja porttien sulkeminen viimeisen kerran tuntui vaikealta ja suurelta askeleelta kohti tuntematonta.

Lauantaina kävimme ostamassa pojalle uuden sängyn. Vanha sänky saatiin kätevästi myytyä naapureille ja vaihto uuteen kävi vähän niin kuin samalla oven avauksella. Viime yönä jännitettiin, milloin Tuomas kopsahtaa alas punkasta lattialle, mutta jollain onnella poika onnistui punkassa pysymään, nyt kun ei ole laitoja suojaamassa. Myöhemmin kävimme vielä KodinYkkösestä ostamassa uuden päiväpeiton. Lomien jälkeen ohjelmassa olisi tapetointi, verhojen ja maton uusiminen sekä tietysti koulupöydän hankinta.

Nyt sanon heippa ja toivotan kaikille ihania kesäpäiviä! Suuntaan tällä erää vain iltapalalle ja nettiin tutustumaan Suomenneidon matkailutarjontaan, mutta ensiviikonloppuna pakkaamme kapsäkkeihin riittävästi tavaraa ja suuntaamme vilkutellen kohti kesäisiä maanteitä ja kesälaitumia. Viikoksi tai pariksi, mökille ja muualle, mistä lie itsemme sitten löydetäänkin. Mökillä täytyy muistaa tehdä se vihta, joka juhannuksena jäi tekemättä. Jäin kaipaamaan koivunlehtien huumaavaa tuoksua :) Palaillaan asiaan varmaankin heinäkuun vikalla viikolla, jolloin silloinkin vielä on loma edessä :)

26.6.2011 sunnuntai (klo 22:20) ~ Juhannustaikoja

Suomen kesä on kaunis. Totesin sen jälleen kerran, kun ajelimme juhannuksen vietosta mökiltä läpi peltoaukeiden kohti etelää. Kauniita maisemia ja kaartuvia teitä. Toivoin pääseväni seisoskelemaan sinne äärettömyyksiin jatkuvan viljapellon reunaan ja aistia kesän joka solullani. Tähän asti on tuntunut lähinnä siltä, että olen tavoittanut kesän ainoastaan tuplalasien läpi. Ainainen kiire ja loputon tehtävälistan purkaminen ei ole antanut aikaa kesästä nauttimiseen. Kohtalon ivaa, että paluupäivän aamusta alkaen paistoi aurinko ja saimme nauttia ihanasta ilmasta neljän pyörän päällä.

Ei että olisimme kaatosateessa jussia vietelleet. Ei sentään, pari kertaa ripautti vettä kumpanakin päivänä, mutta muutoin oli vain pilvistä ja lämmintä. Mielellään sitä olisi t-paidassa pihalla mailapeliä pelannut, mutta ne perhanan itikat, niitä oli muutama miljoona liikaa. Tuomas rukka ei ollut ennättänyt selvitä edes edellisistä itikanpuremista, kun niitä tuli taas lisää. Huolimatta siitä, että poika on antihistamiinikuurilla ja hydrokortisonia on sivelty lain sallima määrä, puremat kutiavat ja turpoavat. Mutta eipä tarvinnut tällä kertaa palata juhannuksen vietosta Mehiläisen päivystyksen kautta tai hakea ensiapua Tampereelta, kuten joskus on käynyt.

Menneellä viikolla oli surkea alku. Jouduin siirtämään viikolla lomaani eteenpäin. En ollut ehtinyt edes maanantaina saada eväitä jääkaappiin, kun työkaverini tuli jo vouhottamaan että esimiehemme oli ottanut loma-asiat esille ja heinäkuun eka viikko on kuulemma niin hektinen, että mitenköhän siitä selvitään. Pomo oli oletettavasti tullut maininneeksi, että ko. viikolla on vielä urakkatarjouksien jättöjäkin ja siitäkös työkaverini oli saanut slaagin, sillä hänelle ne ovat silkkaa painajaista ja hän joutuisi tuuraamaan minua. Oli kuinka kiirettä tahansa, ei pomomme ikinä vaatinut minua siirtämään lomaani. Päin vastoin, hän sanoi jälkeen päin, että olisi se alkuperäinen suunnitelmakin sopinut. Ymmärsin vasta myöhemmin, että se olikin työkaverini, joka hädissään paisutteli asiaa, vaikka tottakai heinäkuun eka viikko mennään duunissa vielä täyttä laukkaa, mutta ei se ennenkään ole lomia estänyt. Joka tapauksessa Valtokin oli jo ehtinyt selvittää loman siirron viikolla eteenpäin, joten näilllä mennään. Jos Valto ei olisi saanut siirrettyä lomaansa, en olisi suostunut siirtämään minäkään. Meillä on kuitenkin vain kaksi viikkoa yhteistä lomaa.

Eikä se viikko sen kummemmin jatkunutkaan. Pari nettisivupalaveria ja ahdistava tekemättömien töiden lista, joka jo huomenna taas odottaa ratkojaansa.

Tuomaksen viimeinen eskaripäivä on torstaina ja perjantaina pojalla alkaa kesäloma. Tiistaina olisi tulevan ekaluokkalaisen terveystarkastus ja torstaina vielä hammaslääkäri. Tuomaksen ja kavereiden kyläilyrumba rauhoittuu toivottavasti hetkeksi, sillä kaveritkin suuntaavat kesälaitumille. Elokuussa sitten taas tavataan.

Jos sateisesta juhannuksesta jäi jotain positiivista käteen, niin se oli ehdottomasti grilliha, uudet perunat, salaatti ja lasillinen punaviiniä - sekä se, että viimeinkin pääsin taas lukemisen makuun. Vaikka mökilläkään ei yleensä tarvitse toimettomana istua tai laakereitaan lepuuttaa, niin pojan tainnuttua yöunille ampauduin ihan täysillä pokkarin maailmaan (Kristin Hannah: Paluu kesäsaarelle). Romanttinen tragitarina, ei siis todellakaan mitään sivistävää. Ihanaa, jonkun muun ongelmia vaihteeksi! :)

19.6.2011 sunnuntai (klo 22:00) ~ Pieni muna, suuri sielu.

Se oli sitten Munamiestä. Näin ainakin kuvittelen :D Tuomas on noita munaletkautuksia ilmoille heitellyt ja kaikella vilpittömyydellä vaikuttaa siltä, että Munamiehestä on kyse. Heh, aikamoisen tirskahduksen päästin, kun meikatessani tuon suuri sielu -heiton kuulin. Meidän pomppiva munamies. Tämä ralli jää soimaan päähän :)

Yhdessä viikossa on taas tapahtunut kaikenlaista. Tuomas taisi yhtä iltaa lukuun ottamatta olla kyläilemässä joka ilta. Onhan se kiva, että kavereita riittää. Minä tuskailin tuttuun tapaan ruokien kanssa. Ärsyttävää, että illat menee ruokakaupassa tai ruokaa tehden. Ja jos ei ehdi tekemään, on seuraavana päivänä suurella todennäköisyydellä tarjolla jotain valmismössöä. Yök. Vaikka Tuomas niistä kyllä tykkääkin. On tehnyt mieli kysyä muilta äideltä, että miten he onnistuvat saamaan pötyä pöytään niin nopeasti ja ehtivät viettää loppuillan leppoisasti puutarhatöissä tai lapsia paimentaen. En ehtinyt taaskaan menneellä viikolla sohvan pintaa kuluttamaan.

Valto kantoi tiistaina meille kotiin uuden telkkarin. Olihan siitä ollut puhetta, kun digiboxi tekee kuvaruutuun skrollaavia palkkeja ja uutta kolmensadan boxia ei mielestämme ollut järkeä hankkia. Joka tapauksessa uusi töllö tuli hieman yllättäen ja lopun viikkoa vietimme etsien tv-tasoa, sillä vanhasta kirjahyllykompleksista oli päästävä eroon. Tiistaina kiersimme kaikki Hyrylän huonekalukaupat, keskiviikon ja torstain Valto kiersi Petikon ja Porttipuiston liikkeissä ja perjantaina vielä kävimme yhdessä pari putiikkia läpi. Miten kaiken löytäminen on niin vaikeaa?!? Sama juttu sen Tuomaksen huoneen tapetin etsimisessä - eikä sitä olla vieläkään löydetty. Mikä meissä on vikana, kun mikään ei kelpaa? Ei se edes rahasta ollut kiinni. Oltiin valmiita satsaamaan tv-tasoon, jos vain se oikea löytyisi. Loppujen lopuksi haimme tason lauantaina Askosta, joku oli pakko saada. Ja taidetaan olla ihan kohtuullisen tyytyväisiäkin jopa. Saatiin olkkariin viimein vähän uutta. Onhan näillä vanhoilla remeleillä menty jo reilut kymmenen vuotta.

Viikonloppuna Tuomas sai lisäksi oman kännykän käyttöön ja tänään Valto toi Bauhausista tulomatkallaan Veikon Koneesta Pleikkari kolmosen ja iltapäivällä käytiin ostamassa siihen muutama uusi peli. Urheiluhullulle Tuomakselle futispeli, lätkäpeli sekä yksi autohurjastelu ja sikahintainen Legon Star Wars III -peli. Mutta näin aikuisenkin näkökulmasta - Lego pelit on tosi hyviä! :) Ihan huipuja! Niissä on huumoria, tarina etenee hyvin ja peli sopii kaikille vauvasta vaariin. Meillä on yksi Lego Star Wars peli Pleikkari kakkoselle ja se on ainoa peli, joka ikinä on pelattu läpi alusta loppuun. Siitä on tykätty kovasti. Olisi ihan kiva pelata vaikka Legon Indiana Jonesiakin joskus :)

Mitä muuta? En muista. Ei tässä härdellissä kuule omia ajatuksiaan. Tänään olisi väsyttänyt ihan mielettömästi. Tuomas heräsi jo ennen seitsemää ja vaikka poika vasta kahdeksalta nousikin ylös, en tuollaisesta torkkumisesta saa sitä jotain. Veto oli veks pitkälle aamuun ja ei oikein hutsittanut mikään. Teki mieli vaan ripustaa aivot narikkaan ja pistää äiti-vastaaja päälle. Nukkumaan on tullut mentyä ihan liian myöhään. Ihan turhaan olen roikkunut tietokoneella lähes joka ilta, vertaillen pleikkareiden hintoja ja nettikauppoja pläräillen. Välillä yritän lukea muutaman sivun kirjaa, mutta vieläkään en ole saanut kirjaa loppuun. Päivässä on liian vähän tunteja sellaiselle, ne on sitten kaikki nukkumiselta pois.

Krooh. Josko sitä alkaisi taas miettimään ensi viikon ruokalistaa ja sitten voisi häipätä uusiin puhtaisiin lakanoihin. Tarttuvasta rallista tuli mieleen toinenkin kipale, joka saa tanssijalan vipattamaan mukavasti. Mohombin Bumpy Ride Tässä kyllä viimeisetkin unihiekat varisee silmistä. Vauhdikasta viikkoa kaikille!

12.6.2011 sunnuntai (klo 14:10) ~ tikkuja takalistossa

Just. Ei sitten tyttö tajunnut, että on helluntai. Ajattelin juuri laittaa elämääni parempaan järjestykseen ja hoitaa kaupassakäynnin tänään pois alta, jotta arkea saadaan vähän rauhoitettua. Kauppa on tietysti kiinni, totesin sen käydessäni parkkiksella kääntymässä. Ei helvata, taisihan ne radiossa mainostaakin, että Sivatpahan ovat auki helluntainakin. Ai tänään on Heluntaipäivä? Upeeta. Tässä mitkään Sivat auta. Siinä meni sekin suunnitelma käydä vielä Honkkarissa katsomassa sählymailoja. Plaah.

Tein menneellä viikolla töissä pari pahaa mokaa. Sellaisia mokia, joista ei voi syyttää kuin itseään ja kyllä olen itseäni niistä kironnut. Sättinyt ja huutanut hiljaa. On tehnyt mieli nuijia seinää ja painella sysimustaan korpeen häpeämään. Mutta ei auta. Kaikkea voisi selitellä; syyttää kiirettä, keskeytyksiä ja hässäkkää, mutta ei se mitään muuta. Koko kevät on ollut kiireistä ja nyt on pakko hiljentää tahtia, ei tästä muuten mitään tule. Ainakaan parempaa.

Kävin keskiviikkona Jumbossa ostoksilla ja kaksi kertaa vaihdoin parkkiruutua ennen kuin uskalsin auton jättää paikoilleen. Kummallakin parkkeerausyrityksellä vieressä oleva auto oli johonkin suuntaan vinksallaan ja kuskit eivät selkeästikään olleet piitanneet tuon taivaallista miten biilinsä ruutuun käänsivät. Mulla on selkeästikin huonon tuurin kausi menossa, joten olin sataprosenttisen varma, että jos auton tuohon jätän, jossain on taas uusi kolhu tai jälki vieraasta ovesta.

Nyt ei kannata edes lotota. Sen verran montun pojalla tuntuu elämä käyvän. Käsi on kipeä, sitä särkee ja koskee. Kaikki menee puihin ja olo on kuin yrittäisi perse edellä puuhun. Pyh, niskaote, leuka rintaa vasten ja nöyrästi kohti uusia vastoinkäymisiä. Pitää kerätä hihnat taas omiin räpylöihin.

Perjantaina olin Tuomaksen kanssa vapaalla. Eskari oli kiinni. Käytiin vähän kaupoilla ja rentouduttiin kotona. Toisin sanoen pesin pyykkiä, pyyhin puutarhakalusteet siitepölystä ja lakaisin terassin - muun muassa.

Lauantaiaamuna pappa tuli hakemaan poikaa yökylään. Valto oli mukana taloyhtiön talkoissa, maalaamassa mm. autokatosta kolmen kympin heelteessä ja ties mitä. Minä puuhastelin aamupäivän omiani ja kahdeksi lähdin Hannan luo viettämään tyttöjen iltaa. Olihan meitä jopa kolme, mutta lystiä oli ja ilta kului nopeasti. Eikä edes löträtty viinaksilla, nautittiin sivistyneesti vaan Fresitaa. Se kuuluu niin kesään :)

Tänään Valto lähti aamulla aikaisin töihin ja minä jäin sänkyyn pötköttelemään. En osannut nukkua, torkahtelin jossain unen ja valvetilan rajamailla, katsoin välillä kelloa ja ajattelin vaan, että en vielä jaksa nousta. Varttia yli kahdeksan kuitenkin alkoi tuntua siltä, että ei tämä torkahtelukaan enää toimi. Tässä se päivä on mennyt puuhastellessa ja hämmästellessä - aamukahvin jälkeen kävin läpi Sannan tuomat ameriikan helmet, katsoin tallennuksesta Muodin huipulla -sarjan tokavikan jakson ja tein kauppalistaa yms. No, onpahan sitten huominen kauppalista valmiina..

Lastensuojelun keskusliiton julkaisemassa Lapsen maailma -lehdessä oli hyvä kolumni Väsymyksen kulttuurista. Siinä kritisoidaan mielenkiintoisesti sitä, että kaikkien mielestä on aivan normaalia olla jatkuvasti väsynyt, ihmetellään kuinka potilaat uskaltavat antaa itsensä umpiväsyneen lääkärin käsiin ja mietitään kuinka monta kymmentä tuhatta yliväsynyttä kuskia Suomen maanteillä liikkuu. Kolumnisti kertoo masentuneesta teini-ikäisestä ja giganttisiin mittoihin nousseesta työpaikkojen kahvin kulutuksesta. Niin totta! Nukkumisesta ei saa rahaa, sitä ei arvosteta - sen puolesta puhuvat enää terveydenhoitajat ja luksuspatjakauppiaat. Nukkuminen on kuitenkin yksi terveellisen elämän peruskivistä.

Nyt selkä suoraksi ja ryhtiä. Ensi viikolla on taas paljon mahdollisuuksia ratkoa elämän yhtälöitä ja elää sitä terveellisempää elämää.

5.6.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Elämää tää vaan on eikä paratiisia, sanoi Pispalan ämmät pyykillä

Ruusun tuoksu, mitä ihanaa luksusta keskellä arjen härdellejä. Taivaallista! Kaikkea sitä mies voi vaimolleeen K-Raudasta löytää ja ostaa :) Ja reissun tarkoitus oli puhtaasti tapettikuosin valinta. Mutta ei mua haittaa, että hieman ohjelmasta poikettiin ;)

Puuhattu on sitä ja tätä. Helatorstaina istutin takapihalle kevätsipulin ja ruohosipulin kaveriksi sokeriherneitä, papuja, porkkanoita ja jopa punajuurta. Niin ja muutaman mansikantaimen, ne on ihan pakollinen kesäjuttu. Ja tilliä j timjamia. Nyt vaan satoa odottelemaan. Lisäksi edellisenä iltana Kukkatalolta haetut kesäkukat saivan jokainen oman ruukkunsa ja paikkansa, joten pihatöissä on nyt viimein päästy voiton puolelle.

Tuli noista ruusuista mieleen yksi hassu juttu, joka sai minut maanantaina hyvälle tuulelle. Kävin Kannelmäen Terveystalon labrassa antamassa verinäytteen yleisanalyysia varten ja siinä tiskille ilmoittautuessani hoitaja hymyili, että ihana kun sä olet noin iloinen ja ääni nauravainen. Kas, en tiennyt olevani iloinen enkä nauravainen, vaan ihan oma itseni niin kuin nyt tapana on. Taidan ennemminkin luonnehtia itseni jäyhäksi jurottajaksi. Mutta ehkä se on enemmäkin mielenlaatu, joka ei aina näy pinnalle asti :D Olin saman hoitajan kanssa asioinnut jo spirometrissä käydessäni ja toissaperjantaina kun jouduin käydä näyttämässä särkevää kättäni, joten taisimme jo hieman olla tuttuja toisillemme. Joka tapauksessa, nuo muutamat kauniit sanat lämmittivät mieltä ja sai muistamaan sen, että minkäänlaisia kehuja kuulee aivan liian harvoin. En edes muista milloin viimeksi. Mutta ihana kuulla, että edes joskus on kehun arvoinen :) Yleensä sitä vaan tukka putkella painaa eteenpäin, mutta ei siitä kukaan kiittele, vasta sitten muistetaan solvata, kun jotain on jäänyt tekemättä. No, kuka sitä nyt kiitoksella tai kehulla eläisi, mutta kummasti se mieltä lämmittää. Ehkä hyvän voisi laittaa kiertämään...

Mitäs muuta, viikko kului taas reippahasti. Tuomas ja kaverit kyläilivät tuon tuostakin, joten pikaisen ruuan keksiminen ja kokkaamiselle ajan repiminen on välillä yhtä tuskaa. En jaksa enkä keksi, mutta silti pöytään pitäisi saada jotain muuta kuin kaupan mössöjä. Perjantaina kävin Jumbossa sillä tekosyyllä että siellä kaikki tarvitsemani oli saman katon alla, mutta luoja sentään, vannoin taas kerran, että en ikinä enää tee siellä ruokaostoksia. Jestas, siellä oli muutama muukin ja kassallakin valtaa vaan tuska ehtiä tavaroineen alta pois.

Kävin kultasepänliikkeessä ikkunaostoksilla haaveillen uudesta korukellosta ja apteekissa täydentämässä kesäapteekkia sekä hakemassa uudet testaukseen tulevan astmalääkkeet. Tuomakselle ostin antihistamiinia, sillä kun Oskarin ja Tuomaksen kanssa oltiin tiistaina pelaamassa sählyä puiston kulmalla, itikat pistivät pojan jo hirmuisille paukamille. Ja hyttyskesästä on tulossa kuulemma aikamoinen. Seuraavan kerran kun mökille lähdetään, aloitetaan antihistamiinit jo kotona, ettei pojan tarvitse kärsiä hirveistä turvonneista paukamista. Josko täällä kotona selvittäisiin vaan hydrokortisonilla. Tuomas on ihan pienestä saakka ollut yliherkkä itikoiden puremille ja näyttää siltä, ettei se vieläkään helpota.

Verikokeista ei muuten löytynyt syytä väsymykselle. Kaikki arvot olivat hyvät, osa jopa erinomaisia. Kaikki, kolesterolit, sokerit, maksa- ja kilpirauhasarvot olivat oikein hyvät. Hemoglobiininkin oli 126, joka on ihan ok. Olen tosin jo jonkin aikaa syönyt rautalisää, joten saattaa olla, että hemis on ollut alempanakin, kuten taipumusta on ollut ja voi olla että se on aiheuttanut väsymystä. En tiedä, mutta testissä ei ilmennyt mitään, joten lääkärin terveiset kuuluivat jotekin näin "Nuku, nainen, nuku ja hiljennä tahtia".

Niin, kai tuo käden särkeminenkin on merkki siitä, että lepo olisi paikallaan. Söin niitä tulehduskipulääkkeitä muutaman päivän, mutta ei niistä ollut apua. Katsotaan nyt, josko se tästä. En jaksa mennä uudelleen lääkärille, vielä.

Lauantaina aloitin projektin nimeltään "vaatehuoneen tyhjennys". Fidan laatikkoon lähti monta kassillista vauvanvaatetta ja pienen pojan vaatetta. Poden toisaalta valtavan huonoa omatuntoa, etten lähtenyt kauppaamaan vaatteita kirpparilla tai huutonetissä. Tuntuu, että nyky-yhteiskunta odottaa, että kaikki hyöty ja voitto pitäisi maksimoida, jokaisesta bodystä tai potkupuvusta pitäisi kiskoa se euro tai viiskytäsenttiä. En minä, touhuun kuluva aika ei ikinä voi olla sen arvoista. Oikeasti olen vain huojentunut, että pääsin niistä eroon. Toivon, että vaatteista on vielä jollekin iloa ja hyötyä, minulla ei ole aikaa lähteä niitä toreille kauppaamaan.

Tiedättekö, juuri sen vuoksi että aika on mulle kuin rahaa, tankkaan autonkin just tasan tarkkaan sillä bensa-asemalla, mikä parhaiten ulottuvilla sattuu olemaan. En totta tosiaan lähde toiselle puolelle kaupunkia hakemaan sitä kummenen senttiä halvempaa menovettä.

Ehkä mulla on perustavaa laatua oleva ajankäytännöllinen ongelma? :D

Joka tapauksessa, sunnuntaina Fidan laatikkoon päätyi monta kassia lisää ja lisäksi roskiin useampi nyssäkkä. Nyt tilaa on ja hyllyilläkin mukavasti tyhjää :)

Viimeisessä Hyvä Terveys -lehdessä (06/2011) oli muuten osuva Petri Tammisen kolumni "Kirjasto, paras apteekkini". Niin totta!

- Yskänlääkkeen vaikutus saattaa olla olla uskon varassa, mutta Veijo Meren romaaniin voisi huoletta lätkäistä tarran: "Yksinäisyyteen, aamuin illoin, tehoaa nopeasti".

- Psykologian kirjastoluokassa olisi metrikaupalla asiaa juuri minun neurooseistani ja peloistani ja parisuhdeongelmista, mutta jostain syystä valitsen mieluummin kaunokirjallisuuden.

- Jospa elämässä yksinkertaisesti kuulee liikaa neuvoja.

- Oikein hyvä kirja on kuin maja, jossa mahtuu asumaan. Tuollaisessa majassa ainoa aikaan liittyvä huoli on se, että kirja loppuu ja että joutuu takaisin tänne hosumisen maailmaan.

Niin, se ajankäytännöllinen ongelma. Liikaa huolta ajasta. Kiire, stressi ja väsymys ovat vieroittaneet minut kirjoista ja kaipaan sitä, että tarina veisi minut mennessään. En ole pystynyt lukemaan pitkään aikaan. Ennen ahmin vähintään kirjan viikossa ja kun sain yhden opuksen loppuun, toinen oli jo yöpöydällä odottamassa. Kannoin kassitolkulla kirjastosta lukemista kohtiin ja odotin iltakahdeksaa, jotta poika saatiin nukkumaan ja minä pääsin pois tästä maailmasta kirjan pariin. Sitten tuli vaan stoppi. En jaksanut, en pystynyt keskittymään. Tällä hetkellä yritän lukea kirjaa Leonardo Da Vincistä, mutta vaikka aihe on kuinka mielenkiintoinen, etenen tuskastuttavan hitaasti. Väsyttää, mutta saatan ottaa enemmin kännykän ja surffata puhelimella viimeisimmät uutiset. Raivostuttavaa. Pakkoko sitä on aina yritettävä olla niin übertehokas ja viimeiseen asti ajan tasalla. Mitä sitten jos nurmikon yksi korsi on kaksi milliä liian pitkä?

29.5.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Räkätauti ei tahtia haittaa

Ollaan koko porukka räkätaudissa, jossa pääosaa näyttelee sitkeä yskä. Valtolla tauti alkoi jo reilusti yli viikko sitten, minulla viime sunnuntaina ja maanantaina kähisin ääni hädin tuskin pihisten. Kurkku oli ihan hajalla, mutta parani onneksi seuraavaksi aamuksi. Sen jälkeen olen ollut vaan tukossa ja yskinyt. Valtokin köhii edelleen.

Tuomas alkoi valittaa kipeyden tunnetta kurkussa torstaina. Perjantaina minua oli eskarissa vastassa käheästi mörisevä nuorimies, joka kotona pian iltaruuan jälkeen hyytyi sohvalle pienessä kuumeessa. Lauantaiaamuna poika heräsi sitten heleä-äänisenä ja pirteänä jo puoli kuudelta. Kivakiva! Kuumeesta ei ollut tietoakaan.

Viikko meni enemmän ja vähemmän Tuomaksen ja hänen kavereidensa kyläilyjen merkeissä. Keskiviikkona jäin töihin, mutta puhti yksinkertaisesti loppui kesken jo seitsemän aikaan illalla, joten luovutin ja lähdin kotiin. Olin ihan tukossa.

Mansikkana kakussa olen joutunut toteamaan, että vanhuus ei tule yksin. Oikea käsivarsi on ollut kipeä kyynerpään tienoolta ja sitä on särkenyt niin paljon, että kävin kivun johdosta perjantaina työterveyslääkärillä. Rastitusta se kai vaan on, sain tulehduskipulääkettä ja käskyn pitää kättä levossa. Sairauslomaa en huolinut. Samalla mainitsin, että haluaisin päästä labraan sen verran, että saisin tietää hemoglobiinitasoni, kun välillä väsyttää ihan levottomasti. Lääkäri laittoi mielihyvin labralähetteen täydelliseen verenkuvan, jotta nähdään, ovatko kaikki arvot kunnossa. Edellisestä tsekkauksesta on kuitenkin jo kolme vuotta. Huomenna siis labraan ja astmakontrolliin.

Mitäs muuta.. en muista. Hullun puuhaa koko touhu. Nämä viikot on yhtä tohotusta. Pojan kuskaamista kavereille tai kaupassakäyntiä, kotitöitä ja pyykkikoneen pyörittämistä. Onneksi nyt kesäaikana saa sentään pyykit ulos kuivamaan. Koko pyykkishow on ihan hanurista, mutta ulkona kuivannutta pyykkiä on kiva nuuhkia. Siinä on kesän tuoksu.

Paljon on projekteja vaiheessa. Tekemistä riittää ja päässä raksuttaa kiivaasti. Tässä viikolla laskeskelin sitäkin, että ruokakauppaan uppoaa ihan sikana rahaa ja päätinkin, että nyt alan tarkemmin suunnittelemaan viikon pöperöt. Meillä on yleensä jääkaapissa kaikennäköistä yllin kyllin ja joskus sinne unohtuukin jotain ja jotain joutuu heittämään poiskin. Se tuntuu hirvittävältä haaskaukselta. Se saa nyt loppua. Ruuanlaittoon pitää vaan ennakoiden budjetoida aikaa, sillä aina on joku menossa tai tulossa ja ruuan pitäisi olla valmista melkein saman tein.

Nyt viikonloppuna käytiin ostamassa Tuomakselle ensimmäinen oma rannekello. Poika on oppinut kellon hyvin ja mielestämme nyt oli oikea aika saada oma kello ranteeseen. Näin Tuomas voi paremmin hahmottaa ajan kulua ja harjoitella ajan käyttöä ennen kouluun menoa. Lisäksi Tuomas sai tuliterät aurinkolasit, aikas hienot sellaiset :)

Meillä on muuten ihan älyttömästi Tuomakselle pieneksi jääneitä vaatteita; jos joku on vaatteita vailla tai tietää jonkun jolla olisi lastenvaatteille käyttöä, saa laittaa viestiä. Aion pikkuhiljaa alkaa roudaamaan vaatekasseja Fidan keräyslaatikkoon, jos parempaa vastaanottajaa en vaatteille keksi. Minulla ei ole aikaa eika muitakaan resursseja lähteä kirppikselle tai huutonettikauppiaaksi, enkä usko että saatu raha olisi edes sen vaivan arvoista. Lahjoitan ihan mielelläni vaatteet eteenpäin, jos niistä vielä jollekulle iloa olisi. Ja toivon kovasti, että olisi :)

Tänään käytiin Kodin Terrassa pälyilemässä vaihteeksi tapetteja. Mistäköhän se johtuu ettei mieluisia kuoseja tunnu löytyvän? Ollaan liian kranttuja tai vanhanaikaisia? Puutarhaosastolta mukaan tarttui kalkkia nurtsin ravinteeksi ja pari ruukkua sekä koriste-esinettä etupihalle. Ne kesäkukat jäivät edelleen hankkimatta, kun tuli vähän kiire.

Nyt täytyy jatkaa muihin puuhiin - höm, siis helmikaupoille. Sanna on tekemässä jenkkiläisesti helmiputiikista kimppatilausta, ja se pitäisi saada nyt vielä pakettiin, vaikka silmät alkaa jo lurpata. Sitten voinkin vaan nähdä unia niistä ihanista Swarovskin kristalleista, jotka Suomeen vielä joskus Atlantain yli liitävät. Kuinka ihania koruja niistä vielä tuleekaan! Jos joskus vaan olisi sitä aikaa...

22.5.2011 sunnuntai (klo 22:35) ~ Minulla on yksinkertainen filosofia: täytä se mikä on tyhjä, tyhjennä se mikä on täynnä ja raavi sieltä mistä kutittaa.

Se oli aikamoinen viikko. Leijonat voittivat maailmanmestaruuden. Mahtavaa! Tuomaskin on ollut sen johdosta ihan täpinöissään. Maanantaiaamuna ennen kuin poika oli edes noussut sängystä, punkan pohjalta kuului kysymys "kumpi voitti!?!?!".

Jääkiekolla ei kyllä ollut mitään tekemistä sen kanssa, että ilta toisensa jälkeen kului siivillä. Perjantaina töissä minulle tuli harvinainen tunne. Tuli hetkellinen mielihalu kotiin päästyä lösähtää nojatuolin perukoille, kiskaista pari lasillista punaviiniä ja retkottaa siinä kuin räsynukke. Sitten ei enää pääkopassa ajatukset risteilisi ja koko kropan täyttäisi vain lämmin hehku. Viikko oli aikamoinen, töissä oli älytön kiire ja illat meni touhutessa.

Maanantaina kävin spirometrissä ja vein pojan uimakouluun, kun Valto meni taloyhtiön kokoukseen. Tiistaina ruokakaupassa, keskiviikkoaamuna koulun tutustumiskäynnillä ja illalla kokkasin kahden seuraavan päivän ruuat, torstaina eskarin kevätjuhlat ja perjantaina kauppareissulla. Lauantaina käytiin Kukkatalossa valitsemassa etupihan istutuksia ja tuikattiin ne maahan, sunnuntaina Tuomaksen sählytreenit ja puuhailua. Ja nyt uusi viikko puskee jo päälle.

Koulun tutustumiskäynnillä selvisi jo tuleva luokkajako ja oli tosi hienoa, että suurin piirtein sama eskariryhmä pääsi samalle luokalle. Kaikki Tuomaksen parhaat kaverit mukaan lukien. Opettajaksi tulee sellainen hyvin perinteisen vanhan koulukunnan edustaja, vanhempi rouvashenkilö, jolla tukka taisi jo hieman harmaantua ja nutturakin saattoi takaraivolla keikkua. Kahteen muuhun ekaluokan opettajaan verrattuna tämä oli eleetön ja ilmeetön, totinen ja hiljainen ilmestys. Kiltin oloinen, mutta kaukainen kuin Uralin vuoret. Apua. Toivottavasti täti oli vaan kauhusta kankea ja herää eloon syksyyn mennessä.

Kevätjuhlat olivat hienot. Luulin Tuomaksen huijanneen, kun poika edellisenä iltana sanoi, että hän sitten lukee esityksessä mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta siellä se poika vaan kuulutti ohjelmanumeron toisensa perään. Olin täysin puulla päähän lyöty. Yleensä Tuomas on ollut kaikkea esiintymistä vastaan, mutta nyt kundi oli ryhmän edessä yksin seisomassa ja tavasi lippulapuista mitä seuraavaksi tapahtuu ja kaiken kukkuraksi oli ideoinut pojille munamies-esityksen. Hurjaa edistystä! :) Vau! Olin todella ylpeä :)

Täytyy sanoa, että Tuomas on kovasti kasvanut ja kehittynyt eskarivuoden aikana. Ihan kunnolla poika ei vielä lue, mutta sanoja kyllä; lyhkäisiä hyvin ja pidempiä jonkin verran. Ja kirjoittaakin vähän - ainakin sinne suuntaan :) Ja tosi reipas nuori mies :)

Koska Tuomas niin reippaasti ja hienosti suoritti uimakoulun, ostimme Valton kanssa palkinnoksi muutaman sormiskeittilaudan ja pari ramppia, joita poika oli jo jonkin aikaa toivonut.

Etupiha on nyt suurin piirtein valmis. Ostimme kaksi timanttituijaa, kaksi rohtokatajaa ja kaksi sinikatajaa. Joitakin täydennyksiä vielä suunnittelen, mutta ainakin piha on nyt huolitellumman näköisempi :) Ruukussa oleva pallotuija olisi tarkoitus istuttaa maahan ja lisäksi ajattelin ostaa jotain kivannnäköisiä, ehkä vähän erikoisempia ruukkuja, joihin laitan yksivuotisia kesäkukkia. Ja amppeliin ajattelin laittaa murattia, sillä muratti viihtyi ainakin viime kesänä amppelissa mahtavasti ja oli hienon näköinen, mutta siihen asti en tänä viikonloppuna ehtinyt.

Valto on ollut kröhässä. Mies on yskinyt keuhkonsa rikki ja koko rintalastan kipeäksi, alkaa nyt kai onneksi jo olemaan  parempaan päin. Minulla tuntuu kurkku vuorostaan vähän karhealta ja olen yrittänyt otta troppeja; carmosiltippoja, maitohappobakteereja tuplaten normaalimäärään verrattuna ja hoitavaa astmalääkettä sekä avaavaa lääkettäkin otin jo varmuuden vuoksi. Avaavaa lääkettä en normaalisti käytä kuin ennen nukkumaan menoa, siitä syystä että normaalisti en sitä tarvitse ja toiseksi sillä on epämiellyttävä tapa saada sydän väpättämään ja tulee sellainen tutisuttava tunne, huippaa kuin pienessä huppelissa. Kädet tärisee ja keskittyminen on vaikeaa. Se vain kuulemma kuuluu lääkkeen sivuvaikutuksiin. Vastaavia ainesosia on jossain yskänlääkkeissäkin, mutta tuo imaistava lääke on kyllä kaikkein pahin. Sitä ottaa mielellään vasta sitten kun oikeasti henki ei enää kulje.

Nyt täytyy lopettaa. Tiedossa on työntäyteinen viikko. Ainakin yhtenä iltana ajattelin jäädä töihin, sillä näen painajaisia tekemättömistä duuneista. Ahdistaa. Onneksi ensi viikolla ei ole enää pakollisia iltarientoja. Tuomaskin pääsee pitkästä aikaa kavereiden kanssa kyläilemään :)

15.5.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Paras lääke unettomuuteen on maanantaiaamu

Tarvitsen uniloman. Tai ehkä paikan pakkohoitolaitoksessa. En osaa rentoutua. Tekemättömät asiat kummittelevat mielessä. Tunnen jatkuvaa riittämättömyyttä ja poden aikapulaa. Vaikka kuinka teen ja pyrin järjestämään asiat siten, että tekemisen määrä saadaan maksimoitua, tekemättömien töiden lista ei lyhene - sillä uusia hoidettavia asioita pulpahtelee tuon tuostakin listalle. Tämä on sairasta.

Tänä viikonloppuna saatiin viimeinkin kuorikate etupihalle. Se on nyt sentään hoidettu. Mutta ne istutukset!?!?! Olin luvannut pelata Tuomaksen kanssa pleikkaa ja käytiin heippaamassa mummia ja vaariakin, jotka olivat kotiutuneet mökkireissulta. Ennen saunaa piipahdettiin Plantagenissa katsastamassa tuijia ja havuja, mutta en ollut tyytyväinen valikoimaan. Takapihan istutuslaatikkoon ostin kyllä siemeniä: porkkanaa, sokeriherneitä, punajuuria ja papuja. Tänään olisin halunnut ehtiä Kodin Terraan ja Hyrylän Kukkataloon, mutta haaveeksi jäi.

On se kumma miten vähän viikonloppuna ehtii. Koko viikko on hösötetty illat Tuomaksen uimakoulun kanssa ja viikonloppuna olisin halunnut ehtiä vaikka mitä. Mutta kaikki ei vain mene niin kuin mielessään suunnittelee. Valto käytti Tuomasta salibandyharjoituksissa ja minä lyhensin sillä aikaa yhdet uudet farkkuni. Oikeasti olisin halunut lösötä sen kaksituntisen nojatuolissa ja tuijottaa vaikka telkkarista ihan mitä shittiä vaan. Ei kiinnostanut mikään, eikä mimmistä tuntunut löytyvän potkuakaan. Velvollisuuden tunto kuitenkin voitti ja pyörittelin taas pyykkejä koneeseen ja narulta kaappiin, virittelin ompelukoneen keittiön pöydälle ja surautin lahkeet lyhyemmiksi. Se oli tylsää pakkopullaa, ehtisinpä ennemmin niiden kesähamekankaiden kimppuun... Auton sain sentään pestyä ja Valto auttoi imuroimalla talven hiekat ja havunneulaset pois jalkatiloista.

Tuomaksen uimakoulu on mennyt tosi kivasti. Maanantaista torstaihin oli vielä eskarissakin uintia, ja sitten vielä joka arki-ilta. Kyllä Tuomasta olisi aamuisin väsyttänyt, ihan mahdottomasti, mutta hyvin reippaasti poika uimakouluun aina lähti ja kysyi jopa yhtenä iltana, pääseekö hän vielä jatkokurssillekin. Valto käytti poikaa pääosin uimahallilla ja kuvittelin viettäväni kissanpäiviä kotosalla sillä aikaa; kuinka väärässä olinkaan. Kävin kaupassa, kokkasin, olin miesten mukana tutustumassa kuvioihin yhtenä iltana ja toisena käytin Tuomasta itse, kun Valtolla oli muuta menoa. Ja perjantaina oli jälleen kauppapäivä. Kyllä väsytti perjantai-iltana. Uni olisi maittanut vielä paljon enemmänkin, mutta Tuomas kukkui ekan kerran jo taas kuuden jälkeen.

Tulevallakin viikolla olisi vaikka mitä ohjelmassa. Pitää käydä spirometrissä, on taloyhtiön kokous, kouluun tutustuminen, eskarin kevätjuhlat, töissä kokoustamista uusien nettisivujen tiimoilta ja tietysti joka ilta sitä pojan uimakoulua. Pitäisi käydä ostamassa eskarin tädeille jotkut pienet muistamiset. Pitäisi taikoa perheelle kotiruokaa, jota voi nopeasti lämmittää. Pitäisi, pitäisi... kaikkea pitäisi ehtiä tekemään.

Mutta nyt peukut pystyyn Leijonien puolesta! :)

8.5.2011 sunnuntai (klo 22:30) ~ Yksi ja tuhat asiaa

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! 

Viikonloppu on taas hujahtanut ohi. Lauantaipäivä vietettiin Forssan lähiseudulla Matkussa Valton vanhempien mökillä. Oli ihana kesäpäivä ja nautimme ulkoilmasta, kun aurinkoa ja paistetta pitkästä aikaa riitti.

Tänään puolen päivän aikaan oli Tuomaksen ekat salibändytreenit. Poika tykkäsi kovasti. Treenien jälkeen pää oli märkänä ja posket punaisina kuin Huimalan mainoksessa. Kerrankin Tuomas taisi saada juosta sydämensä kyllyydestä.

Kotona iltapäivä jatkui siivouksen parissa. Miten se aina meneekin niin, että äitien päivänä meillä siivotaan ja puunataan? Se on enemmän sääntö kuin poikkeus. Tällä kertaa täytyy myöntää, että kun ollaan pari edellistä viikonloppua oltu mökillä ja eilen reissun päällä, niin pakkohan se oli, kun arki-iltanakaan ei olla ehditty. Minun on pakko saada siivota säännöllisesti, en voi sietää pölyssä elämistä. Tulen vaan hulluksi. Valto ei ymmärrä neuroosiani yhtään. Mutta siivottava on, muutoin minusta tulee liian ikävää seuraa.

Ilta meni ihan plörinäksi. Tuomaksen mieliksi pelattiin jälleen pleikalla Star Warsia, joka on meidän aikuisten mielestäkin ihan kiva peli, mutta se peli vie aikaa. Tänäänkin pelaaminen venähti liian myöhäiseksi ja suihkuun tuli kiire. Kaikki uimakamat oli pakkaamatta, joten hieman alkoi pinna taas kiristyä. Mutta omaa syytänihän hösis oli, turha valittaa.

Huomenna alkaa Tuomaksen uimamarathon. Eskarissa lapsest käyvät uimassa maanantaista torstaihin ja seuraavien kahden viikon ajan joka arki-ilta on vielä uimakoulu. Valto on luvannut hoitaa uimakoulukuskaamiset, joten minun huolekseni jää se, että selviän lähtemään ajoissa töistä ja hakemaan pojan. Lisäksi on pidettävä huoli, että kaapista löytyy ruokaa, jonka voi vaan lämmittää mikrossa. Kokkaaminen täytyy hoitaa edellisenä iltana.

Tällä viikolla töissä oli kyllä kiirettä, ajoissa töistä lähteminen oli hankalaa ja torstaina jäinkin suosiolla painamaan hommia. Perjantaina kyllä jo otti aivoon, kun puoli neljän aikaan tullaan sanomaan, että ethän sä vielä ole lähdössä, neljän jälkeen vielä pitäisi lähettää tarkistettua tarjousta. Minkäs siinä teet, ei ollut paljon valinnan varaa. Harmittaa vaan, että poika joutuu odottelemaan eskarilla viiteen asti perjantaina. Suurin osa vanhemmista on yleensä perjantaisin hakemassa mukuloitaan vähän etuajassa ja niin minäkin mielelläni. Nuo perjantai-iltapäiväiset tarjoukset on kyllä yksi vitsaus, onneksi niitä ei ole liian usein. Mutta yleensäkin, silloin kun haluaisi päästä ajoissa lähtemään, niin ihan varmaa, että joku kaipaa vielä jotain. Huoh. Joustavakaan työaika ei aina jousta.

Mitäs muuta? En muista, viikko oli kiireinen ja perjantaina istahdin ekan kerran tällä viikolla nojatuoliin. Tuomas alkoi isänmaallisena fanaatikkona kiukuttelemaan, kun Suomi oli hävitä Saksalle ja suunnittelemani Kukkatalo -käynti sai jäädä. En enää jaksanut. Ainoa ilta kun oli aikaa johonkin ja sitten poika skitsoaa jonkun jääkiekkomatsin takia. Kllä äidin elämä on rankkaa! :D Tuomas murjotti hetken omassa huoneessaan ja kävi sitten hetken pelaamassa pihan poikien kanssa futista ja johan mieli kirkastui. Mutta siinä se ilta meni, pyykkiä laitellessa ja kiukkua kuunnellessa. Että se siitä rauhallisesta perjantai-illasta.

Mutta nyt uutta viikkoa kohti. Ensi viikkonlopun ohjemassa kuorikatteen haku ja etupihan viimeistely. Viimeinkin :)

1.5.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ startti kesään

Pari viikkoa on porskutettu sata lasissa niin että päätä huimaa. Ja välillä vähän hiljempaakin, pakon edessä. Ennen pääsiäistä Tuomaksen vatsatauti iski minuun ja Valtoon. Valto sanoi jo töistä tullessaan, että onpa jyrän alle jääneen olo ja kuumemittarikin näytti pientä lämpöä. Illalla minuakin alkoi paleltamaan ja loppuillasta makasimme kummatkin sängyssä peiton alla horkan kourissa, vaikka lämpöä oli vain hieman yli kolmeseiskan. Aamulla ei tuntunut kuumetta olevan, mutta valtava huono olo ja heikotus koko päivän. Mutta mitään ei tullut ulos, eikä kyllä mennyt sisäänkään, sillä mitään ei tehnyt mieli syödä.

Perjantaina taas Tuomas ripuloi ja jouduimme lykkäämään mökille lähtöä. Iltapäivällä pojan vatsa rauhoittui ja lähdimme matkaan. Minulla vatsa kenkkuili edelleen, ruoka ei maistunut (joka toisaalta on hirmu hyvä ominaisuus) ja olo heitteli. Heikotti ja väsytti. En ollut vielä ihan terässä.

Olimme mökillä perjantaista tiistaihin, joten pääsimme mukavasti korkkaamaan mökkikesän. Ekat puolitoista päivää puunasin ja siivosin. Pakkohan joka paikka oli käydä läpi, imuroida ja pestä lattiat, vaihtaa uudet lakanat, tampata sohvatyynyt ja pyyhkiä pinnat ja putsata hämähäkinseitit. Kun talo oli puhdas katosta lattiaan, oli mukava asettua taloksi :) Ilmat olivat mahtavia ja pihalla oli mukava puuhastella klapien kimpussa ja heiluttaa haravaa.

Tiistaina palasimme kotikonnuille. Keskiviikkona töihin ja eskariin. Illalla Tuomas oli Oskarin luona kylässä ja minä kolusin illan Jumbossa kaupoilla. Kundille piti löytää kumpparit ja lenkkarit sekä lippis. Takkiakin katselin ja ostin alennusmyynnistä yhden ihan kivan pusakan, mikä sitten olikin hieman liian iso, kun sitä seuraavana päivänä kotona soviteltiin. Ehkä pidän sen kuitenkin, ihan kivan oloinen takki. Kyllä sille käyttöä vielä tulee.

Torstaina eskarissa oli Nuoren Suomen pihaseikkailu ja isäni lupautui tulemaan sinne Tuomaksen seuraksi. Tapahtuma kun oli tarkoitettu lasten, vanhempien ja isovanhempien yhteiseksi liikuntatuokioksi. Treffasin Tuomaksen ja isäni eskarilla ja lähdimme viemään Kiaa huoltoon. Vaihteet eivät olleet enää kiukutelleet, mutta koska alustasta oli jo jonkin aikaa kuulunut pientä kolinaa hitailla nopeuksilla, halusin käydä auton tarkistuttamassa. Valton mielestä kolina kuului edestä ja minun mielestäni takaa.

Valto suostui onneksi torstaina käymään kaupassa, sillä minun iltani meni taas pyykätessä ja pakatessa jälleen mökille lähtöä varten. Perjantaina vielä ennen lähtöä kävin hakemassa auton kotiin. Olin alun perin suhtautunut skeptisesti koko juttuun ja saavani vaan bimbon leiman otsaani, mutta onneksi huolenaiheeni eivät olleet tuulesta temmattuja. Vaihteistosta oli toden totta löytynyt jotain "kiristettävää", edestä koiranluusta oli löytynyt löysää ja se oli vaihdettu ja lisäksi takajousikupista oli poistettu peukalonpään kokoinen kivi. Taisimme olla kummatkin oikeassa kolinan suhteen. Huollosta Delta saa täydet kymmenen pistettä ja papukaijamerkin, sillä koko homma hoitui hienosti ja kaikin puolin toiminta oli moitteetonta. Yllätyin positiivisesti. Kaikki meni takuuseen ja en tuntenut itseäni tyhmäksi blondiksi, vaikka en autojen sielunelämästä mitään ymmärräkkään.

Viikonloppu kului siis jälleen mökillä. Perjantai-iltana olin kyllä ihan tööt ja valmista kauraa. Uni maittoi. Launtaina käytiin kylillä, kokkailtiin ja saunottiin. Oltiin paljon ulkona. Minä haravoin, pappa lattoi laiturin, Tuomas harjoiteli Valton kanssa klapien hakkaamista pikkukirveellä, Valto ajelutti poikaa mönkijällä ja käviväthän miehet porukalla haukiverkkojen viennin jälkeen veneajelullakin. Minä keittelin sillä aikaa kahvia ja tiskasin - taas vaihteeksi. Mökkeily on kivaa, mutta tiskaaminen alkaa ärsyttämään, kun lutraamassa saa olla vähän väliä. En kestä katsella isoa tiskivuorta, joten tiskaan aina joka syömiskerran jälkeen. Inhoan kertakäyttöastioita, mutta iltapalamakkaralle pahvilautanen saa kelvata - en halua viettää koko päivää tiskaten. Viikon päästä mökin pihamaata kaivetaan jälleen auki, kun kaivinkone tulee kaivamaan montun jätesäiliölle ja viemäriputkille. Saadaan viimein vesivessa :) Seuraavaksi minä kyllä aion puhua tiskikoneen asentamisen puolesta, pulitan aparaatin vaikka omasta pussistani. Jos tiskikoneelle ei ala kuulua hyväksyviä nyökkäyksiä ja toimeliasta pulinaa asian eteenpäin saamiseksi, saa miehet osan tiskivuoroista.

Hoh, tässä se viikonloppu onkin. Ensi viikko taitaa olla suht normaali. Paljon olisi tekemistä, sekä sisällä että pihalla. Ensi viikon jälkeen kaksi seuraavaa viikkoa Tuomas on joka ilta uimakoulussa, lisäksi eskarissa on uintia ja ensi sunnuntaina olisi tarkoitus viedä poika tutustumaan salibandyharjoituksiin. Keravan sählyjengi kokoontuu vielä pari kertaa ennen kesätaukoa ja poika kovasti haluasi pelijengiin mukaan. Lisäksi parin viikon päästä on kouluun tutustuminen ja kevätjuhlat. Menneellä viikolla tuli viimein kirje ja siinä vahvistus, että Tuomas tulee aloittamaan ensi syksynä ensimmäisen luokan meidän läheisessä koulussa, jonne on ihanteellinen matka. Nyt odotellaan vielä tietoa iltapäiväkerhoon pääsystä.

Nyt pitäisi etsiä pojalle valkoinen huppari; tämä meidän vesseli kun oli saanut eskarissa ideansa läpi ja poppoo esittää kevätjuhlassa munamies-esityksen. Hymyilyttää jo etukäteen :)

18.4.2011 maanantai (klo 22:45) ~ Se oli metsän uljain kivi. Miten hyvältä tuntuikaan koskettaa rosoista pintaa, sammalta ja jäkälää. Se huokui elämää jokaisella lohkarellaan. Kuin taikaa sormien alla. Ihana kevät!

Tuntuu oudolta, että on maanantai. Päivä oli työntäyteinen palavereineen kaikkineen ja täynnä vähän sitä sun tätä, joten tylsää ei ehtinyt olemaan. Ehdin elämään tämän päivän aikana parin päivän verran. Autokin kenkkuilee. Eilen siihen vaihdettiin renkaat. Siis Valto vaihtoi ja minä katselin sujuvasti vierestä. Mutta pesin ja puunasin bilikan puhtoiseksi ihan itse ja nautin mahtavasta kevätpäivästä.

Tuomaksella oli heti eilisaamusta huono olo ja yhdeltätoista poika oksensi vessassa. Siitä selvittyään poika totesi kirkkaalla äänellä että "mitäs sitten?!!? Pelataanko lautapeliä?!?!". Oksentaminen vei pahan olon pois ja kohta hirveää nälkää tyydytettiin varovasti säpylän puolikkaalla. Ruoka maistui, pysyi sisällä ja poika voi hyvin. Käytiin vuorotellen kävellen äänestämässä. Tuomas halusi kuitenkin haukkaamaan raitista ilmaa, joten kävin pienen metsäisen kävelylenkin pojankin kanssa tekemässä. Lenkki taisi viedä kuitenkin toipilaasta mehut, sillä uni tuli silmään ja pikkumies oli jo nukahtaa sohvalle.

Lähdettiin sitten renkaanvaihtopuuhiin, kun Tuomaskin tuntui olevan kunnossa. Kesäkumit on nyt alla. Aamulla läksin viemään poikaa mummille, kun kundin vointi tuntui vielä hieman kyseenalaiselta. Tuusulanväylältä nousin Kehä kolmoselle ja en ollut saada vitosta silmään. Hieman säpsähdin. Mummilta töihin päin suunnatessani ja jälleen Kehälle liittyessäni en saanut kolmosta silmään. Nyt alkoi jo hieman sydän väpättää. Mitä hittoa? Oonko sittenkin ostanut sutta ja sekundaa? Mitä Kialle on käynyt? Se on pelannut kuin unelma ja on mielettömän hyvä ajaa.

Myöskään duunin parkkikselle kaartaessani kolmonen ei suostunut menemään paikoilleen. Päivän jälkeen lähdin hakemaan poikaa ja ajattelin Hämeenlinnantien kautta mennä Kehälle, mutta laskeuduin takaisin pikkuteille, sillä vain kakkosen ja nelosen sain silmään enkä viitsinyt jurnuttaa nelosella kasikympin alueella. Käännyin Ylästön pikkuteille ja kokeilin kolmosta, se toimi. Kokeilin vitosta, sekin toimi. Selitä tällaista ongelmaa sitten Valtolle ja isälleni, kun kummatkin testiajon jälkeen toteavat, että toimii kuin enkeli. Katsovat juuri sillätavalla pää kalleellaan, että muistitkos tyttö painaa kytkintä. Hoh. En ymmärrä. Kytkinnesteetkin pitäisi olla kunnossa, sen opetuksen antoi Honda jo aikoinaan.

En tiedä. Katsotaan mitä huominen tuo tulleessaan. Myöhästyin tänä iltana hieman ja Deltan huolto oli jo mennyt kiinni. Olisin vähän kysynyt ja kuulostellut mitä ne blondille vastaavat. Mutta vastaajan mukaan numeroni on rekisteröitynyt heidän järjestelmäänsä ja he soittavat minulle takaisin. Jaahas, ai tänä vuonna vai?

Viime viikko oli ihan mieletön. Illat ravastin kaupoilla ja metsästin pojalle kevätvaatetta, kenkiä ja sen sellaista. Vielä täytyy mennä tekemään muutamia hankintoja, mutta nyt en jaksa. Tuomas oli parina iltana kylässä ja vipinää riitti.

Launtaina Valto saksi takapihan pensaita ja minä pelasin pojan kanssa pleikkaa. Miten voi kieltäytyä, kun poika kysyy "Äiti, milloin sä teet mun kanssa jotain?". Totta, olen ollut liikaa liikekannalla ja ei olla ehditty puuhata yhdessä. Siis pleikkaa pelattiin, se oli pojan toive. Iltapäivällä yritettiin päästä Kodin Terraan tapetteja katsomaan, mutta siellä olikin jotkut messut ja porhallettiin K-Rautaan karkuun. Ei kiinnosta sellaiset. Tuomaksen huoneeseen etsitään uutta tapettikuosia ja yksi ihan kiva mielestämme löydettiinkin. Otettiin onneksi siitä suikale mukaan, sillä kun Valto viritteli sen pojan seinälle malliksi, tajusin, että kuvio ja sävyt eivät pääse tässä valossa ollenkaan esille ja oikeuksiinsa. Toivoin, että olisi päästy sunnuntaina vielä tapettikaupoille, mutta ne suunnitelmat sitten "vesittyivät".

Toivottavasti päästään pääsiäiseksi mökille, odotan sitä kovasti. Pieni breikki kotikuvioista olisi paikoillaan. Yksinkertainen elämä luonnon keskellä on juuri sitä mitä kaipaan.

Väsyttää. Eilen meni myöhäiseksi enkä malttanut edes kirjoittaa, kun piti valvoa vaaleja. Oli jännää. Ihan kiva, että politiikkaan saatiin säpinää ja torkkupeittoporukasta meni iso osa vaihtoon. Hyvä niin! Ei sinne Arkadianmäelle ole vaan helposta elämästä ja verorahoista menty nauttimaan. Uutta verta kehiiin ja puhtia kansan tahdon edustamiseen! En ole löytänyt mistään puolueesta täysin omiin aatteisiini sopivaa äänitorvea, joten kannatan ehkä eniten juuri tällaista monipuolista ja keskustelua herättävää kokoonpanoa.

Nukkumaan mars, kyllä Suomi-neito pystyssä pysyy. Toivottavasti Kia myös tiellä.

10.4.2011 sunnuntai (klo 21:00) ~ Terapiaa

Hyvin on nollattu mennyt viikko. Olin viettämässä helmiviikonloppua Sannan luona ja nyt ei voi taas kuin ihmetellä, kuinka aika kiisi ja on taas sunnuntai-ilta. En ollut tällä kertaa määrällisesti hurjan aikaansaava, mutta puolustukseksi sanottakoon, että tein hopealangasta, helmiäislasihelmistä ja fasettihiotuista lasihelmistä kauniin kaulakorun ja   hopealangan taivuttelu on aina aikaavievää. Lisäksi tein kaulakorulle kaveriksi samaan sarjaan rannekorun. Korvikset ajattelin tehdä vielä jossain vaiheessa. Ja tosiaan, ihan yhden erilaisen rannekorun ehdin myös tekemään. Kivan keväisen turkoosin korun. Sain taas paljon ideoita, vaikka alkuun pääseminen pitkän tauon vuoksi hetken kestikin. Sitä kun auton ratista hyppää korupöydän ääreen kestää hetken orientoitua helmimaailmaan. Helmien ja korujen teon parissa viihtyisi helposti pidempäänkin, mutta jatketaan taas sitten toinen kerta :)

Valto ja Kristian olivat samalla suunnalla viettämässä mökkiviikonloppua. Onnistuin sitten heti alkumatkasta kurvaamaan heidän eteensä, vaikka mitään puhetta siitä, mihin aikaan kukin on kotikonnuille takaisin suuntaamassa, ei ollut. Hauska sattuma. Mulla taisi olla painavampi kaasujalka, kun miesten autoa ei motarilla enää taustapeilistä näkynyt. Aikamoinen tuuli kyllä kävi ja Hämeenlinnanväylälläkin on jo aikamoiset ajourat.

Tuomas oli lauantaista sunnuntaihin mummilla ja papalla yökylässä. Olivat papan kanssa korkanneet pyöräilykauden. Nyt poika on jo unten mailla ja itseänikin väsyttää. Unet on taas jääneet liian vähiiin. Tänä iltana ei paljoa kotona ehditty. Valto tosin kyllä ehti imuroimaan, mutta minä vain purin tavarat kasseista ja kävin pojan kanssa suihkussa.

Tulevana viikkona pitää alkaa katsastamaan pojalle uusia keväisempiä kenkiä ja keväisempää vaatettakin pitäisi kaivella esille. Vieläköhän ne sopivat vai joka taas housuista nilkat vilkkuvat, voi olla että kaupoille joutuu lähtemään. Itsellenikin pitäisi kengät ostaa, taisin syksyllä kuluttaa edelliset monot aika puhki.

Ja kun lumikasat etupihalta sulaa, päästään viimein jatkamaan syksyllä vaiheeseen jäännyttä pihaprojektia. Josta tuleekin mieleen, että istutin syksyllä takapihalle tuhat ja sata tulppaania, jännä nähdä milloin ne alkavat pukkaamaan maasta ylös. Samoin uudessa istutuslaatikossa kevätsipulit odottelevat jo toivottavasti malttamattomana pääsyä auringon valoon. Ensimmäiset krookukset on jo nähty :)

Nyt suuntaan kurkkaamaan muutamaan helmikauppaan, ideat hyrrää vielä tuhatta ja sataa :)

3.4.2011 sunnuntai (klo 21:00) ~ Paras tapa säilyttää kasvonsa, on pitää niiden alaosa suljettuna.

Joku nyt jäytää. Kiukuttaa ja ärsyttää. En tiedä syytä. Ehkä se on ne naisten hormonit. Tai ehkä kuuluisa amerikkalainen Bad hair day. Tai ehkä taas kerran minut herätettiin kesken unien ja aivan liian aikaisin.

Tuomas heräsi kumpanakin aamuna ekan kerran puoli kuudelta, jonka jälkeen nukahti herätäkseen sitten pirteämpänä kuin peipponen kymmentä vaille seitsemän. Voi elämän kevät. Tähän kun vielä lisää sen, että Valto oli perjantaina saunailtaa viettämässä ja en sitten jostain käsittämättömästä syystä saanut unta. Ja kun mies saapui riennoistaan, en saanut unta sittenkään. Ja Tuomas Talitintti herää kukonlaulun aikaan. Liian aikaista minulle. Lauantaiaamuna taisin vielä nukahtaa kun poika katsoi lastenohjelmiaan, mutta sunnuntaina en enää osannut kuin pyöriä sängyssä. Turhauttavaa. Kaipaan kunnon unia.

En tiedä onko se väsymys vai mikä. Tänään kävimme syömässä vanhempieni luona ja ruuan jälkeen iski taas valtava väsymys. Autan yleensä äitiäni korjaamaan astiat ja ruuat pois, mutta jestas että taas väsytti. Sama juttu on käynyt parin viime viikon aikana muutamaan kertaan töissä eväiden nauttimisen jälkeen. Ihan mieletön väsymys iskee ja mielessä pyörii vain se, että kunpa pääsisi nukkumaan. Äitini mittasi minulta sitten verensokerin, kun pyysin. Hänellä kun on itsellään mittauslaitteet omaa seurantaansa varten. Ihan siksi, kun heräähän siitä kysymys, jos väsymys johtuukin ruuan jälkeisestä korkeasta verensokerista, joka taas viittaisi aikuisiän diabetekseen. Sokeri ei ollut kohollla. Itse asiassa hämmästyin sitä, jotenkin olin pelännyt että se saattaisi olla väsymyksen syy.

Ehkä se sitten on tämä krooninen unipula. Tai voihan se olla hemoglobiinikin, joka on alhaalla. Viimeksi, on siitä varmaan jo toista vuotta, hemis taisi olla sellaisissa luvuissa etten olisi päässyt niillä verenluovutukseen. Täytyy seurata tilannetta ja kiinnittää enemmän huomiota ruokailuun ja ruuan laatuun. Yritän töissäkin välttää turhan tuhteja eväitä, sillä massu täynnä ei ole kiva tehdä töitä. Minulla eväänä on yleensä leipää, puuroa, salaattia, keittoa näkkärin kera, juotavaa jogurttia tms. ja niillä pärjää ihan hyvin, kun on vielä aamu- ja iltapäivävälipalaksi vähän hedelmiä pahimpaan hätään.Mutta kannattaisi ehkä kiinnittää huomiota siihen, ettei tule liian pitkiä välejä, silloin ne sokeritkin varmaan heittelee ja illalla tekee mieli syödä koko jääkaappi tyhjäksi.

Mua taisi jo ärsyttää perjantaina kuin pääsin viimein lähtemään töistä kotiin. Yksi tarjous oli taas lähdössä ja jouduin odottelemaan sitä. Ei ne herrat ymmärrä, että joku haluaisi ehkä kerrankin päästä hakemaan pojan vähän etuajassa. Niin monta perjantaita olen saanut päivystää tarjousten parissa. Ärsytti sekin. Plussatunteja olisi varastossa vaikka kuinka, mutta en ole ehdinyt niitä käyttämään. Mitä nyt maanantaina lähdin kolme tuntia aiemmin pojan synttäreitä valmistelemaan. Silloin taisi alkaa ärsyttämään vähän kaikki. Oli siihen toki muitakin syitä, kaikki ikään kuin vain pikku hiljaa kasautui ja tänään alkoi tuntua siltä, että kohta on pakko vaan karjua, jotta helpottaisi. Tänäänkin meiltä taisi puuttua päivän punainen lanka ja jotenkin vaan tuntui, että päivä valui hukkaan. En osaa rauhoittua ja vaan lösötä, haluaisin kovasti tehdä vaikka mitä, mutta tiedän, että jos aloitan jotain, en saa kuitenkaan rauhassa puuhastella. Meikkasin iltapäivällä vessassa ja mietin, auttaisiko se oikeasti, jos nyt alkaisin vaan huutaa :D Joku sivistyneempi purkautumiskeino voisi olla hyvä. Jätin vielä huutamatta. Niin pahasti ei vielä napsahtanut :D

Joudun ehkä ekan kerran turvautumaan ohjekirjaan. Eikä mikän yllätys, että auton manuaaliin. En tosin tiedä onko siinä huomioitu blondeja, jotka eivät osaa virittää autonsa kelloa kesäaikaan. Että nyppii sekin. Istuin eilen illakin autossa hyvän tovin ja kävin kaikki nappulat läpi, mutten keksinyt mistä kelloa pääsee räpläämään. En silti vielä kehdannut tarttua ohjekirjaan. Loppujen lopuksi se kello löytyy kuitenkin jostain selvääkin selvemmästä paikasta ja on pakko taas tunnustaa olleensa tyhmä.

30.3.2011 keskiviikko (klo 21:00) ~ Voi tauti!

Pikapäivitys. Pakko päästä lepäämään.

Viikonloppu meni täysin synttäreitä valmistellessa. Olen vatkannut munia ja kermaa nyt sen verran, ettei taida vähään aikaan kiinnostaa. Synttärit oli sunnuntaina ja kaipa kaikki ihan mukavasti meni. Sapuskaa jäi tietysti vaikka kuinka, en osaa ikinä tehdä sopivaa määrää. Pitäähän sitä olla tarpeeksi. Vaikka ei vieraita niin montaa ollutkaan, tupa oli täynnä väkeä. Tuomas sai ison läjän paketteja ja toivomus legoista oli mennyt perille. Legoja tuli jos jonkinmoisia ja poika on ihastunut niihin kaikkiin. Valto on niitä pojan kanssa rakennellut alkuviikosta

Maanantaina läksin töistä puolen päivän jälkeen valmistelemaan taas lastenkutsuja. Viimeistelin vielä uuden täytekakun ja piilottelin aarteenetsinnän johtolankalappusia pitkin taloa. Illalla taloon pelmahti kuusi kaveria. Lapsilla oli valtavan hauskaa. Meteliä riitti, mutta kerrankos sitä. Aarteenetsintä oli huikea menestys ja aarteet (StarWars -pussukassa 3 Pokemon -korttia, Kinder-muna ja lakupatukka) olivat lapsille mieluisia. Pari tuntia kuluivat siivillä, kun mukulat ottivat viimeisen tunnin aikana mittaa toisistaan pleikan ja autopelin äärellä. Lastenjuhlista jäi hyvä mieli, lapsilla tuntui olevan vilpittömän hauskaa.

Tiistaina hain pojan eskarista, kotiin syömään ja sitten kampaajalle. Tulin puoli kymmenen aikaan kotiin. Sitten pyykkiä narulle, suihkun ja iltapalan kautta nukkumaan.

Krooh. Olen ihan naatti. Tässä on nyt monta päivää menty juoksuaskelin ja väsyttää niin maan perusteellisesti. Haluan vaan päästä hetkeksi rentoutumaan.

Ennen synttäreitä jännäsimme paraneeko Tuomas hirmuisesta kröhästään ja sairastuuko siihen jompikumpi meistä. Nyt tänään Tuomaksen kaveri Oskari oli sitten oksentanut kesken päivän. Silloin tällöin on kuulunut uutisia, että joku on oksentanut, mutta nyt Tuomaksen paras kaveri. Voi kuvotus! Nyt sitä sitten ootellaan, että milloin ja millä voimakkuudella tauti iskee meille. En osaa sanoin kuvata kuinka vihaan oksennus- ja paskatautien yhdistelmiä.  "Tuoreessa" muistissa on pojan tarhauran alkutaipaleelta se kerta, kun Tuomas ensin sairasti vatsataudin ja sitä shittiä oli joka paikassa. Sitten me Valton kanssa sairastuttiin samaan vitsaukseen yhtä aikaa. Puolitoistavuotias tarvitsee jatkuvaa huolenpitoa ja siinä tilassa en jaksanut kuin maata ja nukkua - sen lisäksi että kävi vessanpytyllä kääntymässä pakollisin väliajoin. Koska Valto oli samaan aikaan samassa taudissa, oli selvää kumpi meistä oli "vähemmän" sairas ja hoiti poikaa. En tiedä mitään kamalampaa oloa. Sitä voimattomuutta ja valtavaa huonovointisuutta, silti piti jaksaa. Onneksi Tuomas on nyt jo isompi, mutta silti, vihaan vatsatauteja.

Huomenna pitäisi olla aikaisin duunissa ja iltapäivällä olisi tapaaminen yhden konsultin kanssa. Ei voi mitään, mutta taas saa odotella milloin eskarista soitellaan. Pitkäänhän tässä onkin oltu suht terveenä. *koputtaa puuta*

20.3.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Rakas lapsi, jo melkein 7 kokonaista vuotta

Ei mulla taida olla menneestä viikosta paljoakaan mielessä. Sitä samaa tohotusta. Töissä riittää tekemistä ja perjantaina meni ylitöiksikin. Tuomaksella puhkesi perjantain aikan myöskin jonkin asteinen räkätauti ja seuraava yö menikin pelastusarmeijalle. Aamulla olin hajalla eikä hutsittanut yhtään mikään. Suututtaa, kun yöt menee ihan pipariksi, kun sitä muutenkin on väsynyt ja unta vailla. Mutta minkäs sille mahtaa, kun pojalla meni nenä ihan tukkoon ja muutenkin taisi olla tukala olo. Siinä meni tovi ennen kuin nokka saatiin auki, mutta pojan uni oli silti levotonta. Puoli seitsemältä poika sitten oli valmiina uuteen aamuun, mutta minä en. Taisin olla aika mörökölli, sillä Tuomas halasi ja pyysi anteeksi, että oli herännyt aikaisin. Voi pientä, sydän täynnä kultaa ♥

Lauantaina jätettiin poika pariksi tunniksi mummin hoiviin ja käytiin Jumbossa tekemässä ensimmäisiä hankintoja ensi viikonlopun synttärikarkeloita varten. Kauppojen leluosastot ja lelukauppakin tuli kartoitettua, sillä ilmeisen suosittuja ovat Tuomaksen toivomat legot, kun hyllyt olivat puolityhjät monessa paikkaa.

Tänään on vähän pelailtu ja Valto imuroikin. Otettiin aika iisisti. Tuomas on vielä kröhäinen, mutta kun kuumetta ei ole ja virtaa riittää, niin näillä näkymin eskariin huomenna aamulla -  jos ei mitään radikaalia muutosta tule. Ensi viikolla onkin eskarilaisille tiedossa mm. teatteriesitys ja eläimellistä menoa Halosenniemessä.

Liitän tähän pari kuvaa, jotka nappasin Tuomaksen tekemistä piirustuksista. Ne ovat jotenkin hellyttäviä. Lapsen piirustuksia on kiva tarkkailla. Tuomas osaa piirustuksissa hämmästyttävän tarkasti kuvata hahmoja ja aiheita sellaisin yksityiskohdin, joita minulla aikuisena ei olisi juolahtanut ollenkaan mieleen. Täytyy joskus kuvata talteen vaikkapa muutama Star Wars -piirustus, ne ovat olleet hauskoja.

Mitähän hyvää nyt olen tehnyt?	Tämä taisi olla Tuomaksen näkymys äidistä katsomassa Idols-tallennusta.

Emme usein katsele uutisia telkkarista, sillä niissä on usein minun mielestä lapselle sopimatonta materiaalia ja liian rankkaa asiaa. Lapsen ei tarvitse nähdä telkkarista sotimista ja kuulla kuinka paljon on mellakoissa kuollut tai haavoittunut. Tuomas on luonteeltaan tietyllä tapaa herkkä ja omalla tavallaan miettiväinen ja ajattelevainen. Poika jää pohtimaan milloin mitäkin ja etenkin nukkumaan menoaikaan kaikki mieltä kaivavat asiat saattavat tulla sotkemaan nukahtamista. Pörssin tapahtumat ja Nokian yyteet voidaan katsoa, mutta maailman meno on liian raakaa vielä tämän ikäiselle lapselle. Vielä ei tarvitse tietää millainen kusiaivo Gaddafi on.

Nytkin viikolla, kun Tuomas oli torstaina ollut Oskarin luona kylässä, oli käynyt niin, että Tuomas oli vahingossa horjahtanut jääkiekkopelilaudan päälle ja peli oli kärsinyt hieman vaurioita. Pelin rikkoontuminen vaivasi poikaa vielä sängyssä pitkään ja kaikki mahdolliset aspektit käytiin läpi. Keskustelemalla näistä aina selvitään, vaikka kallista nukkumisaikaa siinä palaa. On se vaan ihmeellistä, mitä pieni mieli voi jäädä mutustamaan. Viestittelin vielä Oskarin äidille ja kysyin miten pahasti peli rikkoontui ja voimmeko korvata sen jotenkin. Kaikki oli kuulemma korjattavissa ja kyseessä oli kuulemma vain pikkujuttu, ei mitään hätää eikä korvattavaa.

Kuitenkin nyt Japanin tilanteen aikana olemme muutamat uutiset katsoneet ja Tuomasta tilanne on myös tietysti kiinnostanut. Kerroimme pojalle, että Suomessa ei tule maanjäristyksiä eikä tsunameja. Aika koomista kerrassaan, että lauantaina kuitenkin Mäntsälän maanjäristys ravisutti myös meidän taloa ja sitä porukalla hämmästelimme. Aluksi kuulosti siltä, kun joku olisi talon nurkalla kiskaissut käyntiin jonkun ison työkoneen.  Kumeaa jylinää ja sitten talo tärähti. Se tuntui vähän kuin naapurissa olisi räjäytetty kalliota tai katolta olisi tullut rytinällä lumet alas niin että tanner tömisee. Valto luki vasta myöhemmin netistä, että se oli kuin olikin ollut maanjäristys. Tuomas oli innoissaan. Olimme kaikki aika epäuskoisia, eihän Suomessa maa järise. Nyt järisi, noin 2,7 Richterin asteikolla, jonkin uutisen mukaan.

14.3.2011 maanantai (klo 22:00) ~ Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin olet koko maailma.

Tekisi mieli kirjoittaa vain ranskalaisilla viivoilla sekalaisia hajatelmia. Mitään yhtenäistä stooria on vaikea kehittää, vaikka arki aika totaalisesti nivoutuu työn ja kodin välimaastoon. Elämä on yhtä hyppäämistä. Sitä on aina menossa tai tulossa, aina on jotain vaiheessa ja työn alla. Siinä hötäkässä ei jää aikaa ajatella kaikkia mutkia suoriksi. Kun kuuntelee uutisia maailmalta, sitä tuntee olevansa pienen pieni olematon pala suuressa maailmassa, jolla ei voi olla yhtään mitään merkitystä.

Töissä on kiirettä. Päivät kuluvat akuutimpien tehtävien ratkomiseen enkä ehdi paneutua niihin kasan pohjalla oleviin. Täytyy jossain vaiheessa vaan kipata kasa ylösalaisin ja laittaa oveen lappu, jossa lukee "linjoillamme on nyt hieman ruuhkaa..."

Tuomas meni lauantaina mummille yökylään. Ajattelin ehtiväni taas vaikka mitä, mutta kuinkas sitten kävikään... Päivä hupeni häikäisevän nopeasti. Aamupäivästä veimme Kian kesäkumit rengasliikkeeseen, jossa kumit pääsivät uusille vanteille. Aina ei saa sitä mitä tilaa, ja tällä kertaa kävi juuri niin. Tilaamieni vanteiden sijasta oli toimitukseen jostain syystä päätynyt kuvaston viereinen malli. Ei siinä mitään, malli oli jopa parempi, ja ainakin nyt sitten talvi- ja kesärenkaiden vanteet ovat erilaiset. Aloin nimittäin jo hieman pohtia, että olisiko sittenkin pitänyt vaihtaa mallia. Ei tarvinnut vaihtaa, sillä erilaiset tuli ja sain ne jopa samaan hintaan, vaikka olisivat olleet kalliimmat.

Kun vanteet oli saatu hoidettua, ajelimme Jumboon, jossa tarkoituksenani oli vihdoin ja viimein etsiä ne uudet silmälasit. Pari kauppaa kierreltyäni päädyin jälleen Instruun, jossa menin edestakaisin pokarivistöä. Mallisto oli kaikista liikkeistä paras ja kaiken huopaamisen jälkeen onnistuin valitsemaan kehykset. Työn ja tuskan jälkeen sain valittua myös aurinkolasit, ovat kuulemma oikein trendimallia, yritti myyjä vakuuttaa. Olin jo viittä vaille menossa näöntarkastukseen, kun palohälytys tyhjensi koko kauppakeskuksen ja päädyimme autoon odottelemaan. Autolla ei tietenkään päässyt minnekään, sillä kaikki ajoväylät olivat tukossa parkkihallin käytäviä myöten. Odottelimme vajaan vartin, jonka jälkeen kuulutettiin hälytyksen olleen virheellinen. Hiiohei, takaisin Instruun ja näöntarkastukseen. Mikä kaikkein huvittavinta, kaikkien satojen kehyksien joukosta, älyämättä kertaakaan katsoa sangan hälyttimeen merkattua hintaa, valitsin kuulemma firman kalleimmat pokat. Hyvä maku vai mitä? Voi hitto, elämäni kalleimmat lasit! Aurinkolasit sain sentään kaupan päälle.. Huh silti! Positiivasti on se, että näköni ei ole neljässä vuodessa huonontunut, piirun verran päin vastoin.

Kun lasikaupat oli hierottu, suuntasimme Flamingon puolelle syömään Amarilloon. Ruoka oli hyvää ja massut tuli täyteen. Nam. Sitten ruokakaupan kotia kohti, saunaan ja leffailtaa viettämään.

Sunnuntaina kävimme Tammiston uudessa Eurokankaassa ja Bauhausissa. Siinä se vapaa viikonloppu sitten olikin. Nyt pusketaan taas normiviikkoa täyttä häkää. Maha kurnii. En ehtinyt syödä kunnolla, kun Tuomaksen kaveri tuli kylään ja piti mennä postiin, kirjastoon ja kauppaan.

Nyt iltapalalle ja nettiin tarkastamaan uutistilanteen. Kyllä Japanin ja Haitin maanjäristysten, Australian tulvien ja Lähi-Idän levottomuuksien keskellä koko kropan valtaa niskavillat nostattava kiitollisuus siitä, että olemme kuin herran kukkarossa, hyvässä huomassa täällä pohjoisessa kotosuomessa.

6.3.2011 sunnuntai (klo 21:15) ~ luomisen tuskaa

Menneellä viikolla soitti eräs puhelinmyyjä. Nuori tyttö ärsyttävän taustamelun keskeltä tiedusteli saako lähettää mulle ilmaiset hipsterit, ei maksa mitään eikä velvoita mihinkään. Samaan tapaan aiemmin nuori kundi kauppasi mulle säärikarvojen ajeluun tarkoitettua höylää. Kysyi lupaa lähettää yhden mulle testattavaksi. Ei maksa mitään eikä velvoita mihinkään. Sanoi sitten vaan, että kerrot sitten tykkäsitkö vai et. Ai että kuinka? Entäs jos en kerro, jos en vastaa enkä pukahda? Olisivat kuulemma sitten kerran kuukaudessa lähettäneet mulle vaihtoteriä. Just. Kysyin hipsterikauppiaalta, että minkä takia hän minulta lupaa kysyy, kun ilmaisia näytteitä saa lähettää ilman lupaakin. Tyttö oli hetken hiljaa ja löi sitten luurin korvaan. Mua hetken hymyilytti, kaikkea ne yrittääkin kaupata. Hipstereitä! Hitto, mä ostain pikkupöksyni kyllä jostain ihan muualta.

Perjantaina oli eskarissa isovanhempien päivä. Tupa oli täynnä mummeja ja vaareja. Lapset olivat laulaneet ja tarjonneet itse leivottuja pullia. Mukavaa oli kuulemma ollut.

Viikko oli kiireinen. Töissä on täysi tohina päällä ja mulla on täysi tuska saada juoksevat asiat hoidettua. Parina aamuna jo luulin pääseväni niiden tehtävien pariin, jotka ovat odottaneet vuoroaan jo kauan, mutta sinne muiden kiireellisempien hommien alle ne upposivat. Ahdistaa ja nappausta on välillä vaikea löytää. Sitä vaan menee tukka putkella aamusta iltapäivään ja sama tahti jatkuu kotona. Työmaa ja tehtävät vain vaihtuvat. Ruokaa, kauppaan, kokkaamista seuraavaksi päiväksi, kuskaamista, pyykkäämistä, keittiön putsaamista, suihku ja nukkumaan.

Kiaan on nyt vanteet tilattu. Ensi viikonloppuna viedään kumit, jotta voivat asentaa ne uusille vanteille. Tuli sitten puolivahingossa, tai ehkä puolitarkoituksella pikemminkin, valittua ilmeisesti täysin samanlaiset vanteet kuin talvirenkaissa. Ne vain sattuu olemaan meikäläisen makuun.

Kävin lauantaina Jumbossa tutkailemassa uusia pokia. Lannistavaa. En muistanutkaan kuinka vaikeaa on löytää uudet silmälasit. Kokeilumallien linssit ovat pullonpohjamuovia, joista ainakaan meikäläinen ei meinaa läpi nähdä. Lisäksi SpecSaversillä olivat keksineet liimata toiseen linssiin hienon tarran. Ihan kuin tihrustaminen muovikappaleiden läpi muutenkaan niin helppoa olisi. En kauaa viihtynyt siellä kaupassa. Instrussa oli hyvä valikoima, mutta aika loppui kesken. Täytyy jatkaa joskus toiste.

Huomenna on töissä pienimuotoinen mainoskuvaus. Tämä oli yksi menneen viikon ex tempore -tapauksista, jolloin pistetään mahdottomalta kuulostava onnistumaan tiukalla aikataululla. Tiedossa on todennäköisesti pieniä pulssia nostattavia kohtauksia ja tukan repimistä, mutta ainahan näistä on selvitty. Mennään sitten läpi vaikka harmaan kiven. Kekseliäisyyttä ja nopeaa analysointia, hyvä siitä tulee.

Synttärikutsuja pitäisi alkaa tekemään. Tarpeet on jo ostettu, mutta en tänään vielä jaksanut alkaa väkertämään. Villasukkaa olen hieman kutonut. Jouduin lunttaamaan kantapäätä varten ohjetta ja Tuomas näppäränä poikana oli ohi mennessään taitellut siitä lentokoneen. En voinut kuin nauraa. Onneksi mulla on toinen ohje korissa, kai se oli taas joku näitä "aavistuksia", että näille saattaa olla vielä käyttöä. Virittelin jo mielessäni ideoita kesähameista. Olisi kiva päästä Eurokankaaseen kaivelemaan alelaareja, niistä löytyisi varmasti kivoja kankaita kesähameisiin. Ja ne olisi niin helppoja ommella. Jos sitä joskus ehtisi kaivaa ompelukoneen esiin.

Jaaha, josko sitä miettisi ensi viikon menua valmiiksi. Ei tarvitse sitten kaupassa menettää hermojaan, kun ei keksi mitään ruokaa. Tuomas on nykyään tosi ronkeli. Menneellä viikolla tekemäni kanariisivuoka maistui yllättäen hyvin, mutta tiistain lohipasta ja torstain pyttipannuteos ei makkaroita lukuun ottamatta maistunut ollenkaan. Ärsyttävää. Mutta viis siitä, syököön tai olkoon syömättä, meillä syödään monipuolista kotiruokaa (sen mukaan mitä nyt näissä minimaalisissa aikapuitteissa on mahdollista valmistaa).

Tämä on aikamoista tehtävästä toiseen juoksemista. Tuleekohan se maaliviiva ikinä vastaan? Palkinnosta puhumattakaan?

27.2.2011 sunnuntai (klo 22:30) ~ Tavallinen nainen

Nyt ei olis aikaa kirjoittaa, sillä - niin älyttömältä kuin se kuulostaakin - mun olis ehdittävä katsoa yksi tallennus. Mä katson tosin vähän telkkaria ja lähes poikkeuksetta, jos sieltä sattumoisin tulee jotain, jonka välttämättä haluan nähdä, se täytyy tallentaa ja katsoa myöhemmin. Viime tiistaina alkoi mun suosikkisarja "Muodin huipulle". Nimi on surkea. Onhan siinä toki kyse muodistakin, mutta ainakin mulle pääpaino on vaatteiden teon koukeroissa. Ne vaatetesuunnittelijat joutuu oikeasti pärjäämään ihan mielettömissä tehtävissä. Jos mulla olisi aikaa, mä olisin just nyt itsekin ompelukoneella pöristelemässä. Viime viikon hesarista en silti ala tulevaisuuden mekkoa tekemään, mut Eurokankaasta ja Vallilan outletistä löytäisin varmasti sopivia tykötarpeita.

Meidän digipoksi on niin täynnä tavaraa, että uutta ei siihen enää montaa tuntia mahdu. Siks se ohjelma ikään kuin mua siellä odottelee. Seuraavaa jaksoa kun pukkaa jo ihan kohta. Muuten mä en jaksa telkkariohjelmien takia vouhottaa, mutta tää on sarja jota mä oikeasti haluan seurata. Mä en vaan ikinä siihen aikaan ehdi telkkarin ääreen.

Viime viikon alku mentiin taas pää kolmantena jalkana eteenpäin. Maanantaina ruokakauppa, tiistaina Tuomaksen kaverin synttärit, jonka aikana makkarakeiton tekoa ja vaatekaapin siivousta, keskiviikkona poika taas kyläilemässä ja minä taas vaihteeksi pitämässä huolta, että perhe saa viikon loppupäivinäkin syödäkseen. Lidlissä jogurttiostoksilla ja vakituisessa ruokakaupassa muilla ostoksilla. Torstaina ja perjantaina otettiin iisimmin. Onneksi, sillä mä olin keskiviikkoiltana jo ihan sydärin partaalla.

Lauantaina käytiin luistelemassa. Valtokin osti jokin aika sitten itselleen luistimet, joten Tuomas pääsi isin kanssa luistelemaan. Tänään ollaan siivottu ja puunattu. Lakanat on vaihdettu ja pyykkikone on laulanut halleluujaa koko viikonlopun. Oon tosi tyytyväinen, kerrankin tuntuu siltä, että viikonlopun aikana sai jotain aikaiseksikin.

Lauantaina yritettiin päästä pariin rengasliikkeeseen poikkeamaan, mutta kai niillä puljuilla menee liian hyvin, kun eivät olleet auki. Toinen oli auki vaan arkipäiväisin ja vaan viiteen asti, toinen oli mennyt kahdelta lauantaina kiinni. Mä haluan Kian kesärenkaisiin aluvanteet, joten niitä olisin halunut livenä nähdä. Taidanpa sitten kääntyä nettikauppojen puoleen.

Oon ollut tosi tyytyväinen mun viime vuoden ostoksiin; autoon, kannettavaan ja puhelimeen. Tekniikasta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, mutta näistä hankinnoista olen ollut mielissäni. Kaikki on pelittänyt hyvin. Autoon sain jopa jokin aika sitten ekaa kertaa lisättyä ihan itse lasinpesuainetta. Ai näin se konepelti aukeaa! Ooh. Blondi jopa ymmärsi, että tötterö, jonka kannessa on tuulilasin kuva, on varmaan se oikea paikka minne nestettä pitää kaataa. En ymmärrä autoista tuon taivaallista, mutta mukava sillä on ajaa ja hyvin se kulkee :)

Eikä mun tartte ymmärtää autoista eikä kännyköistä mitään, kun voin suosiolla heittäytyä tyhmäksi ja kysyä Valtolta ;) Ai mitä nää kartat tässä puhelimessa on? Siis että ne jopa toimii? Oon jopa siirtynyt sen verran nykyaikaan, että pääsen surffaamaan kännykällä. Valto opasti mut dataliittymän ihmeelliseen maailmaan ;) Oon innostunut katsomaan videoita you tubesta, kun odottelen että poika nukahtaa.

Musiikista mä olen taas saanut menneellä viikolla kummasti lisää virtaa. Autossa raikaa poppi, se on kesää odotellessa parasta terapiaa. Mistä tietää, että on tullut vanhaksi? Sitä tykkää ihan ihmeellisestä musiikista, mitä aikaisemmin ei olis tullut mieleenkään kuunnella. Autoon saa tosi kätevästi muistitikulla vietyä musiikkia, ei vois olla helpompaa. Tikulta löytyy mm. yks tän hetken suosikki, Lauri Tähkän Suojaan kaikelta, jonka aikana sanojen mukaisesti tekee mieli ojentaa kädet kattoa kohti ja jammata. Sillä sitä tyttö onnensa tuntuu saavan ;) Toinen ihan uusi biisi on entisen nuhaduuon bruneten, Erin Anttilan uusi rillutus Vanha nainen hunningolla. Jostain syystä näistä biiseistä tulee hyvälle tuulelle. Ehkä mä olen vähän yksinkertainen :D

Mut nyt täytyy rientää, kello on jo miljoona ja aamulla pitäis jaksaa herätä. Uutta viikkoa olis taas puskettava eteenpäin. Onneks pakkaset on vaistyneet ja ilmat tuntuu jopa keväisiltä. Palaillaan taas! :)

20.2.2011 sunnuntai (klo 21:50) ~ Mitä tapahtuu, kun äärettämän suuri voima kohtaa äärettömän suuren esteen?

Viikonlopun aamuina teki mieli vaan jäädä sänkyyn makaamaan. Teki mieli vetää peitto korviin ja lojua pumpulissa,  torkkua ja unohtaa kaikki velvollisuudet ja pakolliset kuviot. Kaikista mieliteoista huolimatta olin yhdeksän aikaan nojatuolissa kutomassa sukkaa. Lauantaiaamu alkoi varttia vaille seitsemän ja sunnuntaiaamu varttia yli seitsemän. Kiitos lastenohjelmien saan kölliä sängyssä vielä hetken, mutta ennen pitkää pilvilinnat on jätettävä ja on kammettava itsensä ylös. Kyllä olisi väsyttänyt. En nukkunut kovin hyvin ja aamu koittaa aina liian aikaisin.

Lauantaina ajeltiin Forssaan ja vietettiin mukava päivä Valton vanhempien tykönä. Paluumatkalla nuokuin pelkääjän paikalla ja väsytti ihan mielettömästi. Olisi ollut ehkä helppo nukahtaa, mutta en vain antanut itseni nukahtaa. Tuntui siltä, että jos nyt nukahdan, nukun sata vuotta ennen kuin suostun tästä liikahtamaan. Kotona laitettiin sauna ja iltapalaa, katseltiin telkasta hömppää ja kudoin siinä samalla taasen sukkaa.

Tänään tein isäni metsä- ja alv-veroilmoitusasiat loppuun. Olin niitä jo viikolla aloitellut ja nyt piti saattaa kirjanpito valmiiksi. Siitä sännättiin sitten Jumboon etsimään Tuomaksen kaverille synttärilahjaa ja tehtiin samalla sitten vähän muita tavallisia ostoksia. Sitten mummille ja papalle syömään ja käymään veroasiat läpi, jotta saadaan paperit valmiiksi ja postiin.

Kirjojen kanssa on noussut tie pystyn. En ole vuoden vaihteen jälkeen pystynyt ja jaksanut aloittaa yhtään kirjaa. Jonkun sortin raja on tullut vastaan. Ehkä se on sitä, että olen viimeisen parin vuoden aikana lukenut joka ilta ja lukenut aika monen kirjailijan tuotantoa läpi ja nyt mitta vaan tuli täyteen. Kyllästyin kai. En tiedä.

Ehkä se on tämä alituinen kiire ja loputon tekeminen, joka risoo ja riepoo, enkä jaksa panostaa edes lukemiseen. Tyyliin että kunhan nyt nämä pakolliset kuviot saa hoidettua. Lukemisen sijaan olen tehnyt polvea vahvistavia jumppaliikkeitä (niistä on ollut apua) ja yllätys yllätys, palannut taas sudokujen ahmijaksi. Olen joskus aikoinaan printannut, olisko ollut iltalehden tai iltasanomien sivuilta, läjän ratkaisuja odottavia sudokuja ja nyt kaivoin printit taas esiin ja villiinnyin numeroista. Saahan siitä jotain tyytydystä, kun huomaa, että vaikeatasoisetkin sudokut saa selvitettyä.

Lukemisen lisäksi mitta on tullut täyteen myös menu-puolella. Viime viikkokin oli niin hullu, ettei mikään ilta ehditty laittaa kunnollista ruokaa. Perjantaina kinkkupastaa, tosi gourmettia, mutta muina iltoina mentiin kaupan valmiilla sapuskoilla, sillä ruuan piti olla lautasella hetkessä ja seuraavassa jo naamarissa. Mietin siinä, että tämä linja loppuu nyt, makaronilaatikko tulee jo korvista ulos. Tuomashan tykkäisi, poika voisi elää nakeilla ja kaupan hampurilaisilla, mutta mulla einesten sietokyky loppui.

Ainoa vaihtoehto on alkaa tekemään edellisenä iltana jotain sellaista ruokaa, jota seuraavana päivänä voi vaan lämmittää. Ja mieluiten pitäisi tehdä iso satsi, sillä kokkaamiselle ei tunnu löytyvän aikaa. Illat kuluvat muutenkin, missä välissä sitä vielä valmistelee seuraavan päivän ruuat? Ehkä keitoissa voisi yrittää hyödyntää vaikka pakastevihanneksia, ne saisi nopeammin porisemaan. Uuniruokia, laatikoita? täytyykin googlata hyviä ideoita. Tuomas on tosi kranttu syömään kotona, joten protesteja on odotettavissa. Koko perheen juttuja täytyy yrittää keksiä, vaikka kaikki tuskin on naperon mieleen. Kouluruokia Tuomas kehuu, se on aika yllättävää.

Suuntaanpa tästä nettireseptien ihmeelliseen maailmaan. Ei oikeastaan nappaa, mutta pakkohan se on jotain suuhunpantavaa ensi viikollakin keksittävä. Kaikki lapsiperheen ruokavinkit ovat tervetulleita!

13.2.2011 sunnuntai (klo 21:30) ~ Johannan passaus- ja puunauspalvelu hyvää päivää, kuinka voin auttaa?

Onnittelut meidän perheen isukille syntymäpäivän johdosta! Tässä vaiheessa ei paljoa enää kannata muistella paljonko vuosia tulee mittariin, luku alkaa nääs hirvittää ;)

Tiistaina tuli lunta tupaan taas kertaläjäyksellä niin paljon, että Tuomas rukka pettyi pahan päiväisesti, kun kaveri ei päässytkään tulemaan kylään. Oman kylän pikkutiet oli pöperöä pullollaan ja pihat valkoisen peiton alla, joten sovittiin eskarikaverin äidin kanssa, että lykätään kyläilyä seuraavaan päivään. Pelattiin Tuomaksen kanssa lohdutuksesi vähän pleikkaa, niin suru unhoittui.  

Keskiviikkona ja torstaina pojat olivat sitten vuoroin toistensa luona kylässä, ensin Oskari meillä ja Tuomas torstaina heillä. Keskiviikkona kävin Jumbossa syntymäpäiväostoksilla ja torstaina vietyäni pojan ensin Oskarille, lähdin ruokakauppaan. Hedelmäosaston kupeessa on kaupan kukkatiski ja kuljeskelen sen ohi aina haaveillen. Katselen ja emmin. Ihania ruusuja, ihania tulppaaneita. Tekisi mieli ostaa, niistä tulee jotenkin hyvä mieli. Yleensä en raaski, mutta nyt päätin pistää elämän risaiseksi ja ostaa pari kimppua tulppaaneita, ihan vain omaksi ilokseni, ei niitä meille kukaan muukaan kanna. Sitä paitsi, ne olivat alennuksessa :D

Miten se viikonloppu taas hurahti? Tarvittaisiin vielä yksi päivä. Lauantaina Valto ja muita taloyhtiön miehiä olivat katoilla pudottelemassa lumia alas. Minä leivoin Tuomaksen kanssa muffinsseja ja sen päälle paistoin vielä kroisantteja. Pyykkäsin ja tiskasin, pelasin pojan kanssa sitä autopeliä, joka kyllästyttää jo ihan täysin. Se vain sattuu olemaan pojan lempipeli. Illalla käytiin mummilla ja papalla syömässä ja saunomassa.

Tänään käytiin paikallisella keilahallilla keilaamassa pari tuntia. Pappa ja Henna olivat mukana ja mukavaa oli. Minä työntelin keilapalloja pääsääntöisesti vasempaan ränniin, mutta muilla homma sujui hienosti ja aika tasapisteissä kaikki olivat. Pappa taisi lopussa kuroa kuitenkin pienoisen keulan ja voitti koko kisan. On ihan kiva, että omalta kylältä löytyy keilahalli. Jotenkin kuvittelin, että Hyrylä on niin pieni pitäjä, etteihän täällä ole kuin pari kauppaa ja kirjasto. Mitä vielä, kirjasto on mitä mainioin ja keilahallikin ihan passeli. Olisi siellä iltaisin hohtokeilaustakin, pelit ja vehkeet oli siellä uusinta uutta, vaikkei lähimiljöö ei niin hohdokas olekaan. Innokkaita keilaajia? Mennään joskus porukalla :) Tuomas on ihan ihastunut puuhaan ja olisi vielä kahden tunnin jälkeen kaivannut lisätuntia. Kyltymätön poika.

Ahdistaa ajatellakin töitä. Töitä on kasaantunut ja sain jo torstaina pomolta noottia yhdestä tekemättä jääneestä duunista. Eikä se ole ainoa vuoroaan odottava homma, niitä riittää. Lannistavaa. Ihan kuin sitä ei koko ajan niska limassa ja tukka putkella hommia paiskittaisi. Onneksi parin viikon tuurausputki on nyt edes ohi. Kirsikkana kakussa keittelin herroille kahveja lähes joka päivä, parhaillaan pari kertaa päivässä. Raivostuttava kannella niitä talon toisessa päässä olevaan neukkariin. Tiskejä sai pyöritellä kuin kotona konsanaan.

Tilintarkastajat oli kahtena päivänä kylässä ja ovikello soi tuon tuostakin. Kiinteistön uusi omistaja on tehtyt sellaisen loistavan vedon, että lopetti aulapalvelun kaikessa pihiydessään, joten saamme itse vastata kaikista tulijoista ja rampata ovella vähän väliä. Arvatkaa moniko jaksaa nostaa perseensä penkistä saatika ollessaan lähituntumassa käydä avaamassa oven?  Vaatii aikamoista hengen sitkeyttä hymyillä siinä kauniisti, kun oikeasti tekisi mieli sihahtaa hampaiden välistä että mitä hittoa tällä kertaa? Ai taas näitä piirustuksia, vastahan niitä on tänään viisi kertaa tullut taloon. Olin jo aika raivona loppuviikosta, pisti vihaksi koko touhu. Mitään työrauhaa ei ollut, ehdin hädin tuskin istahtaa, kun taas joku oli jotain vailla. Ei mitään järkeä. Pitäisi yksi pöytäkirjakin ehtiä kirjoittaa, kotitöiksi sekin varmaan jää.

Ja sitten vielä nämä pakkaset. Hyrr! Se kiinteistön uusi omistaja ei edes vastaa viestiin, jossa pyydetään korjaamaan rivi toimimattomia lämpötolppia talon eteläpäädystä. Mikään niistä ei toimi. Testattu ja kokeiltu. Turha toivo, että saisi edes autoa lämpöiseksi. Työntäyteisen päivän päätteeksi on mitä mukavinta hypätä jäätävään autoon. *murinaa*

Taidan olla vähän pinna tiukalla. Viikolla kotiväkikin onnistui osuvasti muistuttamaan, että nyt ei ole aikaa perseellään istuskella. Olin tullut kaupasta selkä vääränä kasseja kantaen, viikannut pyykit ja laittanut uudet narulle, kun erehdyin istahtamaan nojatuoliin. Tiskialtaassa oli kuulemma lojunut jo päivän jos toisenkin kattila, joka minun pitäisi pestä. Teki siinä vaiheessa mieli nakata se kattila kyseisen neropatin otsalohkon suuntaan.

Viiliä ja mysliä, sitten punkkaan lataamaan akkuja uuden viikon varalle. *tuut tuut* linjoillamme on hieman ruuhkaa * olkaa hyvä ja odottakaa*

6.2.2011 sunnuntai (klo 22:00) ~ Varoitus: Onni ja tyytyväisyys tarttuvat. Infektion estämiseksi kansalaisia kehotetaan kulkemaan julkisilla paikoilla suupielet alas käännettyinä sekä olemaan luomatta katsekontakteja muihin ihmisiin

Kyllä ne viikot menee yhdessä hujauksessa - mutta niin menee myös viikonloput. Maanantaina ruokakaupassa, tiistaina vanhempainilta koululla, keskiviikkona Tuomaksen kuskaamista kaverille (viennin ja haun välillä vaatteiden silitystä), torstaina taas ruokakaupassa ja perjantaina huokailin, kun telkkarista ei ikinä silloin, kun minä haluaisin sieltä jotain katsoa, tule yhtään mitään. Tai sitten perheen miesväki on vallannut telkkarin, kuten tänä perjantaina taisi käydä.

Lauantaina kierrettiin ristiin ja rastiin Jumbo etsimässä Tuomakselle talvitakkia. Ilmeisen huono ajankohta ostaa talvitakkia, sillä sopivia kokoja ei enää ollut ja mallejakin oli huonosti. Löysin kyllä Prismasta kenkien kuivaimen. Sellaiselle kun olisi ollut jo useampaan otteeseen tarvetta, kun pojan Goretex-kengät ovat olleet kuin uitetut. Ei siksi ettei kengät pitäisi vettä kuten luvattu, vaan siksi että kundilla on kai niin kiire ulos, ettei ehdi, muista ja jaksa laittaa haalarin remeleitä kengän alle, ja tästä johtuen kengät ovat täynnä lumikokkareita ja tietysti myös sulamistuloksia. 

Käytiin myöhemmin iltapäivällä vielä ihan spontaanisti Porttipuiston Luhta Outletissä. Sieltä löytyi kuin löytyikin passeli takki, veden ja tuulenpitävä perustoppatakki ja vieläpä puoleen hintaan, joten teimme mielestäni hyvät kaupat.

Tänään sunnuntaina olen silittänyt älyttömän läjän lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja ja keittiöpyyhkeitä. Pitäisi silittää lakanat aina heti, eikä kerätä niitä parin kuukauden ajan mankelin ääreen odottamaan. Paha tapa. Mankelointi sinänsä ei ole ikävää puuhaa, mutta kai sen verran tylsää, ettei siihen tuli aktiivisesti tarttuttua, kun kaapissa lakanoita riittää. Vuoren kokoisen läjän mankelointiin kun hurahtaa helposti tunti jos toinenkin.

Ei kuulu mitään uutta, ei ihmeellistä, tavallista arkea vaan. Valto on ollut loppuviikosta asti flunssasta ja minä toivon, että maailman kirjat olisivat sen verran sekaisin, etten jostain ihmeen syystä saisi samaa tautia. Yleensä kun ne koko perheen kiertää.. Olen siitä loka- ja marraskuisesta korvatulehduskierteestä lähtien syönyt apteekista ostettuja maitohappobakteerikapseleita ja toivon kovasti, että niissä olisi jotain taikaa. Ainahan sitä toivoa voi...

Yksi viikko vielä tuurattavaa duunissa. Kohtuullisen hyvin olen saanut hommat hoidettua, mutta omiin odottaviin tehtäviin en ole ehtinyt koskea. Ramppaamista ja passaamista on riittänyt yllin kyllin. Tylsää ja puuduttavaa, mutta pakolliset kuviot on hoidettava.

Ainoa positiivinen seikka on ehkä se, että helmikuu kuulostaa paljon paremmalta kuin tammikuu. Lisäksi töistä saa  ajella kotiin vielä valoisan aikaan, mikä tuntuu lupaavalta.

30.1.2011 sunnuntai (klo 21:00) ~ Mieletön suksee

Takana ihana helmiviikonloppu. Aika kului siivillä ja en voi kuin toivoa, että voisin palata ajassa perjantai-iltaan ja nauttia hetkistä vielä uudelleen.

Tuomas meni mummille ja papalle jo perjantaina, sillä eskari oli kiinni hoitotätien suunnittelupäivän vuoksi koko päivän. Perjantaina huristelin suoraan töistä ruokaostoksille ja kurvasin kotiin vielä Lidlin kautta. Oli pakko käydä hakemassa sitä ihanaa vaniljajäätelöä. Valto odotteli kotona jo imurin kera siivousvalmiina, joten pikasiivousta kehiin, jottei koko perjantai-ilta menisi kotitöissä. Ihanaa päästä viimeinkin, pitkästä aikaa rentoutumaan. Käytiin saunassa ja pyöräytin sen jälkeen vielä kinkku-sipuli-paprikapiirakan. Piirakan paistuessa korkattiin punaviini ja lopulta pääsin vain laiskottelemaan nojatuoliin.

Olin punaviinistä ihan tööt ja uni maistui. Heräsin kyllä viideltä ja kuudelta, mutta sain venytettyä unta lopulta puoli kymmeneen. Sitten oli pakko nousta, sillä Sanna tulisi parin tunnin päästä. Alkoi meidän helmiviikonloppu :) Tällä kertaa sitä vietettiin meillä. Valto lähti kaupoille ja sieltä loppuillaksi karkuun Kristianin ja Hannan luokse. Me Sannan kanssa huristeliin Tikkurilan kulmille Viertolaan Villihelmen myymälään. Helmikaupassa parasta on nähdä helmet livenä, nettikaupoista kun ei aina saa oikea kuvaa koosta, väristä ja kiillosta yms. Tehtiin muutamia hyviä ostoksia ja palattiin meille mahat kurnien. Kattilassa porisi mielettömän hyvää valkosipulikeittoa ja palan painikkeeksi oli Sannan leipäkoneleipää. Keitto oli menestys. Pääruuaksi lämminsavulohisalaattia, nam, sekin oli hyvää.

Ruuan jälkeen päästiin asiaan ja loppuilta lähes yhdeksään asti näprättiin helmien parissa. Sanna on tehnyt helmikoruja pidempään, joten opin aina jotain uutta. Puolin ja toisin siinä tulee korujen tekoa pohdiskeltua. Korujen teon lomassa höpöttelimme niitä näitä ja herkuteltiin siinä välissä suklaa-appelsiini -jäätelökakullakin. Loppuillasta viriteltiin telkkaan kummankin suosikkileffa Mamma Mia! - se Abba-musiikkielokuva siis.

Yöllä tuuli niin että ulkona vinkui ja ikkunalasit helisivät. Heräilin ja nukuin levottomasti. Aamulla väsytti, mutta en  saanut enää puoli yhdeksän jälkeen unta. Ysin jälkeen lähdin kahvin keittoon ja Sannakin heräili jo. Polttoainetta moottoriin ja jälleen pöydän ääreen nysväämään. Loppusaldo viikonlopulta oli yhdet korvikset, kaksi rannekorua ja yksi kaulakoru. Aika hyvin, olen ihan tyytyväinen tuloksiin.

Aika kuluu mielettömän nopeasti juuri silloin kun hetken soisi pysähtyvän. Nyt Tuomas koisii jo omassa sängyssään ja itseänikin houkuttaisi mennä sänkyyn köllimään. Houkuttaisi olla tekemättä mitään. Helmiviikonloppu oli ihana, mutta silti täynnä tekemistä ja puuhaa, joten jäin vielä vaille kunnollista pysähtymistä ja oikeaa hanskojen tiskiin laittoa. Mutta hyvä näinkin, varaan oman rauhoittumishetken vaikka tässä jokusen viikon kuluttua ja lupaan olla tekemättä yhtään mitään.

Tuomaksesta tuli mieleen, että poika on nyt sitten ilmoitettu ekalle luokalle. Iltapäiväkerhotoiminnan hakemus täytyy vielä täyttää. Syksyn järjestelyjä ehtii miettiä myöhemminkin, mutta hakemus täytyy nyt laittaa eteenpäin. Tiistaina on eskarin vanhempainilta ja se pidetään jo koulun ruokalassa ja koulun rehtori on paikalla puhumassa.

Siinäpä sitä. Työkaverini on Columbiassa, joten seuraavat kaksi viikkoa kuluvat tuurauksen merkeissä. Perjantailta jäi jo paljon töitä odottamaan, mutta en jaksa surra sitä nyt. Huomenna sitten. Kyllä se siitä omalla painollaan menee. Hyvää yötä ja huomenta! Aurinkoista viikkoa ja tervetuloa helmikuu! Päivät ovat jo aavistuksen valoisampia ja helmikuussa ollaan taas aavistuksen lähempänä kevättä :)

24.1.2011 maanantai (klo 22:00) ~ ihan tavallinen viikko

Viikko on taas mennyt ja näin ensi istumalta menneistä päivistä ei muistu mieleen juurikaan mitään. Välähdyksiä sieltä täältä; hajatelmia, joita on vaikea sijoittaa oikeille päiville. Tuomaksen kaverit ovat käyneet kylässä parinakin iltana, normaalit kauppareissut ja arkipuuhat - ei mitään ihmeempää. Kiirettä ja hösötystä vähillä yöunilla.

Eskarisissa luisteltiin ja hiihdettiin viime viikko. Sukset oli epähuomiossa tai puolitarkoituksella jätetty mummin ja papan luo, kai sitä ajatellen, että Tuomas ja pappa menevät hiihtämään, kun pappa palaa reissulta. Pappa palasi, mutta eskari ehti ensin ja suksia piti lähteä hakemaan. Jo pelkästään siinä meni yksi ilta. Tuomas tykkäsi paljon  kummastakin lajista, luistelu vei tällä erää kuitenkin voiton.

Töissä on kiirettä. Ei vaan taas millään ehdi kaikkea. Aamusta iltaan päivä tuntuu olevan yhtä puurtamista ja suorittamista. Kun yksi asia on pulkassa, ajatukset puskevat jo seuraavan tehtävän pariin. Lista on loputon. Aina riittää mukamas niitä pakollisia tekemisiä, vaikka tuskin maailma kaatuisi vaikka jättäisikin yhden pyykkikoneellisen tiistai-iltana pesemättä tai kalakeiton keittämättä.

Viikonloppu meni samaa rataa. Kaupoilla, mummilla herkuttelemassa. Tuomas ja Henna kävivät luistelemassa. Mitään ihmeellistä en saanut aikaiseksi, vaikka olevinaan koko ajan oli jotain "työn alla". Sunnuntai-iltapäivänä käytiin Jumbossa shoppailemassa, kun kundi on taas venähtänyt senttejä ja lähes kaikki housut ovat jäämässä pieniksi. Housuja saa olla ostamassa vähän väliä. Paidat sopii paljon pidempään, vaikka hihat niistäkin jäävät ekana lyhkäisiksi. Sukkia, kalsareita, koko karderoobin päivitystä. Lisäksi ostin heräteostoksena tulevalle nhl-tähdelle kiekkopaketin, jotta harjoittelu voi alkaa.

Luistelun lisäksi Tuomas on innostunut korttipeleistä, ihan tavallisista pelikorteista siis. Seiskaa, tikkiä ja venttiä. Pelikortit ovat piristävää vaihtelua lasten lautapeleihin ja pleikkariin, jotka väistämättä alkavat kyllästyttää jossain vaiheessa.

Tämä tällä erää, ajatus ei meinaa luistaa. On vaan kiire päästä eteenpäin, nukkumaan kai. Aina on jonnekin kiire. Kiire päästä sen loputtoman listan loppuun, jotta joskus ei tarvitsisi tehdä mitään. Hölmö. Kunpa osaisi päästä siitä ajatuksesta eroon. Ei tarvitse aina olla kiire ja tekemässä jotain. Jos vielä Tuomaskin ymmärtäisi tuon jälkimmäisen, niin se olisi jo jotain. Ikiliikkuja ja vauhtihirmu, joka muuten ilmoitetaan kouluun tämän viikon torstaina.

16.1.2011 sunnuntai (klo 22:00) ~ Tammikuun tunnelmia

Että olisi väsyttänyt. Olin jo nukahtaa, kun odottelin, että Tuomas saisi unen päästä kiinni. Poika ei taas tuntunut nukahtavan millään, vaikka kello raksutti jo pitkälti yli kahdeksaa. Minä olisin kyllä ollut jo ihan valmis petiin. Useampana aamuna poika on havahtunut varttia vaille kuusi, joka on minulle vaikea aika, sillä saatan jäädä siihen aikaan jo pyörimään unettomana, jos en pikaisesti pääse jatkamaan unia - vaikka oikeasti haluaisin nukkua vielä pitkään. Muutoinkin Tuomas on herännyt aikaisin ennen seitsemää, joten aamut ovat alkaneet turhankin aikaisin. Vaikka menisinkin itse vielä sänkyyn makoilemaan, en saa enää unta. On pakko alkaa menemään nukkumaan aiemmin, olen liian rättiväsynyt.

Olimme pojan kanssa lomalla torstain ja perjantain. Eskarissa tuntui olevan kivaa, ja jo maanantai-iltana meillä oli Tuomaksen kaveri taas kylässä. Tiistaina käytiin mummilla hoitamassa lumitöitä ja ihmettelemässä katolta pudonneita valtavia lumimassoja, jotka peittivät kaksi kolmasosaa olohuoneen ikkunoista. Kuistin kulmaukseen jäi valtava lumikökkäre roikkumaan uhkaavasti. Suuri osa siitä oli jo katon reunan ulkopuolella, mutta siinä se kokkare killui lauantaihin asti, jolloin Valto sai sen lapiolla silputtua alas. Keskiviikkona oli Tuomaksen vuoro käydä kaverilla kylässä.

Torstaina käytiin mummin puolesta ruokakaupassa ja vietettiin siellä muuten vaan aikaa. Iltapäiväksi tultiin kotiin tekemään makkarasoppaa. Illalla kävin vielä Jumbossa ostamassa Tuomaksen kaverille syntymäpäivälahjan, uudet eskaritossut ja vähän ruokakauppatavaroita vielä. Perjantaina käytiin vielä mummilla ja ilta vietettiin kotosalla. Joka ilta tällä viikolla ajattelin, että tänään en tee yhtään mitään. Lösöän tuolissa ameebana ja siirryn siitä ainoastaan sänkyyn nukkumaan. Joka ilta oli kuitenkin jotain muuta. Perjantai-iltana oli ainoa, kun ei ollut mitään ohjelmaa, mutta en osannut rauhoittua. Oli tylsää ja väsytti. En osannut olla ameeba, enemmän kiukutti ja harmitti.

Lauantaina Valto kävi parturissa, käytiin taasen mummille hakemassa viikonlopun ruokaostokset, syötiin ja kahviteltiin mummin tykönä, ja sitten lähdettiinkin viemää Tuomasta kaverin synttäreille, jotka järjestettiin Hyrylän keilahallilla. En tiennyt sellaista edes olevan olemassa, mutta kyllä vain ja ihan mukava paikka jopa. Tuomas tykkäsi kovasti ja keilaaminen oli pojan mielestä valtavan hauskaa. Täytyy joskus mennä porukalla kokeilemaan, minäkään kun en ole käynyt kuin kerran eläessäni keilaamassa ja kivaahan se oli - tyylistä viis :)

Siinä hurahti lauantai. Illalla Valto kävi hakemassa amerikan valloittajat kentältä. Väsyneitä taisivat olla.

Sunnuntai oli taas ohjelmaa täynnä. Ensin puunattiin koti puhtaaksi ja sen jälkeen hilpaistiin koulun kentälle luistelemaan. Viime vuonna ei käyty Tuomaksen kanssa kuin pari kertaa luistelemassa ja touhu ei ollut pojan mieleen, kun pelkkä pystyssä pysyminenkin oli vaikeaa. Tänä talvena ajateltiin harjoitella enemmän ja nyt oli viimeinen hetki aloittaa harjoittelu, sillä maanantaina ja tiistaina on eskarin ohjelmassa luistelua. Olin hieman  huolissani pojan puolesta, sillä tiedän, että Tuomas ei tykkää jos ei osaa ja lannistuu nopeasti. Vuosi oli kuitenkin ilmeisesti tuonut tasapainoa lisää ja hionut motorisia taitoja, sillä hyvinhän poika pysyi pystyssä. Ihan itse ja jopa vaivattomasti kapusi myös jäältä ylös. Ooh. Olin yllättynyt ja iloinen, sillä onhan se kivempi mennä eskariryhmän kanssa harjoittelemaan, kun edes pysyy pystyssä ja pääsee hiukan eteenpäinkin. Tästä eteenpäin joka viikonloppu yritetään harjoitella luistelua ja hiihtämistä. Tuomaskin innostui nyt luistelusta ja hiihtäminen on aina pojasta mieluista ollutkin ja se on onnistunutkin ihan hyvin. Meillä on ollut mahtava opettaja, kun pappa on mieluusti vienyt poikaa hiihtämään.

Loppupäivä sunnuntaista vietettiin jälleen mummin luona, tällä kertaa kuunnellen matkakuulumisia ja katseltiinpa läpi yli kolmesataa matkakuvaa. Hienoja kuvia, ihania maisemia ja paikkoja. Kaiken puolin onnistunut reissu ja varmasti ikimuistoinen.

Nyt saa taas orientoitua työelämään ja normiarkeen. Lomat on lusittu ja joskus keväämmällä kai talvilomaa sitten. Työkaverini lähtee vajaan parin viikon päästä parin viikon lomalle, joten töitä riittänee taas. Eikä niistä ole puutetta ollut muutenkaan. Pitäisi ehtiä päivittelemään vaikka mitä, stressiä pukkaa jo nyt. Olen kaikkea muuta kuin lomalla levännyt. En tahdo vähään aikaan nähdä yhtäkään lasten ohjelmaa saatika pelata pleikkaria; kaikista tuli mitta täyteen. Tuomas on sellainen höyryheikki, että aina on oltava jotain tekemässä. Omaa aikaa ei ole, mitä nyt ne minuutit tai tunnit, jotka pojan nukkumaan menon jälkeen uhraa omasta uniajastaan omalle tekemiselle. Huoh.

Nyt kello lähenee kymmentä. Pari juttua pitäisi vielä hoitaa, sitten unia kohti. Hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa!

9.1.2011 sunnuntai (klo 22:30) ~ Vähän kaikkea tuutin täydeltä, kiirettä pitää

Tänä vuonna yritän mennä aikaisemmin nukkumaan. Joten kirjoitan ihan vaan pikapikaa. Jep jep. Jo eilen viis veisasin tuosta ajatuksesta, kun surffasin iltayhdentoista aikaan helmikaupoilla. Lukot ja lukkojen vastakappaleet ovat varastoistani aivan finito, joten oli "pakko" päästä tilaamaan - haaveilen edelleen näperteleväni helmien parissa jonain kauniina päivänä. Pah. Liian innokas surffailu kostautui ja tapitin kelloa itselleni suuttuneena vielä yhden aikaan.

Ollaan oltu Tuomaksen kanssa keskiviikosta asti lomalla ja Valtokin piti perjantain vapaata. "Loma" tuntui pidemmältä kuin neljä-viisi päivää, vaikka mitään ihmeellistä ei tehty. Ollaan suunnilleen asuttu mummilla, kokattu, saunottu, tehty lumitöitä, käyty kaupassa ja oltu möllötetty. Yhdet lapaset on saatu valmiiksi, Tuomaksen kanssa on pelattu kaikkia mahdollisia pelejä, pleikkarista korttipeleihin ja Stigan jääkiekkopeliin. Legon uusi itse rakennettava lautapeli on myös ollut aikamoinen hitti.

Perjantaina käytiin Hämeentien Sporttidivarista hakemassa Tuomakselle isompaa kokoa olevat hiihtomonot ja luistimet. Mahtipaikka lasten urheiluvälinehankinnoille! Vanhat kamppeet meni vaihdossa ja maksoimme vallan loistavista uusista kamppeista ainoastaan kaksikymppiä. Vallilan pikkukadut olivat täynnä lunta ja pöperöä. Onneksi en ollut ratissa, olisin höyrynnyt naama punaisena ja ähissyt kiukkuisena surkealle kunnossapidolle. Parkkipaikka löytyi, sitten pompittiin polvia myöten kinoksessa jalkakäytävälle ja parkkimittarille ja rämmittiin sohjossa divarille. Ei paljon naurattanut, kun lahje oli täynnä lunta. Mutta ekaa kertaa kun nyt mukana olin, yllätyin Sporttidivarin hyvistä valikoimista ja kaikesta nuhjuisuudesta huolimatta, paikka oli tupaten täynnä ja kauppa kävi. Divarin positiivinen yleisvaikutelma ja hyvät kaupat kompensoivat katujen onnetonta tilannetta. Jotenkin tuntuu vielä siltä, että kadut ovat olleet vielä surkeammassakin kunnossa - en halua tietää. Hädin tuskin ne pikkukadut olivat ajokelpoisia, ei parkkeeraamista varten. Olen siitä onnellinen, että kauniiseen pääkaupunkiin pääsee visiitille aina kun mieli tekee, mutta onneksi ei tarvitse päivittäin olla seuraamassa kaupungin julistamaa lumisotaa. Ei että meillä "maalla" asiat hoituisivat paljoakaan mallikkaammin, riittää sitä lunta täälläkin, mutta onneksi ne aurat useimmiten viimeistään iltayhdentoista-aikaan ovat meidänkin kaduille ehtineet. Parkkikatoksen editse menevän ajoväylän meillä auraa kiitettävän tunnollisesti sopimuskumppani, mutta muutoin ollaankin sitten omien lihasvoimien varassa. Kadut kapenee ja kinokset kohoaa, mutta vielä lumilapiot jaksaa nousta.

Nyt on pakko pistää pillit pussiin ja jatkaa hampipesulle. Kolme päivää olisi tällä viikolla töitä, sitten taas loppuviikko vapaata. Siinä ne vapaat onkin sitten tältä erää. Talvilomaa pidän sitten joskus. Nyt sitten odotellaan, että lumet rytisisi itsekseen alas katoilta, kun vihdoin ja viimein ollaan päästy plusasteisiin. Sitten vaan lapioimaan ja hiekottamaan, ettei tartte liukastella, kun mittari kääntyy taas jossain vaiheessa pakkaselle.

Floridan matkaajista ei ole kuulunut paljoakaan. Disney World on ilmeisesti nähty ja ainakin osittain koettu ja kuuleman mukaan myös Miamissa olisi käyty. Tarkempia reissukokemuksia saadaan kuulla varmaan sitten ensi sunnuntaina, kun matkalaiset tänne talviseen Suomeen joutuvat palaamaan.

2.1.2011 sunnuntai (klo 22:30) ~ En taida luvata yhtään mitään, teen vaan parhaani

Hyvää tätä vuotta! Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä Kristianin ja Hannan luona. Maittavaa ruokaa ja hieman juomaakin, hyvää seuraa ja lapsilla riiti tekemistä. Muksut tuntuivat olevan itse kukin enemmän ja vähemmän kröhäisiä, mutta puhtia riitti silti iltamyöhälle.

Maanantain ja perjantaina oli minulla ja Tuomaksella vapaapäivä. Pidän nyt vuoden alussa muutamia vapaita pois. Oikeastaan ihan tarkoituksella ajoitin vapaat isäni ja Hennan Floridan-reissun aikaan, niin voin sitten hoidella lumityöt, käydä äidilleni kaupassa, kantaa polttopuita ja olla sekä apuna että seurana pojan kanssa. Tuomaksen kanssa lomailu kun ei mitään lepolomaa ole, kun aina pitää olla vouhottamassa jonkun tekemisen kimpussa. Joten nyt saamme samaan syssyyn jotain muutakin ajateltavaa kuin omat ympyrät.

Tarkoitus olisi muutamana lomapäivänä taas ehtiä ottaa kutimet esille ja siivoskella kaappeja, pyykätä ja mankeloida. Ei ihme ettei tunnu lomalta! ;) Mun loma on aina jotain muuta, enemmän puurtamista ja lapsenlikkana oloa. Olisihan se ihan eri juttu hypätä koneeseen ja painua jonnekin aurinkoon, jossa ei ole tietoakaan lumesta, syömään valmiiseen pöytään eikä tarvitsisi huolehtia paistinpannun tiskauksesta tai villakoirista nurkissa ja vaatteetkin olisivat siinä mitä matkalaukkuun mahtuu. Pah. Toisaalta kiehtoisi jossain vaiheessa raottaa lompakon nyörejä ja pakata meidän perhe reissuun. Se voisi olla ihan hauskaa. Olen vaan pihinä ajatellut, että meille kyllä kelpaa toistaiseksi nämä kotimaan maisemat, mutta toistaalta - viuhahdus muissa maisemissa voisi tehdä hyvää. Ehkä parin vuoden päästä ;)

Floridan reissaajat ovat kuuleman mukaan pääseet hienosti perille. Lähtö oli kuulemma aika tohinaa, mutta olivat selvinneet hyvin Lontooseen ja siellä oli edessä koneen vaihto. Ensimmäinen yö meni Miamissa ja sieltä seuraavana päivänä matka jatkui Lake Worthiin sukulaisten luo. Matkakuulumisia odotellaan :)

Menneessä viikossa ei vuoden vaihtumisen lisäksi taida mitään ihmeempää olla. Kolme päivää töitä ja nekin oli aika kiireisiä. Tulevan viikon kahdelle työpäivälle on jo ihan riittävästi tehtävää. Keskiviikon ja perjantain olen vapaalla ja torstaina onkin Loppiainen. Saa vihdoin nämä joulukoristeet pois. Joulu oli ja meni, uutta vuotta kehiiin.

27.12.2010 maanantai (klo 21:45) ~ Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu...ZZzzzzzzzzzzzzzzzz.

Niinhän se sitten meni poroineen, joulupukki ja joulunpyhät. Viime viikko oli aikamoista hullunmyllyä. Liian vähän unta ja liikaa kiirettä. Niin töissä kuin kotonakin. Tukka tanassa vaan tiukemmin töppöstä toisen eteen ja seuraavan tehtävän pariin, siinä oli viikon motto.

Perjantaiaamuna lähdin aamuvarhaisella vanhempieni luokse auttelemaan äitiäni viimeisten jouluruokien kanssa. Joulua vietettiin tänä vuonna taas vaihteeksi isommalla porukalla. Myös Valton vanhemmat tulivat vanhempieni luokse viettämään jouluaattoiltaa. Tuomas sai valtavan kasan lahjoja ja kertyi niitä paketteja itse kullekin yllättävän monta. Poika oli tottakai elementissään, valloittavan onnellinen ja kolmannessa taivaassa kuten arvata saattaa. Tämän joulun leluhittejä olivat Star Wars legot, Stigan jääkiekkopeli, Pokemonit, Bakuganit, Dinosaur King figuurit ja Kung Zhut totta kai. Nämä hassut ja äänekkäät  haarniskoihin verhoutuvat ninjahamsterit ovat ilostuttaneet meitä kaikkia aattoillasta saakka. Veikeitä pieniä patterivehkeitä.

Joulupäivä ja tapaninpäivä vietettiin sekä omassa rauhassä että mummin ja papan luona. Parin päivän hiljentyminen oli enemmän kuin paikallaan, sillä aikamoista zumbaa tässä on vedetty viime viikot. Liiallisesta lorvimisesta ei toki tarvinnut kärsiä, siitä Tuomas piti huolen. Mistä poika tuon kaiken energian ammentaakin? Ihmeellinen tapaus. Vasta sunnuntaina poika heräsi vähän kahdeksan jälkeen, se oli eka aamu, kun tunsin itseni jotakuinkin levänneeksi - vaikka luinkin kirjaa puolille öin. Niin tai näin, aamuisin on väsyttänyt mielettömästi eikä väsymys millään tahdo hellittää päivän mittaan. Näin suihkunraikkaana iltakymmeneltä ei juurikaan väsytä ja nukkumaanmeno lipsahtaa liian myöhäiseksi.

Tänään Tuomas ja minä olimme vapaapäivällä. Aamulla olisin maksanut kultaa, jos joku olisi tarjoutunut hoitamaan puuronkeitot sun muut ja olisin saanut jäädä nukkumaan. Että väsytti. Kundi heräsi Valton aamutoimien aikana ja ponkaisi ylös heti ulko-oven sulkeuduttua. Jäin kyllä vielä puoleksi tunniksi sänkyyn, mutta että osaisin ja saisin siellä vielä nukkua, pah. Pelattiin päivän aikana kahteen otteeseen uutta pleikkaripeliä, se on Star Wars -peli tottakai. Peli on hauska ja toimii loistavasti aikuisillekin, mutta rajansa kaikella. Kundi sai hepulin, kun kehtasin kahden tunnin session jälkeen pistää pelin jäihin. Ylön, ulos ja happihyppelylle, vaikka olisikin niin tehnyt mieli päiväunille. Ulkoilu kuitenkin piristi ja ruoka maittoi punaisille poskille.

Siinähän sitä. Meidän joulukuulumisia. Kolme päivää olisi töitä. Uudenvuodenaaton pidän vapaata. Isäni ja siskoni Henna lähtevät perjantaina matkalle rapakon toiselle puolelle kahdeksi viikoksi. Matkanpää on Florida ja reissussa mukana ovat mm. isäni veli vaimonsa ja tyttäriensä kera perheineen kaikkineen. Isällä on Floridassa siskopuoli ja Baltimoressa asuu velipuoli. Heidän lapsia ja lapsenlapsia siten asuukin jo ympäri maata, mm. Idahossa ja San Franciscossa. En edes tiedä missä kaikkialla. Matka on eräänlainen sukutapaaminen, ensimmäinen laatuaan sillä mantereella. Hyvää matkaa! Reissusta tulee varmasti ikimuistoinen.

19.12.2010 sunnuntai (klo 23:15) ~ Elämä on kuin tanssia

Tuntuu ettei tämä tekeminen lopu ikinä. Vieläkin olisi puuhaa, mutta tämä ilta ainakin loppuu kesken. Eskaritätien lahjoja en ehtinyt tekemään ihan loppuun, joten se jää huomiselle. Paketoitavaakin riittäisi vielä, vaikka tänään jo aimo kasan kääreisiin sainkin. Ollaan siivottu ja puunattu, joten siinä mielessä ollaan valmiita jouluun. Jouluiset pöytätabletit on silitetty ja loput koristeet odottelevat vielä laatikossa.

Lumitöitäkin päästiin Tuomaksen kanssa taas vaihteeksi tekemään. Tiet oli pirullisen liukkaita, mutta ei onneksi käynyt kuinkaan. Pistää vähän vaan miettimään, että jos jo nyt joulukuussa Helsingin seudulla on reippasti yli 50 cm lunta, niin ollaanko helmikuussa jo metrin lukemissa? Huh. Riittäisi jo, kiitos.

Pikkujoulutkin on nyt juhlittu. Kirjaa en ehtinyt esille ottamaan ja polvikaan ei valittanut yhtään. Punaviinillä, muutamalla GT:lla ja salmareilla saattoi toki olla jotain asian kanssa tekemistä. Illan viimeisen tunnin nautiskelin kuitenkin raikasta pullovettä, jotta selviäisin aamulla liikenteeseen. Mukavaa oli! Tuttu porukka oli jälleen kasassa ja lystiä riitti. Lauantaiaamuna parin tunnin levottomien yöunien jälkeen hipsimme reippaina aamupalalle ja taksilla vanhan kaupungin joulutorille. Ulkona oli kuitenkin niin kylmä, että luikastelimme pikapikaa Viru-keskukseen shoppailemaan. Kaupungilla kiertelyn jälkeen kävimme läpi laivan tax freet ja firman piikkiin pihviravintolassa syömässä. Lopun aikaa, reilun tunnin verran, yritin kaikkien hiton kuulutusten lomassa torkahdella, sillä massu täynnä ja koko illan ja yön että päivän steppailujen jälkeen patteri alkoi olla loppu. Valto tuli onneksi hakemaan terminaalilta. Kävimme hakemassa Tuomaksen yökylästä ja loppuillan saunaan asti nuokuin nojatuolissa. Että semmoinen reissu - johan tämä on kahdeksan kertaa nähty ja koettu. Ja aina on hauskaa ollut :)

Kello on puoli kaksitoista. Krooh. Hampipesulle ja nukkumaan, jotta jaksaa vielä ensi viikolla painaa eteenpäin. Tuomas odottaa joulua jo malttamattona, tuntee suorastaan valtavaa tuskaa, kun jouluun on vielä neljä päivää. Suloista.

12.12.2010 sunnuntai (klo 23:00) ~ Pihatonttuja, pipareita, jouluvaloja, joulukortteja, lahjoja, paketointia, koristeita, glögiä... kauppaan, postiin, kirjastoon... ja autossa nupit kaakossa Suvi Teräsniskan "Tulkoon Joulu". Kyllä se tästä :)

Kello on taas jo liikaa. Pitäisi suunnata nukkumaan, mutta tässä sitä taas tuhnaan ja vielä olisi hommia. Verenpaineet on muutenkin noususuunnassa kun pitää ylikierroksilla vouhottaa kaiken näköistä. Ensi viikollekin on joka päivälle jo jotain pientä ohjelmaa ja perjantaina duunin pikkujouluristeily. Krooh. Viikonloppuna unet jäi liian vähiin. Osittain omaa syytä, mutta olisihan tuo nahkavekkarikin voinut päristä vähän myöhemmin. Aika ei tunnu millään riittävän kaikkeen mitä pitäisi ehtiä tekemään.

Kaiken kiireen keskellä - tiedättekö mikä lumosi ja jähmetti meidät niille sijoillemme tänä aamuna aamupalapöydässä? Talitintit ja varpuset lintulaudan kimpussa. Sitä vaan jäi tuijottamaan lintujen puuhia, lintulauta kun on niin sopivasti ikkunan edessä. Jyvät ja siemenet kelpasit hyvin, lisäksi Valton eilen ostamat talipallot olivat suursuosikkeja. Niitä elämän pieniä iloja.

6.12.2010 maanantai (klo 21:15) ~ Me ei sit osteta mitään

Lumityöt on tehty. Tämä lumi riittäisi mainiosti jo minun puolestani, mutta hitto soikoon sitä tulee aina vaan lisää. On valkoista ja kaunista, mikäs siinä jos on apostolinkyydillä liikenteessä. Auto sen sijaan pitää ainaa kaivaa nietosten alta, risteykset ja kadut on pöperöä täynnä ja aina piisaa niitä hulluja, jotka ajelee kuin kesäkeleillä eikä ymmärrä sanaa "turvaväli".

En muista kuluneesta viikosta paljoakaan. Kolmen päivän viikonloppu on aika hyvin nollannut muistikuvat. Perjantaina Valtolla oli pikkujoulut. Me Tuomaksen kanssa pelattiin netissä StarWars -peliä ja leivottiin mansikkaisia joulutorttuja. Nam. Viikonloppuna on pelattu pleikkaria, kyläilty Rajamäellä, käyty mummilla, siivottu ja pyykätty. Minä paketoin pari kassillista lahjoja. Henna ja Tuomas kävivät tänään pulkkamäessä.

Joulukortit pitäisi viimeistellä. Tarkoitus oli jo nyt saada kotiin vähän joulunpunaista, mutta ehdin vasta eteisen lipaston päälle asetella Pentikin porot ja kynttilät. Jouluvalot, kranssi, pöytäliina ja tyynyliinat odottaa esiin kaivamistaan. Olisi kiva ehtiä askartelemaankin. Muut joulukoristeet laitetaan vasta sitten aaton tietämillä.

Se nyt ainakin on positiivista, että joululahjat taitaa minun osaltani olla hanskassa, luuhasin torstai-illan kaupoilla, kun Tuomas oli kotikatumme toisessa päässä kaverillaan kylässä. Ja käytiinhän me sunnuntainakin Valton kanssa shoppailemassa, kun Tuomas jäi mummille. Paketointia vielä riittää.

Keskiviikkona pitkästä aikaa kampaajalle. Parin viikon päästä on duunin perinteinen pikkujouluristeily. Risteily on harvinaisen ja vähän harmittavan myöhään tänä vuonna, kun buukkaukset lipsahti yli kesälomien. Juhlamieli on vähän kateissa, kun polvi on reistaillut. Voi olla, että pakkaan mukaan hyvän kirjan ja kaivaudun hytissä peiton alle kirjan ja tax-free herkkujen kera ja kaivaudun ovesta ulos vasta kotisatamassa. Saas nähdä, taidan ottaa kirjan mukaan joka tapauksessa. Varmuuden vuoksi. Nukuttuahan siellä ei kuitenkaan saa, siitä muu apinalauma älämölyllään pitää joka tapauksessa huolen.

Kolmen päivän viikonloppu oli ihan mukava juttu. Kahdessa päivässä ei ehdi oikein itseään lepuuttaa, mutta kolmessa jo vähän ehtii huokaisemaankin. Mitä aamuheräämisiin tulee, niin Tuomas on hitaasti lämpiävää sorttia. Lauantaina poika päräytti ensimmäiset sävelet ilmoille jo puoli seitsemältä, sunnuntaina puoli kahdeksalta ja tänään vasta puoli ysiltä. Krooh.

Tulee mieleen viime maanantainen kauppareissu pojan kanssa. Supermarketin aulan toisella puolella on leluliike. Lupasin Tuomakselle, että hän voi käydä leulukaupassa katsomassa, mutta että mitäään ei nyt osteta. Tuomas marssi kauppaan ja kertoi kuuluvalla äänelle kaupan tädille, että " Me ei sit osteta mitään" ja ryhtyi kiertämään pikkuputiikin hyllyjä läpi. Kaupantäti näytti hapankaalilta, ihme tyyppi.

28.11.2010 sunnuntai (klo 22:30) ~ Mistä niitä senttejä oikein tulee?

Lapanen on kudottu ja toinen on melkein valmis. Sitten vielä peukalot. Meillä on niin kylmät lattiat, että taidan alkaa kutoa töppösiä, jotka on nopea sujauttaa jalkaan. En sitten nenääni paljon viikonloppuna ulos pistänyt. Mitä nyt autoon ja pois. Kyllä siellä varmaan tarkenisi, jos viitsisi pukea kunnolla päälle. Valto ja Tuomas pystyttivät takapihalle tänään pakkasesta piittaamatta Papan tekemän lintulaudan. Siellä olisi tinteille ja muille tirpoille tarjolla nyt kauraa, auringonkukansiemeniä ja pähkinöitä.

Mikäs päivä se oli, kun lunta tuli taas taivaan täydeltä? Oliko se tiistai? En pidä talvesta, enkä niin lumestakaan (ajoittaisia mielenhäiriöitä lukuun ottamatta), mutta tykkään tehdä lumitöitä. Kotiin päästyämme teimme Tuomaksen kanssa kolme kolme varttia lumitöitä ja nautin joka sekunnista. En omista mitään goretex-kenkiä, mutta jotkut sellaiset täytyy kai hankkia, sillä jalkojen kastuminen on ainoa mikä ei ole kivaa. Tuomaksella sen sijaan on varusteet kunnossa ja hänellä on oma lasten kola ja sen kanssa kundi lykkää lumia kuin vanha tekijä. Sitten kun lumen luonti ei enää kiinnosta, puuhastelu jatkuu lumikasoissa. Mitä isompi, sen parempi.

Maanantaina meillä oli kylässä yksi Tuomaksen kaveri. Se olikin varmaan eka kerta, kun meidän matalan talomme edessä oli Hummeri parkissa. Sitä vaan toteaa elävänsä niin erilaisessa maailmassa, kun eskarin parkkiksella on audit ja bemarit rivissä ja viimeisen päälle tuunatut isät ja äidit pyyhältävät hakemaan kullanmurujaan hoidosta. Kauhtuneessa Kappahlin villakangastakissa ja Jounin käsilaukkua olalla kantaen en sulaudu joukkoon. Pitäisi olla varmaan Burberryä tai Armania. Kampaajakäynnistäkin on liian pitkä aika. Enkä osaa edes kävellä samalla lailla hienosti nokka pystyssä, siinähän voi vaikka kompastua. Lastenkin suurin puheenaihe tuntuu olevan jatkuva kilpavarustelu kenellä on eniten Star Wars -leluja. Kaikesta huolimatta kaikki Tuomaksen kaverit ovat tervetulleita meille, syömään täysjyväspaghettia jauhelihakastikkeella ja leikkimään. On kiva, että kavereita riittää.

21.11.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Paikalla, muttei läsnä

Mitä hittoa? Taas sunnuntai ja viikon tapahtumista pitäisi muistaa jotain. Yhtä tohotusta koko elämä. Polvikin kenkkuili ja se otti jonnin verran aivoon. On niin rampa olo, kun koipi on tönkkönä ja hiemankin erikoisempaa siirtoa pitää varoa. Ärsyttävää. Nyt polvi on taas ihan ookoo, mutta tämä reistailu on ihan hanurista.

Menneestä viikosta ei tule paljoakaan mainitsemisen arvoista mieleen. Yhden illan ravasin kaupoilla,yhtenä iltana Tuomas oli kaverillaan kylässä. Kaverin äiti otti kummatkin pojat eskarista kyytiin ja minä hain pojan kotiin seitsemän aikaan.

Eilen leivoin ananasmuffinsseja, jotka saivat tummasuklaakuorrutuksen ja hyviä tulikin, nam! Askarreltiin Tuomaksen kanssa. Minä tein joulukorttipohjia ja poika askarteli mm. joulupukin kerrostalon.

Tänään siivottiin ja puunattiin, käytiin mummilla kylässä. Eipä ihmeempiä. Äsken maksoin laskut ja peruin kaikkien kirjakerhojen kuukauden kirjat. Enempää kirjoja ei tähän huusholliin mahdu. Kirjastosta niitä saa niin vaivattomasti. Ja mikä parasta, kirjaston nettipalvelu ja eräpäivien muistutuspalvelu ovat mielettömän hyviä. Nyt luettavana Lincoln Childin "Uusi Atlantis". Aika hyvä!

Pitäisiköhän kutoa säärystimet? Jalkoja kylmää, ei ole hamekelit näköjään enää sisälläkään. Säärystimissä tai pitkävartisissa villasukissa voisi olla ideaa :) Ostin lempilankaani, Novitan Tempoa, jokin aika sitten lisää, jännää sinivihreää, tummaan turkoosiin sihtaavaa. Ajattelin alunperin kutoa kaulaliinan, mutta en ole vielä ehtinyt aloittaa sitä, kun yksi lapanen on kesken.

Kutkuttaisi kovasti myös ottaa ompelukone esille tai tehdä helmikoruja, mutta hittoako jaksan (saati pystyn, etenkään ompelukoneella) mitään iltamyöhällä puuhastelemaan. En tiedä miten muut äidit kykenevät kaikkeen, meillä se ei vaan onnistu. Mun aikani menee ihan muissa puuhissa. Pitäisi ehtiä kuntoilemaan, harrastamaan, hoitamaan omaa henkistä hyvinvointia.. paskan marjat. En ehdi.

Nyt on varpaat ihan niin jäässä, että lähden hakemaan villasukkia. Hyvää yötä ja mukavaa alkavaa viikkoa.

14.11.2010 sunnuntai (klo 22:30) ~ Kaukana todellisuudesta

Töissä on taas koittanut hösis. Tekemistä riittää joka sormelle yllin kyllin. Menneellä viikolla puuhasteltiin asiakaslehden teon merkeissä, asiakaslahjojen ja työvaatetilausten parissa, palaveerattiin konserniin uuden jäsenyrityksen markkinointijohtajan ja meidän myynti- ja markkinointijohtajan kanssa markkinointiasioiden merkeissä, viimeistelin alan markkinasuhdanteiden powerpoint -esitystä ja kaikkea siltä väliltä laidasta laitaan. Perjantaina lähdin niin kiireessä, että unohdin orkideani uimaan eli lillumaan ruukkuun, joka on joka perjantainen ohjelmanumero.

Lauantaina Tuomas hehkutti meitä maailman parhaaksi isäksi ja äidiksi. Olikohan jotain vaikusta sillä, että oltiin menossa Toys ´r´usiin ostamaan naamaispukua. Eskarissa on ensi viikon perjantaina viimeinkin naamiaiset. Niitä poika on odottanut. Tuomas selasi jo Halloween-kostyymien kuvastoa niin innokkaasti, että lehtisestä oli sivut irrota. Tuomas sai Anakin Skywalkerin asun ja mahtavan valomiekan.

Käytiin hakemassa Motonetistä Kia'an uudet etuvalojen polttimot, kun kuskinpuoleinen lyhty pimeni. Siitä suunnattiin sopivasti Myyrmäkeen Red Onioniin syömään. Nälkä oli jo kova, mutta ruokakin oli hyvää ja massut tuli täyteen. Niin täyteen ettei jaksettu jälkkäreitä edes miettiä. Kierreltiin vielä hetki Myyrmannissa. Sieltä suunnattiin kotia kohti, mutta poikettiin matkalla pelastamassa orkidea. Se kun yrittää taas puskea kukkaa! :)

Illalla pistin vielä täytekakun pohjan uuniin, sitten saunaan ja kakkua täyttelemään. Tänään meillä muistettiin isää kortein, suukoin, halauksin ja pienen lahjankin kera. Kakkua syötiin sitten iltapäivällä mummin ja papan tykönä, pitkästä aikaa. Mummi oli useamman viikon ollut kovassa flunssassa, yski jälleen yötä päivää kurkkunsa verille ja alkaa vasta nyt pääsemään taudista voiton puolelle. Tuomas teki papalle monisivuisen kortin, ja itse asiassa kortin saivat myös mummi ja juuri Lontoosta kotiutunut Henna. Pojalla oli jo kova ikävä kaikkia. Tuomas oli jo eskarissakin maininnut olevansa huolissaan mummista, kun ei oltu pitkään aikaan käyty kylässä ja mummi kuulemma nukkui vaan kaikki päivät. Ei ollut sitten selittänyt kuitenkaan eskarin tädille, että mummi on sairaana. Voi poikaa, ajattelevainen ja huolehtivainen, joskus turhankin mietteliäs.

Kävin viikolla yhtenä iltana shoppailemassa jo ensimmäisiä joululahjoja. Suurin osa ajasta taisi kyllä kulua vielä kenkäkaupoilla ja isänpäivälahjojen merkeissä. Ostin elämäni ehkä kalleimmat kengät. Olin kuitenkin pakkopaikan edessä, vanhat olivat laueta jalkaan ja edullisemmassa hintaluokassa ei ollut pariakaan kelvollisia saapikkaita, jotka olisivat olleet oikeasti hyvät jalassa. Kaikissa on joko liikaa tai liian vähän korkoa taikka ne hölskyivät jalassa koosta riippumatta eivätkä tukeneet jalkaa kävellessä. Ostamani saapikkaat ovat hyvät jalassa ja hyvät kävellä mutta myös näpsäkän näköiset ja kyllä aito nahka on aina plussaa. Täytyy vain toivoa, että kengät ovat myös kestävät. Ei ole kiva maksaa maltaita skeidasta.

Ensi viikolla aion taas jatkaa joululahjarundia. Ettei sitten tarvitse viimeisinä viikkoina menettää hermojaan. Aikuisille on tosi vaikea keksiä lahjoja ja turhan krääsän ostaminen on mielestäni älytöntä, joten jos en keksi mitään käytännöllistä ja tarpeellista, en mitään osta. Tuomakselle kyllä aion paketteja kerätä, joulu on vaan kerran vuodessa ja lapselle se on ikimuistoista! :) Haluaisin, että Tuomakselle jäisi joulusta lämpimiä muistoja: tunnelmasta, tuoksuista, ruuasta ja herkuista, yhdessä olosta sekä tietysti myös pakettien avaamisen ilosta. Itselleni en kaipaisi muuta kuin hieman aikaa olla ja rauhoittua. Vähän suklaata, glögiä,  hyvää lukemista ja mahdollisuuden lusmuta luvan kanssa. Levollista unta ja pitkiä aamuja. Rauhaa ja hyvää tahtoa. Heh. Jospa toivoisin vielä rakkautta ja maailmaan rauhan, kun näin syvällisiä mietin ;) Äidin arki on yleensä jotain ihan muuta.

7.11.2010 sunnuntai (klo 21:00) ~ "Mä en usko joulupukin lentäviin poroihin. Ne on vaan satua. Mut joulupukki ei oo. Mä oon nähnyt sen." - Tuomas 6-v

Sitä samaa, mitäs muuta. Ajatukset lyövät tyhjää, menneestä viikosta ei ole mukamas jäänyt mitään mieleen.

Eilen käytiin Forssassa Valton vanhempien luona. Menomatkalla sataa tihutti ja satoi räntää. Paluumatkalla poikettiin Lopella Sannan luona, silloin ilmatkin olivat jo seljenneet. Pimeää alkoi olla, ja kylmää. Hyrr! Kotona saunottiin ja herkuteltiin Sannan antamilla sämpylöillä. Tuomas sai meiltä yllärinä yhden StarWars -legopaketin, josta poika on vouhottanut jo kuukauden verran. Kundi tietää aiheesta enemmän kuin ikärajat sallisivat, ihmettelen vaan mistä ne kaverit ovat kaiken oppineet.

Tänään olen yhdestätoista asti puuhannut. Ensin siivottiin ja loppupäivän vietin mankeloimalla julmetun kasan lakanoita, tyynyliinoja ja keittiöpyyhkeitä. Välillä kävin keittiössä tekemässä mahtavia lohkoperunoita ja salaattia - ja syömässä tietysti, Valto oli paistanut pihvit- ja taas jatkoin mankelin ääressä. Pino taittui, järjestelin siinä samalla Tuomaksen huonetta ja kaivoin jouluaskartelutarvikkeita esiin. Ostin ne jo viime vuonna, mutten ikinä ehtinyt tehdä niistä mitään. Siivosin liinavaatekaapin ja silitin vaatteet. Pyykkiäkin pyöri pari koneellista. Vielä puhtaat lakanat sänkyihin. Pojan kanssa suihkuun ja poika nukkumaan. Nyt istun tässä pää tyhjänä, kun mankeloin ilmeisesti niin kuumeisesti, että ajatuksetkin menivät rullalle.

Joulujuttuja olen alkanut hiljalleen miettimään. Koristeiden tekemistä, joulukortteja, ruokia ja leipomisia ja lahjoja. Marraskuu hiipii hiljaa ja huomaamatta, joulu tulee aina yllättävän nopeasti. Taidan suosiolla nyt luovuttaa ja keskittyä johonkin muuhun, mikä ei vaadi ajattelukykyä. Olen hädin tuskin tänään kammannut tukkaa ja kulkenut koko päivän askareesta toiseen kauhtuneessa oloasussa, joten mitään tämän ihmeempää ei nyt irtoa. Onhan se tämäkin yksi tapa nollata pää ;)

31.10.2010 sunnuntai (klo 21:30) ~ Nyt se taas alkaa, pimeys.

Taidan olla loman tarpeessa. Jotenkin vaan ryydyttää ja ainoa mikä kiinnostaa, on mennä lukemaan kirjaa vällyjen väliin. Kirja on kieltämättä hyvä, Robert Ludlumin "Operaatio Haades", mutta se ei ole ainoa syy; sänky ja pehmeä peitto vetävät muutenkin puoleensa. Uni maittaisi.

Menneellä viikolla oltiin taas vauhti päällä. Maanantaina kauppareissu, tiistaina Tuomaksen kuskaamista kaverille ja sieltä pois, keskiviikkona askareita kotona, torstaina koko ilta Jumbossa shoppailemassa ja perjantaina apteekissa ja siitä sitten saiskin kaatua sänkyyn.

Jumbosta etsin kuumeisesti kenkiä, sekä talvisaapikkaita että mukavia työkenkiä. En löytänyt kumpiakaan. K-kengästä löysin muutaman mielenkiintoisen saapikasparin, mutta täytyy sulatella vielä hieman sitä, haluanko maksaa kengistä yli sata euroa. (Ostin sitten kuitenkin paremman hinta-laatu suhteen puutteessa Tuomakselle ne parjaamani Reima Tecin kolmen kympin hanskat. Onhan ne hyvät, mutta aika hurja on hintakin - hanskoista!) Loppuillan kulutin Citymarketin leluosastolla etsien synttärilahjoja kavereitten lapsille. Huh, miten vaikeaa.

Perjantaina kävin uudestaan lääkärissä korvani vuoksi.Selkeästikään se ei ole vielä terve. Sen totesi myös lääkäri ja kirjoitti toisen antibioottireseptin. Lisäksi sain jotain toista lääkettä hoitamaan limakalvojen turvotusta ja vähentämään tukkoisuutta. Antihistamiinia se taisi olla. Ostin lisäksi apteekista jo valmiiksi maitohappobakteeritabletteja, jotka aion aloittaa antibioottikuurin päätyttyä. Viikolla kun oli uutisissa, että jo yksi antibioottikuuri voi tuhota vastustuskyvyn jopa puoleksi vuodeksi ja maitohappobakteereita suositeltiin. Uutisen takana on tuskin lääketehtaiden hypetys, uskon että asiassa on perääkin.

Launantaina oltiin Cecilian ja Johanneksen 7- ja 5-vuotissynttäreillä. Mukavaa oli. Lapsilla riitti energiaa ja paketteja oli aika läjä.

Tänään ollaan virallisesti talviajassa. Aamupäivän pyöritin pyykkejä ja järjestelin kotia. Puolelta päivin lähdettiin kaupoille, kierrettiin huonekalukauppoja ja kodinkoneliikkeitä. Meillä on digiboksi sanomassa sopimuksen ilmeisesti irti, kun telkkariruudulla skrollaa kaksi vaakasuoraa palkkia. Telkkarista se ei johdu, se on testattu, mutta mietittiin, että onko järkeä ostaa vaan tallentava digiboksi, joka jo sekin maksaa useamman satasen, kun telkkarikin menee jossain vaiheessa vaihtoon. Uusi telkkari, jossa jo itsessään olisi digiviritin ja tallennuskin hoituisi toisella tapaa, taas vaatisi uuden tv-tasosysteemin. Ja kaikki tämä pelkän digiboksin kyykkäämisen takia. Hoh.

Kaikesta huolimatta tästä päivästä jäi käteen ei oikeastaan mitään. Olimme kotona kolmen maissa ja silloin piti jo kiiruusti alkaa ruuan laittoon. Tiskien ja puunaamisen jälkeen kello oli viisi ja kun pääsin sohvalla vetämään henkeä, aloitti Tuomas tutun sävelen "mitä tehtäisiin?". Siinä se ilta sitten olikin, harjoiteltiin lukemista ja kirjoittamista sekä rakennettiin legoilla. Äidillähän ei ole omaa aikaa. Plaah. Alan oikeasti olla vähän poikki.

Maanantaina pitää mennä kirjastoon..

25.10.2010 maanantai (klo 22:50)

Jos autoilla voisi olla tunteet, niin Hondalla taatusti olisi. Ajelin viime keskiviikkona töistä kotiin ja odotin innoissani "uuden" auton hakua. Honda on palvellut minua uskollisesti jo monta vuotta ja luotettavampaa menopeliä saa hakea. Harmaahapsessa riittää edelleen poweria, ikä ei sitä paljolti paina, vaikka vuodet jo näkyvätkin. Jonkin verran matkan puolivälin jälkeen katseeni kiinnittyi kojelautaan. Jokin ei nyt ollut niin kuin piti. Moottorin lämpötilasta kertova viisari näytti kohti taivasta. Nielaisin. Olin tiputtaa silmät päästäni. Kaikenlaista pientä sitä oli matkojen varrella sattunut, muttei vielä kertaakaan ollut alkanut kone keittää. Kitkuttelin eskarin pihaan. Valto noukki minut ja pojan kyytiin. Honda jäi sinne odottamaan huoltojoukkoa. Raukkaparka taisi aavistaa, että oloneuvoksen päivät odottivat.

Haimme Kian Järvenpäästä. Isäni oli sillä aikaa hoitanut Hondan ajokuntoon ja pöristellyt sillä kotiin, joten Valto taas ajoi isäni auton takaisin. Honda on nyt taas hyvissä käsissä ja hellässä huomassa. Kia tuntuu mahtavalta ajaa. Siinä on melkein uuden auton tuoksu ja kaikki oli niin viimeisen päälle puunattua. Nyt jalkatilan matot ovat jo havunneulasia täynnä ja auton kyljet ovat kurassa, mutta kyyti on mukavaa ja tykkään siitä, että autossa riittää puhtia vaikkei se mikään hurja sporttivehje olekaan. Toistaiseksi olen ollut ostokseeni erittäin tyytyväinen :)

Tiistaina kävin korvan takia lääkärissä. Tulehtunuthan se oli. Ja taitaa olla edelleen, vaikka se lääkärin määräämä "vanhanaikainen penisilliini" jo loppui. Tähän taidetaan tarvita jotain uudempaa troppia. Lisäksi minulla on edelleen ärsyttävä palan tunne kurkussa. Sen piti johtua samasta bakteerista, mutta eipä tepsinyt lääke siihenkään vaivaan.

Torstaina isäni toi takapihallemme rakentamansa istutuslaatikon ensi kevättä silmällä pitäen. Jouduin lähteämään kuitenkin vielä kauppaan, joten kevätsipulit ja ruohosipulit odottivat multaan pääsyä lauantaihin asti.

Perjantaina vein Valton aamulla Pitäjänmäelle. Heillä oli illalla duunin saunailta, joten menimme samalla kyydillä. Illalla innostuin tekemään omenakanelitorttuja voitaikinasta, niillä me Tuomaksen kanssa herkuttelimme. Nam, hyviä olivat. Löysin kaupasta sattumalta valmista omenakanelimarmeladia ja se olikin tosi nannaa.

Viikonloppu menikin suurimmaksi osaksi pihatöissä ja haravan varressa taloyhtiön tiluksilla. Hyvää hyötyliikuntaa! Lauantaina oli ihana ilma ja haravointi oli oikein mukavaa. Iltapäivällä hilpasimme vielä kaupoille. Yritin etsiä Tuomakselle hanskoja ja hattua, mutta aika surkeat valikoimat kaupoissa. Tai sitten parhaat olivat jo menneet. Katselin myös itselleni talvikenkiä, mutten löytänyt niitäkään. Paljon mitään ei jäänyt käteen, parit hanskat nyt onneksi löysin. Kaiken kun pitää olla vedenpitävää, mutta en ihan periaatteesta viitsinyt maksaa kolmeakymppiä Reiman talvirukkasista. Ryöstöä se minun mielestäni on.

Sunnuntaina siivousta ja lisää haravointia. Alkoi sataa ja minä järkkymättömänä päätin saattaa loppun sen minkä aloitin. Pari tuntia siinä meni ja tulin sisälle uitettuna koirana ja märille mätäneville lehdille haisevana. Ugh.

On jo vähän ikävä sellaisia viikonloppuja, ettei ole muka mitään tekemistä, ainakaan mitään pakollista. Nyt olisi iso kasa mankeloitavia lakanoita ja tyynyliinoja odottelemassa, talvikamppeita pitäisi kaivella esille ja vielä tuolla ulkonakin olisi tekemistä. Ehkä se tästä. Olen vähän väsynyt, kun yöunetkin on jääneet heikoille. Pitäisi vaan mennä nukkumaan.

Tuomas menee huomenna eskarikaverinsa luo leikkimään pariksi tunniksi. Pitäisi käydä shoppailemassa, mutta toisaalta olisi kiva vaan lööbailla ja vajota nojatuoliin lämpimän viltin alle.

17.10.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Tuntemattoman matkaan

Mennyt viikko otettiin rauhallisemmin, eikä harrastettu juoksemista joka ilta erinäisissä paikoissa. Välillä on pakko rauhoittua. Tuli kudottua pipo, katseltua lastenohjelmia ja aloitettua uusi hyvä kirja. Kävin kyllä jo hiukan kuumana, kun auton osto ei edisty ja joka kaupassa on vaan pelkkiä raatoja tarjolla.

Lauantaina kierrettiin läpi Kaivokselan, Konalan ja Herttoniemen autoliikkeitä, joista olin netin kautta bongannut potentiaalisia ehdokkaita. Samaa shittiä oli tarjolla. Meillä oli listalla aika monta Focusta, mutta kohdattuamme kaksi ruosteista sellaista, sanottiin kyseiselle mallille hasta la vista. Lisäksi listalla oli pikkumersu, Volvo S40 ja mitä lie. Kierros oli kierretty loppuun kahden aikaan ja mitään varteenotettavaa ei jäänyt mieleen. Menimme huviksemme Automaahan ja siellä yläkerrassa loimme ensimmäiset katseet upean väriseen Golf Plussaan. Sanoisin väriä petroolin siniseksi, sellaisia ei varmasti montaa ole liikenteessä. Kaikin puolin auto vaikutti hyvältä. Se oli vuosimallia 2005, kilsoja takana tarpeeksi vähän, varustetaso oli riittävä ja auto viehätti siinä määrin, että päätimme ottaa biilin koeajolle. Ajotuntuma oli hyvä ja meno tuntui mukavalta. Ei se mikään raketti ollut, 1,6:n koneella. Hiukan rousku ja hitaasti lämpiävää sorttia, mutta ihan ookoo. Saimme autosta aika mukavan tarjouksen ja olin ajattelin, että tätähän täytyy oikeasti miettiä.

Sunnuntai-aamuna heräsin puoli kuuden aikaan enkä saanut hetkeen unta. Golf kummitteli mielessä. Tuli sellainen tunne, että onhan se ihan hyvä auto, mutta tulisinko katumaan jossain vaiheessa?

Sunnuntaille oli suunnitelmissa vielä yksi autoliike, Järvenpään piskuinen Delta-Auto. Suuria odotuksia ei ollut. Teimme tuttavuutta Huyndai i30:n siskoon, Kia Ceediin. Tykästyin heti. Auto on vuosimallia 2007 ja ulkoapäin lähes moitteeton, varusteita oli tarpeeksi ja turvatyynyjä riittävästi. Tehdastakuuta on jäljellä neljä vuotta ja kilometrejä takana 43 000. Säästeliäs bensankulutus, mutta riittäävästi tehoa. Ilmastointi tietysti, kauko-ohjattava keskuslukitus, lohkolämppäri ja sisäpistoke, iskemättömät talvirenkaat alumiinivanteilla, radiot sun muut. Kävimme heittämässä lenkin ja täytyy sanoa, että ne parikymmentä hevosta enemmän kuin Golffissa kyllä huomasi. Kiihtyvyyttä löytyi ja puhtia riitti ihan eri tavalla, samalla auto tuntui myös jämäkältä ja turvalliselta, jotka ovat mulle tärkeitä kriteerejä. Ja hiljainen kuin mikä. Olin alunperin sanonut, etten halua farmarimallista autoa, mutta Kia Ceedin kohdalla tykkään enemmän farkusta kuin hatchbackista. Siinä se sitten on. Mun uusi auto.

Huomenna täytyy hoitaa autolle vakuutus ja käydä pankissa hoitamassa tilisiirto, keskiviikkona mennään hakemaan Kia kotiin. Nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ei kaduta. Se Golf arvelutti ja mietitytti, nyt on hyvä fiilis. Tottakai autokauppoja ei tehdä joka päivä - tämä on elämäni ensimmäinen autokauppa ja kyseessä ensimmäinen täysin oma auto, joten tietysti hankinta on iso ja rahamäärä valtava tavallisempiin hankintoihin nähden. Vähän jänskättää lähteä tuntemattoman matkaan, kuten Kia mulle automerkkinä on, mutta paljonhan noita on myyty ja tämän kuukauden Tuulilasi -lehdessä oli saman vuosimallin Kia Ceedistä hyvinkin positiivinen arvostelu. Nyt odotetaan enää muutama päivä!

11.10.2010 maanantai (klo 21:30) ~ Tyhjäkäyntiä

Aina on jotain pientä poikkiteloin matkan tekoa haittaamassa. Korva on tukossa, ei ainoastaan lukossa vaan kolmatta päivää tukossa kuin itärajan rekkajono. Vuoroin sitä vihloo, jomottaa ja kutittaa niin, että tekisi mieli rassata sitä pulloharjalla. Nenäkin on vähän tukossa, mutta siitäkin vain toinen puoli. Se sama puoli, jolla ärtynyt korvakin. On tainnut räkä nousta vain sille puolelle päätä ;)

Auton ostaminen on pyllystä. Olisi niin helppoa saapastella sisään Bemari-myyjän luo ja sanoa, TUO malli, näillä varusteilla ja tämä väri, kiitos. Kun budjetti on rajallinen ja hakusessa käytetty auto, en voi kuin hämmästyneenä todeta, miten surkeasti ihmiset autojaan ovat pitäneet. Piittaamattomia paskiaisia. Ruttuja, klommoja ja naarmuja vaikka muille jakaa. Ja kyse on kuitenkin vain 4-5 vuotta vanhoista autoista. Ei ihmekään että niistä on haluttu luopua, pitää taas saada uusi ehta kiesi naarmutettavaksi.

On käyty katsomassa useampi Focus, pari Jettaa ja yksi sedan mallinen Civic. Hoh. Pari pientä kiveniskeymää ymmärrän, mutta kun konepelti on kuin pommituksen jäljiltä, en enää käsitä. Viikolla kävimme yhdessä autoliikkeessä, ehdimme juuri ja juuri kuudeksi. Kaksi isoa metrin pituista naarmua konepellillä. Lauantaina lähdimme kymmenen jälkeen kotoa, saldo kolme autoliikettä, joista kaksi sijaitsi Espoossa. Iltapäiväksi oli jo sovittu ravintolaillallinen Valton vanhempien kanssa Hotelli Presidenttiin. Tuomas oli innoissaan metromatkasta - ei hienosta hotellista tai ravintolasta. Sunnuntaina autokaupat olivatkin tietysti kiinni.

4.10.2010 maanantai (klo 21:30) ~ blondi autokaupassa

Oli ja meni, viikonloppujen lohduton virsi. Parina iltana pakolliset ruokakauppakuviot, yhtenä iltana Kampissa ortopedillä, toisena iltana Jumbossa hoitamassa pakollisia syysvarustehankintoja, perjantaina autokaupassa koeistumassa Volvo S40:stä, lauantaina pikapyrähdys Helsingin Special Autossa tutkailemassa tuiki tavallista Honda Civiciä. Autovahan tuoksu nenässä nokka kohti kotia ja kaupan kautta kaverin luokse Lopen maaseudulle. Helmiviikonloppu!

Ortopedillä ei ollut mitään lisättävää. Kuvat olivat puhtaat, niissä ei ollut mitään. Kävelen kuulemma liian hyvin, jotta magneettikuvausta vielä otettaisiin, sillä se indikoi jo yleensä leikkausta. Sain niveliin voiteluainetta, Glucadolia, joka ei ole tuntunut hullummalta. Kävely tuntuu hyvältä ja polvi on rauhoittunut. Varoinvuoksi sain myös purkillisen samaa tulehduskipulääkettä kuin aiemminkin, voin tarvittaessa ottaa sitä muutaman kuurin, jos siltä tuntuu. Ei onneksi ole ollut tarvetta.

Auton ostaminen edistyy tuskastuttavan hitaasti. Autokaupat suljetaan arkisin kuudelta ja siinä vaiheessa meillä on yleensä vasta saatu iltaruoka syötyä ja selvitellään tiskejä koneeseen. Ei riitä että muodot miellyttää ja tietää varusteet ja kulutuksen, auto on ensin koeistuttava, jotta tietää voiko koko kyseistä automallia edes ajatella. Käytetty auto on aina käytetty; naarmuissa, lommoissa ja kiveniskeymissä on valinnan varaa. Jos auto muuten olisikin mainio, niin ihan varmana siinä on kymmenen sentin ruttu, jota ei tietenkään näytetä kuvissa. Vaihtoehtoja ei ole paljon ja niitäkin on markkinoilla rajoitetusti, etenkin muutamia tiettyjä malleja. Budjetti on rajallinen ja näistä tietyistä vaihtoehdoista pitäisi oivaltaa se eniten tyyliltään ja ominaisuuksiltaan miellyttävä vaihtoehto. Edellyttäen tietysti, että niitä on edes tarjolla. Talvikin tulee kohta ja olisin halunnut tehdä uuden auton kanssa tuttavuutta ennen liukkaita kelejä.

Viikonloppu Lopella meni mahtavasti. Ilmat suosivat ja lystiä oli. Teimme koruja, herkuttelimme ja paransimme henkistä maailmaa. Ei kiirettä, ei kotitöitä - vain ihana hiljaisuus ja oma rauha. Mitä muuta voikaan toivoa? Kaiken kukkuraksi karautin kotiin takakontti täynnä perunaa. Jo meidän passaa :)

27.9.2010 maanantai (klo 21:30) ~ varo-varo-vasti

Viikko taas takana. Huh. Istahtaminen tekee hyvää. Pieni ajatustauko.

Viime maanantaina Valto ja isäni lähtivät siis Juukaan viikon lomareissulle. Minä ja Tuomas jatkoimme normaaleja kuvioita. Töissä serveri ei ollut tullut kuntoon vaan suurin osa raudasta oli mennyt uusiksi. Töitä on kuitenkin niin moneen lähtöön, ettei tarvinut peukaloita pyöritellä, vaikka verkko toimi vain osittain.

Polvi oli maanantaina jälleen ärhäkkänä ja meninkin sitten tiistaina lääkäriin, kun ei tulehduskipulääkekuurista tuntunut mitään apua olevan. Lääkäri paineli, taivutteli, testasi ja kyseli puolituntisen verran, passitti röntgeniin ja verikokeisiin. Verikokeen tuloksissa ei ollut mitään, tulehdusarvot olivat ok ja veritulppakin suljettiin pois. Röntgenin tulokset kuulisin keskiviikkona.

Vaan tiistaina sitten kotiin lähdön aikaan, kävelin pitkää pitkää kellarikäytävää talon eteläpäädyn parkkipaikalle (jonne meidät toimistoduunarit passitettiin parkkeeraamaan parkkipaikkojen vähyyden takia) ja nousin portaita maan uumenista pihatasoon. Muutaman portaan polvi kesti, sitten rasahti, tipahdin melkein kontilleni ja minä yritin huutaa, mutta kykenin vain kivulta haukkomaan henkeäni. Sattui niin helvetisti. En tänä päivänäkään tiedä mikä siellä antoi periksi, mutta se oli yhtä tuskaa. Selviydyin joten kuten autolle, pystyin onneksi ajamaan ja selvisin eskarille asti. Mutta kävely, se oli kivuliasta, täyttä tuskaa. Oikea jalka kesti hädin tuskin astumista ja pienikin harhaliike tai vino askel viilsi varpaasta niskavilloihin. Silloin halusin luovuttaa ja toisaalta vaan päästä kotiin, olla yksin kipuni kanssa ja antaa jonkun muun hoitaa kaiken. Mutta ei ollut ketään muuta, oli vain minä ja poika.

Jo housujen pois ottaminen oli vaikeaa. Laita siinä sitten ruokaa, käy suihkussa ja hoida kaikki normiaskareet. Sisulla siitä selvittiin. Mietin kyllä tiistai-iltana, että en selviä töihin. En millään. Mutta niin vain selvisin. Hitaasti kuin ysikymppinen mummo. Lääkäri soitti röntgenin tulokset. Kulumaa se ei ole, irtokappaleita siellä ei ole, ei mitään mikä selittäisi yhtään mitään. Sain siis lähetteen ortopedille ja sinne menen huomenna.

Loppuviikkoa kohden polvi alkoi toipua ja kävely helpottui, uskalsin hieman jo astua rohkeammin. Tänään jo mietin, että ihanaa, on mahtavaa pystyä kävelemään ilman kipua. Mutta portaita en mene. Sivuttaisliike ja tietys epätasaisuudet tuntuvat jalassa pahalta ja yritän niitä välttää. Mutta pystyn melkein normaalisti kävelemään, se on mahtavaa.

Tänään saan viimeinkin myös hihkaista ilosta ihan toisesta syystä. JIHUU. Viimeinkin viimeinenkin piste on paikoillaan ja voin hyvillä mielin suoda itselleni sen, mistä olen jo jonkin aikaa haaveillut. Se on moro! Tämä tyttö lähtee autokaupoille!

19.9.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Pitkä aika

Joskus tuntuu siltä, että mikään ei oikein onnistu. Nyt tuntuu siltä. Olen odottanut ja odottanut, eikä odotus vieläkään lopu. Huolet eivät väisty, epätietoisuus on ja elää. Kaiken kukkuraksi, olen surkea odottaja enkä pidä epätietoisuudesta. Kimpaannun, hermostun ja tuskastun. Vielä pitäisi odottaa. Älkää pillastuko, tämä EI ole yhdeksän kuukauden mittainen kituutus. Kaikkea muuta. Jotain paljon materialistisempaa ja typerämpää hömpötystä. Tätä vellovaa itsekkyyttä on kestänyt jo puolitoista vuotta. Aina välillä tulee epäusko, ei kai tunnelin päässä näkyvä valo olekin vain vastaantuleva juna. Olen aikani passannut kaikkia muita. Tämä on vain minua varten.

Sitten vielä polvi petti minut. Tai ehkä minä petin sen ensin. Mitäs olen kuormittanut sitä liialla painolla. Siitäs sain, niin kai. Opetuksen ainakin. Polvi on kiusannut jo jonkin aikaa, mutta menneellä viikolla kipu äityi niin pahaksi, että maanantai-iltana teki mieli huutaa, kun tulin kaupasta. Sattui niin helvetisti enkä olisi jaksanut seistä jaloillani enää sekuntiakaan. Keskiviikkona luovutin ja kävin lääkärissä. Sain viikon kuurin vahvaa pitkävaikutteista tulehduskipulääkettä. Kivun se vei, mutta polvi tuntuu vieläkin tönköltä ja tietyt liikkeet vihlovat. Eikä tällä jalalla juoksuksi vielä pistetä. Jotenkin epäillyttää, että mitenköhän sitten käy kun pillerit loppuu.

Viikko meni yhtä juoksujalkaa kun edellinenkin. Apteekissa, kaupassa, kirjastossa, kaupassa.. liikaa ramppaamista. Ei ihme, että polvi huutaa armoa. Niin, kyllähän tästä on se kylmä totuuskin nähtävä ja todettava, että elämäntavat on pistettävä uusiksi.

Perjantaina meillä töissä kosahti serveri. Päivällä salama välähti kerran, jyrähti ja hetken kuluttua serveri kaatui. Luulisi, että serveri olisi vähän paremmin suojattu. Mutta ei se noussut yrityksistä huolimatta. Serverihuollon piti tulla viikonloppuna, mutta siitä päätellen, että nettiposti ei vieläkään toimi, ei toimi serverikään. Luvassa on kaikkea muuta kuin hauskaa, jos pelit ja vehkeet ei toimi.

Huomenna maanantaina Valto lähtee isäni kanssa Juukaan viikoksi viettämään piskuiselle jokirantamökille erämaaelämää. Onhan sinne nyt rakennettu sauna ja huussi, mutta sähköjä ja juoksevaa vettä ei tule. Jääkaappia ei ole. Kompressorilla pyörii telkkari ja kaasupullo löytyy. Että sellaista erämaaelämää. Jotenkin tuo telkkari ei sovi kuvioihin ;) Me Tuomaksen kanssa jäädään pitämään kämppää pystyssä kahdestaan. 

12.9.2010 sunnuntai (klo 21:30) ~ Ryppyjen pitäisi vain näyttää, missä hymykuopat ovat olleet.

Mennyt viikko oli yhtä juoksuputkea. Maanantaista tiistaihin oltiin Tuomaksen kanssa kahdestaan, kun Valto oli firman koulutustilaisuudessa Lohjalla. Tiistai-iltana säntäsin Jumboon. Tuomakselle oli vain muutaman päivän varoitusajalla tullut synttärikutsu, joten lahjanostoon piti lähteä. Siinä samalla sitten ruokaostokset - ja ostin sitten sen käsilaukunkin, jota jo viikko pari takaperin katselin sillä silmällä, mutta en raaskinut ostaa, vielä. Vanhassa kun alkoi olkahihnat rispaantua puhki. Otin vanhasta käsilaukusta talteen (tosi tuunaaja) metalliset soljet, niitä voi ehkä käyttää vielä jossain tulevassa ompeluprojektissa.

Keskiviikkona ehdin nipin napin syödä, kun piti jo lähteä eskarilaisten vanhempainiltaan. Siellä aluksi päiväkodin johtaja piti tavanomaiset tervetuliaispuheet. Hänen jälkeensä puhujankorokkeelle astui Hyrylän terveyskeskuspsykologi, joka toimii myös neuvolapsykologina. Hän piti mahtavan luennon kouluvalmiudesta ja kaikesta mitä eskarilaisen elämään ja kehitykseen liittyy. Olin aivan myyty; tällaisten luentojen pitäisi olla vanhemmille pakollisia, sillä psykologi puhui tärkeistä kehitykseen liittyvistä asioista, joita ei välttämättä tule ajatelleeksi. Luennon jälkeen kokoonnuimme vielä lapsen omahoitajan mukaisissa ryhmissä ja höpöttelimme niitä näitä eskariin liittyen. En ehtinyt kotiin edes iltasaduksi, mutta juuri sen verran ennen Tuomaksen nukkumaanmenoa, että poika ehti hehkuttaa, että heiluva hammas oli viimeinkin irronnut. Hammaskeiju kävi meillä taas kylässä.

Torstai-iltana oli sitten ne Tuomaksen vanhan hoitokaverin synttärit. Valto onneksi hoiti sen keikan, minä kävin kirjastossa palauttamassa eräpäivänsä tavoittaneet CD:t (oli niitä tarkoitus kuunnellakin, mutta ehdin vain paria hätiäisesti autossa soittamaan). Kävin vielä pikaisesti ruokakaupassa, jottei perjantaina tarvitsisi enää lähteä duunin jälkeen minnekään - saisi edes yhtenä iltana rauhoittua. Sitten kotiin tyhjentämään tiskikonetta, pyykkäämään... Hoh.

Perjantai-iltana Valtolla oli vielä sen verran enenrgiaa, että hän painui pihalle viimeistelemään pihakiviprojektia. Meikä oli viikon jäljiltä jo ihan tasaraha ja niinpä löhöttiin Tuomaksen kanssa vaan sohvalla telkkaria katsellen.

Lauantaiaamukin oli vähän vielä hidas ja laiskanoloinen, kunnes vasta iltapäivän puolella päätimme lähteä hakemaan Plantagenista puutarhamultaa, jota myytiin puoleenhintaan. Siellä oli tarjouksessa myös tulppanien sipuleita, joten niitä piti ottaa mukaan myös. Sekä omaan pihaan että mummille.

Tänään siivottiin. Toin pihalta kesän ulkona olleet muratit sisälle. Istutin uusiin ruukkuihin ja istutin myös Plantagenista ostamani palmuvehkan ruukkuunsa. Muratit olivat selkeästi viihtyneet ulkona, ne olivat jopa jo keränneet lehtiinsä hieman syysväristystä. Ne olivat kesän aikana kasvattaneet valtavat juurakot, joita oli pakko karsia, jotta ne mahtuivat ruukkuun. Uskomatonta. Sisällä kasvaneessa muratissani on pienen pienet juuret noihin verrattuna.

Mitäs muuta. Töitä. Virkkausohjeiden tutkiskelua. Uuden hyvän kirjan lukemista (Robert Ludlum: Sigma - Pahan perilliset). Kirjahyllyni uudelleen järjestelyä, jotta parhaimmat kirjat pääsevät arvoiselleen paikalle. Helmitilaukseni tulivat. Olin sitten jälleen tilannut niitä smaragdin värisiä särmikkäitä lasihelmiä - ja ne ovat juuri niitä sen värisiä vihreitä helmiä, joille en keksi käyttöä. Argh.Kuvassa ne näyttävät enemmän turkooseilta. En sitten näköjään opi, että smaragdit eivät ole minua varten. En ole ehtinyt helmitöiden pariin. Himottaisi, mutta en jaksa enää illan pimeinä tunteina keskittyä siihen taiteiluun. Joten olen sitten vaan tyytynyt lukemaan. Krooh. Nukuin viime yönä niin huonosti, että olisin ihan yhtä hyvin voinut väsätä neljään asti helmitöitä, sillä en yksinkertaisesti saanut unta ja olin aamulla ihan tööt. Nyt väsyttää, joten taidan tehdä kerrankin oikein ja painua pehkuihin. Luen ihan vain vähän aikaa, sen verran että uni alkaa mukavasti painaa silmiä. Hyvää yötä!

5.9.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Pihakiviä, rakkautta ja hopealankaa

Taas yksi viikko takanapäin. Teki mieleni kirjoittaa, että mitäänsanomaton viikko, mutta kaipa kaikella on merkityksensä, vaikka ei sitä aina kaikessa kiireessä huomaakaan.

Maanantai-illan vietin Jumbossa shoppailemassa pojalle lämpimämpää syysvaatetta. Ja lähinnä isompia vaatteita, kun jälleen kerran tuiki yllättäen kaikkien college-paitojen hihat ovat jääneet lyhyiksi ja paidat itsessäänkin ovat muuttuneet napamalleiksi. En ymmärrä miksei nykyään enää saa kaupoista tavallisia "kolitseja". Ne on lasten käytössä tosi hyviä. On rytkyjä joka lähtöön; järkyttävän näköisiä huppareita, vetoketjullisia neuleita, kauluspaitoja ja ohkaisia rimpulapaituleita, mutta ei kunnollisia kestäviä ja lämpimiä peruspaitoja. Mistäköhän niitä saisi?

Tiistai-illan Valto puolestaan oli lietsussa, firman juhlatapahtumassa Helsingin edustalla. Keskiviikkona vietettiin rauhallinen koti-ilta, torstaina Valto paiski hommia jälleen pihakivien parissa ja perjantain minä juoksin taas kaupoilla metsästämässä vielä vaatteita ja tietysti myös ruokaa perheelle.

Viikonlopun pyhitimme kotitöille. Valto jatkoi pihaurakkaa. Minä kävin Tuomaksen kanssa kirjastossa ja  sienimetsällä. Palasimme luonnon helmasta valitettavasti tyhjän ämpärin kera. Ei näkynyt edes niitä kovasti uutisoituja valkoisia sieniä, joille herkullisia reseptejä löytyy Agatha Christien kirjoista. Tänään pidin lupaukseni ja pelasin Tuomaksen kanssa vähän aikaa pleikkaria. Sen jälkeen kaivoin ompelukoneen kaapista, lyhensin uudet housuni, yhdestä topista ylipitkän olkaimet ja paikkasin Tuomaksen ulkohousujen rispaantuneet lahkeet. Vino pino ompelutöitä odottaa, kun joskus vaan ehtisi ja saisi rauhan. Tuomas käy kyllä ahkerasti kysymässä "joko sä lopetat?", jos puuhastelu kestää liian kauan.

Yhden korun tein lauantai-iltana helmiäislasihelmistä ja hopeidusta kuparilangasta, mutta ei sekään täysin sytyttänyt minua. Pitäisi tehdä arkeen sopivia yksinkertaisia koruja. Kirjastosta lainasin uusia kirjoja, ja yhtä aloitinkin, ja se vaikuttaa ihan hyvältä, mutta... En tiedä. Viime vuonna luin suunnilleen yhden kirjan per viikko. Tänä vuonna pysyn hädin tuskin yksi kirja per kaksi viikkoa -tahdissa. No, aina ei voi voittaa, kuten Tuomaskin joutui tänään toteamaan shakkipelissä Hennaa vastaan. Arvatkaa oliko nuorella miehellä tuskainen ilme ;)

Nyt olisi muuten oiva aika alkaa kutomaan pipoja, lapasia ja sukkia. Ulkona oli jo tosi kylmä. Täytyykin kaivaa lanka-aarteet esiin!

Huomenna Valto lähtee taasen duunin koulutustapahtumaan, joten pidämme yhden yön verran Tuomaksen kanssa kahdestaan taloa pystyssä. Keskiviikkona on eskarin vanhempainilta. Siinähän sitä jo alkajaisiksi. Kaiken kukkuraisiksi pojalla on ärhäkkä yskä ja töissäkin joka toinen köhii ja pärskii, niin ties mitä tästä taas tulee. 

29.8.2010 sunnuntai (klo 21:00) ~ Levottomat jalat

Nuhainen viikko takanapäin. Nyt olo alkaa olla jo parempi, mutta väsyttäisihän tuo. Krooninen unipula. Hymyilytti perjantaina, kun hain Tuomaksen eskarista. Portilla autolle päin mennessämme poika väläytti iloisen hymyn ja hihkaisi "Jee viikonloppu!" ja heti perään "Saa valvoa!". Itse olin jo viikonlopputoteamuksen perään sanomassa "Jee, saa nukkua!". Jätin sitten sanomatta, kun ei siinä unen määrässä kuitenkaan ole mitään hurrattavaa.

Eipä viikossa mitään ihmeempää tainnut olla. Valto laitteili parina iltana pihakiviä. Töissä olen pakertanut yhden laatusertifikaatin päivityksen parissa. Aina niitä täytettäviä kuponkeja riittää joka lähtöön.. eikä oikein muuta mainittavaa. Hieman tylsää, mutta onpahan sitten paperit taas mallillaan.

Viikonloppukin hurahti. Valto sai paljon aikaan pihalla, kaikki kivet on nyt paikoillaan, reunakivet ovat vuorossa seuraavaksi. Istutukset jäävät näillä näkymin ensi kevääksi, kun projektin aikataulu tuttuun tapaan floppasi. Minä sain olla taas lapsenlikkana ja pelailla jälleen pleikkaria niin paljon, että päässä alkoi kihistä.

Lauantai-iltana Tuomaksen nukkumaan menon jälkeen tein yhden korun, mutta en ollut tyytyväinen lopputulokseen. Jo suunnitteluun kuluu valtavasti aikaa, sitten itse tekeminen tietenkin on aikamoista nypläämistä ja silti, kuten eilen, koru ei olekaan sitä mitä alunperin ajatteli. Masentavaa. Siihen aikaan illasta ei enää jaksa purkaa ja aloittaa alusta. Se jäi toiseen kertaan. Muutenkin se on niin tarkkaa hommaa. Olen tehnyt parista rannekorusta vahingossa liian pitkiä, ne pitäisi lyhentää. Yksi hopealankaan tehty koru katkesi, se pitäisi tehdä uusiksi eri tavalla. Positiivista on tietysti se, että kaikki on aina korjattavissa, helmet eivät mene miksikään. Aikaa siihen tietty kuluu. Ja se on kortilla.

Lukeminenkin tyssäsi vähäksi aikaa. Kirjoja oli kesältä kertynyt vino pino ja vaihtoehtoja oli useampikin, mutta ei vaan innostanut. Palautin kesälainat takaisin kirjastoon ja otin muutamia uusia opuksia, joiden toivoin kolkkaavan minut jälleen tarinoiden pariin. En ole vieläkään oikein päässyt vauhtiin, vaikka uutta kirjaa jo hieman aloitinkin. Se vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, mutta en pysty rauhoittua lukemaan. Tai tekemään mitään muutakaan. Kärsin levottomasta sielusta. Nytkin on vaikea istua tässä koneella. Pitäisi tehdä jotain muuta. En vain tiedä mitä. Pyh. Stressireaktioita.

24.8.2010 tiistai (klo 21:30) ~ leuka kohti rintaa ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä

Flunssa. Väsyttää aamusta iltaan. Kun osaisi ja saisi edes öisin nukkua. Helvetin viirukset, modernin yhteiskunnan ja tieteen vitsaukset.

Tuomas tuli viime viikon puolivälissä nuhaiseksi. Kauanhan se kestikin. Eskarin aloittamisesta oli kulunut aikaa kaksi ja  puoli viikkoa ja jo pöpöt jyllää.

Keskiviikkona tulivat viimen meidän pihakivet ja Valto latoi niitä ahkerasti paikoilleen parina iltana minkä ehti. Hyvältä näyttää! Sanoisin, että näyttää edustavammalta ja huolitellulta, jos nyt kahdeksankymmentäluvun talo enää voi sitä vaikutelmaa antaa. Satakerroin parempi kuitenkin entisiin pusikoihin verrattuna.

Mökkiviikonloppu kavereitten kanssa meni mahtavasti. Mukavaa oli! Aikuisten omaa aikaa, rauhaa ja joutenoloa, ruokaa, herkkuja ja hyvää seuraa. Siinä rentouttavan viikonlopun resepti. Kiitokset vielä vieraille, Kristianille ja Hannalle sekä Sannalle ja Mikolle.

Hiukan huonoa tuuria oli silti mukana, sillä Mikolla oli kurkku kipeänä ja minulla alkoi lauantaina siellä mökillä tämä nuhatus. Niin kohtalon ivaa, kerrankin kun pääsee vapaalle. Niistelin vuotavaa nenää koko toisen yön, mutta onneksi tauti pysyi vielä kurissa eikä haitannut menoa tukkoista nenää enempää. Mitä nyt hieman meinasi väsyttää. Kävimme Sannan kanssa jopa sunnuntaina sienimetsällä ja palasimme tattisaaliin kanssa.

Kaikesta huolimatta mökkireissu oli onnistunut ja palasimme enemmän tai vähemmän virkistyneenä kotikonnuille sunnuntai-iltana. Nyt lentsu on saanut otteensa ja olen aamuisin pilkkinyt ratin takana. Väsyttää ihan valtavasti. Hyvähän se on töissä sairastaa.

Sanon hyvää yötä ja yritän kammeta itseni sänkyyn. Haaveilen surffailevani vähän sitä ja tätä, tekeväni helmikoruja, joita NIIIN himottaisi tehdä (mutta ärsyttää NIIIIN se, että niitä pystyy vain yömyöhällä väkertämään!) ja muutenkin nauttivani hetken omasta ajasta. Bullshit! Väsyttää liikaa eikä vaan jaksa mitään. Ei edes oikeasti innosta. Parasta vain mennä nukkumaan ja elää sitten, kun se taas joltain maistuu.

15.8.2010 sunnuntai (klo 22:30) ~ elokuu maistuu makeilta karviaisilta

Elokuun puoliväli. Viljapellot muuttuvat kullaksi, ainakin yöt viilenevät ja illat pimenevät jo vähän aiemmin. Sukkien laittaminen jalkaan ahdistaa. Yksi kesän parhaita puolia on paljaat jalat.

Viikko on mennyt jälleen normaaleissa pyörteissä. Töissä on kaikki kohdillaan, omia tekemisiä pystyy vielä tässä vaiheessa kontrolloimaan hyvin ja olen nauttien puurtanut niiden asioiden parissa, joita aina saa siirtää syrjään muiden prioriteettien tieltä. Otin pomon kanssa puheeksi joustovapaiden pitämisen, sillä laskin ihan huvikseni paljonko tämän vuoden puolella on kertynyt ylityötunteja. Kaikkia en ole varmaan muistanut edes kirjata, eikä laskelmissa ole huomioitu kaikkia kotona tehtyjä iltavuoroja ja yötöitä. Pääsin laskelmissa kuitenkin yli 70 tunnin, sillä pitäisi jo useamman päivän vapaata. Meille on tulossa syksyksi jälleen uusi apulainen, joten toivottavasti ehdin pitämään ainakin muutaman päivän breikin. Oma loma olisi poikaa. Ja tarkoitan todellakin omaa lomaa isolla oolla.

Tuomaksella on mennyt eskarissa hyvin. Ensimmäinen kutsu synttäreillekin tuli jo perille. Eskarilaiset ruokailevat koulun puolella, joten he saavat tutustua kouluunkin sivusilmällä. Koulun puolella ruokailu kuulemma jännitti kaikkia, mutta hyvin olivat pärjänneet.

Viikonloppu meni jokseen häröillessä. Rakensimme Tuomaksen kanssa synttärilahjaksi saatua Lego helikopteria ja sepä vasta oli urakka. Siinä on aikuisellekin tekemistä. Kahdeksi päiväksi siitä riitti tekmistä. Mutta kyllä siitä tuli hieno, plussaa siitä.

Mutta että olisi saanut mitään tuotteliasta ja järkevää aikaan, turha luulo. En tiedä mitä olisi pitänyt ehtiä tekemään, mutta jotenkin jäi vähän sellainen fiilis, että heittää aikaa hukkaan, kun ei käytä sitä kunnolla hyödykseen. Hyödykseen miten, en tiedä. Ehkä sitä ei aina tarvitse käyttää maksimaalisen tehokkaasti.

Tänään poimin mummin ja papan pihalta karviaisia sekä punaisia ja mustia viinimarjoja. Karviaiset ovat herkkuani ja niitä on kiva napostella tässä kirjoittamisen ohessa. Viinimarjoista taidan huomenna hurauttaa tehosekoittimella jotain terveysjuomaa. Hedelmäsokeria perään, jos tulee liian kirpakkaa. Karviaiset on tosi nam ihan tällaisenaan. Omalle pihalle istutimme päivällä karhunvatukan taimen, jonka sain työkaverilta. Toivottavasti se kotiutuu ja alkaa tuottaa satoa. Jätimme option haaveilemalleni pensasmustikkapensaalle.

Tuomaksen nukkumaan menon jälkeen eksyin jälleen helmien pariin. Tein yhden uuden rannekorun ja kaulakorun, jossa yhdistin ekaa kertaa kahta eraa tekniikkaa: hopealangan ja vaijerin käyttöä. Siitä tuli ihan kiva. En jaksanut nappailla kuvia, kun alkoi olla jo vähän hoppu suihkuun, mutta pistän kuvia myöhemmin. Tarkoituksena on ollut laittaa myös kesäkuvia nähtäville, mutta kuten tavallista, en ole ehtinyt.

Tämä tällä erää. Tiistaina pitäisi viimein sapua meidän pihakivet, joten pääsemme viimeinkin pistämään pihaa kuntoon. Perjantain pidän vapaata, sillä ollaan kavereiden kanssa lähdössä viettämään mökkiviikonloppua. Mahtavaa! Odotan sitä jo kovasti. Perjantaiaamuna täytyy kuitenkin vielä  mennä eskariin juttelemaan päiväkodin johtajan kanssa ja täyttää joku lippulappu. Mutta iltapäivällä Tuomas menee mummin ja papan hoiviin ja me huristelememma mökkimaisemiin viettämään mukavaa aikuisten viikonloppua.

9.8.2010 maanantai (klo 22:15) ~ arkisia ihmetyksiä

Ensimmäinen viikko takana. Tuomas aloitti eskarissa ja kokonaan uudessa päiväkotikompleksissa, jossa on kaiken kaikkiaan n. 120 lasta. Viime viikko oli vielä hiljainen, mutta tällä viikolla alkavat koulut ja päiväkotilapsistakin valtaosa palailee lomilta. Niin myös eskarilaiset aloittavat lukuvuotensa. Tuomaksen startti uusissa ympyröissä meni jotenkin uskomattoman hyvin. Poika yllätti meidät kaikin puolin, tutustui noin vain uusiin kuvioihin ja ihmisiin, lyöttäytyi muitta mutkitta muiden poikien seuraan. Tädit kehuivat Tuomasta reippaaksi ja puheliaaksi. Ja Tuomas viihtyi. Kertaakaan ei ole vielä kuultu sitä kuuluisaa "mä en haluu mennä sinne".

Ukkonen jyrisee jo. Sadetta tässä ollaan jo odoteltukin. Pilvet näyttävät sen verran uhkaavilta, että jos tuo ukkosrintama tulee päälle, niin kohta jytisee.

Tuon parin kappaleen verran ehdin kirjoittaa sunnuntai-iltana. Sitten alkoi jytistä ja lähdin hoitamaan äidin velvollisuuksia eli päivystin paukkeeseen heränneen ja jyrinää pelkäävän pojan sängyn vieressä. Jäi kaikki hienot salamat näkemättä. Nuokuin hämyisessä huoneessa samalla jakkaralla, jolla elävästi muistan reilut kuusi vuotta sitten imettäneeni väsymyksestä turtana muutaman viikon ikäistä poikaa keskellä pimeitä öitä rukoillen että pääsisin itsekin nukkumaan. Ja nyt jäin salamoista paitsi. Äidin ankea elämä ;)

Työmatkan varrelta aika tästä meidän läheltä oli kaatunut kolmesta kohtaa puita, mäntyjä juuret törröttäen oli kaatunut tien poikki. Pelastuslaitos oli onneksi yön aikana ehtinyt käydä rungot saksimassa sen verran, että autot pääsivät kulkemaan.

Töihin paluu on käynyt ihan mukavissa merkeissä. Olen saanut rauhassa aloitella hommia ja tarttua niihin tehtäviin, joita olen siirtänyt pois muiden muka tärkeämpien tehtävien alta. Töitä riittää ja vaikuttaisi siltä, että kauppa käy, joten saamme nauttia työntäyteisistä päivistä edelleen. Se antaa virtaa ja uskoa omaan tekemiseen.

Perjantaina yllätimme Tuomaksen hienon eskaristartin kunniaksi ja veimme pojan Toys´r´us -leulukauppaan. Kaikista hienoista leluista poika valitsi päällisin puolin yksinkertaisen asuntoauton, jossa ei todellakaan ole pattereita, akkuja eikä muitakaan hienoja teknisiä hilavitkuttia ja nappuloita. Simppeli lelu hienoilla yksityiskohdilla; perään lastattavat fillarit ja motskari, retkipöytä- ja tuolit aurinkokatoksen kera, avattava katto ja avattavia luukkuja ja ikkunoita. Tuomas ihastui asuntoautoon ja se peli ei todellakaan toimi verkkovirralla vaan lapsen mielikuvituksella ja luovalla ajatuksella. Ne fillarit lähtivät hetikohta kotona olohuoneen matolla jo maastoajelulle.

Lauantaina juhlittiin mummin synttäreitä. Tein vadelmatäytekakun ja hommattiin Hennan kanssa lahjaksi aasialainen keittokirja aasialaisten mausteiden kera.

Sunnuntaipäivän vietimme suurimmaksi osaksi Lintsillä. Valto ja Tuomas ravasivat laitteissa ja minä päivystin vesipullon kanssa maanpinnalla. Oli lämmintä ja aurinkoista ja hyvin sinne sekaan mahtui. Tuomas oli tohkeissaan ja onnellinen. Lapsen iloa on mukava katsella. Ja onhan Lintsillä ihan kivaa, kun ei siellä tule niin usein käytyä.

31.7.2010 lauantai (klo 23:55) ~ Vielä on kesää jäljellä

Niin se on taas meni. Että viuhahti ja lauleli mennessään. Loma. Onneksi jäi vielä viikko varastoon. Ja onhan noita plussatuntejakin, jos oikein alkaa ahdistaa.

Tämä kesäloma oli vähän erilainen aikaisempiin verrattuna, sillä Valtolla ei ole ollenkaan kesälomaa duunikuvioista johtuen. Puuhailtiin siis Tuomaksen kera kolme viikkoa kahdestaan.

Yhtenä viikonloppuna oltiin mökillä perheen kesken. Se oli kesän paras päivä. Oli ihanaa olla veden äärellä - aurinko paistoi taivaan täydeltä, tuuli keimaili iholla hiljalleen, nautittiin hyvästä ruuasta viinin kera ja porattiin järvessä. Vesi oli ennätyslämmintä, + 27° ja sellaista lukemia ei niillä main ole ennen mittarissa nähty. Sunnuntaina palattiin kotiin Valton vanhempien mökin kautta.

Käytiin uimassa, läheisellä suositulla hiekkamontulla ja Kuusijärvellä Papan kanssa. Se taisi olla Tuomaksen mielipuhaa. Ollaan  pyöräilty, käyty kävelylenkeillä, käytiin kerran pienessä sirkuksessa läheisen koulun kentällä, seurasaaressa retkellä, katsomassa lentokoneita Helsinki-Vantaan kupeessa, käyty mansikkamaatilalla, kaupoilla ja kirjastossa sekä pelattu niin paljon pleikkaria, etten taatusti halua koskea koko masiinaan enään pikkusormellakaan. Käytiin loman alussa epähuomiossa pelikaupassa ja sieltä tarttui kolme uutta peliä mukaan. Onhan se mukavaa ajanvietettä, mutta mulle alkoi jo riittää. Niin ja Valto ja Tuomas kävivät Papan kanssa Heurekassa. Tuomaksen mielestä telkkarissakin mainostettu Kaluoka'hina,  lumottu riutta -elokuva oli liian jännittävä.

Kotona olo on kuitenkin vähän tylsää, sillä täällä ei pääse kotitöitä pakoon. Pyykkikone on laulanut säännöllisesti. Olen mankeloinut valtavan pinon lakanoita ja tyynyliinoja, kuurannut suihkun lattian, vaihtanut kaikille viherkasveille uudet ruukut ja keittiössä riittää tietty aina puuhaa. Aina olisi jotain tekemistä. Mälsää. Ja toisaalta aina oli pikkumies kyselemässä, joko sä lopetat? mitä nyt tehdään?

Välillä oli pakko olla hellettä paossa sisällä, kun eräänkin kerran oltiin leppoisan tunnin mittaisen kävelylenkin jälkeen niin tankit tyhjinä että oli pakko ladata akkuja hetken verran. Kerran taisin saada auringonpistoksen, sillä tuli niin huono olo, että oli mentävä pitkäkseen.

Kuvittelin jotenkin, että lomalla ehtisin katsella tallennettuja ohjelmia ja helmikoruja. Mikä vitsi. Telkkarista en ole nähnyt paljoakaan mitään itseä kiinnostavaa. Muutamia kokkausohjelmia ja jotain muuta sekalaista. Kiinnostavin ohjelma on ehkä Teemalta lauantai-iltaisin tuleva "Maailman kuuluisimmat kaupungit", jota ollaan seurattu. Nojatuolimatkailua Nykissä, Pariisissa, Roomassa ja Sydneyssä :) Helmet olen useaan otteeseen ottanut esiin siinä toivossa, että väkertelen niiden parissa, kun Tuomas on nukkumassa. Niin just varmaan. Kirjoja olen lukenut. Sentään jotain. Niitä ilman en voisi elää :)

Olihan tämä loma vähän erilainen. Kotivoittoinen. Vaikeinta oli keksiä aina tekemistä virtaa täynnä olevalle pojalle. Tuomas on ikiliikkuja. Itse olisin halunnut välillä vähän relatakin. Eli olla tekemättä yhtään mitään. Jos olisin saanut valita, oltaisiin oltu perheen kesken ainakin pari viikkoa mökillä ja tehty muutama parin päivä reissu jonnekin päin Suomea. Ehkä sitten ensi kesänä. Mutta tällä kertaa näin ja se siitä.

Lomalla matkaan tarttui uusi läppäri. Kyllä nyt kelpaa naputella. Valto asensi siihen tarvittavat softat ja laittoi langattoman netin toimimaan. Eipä lopu potku heti kesken eikä lopu kovalevytila, vaikkei mistään huippukoneesta kyse olekaan. Mutta vanhaan verrattuna tämä on mahtikone. Lisäksi tänään kävimme ostamassa makkariin uudet pöytävalaisimet yöpöydille, jotta näen lukea entistä paremmin :) Nekin on aika hienot. Ja onhan sitä tuhlattu liikaa muutenkin. Olen käynyt shoppailemassa ja ostanut sitä ja tätä. Tuiki tarpeellisia kuitenkin, en ole ihan överiksi pistänyt. Nyt täytyy kuitenkin pistää kukkaron nyörit tiukemmalle ja keskittyä oleelliseen.

Maanantaina Tuomas aloittaa eskarissa ja minä palaan sorvin ääreen. Tavallaan harmi, että loma on ohi. Oli mukavaa, kun ei aamuisin tarvinnut nousta niin aikaisin ylös. Sai kaikessa rauhassa heräillä. Vaikka hikisissä lakanoissa sitä usempana yönä tulikin pyörittyä, kun talo oli kuin pätsi. Tavallaan on mukava palata töihin, kyllä tämä jo riittää. Vaikkakin, ensi kesään on taas liian pitkä aika.

Aika painua unten maille. Vielä on yksi aamu aikaa lököillä. Se on tehtävä kaikella antaumuksella ja otettava siitä ilo irti. Nähdään taas!

11.7.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~  Oodi kesälle

Loma. Ja mikä kesä! Huh hellettä. On viimeinkin pakko kaivella kaapeista kevyempää vaatetusta. Mansikoita on ahmittu, kuten myös kirsikoita ja herneitä. Olisin taivaassa, jos näitä saisi ympäri vuoden. Nam. Tuoretta ananasta ja aprikooseja. Kesä on herkkuja pullollaan. Ja jätski tietty kuuluu kuvioihin. Kuinkas muuten.

Viimeinen työviikko oli hektinen ja välillä epätoivoa täynnä. Sain onneksi paljon apua uudelta sihteeriltämme. Muutoin olisin varmaan vieläkin paiskimassa duunia. Pääsin kuitenkin perjantaina puoli yhdeksältä lähteämään kotiin. Tekemistä jäi vielä elokuullekin, johonkin raja oli vedettävä.

Launtaina olimme Kristianilla ja Hannalla juhlimassa synttäreitä ja tupareita. Tunnelma oli aurinkoisen lämmin, mukavaa yhdessäoloa ja nautiskelua. Hannan voileipäkakku on aina valtavan hyvää ja booli oli kerrassaan maistuvaa. Kiitos isäntäparille vielä loistavasta illasta :)

Tänään sunnuntaina suuntasimme Valton kanssa jumboon. Valto osti uudet aurinkolasit ja minä kolusin arvatenkin vaatekauppoja. Ostin yhden hameen, oli ihan pakko. Loppupäivän vietimme mummin ja vaarin tykönä hellettä pidellen ja auringosta nauttien.

Kolme viikkoa lomaa. Vain vähän suunnitelmia, mutta parempi niin. Voi tehdä mitä huvittaa. Kesälaitumet, täältä tullaan!

Pään painan ruohikolle
ja oion jalkojain.
En jaksa pohdiskella,
mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,
mä päivän kultaan jään.
Mä tunnen kaikki tuoksut
ja luonnon loiston nään.

Voi leikitellä mielikseen,
voi ottaa jättää paikoilleen
tai olla niin kuin luonnostaan
ja maata vaan.

Mä peikko siihen uskoon jään,
on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

* Muumipeikon juhannusruno *
(Tove Jansson)

4.7.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Apilan tuoksu

Viimeinkin kesä hellii meitä. Mahtavaa. Jännityksellä odotan riittääkö aurinkoa vielä lomallekin. Olisihan se ihanaa viettää lomaa ja nauttia ihanista kesäpäivistä. Ja paremmin sitä keksisi tekemistä Puuha-Peten kanssa jos ilmat suosisivat meitä.

Tänä viikonloppuna ollaan totisesti nautittu auringosta. Lauantaina sain viimeinkin aikaiseksi putsata takapihan puutarhakalusteet ja pation yleensäkin. Nyt siellä mielellään viettääkin aikaa. Orvokit ovat kyllä jo helteestä nuupahtaneet, täytyy käydä Kukkatalosta hakemassa niiden tilalle jotain muuta. Askareiden jälkeen hyppäsimme autoon ja suuntasimme keulan kohti Helsinki Cityä. Kävimme Katajanokalla kävelemässä ja katselemassa jäänmurtajia silmästä silmään. Tuomas oli innoissaan laivoista. Katajanokalta suuntasimme Kaivariin j sieltä Hietsuun. Oli ihan mukavaa piipahtaa pitkästä aikaa Helsingin rannoilla ja ihailemassa merta. Katajanokalta löysimme suojaisia ja rauhallisia retkipaikkoja, jonne voisi ottaa eväät mukaan. Tämän kertainen retkemme oli pikkumiehelle mieleen ja selvästikin tarpeeksi uuvuttava, sillä suklaajäätelöt vielä poskella Tuomas veteli paluumatkalla sikeitä.

Tänään oli siivouspäivä. Plaah. Pakollinen paha. Mutta rakastan puhdasta kotia. Alan ehkä olla voiton puolella tässä iän ikuisessa tehtävälistassa. Ikkunat on pesty, verhot on pesty, takapiha kaluisteineen on kondiksessa, pyykkikone on laulanut oo-la-laata iltatolkulla. Eipähän tarvitse sitten lomalla vaan puunata.  Nyt vielä kun pääsisi tuon etupihan kimppuun. Mutta tarvittaisiin vähän sitä kuulua naapuriyhteistyötä...

Iltapäivällä kävimme kiertelemässä huonekalukauppojen kesäpihoilla, kun mainostavat hulluja hintoja. Mitään ei tarttunut mukaan ja tuli vähän kiirekin jo mummille syömään. Ruuan jälkeen nautimme ulko-ilmasta, pelasin Hennan kanssa sulkkista ja söimme ah-niin-ihanaa mansikkakakkua. Nam!

Huomenna kampaajalle! On tukka sen verran ylikasvanut etten tiedä mitä tälle tekisi. Mutta kyllä se siellä selviää. Tiedossa onkin työntäyteinen viikko, sillä tekemistä on yllin kyllin ja en tiedä miten ehdin kaiken viidessä päivässä tehdä. Viime perjantaina jäin jo purkamaan pahinta sumaa, mutta sitä riittää vielä. Helppoa ei ole taas lomalle lähtö. Kaikkea muuta. Niin paljon on rästissä ja pöytä on putsattava. Mutta ei muuta kuin tukka pois silmiltä ja töiden kimppuun, jotta pääsee lomille lomps. Kesälaitumet, täältä tuullaan!

27.6.2010 sunnuntai (klo 21:30) ~ Parin viikon päässä häämöttää loma ☺

Jussit on taas kerran vietetty ja ollaan selvitty ehjänä takaisin. Perjantaiaamupäivänä starttasimme kohti mökkimaisemia. Grillattiin, nautittiin hyvästä ruuasta viinin kera, ulkoiltiiin ja saunottiin. Tehtiin saunavihdat, pelattiin mölkkyä, puhalleltiin saippuakuplia ja kerättiin kesäkukkia maljakkoon.

Aattoiltana satoi vettä, rankastikin välillä, mutta mitäs siitä. Hyttysiä oli riittävästi. Tuomas parka on edelleenkin aika herkkä hyttystenpistoille ja poika oli paukamilla kuin jonkun rokon jäljiltä, kun itikat kaikista estotoimenpiteistä huolimatta pääsivät puremaan.

Nukuin huonosti sekä liian vähän. Lokeilla oli vissiin poikasia, kun ne yötä myöden kirkuivat keskenään. Nyt väsyttää.

Viime maanantaina kävin Tuomaksen kanssa tutustumassa eskariin. Torstaina sanoimme haikeat hyvästit hoitopaikan väelle. Tuomaksella alkoi nyt kesäloma. Pari viikkoa poika on päivähoidossa mummin ja papan luona, sitten alkaa mullakin loma. Valtolla ei ole tänä kesänä lomaa, joten kolme viikkoa saadaan sompailla pojan kanssa kahdestaan ja yrittää keksiä menemistä ja tekemistä. Elokuun alussa Tuomas aloittaa uudessa eskariryhmässä.

Työkaverini jäi nyt lomalle, joten edessä on työntäyteiset kaksi viikkoa. Vielä kun ottaa huomioon puolivuosittaisen tilinpäätöksen, jolla on maaginen tapa pistää joka äijään vipinää ja aiheuttaa säpinää joka sektorilla. Sokerina pohjalla älytön idea ajoittaa alv-muutos keskelle Suomen suvea ja parasta loma-aikaa, jolloin töissä olevat raatavat entistä enemmän perseensä ruvelle. Nyt juuri kun pitäsi nauttia kesästä! Poliitikot, ei taaskaan mitään käsitystä tästä elämästä! Eikö niitä alveja olisi voinut rusnailla syksyn sateiden aikaan tai talven pimeinä päivinä?

20.6.2010 sunnuntai (klo 21:30) ~ Linjoillamme on hiukan ruuhkaa, olkaa hyvä ja odottakaa...

Viikonloppu oli vähän samankaltainen kuin koko viikkokin. Tylsä ja mitäänsanomaton. Tekemistä on paljon, mutta vähintään yhtä paljon on hidastuttavia tekijöitä ja kapuloita rattaisiin heitteleviä. Turhauttavaa. Tiistai-illan istuin vaihteeksi töissä puskemassa duunia. Seuraavana aamuna jurppi vähän kaikki, rästit ja tekemisen piina ja ohimennen tuskastuin työkaverin pälpättämiseen. Sain kuulla olevani sinä aamuna hieman "kärsimätön". Daa-a!

Viikonloppuna olisin kotona halunnut saada jotain hyödyllistä ja ehkä jotain korujuttujakin aikaiseksi, mutta vain hyödyllisten töiden saldo pääsi plussalle (pesin etupihan puoleiset ikkunat, hiphurraa). Loppuaika meni "lapsenlikkana", jos niin voi sanoa. Onhan sekin toki laatuaikaa, tulevaisuuteen satsaamista ja kuin rahan laittamista pankkiin, mutta samalla muut (mulle tärkeät) työt jää tekemättä. Valto kävi parturissa, lapioi perustaa etupihan kivetykselle, leikkasi pusikoita -  minä pelasin pojan kanssa muistipeliä ja pleikkaria ja kävimme pyöräilemässä. Risoo. Ei tästä, mistään, tule valmista ikinä. Pihaprojektikaan ei etene.

Mä olen väärältä planeetalta. Huomaako kukaan, välittääkö kukaan muu, että takapihan puutarhakalusteet ja grillit on ihan siitepölyn peitossa, ikkunat paskasia, suihkun lattia kaipaa pesua, kukkapenkistä pitäisi kitkeä rikkaruohoja, villakoirat juoksentelee nurkissa, vaatekaapit pitäsi käydä läpi ja heittää pois kaikki turha - kaiken pitäisi olla tiptop ja nyt heti. Ja joskus olisi kiva saada vähän omaa aikaakin. Ei tekeminen lopu ikinä, olen mestari keksimään sitä lisää. En osaa olla jouten. Se nyt ei ole ongelma edes, sillä sille, mitä minä kutsun joutenoloksi, ei tarjoudu mahdollisuuksia. Turha toivo.

Aion mennä lohdutukseksi surffailemaan helmikauppoja. Kuolaamaan lamppuhelmiä. Syyhyttäisi kovasti päästä tekemään uusia koruja, mutta jurppii ajan puute. Iltaisin painaa jo uni ja korujen teko vaatisi meidän surkean keittiön valon takia jo otsalamppua. Sepä vasta olisi surkuhupaisa näky. Olisi ihanaa kaivaa ompelukonekin kätköistä esiin, kutkuttaisi niin päästä surruuttelemaan. Ehkä seuraavassa elämässä...

13.6.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Helmiä ja maalaistunnelmia

Mahtava viikonloppu :) Olin Sannalla kylässä Lopella. Lähdin ajelemaan lauantaiaamuna. Sataa tihutti ja tuuli heilutteli autoa Hämeenlinnanväylällä, mutta selvisin perille, vaikka auton pyyhkijänsulat on mennyt ihan surkeaan kuntoon laittoman nopeasti, vastahan ne vaihdettiin.

Tapasimme Sannan kanssa Lopen S-marketilla ja teimme ruokaostokset. Siitä lähdeimme peräkanaa ajamaan Topenon kylää kohti. Talon isäntä kutsui taloa keskisuureksi maalaistaloksi - minä kutsuisin sitä kartanoksi. Se oli valtava. Riittääköhän parikymmentä huonetta? Aivan ihana tila. Mansikkapeltoja, savusauna,  kukkaistutuksia.. vau. Ihailtiin toistemme helmikokoelmia, tehtiin koruja ja syötiin ja oltiin. Oli tosi mukavaa.

Tein ensimmäisen vaijerikorun ja sain siihen Sannalta upean kullanhohtoisen keskushelmen. Vaijerikorut on tosi helppoja ja yksinkertaisia, ja kehittelin jo parikin ideaa, joita aion yrittää seuraavaksi.

Tällä kertaa lopetan lyhyeen ja sanon hyvää yötä, sillä nukkumatti kutsuu, sille en mahda mitään.

Mukavia kesäpäiviä kaikille!

6.6.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Aurinkoa ja pilviä

Kaipaisin kunnon hartiahierontaa. Viikonloppu on suurimmitta ihmeittä jälleeen soljunut ohi ja en tiedä olevani sen levänneempi. Eilen käytiin Tuomaksen kanssa pitkällä pyörälenkillä Tuusulan v. 2000 asuntomessualueella, joka tunnettiin silloin Nummenharju nimisenä paikkana. Nykyään alue kai tunnetaan Halkivahana, ainakin täällä meillä päin. Fillarireissu oli ihanan kesäinen, aurinkoi paistoi ja kesätuuli riepotteli tukkaa.

Halkivahassa on paljon luonnon helmassa kulkevia hiekkateitä ja siellä me viiletimme minne mieli teki. Pitää itse lähteä joku ilta sinne polkeamaan, niin saa vielä paremmin kuvan koko alueesta. Mukava paikka. Siellä oli mukavia puistoalueita, jonne voisi mennä vaikka piknille. Ja löytyy sieltä myös ihan mahtava leikkipuisto, jossa on aika makea linna. Luonto ja aika on viheriöittänyt alueen eikä se tunnu yhtään vartavasten bygatuksi kolkoksi outojen talojen kortteliksi.

Tänään siivottiin. Tuomas halusi potkulautailemaan, joten kävimme sahaamassa lähikatuja. Minua alkoi jo vähän ressata tekemättömät työt kotona ja en osannut enää nauttia. Takapihan puutarhakalusteet pitäisi pesta siitepölyistä, grillit puhdistaa, pestä ikkunat ja ikkunalaudat, rikkaruohot kitkeä pihapolulta, vaatteet silittää... Hoh. Aikaansaaminen tässä huushollissa on välillä niin vaikeaa. Suurin osa töistä jäi tekemättä, vaatteet ehdin silittää juuri ennen Tuomaksen nukkumaan menoa.

Mitäs muuta? Töissäkin on oltu, vaikka duuniasioista en ole pahemmin kirjoitellutkaan. Kaikki ok, viimeiset pari viikkoa on pakerrettu yhden ärsyttävän projektin päätösasioiden kanssa. Sanoisin, että se on maljan paikka, jos ja kun siitä päästään kunnialla eroon. Pientä painetta on, paljon pitäisi ehtiä tekemään päivityksiä, sekä nettiin että päivittää materiaaleja.

Mutta ensi viikonloppuna sanon hasta la vista kaikille huolille ja kummitteleville kotitöille ja lähden Sannan luo Lopelle lataamaan akkuja. Raahaan mukana kaikki helmitarvikkeet ja Sanna opettaa mulle helmitöitä. Väkertelemme koruja ja pidämme hauskaa. Huolet saa jäädä kotinarikkaan.

30.5.2010 sunnuntai (klo 22:30) ~ jalat maassa, pää pilvissä

Menneellä viikolla otettiin vähän rauhallisemmin. Parina päivänä kävin ruokakaupassa ja kummallakin kertaa kirjastossa, kerran apteekissa ja Tiimarissa, muutoin vedettiin lonkkaa kotisohvalla - mitä nyt kotitöiltä ja askareilta ehdittiin.

Perjantai-iltana leivoin raparperipiirakkaa. Raparperin tuoksu oli hurmaava, ja siitä tuli lapsuuden kesät mieleen, kun suoraan kasvimaan penkistä napsastiin raparperia ja irvisteltiin sen kirpeydelle. Piirakasta tuli oikein hyvää. Pitää kirjoittaa ohje ylös, sillä sovelsin taas parin eri ohjeen risteytyksen. Kyllä raparperi kuuluu kesään. Nam.

Launtaipäivänä ajeltiin Forssaan Valton vanhempien luo. Päivä oli sateinen ja nuhjuinen, onneksi paluumatkalla saatiin ajella jo kirkkammassa säässä. Kotona pistetiin sauna päälle. Nautiskelin, kun kerrankin sain ihan yksikseni vallata saunan. Miehet kävivät kahdestaan aiemmin.

Tänään tein Tuomakselle lupaamani rannekorun. Tuomas itse pujotti erivärisiä sinisiä puuhelmiä nauhaan, minä päättelin ja laitoin lukon. Tuomas häipyi pelaamaan pleikkaria ja minä jatkoin helmitöitä. Aloitin ihka ensimmäistä kaulakorua, vähän epävarmana miten se onnistuu. Tällainen siitä tuli. Ihan mukiinmenevä ensimmäiseksi tekeleeksi? Värit ovat hieman vääristyneet, punainen on oikeasti ruosteen oranssihtavaa ja se tummempi väri on ruskeaa.

Iltapäivällä käytiin mummilla ja papalla syömässä. Kotiin tullessamme törmäsimme kahteen naapuripariskuntaan ja aloimme suunnitella etupihojen uusimista. Norjanangervoista on puolet jo kiskottu pois maasta ja loput saa pian kyytiä. Käytävälaatat laitetaan uusiksi, myös räystään alle tulee kivetys ja talon, kivetyksen ja polun väliin tulee vapaavalintaiset reunustetut istutukset. Aloin jo miettimään kuunliljoja ja kartiotuijia, mutta täytyy opiskella perennoja tarkemmin ja miettiä, mikä sopisi talon varjoisemmalle puolelle.

23.5.2010 sunnuntai (klo 21:45) ~ Veren maku suussa

Jokohan tämä tästä? Puolet älystä lähti - jos viisaudenhampaista puhutaan. Yläviisaudenhampaat lähtivät, siellä oli liian ahdasta ja hampaissa alkavat reiät. Alaviisaudenhampaat saivat jäädä, vaikka vähän ahdasta olikin, mutta olivat nätisti paikoillaan ja vaurioitumattomat. Aika helposti taisivat hampaat irrota, sillä olin takaisin autolla jo alle puolessa tunnissa. Ärsyttävintä oli ehkä puudutuksen aiheuttama tunne, etten pystynyt nielemään. Mikään ei ollut kivuliasta eikä sattunut, eikä särkyäkään ole pahemmin ollut. Inhottavinta oli ehkä se, että toinen puoli tihkui verta pitkälle iltaan eikä vuoto tuntunut lakkaavan millään. Lisäksi syljen eritys tuntui kymmenkertaistuneen, joten syljeskelin verta lavuaariin ja talouspaperiin pitkin päivää. Niin paljon, että huulista lähti iho seuraavina päivinä.

Kaiken huippuna oli se, että illalla oli Tuomaksen kevätjuhlat tarhassa. Ajattelin pysytellä pienenä ja huomaamattomana ja toivoin, ettei tarvitsisi jutella kenenkään kanssa. Harkitsin sideharsotupon laittamista vuotavaan koloon, mutta luovuin siitä, kun puhumisesta ei olisi tullut sitäkään vähää. Ja eihän siellä pysty piiloutumaan - saatika olla puhumatta.

Vielä seuraavana aamunaa syljin verta lavuraariin. Yöks. Heikotti jo oikesti. Olin illalla ollut ihan sikaväsynyt, ja ihmettelin itsekin, että sain nukuttua. Lääkäri oli kuitenkin antanut vain operaatiopäivän sairaslomapäiväksi, joten töihin oli lähdettävä. Duunipäivä meni ihan hyvin, mitä nyt olo oli hutera. Vuotokin tuntui onneksi lakanneen. Purskuttelin silti epäuskoisena suurta vähän väliä kylmällä vedellä. Vasta lauantaina poistui veren maku suusta. Olo oli silti jotenkin heikko, epätodellisen tuntuinen. Halusin vain nukkua. Nappasin yhden rautapilleri siinä toivossa, että saisin taas itseeni potkua.

Heikkoon oloon voi tietysti vaikuttaa erikoinen ruokavaliokin, sillä tähän päivään asti en ole saanut syödä mitään kuumaa, lämmintä tai kovaa. Torstaina söin vähän tehosekoittimella tehtyjä hedelmäjuomia ja jogurttia, perjantaina riisifruttia ja vähän pehmeää leipää. Alkoi tulla jogurttilinja täyteen. Elimistö suorastaan huusi jotain suolaista. Ostin kaupasta lihahyytelöä ja mussutin sitä onnellisempana. Se oli sentään kylmää ja pehmeää, mutta ihanan suolaista.

Viime viikko oli aika kiireinen. Maanantaina ravasin kolmen kunnan kaupat läpi ja etsin Tuomakselle sandaaleita ja kumisaappaita. Sandaalit löysin ekasta kaupasta, mutta kumppareitten perässä sain juosta ilta yhdeksään asti. Keskiviikkona kävin astmakontrollissa. Se oli ihan normikäynti. Sain syksyksi lähetteen allergiatesteihin, ei sen kummempaa. Keskiviikkoiltana kävin Tuomaksen kanssa heippaamassa mummia, joka oli yksin kotosalla, kun pappa oli Juuassa istuttamassa männyntaimia ja hoitamassa metsää. Torstaina oli hammasoperaatio, jonka alun perin piti olla perjantaina, mutta soittivat sieltä ja kysyivät pääsenkö tulemaan jo torstaina. Onneksi se on ohi nyt. Ainakin se ärsyttävin osuus. Kyllähän tyhjät kolot suussa vielä tuntuu ja ne aristaa, mutta ainakaan ne ei enää vuoda verta.

Eipä tässä taas voi muuta todeta, kun että usvaa putkeen ja uuden viikon pariin. Näin se aika vaan viilettää. Nähdään taas!

16.5.2010 sunnuntai (klo 21:30) ~ Ei voi olla totta! Täällähän on kevät!

Lämpötilojen puolesta sanoisin kyllä, että skippasimme kevään ja sulavasti purjehdimme suoraan kesään. Puut ja pensaat ovat tulvahtaneet vihreiksi, tulppaanit aloittavat kukoistuksensa ja takapihan mullissa muhii nyt siemeniä montaa laatua. Orvokit majailee pajulaatikossa, tähtisilmät puulaatikossa ja muratti hulmuaa amppelissa. Ihana kesä!

Etupihan angervot sai kyytiä, vain tyngät pilkottaa maasta. Juurakot pitäisi nyhtää maasta ja miettiä, millaiseen uskoon etupiha laitetaaan. Laattoja, istutuksia, perennoja, nurmikkoa?

Eipä tässä paljon muuta kummempaa. Ensi viikolla on paljon säpinää. Huomenna pitää rynnätä ostamaan pojalle sandaaleja (ja kesäkumppareita), keskiviikkona on astmakontrolli, torstaina tarhan kevätjuhlat ja perjantaina poistetaan multa viisaudenhampaat (se on varmaan lystiä se). Ihan tarpeeksi yhdelle viikolle.

 

9.5.2010 sunnuntai (klo 21:30) ~ Pieniä tärkeitä asioita

Hitto. Ehdin jo kirjoittaa rivin ja toisenkin, kun läppärin akku hyytyi. Vehje ei vanhuuttaan viitsi enää akun vähäisen varausilmoituksen jälkeen odottaa kymmentä sekuntia, jotta ehdin liittää vekottimen verkkovirtaan. Akun tila näytti hetki sitten vielä 27 minuuttia jäljellä. Aika tosiaan kiitää, mutta ei se nyt ihan noin nopeasti mene. Kunhan tämä viheliäinen taloudellinen taantuma ja epävarmuus loppuu, uusi läppäri on hankintajärjestyksesä toisena.

Menneestä viikosta ei tule mieleen oikein mitään. Päivät seuraavat toisiaan puuduttavan samanlaisina. Sain töissä tehtyä kauan roikkumassa olleen yhden projektin seurantataulukon ja aloitin referenssiluettelon päivityksen. Uusia kohteita ja kuvia, uusi kansilehti; näpertämistä, jonka parissa vierähtää päivä ja toinekin, kun yksityiskohtia viilaa paikoilleen.

Lauantaina oltiin porukalla pihatöitä tekemässä. Käytiin Bauhausissa ostamassa kalkkia ja nurmikonsiemeniä, äitienpäiväruusu mummille sekä meidän etupihan kukkaruukkuihin murattia ja jalopelargonioita.

Tänään sunnuntaina puuhailimme tosi epä-äitienpäivämäisesti: siivosimme ja minä mankeloin lakanat, jotka ovat odotelleen vuoroaan jo ties kuinka kauan. Korjasin jopa yhden neuletakin rikki menneen napinläven ja ompelin uuden napinkin. Pieni juttu, mutta silti sen aikaan saamisessa kesti kaksi vuotta. Tuomas nuorempana voimamiehenä nyhtäisi napin irti ja rikkoi samalla napinläven. Neule on ollut ainoastaan  kotikäytössä joten en vaan tarttunut toimeen, kun muutakin "tärkeämpää" on ollut. Samassa innostuksen puuskassa korjasin myös toisen neuleen hihansuun, josta oli silmukoita purkaantunut ja lähtenyt karkuteille.

Pikkuruiset jalopelargoniat on nyt murattien kera pallotuijien seurana. Ei puutu muuta kuin kukkaan puhkeava kevät. Tähän mennessä tämä niin kutsuttu kevät on tuntunut enemmän kylmän kolealta syyssäältä.

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Olette ruusunne ansainneet! ♥

Äiti kertoisitko

Olen kuusivuotias ihminen jo
niin että äiti kertoisitko
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt,
He sanovat: Odotahan nyt.

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin,
ja taikina lapseksi muovailtiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, voiko tälläistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan.

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa
kuten porkkanaa, heinää tai muuta.
Miten taimet, vauvaakin pienemmät
pellon mullassa pärjäävät
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen
miten jalkani saivat liikkeeseen
mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni
Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen, jos ääneti jään.
Joten rakennusaineesta kerron:
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Auringon säde kultaisin
meille kaikille lahjoitti paketin
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen;
Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen.
Sitä säilytä lämmössä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus
jonka päällä on teksti: Rakkaus
Tästä sinutkin lapseni tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu.
Siitä kaikki kaunis on rakennettu.
Siitä onni on koteihin asennettu.

3.5.2010 maanantai (klo 22:30) ~ Utuisella ulapalla

Tänään on taas yksi niistä päivistä, kun on vaikea saada ajatuksesta kiinni. Ajatukset ajavat rallia keväisillä kaduilla, minä pitelen ratista kiinni ja pistän pienempää vaihdetta silmään.

Viime viikolla olin torstaipäivän ylläpitäjäkoulutuksessa Officen malliasiakirjojen, eli dotx:ien, xltx:ien ja potx:ien, suunnittelu ja muokkauskurssilla ja apuna meidän uusi asiakirjahallintaohjelma, joka kehitettiin yhdessä Sovellon kanssa. Mielenkiintoista ja mukavaa puuhastelua. Edellisenä iltana jouduin kyllä soittamaan Valton hätiin ja hakemaan pojan, kun täytyi saada muut projektit pois pöydältä ennen koulutusta. Iltahan siinä taas vierähti. Koulutuksen tauoilla tein urakkatarjouksia, joiden teko oli sovittu aiemmin. Hulluahan se oli, oli taas kauha liian monessa sopassa. Ei hetken hengähdystaukoa. Alkoi vähän ärsyttää, kun kaikki piti taas osua samaan saumaan.

Hullun hauskan torstaipäivän jälkeen lähdin kotiin, jotta sain jatkaa seuraavassa sirkuksessa. Oltiin perjantaina lähdössä mökille, joten kaupat oli kierrettävä ja kapsäkit pakattava. Kävin hakemassa Elloksen paketin, palautin kirjastoon kirjat, kävin tekemässä ruokaostokset -  tai ostin mitä löysin, sillä kaupasta oli leivät ja makkarat loppu. Roudasin tavarat kotiin ja lähdin vielä S-markettiin katsomaan olisiko niillä jotakin grillin kaveriksi. Olin tarttua ensimmäiseen juustokabanossiin kylmäaltaassa, mutta ei onneksi tarvinnut, sillä kulman takana oli parempaankin patukkaa tarjolla.

Mökkiviikonloppu sujui ihan mukavasti. Valto ja pappa narrasivat verkoilla haukia, yhden ison ahvenen ja lahnan. Kaikista öisistä ja aamuisista sateista huolimatta lauantaipäivä oli ihan kelvollinen ulkoilupäivä ja moneen otteeseen sitä piti käydä Tuomaksen kumppareita järvessä liottamassa. Vedessä löträäminen on niin kivaa. Jos vielä olisi saanut nukkuakin, olisin viihtynyt vielä paremminkin, mutta meidän kummatkin miehet tekivät yksissätuumin parhaansa ettei äidin tarvitsisi nukkua. Argh.

Olin vähän hajalla. Perjantai-iltanakin väsytti ihan sikana. Sunnuntaina paluumatkalla väsytti mahtavasti, mutta en osaa nukkua autossa. Vaikka meinaan nukahtaa, säpsähdän hereille kaistanvaihdosta tai pienestäkin jarrutuksesta. Eilen illalla kotona piti maksaa laskut ja kirjoittaa, mutta uni vei voiton. Kerrankin sain nukuttua, vaikka ajallisesti en niinkään kauan, mutta hyvää unta. Olin aamulla kuin uusi ihminen.

Tänään aamulla töissä olivat vastassa tekemättömät työt ja mieliala hieman lopahti. Mutta niin sekin päivä taas tuhraantui, aika vähän sitä ehtii yhden työpäivän aikana. Meidän konserni ylitti tänään taasen uutiskynnyksen ja pääsi otsikoihin; jopa kauppalehti revitteli nettilehdessään aika yllättävästi. Se jopa nauratti vähän. Saas nähdä ollaanko huomisessa paperilehdessä yhtä komeasti.

Mitäs muuta. Koruja. Viime viikolla parina iltana näpertelin helmien parissa taas iltamyöhällä. Tietysti ensimmäistä rannekorua piti korjailla, jouduin lyhentämään korua hieman ja kokeilin paria erilaista lukkoa.Tässä ensimmäinen rannekoruharjoitus. Tein myös koruun sopivat korvikset, mutta niistä ei nyt ole kuvaa.

Nähdään taas! Nyt iltapalalle ja nukkumaan.

25.4.2010 sunnuntai (klo 22:30) ~ Melkein täydellistä

Yksi asia on käynyt selväksi. Mulla on tähtikartalla tällä hetkellä selkeästikin huono sijainti, elämä on kuin suolla rämpimistä. Vesi lotisee saappassakin, itikat puree ja perille pääsystä ei ole tietoakaan. Tukka on liimautunut päätä vasten. Yhdellä askeleella uppoat, toisella astut taaksepäin löytääksesi paremman jalansijan ja tarpominen alkaa jokseenkin jurppia.

Menen ihan mieluusti jo töihin. Loma meni aika persiilleen, kun puoli viikkoa turisin räkäisenä. Sisun, nenäsumutteen ja buranan voimalla käytin poikaa ulkona ja viihdytin sisällä mitä jaksoin. Nyt tauti on tietysti jo helpottanut, jotta voin täydellä tohinalla palata töiden pariin. Tuomas ainakin on kaivannut kavereita. Äidin kanssa pörrääminen kävi jo tylsäksi.

Torstaina jätin Tuomaksen hetkeksi mummille ja papalle ja karkasin koruostoksille. Sekin reissu osoitti sen, että en todellakaan ole onnettarien suosiossa.Villihelmen myymälä sijaitsee Vantaan Viertolassa, Tiksin kumpeessa ja oli minulle ihan tuttua seutua. Mutta miten helvetissä se pikkuinen putiikki voi kadota siihen taloon niin totaalisesti? Parkkeerasin auton kahteen kertaan eri puolille taloa, kunnes viimein paikansin korukaupan. Olin ovenkahvassa kiinni varttia vaille kaksitoista ja liike avataan tietenkin vasta kahdeltatoista. Kuinkas muuten? En halunnut jäädä odottelemaan vaan suuntaisin auton kohti Länsi-Vantaata ja Sinooperia. Kas kummaa, Sinooperiakaan ei enää löydy vanhasta paikasta vaan muutaman sadan metrin päästä uudesta Kauppakeskus Viisarista, jossa ovat jo kuulemma olleet reilut kaksi vuotta. Paluumatka halki Vantaan takaisin Viertolaan tökkäsi kehä III:lla noin puolen kilometrin jälkeen. Koukkasin siitä sopivasti pikkuteille, kuten muutama muukin autoilija. Matka eteni etanavauhtia, kun liikennevaloista ehti aina vaan pari autoa. Argh. Vantaanlaaksosta pörhälsin takaisin kehälle, kun se kumma kyllä näytti jälleen vetävän. Tokkopa siellä suurempaa tukkoa oli ollutkaan, pitipähän nyt vaan huonona odottajana kierrellä maisemareittiä. Ja tämä oli vain yksi esimerkki huonosta karmasta. Mitäköhän mä olen tehnyt väärin?

Ei auta jupinat. Taitaapi tämä matalapaine olla merkki myös henkisestä inflaatiosta, kun näin elämänmyönteinen ja innostunut olen. Parasta lähteä koisimaan.

Tässä vielä nähtäväksi ensimmäinen helmikorutekele. Ihanaa puuhastelua, jotain positiivista tässä kolkossa elossa ja jotain mielihyvää tuottavaa. Vaikkakin aika tällekin näpräämiselle löytyi lauantai-illasta kello kymmenen jälkeen.

19.4.2010 maanantai (klo 21:45) ~ Tasan ei käy onnen lahjat

Lomaviikon ensimmäinen päivä ja pää täyttyi räästä. Ei ehkä sittenkään ihme, että eilen sunnuntaina oli niin vetämätön olo. Mitään en olisi jaksanut. Se oli varmaan kehon hätähuuto rauhoittumisen puolesta. Illalla sammuin sänkyyn kuin napista painamalla. Yöllä alkoi kurkku tuntua karhealta ja päivällä pää meni tukkoon. Kuinka sopivaa, kun pitäisi viikon verran jaksaa viihdyttää alati vilkasta poika.

Lapsen kanssa lomalla, mitä se on on? Jotain muuta kuin lomaa. Se on sitä, että toinen aivolohko yrittää lomailla kun toinen aivolohko vahtii, viihdyttää, huolehtii, siivoaa, leikkii, pyöräilee, komentaa ja järjestelee. Minä olen viimeksi ollut oikealla lomalla reilut kuusi vuotta sitten ;) Ja sitä ennen kesälomia ei opiskelijana ja pätkätyöläisenä ollutkaan.

Sitten on "vähän" valvottu ja nukuttu huonosti. Kuusi vuotta. Joskus on hyvin vaikea nähdä asioiden valoisia puolia. Joskus sitä vaan tuntuu siltä, että on sitten valinnut yhden kivikkoisista teistä kuljettavaksi ja kaikki muut pomppii ruusun terälehdillä.

Anteeksi, räkäinen pää tekee temppujaan. Viime viikosta ei ole selkeitä muistikuvia. Ai no, mutta, maanantaina Tuomas kävi hoitokaverinsa synttäreillä. Se oli hämmentävä hetki. Poika paineli onnellisena juhliin ja jätti äidin kuin nallin kalliolle. Vapauden huuma sai hymyilemään, se oli kuin kurkkaus johonkin muuhun elämään.

Tiistaina sain ensimmäisen helmikorutilaukseni. Ihastuin täysin. Varasin ja sainkin parin päivän päästä kirjastosta uunituoreen Helmitaivas -kirjan, joka perehdyttää erilaisten helmien ja helmikorujen maailmaan. Perjantaina tein lisätilauksen. Nyt odottelen mm. pyöröpihtejä, jotta pääsen pyörittelemään metallilankoja.

Perjantaina oli firman koulutustilaisuus iltapäivästä. Skippasin iltahulinat ja palasin toimistolle puhdistamaan pöydän kaikenkarvaisista duuneista.

Lauantai-päivän metsästimme Tuomakselle uutta fillaria. Poikarukka oli jo ihan maansa myynyt, kun sopivanlaista pyörää ei löytynyt. Kävimme välillä mummilla syömässä ja lähdimme vielä Valton kanssa käymään Budgetissa, josta kelpo fillari löytyikin ja jopa ihan kelpo hintaan.

En tiedä olisinko sitten sunnuntain pyörälenkillä vilustuttanut itseni, sillä siellä oli hiton kylmä. Olin luita ja ytimia myöden jäässä. Tuuli oli petollisen kylmä, tajusin sen vasta liian myöhään.

Tänään kävin Tuomaksen kanssa jälleen pyöräilemässä, mutta nyt pistän pisteen tälle harrastukselle, kunnes ilmat lämpenee. Olin iltapäivän taas niin jäässä, etten meinannut lämmetä millään. Posket kuumottivat ja näpit olivat jäässä.

Huomenna aamulla noustaan ylös normaaliin arkiaamun tapaan, sillä Tuomas lähtee tarhakavereiden kanssa teatteriin. Vien pojan aamulla ja haen parin tunnin päästä pois, kun ovat teatteriretkenstä tehneet. Lapsille paras juttu on varmaan bussikyyti. Joka onkin oiva muistutus siitä, että onnea ovatkin ne pienet asiat.

11.4.2010 sunnuntai (klo 22:15) ~ Ei se Ferrari niin kummoinen ollut

Se oli pieni ja punainen. Meillä leikkiautotkin kaasuttaa kovempaa, vauhtia ja vaarallisia  tilanteita riittää olohuoneen matolla. Turboäänien kera tietenkin.

Kävimme Tuomaksen kanssa lääkärissä tiistai-iltana. Pojalla on ollut kovaa, puuskittaista yskää jo aika kauan. Ennen maaliskuun antibioottikuuria ja vielä nyt, kolme viikkoa kuurin jälkeen. Tuttu lääkärimme oli sitä mieltä, että antibioottimarssille ei lähdetä vaan kokeiluun tuli astmankin hoidossa käytetty Singulair -tabletti, joka hoitaa tulehdusta keuhkoissa. Lisäksi Tuomas sai keuhkoputkia avaavaa lääkettä, eli lasten astmalääkkeen. Astmasta tässä tuskin, ja toivon mukaan ei ole kyse. Nyt kun Tuomas on syönyt lääkettä vajaan viikon, vaikuttaa siltä, että yskä on talttumaan päin. Hyvä niin.

Tokaa päivää töissä ja sain jo illalla kotona parkkeerata jälleen koneen kera keittiön pöydän ääreen puurtamaan töitä. Suunnattoman ärsyttävää. Ja jotenkin hullunkurista, että tulevan viikon jälkeen olen jälleen lomalla.

En ole viikonloppuna saanut nukkua kovin hyvin ja nyt ahdistaa. Perjantaina menin aikaisin nukkumaan, mutta Tuomas heräsi kai johonkin pahaan uneen kesken sikeimmän uneni ja jouduin tyynnyttelypuuhiin äkäisenä kuin talviunilta herätetty karhu. Siinä se yö menikin sitten pätkittäin.

Lauantaina kävimme shoppailemassa. Tuomaksen kevätpuku oli tosiaan jo ajankohtainen ostos. Löysimmekin tosi kivan takki- ja housuyhdistelmän. Lisäksi poika sai toiset ulkohousut varahousuiksi, lenkkarit, hatun ja Klainarin, joka on tuttu Salama McQueenista. Itselleni ostin myös kevätkengät.

Lauantai-iltana tein jotain, mitä olen mielessäni viritellyt jo aika kauan. Tilasin nettikaupasta koruhelmiä ja korutarvikkeita. Odotan innolla pakettia. Osaamista ei ole, mutta hinkua oppia ja kokeilla sitäkin enemmän. Samaisella nettiputiikilla on myymälä Tiksin liepeillä, ajattelin mennä siellä piipahtamaan lomalla.

Lompakko koki loven tänä viikonloppuna, sillä tänäänkin kävimme tuhlaamassa. Ostin koruntekojuttuja varten pihdit, Valtolle uuden peiton, Ikeasta uuden päiväpeiton meidän sänkyyn ja itselleni pari hyväksi kehuttua tyynyä. Valto laittoi meidän makkariin tänään olohuoneen entiset verhot. Nyt tämän uuden päiväpeiton kera huone vaihtui tummasta liilasta ja viininpunaisesta hennon kermanvalkeaksi, rauhoittavaksi jopa. Aika kauniisti vaaleammaksi sanoisin.

Tuomas on menossa huomenna hoitokaverin synttäreille. Perjantaina on firman koulutustilaisuus, jonka viralliseen osuuteen on pakko osallistua. Illanvieton taidan jättää väliin, sillä tiedossa olisi vaan saunomista, olutta ja ruokaa. Miehet on jotekin helppoja. Ne on tuiki onnellisia aina saunoessaan, kunhan vaan olutta riittää. Mitä olisi teatteri, kasino, stand up -näytös, viininmaistijaiset - jotain vähän fiinimpää?

Eikun eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Onneksi lumet ovat sulaneet ennätysvauhtia ja maisemat ovat keväisen odottavat. Autoilu on mukavaa ja tänäänkin ilma oli niin ihanan keväisen lämmin. Västäräkkejä ja sitruunaperhosia odotellen!

5.4.2010 maanantai ~ Siitä puhe mistä puute -  oishan se kiva, että lomalla edes saisi... nukkua.

On epätodellinen olo. Maan ja valuutan kysyminen ei ole kuitenkaan tarpeellista, en ole niin pihalla. Jotensakin muissa maailmoissa vain. Reilun viikon mittaista lomaa tästä illuusiosta ei tarvitse syyttää, sillä en tunne lomailleeni, pitäneeni korkeintaan maailmaa tolpillaan ;)

Toissa viikonloppuna meillä juhlittiin Tuomaksen kuusvee synttäreitä. Lauantaina kylässä oli kolme hoitokaveria. Lapsilla oli lystiä ja kyllä meillä äideilläkin oli ihan hauskaa. Lasten juhlat onnistuivat todella hyvin, se lämmitti mieltä.  Sunnuntaina kylään tulivat mummit ja vaarit ja pari kaveria, ei montaa, mutta ei tänne enempää olisi mahtunutkaan.

Synttäreiden jälkeen minä ja Tuomas oltiin virallisesti lomalla. Joskaan se ei ainakaan minusta tuntunut lomalta. Enemmänkin siltä arjen pyörittämiseltä. Ei tarvinnut nukkua pitkään, kun Valto heräsi kuuden jälkeen ja Tuomas heräsi vähän sen perään. Lukuun ottamatta yhtä aamua, kun Valto oli sulkenut ulko-oven takanaan, Tuomas poikkeuksetta hyppäsi ylös ja oli jo täynnä virtaa. Saatoin kölliä hetken sängyssä, kun poika katsoi lastenohjelmia, mutta että nukkuisi lomalla pitkään, hah. Ehkä hyvässä lykyssä kymmenen vuoden päästä.

Maantantaina kävin astmakontrollia varten spriometriassa, tiistaina oli Tuomaksen neuvola, keskiviikkona kävimme kirjastossa, torstaina ruokakaupassa pääsiäisen viettoa varten ja sen jälkeen kipaisimme vielä mummin luona kylässä. Kun on jotain kellontarkkaa menemistä, sitä väkisinkin joutuu järjestelmeään tekemiset ja menemiset sen mukaan. Ja se on lomalla totta puhuen tosi tylsää. Vannon, etten enää ikinä buukkaa lomaviikolle yhtään mitään.

Iltaisin kävimme ulkona kävelemässä. vaikka lomasää ei todellakaan ollut meille suosiollinen. Ei niihin päiviin vaan mahtunut enempää, kun kotona on pyöritettävä pyykkikonetta, pidettävä keittiö kunnossa, tehtävä ruokaa, leikittävä legorakennusmestaria ja pidettävä 6V duracellpupu jotakuinkin onnellisesti leikintäyteisenä.

Perjantaina lähdimme mökille. Silloin ilmat kerrankin suosivat ja alku vaikutti lupaavalta. Ilta oli kaunis. Lauantaina ja sunnuntaina satoikin sitten taas senkin edestä. Piha oli mutainen ja loskainen, joten pääsiäisen muodin olennainen osa olivat kumisaappaat. Lunta oli pihapiirissä riittävästi; missä tahansa upposin polviani myöten hankeen. Vaikka mökillä olemiseen liittyy samat arkipuuhat ruuan laitosta tiskaamiseen, on se omalla tapaa silti rentouttavaa. Nyt pääsiäisenä kuitenkin loputon vesitihku ja ropina alkoi jurppia, vaikka säästä huolimatta olimme ulkona pari kertaa päivässä. Nukuin huonosti, valvoin yöllä ja Tuomas tietysti heräsi seitsemältä. Loma on lomaa, vaikka paskassa killuisi, vai miten se meni?

Huomenna töihin. Ihan kuin en olisi pois ollutkaan. Etenkin kun se "lomalle" lähteminenkin on niin työlästä, että töitä saa paiskia kellon ympäri, jotta pääsee jotakuinkin puhtain paperein ansaitulle vapaalle. Jokohan ne hiton sisustustaulut ovat tulleet ja taulut on ripustettu seinille? Yksinkertainen asia, mutta niidenkin hankintaprosessi oli sellainen näytös, että yöllä kolmen aikaan tein paniikinomaisia muistiinpanoja ranskalaisilla mitä kaikkea pitää vielä muistaa, kun aikataulu painoi päälle.

Ja huomenna illalla poika lääkäriin, kun yskää aina vaan riittää. Sitä on jatkunut jo monta viikkoa, eikä antibiottikuuri ainakaan siihen tehonnut. Että se siitä lomasta, otetaan parin viikon päästä uudestaan.
 

21.3.2010 sunnuntai (klo 22:30) ~ parantunut hoidosta huolimatta

Jälleen kerran istun tässä hämmästelemässä, miten nopeasti viikko meni ja mihin ihmeeseen viikonloppu tuli tärvättyä. Viikko oli rikkonainen, sillä maanantaina yhden aikaan puhelimeni pärähti lurittelemaan Jovin Levonia; hoidosta soitettiin, että pojalla on kuumetta. Kimpsut ja kampsut pakattuani kiidin kuraisella ratsullani hakemaan poikaa, joka huono vointisena päätyi halailemaa vessanpyttyä tuota pikaa. Kotona tein pojalle pedin olkkarin sohvalle ja siinä kundi torkkui maha velloen. Illalla pikkumies sitten viimein tyhjensi lastin vessanpyttyyn.

En oikein tiistainakaan ollut varma oliko se vatsatautia vai vaan flunssaa, yskää kun pojalla oli ollut jo pari viikkoa. Tuomas meni mummille ja yllätyksekseni ruoka oli maittanut ja kanavoitunut ihan oikeaan kulkusuuntaan. Tiistaina poika vaikutti jotenkin jo paremmalta, kuumettakin oli alle kolmekasin. Keskiviikkona Valto oli hakenut pojan, mitannut kuumeen joka oli taasen yli kolmekasin ja näkihän sen pojan naamastakin, että vointi ei ollut hyvä. Pojalta oli veto veks ja reppana nuokkui vain olohuoneen nojatuolissa.

Siltä seisomalta soitin vakkarilääkärikeskukseemme ja kysyin oliko lastenlääkärille vielä vapaita aikoja. Varttia vaille kasin olisi ollut, mutta odota nyt kipeän ja väsyneen lapsen kanssa siihen asti. Pah. Kun kuulin, että sama ja sattumoisin vakkarilääkärimme päivysti aikavarausten välissä, huitaisin kanaviilokin naamariin ja pakkasin pojan autoon. Ehdimme riisua vaatteet ja istua minuutin, kun tuttu naama jo huhuili Tuomasta vastaanotolle. Vasemmassa keuhkossa oli tulehdus, kurkku oli punainen kuin paloauto, korvat olivat ok. Antibiootti- ja yskänlääkereseptien kera kiikutin pojan takaisin kotiin ja jatkoin matkaani apteekkiin.

Ihmeellistä kamaa tuo antibiootti, sillä torstaina ja perjantaina pojan vointi kohosi silmissä. Uuvahtaneesta pikkumiehestä ei ollut enää tietoakaan.

Viikko vierähti muutoin normaalein kuvioin, töissä ja kotona, välillä vähän torkkuen. Vaikka ei siitäkään mitään meinannut tulla, sillä Valto onnistui hankkiutumaan myös nuhanenäksi ja turisi yöt. Perjantai iltana kaaduin sänkyyn samaan aikaan Tuomaksen kanssa ja nukuin autuaasti aamuun saakka. Lauantaina lyhensin Valton kahdet farkut. Tänään ompelin viimeisen sohvatyynyn päällisen ja Valto ripusti uudet verhot olohuoneen ikkunaan. No jaa, ehkä niihin silmä tottuu. Ne ovat nyt vähän niin ja näin, eivät ihan sitä mitä hain. Mutta saavat kelvata.

Illalla sompailtiin kaupoilla. Tuomas jäi mummin ja papan luo leikkimään Hennan kanssa. Etsittiin eteiseen uutta mattoa ja pojalle synttärilahjaa (tai paria) ja "juhlavetimiä". Meidän juhlakamppeet eivät ikinä ole mitään kovin juhlavia olleet, kun oikeille juhlavaatteille on niin vähän käyttöä. Mutta vähän uutta päälle pantavaa kuitenkin. Tuomas täyttää siis totta tosiaan ensi perjantaina kuusi vuotta. Vau. Iso poika.

Neljä päivää töitä, sitten alkaa loma, loma, loma :)
 

Terveyskeskuksen odotussalissa eräs mies selitti pahasti köhivälle vierustoverilleen:
- Minäpä tiedän lääkkeen, jolla yskä paranee heti.
- Mikä se on?
- Risiiniöljy.
- Miten risiiniöljy auttaa yskään?
- No sitä kun nauttii lusikallisen, ei parane yskäistä enää kertaakaan.




14.3.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~  ʎɐq-ǝ uo pɹɐoqʎǝʞ ɐ ʎnq ɹǝʌǝ ı ǝɯıʇ ʇsɐl ǝɥʇ sı sıɥʇ

Maaliskuu on jo puoli välissä ja vielä tänäänkin lumihiutaleet meitä kesää kaipaavia säälimättä peittosivat maan valkeaksi. Nyt on pakkasta, mutta viikolla sain kirota loskapaskaa, johon oli upota sekä auto että likka.

Ei mitään uutta. Perjantai-iltana istahdin ensimmäistä kertaa koko viikkona olkkarin sohvalle vaan olemaan. Ups, eipäs, katsoin kyllä Lostin torstai-iltana kymmenestä yhteentoista, joten puhuin puppua. Parina iltana kävin ruokakaupassa (ja toisena lisäksi myös postissa, apteekissa ja kirjastossa), yhtenä iltana jäin töihin ja yhtenä iltana kävin kaupoilla, sekä työasioiden että omien juttujen merkeissä. Ajattelin, että haen vaan ne pari juttua ja tulen pois, mutta ihme juttu, kotiin tullessa oli pari kassia taas kainalossa. Oli tyynyliinaa, kaitaliinaa, koristetablettia ja pari sisustustyynyä sun muuta. Kun ne oli niin puoli-ilmaisia, mukamas. Pyh. Nyt saa tuhlaaminen riittää.

Töistä puheen ollen, perjantaina puhisin raivosta, sillä olin puoli neljän aikaan melkein takki päällä menossa ovesta ulos, kun vielä piti jäädä hoitamaan viime hetken asioita. Olin niin kiukkuinen, että siinä meinasi lennellä kahvimuki ja kynät. Noissa urakkatarjousasioissa en voi yksinkertaisesti sanoa "ei kiitos", sillä ne nyt vaan kuuluvat olennaisena osana työnkuvaani. Saisinko pyytää hieman aikaisempaa heräämistä, kiitos! On suunnattoman ärsyttävää perjantai-iltapäivänä viime tipassa pistää tohinaksi ja asiat olisi voinut hoitaa hyvissä ajoinkin. Kello oli muutaman minuutin yli neljä, kun pääsin lähtemään. Kihisin kiukusta, sillä olen taatusti antanut työlleni enemmän kuin riittävästi ja sitä kuuluisaa joustoa pitää löytyä kyllä molempiin suuntiin.

Töissä tulee välillä sellaista palautetta, josta huomaa, kuinka kaikilla ei ole hajuakaan, kuinka montaa soppaa mulla on hämmennettävänä. Osa tajuaa, kuinka liemessä ollaan ja osa ei näe kuin sen, mitä on tekemättä ja roikkumassa. Sehän nyt on selvää, sillä osa ihmisistäkin näkee vain itsensä, väheksyy kaikkia muita ja osalla on taipumuksia huomautella sivulauseessa rivien välissä. Onneksi pääosin työkaverit on upeita ja juuri niiden vuoksi sitä työtä tykkääkin tehdä. Ainahan sitä on viilattavaa itse kussakin ja reilu palaute on ihan jees.

Viikonloppu meni taas ihan silmissä. Lauantaina oltiin kylässä Krisun ja Hannan uudessa kodissa. Kiitoksia mukavasta illasta isäntäväelle! Ruoka oli erittäin hyvää, taikajuomaa tarjoiltiin liikaakin ja talo oli oikein hieno ja kodikas. Minä toki kuskina nappailin vain Pepsi Maxia, joka kelpasi mainiosti, sillä en osaa enää kumota kuppia kuten "villeinä nuoruusvuosina". Eikä se niin kiinnostakaan. Silloin tällöin, nautiskellen ja niin että on mukavaa, mutta  aikuisten kesken. Lasten ei mielestäni tarvitse aikuisten tillin tallin tööttäilyjä katsella.

Tänään sunnuntaina nukuttiin niin pitkään, että poikaa piti jo vähän herätellä, jotta illallakin uni vielä maistaisi. Ompelin uudesta kankaasta pari tyynyliina sohvatyynyihin. Yksi jäi vielä ensi viikonloppuun. Vein paneeliverhot ommeltavaksi mummille, sillä myönsin itselleni, että en kuitenkaan ehdi niitä ompelemaan.

 

7.3.2010 sunnuntai (klo 22:10) ~ Kuka pysäyttäisi kellot?

Se toive, että töissä duunitaakka joskus helpottaisi, tuntuu yhtä todelta kuin Elviksen eläminen. Argh. Ärsyttää jo etukäteen.

En muista menneestä viikosta paljoakaan. Tokkopa siinä mitään erityistä olikaan. Ehkäpä muistin nollautumisella on jotain tekemistä viikonloppuvapaalla, sillä Tuomas oli mummilla ja papalla lauantaista sunnuntaihin yökylässä. Kävimme Valton kanssa vähän shoppailemassa. Valto osti parit housut, minä parit rintsikat (hyviä sellaisia on niin vaikea löytää!) ja Tuomakselle geomaceja. Jumboilun jälkeen ajoimme vielä Tammistoon Vallilan Outlettiin, josta tarkoituksena oli löytää verhokangasta, josta ompelen olkkariin paneeliverhot. Lisäksi tietty uudet tyynynpäälliset sohvatyynyihin oli hakusessa.

Pitkän empimisen jälkeen saimme viimein päätöksen tehtyä. Vallilalla on ehkä Suomen ihanimpia verhokankaita, mutta sen näkee myös hinnoissa. Löysin sitä haaveideni keväistä verhokangasta, mutta kun kankaan metrihinta oli noin 40 € per metri, sai haaveeni jäädä täyttämättä ja valitsimme hieman edullisemmat kankaat. Ehkä joskus toiste. Silti ostosten loppusumma kirpaisi.

Tulimme kotiin ja pistimme broilerin rintaleikkeet riisipedillä uuniin. Tein salaattia ja puuhailin. Tuomaksen täkki oli käytetty pesukoneessa, pyykit oli viikattava, ostokset purettava.. Ruoka oli oikein hyvää ja lasillinen punaviiniä maistui taivaalliselta. Massu täynnä ja viinistä sopivasti rentoutuneena katselin digiboxiin tallennettua Neiti Marplea. Mikä ihana tapa viettää lauantai-iltapäivää. Marple sai jälleen mysteerit ratkaistua ja me painelimme saunaan. Loppuillasta katselimme vielä The Fast and the Furious -kaahailua Tokio Drift tyyliin.

Tänään sunnuntainta vapaa-aikaa tärvääntyi siivoamiseen ja Tuomaksen synttärikutsujen tekoon. Leikkasin kyllä tyynynpäällisten kankaat, mutta aikaa jäi sen verran vähän, etten viitsinyt enää kaivaa konetta esille. Matkalla mummille poikkesimme Bauhausiin etsimään vessanpyttyyn uutta kantta. Siinähän se viikonloppuvapaa sitten oli. Kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Hyvää naistenpäivää kaikille mimmeille!

28.2.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ Auta kesää, syö lunta

Viikonloppu vierähti jälleen käsittämättömällä vauhdilla. Tulin perjantaina vähän ennen kahdeksaa töistä kotiin, söin ja katselin poikien kanssa hetken telkkaria. Sammuin sänkyyn ennen Tuomasta ja nukuin täyttä häkää puoli kahdeksaan asti, jolloin Valton herätyskello (huom! verkkovirralla toimiva kelloradio, ei nahkavekkari, jonka mukaan meillä yleensä herätään, tai siis jonka mukaan minä yleensä joudun heräämään) kiskoi meidät kaikki hereille. Puoli kahdeksaan nukkuminen on suunnatonta luxusta ja se, että jäin yksikseni köllimään vielä unihiekkoineni kun miehet jo kolistelivat talon toisessa siivessä, oli jotain ihan utopistista. Näin varmaan unta.

Valto oli lauantaipäivän auttamassa Krisua ja Hannaa muuttopuuhissa. Minä väsytin Tuomasta liukuriretkellä. Löysimme koulun ympäristöstä pari isoa lumikasaa, joissa poika remusi liukurin kanssa hyvän tovin. Pappa vei Tuomaksen vielä myöhemmin Hakunilaan hiiihtämään, joten voitte kuvitella että pikkumies oli illalla aika valmista kauraa. Ja mikä parasta, saimme sunnuntaiaamuna vedellä hirsiä kahdeksaan asti. Kyllä se uni minulle kelpasi ja mielelläni olisin koisannut vielä vähän lisää.

Täällä kotona on nyt sellainen tunne, että lunta tulee kohta tupaan ovista ja ikkunoista, sillä katolta on pudoteltu lumet kummallekin puolelle taloa ja ikkunoista saamme ihailla valtavia valkoisia vuoria, jotka herättävät aikamoista kunnioitusta luontoäitiä kohtaan. Tämä on jotenkin surrealistista. En muista milloin olisin nähnyt näin paljon lunta.

Valto ja Tuomas kaivoivatkin tänään takapihan vuoreen ison pesäkolon. On se ihan kiva, että pakkanen on hellittänyt, vaikkakin taivaalta sataa tiskirätin kokoisia märkiä pläjäyksiä ja tiet ovat sohjoisia. Iltapäivällä Valto vei Tuomaksen ja Hennan laskemaan vielä mäkeä, joten tänäänkin pikkumies sai kyytiä.

Ei tässä ihmeempää. Uusi duuniviikko kolkuttelee jo kulman takana. Työkaverini palaa parin viikon lomalta, joten pääsen panostamaan paremmin omiin töihini. Silti, kiire stressaa ja aina ei vaan hutsita. Positiivista on se, että kalenterista kurkkii jo maaliskuu. Joskaan ei sekään lohduta ja lämmitä niin paljon, että sielu alkaisi vielä pukkaa kukkaa. 

21.2.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ ikuinen talvi

Jotenkin vaan ärsyttää. Kaikki ja ei mikään. Tarkemmin ajateltuna, aika moni asia. Päivästä päivään puurtaminen tuntuu loputtomalta ja en tiedä enää onko se tämän henkisen tuskan arvoista. Olen välillä aika poikki ja kiitollinen, kun saan kavuta sänkyyn peiton alle - kunnes taas aamu koittaa liian pian ja huomaan aloittavani alusta. Viikonloppuaamuna seitsemältä, kun Tuomas herää, näen unta että saan vaan nukkua eikä tarvitse palvella ketään.

Aika apaattista. Taivaaltakin tulee lisää valkoista shittiä. Eikö tämä jo riitä???

Näiden kahden työmaan, kodin ja duunin, välillä sompaillessani yhdistin keskiviikkoiltana työn ja huvin. Jäin ensin duuniin painamaan hommia seitsemään asti, jonka jälkeen kiidin vielä Jumboon ostamaan työkaverille Pentikiltä häälahjaa, joka oli määrä antaa perjantain kokouksessa. Samalla shoppailureissulla kiersin todennäköisesti ennätysajassa lemppari vaateliikkkeeni ja ostin parit farkut ja rintsikat. Huosuvalikoimani kaipasi ehdottomasti täydennystä ja nyt on kovin farkkumainen fiilis. Jotain arjen hektisyydestä kertoo ehkä se, että ehdin tyhjentää ostoskassini vasta lauantaina, kun aloin lyhentämään farkkujen lahkeita. Rintsikat koeajoin vasta äsken suihkun jälkeen. 

En tiedä osaatteko kuvitella sitä tunnetta, kun onnesta soikeena siksakkasin lahkeet, käänsin ja ompelin, jokaikisestä pistosta nauttien. Yleensä joudun ompelutyöni tekemään juosten kustuna eikä tässäkään suurempaan hekumointiin ollut aikaa. Koin silti suurta mielihyvää ja haaveilin ehtiväni taas joskus kangaskauppaan. Olohuoneen sohvatyynyt tarvitsevat keväiset kuosit ja näen jo kankaan silmissäni. Valkoista ja vihreää, tai ehkä turkoosia. Mahdollisesti aavistus kultaa. Myös olkkarin verhot vaihdan paneeliverhoiksi, kun vaan löydän oikeanlaiset. Tai ehkä sittenkin ostankin vaan kangasta ja ompelen ne itse..

Ahdistaa ja ei vaan meinaa jaksaa. Ei hutsista. Nyt olisi mentävä maksamaan nippu laskuja; kehtaavat taas telkkariluvastakin laskuttaa pitkälti toistasataa euroa, vaikka enimmäkseen näen töllöttimestä Maija Mehiläistä tai ihastuttavaa Karhuherra Baddingtonia, joista maksan muutenkin.

Hyvää yötä, ehkä tämä tästä kevääksi joskus muuttuu..

14.2.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ eikö se elämä irvistelemällä somene

Tänä viikonloppuna on juhlittu Valton kolmevitoset ja ystävänpäivä.

Perjantaina olin niin väsynyt, että sammuin sänkyyn varmaan ennen Tuomasta. Viikko oli rankka. Töissä yritän säilyä järjissäni ja pitää kiinni siitä mikä on tärkeintä, sillä en millään ehdi joka paikkaan. Työkaveri lähti pariksi viikoksi lomalle, joten senkin puolesta vipinää riittää. Työkaverilta jäi heti alkajaiseksi muutamia duuneja minun niskoilleni ja siitäkös mä suutahdin. Ajattelin lapsellisesti - mutta niin kiukkuisena, että en taatusti tunne tunnontuskia, kun pidän seuraavan kerran lomaa, sillä tiedän, että omat työni työllistää työkaveria taatusti enemmän kuin hänen tuuraamisensa minua nyt ja hän ei suoranaisesti klaaraa kaikkea mitä mun työnkuvaan kuuluu ja ei sen vuoksi pidä kaikista tehtävistä.

No, joka tapauksessa, pari viikkoa jatkuu tätä rumbaa. Ja sitten jatkuu normaali rumba. Onneksi mulla on apulainen, vaikkakin perehdyttäminen vie aina aikaa, mutta kaipa se jossain vaiheessa maksaa itsensä takaisin.

Torstaina kävin uudella kampaajalla. Todennäköisesti saatan mennä sinne uudelleenkin, on se nyt toistaiseksi ehkä paras vaihtoehto. Tukkaan tuli vaalea raitaa ja pääkoppa on nyt ainakin ulkoisesti kirkastunut. Sisäisesti ei. Sisäiseen hoitoon tarvittaisiin jotain muutakin kuin selkähieronta - ainakin pitkiä päiväunia ja hippasen vähemmän stressiä.

7.2.2010 sunnuntai (klo 22:00) ~ velvollisuuksia, suorittamista ja turhautumista

Viikonloput on liian lyhyitä, jotta niistä olisi oikeasti hyötyä. Olisi paljon asioita, joita pitäisi tehdä, muttei kuitenkaan täysillä huvita, kun kerrankin voisi vetää henkeä. Tästä syystä viikonloppu on yleensä kompromissi tekemisen ja olemisen väliltä. Laiskottelusta voi vain haaveilla, kun talossa on melkein kuusi vuotias Puuha-Pete, joka ei ymmärrä mitä hauskaa on laakereilla lepäämisessä.   Eikä siinä oikein jää aikaa tai mahdollisuuksia itselle mieluisalle puuhastelulle.

Tänään kävin yhdessä raossa piipahtamassa netissä ja kurkkimassa muutamassa nettiputiikissa. Sinellistä saa ihania helmiä ja muita tarvikkeita korujen tekemiseen. Lisäksi näin muutamia ihania pitsimalleja, joilla voisi koristella esim. tyynyliinoja, joita ajattelin tehdä Valton ja Tuomaksen vauvalakanoista.

Tuomas kävi papan kanssa sekä lauantaina että sunnuntaina hiihtämässä Hakunilassa. Siitä poika tykkää. Luistelemaankin piti mennä, mutta se ei mahtunut enää kalenteriin. Minä tein jokaviikonloppuiset kuntopyörätreenit, mutta ei se paljon näy, kun herkut maistuu liian hyvin. Ollaan syöty kotona kyllä suht terveellisesti ja panostettu kasviksiin, joten eväissä ei ole vikaa, kun herkut vaan pistää suurimmaksi osaksi pannaan.

Viime viikolla Valto kävi jättämässä Tuomaksen eskari-ilmoittautumisen läheisimpään päiväkotiin. Siellä on kuulemma jo eskariryhmä täynnä omasta takaa, joten jos kukaan ei jää pois tai siirry muualle, voipi sinne pääsy olla aika hankalaa. No, sama se, ei tuo toinen läheinen päiväkotikaan sen hassumpi ole. Tämä eka olisi vaan ollut ihan koulun vieressä, ekalle luokalle menoa ajatellen.

Töissä mennään edelleen täydellä vauhdilla. Pientä kriisinpoikasta selvittelimme torstaina, tilintarkastajat olivat kylässä perjantaina, mutta eivät ne onneksi meikäläisen työstä ole kovin kiinnostuneita. Ensi viikolla työkaverini lähtee kahdeksi ja puoleksi viikoksi lomalle, joten se saattaa aavistuksen lisätä vipinää meikäläisen pilttuussa. Torstaina menen kokeilemaan uutta kampaajaa ja viikonloppuna juhlimme Valton 35-v. synttäreitä.

2.2.2010 tiistai (klo 22:00) ~ Kyllä talvella pärjää, kun on oikea vaatetus ja asenne

Ja mulla ei ole niistä kumpaakaan! Olen vihonviimeistä hiustupsua myöten täynnä lunta. Kyllä siinä katoaa vihonviimeinenkin usko parempaan, kun päivästä toiseen kaivaa auton aamuisin lumen alta ajokuntoon, ajaa sydän syrjällään sohjoisilla ja jäisillä teillä, joilla myös urpoiksi kutsutut Vataset porhaltavat hullun kiilto silmissä, porskuttaa päivän duunissa, jonka jälkeen saa taas suitsia auton ajokuntoon, ajaa pojan hoitopaikalle viimeiset satametriä tietä, joka on kuin kynnettyä peltoa ja joka kapenee jokaisen lumisateen myötä puoli metriä, jäädyttää varpaat, näpit ja sielun pojan hakureissulla, jonka jälkeen kotipihaan ajettaessa saa todeta, että se luojan suoma - ehkäpä kuitenkin taloyhtiön palkkaama aura-auto, on kipannut parkkipaikkani puoliksi täyteen lunta.

Varpaat jäässä, korollisissa talvisaappaissa, kolaan ja kiroan. Kyllä tämä valkoinen sotku jo riittää! Vastahan aamulla samassa paikassa kirosin reilua lumikerrosta auton päällä. Eikö tämän meidän ilmaston pitänyt olla lämpiämään päin? Jääkaudelta tämä minusta enemmän vaikuttaa.

Naiivisti ajattelin, että tänä iltana olisin ehtinyt vähän henkäisemään, mutta kattia kanssa. Ruuanlaittoa, keittiön putsausta ja kattiloiden sekä paistinpannujen tiskausta, pyykkikone päälle, vanhempien pyykkien viikkaus ja kaappiin laitto, pojan suihku, petien avaaminen, pyykkien narulle ripustaminen, pojan iltapalaa... Kuulostaa siltä, että nopeastihan nuo tekee, mutta siinä se ilta vaan hurahti. Jälleen kerran. Väsyttää ja ei hutsita.

Tuomaskin kyseli autossa, kun ajeltiin kotiin, että miksei tapahdu mitään jännittävää? Jaa-a, mitäköhän jännittävää melkein kuusivuotiaalle pitäisi kehittää? Hakupaperit eskariin pitäisi täyttää ja jättää torstaina. Tuomas ehdotti lahjoja tai juhlia ;) Niinpä niin, en ole juhlatuulella. Olen kyllä uhannut karata etelään, mutta varmaankin laiteviasta johtuen seitsemän miljoonaa hurahti ihan väärään osoitteeseen, joten joudun tyytymään näihin maisemiin.

Vaikea Tuomakselle on mitään "jännittävää" miettiä, kun poikaraukka järkyttyy välillä ihan arkisistakin asioista. Viikonloppuna, jälleen lumipyryjen jälkeen, oltiin ulkona tekemässä lumitöitä ja poika seisoo kakka jäykkänä, kun pelkäsi naapurin koiran, ison Hukan, jälleen tulevan leikkimään ja halailemaan. Kerran Hukka pääsi karkuun ja pelästytti Tuomaksen, ja tässä oli tulos. Toisen naapurin piskuinen, Tuomaksellekin polvenkorkuinen, villakoira oli myös pelottava. Auta armias. Lisäksi yhtenä iltana nukkumaan menon jälkeen kävimme jälleen rauhoittavan keskustelun siitä, että ampiaisia ei tarvitse pelätä - ainakaan noin paljoa. Mitään piirtämistä jännittävämpää tekemistä en uskalla ajatellakaan. En pysty suojelemaan lasta kaikelta pelottavalta, vaikka parhaani yritänkin. Turhauttavaa ja järjetöntä. Mutta lapselle niin todellista ja aitoa murhetta.

Muistan itse lapsena, kun asuimme Puistolassa, pelänneeni naapurin Kallea, vanhempaa poikaa, joka nakkeli meitä kivillä. Pelkäsin oikeasti. Muistan sen. Olin varmaan saman ikäinen kuin Tuomas nyt. Niin todellista silloin, typerää nyt.

On tässä taas surkua ja valitusta kerrakseen. Kaiken tämän normisonnan lisäksi sairastin viime viikolla pikaflunssan. Olin pari päivää tosi tukossa. Kirosin, kun duunissa piti jaksaa tukka putkella, opastin meidän uutta apulaista kaiken lisäksi. Tiistaina ja keskiviikkona en ollut saada itseäni käyntiin en sitten millään ja haaveilin siitä, että kun joskus vaan ehtisi sairastaa rauhassa. Sitten loppuviikosta kröhä vaan helpotti, vaikka yleensä sairastan flunssaa vähintään pari viikkoa. En kyllä ikinä muista aivastelleeni noin mahdottomasti. Nenästä valui kirkasta töhnää litratolkulla, parin aloe veralla höystetyn nessupaketin verran. Ehkä ne vitamiinipillerit lopulta  auttoivat - tai sitten se vinksahtanut asenne.

24.1.2010 sunnuntai (klo 21:15) ~ havuja perskele

Marsissakin on enemmän elämää kuin täällä. Töissä käymisen ja normielämän pyörittämisen lisäksi kuvioihin ei paljon muuta mahdu. Olen ollut aika stressaantunut ja käynyt kierroksilla - suorittanut elämää. Aika kolkko ilmaisu, joka suorastaan kirkuu etsimään muutosta.

Jossain, oliko radiossa vai naistenlehdessä, taiko terveyslehdessä, sanottiin, että paras keino rentoutua on nauttia jostain mielekkäästä tekemisestä. Siinä on varmasti perää. Keksisin paljon mielekästä tekemistä, en vain osaa/pysty organisoimaan sille aikaa, tai etenkään sopivaa aikaa - sillä esim. ompelukoneella ei tässä huushollissa voi huristella enää silloin kun minulla sitä omaa aikaa olisi (=kun poika nukkuu). Lukeminen taitaakin olla ainoa mielekäs tekemisen muoto, josta nautin päivittäin. Tosin joskus silmät painaa liikaa, ja kiskon vaan peiton korviin hetkeksi. Onhan sekin rentoutumista, omalla tavallaan.

Jossain sanottiin myös, että kymmenen minuutin suunnittelulla voi säästää päivässä kaksi tuntia. Ei onnistu. Tämän suunnitellummaksi tämä ei tule. Ehkä se ohje on urpoille, jotka eivät yleensäkään suunnittele mitään.

Viikossa ei siis tainnut olla mitään mainitsemisen arvoista. Viikonloppuna lusimme sisällä. Tuomas on kröhässä, joten näin kovilla pakkasilla pysyimme suosiolla sisätiloissa. Kävimme mummilla ja papalla syömässä ja saunomassa. Sen verran kävimme Valton kanssa Porttipuistossa ostoksilla, että ostin Tuomakselle muutamia vaatteita. Lisäksi ostimme tuiki tärkeän talousvekottimen, jota varta vasten kaupoille menimme, nimittäin tehosekottimen. Lehdissä ja telkkarissakin on paljon hypetetty tervellisistä smoothieista, joten niistä innostuneena vekotin oli pakko ostaa. Nyt on pistetty soseeksi hedelmiä ja tänään tehty myös ns. green smoothie, jossa oli myös laihduttajan ykkösainesosaa eli varsiselleriä.

Pakkaset näyttäisi sääennusteen mukaan vielä jatkuvan. Tylsää. En ole muutenkaan  talvi-ihminen ja nämä pakkaslukemat ja ainaiset lumihiutaleet sääkartoilla alkavat olla jo masentavia. Sen verran päivän valoisan aika on kuitenkin pidentynyt, että kun lähtee töistä neljän jälkeen, on vielä jopa jossain määrin valoisaa. Se on kuitenkin aika laiha lohtu, kun on niin hiton kylmä.

Hyrr! Taidan yrittää hakea piristystä netistä, käyttää jotenkin hyödyksi tämän oman aikani ja yrittää rentoutua..

18.1.2010 maanantai (klo 22:15) ~ putki päällä

En nauti viinaksia, en polta tupakkaa. Olen ehkä koukussa vaihtelevasti makeisiin ja suolaisiin herkkuihin, mutta muutoin en käytä piristeitä taikka huumausaineita.Olen kuitenkin uponnut syvälle töiden paiskimisen suohon. Tiedän sen ja tiedän myös miksi.

Pitkän viikon jälkeen, myöhään illalla - jos en ole sammunut sänkyyn samaan aikaan pojan kanssa - mikään ei maistu paremmalta kuin jäätelö. Siihen olen koukussa. Ja sen olen ansainnut. Jos nukahdan, kuten viime perjantaina, hukkaan menee nekin humalat.

Yritän tällä ehkä kertoa sitä, että en voi sanoa, ettei minulla olisi elämää, se elämä on vaan 150 prosenttisesti tällä hetkellä lastattu kirjaimilla D-U-U-N-I. Se on oma valinta sekä myös tapahtumien summa. En silti vaihtaisi päivääkään pois. Tunnen olevani arvokas osa työyhteisöä ja tahdon hoitaa työni kunnialla.

Mitä jos lopettaisi tämän paskan jauhamisen ja menisi vaan nukkumaan. Alkaa vissiin pää pehmenemään. Viime viikolla tein parina iltana kotona vielä useamman tunnin duunia, lauantaina koko päivän ja äskenkin vielä reilun tunnin. Että sitä muuta elämää ei tosiaankaan ole. Nyt meille ollaan kuitenkin hakemassa taas onneksi apulaista, joten toivoa on.

En tiedä kuuluuko meille mitään muuta. Miehet hiihtää. Tuomas hiihti koko viime viikon hoidossa ja porukalla kävivät vielä viikonloppunakin. Valtokin on päässyt suksimisen makuun ja ahkerasti hänkin on sivakoinut. Minä en ole muuta kuin levittänyt takamusta läppärin edessä. Ops, korjaan, yhdet kuntopyörätreenit ehdin vetäsemään.

Palataan asiaan ehkä myöhemmin. Menee liian runolliseksi, jos en lopeta hyvän sään aikaan. Hyvää yötä!



10.1.2010 sunnuntai (klo 22:15) ~ poskipunaa

Aika palata arkeen. Pirstaleinen viikko palautti meidät maan pinnalle ja takaisin ruotuun. Tuomas oli jo torstain ja perjantain hoidossa, minä minä painoin töissä tukka putkella tuttuun tapaan. Keskiviikon vapaapäivä sekotti kyllä hyvin pään ja perjantaina mietin toden teolla, että onko nyt tosiaan jo viikonlopun aika.

Valto ja pappa kävivät ostamassa Tuomakselle uudet sukset ja luistelukypärän. Luistimet sain aikanaan vanhalta työkaverilta. Lauantaina pideltiin pakkasta sisätiloissa, mutta tänään sunnuntaina pakkasesta viis suuntasimme Vantaan Hakunilan urheilupuiston laduille. Tuomas ja pappa olivat suksilla, Valto ja minä kävellen. Tuomas taisi jopa tykätä hiihtämisestä. Harjoitteluahan se vaatii, mutta pääasia on, että pojalla pysyy into päällä talvilajeihin, onhan hiihtäminen kuitenkin tärkeä taito. Valtokin ajatteli ostaa itselleen sukset ja varmaan minäkin jossain vaiheessa. En tiedä tänä talvena, mutta ehkä seuraavana..

Ruuan jälkeen hilpastiin vielä porukalla Hennan kera Kuusikon koulun kentälle luistelemaan. Tämä oli Tuomakselle eka kerta luistimilla ja aika vakavaksi se pojan veti, helppoa kun se ei ollut ollenkaan. Olihan se aika kaukana luistelusta, mutta ajattelimme sitkeästi yrittää kerran viikossa käydä luistinradalla, niin luulisihan senkin taidon siitä kehittyvän.

Pakkaset voisivat kyllä jo hellittää. Lapset eivät pääse kunnolla pihalle ja näpit jäätyvät jo auton lämmitysjohdon laittamisen aikana. Pakkanen kuivattaa kädet ja tekee ihosta suorastaan piikikkään. Ilma on kuivaa ja minullakin on nenä alvariinsa tukossa, vaikka ei muuten flunssaa olekaan.

Pitäsi vielä ommella Tuomaksen haalareihin nappi, jotta lahkeessa olevat remelit saa kengän alle ja pojan lahkeet eivät nouse polviin. Jippiaijee... Sitten vähän nukkumaan ja heti kohta taas töitä kohti. Viikonloput on vähän tylsiä, kun ei oikein ehdi tai jotenkin vaan saa tehtyä mitään "omia juttuja". Aika menee kotipuuhissa ja askareissa ja siinä toivossa, että ehtisi vähän levätä ja nukkua, ladata akkuja. Meidän Duracell pitää huolen, että liikaa ei tarvitse toimettomana sohvalla pilkkiä tai muutenkaan mitään omia harrasteita kehitellä. Puuh. Nyt haalareiden pariin, totta kai muistin sen irronneen napin vasta viimeisenä vapaailtana. Kuulumisiin!

3.1.2010 sunnuntai (klo 23:10) ~ uusi vuosi, uudet haasteet

Hyvää uutta vuotta! Uusi vuosi ei tunnu sen ihmellisemmältä kuin edellinenkään. Samaa shittiä, arvelen pessimistisesti. Meikän tuurilla edessä on kivinen tie mäkineen ja havuineen. Mutta mitä mutkaisempi reitti, sitä mielenkiintoisempi kyyti?

En ole tehnyt uuden vuoden lupauksia enkä aio moisia miettiäkään. Eikö tässä olla jo viimeiset kaksikymmentä vuotta luvattu laihduttaa, aloittaa kuntoilu ja pitää omasta itsestä parempaa huolta?

Mitä siis turhia pingottaa, eikö downshifting ole nyt in? Olisihan se cool, mutta kaikki suuret herrat tuntuvat enemmänkin olevan työurien pidentämisen puolesta kuin hurraavaan vapaamman idealismin puolesta.

Joulukinkut on syöty, suurta herkkua se kerran vuodessa aina onkin. Meillä ei käynyt tänä vuonna enää pukkia, pukki jätti vain lahjakassin ulkokynttilöitä sytyttäneelle Hennalle. Pukin apulaiset olivat jo lastanneet muut lahjat kuusen juurelle. Tuomas tunnisti pukin jättämät paketit äidin pakkaamiksi, joten ehkä pukin ei kannata tulla ensi vuonnakaan enää sisälle asti.

Lapsen ilo on paras ilo. Voi sitä riemua kun pikkumies lahjavuorestaan pakettejaan availi ja esitteli.

Joulupäivänä kävimme Forssassa Valton vanhempien luona. Muutoin oleilimme kotona ja kävimme mummin herkkupöydässä syömässä. Lunta ja pakkasta on riittänyt. Niinä parina päivänä, jolloin pakkasta oli vain muutama aste, kävimme pulkkamäessä ja muuten vaan ulkoilemassa. Nyt tämäkin viikonloppu on mennyt melkein neljän seinän sisällä, kun ulkolämpötila on huidellut lähellä miinus kahtakymmentä. Hyrr!

Uuden vuoden aattona torstaina kävin töissä ja eipäs siinä kestänyt aikaakaan, kun pää alkoi taas höyrytä ja kuppi käydä kuumana. Ensi viikolle on luvassa hullua menoa, taitaa olla parasta heittää kiristävä pipo nurkkaan ja pitää pää kylmänä.

Hoh. Kello on sen verran, että on pakko lähteä nukkumaan. Viime yönä rakentelin unissanikin legotaloa ja etsin oikeita palikoita. Taisi legoilla rakentelu olla liian haastavaa :D Lisäksi luen Dan Brownin uusinta (Kadonnut Symboli) ja siinäkin etsitän puuttuvia palasia. Mutta nyt, sänkyyn ja toivottavasti vähän levollista unta kaaliin, jotta huomenna jaksaa taas painaa. Nähdään!

22.12.2009 tiistai (klo 23:25) * Hyvää Joulua! *

Ihan aikuisten oikeasti kannattaisi jo mennä nukkumaan. Pistin kellonkin jo herättämään 5:40. Äsken naputtelin duunijuttuja, kun töissä ei vaan kaikkea ehdi. Vuorokaudessa on vääjäämättä liian vähän tunteja. Pari tuntia lisää työaikaa, pari tuntia kotiaikaa, pari tuntia asioilla juoksemiseen, pari tuntia omaa aikaa ja viisi tuntia lisää uniaikaa, se ehkä riittäisi?

Meidän miehet aloittivat maanantaina joululoman. Lunta on tullut sunnuntaista lähtien yli valtion tuloarvion ja maanteillä on ajeltu kieli keskellä suuta. Onhan se kiva, verrattuna niihin kurahousukeleihin, että lunta tuli, mutta hitto, tartteeko se rykästä yhdellä kertaa maan pinnalle?

Töissä on kakofonista. En tiedä, tänään kuulin pari uutista, joiden siivittämänä herää toivo, että tunnelin päässä on valoa ja että se ei tule vastaantulevasta pikajunasta. Saas nähdä. Jään toiveikkaana odottamaan.

Huomenna olisi vielä työpäivä ja seuraavan kerran palaan kustannuspaikalle ensi viikon torstaina. Tilanne kun on mikä on, taidan ottaa läppärin mukaan ja lomailtoina yrittään puuhastella esimerkiksi niitä kauan kaivattuja apinakarttoja ja päivittää nettisivuja. Ei niitä muuten ehdi tekemään.

Huomenna pitäisi Pekan mukaan tulla vielä pahempi pyry kuin sunnuntaina. Gggreat! Pitäisi hakea kello kultasepältä, käydä kirjastossa (meneeköhän se muuten aikaisemmin kiinni?) ja ruokakaupassakin pitäisi käydä. Olisin iloinen, jos sitten jo saisi rauhoittua joulun viettoon. Tämäkin viikko kun on ollut yhtä tohotusta. En ole paljoa takalistoa sohvalla lepuuttanut.

Nyt aion todellakin sännätä hampipesulle ja hipsiä nukkumaan, jotta voin huomenna pellit auki suihkia duuneja täydellä teholla. Viimeistään klo 16 sanon halitsunbalit ja aloitan ansaitun joululoman.

Ihanaa ja rauhallista joulua kaikille!

Tässä yksi joululaulusuosikeistani, kaunista.
Parempien tulkitsijoiden puuttuessa esittäjänä Tiktakin Petra, ikivanha taltiointi Jyrki-ajoilta. Ihan hyvin Petrakin vetää biisin, vaikka sanat välillä vähän hakusessa onkin.






16.12.2009 keskiviikko (klo 22:15) ~ Minttu sekä Ville

Nyt ei sitten tarvitse tuskailla hiekkaisten kurahousujen kanssa. Lapset eivät ole olleet edes puolta tuntia ulkona per päivä, kun ovat jo vartissa jähmettyneet pakkasessa nenäkarvoja myöten. Meidänkin Tuomaksella on yleensä vauhdikkaista leikeistä pää märkänä, mutta ei nyt.

On ihanaa, että jouluun on enää muutamia päiviä. Kaikki ostokset on nyt tehty. Eilen jäin illaksi duuniin ja painuin siitä vielä suoraan reiluksi tunniksi Jumboon tekemään viimeiset hankinnat. Viikonloppuna täytyy kaivaa viimeisetkin joulukoristeet esiin ja viritellä joulu kotiin. Minulla on ollut makkarin nurkassa jo pari viikkoa paperikassi täynnä askartelutarvikkeita odottamassa, ehkä niistä viimein ehtisi väkertää jotain.

Tänään illalla kävimme Tuomaksen tarhassa joulujuhlissa. Juhla oli pienimuotoinen, mutta sitäkin ihastuttavampi. Lapset esittivät perinteisen joulukuvaelman, joka varmasti upposi jokaisen vanhemman sydämeen. Tuomas oli Joosef ja Mariaa esitti Saana-niminen tyttö. Paikalla oli myös Jeesus-lapsi, jonka Saana nakkasi oikeaan aikaan seimeen nukkumaan, ja tietysti mukana olivat  myös paimenet ja enkelit.

Saanaa oli kuulemma harmittanut, että Joosef ja Maria eivät pussaa esityksen aikana. Yksi tädeistä kertoi jo joku aika sitten, että Tuomas on ryhmän tyttöjen tulisen rakkauden kohde ja tytöt kilpailevat suosiosta. Tuomas supatti korvaani tänä iltana ennen juhliin menoa, että hän on rakastunut Saanaan ja he menevät naimisiin. 

Kotiin ehdittyämme pakkasin tarhan tädeille pienet joulunyssäkät, joissa oli Pentikin piparkakkumuotti ja lasinen, punainen lintukoriste joulukuuseen. Nyssäköihin sujautin vielä superhileiset lumihiutalekoristeet ja geisha-nameja. Tuomas kirjoitti sillä aikaa kaikille hoitokavereille joulukortit ja koristeli ne tarroilla.

Toivotan kaikille tässä vaiheessa iloista joulua! Palaan asiaan vielä ennen aattoa, mutta on ihan kiva fiilistellä jo vähän etukäteen.

 



9.12.2009 keskiviikko (klo 22:00) ~ hiekkaa korvien välissä

Jösses, aloittaminen on vaikeaa. Muistan hädin tuskin eilistä, puhumattakaan siitä että olisin enää perillä viikonpäivistä. Kun elämä on töitä, töitä ja töitä, jonka lisäksi juoksen ruokakaupassa ja jouluostoksilla, pyöritän pyykkishowta ja yritän muutenkin ylläpitää huushollin järjestystä, luen iltasatuja ja piirrän viidessä minuutissa pikkumiehen iloksi joulutonttuja, ehdin häthätää nukkua, kun taas pitää olla jo menossa.

Ja tiedätttekö mitä inhoan kaikkein eniten? Kurahousuja! Eilen aamulla lähdin kotoa seitsemän jälkeen, olin töissä puoli seitsemään, kiertelin lahjaostoksilla  ja kassit pullollaan tulin kotiin puoli kymmenen aikaan. Haaveilen meneväni ihanaan rentouttavaan suihkuun. Kylppärin oviaukossa kilahdan, vastassa ovat jälleen nuo jokailtaiset kirotut hiekkavetimet. Hiekkaa, hiekkaa ja kerran vielä hiekkaa. Ei riitä, että yleensä jo niiden riisuminen pojan päältä saa minut kiroamaan ne helvetin tuleen, ne pitää vielä hoonata puhtaiksi. Enkä viitsi hajottaa pyykkikonetta, joten puhdistan ne pehmeällä siivousharjalla saippuan kera. Tukin siis vaan kylppärin lattiakaivon. Voisihan ne vaan jättää kuivumaan ja harjata hiekan kuivana ulkona pois, mutta törkeän likaisiksihan ne jää. Argh! En tykkää talvesta enkä lumesta, mutta en tästä hiekkasodastakaan.

En muista viime viikosta mitään erityistä sanottavaa. Töitä tukka putkella. Kokoustimme intranetin merkeissä, väkersin asiakas- ja henkilöstölehteä, tuuppasin urakkatarjouksia asiakkaille, pelastin siinä sivussa maailman ja pelasimme normaalia ristinollaa kelloa vastaan. Näiden päivävuorojen jälkeen menin kotiin ilta- ja yövuoroon.

Lauantai meni pipariksi siinä mielessä, että paistoimme Tuomaksen kanssa joulupipareita kiitettävän määrän. Tein myös pitkästä aikaa riisimurosuklaita. Kävimme mummilla ja papalla, söimme ja saunoimme. Sekä lauantai että sunnuntai-illan tein työjuttuja koneella, päivittelin CRM:ää. Sen vuoksi en ehtinyt kirjoittaa tuttun tapaan sunnuntaina. Samasta syystä en myöskään maanantaina. Eilen taas olin niin naatti, etten jaksanut.

Huomenna on iltapäivällä hammaslääkäri. Perjantaina heitämme hanskat tilapäisesti tiskiin ja irrottaudumme duuniporukan kera Itämerelle perinteisen pikkujouluristeilyn merkeissä. Siellä on yleensä hauskaa ja tanssilattialla arkiset huolet ja murheet unohtuu. Jotta saan mahdollisuuden nukkua vähän velkoja takaisin, Tuomas menee lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi mummille. Kiitos siitä! Silmät lurppaa jo nyt. Hyvää yötä!

Ps. Kiitokset joulupukille! Se nosturi on mahtihomma!

29.10.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ tukko harmaita hiuksia ja ripaus jouluromantiikkaa

Viikko on taas mennyt ja uutta pukkaa jo päälle. Minä alan jo olla joulutuulella. Minussa on aina siivu pikkutyttöä, joka rakastaa jouluun kuuluvia askareita, tuoksuja ja etenkin sitä tunnelmaa. Kuvittelen mielessäni askartelevani joulukoristeita, shoppailevani joululahjoja, koristelevani kuusta.. ostavani Eurokankaasta punaista satiinikangasta ja ompelevani siitä uudet, punaiset tyynyliinat olohuoneen sohvan pikkutyynyihin. Mietin vain, että miksi juuri satiinia? No, oikeastaan, ne voisivat olla aika hienot :) Yksi rajoittava käytännön ongelma tässä tietysti on. Se iän ikuinen ajanpuute.

Aistin myös Tuomaksessa tiettyä kyllästymistä. Poika oli maanantain ja tiistain kuumeilun vuoksi isin kanssa kotona ja ilmeisesti nyt on tultu tilanteeseen, että kaikki lastenohjelmat on katsottu ja kaikki lelut on leikitty puhki. On tylsää, ei ole mitään tekemistä, eikä mikään kiinnosta. Pojan unelmissa siintää iso, mahtava nosturi. On pakko vinkata joulupukille, psst! tuo maailman mahtavin lelunosturi! Todellakin, meillä ei olla synttäreiden jälkeen ostettu liiemmin mitään leluja, joten jokunen uusi juttu taitaa olla paikallaan.

Toisaalta, ihan hyvä leikki voi syntyä myös neljästä tyhjästä talouspaperirullasta ja kirjasta. Niistä saa kätevän tallin autoille. Toimii! Tämän ikäisen lapsen kiitollisuudesta pienistäkin iloista kertoo myös se, mikä Tuomaksen reaktio oli 75 senttiä maksaneelle joulukalenterille. "Onpa se kaunis!" poika lausui ihaillen. Huokaisin helpottuneena, sillä minä itse etsin jotain hienompaa ja olin hieman pettynyt, kun en sellaista löytänyt. Olin asettanut budjetiksi jotain viisi-kuusi euroa. Kävin kahdessa kaupassa ja tarjonta oli näiden halpiskalentereiden lisäksi Mars- ja Titinalle- kalentereista 14 euron mahtikalentereihin.

Valto kävi torstaina Tuomaksen kanssa neuvolassa hakemassa possuflunssarokotteen. Puolisen tuntia olivat odotelleet. Tuomas oli törmännyt siellä kaveriinsa Joonakseen ja hetken pojat olivat ehtineet vaihtaa kuulumisia. Niin kuin viisi- ja kuusivuotiaan nyt voi kuvitella tekevän ;)

Viikko oli kiireinen ja työntäyteinen. Keskellä viikkoa olin siinä pisteessä, että hommat yksinkertaisesti olivat levitä käsiin. Satuin onneksi ohimennen voivottelemaan meidän kirjanpitäjän kuullen, jonka seurauksena hän otti osan tuskistani kontolleen. Olin tirauttaa tipan silkasta onnesta. Apu se on pienikin apu.

Jotain ehkä siitä, kuinka hektinen tämä ala on, kertoo se, että meillä on kaksi työntekijää stressioireiden kourissa. Eivätkä he feikkaa. Toinen ilmoittautui sairaaksi, diagnoosi lievä masennustila ja kahden viikon sairausloma. Toinen stressin kourissa menetti hetkellisesti puhekykynsä ja otti levon sijaan vastaan vain reseptin. On vaikea ymmärtää, mitä yleensäkään auttaa kahden viikon sairasloma, kun sieltä palattuaan vastassa on täysin samat ongelmat, kiireet ja riittämättömyyden tunne. Olosuhteet eivät muutu. Kuinka siinä voi säilyä järjissään?

Perjantaina kävin taasen Fabianinkadulla lehtipalaverissa. Se oli ihan mukava reissu. Huomenna iltapäiväksi menen jälleen Lauttasaareen Intranet-ylläpitokoulutukseen. Tulevalla viikolla suunitelmissa olisi ehtiä vähän kaupoille ja heittäytyä joulutunnelmaan. Ainakin joulukortit voisi jo kirjoittaa valmiiksi. Tilasin ne tänä vuonna Pelastaa Lapset Ry:stä.

Mukavaa joulukuun alkua kaikille!



23.11.2009 maanantai (klo 21:15) ~ tasaraha

Työt painaa päälle. Poika on kipeenä. Elämä on ankeaa ja rassaavaa. En ehdi, en riitä, enkä kohta enää jaksakaan. Tekisi mieli heittää hanskat naulaan ja kiivetä navetan ylisille piiloon nukkumaan. Herättäkää sitten kun kevätaurinko paistaa.

Tuomaksella on perjantaista lähtien ollut pientä kuumetta. Ei paljoa yli kolmekasin. Lisäksi pojalla on pientä yskää ja maha oli ainakin perjantaina löysällä. Tänään hoidosta tuli tekstiviesti, että ilmoitelkaa miten poika tulee hoitoon, jotta liikenevät tädit voidaan ohjata apuun muihin yksiköihin. Soitin perään ja kummastelin viestiä. Hoitoon oli kuulemma tullut tänään vain neljä lasta kahdestatoista. Kaksi on virallisella vapaapäivällä ja loput sairaana, kuumeessa.

Pieni kuume ei meidän pikkumiestä alas aja. Virtaa miehestä löytyy kuin pillastuneesta apinalaumasta. Koska kuume ei ole noussut korkeammaksi, niin tuskin tämä mitään tavallista lentsua kummempaa on - silti aika monen hoitolapsen se on jo kaatanut petiin.

Mä olen niin valmis petiin. Äidin kohtalo tuntuu kovin julmalta, kun nahkavekkari kiekuu "äitiiii!" viikonloppunakin jo ennen aamu kuutta. Tänä aamuna jo vähän puoli kuuden jälkeen.

Eikä oikein muuta. Yhden lapasen kudoin, mutta sekin meni uuden langan vuoksi harjoitteluksi. Viikonloppuna käytiin mummilla ja papalla. Sunnuntaina väkersin päivällä pari tuntia yhtä työjuttua ja illalla pari tuntia lisää. Tänään töissä alkoi vaihteeksi ahdistaa, kun kaikki tuntuu vaan kaatuvan päälle. Yhden asian kun saa hoidettua, on oven suussa jo pari uutta tyrkyllä. Kotonakin saisi tehdä niin paljon kuin vain jaksaisi ja haluaisi.

Nyt sanon heipat tältä erää. Ei oikein hutsita. Vähän iltapalaa ja sitten peiton alle. Hyvää yötä. 

15.11.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ Sairaan kaunis maailma

Tervehdys. Räkätauti on pitänyt meitä tiukassa otteessa nyt kaksi viikkoa. Eilen illalla sain nukahtaa ekaa kertaa ilman keuhkoja raastavaa yskää. Onneksi Tuomas jostain ihmeellisestä onnenoikusta nukkui viikonlopun kumpanakin aamuna kahdeksaan, joten sain hieman levätä. Unta tässä on kaivattu - kuin hulluna.

Yskä on vaivannut sekä minua että Valtoa koko menneen viikon, vienyt yöunia ja kipeyttänyt rinnan. Illat ja yöt on mennyt osittain yskiessä ja turistessa. Räkää on riittänyt, mutta jokohan nyt alkaisi helpottaa? En ole vielä ihan varma. Tukkoisuus ja nuhaisuuskin on vähän sellaista, että siihen huomaamattaan tottuu, kun on vaan pakko painaa eteenpäin eikä ole aikaa sairastaa. Illalla astmalääkkeen ottamisen ja helpon, kevyen henkäisyn jälkeen hämmästyyneä ilahtuu ja toteaa, että kylläpä henki kulkee helposti. Se raskas hengitys ja puuskutus eivät olekaan normaalia, siihen vain jotenkin sopeutuu.

Meillä oli töissä viikolla kolme sairastapausta, joista yksi on testillä todettu possuflunssaksi. Itse asiassa yhden työkaverin pojalla oli influenssa todettu ja poika (+ 18 v) joutui sairaalaan asti - ja on onneksi päässyt sieltä jo poiskin. Työkaveri itse ei ole vielä sairastunut, saas nähdä sairastuuko? Meikäläisen rokotuksesta on vasta reilu viikko, joten toivottavasti työkaveri ei levitä tautia eteenpäin. Tässä on kärsitty räkätaudista jo ihan tarpeeksi.

Eipä tässä ihmeempää. Töitä ja kotitöitä ja huonosti nukuttuja öitä. Räkätaudista ja univeloista huolimatta olen puuhastellut käsitöiden ja kirjojen parissa. Tein ihanan lankalöydön kaupasta, ostin tuhdimmat puikot ja kudoin jo itselleni pipon. Sitä ennen olin jo kutonut pipon Tuomakselle perinteisestä seitsemästä veljeksestä. Olen niin hurmaantunut ihanasta langasta (Novitan Tempo), että taidan jatkaa sen parissa vielä ja kutoa itselleni vielä lapaset pipon seuraksi. Lukukokemuksena on menossa Ken Folletin (lumoavan Taivaan pilarit -kirjan kirjoittajan) Valkeuden Vangit, joka on mielettömän hyvä bioterrorismista kertova jännäri.

8.11.2009 sunnuntai (klo 22:20) ~ numero 543

Menneessä viikossa ei ollut mitään uutta. Alkuviikon kolmena iltana puuhastelin kotona uuden CRM:n parissa. Tarkoitus olisi esitellä miten voisimme siirtyä uuden järjestelmän kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen, jotta vältymme tekemästä turhaa työtä ja säästämme aikaa ja resursseja muuhun tekemiseen. Sitä ennen on kuitenkin ajettava kaikki data järjestelmään, saatava palaset loksahtamaan paikoilleen että testattava mentiikö puuhun ja lujaa.

Siis töitä tuttuun tapaan. Ja sikainfluenssauutisia joka tuutista. Maanantaina tulin minäkin kröhään. Siis varmastikin ihan tavalliseen flunssaan, joka ei alkanut kuitenkaan perinteisellä räkäinvaasiolla vaan kurkkukivulla ja paikkojen jomotuksella. Keskiviikko-iltana jäseniä särki niin mielettömästi, että huokaisin mielihyvästä kun illalla vihdoin pääsin sänkyyn peiton alle. Ihanampaa tunnetta ei ollut.

Torstaina läksin töistä kolmen aikaan ja sillä asenteella, että mennään nyt katsomaan mikä on meiniki Hyrylän terveyskeskuksessa, kun on riskiryhmien ensimmäinen rokotuspäivä. Yllättyneenä sain auton ihan eteen parkkiin, ei näkynyt jonoja eikä tuuppivia öykkäreitä. Astuin etuovista sisälle ja näin kakkoskerrokseen opastavat nuolet. Vaikka olin varautunut jonottamaan, en nyt silti odottanut ihan sitä, mikä portaiden yläpäässä odotti. Väkeä kuin pipoa. Siispä äkkiä jono hännille vuoronumeroa saamaan. Numeron saatuani hämmästelin hetken ja menin toisen jonon jatkoksi. Se jono johti kokoussaliin, jossa odotti jo jokunen muukin ihminen. Köh köh siellä, köh köh täällä, joka puolella köh köh.. hiiala hiiala hei! Minua ennen oli satakunta ihmistä ja odottaminen kesti tunnin. Sain kuitenkin piikin, eivät pistäneet lappua luukulle eioon kera. Piikin teho alkaa vasta kahden viikon päästä, joten nyt vaan taivastellaan kuinka käy.

Perjantaina räkä otti lopultakin vallan ja olin tukossa. Rokotettu käsi oli kipeä ja arka, muita oireita ei onneksi tullut. Ei kuumetta onneksi. Käsivarressa kuitenkin kuumotti ja jomotti, rokotuskohta oli turvonnut ja käsi toimi vain kyynärpäästä alaspäin. Nukkuminen oli hankalaa ja rööritkin olivat tukossa. Kaiken huipuksi lauantaiaamuna kello kuusi viisikymmentä taloyhtiön kustantama lumiaura ilmeistyi pöristelmään pihalle ja herätti meidän nahkavekkarin. Äidin ihana osa, töitä 24/7, vain työmaa vaihtuu. Terve tai sairas, duty calls.

Viikonloppu meni siinä sivussa. Olin liian puolikuollut lähteäkseni pojan kanssa ulos. Iltapäivällä kuitenkin, menimme syömään vanhempieni luokse, lähdin vielä Valton kanssa käymään asioilla. Olin matkalla yrittänyt viedä talvisaapikkaani suutariin, mutta suutari Sirkka menetti kyllä asiakkaan, kun oli pistänyt ovensa kiinni jo kello neljätöistä. Unohdin kuitenkin kengät autoon Jumbossa, joten ehkäpä käyn morjestamassa Sirkkaa arki-iltana, jos hän suvaitsisi pitää vielä ovensa auki. Ostin Tuomakselle uuden hatun ja hanskat sekä  itselleni uudet tyynyt.

Sunnuntaina meillä juhlistettiin isänpäivää, oltiin ja laiskoteltiin. Tuomas pelasi pleikkarilla HugoRallia.

Nyt tarvitsisi varmaankin painella jo unia kohti, jotta voisi yrittää selviytyä huomenna taas töihin. Heido!

1.11.2009 sunnuntai (klo 21:00) ~ Parempi yksi ruuvi löysällä, kuin kymmenen liian tiukalla

Viikko on taas vierähtänyt. Kaiken päätteeksi päädyimme marraskuun puolelle. Kellojen siirrosta huolimatta elämä on entistä pimempää.

Maanantaina kävin ruokakaupassa. Tiistai-iltana jäin töihin. Keskiviikkoiltana ehdin hetkeksi istahtaa nojatuoliin ennen kuin painuimme pojan kanssa suihkuun.

Torstaiaamuna jätin auton duunin parkkipaikalle ja pyyhälsin Hämeenlinnantien varteen bussipysäkille. Siellä oli tuulista ja kylmää kuin pohjoisnavalla. Olin hieman epävarma, kuinka kauan matka ruuhka-aikaan kestäisi, joten olin varannut hyvin aikaa. Olinkin Elielinaukiolla jo kymmentä yli kahdeksan, joten päätin ihan hissun kissun kävellä Fabianinkadulle, konsernin uusiin toimitiloihin. Nautiskelin kävelymatkasta, tutuista paikoista, haistelin kaupungin tuoksuja ja ihmettelin, miten kaupunki tuntuu aina olevan rempallaan, siis remontissa. Kaiken kaikkiaan, citypiipahdus oli varsin antoisa.

Tällä aamupäivän visiitillä kansakuntamme keskukseen opin muun muassa:
- seutulippu maksaa nykyään neljä euroa
- busseissa on edelleen surkeat penkit, niissä on huono istua
- rautatieaseman miehillä on livenäkin vihreät pipot päässä (myös tv-mainoksissa)
- ja ehkä päivän tärkein anti: kaikki ennen muttaa on bullshittiä.

Torstaina oli myös Tuomaksen hammashoitolakäynti. Valto onneksi hoiti sen, joten sain loppupäivän selvitellä duuneja. Illalla oli käytävä jälleen täydentämässä jääkaappia. Perjantai-illan pyhitin pipon kutomiselle ja Talentille. Siinä kutoessani hahmottelin mielessäni seuraavaa projektia. Taidan ostaa isot, paksummat puikot, jotain ihanaa paksua lankaa ja kutoa ponchon.

Lauantaina vein Tuomaksen kahden aikaan Joonaksen luo Halloween-bileisiin. Tämä oli eka kerta kun poika jäi yksin (ja vieläpä mielellään) minnekään vieraampaan paikkaan. Heippasin ja lähdin kotiin tekemään - jälleen - pizzaa, sillä kinkkusuikaleita oli jäänyt edellisestä kerrasta yli. Hain pojan sovitusti viiden maissa. Vastassani oli poika, joka pyysi ettei lähdetä vielä. Tuomas ja Joonas ovat mainio parivaljakko ja on tosi kiva, että pojat vielä ovat yhteyksissä, vaikka eri hoitopaikoissa ovatkin. Joonaksen äiti patisti minut vielä kahville, joten hetkeksi jäimme vielä. Sitten kotiin päin ja saunaa odottelemaan.

Tänään oli siivouspäivä. Iltapäivällä kävimme mummin ja papan luona syömässä. Tässä se viikonloppu on taas mennyt. Yhdessä hujauksessa. Sekä Tuomas että Valto ovat nuhanenäisiä. Tuomas on ollut kröhäinen jo koko viikon ja Valto alkoi turisemaan viime yönä. Se niistä yöunista sitten.

Sain perjantaina loppuun Juan Gomez Juradon Taivanpaikan. Kirja oli tosi hyvä, kuten myös samaisin kirjailijan ensimmäinen. Tuttuun tapaan harmitti, että kirja loppui. Lauantaina aloitin taas vaihteeksi Tess Gerritsenin yhden dekkarin, mutta jo ensi metreiltä tarjonta alkoi tökkiä. Ei taas tätä! Olen lukenut selkeästikin liikaa murhamysteereitä ja kuolinsyytutkijoiden elämää. Nyt taisi vaan tulla mitta täyteen sitä taiteenhaaraa. Täytyy yrittää löytää uusia kirjailijatuttavuuksia. Dan Brownilta on sentään tulossa jouluksi uusi opus, Kadonnut symboli, on siis jotain mitä odottaa :)

25.10.2009 sunnuntai (klo 21:00) ~ Onnellisuus on sitä, että osaa olla aidosti kiitollinen

Viikonloppuna ei meno päätä huimannut. Haukotus.

Elämä junnaa. Viikot vierii, mutta arki on ja pysyy. Kiireineen, väsymyksineen ja päänsärkyineen kaikkineen. Meinasin sanoa, että onpahan ainakin jotain takuuvarmaa. Mutta ei sitä aina tiedä.

Menneellä viikolla kävin tiistiana Lauttasaaressa saamassa oppia intranetin ylläpitämisen saloihin. Helppoa ja yksinkertaista. Ja mukavaa. Intranet otettiin käyttöön keskiviikkona.

Ensi torstaina on uuden CRM-sovelluksen käyttöönottopalaveri Fabianinkadulla. Uusi CRM palvelee mielestäni eritoten konsernin yritysten välistä tiedonhallintaa ja on täten yksi uusi työsarka lisää, sillä sovellus ei syrjäytä täysin vanhoja toimintatapoja vaan tulee osaksi niiden rinnalle. 

Viikko tuntui menevän vähän niin ja näin. Päivän päätteeksi jäin miettimään kuvioita ja totesin pariinkin otteeseen, että olisihan tuonkin asian voinut hoitaa vähän eri tavalla. Ei siinä kiireen keskellä aina ehdi kokoamaan ajatuksia. Teen töitä välillä öisinkin. Aamulla tuntuu jokseenkin turhauttavalta, kun muistaa miten unessa on täysin tarpeettomasti stressannut jostakin fiktiivisestä töihin liittyvästä ongelmatilanteesta.

Tänne ei tosiaankaan kuulu tämän ihmeempää. Nyt on mentävä nettiin hoitamaan asioita. On maksettava pari laskua, uusittava kirjaston lainoja ja vakuutusyhtiöönkin pitäisi tehdä korvaushakemus lääkekuluista.

Elämä on, tylsää ja turvallista. Toivottavasti. Aina siitä tylsyydestä ei aina vaan muista olla kiitollinen :)

18.10.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ yksi pieni kysymys, mikä olikaan elämän tarkoitus?

Veto vähissä. Akku hiipumassa. Kone yskii. Henkistä väsymystä. Ehkä fyysistäkin, en tiedä. Nyt tarvittaisiin jotain piristystä. Talven tulo, pimeys, sade, tuisku ja viima ovat saaneet niskavillani pystyyn ja olisin valmis puolen vuoden talviunille.

Menneen viikon kalenteri oli tyhjä ja vailla pakollisia menoja. Se on välillä ihan kiva se, ei tarvitse kytätä kelloa ja tankata aikatauluja. Töissä ehdin tekemään muutamia "to do" -listalla pitkään roikkuneita asioita ja niiden aikaansaamisesta tuli hyvä mieli. Kun ehtisin putsata listalta vielä muutaman kohdan, olisin uusilla vesillä.

Keskiviikkona autokin alkoi yskiä. Pistin kankeat vaihteet pakkasaamun piikkiin ja en noteerannut asiaa sen kummemmin. Torstaiaamuna, edelleen pikkupakkasessa, vaikeudet jatkuivat. Yritin lentokentän kupeen risteyksestä käännyttyäni vaihtaa kakkoselta isommalle, mutta mikään vaihde kolmosesta ylöspäin ei mennyt silmään. Näin taustapeilistä kaukaa lähestyvän autona ja kirosin, kun vauhti vain hiipui seitsemänkympin alueella. Onnella ja/tai väkisin runnomalla sain kakkosen uudelleen päälle ja sillä kaasuttamisen päätteeksi jonkun isomman. En enää edes muista minkä. Loppumatkan ajelin luu kurkussa ja toivoin vain pääseväni perille. Lähempänä määränpäätä huokaisin, kyllä tästä vielä selvittäisiin.

Mulla on kyllä maan paras pelastuspartio, sillä jo iltapäivällä allani oli varakiesi. Isäni vei Hondan näytille autokorjaamoon ja olivat siellä kytkinrempan sijaan veikanneet ongelmien syyksi kytkimen sylinterin vuotavaa tiivistettä. Ehtivät tutkia asiaa tarkemmin kuitenkin vasta tiistaina.

Valto lähti torstaina vanhempiensa mökille Lopelle, joten vietimme torstain ja perjantain kahdestaan pojan kanssa. Olin iltaisin niin väsynyt, että olin perjantainakin ihan valmista kauraa jo kahdeksalta. Pakko oli kuitenkin "nauttia" omasta hetkestä pojan nukahtamisen jälkeen, torstaina katselin Muodin maailmaa ja Mentalistiakaan en mukamas malttanut jättää kesken. Perjantai-iltana toljotin vaan tyhmänä jotain ja painuin pehkuihin lukemaan, kunnes totesin että uni kutsuu.

Viikonloppuna ei tapahtunut mitään ihmeempää. Tuomas heräsi lauantaina jo ennen kuutta kyselemään millon herätään. Ärsyttävää. Samaa poika teki arkiaamuinakin. Olisin voinut nukkua senkin ajan kellonsoittoon asti. Lauantaina pötköteltiin kuitenkin puoli kahdeksaan, kaipa poikakin torkahti hetkeksi. Turha toivo, että Tuomas olisi saanut isänsä unenlahjat. Tai ehkäpä ne lahjat löytyvät vasta teini-ikäisenä ;)

Eipä tässä tämän ihmeempää. Tiistaina olisi tarkoitus selvitä aamukahdeksaksi Lauttasaareen Intranet ylläpitäjien koulutukseen. Muutoin viikko mennee normaalein kuvioin. Toivon pääseväni jälleen yliviivaamaan tekemättömiä töitä. Niiden roikkuminen on alkanut jäytää niskalokeroissa ja haluaisin vaan päästä niiden kimppuun ja eteenpäin.

11.10.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ syyspäivän saldo: ihana aurinko sinisellä taivaalla, hevosia, vaahteranlehtimeri, kuusi päivää paistattelevaa leppäkerttua ja nastarenkaiden ropinaa. Talvi, älä tule vielä!

Se on moro! Sunnuntai-ilta on minulle se hetki, kun kuvaannollisesti jossain aivonystyröiden sopukoissa avaan kalenterin ja tutkailen, mitäpä sitä on tullut tehtyä. Kun mennyt viikko on märehditty, siirryn uudelle aukeamalle ja katson mitä uusi viikkoa tuo tullessaan. Kun kalenteri on suljettu, elän vain tätä hetkeä ja annan ajatusten järjestäytyä uudelleen.

Olen kärsinyt viime viikkoina jälleen päänsäryistä. Ne menevät ja tulevat kuin pilvet taivaalla. Joskus nappaan buranaa, useinmiten annan asian vain olla. Henkäisen syvään, yritän olla purematta hammasta ja rentoutan otsasuonet. Toimii - tai sitten ei.

En määrittele tätä ihan kärsimiseksi, mutta käsiäni riivaava ihottuma saa minut irvistämään tuon tuostakin tuskasta. Käsissä on muutamia alueita, jotka rasvaamisesta huolimatta ovat kuivia ja punakoita ja kutiavat niin perskeleesti. Kahdessa sormessa on haavat, jotka eivät tunnu paranevan millään. Talvi kun vielä tulee, niin haavaumat sormenpäissä vaan lisääntyy. Tämä on jotenkin absurdia. En ole kärsinyt ongelmakäsistä kuin vasta muutamia vuosia, mistä se nyt yhtäkkiä tuli?

Vaihdetaan puheenaihetta. Valittaminen saa riittää. Vaikka joskus se tekeekin ihan hyvää, puhdistaa ja helpottaa. Itsekseen papattaminen on kohtuudella nautittuna terapeuttista.

Menneellä viikolla tuntui siltä, että vaikka en jäänyt kuin yhtenä iltana töihin, en silti ehtinyt olla kotona. Kaupassa, kirjastossa, asioilla - menossa. Yhtenä iltana taisin olla kotona ja tehdä makkarakeittoa. Perjantai-iltana jouduin lähtemään vielä takaisin töihin pelastamaan Elton Johnin liput lukkojen takaa niitä kaipaavalle myyntijohtajalle. Elton nyt vain sattui unohtumaan kaappiin.

Kierroksia taitaa olla vähän liikaa ja jarrupoljin pitäisi löytää.

Lauantaina kävimme Cecilian kuusveesynttäreillä. Kotiin päästyämme Valto napsautti saunan päälle ja minä aloin väsäämään pizzataikinaa. Tänään sunnuntaina Valto lähti vaihtamaan minun autoon talvikumit. Me Tuomaksen kanssa tehtiin pitkä kävelylenkki ja nautiskeltiin ihanasta ilmasta. Tuomas hyppi ja loikki, kiipeili leikkipuistossa, kirmasi ja juoksi. Hieman epäilin, jaksaako poika kotiin asti, mutta ei tainnut tehdä edes tiukkaa.

Tämä tällä erää. Taidan hipsiä sänkyyn Suuren Käsityölehden kera ja haaveilla. Saapas nähdä, onko huomenna maa jo valkoinen, kuten sääprofeetat varoittelee.

4.10.2009 sunnuntai (klo 21:30)  

Ihan turhaan tuotakin tuskailet
jos päivä ei pilkota polkusi yllä.
Se valo, jota ulkoa löydä et,
sehän rintasi luolassa loimuu kyllä.

(Aaro Hellaakoski)

Menneestä viikosta ei ole paljoakaan sanottavaa. Viikko tuntui menevän jopa nopeammin kuin tavallisesti. Sanomattakin taitaaa olla selvää, että arki on työpainotteista. Kotona ehtii käydä syömässä, ruokakaupassa ja kirjastossa, pyykkäämässä ja ehkä vähän lukea kirjaa ja nukkua, jos hyvin käy. Siis suunnattoman yksitoikkoista ja tylsää.

Jouduin perumaan maanantain hammaslääkärin, sillä jo ajatus hammaslääkärin tuoliin menosta sai minut yökkäämään. Kurkku oli karhea ja pienikin ylimääräinen sai minut yskimään ja kähisemään. Sain uuden ajan joulukuulle. Hipheijaa.

Torstaina jatkoin iltavuorossa töitä. En muistanut etukäteen, että tilintarkastajat tulivat samana päivänä. Jouduin heille ilta viiden aikaan vielä selventämään projektien lisätyöseurantaa, joten ilta ei mennyt ihan siten kuin olin suunnitellut.

En taida nyt höpistä tämän enempää, täytyy tehdä vielä yksi pikainen työjuttu. Eikä mitään erityisempää kerrottavaa olekaan. Täällä on hiljaista kuin kuuromykkien konsertissa.  Kuulumisiin!



27.9.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ Lahjatoive joulupukille: iso säkillinen kauniita unia ja pelottomuuspulveria

On se ihanaa, kun viikonloppuna saa nukkua niin pitkään, että saa nukuttua univelkoja pois ja muutenkin virkistyy. Se, että normaalin kello kuuden arkiherätyksen sijaan saa herätä vasta kuusi kolmekymmentä, on todella luksusta. Ja mitä pienistä, tänään heräsimme kuusi kaksikymmentäviisi. Etenkin jos illalla jää lukemaan kirjaa hetken liian myöhään on ihan kiva, että saa nukkua aavistuksen pidempään. Lisäksi kun etenkin perjantain ja lauantain välinen yö meni singahdellessa oman ja pojan sängyn väliä (syystä että? jumala tietää, minä en) on mahtavaa, ettei tarvitse herätä niin aikaisin. SO NOT!

Voi hellan pieksut! En tiedä kuka meistä on kajahtanut, minä kohta ainakin. Hieman alkaa keittää, kun illasta ja yöstä toiseen yritän rauhoitella meidän pikkumiestä unille. Kultarakas, voit aivan rauhassa ruveta nukkumaan. Ei, sängyssä ei ole muurahaisia, ei hämähäkkejä, ei ampiaisia. Ei, et sinä näe pahoja unia. Kulta, nuku nyt vielä, kukotkaan eivät ole vierä heränneet. Jep, tämä on  vaan vaan joku ohimenevä kehitysvaihe? Jos se kestää vielä kauan, niin minä alan pian tanssimaan tiputanssia.

Olis ihan kiva nukkuakin joskus. Jos saisi vielä nukkua yön heräilemättä vähän väliä, sekin olisi kiva. Mut mitäs siitä, jos vinssi viiraa vähän, on sitä pöllömpiäkin varmaan liikenteessä. Muutoin meille menee ihan hyvin hyvin. Kai.

Mennyt viikko me vietettiin arkajalan kanssa kahdestaan, kun Valto oli isäni kanssa Juuassa mökillä. Pojan kanssa meni hyvin, illat sujui rauhaisan mukavasti ja minäkin menin hetken omasta rauhasta nautittuani (=toljotettuani telkkarista kaikkea sekalaista) hyvissä ajoissa nukkumaan.

Hieman alkuviikosta stressasin, kun Tuomas vaikutti kröhäiseltä. Mitään räkätautia ei tähän rakoon kaivattu, kun töissä on hirveä kiire. Kröhä pysyi aisoissa eikä muuksi muuttunut ja vieläkin se vähän poikaa vaivaa, mutta toistaiseksi Tuomas ainakin on pahemmalta säästynyt. Itselläni alkoi olla kurkku karheana torstaina ja pientä tukkoisuutta on ollut, mutta ei auta kuin katsoa mitä tästä kehkeytyy. Toivottavasti ihanasti lämmittävät Finrexinit ja tuplatut astmalääkeannokset auttavat. Huomenna olisi hammaslääkäri, toivottavasti en joudu perumaan sitä.

Isommilla miehillä oli mökkireissu sujunut hyvin ja kaipa se oli kokonaisuudessaan ihan mukava kokemus; olla viidensadan kilometrin päässä vajaa viikko korvessa ilman suuria mukavuuksia. Niin tai näin, seudussa on jotain taikaa. Se on faktaa.

Hyvän yön toivottaminen tuntuu jotenkin naurettavan utopistiselta, joten sanon vaan, että nähdään taas!

20.9.2009 sunnuntai (klo 20:00) ~ Mamma mia, here I go again!

Tuomas oli yökylässä mummilla ja papalla ja palasi kotiin niin väsyneenä, että hyytyi nukkumaan jo seitsemän jälkeen. Toivottavasti nyt uni maittaa.

Viime viikko vilisti silmissä ohi, samoin viikonloppu. Maanantaina jäin ylitöihin, tiistaina kävin kirjastossa ja ruokakaupassa, keskiviikkona hoidin kotiaskareita, torstaina taas ruokakaupassa ja perjantaina taas ylitöissä, josta kotiuduttuani leivoimme vielä omenapiirakkaa lauantaita varten.

Lauantaina pappa tuli hakemaan Tuomaksen ja vei samalla autoni pikahuollettavaksi - no, ei se ollut kuin uusia tuikkuja vailla, ei näinä pimenevinä iltoina viitsi enää pimeillä valoilla ajaa. Meille oli tulossa Sanna ja Mikko kylään, joten kävimme Valton kanssa ruokakaupassa, siivosimme ja aloin valmistella ruokajuttuja, kun nälkäkin alkoi jo mukavasti puskea eikä aamupuuron voimalla jaksa iltaan asti.

Sanna ja Mikko tulivat puoli neljän jälkeen ja hiukan sen jälkeen sain tuupattua uuniperunat uuniin. Perunoiden täytteet ja salaatin olin jo ehtinyt tehdä. Valto grillasi meille pihvit ja maissintähkät. Siinä jutustellessa ja syödessä ilta mukavasti kuluikin.

Vieraat lähtivät kymmenen jälkeen, jolloin Valto napsautti saunan päälle. Saunan jälkeen istahdin hetkeksi katsomaan vielä telkkaria ja jäin tutkimaan mitä tulee Canal+ kanavilta, jotka jostain ihmeen syystä meillä nyt näkyvät. Hetkellinen häiriö varmaankin. Sieltä tuli Abballa höystetty Mamma Mia! ja tarkoitus oli katsoa sitä vaan hetki ja painua pehkuihin. Mutta jäimme kummatkin leffan pauloihin ja loppuunhan se piti katsoa. Yllätyin ihan kuinka hyvä se oli! :) Ja siitä tuli hyvälle tuulelle, siinä oli virtaa.

Mitä muuta.. en tiedä. Olen lukenut iltalukemisena nyt Mary Clark Higginsin kirjaa "Missä olet nyt?" ja se on myös koukuttavan hyvä.

Valto ja minun isäni lähtevät huomenna ensi viikoksi Juukaan isäni kotiseudulle, jonne isäni on rakentanut tänä kesänä vanhalle jokirantamökillensä saunarakennusta. Me Tuomaksen kanssa saamme siis pärjäillä keskenämme. Hyvinhän meillä meni viimeksikin.

13.9.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ onko tässä mitään järkeä?

En muista mitään menneestä viikosta. Tai ehkä hämästästi jotain, välähdyksiä sieltä täältä. Viikko meni kuin sumussa kulkiessa ja nyt kun mietin taaksenpäin, en pysty pysähtymään oikein mihinkään, ei ole ajatusta mihin tarttua.

Työt puskevat jälleen päälle. Eikä elämään paljon muuta mahdukaan. Maanantai-iltana jäin toimistolle purkamaan kasautuneita duuneja. Tiistaina kävin hakemassa täydennystä kodin jääkaappiin, keskiviiikkona oli vanhempainilta Tuomaksen hoidossa, torstaina pyykkäsin ja perjantaina oli jälleen ruokakauppailta. Aika ankeaa.

Eilen kävimme koko perheen voimalla sienimetsässä, mutta saalis jäi aika laihanlaiseksi. Tänään istutin etupihan puolelle ruukkuihin uusia syyskukkia ja rupsuttelin pihapolulta kolme ämpärillistä rikkaruohoja.

Tein viikonlopun kumpanakin päivänä hyvät kuntopyörätreenit, mutta harmittaa että viikolla ei tule ehdittyä/lähdettyä reippailemaan. Toisaalta tuntuu järjettömältä lähteä jolkottelemaan yhdeksän aikaan illalla, mutta vaihtoehdot tuntuvat olevan kovin vähissä.

Huomenna on pakko taasen jäädä töihin. Ei mahda mitään. Työpäiviin mahtuu paljon kaikenlaista "pientä", jonka parissa nysväämiseen kuluu tuhottomasti aikaa. Ärsyttävimpiä ja turhauttavimpia ovat ehkä osallistumishakemuksien teko julkisiin hankintoihin, joita julkaistaan sekä netissä että vielä syyskuun ajan kerran viikossa ilmestyvänä kirjasena. En tiedä johtuuko se muuttuneesta hankintalaista vai mistä, mutta julkiset tahot ovat täysin villiintyneet vaatimuksissaan. Ihastelevät vaan itseään peilistä ja hykertelevät neroudellaan. Osallistumishakemuksiin vaaditaan ties mitä. On ihan tavallista edellyttää hakemukseen liitettävän kaikki tavanomaiset viranomaistodistukset, laatuselvitykset ja referenssitiedot, mutta sitten pyydetään täyttämään vielä heidän oma selvityslomakkeensa, jonne ruksataan satajayksi ruksia, liitetään viisikymmentä selvitystä, jotka joudutaan laatimaan vain ja ainoastaan heitä varten, jotta ne vastaavat vain ja ainoastaan heidän idioottimaisiin, mutta jostain ihmeen syystä niin tärkeisiin kysymyksiin. Pääosin selvitykset on puutaheinää liirumlaarumia, johon herrat kaikessa korkeudessaan tuskin ehtivät tutustua. Ja kyseessä ei ole vielä edes tarjousvaihe, jossa varsinaisen tarjouksen liitteeksi laitetaan taas tuhti nippu kuponkeja ja todistellaan, että kyllä me osataan ja ollaan hyviä. Tuntuu jotenkin typerältä, että jo osallistumishakemuksiin tulee suunnilleen antaa kuu taivaalta hopealautasella, kun kuitenkin - tarjousvaiheessa ne jyvät erotellaan akanoista.

Se siitä vuodatuksesta. Nyt suuntana kirjakerhon nettisivut ja sitten petiin. Hyvää yötä ja nerokasta viikkoa kaikille!

Ps. Miehet on aina miehiä. Hampipesulla miesten jutut kääntyivät naisiin. Tuomas päätyi miettimään, että kenen tytön nimi hänen sormuksessaan tulee lukemaan? Kenen kanssa hän menisi naimisiin? Juuliennin? Cessin? Viisivuotiaan elämä on tosiaankin tärkeitä kysymyksiä täynnä.




6.9.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ Muutoksen voi tehdä kahdella tapaa: ole positiivinen - tai - älä ole niin helvetin negatiivinen

Aina ei vaan mene kaikki putkeen, eikä edes sinne päin. Mennyt viikko on ollut jotenkin extra vaikea tapaus. Ei niinkään sen vuoksi, että oltiin Tuomaksen kanssa suurin osa viikosta kaksistaan. Päin vastoin. Meillä meni pojan kanssa oikeastaan tosi hyvin. Mutta kaikki muu meni vaikeimman kautta, kuin olisi perse edellä puuhun kiivennyt. Ärräpäitä ja tikkuja takalistossa. Työasiat, ihmissuhteet ja kaikki siltä väliltä.

Työviikkoa rikkoi pari palaveria, joiden jälkimainigeissa ideoita ja ajatuksia pompsahteli ja niitä puitiin sähköpostista toiseen. Toinen palaveri liittyi uuteen käyttöön otettavaan CRM-sovellukseen ja toinen konsernin asiakas- ja henkilöstölehden uuteen numeroon. Mielenkiintoisia projekteja kumpainenkin.

Tuomas oli lauantaista sunnuntaihin mummilla ja papalla yökylässä. Minä lähdin lauantaina eka ruokakauppaan, toin ruokaostokset kotiin ja lähdin Jumboon hummailemaan. Itse asiassa tarkoituksena oli ostaa Tuomakselle uusia housuja, sillä poika kulkee jälleen nilkat vilkkuen. Ostin muutamatkin housut, yhden puseron, sukkia ja alushousuja.

Kotona järjestelin ostokset paikoilleen, nautiskelin Citymarketin ihanasta ja mahtavan isosta (ja uskomattoman edullisesta) täytetystä patongista. Terveellisemmät elämäntavat pistin eilisen illan osalta narikkaan. Nautin hiljaisuudesta, katselin telkkaria, laiskottelin. Tuntui hyvältä vaan olla. Saunaa odotellessani leikkasin kankaasta valmiiksi "rantakassini" kaavat. Illalla katsoin DVD:ltä Da Vinci Koodin, joka on aina yhtä hyvä, sekä kirjana että elokuvana.

Kotona yksin oleminen on jotain niin utopistista, että sitä suorastaan menee ihan sekaisin miettiessään miten ajan hyödyntäisi. Haluisi tehdä kaikkea kivaa ja toisaalta kerrankin vaan olla, kun ei tarvitse passata/ huomioida/kuunnella ketään muuta. Onhan se jotenkin hullua, että kaikesta pitiäisi aina saada se maximaalinen teho ja hyöty irti. Mieletöntä suorittamista. Sitä kun on vuositolkulla mennyt sata lasissa, ei osaa rauhoittua.

Tänään valloitin keittiönpöydän ompelukoneen kera, latasin langat paikoilleen ja tuunasin kolmet Tuomaksen vanhat housut taas käyttökelpoisiksi. Yhdet housut pidensin, omalla arviointiasteikollani ihan mallikelpoisesti. Yksistä farkuista ratkoin auki käännetyt lahkeet ja ompelin ne uusiksi ilman käänteitä. Tadaa! siinä ovat kuin uudet farkut! ja taatusti riittävän pitkät meidän pikkuhujopille :) Kolmannet housut olivat ulkoiluhousut, joista ylipitkät lahkeet olivat rispaantuneet rikki. Käänsin niitä sen verran, että lahkeet ovat siistit ja sentin pari lyhyemmät, nyt passelit pituudeltaan uskoisin. Rantakassin pariin en enää ehtinyt, mutta joskus toiste sitten.

30.8.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ Ei ne hammaskeijut ainakaan Ruotsissa asu

Viikonloppua voi viettää monella tapaa. Me heräsimme lauantaiaamuna klo 5:50 etsimään Tuomaksen sängystä ensimmäistä irronnutta maitohammasta. Poika hädin tuskin innostukseltaan malttoi enää nukahtaa, mutta vajaaksi pariksi tunniksi saimme palata vielä unien maailmaan.

Lauantai-iltana Tuomas ei tohtinut saada unen päästä kiinni, kun hammaskeijun tulo jännitti poikaa niin kovasti.

- Millaisia hammaskeijut ovat? Pieniä, kilttejä ja suloisia.
- Miten niillä on niin paljon voimaa, että ne jaksaa kantaa hampaita ja kolikoita? Ei niiden tarvitse olla voimakkaita, koska keijuilla on taikasauvat.
- Missä keijut asuu? Keijumaassa.
- Ei ne ainakaan Ruotsissa asu. Ehkä ne asuu maan alla ja kaivaa taikasauvojen avulla tunneleita. Ehkä.

Sunnuntaiaamuna heräsimme aikaisin tarkastamaan oliko keiju käynyt kylässä. Voi unetus! Hammas oli kadonnut ja sängyn päädyssä oli kukallisessa, nauhalla sidotussa paperinyssykässä yhden euron kolikko. Voi sitä iloa ja hämmästystä. Hammaskeijuja on kuin onkin olemassa, vaikka äiti sitä vähän epäili.

Krooh! Saisinko nukkua?

Mummi on kuitenkin hammaskeijua rikkaampi, sillä mummi lupasi yhden viiden euron setelin jokaisesta irronneesta hampaasta.

Tyhjänä ammottavaa hampaan koloa on ihailtu jokaisen ohi kuljetun peilin edessä. "Nyt mä olen kuin eskarilainen",  totesi Tuomas.

Mennyt viikko oli uuvuttava kiireineen kaikkineen. Töissä on täysi höyry päällä ja ilman apulaista hommat leviää pöydältä lattialle ja valtaa huoneen jokaisen nurkan, pistää pään sauhuamaan ja saa miettimään, mikä on seuraavaksi tärkeintä. On taas vaan myönnettävä - en vaan ehdi tekemään kaikkea.

Perjantaina kävin kampaajalla, sen verran luistin omille teilleni. Pakko oli saada taas tukka kuntoon, vaikka tuntui, että vastahan siellä tuli käytyä.

Huomenna Valto lähtee isäni kanssa mökille. Keskiviikkona Valto tulee kääntymään kotona ja lähtenee torstaina viikonlopuksi kaverinsa mökille. Vietämme Tuomaksen kanssa siis viikon enemmän ja vähemmän kaksistaan.

Tiistaina on konseriniyhtiöiden starttipalaveri uuden CRM-sovelluksen käyttöönotosta. Torstaina on konsernin henkilöstö- ja asiakaslehden kakkosnumeron suunnittelupalaveri. On mukavaa olla mukana kaikessä näissä, ne tuovat väriä arkisempaan aherrukseen. Työt alkavat silti painaa jo hartioilla; kaikki muukin on hoidettava. Ja ensi viikolla etenkin ylityöt ovat silkka mahdottomuus.

Olen nukkunut huonosti jo pidemmän aikaa. Tuomas herättää harva se yö kerran tai pari, meidän mammanpoika - tai sitten heräilen ties miksi omin nokkineni. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näin ahdistavia unia toinen toisensa perään ja heräämisenkin jälkeen ne pitivät vielä otteessaan. Ehkä ei pitäisi lukea ihan kaikkia dekkareita ;) Lähes kukonlaulun aikaan kiekuva nahkavekkarimme piti huolen siitä, että en vahingossakaan nuku liikaa.

Jotta en liikaa vajoaisi tunteiden syövereihin, niin positiivista on se, että sain viikonloppuna tehtyä pari hyvää kuntopyörätreeniä. Valitettavasti ajan repiminen kuntoilulle on menneellä (ja tulevalla) viikolla ollut toinen silkka mahdottomuus, joten nyt viikonloppuna oli mummin herkkuruokien sulattelun jälkeen pakerrettava pylly satulaan ja annettava kaloreille kyytiä. Fiilis sen jälkeen oli mitä mainioin. Toinen positiivinen seikka on paperille asti piirretyt rantakassin hahmotelmat. Eikä taaskaan puutu muuta kuin aikaa ja mahdollisuus ;)

23.8.2009 sunnuntai (klo 22:55) ~ Hakkoo ite omat halakos, niin suat niistä lämpimän kaks kertoo.

Iltaa. Kello alkaa olemaan jo paljon. Viikonloppu on ihan kohta ohi ja taasen se vaan vilahti  ja vilkutti mennessään. Kaksi päivää hurahti taas puolihuomaamatta. Eilen kävimme Tuomaksen kanssa sienimetsässä. Se oli mukavaa ja leppoisaa. Metsässä käveleminen tuulettaa ajatuksia  ja rentouttaa. Herkuttelimme viimeisillä mustikoilla ja keräsimme talteen löytyneet rouskut. Illaksi lähdimme mummin ja papan luo syömään ja saunomaan.

Tänään siivottiin ja puunattiin. Iltapäivällä lähdimme Tuomaksen entisen tarhakaverin Joonaksen synttäreille. Joonas on nyt jo eskarissa ja täytti kokonaiset kuusi vuotta. Pojilla oli hauskaa. Jopa niin hauskaa, että sovimme Joonaksen äidin kanssa, että pidetään paremmin yhteyksiä. Tosi kiva, että Tuomaksella on hyvä kaveri. Tässä meidän taloyhtiössä kun ei oikein samanikäisiä lapsia ole; muutama pari vuotta vanhempi poika, joilla on jo ihan eri leikit ja ajatusmaailma.

Tulin vajaa tunti sitten kävelylenkiltä. Sain Valtolta synttärilahjaksi sykemittarin ja sitä on nyt tullut testailtua. Se on ihan mielenkiintoinen vekotin. Olen tälle viikolla jopa ehtinyt kolme kertaa lenkille. Torstaina sauvakävelylle, lauantaina mummilla ja papalla kuntopyörän kyytiin ja tänään taas sauvomaan. Olo on vielä hieman puolikuntoinen, sillä yskää on edelleen, mutta en malta antaa sen estää liikkumista. Menen voinnin mukaan.

En saanut eilen illalla unta, joten nyt olisi parasta suksia unten maille. Nähdään taas!



16.8.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ Turinaa ja surinaa

Terveisiä räkälandiasta! Tuomas aloitti menneen viikon räkäisenä ja minä pitelen vielä perää. Aluksi tuntui siltä, että tästähän selvitään kuin leikiten, mutta perjantaipäivä teki kyllä tiukkaa. Lauantai oli minulla varmaan pahin päivä. Tänä aamuna yskä tuntui repivän keuhkoja säpäleiksi, mutta nyt on jo parempi olo, eikä pääkoppakaan ole enää yhtä tukossa kuin eilen. Tunnollinen duunari sairastaa tietenkin viikonloppuna.

Eipä meillä mitään ohjelmaa viikonlopuksi ollutkaan, oikeastaan ihan hyvä niin, sillä en olisi mitään jaksanutkaan. Ainakaan sosialisoida. Sairaana kotona nyhjääminen on riittävää virikettä.

Itse asiassa, kun Valto ja Tuomas kävivät parin tunnin fillarilenkillä, minä kaivoin kaapista kesken jääneet hameen kaavat ja jo leikatut kappaleet. Leikkasin kankaasta puuttuvat kappaleet ja kaivoin ompelukoneen kaapista esille. Sitten surruttelin onnellisena räkäliinojen ympäröimänä.

Jatkoin ompelua vielä ruuan jälkeen, saunaa odotellessa ja valmista tuli. Yllättävän nopeasti hame valmistui, vaikka osa suikaleista oli aloittaessani vielä leikkaamattakin. Tykkään kyllä kovasti ompelusta ja nyt into on pinnalla. Ostin jokin aika sitten laukkukangasta ja seuraavaksi aion tehdä siitä jonninlaisen kesäkassin. Jos vaikka joskus rannalle pääsisi... Lisäksi varmaan jotain vaatekappaleita olisi tarkoitus harjoitella. Ihan omaksi iloksi.

Mitä muuta... töitä, töitä. Pieniä paineita on alkanut jo kasaantua, mutta toistaiseksi kaikki langat on vielä järjestyksessä. Aika on tietysti kortilla, mutta sehän ei ole mitään uutta.

Kunhan nyt tästä flunssasta selviäisi (niin voikin alkaa sitten odottelemaan possuflunssaa ;)) ja pääsisi oikeasti ylös, ulos ja lenkille. Viime viikko meni ihan plörinäksi kuntokuurin suhteen, vaikkakin ruokapuoli hallinnassa onkin.

Nyt toivotan hyvää yötä ja huomenta ja mukavaa viikkoa kaikille. Kuulumisiin taas!

9.8.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ Ensi yönä me lähdetään Kanadaan

En oikein tiedä minne viime viikko hävisi. Se vain meni ja vihelteli mennessään. Tuomas palasi hoitoon ja paluu arkeen on sujunut ihan mukavissa merkeissä. Poika kaipaa kyllä kaveriaan Joonasta, joka lähti esikouluun, mutta eiköhän sieltä hoidosta kohta löydy uusi paras kaveri.

Illat kuluivat askareissa, ruokakaupassa ja asioita hoidellen. En yhtenäkään iltana ehtinyt/päässyt ulos lenkille, se vähän harmittaa. Maanantai-iltana oli hyvät aikomukset lähteä ulos reippailemaan pojan nukahtamisen jälkeen, mutta kävi klassiset ja nukahdin itse ja heräsin vasta viittä vaille kymmenen. Siinä vaiheessa on liian myöhäistä lähteä ulos. Pitäisi ehtiä vähän aikaisemmin. Jostain syystä joka ilta oli täynnä jotain muuta ja lenkit jäivät tekemättä. Tulevalla viikolla enemmän yritystä!

Eilen lauantaina meillä oli kylässä Hanna, Krisu ja lapset. Vietimme mukavan illan syöden ja höpötellen. Tänään kävimme vanhempieni luona juhlistamassa äitini syntymäpäiviä. Voin vaan ihmetellä minne viikonloppukin hävisi.

Huomenna työkaverini palaa lomilta, joten työrintamallakin palataan normijärjestykseen. Paineita alkaa olla jo kasassa, sillä laatujärjestelmän viiteohjeiden päivitys pitää saada valmiiksi tämän kuun aikana. Lisäksi työlistalla on markkinointimateriaalien, powerpoint -pohjien ja organisaatiokaavioiden päivitystä sekä firman apinakarttojen teko. Ja nettisivujen päivitystä ilman muuta.

Nyt lähden jatkaan lukusessiota, sillä sängyssä odottaa kirjaston pikalaina Kathy Reichsin "Pyhät Luut". Kiehtovaa historiaa ja arkeologiaa punottuna jännittävään tarinaan, suosittelen! Mainioista kirjoista puheen olleen, en voi olla myöskään suosittelematta viime viikolla lukemaani kirjaa nimeltään "Kadonneitten tarinoiden kirja" (Stefan Merill Block), joka oli lumoava tarina muistamisesta ja unohtamisesta.

Ps. Tuomas oli perjantaina sopinut hoidossa tyttöjen kanssa treffit lentokentälle. Lentoliput ostettaisiin toisen tytön äidiltä ja yhteinen matkanpää oli Kanada. Lapset olivat sopineet tapaavansa kymmeneltä illalla lentokentältä. Pitkän mietinnän jälkeen Tuomas tuumasi, että äiti saisi tulla mukaan, vaikka ensi alkuun poika oli kovasti menossa yksin matkalle. Tyttöjen kanssa. Perjantai-iltana nukkumaan mentiin tavanomaiseen tapaan ja vielä silloinkin Tuomas muistutteli, että ensi yönä me lähdetään Kanadaan. Äiti, muistathan. Aamulla hämmästys oli suuri, kun Kanadan reissu oli jäänyt tekemättä. Sanoin Tuomakselle, että tulin sellaisiin aatoksiin, että eihän me nyt voida lähteä Kanadaan, kun meille on vieraitakin tulossa kylään ja Tuomakselle kavereita. Tuomas nyökkäili hyväksyvästi ja sovimme, että "ehkä sitten joskus myöhemmin" :D

2.8.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ vielä on kesää jäljellä

Oikeastaan on jo ihan kiva palata arkeen. Minä palasin töihin viikko sitten ja nyt myös perheen miehiltämme loppuu loma. Tuomakselle paluu hoitoon ja kavereiden luo on satavarmasti paikallaan, sillä viisi isän ja äidin kanssa kotona ja mökillä vietettyä viikkoa on saanut aikaan sen, että kaikki mahdollinen on tehty, nähty ja koettu, joka kolkka on koluttu ja lelut leikitty puhki - on vaan tylsää eikä kukaan enää keksi mitään tekemistä - eikä paljon enää jaksakaan keksiä tekemistä. Siispä, töihin ja hoitoon ja elämä takaisin raiteilleen.

Tuomas tietysti vastusteli hieman hoitoon paluuta, kuten kuvioon kuuluu. Yllättävän hyvin poika hyytyi unille, vaikka nukkumaanmeno on loma-aikana siirtynyt myöhemmäksi. Viime sunnuntain-maanantain välisenä yönä poika valvotti meitä taasen, kai äidin töihin paluusta häiriintyneenä. Eihän äitiä voi virkeänä töihin päästää! Saattaisi antaa jopa vaikutelman, että loma teki hyvää. Siispä palasin töihin ihan pihalla ja silmät punoittaen - kuin en olisi lomallla muuta tehnyt kuin kumonnut kupin toisensa perään.

Mitäpä muuta... edellisestä kirjoituksesta on vierähtänyt useampi viikko. Loppulomalla innostuimme mustikan poiminnasta. Kävimme poimimassa mustikkaa ihan tässä kodin lähellä olevassa metsässä muutamaan otteeseen ja kerran Lopella ollessamme. Menimme Lopelle ihan huviksemme - Tuomas pääsi taas pulikoimaan ihanan mataliin vesiin, söimme eväitä mökin verannalla ja nautiskelimme. Lähdimme siitä käymään kavereidemme läheisellä mökillä, mutta matkalla oli ihan pakko poiketa yhden lammen luo katsomaan löytyisikö mustikkaa. Löysimme varsinaisen mustikkataivaan. Isoja ja täyteläisiä, mahtavia mustikoita mättäät pullollaan horisonttiin asti. Ensi kesänä taidamme mennä sinne pariksi päiväksi eväiden kera. Ja jättää Tuomaksen mummin ja vaarin hoiviin, sillä vaikka pikkumiehellä hienoa keräysintoa onkin, se laantuu noin puolessa tunnissa. Jätimme taivaan odottamaan ensi kesää ja lähdimme eteenpäin Krisun ja Hannan mökille.

Kävimme vikalla loma viikollani myös vielä omalla mökillämme, siis minun vanhempien mökillä. Yläkerran nukkumisjärjestelyt pistettiin hieman uuteen uskoon ja saimmekin nukuttua jo paremmin. Vaikkakin mehiläiset, rapinat ja hirsimökin narahdukset poikaa edelleenkin hieman pelottivat. Olipa kummallinen kesä, tavallaan. Viisivuotiaalle liika tietoisuus ympäröivästä maailmasta voi olla liikaa.

Jos joku kysyisi, mitä lomasta jäi mieleen, vastaisin että "äiti, äitii!" ja "mitä nyt tehdään?" Viisivuotiaamme tarrasi kiinni äitiin ja imi meistä pois jokaisen irtoavan kalorin.

Nyt kaloreiden kimppuun on käyty myös entistä terveellisimmin ja liikkuvaisimmin elämäntavoin. Ruokaremonttia olen viritellyt, ainakin omalle kohdalleni. Tarkoitus olisi lisäksi repiä persettä ylös, ulos ja lenkille iltaisin. Illat ovat lyhyitä ja aika on kortilla, mutta uskoakseni pieni itsekkyys on tässä kohdin tervettä ja sallittua.

15.7.2009 keskiviikko (klo 18:00) * lomalla *  (30.6. - 26.7.2009)

Heipä hei ja hyvää iltaa. Pitkästä aikaa. Pojat katselevat lastenohjelmia, joten istahdan hetkeksi, surffaan huvikseni ja kirjoitan lyhyen viestin. Tietokone on tuskin potenut ikävää, kun olen sen tietoisesti deletoinut lomapäivien päiväohjelmasta.

Lomasta on nyt nautiskeltu tämän viikon jälkeen kolme neljäsosaa. Iik! Jos viikonkin loma tuntuu ruhtinaalliselta ja pitkältä kuin nälkävuosi, niin neljä viikkoa tuntuu valuvan käsistä kuin hiekka. Ekalla viikolla kävimme Lopella Valton vanhempien mökillä. Ekalla viikolla riittikin yllin kyllin aurinkoa ja lämmintä. Lopella Tuomas sai polskia auringon lämmittämällä matalalla rannalla sydämensä kyllyydestä. Loppuviikosta  lähdimme "meidän" mökille ja olimme siellä viitisen päivää. Sen jälkeen olemme pörränneet kotikulmilla.

Mökkielämä alkoi jokseenkin käydä hermoille, sillä Tuomas heräili öisin vähän väliä ja näki peiton alla ja seinillä vain ja ainoastaan pelottavia mehiläisiä. Öisin valvottiin, kuunneltiin mitä ihmeellisimpiä rapinoita ja yhtenä aamuna, sattui muuten olemaan maanantai, heräsimme viideltä miettimään jälleen niitä hiton ampiaisia.

Muutoin mökillä meni ihan kivasti. Tuomas uiskenteli ekoina päivinä sielläkin, sen jälkeen ilmat viilenivät sen verran, että vesikin oli polskimiseen liian vilpoista.

Friikki mikä friikki. Nyt näyttää siltä, että myös kotosalla tarvitsee kurkkia peiton alle ennen nukkumaanmenoa. Viime yö meni heikosti. Tunnin puolentoista välein kävin kääntymässä pojan huoneessa ja kerroin, että nyt nukutaan. Tänä aamuna oltiin joka iikka kiukkuisia kuin persiiseen ammutut karhut.

Ollaan oltu tällä lomalla pienellä budjetilla, mutta eipä se ole paljon meitä haitannut. Ollaan ulkoiltu ahkerasti ja nautittu ihan rauhassa lomapäivistä. Tuomas innostui naapurin poikien jalkapallon peluusta. Valto osti pojalle kunnon pallon ja kovasti on koulun kentällä käyty pelaamassa. Tekee hyvää meille isommillekin yrittää uhmata painovoimaa ja hölkätä pallon perässä. Lisäksi ollaan tehty kävelyretkiä ja fillaroitu -  ilmatkin on olleet ihan mukavia - tänäänkin suorastaan helteistä kun oltiin fillareilla eräässä leikkipuistossa.

Nautinnollista kesälomassa ovat olleet mansikat, kirsikat ja herneet. Ne ovat olleet erittäin naminami. Ja tietysti jätski :)

Sanon tältä erää heippa ja toivotan kaikille mukavia kesäpäiviä :) Kuulumisiin taas :)




21.6.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ näiden tähtien alla

Vuoden valoisinta aikaa on jälleen juhlittu. Ilon ja juhlahumun keskellä tänä vuonna valojuhlan jumalalle uhrattiin ainakin 12 onnetonta, joilta lysti jäi kesken. On jotenkin ironista, että juhannuksesta uutisoidaan perinteiden ja festareiden lisäksi liikenneruuhkat ja kuolleiden määrä. Joka vuosi muut muuttujat pysyy suht samana, vain menehtyneiden määrä vaihtelee. Kun näkee kuinka paljon kaistapäitä pelkästään ratin takana on, ei voi olla ihmettelemättä, kuinka juuri he ja henkeään pidättelevät kanssaautoilijat onnistuvat yleensä säilymään hengissä.

No se siitä, olemme onnellisesti takaisin kotona. Pahimmat kaistapäät, siis ruuhkat, välttäen lähdimme matkaan vasta perjantaiaamuna yhdeksältä. Perjantaipäivä oli ihan mukava. Illalla nukkumaan mennessämme alkoi sataa taivaan täydeltä. Koko lauantaipäivän satoi enemmän ja vähemmän. Olimme sinnikkäästi ulkona pariin otteeseen, mutta fiilikset oli yhtä matalalla kuin ilmanpaine. Sunnuntaiaamuna kun heräsimme, aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja ilma oli mitä ihanin. Ihmekös tuo, oli aika lähteä kotiin ;)

Matkalla sivistyksen pariin sateisista viime päivistä huolimatta totesin, että kyllä Suomen kesä on kaunis. Aurinko paahtoi, kun huristelimme läpi metsä- ja peltomaisemien, järvien ja kylien. Vaikka viikonloppu mökillä olikin sateinen, jäi siitä mieleen muutama mieltä ilahduttava seikka:

1) koivun oksien tuoksu saunassa (ehkä paras tuoksu maailmassa?)
2) joutsenpariskunnalla oli viisi poikasta
3) pihamaalla telmivät metsäjäniksen kaksi poikasta

Nyt olisi vielä viikko töitä, jonka jälkeen meikäläiset kiskaisevat kulkukortit narikkaan ja painelemme kesälaitumille.

14.6.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ kaksi viikkoa vielä

Kesälomaan on aikaa kaksi viikkoa ja jostain syystä odotan sitä, todella. Tämä kevät ja alkukesä on paahdettu sata lasissa, joten kaiketi kone kaipaa jo pientä lepotaukoa. Odotan mökkeilyä, kiireetöntä elämää, ulkoilua ja rauhallisia kesäpäiviä. Toivottasti säät suosivat edes jonninverran.

Ekaa kertaa elämässäni pidän neljä viikkoa kesälomaa yhteen putkeen. Yleensä olen pitänyt vain kolme. Nyt yksi talvilomaviikko on jäänyt roikkumaan, joten pidän sen pois ja kolme viikkoa kesälomaa - ja vielä jää yksi viikko jemmaan. Olin pomon juttusilla menneen viikon tiistaina, kehityskeskustelut olivat tänä vuonna yritysjärjestelyistä johtuen poikkeuksellisen myöhään. Lomasuunnitelma lyötiin siinä lukkoon. Mikä hämmästyttävintä, pomo täysin oma-aloitteisesti tarjosi osasta tehdyistä ylitöistä rahallista korvausta,  ilmeisesti hyvityksenä kevään raadannalle. Se oli kiva yllätys, olen ollut talossa kohta seitsemän vuotta ja ekaa kertaa niistä extraliksaa tarjotaan. Oikeasti, olin iloisesti yllättynyt :) Onhan se faktaa, että a) ei niitä plussatunteja ehdi pitämään b) etenkään kun niitä on kahdenkymmenen päivän edestä.

Firman sivut avattiin virallisesti torstaina. Keskiviikkoiltapäivänä ne tulivat julkisesti nähtäville, mutta testikäyttö tarkoituksella. Kaikki toimii päällisin puolin, Google AdWords -kampanja on käynnissä ja viilauksia plus päivityksiä teen vielä ennen lomia.

Paljon muuta ei tulekaan mieleen... tiistaina kävin kampaajalla päivittämässä tukan. Aloin jo suunnitella tummasta asteittaista luopumista, ehkä voisi asteittain palauttaa pään blondiksi ja sitten suunnitella jotain muuta.. Torstaina kävin hammaslääkärissä, eikä siinä sen ihmeempää. Viikonloppu meni häröillessä, vähän kaupoilla ja kotia siivotessa.

8.6.2009 maanantai (klo 22:00) ~ julkaisupäivä 11.6.2009

Tuntuu siltä, että olen viimeisen viikon ja menneen viikonlopun istunut vaan tässä koneella ja väsännyt nettisivuja. En omia, kuten varmaan selvää on. Täällä on ollut hiljaista kuin kirkossa. Tiistaina ja torstaina pidin puolikkaan päivän etänä ja keskityin duunin sivujen sisällön luontiin. Jatkoin naputtelua ja hiiren naksuttelua iltaisin, kun poika oli saatu nukkumaan. Elin sivuja unissanikin.

Tänä aamuna heräsin kyllä siitä hämmästyttävästä tilanteesta, että olin mökkilaiturilla ihmettelemässä valtavan kokoisten kalojen lekottelua rantavedessä. Tiesin tilanteen olevan absurdi, mutta käsittämättä moista tarjolla olevaa kalamärää käskin tuomaan haavin ja aloin kauhoa kaloja talteen. Ja niitä tuli. Ihmettelin kyllä, että kalat olivat aika erikoisia, isoja ja kuhmuraisia, rumia suorastaan, sellaisia luonnon outoja jämäsekoituksia. Joku sitten tokaisi, ettei niitä kannata ottaa, ihan kelvottomia ovat. Ja minä seisoin pettyneenä haavi kourassa, haavi täynnä kalaa.

Sitten heräsin. Minä, suuri kalamies ;) Hah.

Eilen illalla vähän ennen kahtatoista könysin sänkyyn, väsyneenä, mutta tyytyväisenä - sydän parikymmentä kiloa kevyempänä. Viikon ja viikonlopun aherrus oli saatu siihen vaiheeseen, että tuotoksia kehtasi esitellä seuraavan päivän palaverissa esimiehelle.

Lauantaina pappa kävi hakemassa Tuomaksen yökylään, jonne poika oli hinkunut jo pitkän aikaa. Me Valton kanssa osallistuttiin taloyhtiön talkoisiin. Minä muiden emäntien kanssa kyykistelin puskien ja pihapolkujen juurilla nyhtämässä rikkaruohoja. Itse asiassa talkoopuuhat olivat ihan mukavia ja oli ihan hauska tutustua naapureihin paremmin.

Reilun parin tunnin jälkeen tulin hiestä ja puutarhaletkusta märkänä ja istuin koneen ääreen. Pari tuntia vierähti helposti, jonka jälkeen lähdin käymään Tarjoustalossa ja hakemassa kotimatkalla meille pizzaa. Se on harvinaista herkkua ja hyvältä maistui :)

Tein vielä hetken sivujuttuja, sitten saunottiin. Siinä illalla ajateltiin sitten, että katotaanpa Bondin Casino Royale, kun ei ole ikinä katsottu vielä. Ei ole katsottu juu, nyt se on sitten katsottu kahteen kertaan. En muistanut miten leffa eteni, mutta jotkut kohtaukset ja henkilöt muistin, varmaan on joskus yhtä yliväsyneenä tullut siis pilkittyä kyseisen Bondin ääressä :)

Sunnuntaiaamusta kello yhdeksän iltapäivä puoli kolmeen ja taas kello yhdeksästä puoli kahteentoista istuin tällä samalla tuolilla, välissä suunnaten ajatukseni keittiön ikkunasta ulos ja pakersin kuvien ja tekstien kanssa. Kyllä se hyvänolon tunne nukkumaan mennessä oli lohduttava, nyt on suurin ja tärkein osa tehtynä.

Tänään palaverissa sain vielä muutamia korjaus- ja muutosehdotuksia, mutta ehdin tehdä niistä suurimman osan jo töissä. Nyt ei muuta kuin antaa palaa vaan, runko on kasassa ja jatkossa voin rauhassa päivitellä ilman suurempia murheita. Voin taas alkaa elää omaakin elämää ;)



31.5.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ tervetuloa ihana kesä :)

Tiedättekö mikä on nurmikkoterapiaa? Se on sitä, kun saa paljain jaloin paistatella päivää aakealla laakealla nurmikolla ja nurmikko kutittelee jalkapohjia. Ei ole kiire, huolet ja murheet unohtuvat ja sydämen valtaa kesä. Ihana kesä :)

Viikko meni taas niin että heilahti. Tiistaina pidin etäpäivän nettisivujen merkeissä ja se oli ihan mukavaa - sekä hyödyllistä. Aamu seitsemästä iltapäivän puoli viiteen istuin koneella ja puuhastelin. Aikaan saaminen on ihan eri tasolla kuin toimistolla. Tosin siinä intensiivisessä mietintämyllyssä alkaa pää sauhuamaan ja illalla nukkumaan mennessäkään ei päässä pyöri mitään muuta kuin sivut.

Lisäksi olen tässä sivussa hämmästellyt kuvien tekoa Adoben PhotoShop CS4:ssa ja ihan mielenkiinnosta latasin ilmaisohjelma Gimpin. Yllättävän hyvä sekin. 

Torstaina meillä oli sisäinen palaveri sivuihin liittyen ja kävimme läpi aikaansaannokset. Sivujen julkistamispäiväksi on näillä näkymin valittu 11.6., joten viikon päästä kaiken pitäisi olla valmista. Jo menneen viikon illat yhdekstä yhteentoista istuin koneella sivuja väkertäen, ja se alkoi olla jo hieman liikaa. Saas nähdä mitä tulevasta viikosta tuleeepi.

Perjantai-iltana jäin duuniin purkamaan muiden töiden ruuhkaa.

Viikonloppuna ilmat ovat olleet ihanat. Lauantaialkupäivä meni siivotessa ja kaupassa käydessä, iltapäivä mummin ja papan luona. Ruuan jälkeen menimme Tuomaksen kanssa ulos. Tuomaksen puuhatessa muuta mummin kanssa pistin pitkäkseni trampoliiniin ja annoin auringon paistaa. Kesä. Se oli taivaallista. Ihana kesä :)

Tänään puuhastelimme kotona aamulla, järjestelimme vähän paikkoja ja kävin Tuomaksen kanssa pyöräilemässä. Iltapäivällä kävimme mummilla ja papalla, taas. Hyvää ruokaa ja seuraa. Ruuan jälkeen paistattelin päivää lepotuolissa, mutta hetken päästä innostuimme Hennan (siskoni) kanssa lätkimään pitkän tovin palloa pihalla, sellaisilla muovisilla tennimailan näköisillä ja vaahtomuovipallolla. Se oli kivaa. Ja nurmikkoterapiaa parhaimmillaan. Lämpömittari näytti varjossa 28 astetta :)

24.5.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ Hevoset ovat palanneet kesälaitumille, ihanaa ih-hah-haa :)

Sunnuntai jälleen. Viikot vierivät ohitse toinen toistaan kovempaa. Mennyt viikko oli rikkonainen helatorstain vuoksi ja sekoitti pasmat aikalailla.

Maanantaiaamupäivän olin Tampereella palaverissa ja iltapäiväksi kiiruhdin nettisivukoulutukseen. Koulutus oli mielenkiintoinen ja nyt on sekin homma hanskassa, toivottavasti. On se, harjoittelin sisällöntuotantoa iltaisin kotona. Homma meinasi karata lapasesta, kun vielä yhdentoista aikaan julkaisin uutta sivua ja tarkastelin aikaansaannoksia. Tässä kohtaa työ ei tunnu työltä, nettisivuja väsäilee melkein omaksi ilokseen. Hitainta on tekstien kirjoittaminen, yhdistely ja kasaaminen. Muu sujuu sitten kuin leikiten.

Tiistaina palaveerattiin vaihteeksi työvaatteiden merkeissä. Työvaatetoimittajamme, tuttuni  entisestä työpaikasta, oli käymässä ja esitteli jälleen firman väreihin sopivia vaatteita. Mallit ja värit ovat olleet hakusessa sillä varoitusvärit ovat tulossa pakollisiksi rakennustyömaille. Mallisto on vielä auki, mutta ensi viikolla saamme taasen uutta tarjousta ja tietoutta.

Torstaina vietimme vapaapäivää. Valto kävi Tuomaksen kanssa jälleen pyöräilemässä ja minä pikakelasin pari jaksoa Lostia. Enää seitsemän katsomatta. Tämä jos mikä tuntuu mahdottomalta tehtävältä ;) Iltapäivällä menimme syömään mummin luokse. Tuomas totesi kotiin tullessamme, että "tämä on ollut mukava päivä". Kiva kuulla, että teemme sentään joskus jotain oikein :)  

Perjantai oli kaikkea muuta kuin perjantai, joku ihmeellinen ylimääräinen päivä siinä turhana kiusana. Olisin varmaan ottanut päivän vapaaksi, jos työkaveri ei olisi jo ehtinyt varaamaan sitä vedoten siihen, etteivät he ole "päässeet" mökille koko keväänä. Vietin mukavan rauhallisen perjantain toimistolla ja nautiskellen puuhailin täydessä työn touhussa huoneessani. Kerrankin ovi ei käynyt vähän väliä ja joku ollut jotain vailla.

Lauantaina kävimme Forssan suunnalla Forssan mummin ja vaarin mökillä Matkussa. Tuomas innostui tikan heitosta - kaipa me muutkin, vähän ;) Nautiskelimme elämästä luonnon helmassa ja mukavasta ilmasta. Illaksi tulimme kotiin saunomaan. Kyllä uni maistui. Ja olisi maistunut äidille kauemminkin ;)

Tänään sunnuntaina Tuomas aloitti tutun mennään pyöräajelulle -vonkauksensa aamupalan  jälkeen. Kun puurot oli syöty, Muumit loppuneet, pedit pedattu ja äiti istahti sohvalle, alkoi veisuu pyöräilystä. Tuumin vähän kiukkuisena, että helkutti sentään, hoidetaan tämä asia nyt pois alta, ettei tarvitse koko päivää kuunnella samaa laulua. Joten me kolme "innokasta" asetimme pyllyt satuloille ja polkaisimme päivän vauhtiin. Puolitoistatuntia reissu kesti, jonka jälkeen meikäläisellä tulikin jo kiire ruokakauppaan, jotta hetikohta nälkäiset fillaristit saadaan ruokittua.

Nyt illalla tuuppasin pojan taas ovesta ulos ja yhdessä kitkimme etupihan polun varresta pensaiden juurilta kolme ämpärillistä voikukkia. Löysimme yhden pensaan juurelta jopa mansikan taimia. On vähän hassua, että Tuomas ihan oikeasti mielellään kitkee rikkaruohoja ja tosi tomerana puuhastelee. Sisällä poika kyllästyy ja valittaa vaan, ettei ole mitään tekemistä. Mökilläkin ollaan pinottu halkoja paremman tekemisen puutteessa :D Puutarhuroinnin jälkeen menimme vielä taloyhtiön hiekkalaatikolle, jonne muut lapset olivat unohtaneet kokoelman erilaisia dinosauruksia, ne vasta olivat Tuomaksen mielestä hienoja. Minä nautiskelin tovin auringosta hiekkalaatikon reunalla, mutta hetken kuluttua taivas täyttyi pilvistä ja alkoi ripsiä vettä.

Tässä kaikki tältä erää. Ajattelin ainakin tiistaina ja ehkä torstainakin pitää etäpäivän ja keskittyä kotona täydellä ajatuksella nettisivujen sisällöntuotantoon. Toimistolla elämä on liian rikkonaista, jotta tekeminen pysyisi vauhdissa. Muuta kummempaa ensi viikolla ei taida ollakaan. Toivottavasti ei tulekaan.

Kuulumisiin! :)

17.5.2009 sunnuntai (klo 22:15) ~ aurinkoenergiaa

Voihan suvisoitto. Viikonloput on lyhyitä, ei mahda mitään.

Kuinkas sitten kävikään? Viime viikolla nääs. Perjantaina totesin, että ei tästä tule mitään ja huokaisin. Tein neljätoistatuntisen päivän ja olin illalla kotona kymmenen aikaan. Ja silti tuntuu siltä, että ehdin tehdä vain vähän - eikä ne työt tunnu tekemällä loppuvan. Olin kuitenkin tyytyväinen, sillä ensi viikon alku on taasen rikkonainen, enkä ehdi normiaskareisiin ennen tiistaita.

Viikonloppuna nautimme kauniista ilmoista. Tuomas on innostunut pyöräilystä, joten lauantaina kävimme kaksi kertaa fillaroimassa. Ihan kivaahan se, kundi on vaan vähän säheltäjä vielä, joten tosi tarkkana sen kanssa saa olla liikenteessä. Vaikka Tuomas ymmärtääkin missä pitää pysähtyä ja katsoa tuleeko autoja ja osaa ajaa pyörätien reunassa ja huomioida muut tiellä liikkujat, niin ihan peruskäsittely vaatii vielä harjoittelua. Maisemia ei pidä liian pitkäksi aikaa ihailemaan.

Kokkailimme ja saunoimme, otimme rennosti. Tosin taisin hieman sauhuta, kun poika ei osaa hetkeksikään rauhoittua, pyörii ja pörrää kuin herhiläinen. Mistä sitä energiaa ja intoa oikein riittää?

Tänään Valto puolestaan ulkoilutti Tuomasta ja minä vajosin nojatuoliin katsomaan Lostia. Olin aikaisemmin saanut huomautuksen DVD-vekottimen levytilan loppumisesta, joten pikakelasin pari jaksoa. Tosi nautinnollista TV:n katselua ;) No, tulipa kerrankin nähtyä telkkarista jotain muuta kuin PikkuKakkosta tai DisneyChannelia, en muista milloin viimeksi olisin telkkaria katsonut, jotain aikuisten "järkevää" siis.

Miesten palattua pyöräilemästä kävimme Hyrylän Kukkatalossa. Ostimme muutaman ruusuntaimen, pelargonioita, muutaman samettiruusun ja mansikantaimia. Kävimme pikaisesti kotona ja jatkoimme matkaa mummille ja papalle. Illalla ehdimme vielä istutuspuuhiin, joskin osa jäi vielä odottamaan ajan loppumisen vuoksi.

Nyt sanon hyvää yötä, sillä huomenna on aikaisin starttava kohti Tamperetta, jossa kehitysryhmämme starttaa Sovelton kanssa yhteistyöprojektin liittyen Office-laajennukseen. Iltapäiväksi täytyy kiiruhtaa takaisin etelään nettisivuihin liittyvään koulutukseen.

Hyvää yötä ja mukavaa viikkoa allihooppa!



12.5.2009 tiistai (klo 21:30) ~ tyhjää täynnä

Ajatukset on ihan seis. Aivoissa on oikosulku tai laiton työnseisaus. Jospa se on pääkopan tapa ilmoittaa, että akku on vähissä, lataa.

Viime viikko tuntuu sumealta muistolta, joka vilisee surisevana kaitafilminä ohi silmien. Tiistai-illan istuin töissä, muut illat meni kotona puuhastellessa. Tänäkin iltana ruuan jälkeen painelin lataamaan pyykkikoneen, jonka jälkeen viikkasin aikaisemmat pyykit pois narulta tehdäkseni tilaa uusille, silitin omani ja Valton paidat ja housut, täytin työmatkalla olevan K-marketin asiakastyytyväisyyskyselyn, kävin pojan kanssa suihkussa, laitoin iltapalaa ja ripustin vastapestyt pyykit kuivumaan. Istahdin hetkeksi odottelemaan, että poika mupeltaisi iltapalaleipänsä. Nyt poika on nukkumassa, odotellessani luin hetkisen sängyssä kirjaa. Nyt istun taas tässä ja huokaan.

Ei että meidän elämässä mitään tapahtuisikaan. Tylsää kuin mikä. Puuduttavaa kuin perunankuorinta. En siltikään ole ehtinyt kirjoituspuuhiin, raportoimaan siitä olemattomasta.

Viikonloppua vietimme rauhallisissa merkeissä. Lauantaina kotosalla, käyden Bauhausissa ja K-Raudassa ja tehden puutarhatöitä. Sunnuntaiksi leivoin äitienpäiväkakun. Tuomas innostui tauon jälkeen taas fillaroinnista ja poikaa piti käydä tuulettamassa useampaan otteeseen.

Sunnuntai-iltana täydensin netissä veroilmoitukseen työmatkakulut. Oikeiden kustannusten selvittäminen julkisen liikenteen (aika olemattoman sellaisen) osalta on aika arpapeliä. En yhtään välitä, että työmatkojeni bensat maksavat vähemmän kuin matkahuollon bussiliput ja YTV:n seutulippu yhteensä. Jos verottaja haluaa, että kuljetaan julkisilla, niin leikitään sitten niin.

Eilisen illan kirosin alituiseen kaatuilevaa word-dokumenttia, joka sattui olemaan firman referenssiluettelon versio 0.000001 ja josta alustava versio tuli toimittaa toimitusjohtajalle aamulla. En tiedä mikä siinä tökki, mutta word veti itsensä jojoon tuon tuostakin. Käsittämättömällä kärsivällisyydellä sain työstettyä dokumenttia sen verran, että kehtasin luovuttaa sen aamulla eteenpäin.

Tänä iltana en aio tehdä töistä. Enkä aio jäädä tällä viikolla viettämään iltaa toimistolle. Jos asiat eivät hoidu virka-ajan puitteissa, niin sitten saavat olla levällään kuin Ilen tekstiviestit.

4.5.2009 maanantai (klo 22:15) ~ aikatauluhysteriaa

Lisättäköön havaittuihin kevään tuntomerkkeihin myös sinivuokkojen meri mökkitontilla ja kesäiset hyttyset. Pojalla ei suinkaan heloita vapun juhlinnasta nenä punaisena, sitäkin paremmin loistavat punaisenkirjavina itikoiden nakertamat korvanlehdet.

Viime viikko oli jotain tajutonta. Ei että siinä olisi mitään uutta. Meno on ollut jokseenkin kreisiä, mutta myös tavallaan hullunhauskaa jo jonkin aikaa. Totta puhuen en muista aikaa, jota voisin kuvailla normaaliksi taikka tavanomaiseksi.

Maanantaina baanasin illalla kirjastoon ja ruokakauppaan. Tiistai-iltana oli Tuomaksen kevätjuhlat. Lastentarhanopettaja aloitti nyt toukokuun alusta uudessa työpaikassa ja yksi lastenhoitajista jäi mammalomalle tästä päivästä alkaen, joten kevätjuhla aikaistettiin huhtikuun loppuun, jotta kaikki pystyivät siihen osallistumaan.

Keskiviikkoiltapäivänä löysin itseni navigaattorin opastamana Lauttasaaresta, jossa kokoonnuttiin jälleen nettisivuprojektin merkeissä. Nyt meillä on jo ensimmäinen hahmotelma tulevasta ulkoasusta ja täytyy myöntää, että pidän siitä. Koulutukset päivitysalustan käytöstä ja täten myöskin meidän harteille jäävä sisällön tuotanto käynnistyy ensi viikolla. Odotan sitä innolla.

Navigaattoriin en uskonut enää kotimatkalla, sillä se olisi ohjastanut kotikonnuille Helsingin keskustan kautta. Uppiniskaisesti palasin samaa reittiä eli Länsiväylää kehä ykköselle ja siitä Hämeenlinnan väylän kautta lentokentälle ja Hyrylää kohti. Hämeenlinnan väylällä navigaattori sai kohtauksen, kun en jatkanutkaan kehää Tuusulantielle ja ehdotteli poistumista seuraavaa ramppia myöden ja suuntamaan takaisin kehälle päin.

Kotona odotti toinen työmaa. Istuin hetkeksi lautasen ääreen ravitsemaan kupua, sitten oli pakattava Tuomaksen reppu mökille menoa varten, kirjoitettava pojan hoitokaverin ystäväkirjaan, käytävä kaupassa ja pakattava vielä omatkin kamppeet.

Torstaipäivänä jätimme töissä historiamme suurimmat urakkatarjouksemme (voitte vapaasti arvailla mikä pääkaupunkiseudun kohde). Onneksi olin kuitenkin naimisissa tarjousten kanssa vain puolille päivin, jolloin tarjousaika umpeutui ja pääsin kerrankin lähtemään hieman aikaisemmin, sillä tarkoitus oli suunnata auton keula hetimmiten mökkiä kohti.

Pappa odotteli meitä jo mökillä. Miehistä isoimmat ja vanhimmat lähtivät vielä laskemaan kalaverkkoja. Perjantaiaamuna vene toi rantaaan tyytyväisiä kalamiehiä sekä yhdeksän haukea, joista yksi paistettiin lounaalla. Hyvää oli, vaikkakin hieman ruotoista, mutta mikäs kiire meillä oli.

Säät oli mahtavia. Piha oli viime syksyisen porakaivon teon jäljiltä vielä hieman karu ja  viimeistelemätön, mutta kohta kesän vihreys peittää kohta alleen nekin jäljet. Pyörittelin vanhan kaivon luota keskemmälle pihaa pöllinpätkän ja iskin pyllyn penkkiin ja naamataulun kohti aurinkoa. Ihanaa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin mökkeilykin tältä erää ja tänään on menty taas tukkaputkella töissä. Eikä siinä vielä kaikki, tuumasin kuin Vaatehuoneen Simo lähtiessäni viime viikolla nettipalaverista. Tänään me tiedotusvastaavat kokoonnuimme henkilöstö- ja asiakaslehden starttipalaveriin. Hip hurraa. Ensimmäinen läpyskä olisi tarkoitus sylkäistä ulos toukokuun loppuun mennessä. Eläköön aikataulut! Niitä nimittäin riittää.



26.4.2009 sunnuntai (klo 23:00) ~ Se on täällä viimein :) Kevät!

Krookus, valkovuokko, leskenlehti, kimalainen, muurahaiset, västäräkki ja sitruunaperhonen - ihana kevät!

Menneellä viikolla istahdin torstai-iltana seitsemän jälkeen, ruokakaupasta palattuani ensimmäistä kertaa kuluvan viikon aikana olohuoneen nojatuoliin ja hämmästyin hetkeksi, onhan tämä ihan ihmeellistä. Kymmenen minuutin breikki ennen pojan iltapalavalmisteluja ja iltasatua tuntui taivaalliselta. Aina saa olla menossa ja tekemässä, töistä tukka putkella kotiin ja kotona pyykkien laittoa, kalakeiton tekoa, ruokakaupassa käynti, iltarutiineita. Keskiviikkoillan istuin töissä, vaikka hieman turhauttavalta se tuntuu, sillä ei työt tekemällä tunnu vähenevän. Huoh. Kymmenen minuuttia torstaina pylly penkissä oli todellakin paikallaan.

Töissä kiire ei ole muuksi muuttunut. Toimitin nettisivuja tekevälle digitoimistolle läjittäin kuvia sitä mukaa kun meidän valokuvaaja ehti niitä napsia. Kirjoitin uutta, kahta erilaista tiedotetta nimenmuutoksesta ja yhteystietojen muutoksesta kahdelle eri asiakasryhmälle. Päivittelin verkkoasemalla olevia dokumentteja uuteen ulkoasuun. Neuvottelimme uusista työvaateasioista ja pistimme uudet painomerkit tilaukseen. Siinä sivussa lykkäsimme maailmalle kymmenittäin urakkatarjouksia hikihatussa.

Kun joku ilta, en muista enää mikä ilta, istuin kotikoneelle niin avasin ekana resurssienhallinnan ja yritin etsiä sieltä L-asemaa - duunin verkkoasemaa. Haloo, kotikoneella, herää pahvi. Tarjosin myös puolitäyttä maitotölkkiä duunin tiskikoneeseen, mutta ei se oikein tuntunut istuvan sinne. Missäköhän vika?

Eilen lauantaina jätimme Tuomaksen muutamaksi tunniksi mummin ja papan hoiviin ja lähdimme tekemään muutamia pakollisia hankintoja. Ostin Tuomakselle uudet lenkkarit ja takkihousuyhdistelmän, ulkoilupuvun siis. Ostin Tuomakselle myös torstaina hoidossa pidettäviä naamiaisia varten merirosvohatun, jonka pakkauksesa on myös koukkukäsi ja sapeli. Hui. Kaupolla riitti huutavia muksuja ja tuskaisia vanhempia, suurin ruuhka oli lastenvaate ja -kenkäosastolla. Kas kummaa, kun ulkona on ihanat kevätkelit!

Tänään painuimme koko perhe pihalle nauttimaan auringosta ja rapsuttelemaan taka- ja etupihaa kevätkuntoon. Ihanaa puuhastelua. Valto vei Tuomaksen vielä potkulautailemaan ja puistoon puuhailemaan, joten sain ihan rauhassa yksinäni touhuta, puunata puutarhakalusteita, putsata ikkunalaudat ja kitkeä kuivuneita kukkasia syksyn jäljiltä.  Tässä muutama aurinkoinen krookus takapihalta, päättävät sitten puskea ilmoille keskeltä nurmikkoa.

Ensi viikolla mennään jälleen täyttä häkää eteenpäin. Tiistaina on tarhan kevätjuhla. Juhla on poikkeuksellisesti jo nyt, kun lastentarhanopettajana toiminut Eija vaihtaa työpaikkaa tämän kuun lopussa. Keskiviikkona kokoonnumme iltapäivällä jälleen nettisivujen merkeissä ja saamme nähtäväksi ensimmäisen version sivuista. Torstaina tarhassa siis naamiaiset ja illalla olisi tarkoitus lähteä ilmeisesti köröttelemään mökkimaisemia kohti.


19.4.2009 sunnuntai (klo 23:00) ~ unelmia, on niitä!

Menneellä viikolla Britannian Susan Boyle ravisteli ihmisiä kautta maailman hereille mustavalkoisuudestaan. Hieman hömpsyisen oloinen, resuinen ja vaatimaton, työtön 47-vuotias Susan sai Talent-yleisön nauramaan räkäisesti kertoessaan unelmoivansa laulajan urasta ja esittävänsä The Miserables-musikaalin kappaleen I Dreamd A Dream. Olette kai kuulleet kuinka siinä kävi. Tai arvaatte miten juttu päättyi. Hah. Kaikki turhantärkeät, kaikkitietäväiset kyynikot saivat nenilleen. Mahtavaa! [Susanin esitys]

Palataanpa maan pinnalle. Viikko oli työntäyteinen. Keskiviikkoiltana jouduin soittamaan Valtolle, että hakisi pojan hoidosta, sillä en yksinkertaisesti päässyt lähtemään töistä. Torstai-illaksi jäin suosiolla töihin. Perjantaipäivä oli kokoustäyteinen. Puoli viiden aikaan juoksin tukka hulmuten autolle, sakkorajoilla kaasuttelin kotia kohti ja vähän ennen viittä häpeillen, viimeisenä äitinä olin hakemassa poikaa.

Kotiovesta sisään päästyämme poika aloittaa valituksen. Huono päivä, kaikki huonosti, mikään ei käy, kvaak kvaak kvaak. Hyvää viikonloppua vaan sinullekin, kultaseni ;) Ihana tapa aloittaa rankan työviikon jälkeen viikonloppu. Plaah. On rankkaa olla äiti. On mahdotonta olla täydellinen työntekijä ja silti yrittää. On rankkaa aina jaksaa. On rankkaa aina olla jotain.

Viikonloppu oli ja meni. Lauantaina Valto ja minun isäni kävivät Myyrmäessä erämessuilla. Me Tuomaksen kanssa otettiin iisisti kotona. Sunnuntaina siivottiin ja puunattiin, minä mankeloin ja järkkäilin paikkoja. Tylsää puuhailua siis, voisi kai sitä sunnuntaita mukavammissakin merkeissä viettää. Sitä on kai turha miettiä, kun meidän perheen miesten matkassa on. Nämä kaksi vilperttiä ovat välillä kuin kinastelevia koululaisia ja minä karttakeppiä pitelevä rehtori ;) Odotan vaan kymmenen vuotta, ehkä meillä on sitten rauha talossa, kun toinen ajelee "sitä" rallia kylillä.

En jaksaisi vielä suoda ajatusta tulevalle viikolle. Olen sitä jo pohtinut tahtomattani  lauantaiaamuna viiden aikaan. Nukuin huonosti ja aamusta en tohtinut enää saada unta. Lisäksi nahkavekkari on säälimätön. On rankkaa olla äiti.

Uusi viikko tulee, olin valmis tai en. Firman nettisivuprojekti on käynnistynyt, sisällöntuotanto pitää aloittaa heti maanantaina toimittamalla digitoimistolle graafinen ohjeisto ja kuvamateriaalia. To-do -listalla on kaikenlaista kirjavaa, puhteita joka lähtöön.

Tulee vielä Susan Boylestä mieleen, että on ihailtavaa, että uskalletaan unelmoida. Oman sekasortoisen elämän syövereissä en taida haaveilla muusta kuin omasta ajasta ja siitä, että voin töistä palattuani oikaista jalkani, istua, kuunnella hiljaisuutta ja olla niin, ettei kukaan tarvitse minua viiteentoista minuuttiin. Listaa voisi jatkaa keskeyttämättömillä yöunilla ja... ja no, antaa olla, en jaksa unelmoida, täytyy rientää nukkumaan.

14.4.2009 tiistai (klo 22:30) ~ se parhaiten nauraa, jolla on vahvin lääkitys

Yksi päivä töissä, kaiken kiireen keskellä ajoittain aikaa omille ajatuksille. Ahdistus helpottaa ja näen taas selkeämmin ympäristön.

Lisäksi yksi pieni ystävällinen, auttavainen teko. Se merkitsee paljon :) Kiitos siitä :)

Tiedättekö, millä on myös ihmeellinen voima? Musiikilla. Otan sitä päivittäin parantavan annoksen autossa työmatkoilla. Sallittu ja laillinen rauhoittava. Kävin kauppareissulla hakemassa kirjastosta saapuneen varaukseni, Sturm und Drangin "Rock´n Roll Children". Huomenna aamulla autossa lupaan kääntää nupit kaakkoon vitosbiisin kohdalla :D

Samalla reissulla kirjastokassiin eksyi kolme levyä Madonnaa, Il Divon kakkoslevy, Billy Idolin parhaat, Laura Pausinia sekä Hectorin CD (tässä vaiheessa vain yhden biisin tähden, "Kuunnellaan vaan taivasta", se on kaunis).

Tällä hetkellä kuulokkeissa soi Enrique Iglesias. Nämä rytmit vaan vievät mennessään. Can´t help it. Keinun ja sykähtelen musiikin tahdissa. Ihania Espanjan säveliä. Siitä asti, kun aloitin espanjan opiskelun ammattikorkeakoulussa, se on ollut vaan jotenkin veressä. Joskus keski-iän kriisissä aion opiskella sitä lisää :)

Musiikkimakuni heittelehtii laidasta toiseen, väliäkös tuolla. Viime viikolla herkkääkin herkempi Il Divon ykköslevyn "Hallelujah" sai silmät kyyneliin, sillä yhdistän biisin poikkeuksetta hurmaavaan elokuvaan nimeltä "Anna hyvän kiertää" (Pay It Worward) ja elokuvan surullisiin viime minuutteihin.

No se musiikista. Arki on jälleen korkattu. On se kumma, että pitää päästä töihin, jotta saan hetken omaa rauhaa ja aikaa ajatuksille ;) Töissä meillä on perjantaina palveluntarjoajan kanssa kick-off kokous firman nettisivuihin liittyen. Pääsen siis pian suunnittelemaan niitäkin asioita, kehittelemään sisältöä ja jossain vaiheessa päivittelemään itsekin tavaraa nettiin. Töitä riittää kyllä, mutta nettisivujen parissa puuhastelu ei kovastikaan tunnu työltä - kaikkeen muuhun verrattuna, joten ilomielin otan haasteen vastaan.

13.4.2009 maanantai (klo 22:00) ~ tuskaa paatissa

En tiedä mistä aloittaa. Mietin, onko edes mitään mistä aloittaa.

Perinteinen pääsiäinen mökillä on taas takanapäin. Kindereitä korkattiin pitkälti toistakymmentä, Tuomas meistä innokkaimpana tietenkin.

Mökkielämä tekee tällaiselle laiskanlännälle ja jämähtäneelle perusduunarille hyvää. Hyvät happihumalat pari kertaa päivässä reippaalla ulkoilulla, saunomista ja jopa ripaus aurinkoa. Mieli ja keho virkistyy, kun lappaa klapeja kottikärryyn ja lykkii kärryä ylämäkeen. Ahkerointi alkaa mukavasti päivän päälle tuntua pohkeissa, käsivarsissa ja selässäkin. Olisi tarjolla ollut mönkijä peräkärryineen avuksi, mutta ei nyt sentään tehdä elämästä liian helppoa ;)

Muistin hetkeksi, kuinka ihanaa elämä voi olla, kun seurasin pojan leikkejä hiekkakasalla ja tunsin auringon lämmittävät säteet kasvoillani. Ihana aurinko :) Hetken, ennen kuin elämä kiiruhti eteenpäin, olin onnellinen lämpimistä voimasäteistä ja yritin imeä niistä jokikisen gramman.

Muutoin mökkireissu oli turhauttava kokemus ja siitä jäi kauniisti sanottuna paskanmaku suuhun.

Suokaa anteeksi yltiöpäinen positiivisuuteni. Sain varmaankin yliannostuksen elämän negatiivisia realiteetteja enkä pääse niistä yli enkä ympäri. Tyhjästä on paha nyhjästä, innostusta siis.

5.4.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ toiveunta vain

Aloitin muutama päivä sitten Gil McNeilin kirjan "oman elämänsä puikoissa". Se on mukaansatempaava ja viihdyttävä tarina yksinhuoltajaäidistä, joka muuttaa pieneen rantakaupunkiin kahden poikansa kanssa ja alkaa pyörittää mumminsa lankakauppaa. Neulominen on nykyään in, se tuntuu jotenkin hassulta. Neule- ja muotiblogit ovat blogilistan suosituimpia ja seuratuimpia sivustoja.

Itsellenikin tulee hinku tarttua tauon jälkeen puikkoihin, ehkä aikaisempia isompiin ja kokeilla jotain ihan uutta. Aikaisemmin pidin tärkeänä iskostaa mieleen, miten perinteiset sukat ja lapaset kudotaan, mutta ilokseni tajusin, että hoituuhan se ihan ohjeista tavaamalla. Joten ei huolta, minun ei tarvitse osata sitä ulkoa ja vaikka unissani. Voin siis huoletta yrittää jotain erilaista, uutta ja mielenkiintoista.

Vaikkakin, myös ompelukoneen esille ottaminen kihelmöi rinnassa. Ja paljon. Kun vain ehtisin ja saisin sille aikaa. Paljon aikaa. Aika on vain jostain syystä kortilla. Pula-ajat. Ajastakin.

Minua kiehtoisi tuunata vanhoista vaatteista jotain ihan uutta, vaikka vähän kreisiä ja epävirallista. Myös ihan uuden luominen, kankaan valinnasta valmiiseen vaatteeseen houkuttelee. Kaikkea en osaa, mutta ei se haittaa. Tekeminen on pääasia, se jo itsessään tuottaa mielihyvää. Tekemällä sitä oppii, vaikka kantapään kautta.

Lukeminen on yksi keino irtautua arjesta. Myös paljon keskustelua herättänyt viime viikon sunnuntain Hesarin sivulla A7 ollut kirje kadotetulle oli mielestäni hauska ja juuri sitä mitä tarvitaan tällaisina vaikeina aikoina. Ilmoituksen hinta 20 000 € on pöyristyttävä. Se oli ennenkaikkea epätavallinen teko ja nostatti kysymyksen toisensa jälkeen. Lukijalle, minulle, tuli epärealistinen tunne. Eihän kukaan etsi puolituntematonta ihastustaan Hesarin kokosivun ilmoituksella. Onko se mainos? Se on pakko olla. Kirjeen ulkoasu, asemointi, kieli ja tyyli oli pakko olla mainostoimiston työtä. Olin parin päivän ajan satavarma, että kyseessä oli maikkarin uuden sarjan mainos. Jotkut hölömöt googlasivat, että kyseessä olisi ollut kaheli venäläinen turkislakki. Niin varmaan. En tiedä onko tämä viimeinen totuus, mutta arvattavaa ja tylsää. Kaikesta huolimatta - Rakkauskirje, kuinka romanttista! Nykyelämästä romanttisuus on kaukana. Ajat on ankeat ja romanttisuus jos mikä on katoava taiteenlaji. Raha ei tässä asiassa ratkaise, henkiset kantimet ennemminkin. Jos sattumoisin jotain sellaista näkee, se seisauttaa ja pistää tuijottamaan hönttinä ja toivoo, että se olisi totta. Osaako joku oikeasti olla vielä romanttinen?

1.4.2009 keskiviikko (23:00) ~ jännittää sano mummo, kun kahvimerkkiä vaihtoi

Voi taivas. Olo on taas mitä parhain. Pää tukossa ja räkä tekee sinne pesää. Tuomaksella on ollut pientä flunssaa ja nyt se näyttäisi jääneen taloksi.

Päiviä on taasen vierähtänyt aika monta. Viikonlopusta ei ole jäänyt mielikuvia, kalenteri oli mukavan tyhjä niiltä osin.

Maanantaina painoin pitkää päivää töissä. Aina ei tiedä onko missään mitään järjen häivääkään, kun asialistalla on liian monta ranskalaista.

Tiistaina kävin Tuomaksen hoidossa kehityskeskustelussa. Täysin turha juttu, mutta onpahan taas noudatettu varhaiskasvatussuunnitelman pykäliä ja täytetty viisaitten tahto.

Tänään jäin jälleen töihin toviksi pidempään, josta hönkäsin Kannelmäen Terveystaloon astmakontrolliin. Täysin turha juttu sekin, tuoreita reseptejä lukuun ottamatta.

Tänään meidän firma virallisesti irtaantui aikaisemmasta emoyhtiöstä. Uusi nimi rekisteröitiin kaupparekisteriin tosin jo maaliskuun puolessa välissä ja siitä lähtien viralliset paperit on tehty uudelle nimelle.

Eilen saimme viimein, viime tipassa tietysti, uudet kirjepaperit ja -kuoret. Käyntikortit on vielä painossa ja henkilökortteja en ole vielä edes ehtinyt tilaamaan. Apinakartat ja referenssiluettelo olisi myös pikinmiten tehtävä uusiksi, samoin firman yleisesite. Mainostoimistolta tulee näille vielä layoutit, joten ei tarvitse itse kaikkea alusta alkaen väkertää. Nettisivuille pääsen luomaan sisältöä muutamien viikkojen sisällä. Uudet puhelinnumerot tulivat myös voimaan tänään - lankapuhelimet olivat salaperäisesti kadonneet yön aikana pöydiltä.

Tämäpä näistä, työkuvioista on vaikea päästä irti, kun ne tulevat uniinkin. Tai valvottavat aamuyöstä. Eipä sitä arkeen paljon muuta mahdukaan, kun illat kotonakin ovat niin lyhyitä. Paitsi, kirjoihin jään kiinni joka ilta ja se repäisee ihanasti hetkeksi irti omista murheista. Ahneella on paskainen loppu - varasin kirjastosta sunnuntaina kuusi kirjaa ja nyt ne jo odottelee yöpöydän lokerossa lukemistaan.



22.3.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ onpa konstikasta

Anteeksi sanattomuuteni. Kaksi viikkoa on vierähtänyt, viikko "lomaa" lusittu ja huomenna olisi puskettava taas töiden pariin.

Loma tuntui lomantapaiselta ainoastaan ne muutamat päivät, jotka vietimme mökillä. Menimme viikko sitten lauantaina ja palasimme tiistai-iltana. Mökillä elämä oli rauhaisaa ja päivä rytmittyi mukavasti. Olimme paljon ulkona, teimme lumitöitä ja puuhastelimme itse kukin kaikenlaista. Tuomas nukkui jopa päiväunia, joten sain mukavan breikin keskelle päivää. Illalla saunottiin, viriteltiin takkaan tuli ja katseltiin telkkaria. Toki mökkielämään liittyy monet arkiset askareet, mutta ne itse asiassa hoituvat ihan mukavasti, liikaa pingottamatta.

Kotona taasen, jo keskiviikkoaamupäivänä, tuli sohvalle pyllähdettyäni semmoinen levoton angsti - mitä nyt, mitä mitä mitä?!? Oli alettava suunnittelemaan synttäriviikonloppua, Tuomaksen viisveepäiviä. Pääsyy levottomuuteen taisi piillä kuitenkin jossain muussa. En tiedä. Tämä loppuviikko on kuitenkin ollut enemmän ja vähemmän työntäyteinen, joten se lomafiilis jäi mökkimaisemiin.

Kyllä se vaan on niin, että lomalla on päästävä jonnekin pois, ei se loma kotona tunnu lomalta.

Torstaina kävin kampaajalla ja treffasin illalla työkaverini Jumbossa, työasioiden merkeissä. Kuulin samalla viimeisimmät uutiset nimenmuutoksen ja irtaantumisen rintamalta. Firman uusi nimi on nyt julkinen. Sain nimen tietooni sivuteitä jo ennen lomaa, mutta nimeä ei ollut siinä vaiheessa virallisesti vielä julkistettu. Uusi ilme ei ainakaan toistaiseksi ole sykähdyttänyt minua siinä määrin, että voisin sanoa pitäväni siitä. Toivon, että herrat kaikessa viisaudessaan eivät nielisi kaikkea mitä mainostoimisto ehdottaa. Kaikesta huolimatta, huomenna on edessä uusi, jännittävä työpäivä.

Nyt viikonloppuna olemme siis juhlineet Tuomaksen viisveesynttäreitä. Lauantaina oli kylässä yksi hoitokaveri, Joonas, sekä ex-hoitotäti Pia sekä hänen lapsensa Pauliina ja Samuli. Vauhtia riitti. Huh.

Tänään sunnuntaina paketteja kertyi iso kasa mummeilta ja vaareilta sekä kummeilta ja kaveriperheeltämme Hannalta, Krisulta, Cecilialta ja Johannakselta. Kun muksut pääsivät vauhtiin, melua riitti kuin melukylässä. Tarjoiluja jäi niin reilusti yli, että vien suurimmat makeat huomenna porukoille töihin, eipähän tarvitse itse niitä mässätä.

Nyt ruuasta puheen ollen, maha mouruaa, joten taidanpa hyökätä tähteiden kimppuun, voileipäkakkua ja lohipiirakkaa. Nam! Kiitokset mummille avusta!

8.3.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ pitkän päivän ilta

Hämmentävä ilta. Pikkumies taisi olla vähän väsynyt, sillä oli jo nukahtanut sänkyynsä, kun tulin suihkusta varttia yli seitsemän. Olihan meillä toki hieman erilainen sunnuntai, kun Jukka, Nina ja Pinja kävivät kylässä. Mukavaa oli. Höpöteltiin, herkuteltiin ja ihmeteltiin vauvaelämää.

Vieraiden lähdettyä painuin Tuomaksen kanssa ulos happea haukkaamaan. Kieltämättä poika kirmasi kinoksissa ja viiletti hangilla kuin kesälaitumille päässyt polle, joten ihmekös tuo että väsytti. Kotiin tultuamme olikin jo nälkä, joten iltapala tuli poikkeuksellisesti hoideltua ennen suihkua. Suihkussa huomasin, että poika alkoi olla aika tööt, joten huikkasin Valtolle että alkaisivat mennä jo hampipesun kautta sänkyyn. Nukkumatti oli jo ehtinyt käymään ennen iltasatua.

Uni tekisi gutaa äidillekin. Viikonlopun unisaldo ei paljonkaan poikennut normaalista arkiyöstä. Liian vähän. Kukaan ei käske lukemaan ja lusikoimaan jäätelöä puoli yhdentoista aikaan illalla. Himot ne on hiirelläkin.

Muutoin meille ei taida ihmeempää kuulua. Eilen Tuomas oli papan ja siskoni Hennan kanssa pulkkamäessä Malmin lentokentän kupeessa olevalla jätemäellä. Se on nostalginen paikka, sillä olenhan pienen lapsuuteni asunut Puistolassa ihan vieressä ja käynyt kerran jos toisenkin kokemassa vauhdin hurmaa samaisessa mäessä.

Äsken pistin kuoriin viimeiset syntymäpäiväkutsut. Osa lähti postiin jo perjantaina ja nämä viimoiset siis huomenna. Viime viikolla törmäsin päistikkaa siihen faktaan, että Tuomaksen viisveepäivä on jo kohta, enkä ole edes miettinyt miten synttäreitä vietetään. Aikani asiaa pähkäiltyäni päätimme, että synttärit järjestetään tänä vuonna hieman erilailla, sillä Tuomas haluaa kovasti kutsua muutaman hoitokaverinkin juhliin.

Voi sitä nuorta rakkautta. Hoitotäti kertoi perjantaina, että Tuomaksella on jo morsmaikkuehdokas ja nuoripari oli käsi kädessä, neidon posket punastuksesta helottaen, kävellyt omaan nurkkaan leikkimään.

Ensi viikolle on kalenterissa jo paljon tekemistä, muutama kokous ja lomillekin pitäisi lähteä. Maaliskuun loppu ja nimenvaihdos ynnä muut muutosrumbat lähestyvät uhkaavasti. Moni asia on vielä auki ja tekemistä on enemmän kuin uskallan ajatella. Mutta viikon päästä on siis talviloma, vaikkakin kevät kukkii rinnassani jo täyttä häkää.




3.3.2009 tiistai (klo 22:00) ~ Laughing out loud :)

En voi muuta kuin hämmästellä yksinkertaisuuttani, tässä päivän parhaat naurut. Tyhmä puujalkavitsi sai suosiota ainakin meidän toimistolla ja kun elämä muutoin tuntuu ankealta, jokainen nauru on kultaa kallimpaa.

Työkiireet ovat aavistuksen helpottaneet. Ehdin jopa melkein aloittaa kasan alimmaiseksi hautautuneiden hommien suunnittelun.

Ajelin alkuviikon isäni autolla, kun teimme vaihtokaupan jotta faija saisi käytettyä meikäläisen käytössä olleen biilin katsastettavana. Tänään sain armaan vanhan hopan takaisin ja minkäs sille mahtaa; onhan se vanha ja villi rippikoululaisen ikäinen, silti maailman paras auto. Kunnes voitan lotossa ;)



1.3.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ Huokaa sydän, älä halkea

Sanat on jumissa, mieli maassa mudassa rypemässä ja into kateissa. Ei vaan nappaa.

Viikko on ollut rankka. Viikonloppukin meni vähän niin ja näin.

Ainoa lohtu, jos sitä nyt lohduksi edes voi sanoa, on se että on viimeinkin maaliskuu ja kevät on aavistuksen lähempänä. Valoisammat aamut ja illat ilahduttavat, mutta talvi saisi nyt jo suksia kuuseen.

Menneen viikon positiivisin "yllätys" oli se, että saksalainen kusti oli viimeinkin hoitanut hommansa ja firman postin joukosta löytyivät nämä. "Nopeasti ja vaivattomasti" - HAH -ehkä ensi vuosituhannella!

Työasioista tuli mieleen se, että tässä joku viikko takaperin tukkureissulla haksahdin uuteen lumoavaan orkideaan. Nyt huoneen ikkunalaudalla koreilee siis jo kaksi ja hyvin näyttävät viihtyvät. Jos vaan töiden tohinassa muistaisin niitä hoitaakin...


Nyt on sen verran tapuli jäässä, ettei tähän taida auttaa kuin... pari erää Tower Blasteria ja yöunet, jotta uusi viikko saadaan käyntiin. Kokeilkaa, siihen jää koukkuun. Toinen vanha suosikkini on Gold Strike. Hulluilla on halvat huvit, idiooteilla ilmaiset :D

22.2.2009 sunnuntai (klo 21:00) ~ Pala taivasta

Mennyt viikko oli yhtä helvettiä. Töitä, töitä ja ylikierroksilla käymisen tuskaa.

Valto lähti viikonlopuksi kaverinsa mökille. Kun kuulin Valton viikonloppusuunnitelmista, buukkasin Tuomaksen lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi mummille yökylään. Tarvitsisin aikaa itselleni. Aikaa ajatella ja olla hiljaa, yksin. Sen verran olen tajunnut, että jos en itse ajattele itseäni, ei sitä tee kukaan mukaan. Vaikka välillä niin toivoisinkin ;)

Pappa haki Tuomaksen lauantaina puoliltapäivin. Lähdin vähäksi aikaa kaupoille kiertelemään. Löysin yhden ihanan kevättakin ja suurta syntiä tuntien ostin sen, kuitenkin. Vihon viimeiseksi kävin ruokakaupassa, kun jääkaappi ammotti tyhjyyttään.

Yksin kotona oleminen on jotenkin epärealistista. Epätodellista. Siinä menee pasmat sekaisin. Ei oikein tiedä mitä tehdä, haluisi tehdä kaikkea ja ei mitään, käyttää jokaisen sekunnin hyödyksi ja nauttia joka hetkestä.

Mikä lie kriisin poikanen ollut, päätä särki hitonlaisesti eikä siihen auttanut kourallinen buranoitakaan. Iltaa kohden päänsärky helpotti. Nautin omasta rauhasta ja yksin olemisesta, se on sen verran harvinaista herkkua.

Näin perjantaina mainoksen, että Lost alkaa viides päivä maaliskuuta. Pakkohan ne melkein vuoden tallennettuna olleet jaksot oli nyt siis katsottava pois. Välillä surffasin vähän netissä, herkuttelin ja taas katsoin Lostia. Se on ainoa telkkarisarja, jota olen edes yrittänyt seurata. Muutoin en paljon telkkaria katso. Ei ole aikaa, eikä kauheasti kiinnostakaan. Mielummin luen hyvää kirjaa.

Haaveilen aina sikeästi ja pitkään nukutusta yöstä, mutta taidan olla alitajuisesti liian kovassa käymistilassa, jotta yöstäkään tulisi rauhallinen. Näin omituisia unia, olin puoliksi hereillä, puoliksi unessa, en saanut unta ja silti olin jossain levottomassa horroksessa.

Jostain syystä aamukahvi maistui kuitenkin taivalliselta. Ihan aamu. Aamupalan jälkeen silittelin tulevaksi viikoksi omia vaatteitani ja Valton kauluspaitoja. Pilkoin kattilaan perunaa ja porkkanaa illalla tehtävää kalakeittoa varten. Radiosta sattui tulemaan hyvää musiikkia, joten arkinen perunoiden kuoriminen sai uutta vauhtia, kun siinä innostuin takamusta keikuttamaan musiikin tahdissa.

Iltapäivällä olikin aika lähteä hakemaan Tuomasta, joten haikeana hyppäsin auton rattiin ja heitin hyvästit omalle ajalle. Tuomas oli viihtynyt mummin ja papan hoivissa, kuten aina. Ruuan jälkeen kävimme papan kanssa lävitse vielä metsäveroilmoituksien asiat ja pistimme paperit kuntoon. Sen jälkeen olikin jo aika lähteä kotia kohti.

Oli aika laskeutua maan pinnalle.

9.2.2009 maanantai (klo 21:45) ~ Bittejä poikittain, perhana!

Sana "kaaos" kuvaa hyvin tätä päivää. Aamusta anivarhain, hädin tuskin unihiekat silmistä pyyhkineenä, olen kytännyt kelloa, ettei se vaan lyö yhdeksää ilman minua. Ne pirulliset Madonnan konserttiliput ovat riivanneet minua unia myöden viime viikosta asti.

Puoli yhdeksän aikaan toimistomme ala-aulaan ilmoittautui viisi IT Infran innokasta nörttiä. Tietysti, juuri samana päivänä, he tulivat asentamaan uudet Officet, Outlookit ja päivittämään toiminnanohjausjärjestelmän. Tuliset hiilet polttelivat kantapäitäni, kun opastin miehet pelipaikalle, kävimme läpi tarvittavat asiat ja he pääsivät aloittelemaan oman urakkansa.

Viittä vaille ysin parkkeerasin omalle tuolilleni ja tutkailin, olenko vielä sisäänkirjautuneena Lippupisteessä vai jo kolkuttelemassa oven väärällä puolella. Kun kello viimein asettui yhdeksän reikäreikään, Lippupisteen sivut potkaisivat minut pihalle. Uuden entryn myötä avautui uusi sivu, jossa ilmoitettiin, että lipunmyynti alkaa klo 9, odottele vaan rauhassa. Ihanko tosi?

Hetkeen en päässyt minnekään. Menin, yritin ja peruutin, virkistin ja klikkailin. Minuutit juoksivat. En ollut kuitenkaan hädissäni. Työkaverini oli nimittäin läheisellä Vantaanlaakson ärrällä jonossa neljäntenä, joten arvelin, että hän soittaa hyviä uutisia tuota pikaa.

Siinä sivuja edestakaisin veivatessa pääsin kuin pääsinkin eteenpäin. Sain valittua haluamani määrän tikettejä, mutta siihen matka tyssäsikin. Tyssäsi kerran ja toisenkin. Kunnes jämähti lopullisesti.

Työkaverista ei kuulunut mitään. Jätin koneen odottelemaan suosiollisempaa bittiavaruutta ja kävin valmistelemassa neukkarin vuosiehtoneuvotteluja varten. Kävin tiedustelemassa oliko nörteillä homma hanskassa ja hanskat tallessa. Olivat ne. Kello raksutti jo yli puoli kymmentä ja työkaverista ei kuulunut edelleenkään mitään.

Palasin koneelle. Pääsin säälittävään Habbohotellityyliseen jonoon, jossa kerrottiin kuinka monen sekunnin päästä pääsen eteenpäin. Siinä sompailin taas edestakaisin. Pääsin askeleen eteenpäin, kunnes jouduin taas pisteeseen nolla. Siinä tukkaa haroessa huomasin, että sivuhan ohjautui ihan toiseen osoitteeseen www.lippu.fi osoitteen sijaan. Pistin osoiteriville muilla sivuilla vilahtaneen www.eventim.fi ja jo alkoi tapahtua. Historiaa oli Habbojono, edessäni aukeni lipputaivas. Vaikka hidas ja epäuskottavan oloinen olikin. Kuusi lippua kiitos, tililtä kolahti 609 euroa. Siinä se yhtäkkiä oli. Kello oli tasan kymmenen.

Soitin työkaverille, ettei jonottaisi enää. Kukaan ärrältä ei ollut kuulemma saanut lipun lippua. Yhteydet eivät toimineet. Uskomatonta. Surkeaa toimintaa Lippupisteeltä. Nettivaraaminen - itse asiassa nettiostamistahan se oli, sillä maksamatta hommasta ei selvinnyt, toimi justiinsa niin takkuillen kuin olin odottanutkin. Jopa surkeammin, sillä ostajalta meni totisesti luottamus koko järjestelmään. Uskon vasta kun näen liput. Sen verran epäileväinen maku seikkailusta jäi, että en voi muuta kuin toivoa saavani rahoilleni vastinetta.

Nörtit kärkkyivät jo ovenpielessä. Jostain syystä kun meikäläisen kone oli listan kärkipäässä kaikista aparaateista. Päästin mikromikon työn touhuun ja siinä se loppupäivä sitten menikin. Asennukset menivät hyvin, mutta verkko oli hidas kuin 33k modeemi. Jokainen ohjelma ja tiedosto avautui puoli päivää ja siinä ajassa katosi järki ja usko tämän päivän tietotekniikkaan.

Kiireellä kotiin, ruokaa perheelle, kipin kapin ruokakauppaan. Ostin itselleni kaupasta kimpun tulppaaneja. Tulppaanit tuovat tähän kaoottiseen arkeen jotain kaunista ja herkkää. Minusta olen ne ansainnut.

8.2.2009 sunnuntai (klo 21:30)

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen ääniltä erottaa
astioiden helinää.

Toukka tiskaa.

(Risto Rasa)

Kylläpä alkoi jo nukuttaa. Luin Grishamin Testamenttia omassa sängyssäni ja odottelin pojan nukahtamista. Olisin niin helposti voinut vaan sulkea silmät ja antaa unien tulla.

Silti, tässä istun. Viikot puksuttavat ohi kuin päättymätön tavarajuna.

Viime viikko oli kiireinen. Emoyhtiöstä irtautuminen on totisesti käynnissä, ajatuksissa ja keskusteluissa, suunnitelmissa ja toimenpiteissä. Aikaa on vielä, mutta vääjäämättä se käy vähiin.

Tänä lauantaina matkasimme Forssaan, Valton vanhempien luo. Tuomas oli taas innoissaan kissoista ja koirista. Niin innoissaan, että tänäkin iltana vielä meidän viis vee  viiletti nelivetona pylly pystyssä pitkin parkettia ja totesi, että hän on Hanna-koira ja tottelee vain sitä nimeä. Auta armias, ihan kuin näiden miesten kanssa ei muutenkin ole tarpeeksi tekemistä, järjissään pysyminenkin kun on työn takana sekin välillä.

Joka tapauksessa, Forssassa viihdyttiin hyvin. Valto sai ennakkona syntymäpäivälahjaksi videokameran. Toivottavasti meidän omia hassuja kotivideoita ei nähdä pian telkkarissa ;) Kotiin matkasimme sankassa sumussa pitkin hämyisiä teitä. Huh. Olen liian kaupunkilainen, jopa täällä "maalla" ja kaipaan katuvaloja.

Tänään sunnuntaina kävimme "pitkästä aikaa" myöskin minun vanhempieni luona. Mummi kävi pari viikkoa sitten Jorvissa kiskaisemassa kitusiin jodipillerin kilpirauhashoitona ja on tästä syystä hohtanut vihreänä siitä saakka ja on ollut karanteenissa sen vuoksi.

Ei siis mitään ihmeempää. Jopa tylsän ankeaa arkea. Noin pidemmän päälle. Kiireiset arkipäivät takaavat sen, että viikonloput tulevat aina yhtä nopeasti. Samoin sunnuntai-ilta koittaa aivan yhtä yllättäen. Mitä tästä kaikesta sirkuksesta jää käteen? En tiedä.

Tänä iltana kampesin itseni liian pitkän tauon jälkeen kuntopyörän selkään. Leevi & The Leavings lauloi mp3-soittimessa miestenlehdissä pyllistelevästä Kyllikistä ja sykkivästä toteemipaalusta. Tulin paremmalle tuulelle ja tunnen itseni, ainakin hetkellisesti, kymmenen vuotta nuoremmaksi kun vanhat, kangistuneet nivelet saivat taas kyytiä. Olkoot suomalaista junttipoppia, mutta Leevi on loistava :)

Tässä kaikki tällä erää. Kaikki, kun ei edes oikeastaan ollut mitään hämmästyttävää kerrottavaa. Mieleni tekisi paria paahtoleipäsiivua. Meidän perhe, tai ainakin minä ja Tuomas, ollaan hurahdettu pitkästä aikaa paahtoleipään. Oululaisen REILU-vehnälesepaahtoleipä on ihan must ja nam.  Ettäs tiedätte ;)

Huomenna pääsen menettämään hermoni, kun yritän saada pomolle kuusi lippua Madonnan keikalle. Argh. Tukkaa lähtee jo nyt päästä. Tampereen emoyhtiön sihteeri on ennen hoitanut konserttiliput ja niitä on annettu asiakkaille. Liian myöhään kuulin, että lippuja on saatu hankittua ennakkoon erään Clubin kautta. Rekisteröidyin firman nimissä clubiin, mutta liian myöhään, senkin lippukiintiö oli jo varattu kokonaan. Joten, huomenna maanantaina klo 9 olen todennäköisesti muutaman muunkin kanssa kiroillen pitämässä netti- ja puhelinlinjoja kuumina. Kuulemiin!

1.2.2009 sunnuntai (klo 22:00) ~ Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Olipahan taas viikonloppu. Aikaansaamattomuuden huippu. Vetämättömyyden perimmäinen olotila. Ensimmäisen kerran astuin ovesta ulkoilmaan tänään sunnuntai-iltana, kun vein roskapussin ja kävin laittamassa auton tolppaan aamua varten.

Lauantaina ehdoton ei, liikaa pakkasta. Eikä mulla ollut sellaista sissimeininkiä lähteä miinus kahdeksaantoista niin kuin joskus kun elohopea kerskuu lukemillaan. Ei myös siksi, että Tuomas nuuskuttaa nenäänsä räkäisenä. Tänään olisi jopa voinut mennäkin, mutta päivä hujahti mennä muissa askareissa. Minne se meni? Mitään ei olevinaan tehty. Paitsi siivottiin, laitettiin ruokaa, pestiin pyykkiä, leikittiin, tehtiin huomiseksikin ruokaa, jonka vuoksi mielenkiintoinen National Geographicin dokkari jäi kesken, kun koko kalakeiton teko oli unohtua tykkänään.

Sama se. Ensi viikonloppuna mennän lauantaina Forssaan, joten eipähän tartte kotona homehtua.

Huomenna pääsee taas töihin pudistelemaan sammaleet poskilta ja porskuttamaan sata lasissa. On ollut kiirettä. Lievästi sanoen.

Viime viikolla kysäisin pomolta lomien pitämisestä. Firman nimi vaihtuu maaliskuun lopussa ja samalla rysäyksellä irtaudumme lopullisesti emoyhtiöstä seisomaan ihan omille, uusille jaloillemme. Perinteisesti olen pitänyt talviloman maaliskuun vikalla viikolla, Tuomaksen synttäreiden aikoihin. Nyt ajankohta ei pomon mielestä kuitenkaan sovi, kun pahimmat kiireet ajoittuvat juuri maalis-huhtikuun vaihteeseen.  Joten missä välissä sitä lomaa sopisi pitää? Meillä aloitti uusi apulainen tiistaina ja hän on huhtikuun alkuun töissä, näillä näkymin. Pomo oli sitä mieltä, että kunhan ei maaliskuun lopussa, milloin vaan, parempi pitää lomat pois ja mieluiten sillä aika-akselilla kun meidän apulainen on vielä kuvioissa mukana. Joten, mikäs tässä, kaksi viikkoa lomaa siis tiedossa huhtikuun yhdeksänteen päivään mennessä :) Pakkohan ne on pomon käskystä johonkin rakoon sovittaa :)

Viime viikko oli aika sutinaa täynnä, töissä ainakin ja rivakkaa sivakointia on tiedossa tällä tulevalla viikollakin. Tiistaina menen FC Sovelton koulutukseen Pasilaan ja loppuviikosta pitäisi aloitella toiminnanohjausjärjestelmän uuden version koekäyttö.

Mitä muuta.. Päätä ihan särkee tämän yltiöpäisen riehakkaan viikonlopun seurauksena ;) Ulkoilma olisi varmaankin tehnyt terää.

Luettujen listaan lisätty Sidney Sheldonin "Kun taivas putoaa". Täytyy päästä kirjastoon. Tahtoo lisää Grishamia tai Gerritseniä. Vaikka omassa hyllyssäkin olisi muutama helmiehdokas odottamassa.

Nyt suu suppuun ja petiä sekä uusia haasteita kohti. Hyvää yötä ja huomenta!





25.1.2009 sunnuntai (klo 21:30) ~ terapian tarpeessa

Aika tyhjä pääkoppa. Viikonloppu on niittiä vaille paketissa ja aivotoiminta on ollut narikassa, joten sana-arkun saranatkin ovat päässeet ruostumaan. Etenkin kun ottaa huomioon, että viikonloppu on vietetty kotosalla perheen kesken vailla muun maailman älyä.

Ihastuttava asia viikonlopussa on lumi. Kävimme Tuomaksen kanssa sekä eilen että tänään ulkona ja kaikkea muuta kuin talvi-ihmisenä myönnän että lumi ja sen valon kajo, luonnosta hehkuva kosteus ja  rattikelkan perässä vetäminen olivat jotenkin epätodellisen terapeuttista.

Kävimme läheisen metsän laidalla laskemassa vähän mäkeä, siitä jatkoimme matkaamme koulun pihalle ja yllätyksekseni, urheilukenttä oli jäässä ja jäällä muutama luistelija. Tuomas seurasi luistelijoita ilmeisen innostuneena. Lähdimme eteenpäin. Koulun toisella laidalla oli tolkuttoman iso lumikasa, josta poika laski pyllymäkeä ehkä sata kertaa.

Tänään kävimme jälleen katselemassa luistelijoita. Tuomasta selvästikin kiehtoo luistelu, mutta puheista huomasin, että poikaa selvästi epäilyttää se, että hän ei taida sitä ihan heti osata. Kerroin, että ei tarvitsekaan osata. Meillä on yhdet luistimet kaapissa, täytyy varmaan kokeilla olisiko ne jo sopivat ja viedä Tuomas kokeilemaan.

Mitäs muuta? Keskiviikkona kävin kampaajalla. Tukka on taas kuosissaan. Illat kuluvat pitkälti muutoin arkiaskareissa, mutta Tuomaksen nukkumaan menon jälkeen luen ja luen. En ole aikaisemmin jostain syystä lukenut John Grishamin kirjoja, mutta viimeksi kirjastosta nappasin "Partnerin" ja se koukutti minut tietty ihan täysin. Siinä oli loistava juoni. Nyt aloitin Tess Gerritsenin "Kaksoisolennon". Sekin on tosi hyvä, mutta painii samassa sarjassa Patricia Cornwellin Scarpettojen kanssa ja niistä sain melkein jo yliannostuksen kesä-syksy akselilla. Grishamia täytyy saada lisää. Lukeminen on terapiaa, samalla tavalla kuin lumi. Yllätyin itsekin, miten lumesta nyt pidin. Yleensä kun lähinnä kiroan sitä kaivaessani autoa hangesta ;)




19.1.2009 maanantai (klo 21:45) ~ Aika parantaa sen, mihin järki ei pysty

Se oli sitten A-virus, influenssa. Valto kävi viime keskiviikkona lääkärissä ja testillä selvisi tuokin seikka. Todettakoon, että kyllä se tavallisesta flunssasta erottui.

Nyt on sairaana myöskin työkaverin mies. Kuumeessa ja niin kipeenä. Sairastuneiden piiri laajenee.

Meillä taudista on pahin nyt takana. Toivottavasti. Valto ja Tuomas palasivat tänään myös töihin ja hoitoon. Viime viikon torstain ja perjantain miehet potivat tautia yhdessä kotosalla.

Viikonloppua vietimme rauhallisesti, sattuneesta syystä. Kalenterissa oli kuitenkin lauantai-illaksi meno, mutta onneksi se ei meiltä vaatinut suurempia ponnisteluja. Nauruhermoja kutkuteltiin Helsingin kaupunginteatterissa "Juorujen" parissa. Farssikomedia parhaimmasta päästä :)

Tuomas oli mummilla yökylässä. Sunnuntaiaamuna nukuimme pitkään, liian pitkään. Havahduin yhdeksältä ja tuumasin, että nukun vielä hetken, kun väsytti vielä niin makoisasti. Kerrankin kun sai nukkua. Heräsin varttia yli yksitoista. Aamupala ja askareita. Siivosimme. Ihan kuin sitä ei parempaa tekemistä keksisi, kun poika on yökylässä.

Sunnuntai meni siis hukkaan siinä mielessä, että olisi kerrankin ehtinyt tekemään jotain siltä pitkältä listalta "ihanaa, tee näitä sitten kun on aikaa ja vapaata" ;) Ei, me siivosimme. Nääh, huusholli kaipasi imuria ja rättiä. Velvollisuudet ensin, huvitella ehtii haudassakin ;) Vai miten se meni? ;)

Töissä eletään taas kiireisiä aikoja. Meidän apulainen lopetti viikko sitten ja uusi apulainen EilaKaislalta tulee vasta ensi viikon tiistaina. Apua. Uudet serverit tulee huomenna ja loppuviikosta pitäisi alkaa toiminnanohjausjärjestelmän uuden version koekäyttäjäksi. Kaikkea pientä nysvättävää riittää, joten ei tarvitse haukotella päätteen ääressä.

13.1.2009 tiistai (klo 21:00) ~ Karhunpoika perheineen sairastaa

Muhkurainen on tämä elämän tie. Ei tämä vuosi kovin hulppeasti lähtenyt käyntiin. Aivot ovat olleet narikassa viimeiset päivät. Nyt, viidentenä päivänä alkaa synapseissa jälleen olla elämää.

Meillä sairastetaan oikein porukalla. Minä hävisin taisteluni räkää ja ärhäkkää keuhkoputkipöpöä vastaan viime perjantaina, jonka jälkeen viikonloppuna en pystynyt muuhun kuin vaihtamaan makuu- tai istuinpaikkaa. Pää oli täynnä räkää, kurkku ja keuhkot hajalla. Maanantaina menin töihin, kun kuumekin oli laskusuunnassa. Ajattelin, että käyn vaan piipahtamassa ja tulen sitten kotiin lepäämään. En tullut. Koska kohtasin konttorilla käheänä raakkuvan, varmaankin samaa tautia sairastavan työkaverini, joten päädyimme yskimään toimistolla kilpaa keuhkomme pihalle.

Myös Tuomas aloitti sairastamisen perjantaina. Hoidosta soitettiin varttia vaille neljä, että pojalla on lämpöä. Kyllä kyllä, olin käytännössä jo melkein menossa. Kotona poika makasi uupuneena sohvalla, ei syö, makaa vaan. Myöhemmin yökkää sohvalle ja oksentaa vessaan. Lauantaina ruoka maistuu taas, ei oksentelua eikä kuumetta. Paitsi illalla melkein neljäkymmentä mittarissa. Sunnuntaina ja maanantaina ei kuumetta. Mutta tänään tiistaiaamuna mittariin pärähti jälleen kuumelukemia.

Maanantaina Valto kotiutui töistä kolmeysin kuumeessa ja mies potee edelleen. Yskää tässä talossa riittää.

Mummi aloitti yötä myöden yskimisen lauantaina. Nyt kortisoonikuurin aloittamisen myötä sanoo voivansa jo paremmin.

Pappa sairastui tänään. Minun isäni siis.

Ja siskoni Hennakin tämä jo kävi läpi.

Sairastamme siis koko perheen ja puolikkaan suvun kera. Ja pakkohan siellä töissäkin on oikein kaksin voimin tartuttaa työkavereita.

Huomenna olen lähdössä työasioissa Tampereelle. Atk-koulutuksien pilottiryhmän suunnittelupalaveriin. Firman omistajanvaihdoksen ja tulevan nimenmuutoksen johdosta yksi jos toinenkin asia tulee muuttumaan, niin myös nämä huomenna käsiteltävät atk-puolen asiat.

Nyt kone kiinni, iltapalaa huiviin ja nukkumaan. Tai mitä siitä sitten tuleekin. Neljättä yötä olen nukkunut märissä lakanoissa (eikä kyse ole märistä unista). Henki korisee ja vinkuu, yskittää ja nuhattaa. Tuskanhiki kastelee lakanat ja sen jälkeen tulee kylmä nihkeys ja vilu. Kunpa vain saisikin nukuttua. Ja kaikki voisivat olla jälleen terveitä.

7.1.2009 keskiviikko (klo 23:00) ~ Epäröinnin kynnyksellä, kysy kuinka paljon rohkeutta
uskallat tänään jättää käyttämättä? 

Tuntuu hyvältä olla taas elämän syrjässä kiinni. Joulun pyhät ja lyhyt loma on nyt historiaa ja olen todellakin valmis uuteen vuoteen. Tähän vuoteen. Kun ahteri alkaa kasvattaa juuria pehmeään nojatuoliin, on syytä huolestua. Nenän varressa kukkivat joulusuklaat, entisestään levinnyt ahteri ja Elisabeth Adlerin "Rakkaus Pariisissa" siirappiooppera oli viimeinen niitti.

Kerran kun on päässyt nukkumisen makuun, sitä oli kuin unessa koko päivän. Olisin voinut vaan nukkua.  Täytyy myöntää, että meillä ei lomalla pahemmin stressattu kasvatusperiaatteista mitä tuli telkkarin katseluun ja laiskotteluun. Otettiin häpeilemättä iisisti, vailla tunnontuskia, kun kerrankin oli aikaa. Sillä sitähän me, minä, olemme kaivanneet ja tarvinneet. Yhdessäoloa. Nyt tylsä arkinen aherrus ja duunarin hommat kuulostavat kerrassaan kiehtovilta. Hiljentävä breikki oli ehdottomasti paikallaan ja nyt tunnen sen tehneen tehtävänsä. Kaipasinkin jo äksöniä!

Kaipasin myös jotain uutta. Kaipasin muutosta. Nettisivujen ulkoasun updeittaus on ollut se kotirintaman projekti, jonka aikataulu on lotissut mennen tullen. Nyt on kuitenkin aika astua ulos kaikista vauva- ja tenavakuteista, sylkäistä tutit syrjään, lopettaa lässytys ja tarkastella maailmaa kolkyt ja risat äidin näkövinkkelistä. En etsi: löydän. Näin sanoi aikoinaan Pablo Picasso. Aion tehdä samoin, vaikka ihailenkin enemmän hänen tuttavansa Dalin kätten jälkiä.

Tervetuloa mukaan!

Ei ihan Dalia, eikä Picassoakaan. Vaan jumalainen orkidea, joka puhkesi myöskin kukkaan pitkän hiljaiselon jälkeen.