YHDEKSÄN KUUKAUDEN PÄIVÄKIRJA

 

 

[Viimeisin merkintä alhaalla]

25.7.2003 perjantai / positiivinen raskaustesti

Niin siinä sitten vaan kävi. Raskaustestiin piirtyi kauniisti kaksi selkeää, punaista viivaa. Mökin kuistilla sitä yhdessä ihmeteltiin. Se oli kp 33/?. Viimeiset kuukautiset alkoivat 23.6., jonka jälkeen en sitten e-pillereitä enää ottanut. Tarkkaa kierron pituutta en voi tietää. Arvioin, että tunnistin ovulaation aika hyvin, häiden jälkeen. Se, että tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta, oli meille aikamoinen yllätys. Olimme varautuneet pidempäänkin yrittämiseen. Kaiken lisäksi emme edes vielä niin "yrittäneet", vaikka kyllähän sitä kuherruskuukautta iloisesti vietettiinkin ;) Olen kyllä lukenut jostain, että pillereiden pois jättämisen jälkeen saattaa tulla jonkinlainen hedelmällisyyspiikki, en sitten tiedä onko siinä mitään perää. Kenties J

Edellisenä viikonloppuna ja vielä maanantainakin nipisteli mahanpohjaa aika lailla ja tiistaina oli pientä huonovointisuutta. Teinkin keskiviikkona 23.6. ensimmäisen raskaustestin (kp 31/?). Predictorin testi-ikkunoihin tuli kuitenkin vain yksi täplä. Rehellisesti sanottuna en voi sanoa, että toisessa ikkunassa olisi mitään näkynyt. Tarkkaan kun katsoi ja käänsi tietyllä tapaa valon suuntaan, saattoi puoleksi kuvittelemalla nähdä jotain täplän näköistä toisessakin ikkunassa ;) Hormonitoiminta oli ilmeisesti vasta pikku hiljaa käynnistymässä. Perjantai-illan testi ei kuitenkaan jättänyt mitään epäselvyyttä J

 

26.7.2003 lauantai / RV 4+5

Mökillä ollaan, kuunnellaan kun sade rapisee kattoon. Vieläkään emme ole varmaan täysin tajunneet, mitä kahden punaisen viivan ilmentyminen todella merkitsee. Siihen taitaa kasvaa pikkuhiljaa. Tänään on ollut "hyvä päivä". Mahaa ei kipristele, eikä ole ollut yhtään huono olo. Sekä torstaina että eilen perjantaina tuli yököttävä tunne aina välillä. Ja paha olo ei ole yhtään kytköksissä kellonaikaan, tunne saattaa tulla missä vaiheessa vaan. Toistaiseksi mitään kummempia raskausoireita ei ole tullut, vain sitä mahan nipistelyä ja ajoittaista huonoa oloa. Rinnat eivät ole sen erityisemmin herkistyneet, eivätkä ne vielä ole hurjiksi meloneiksikaan kasvaneet ;) Eilen illalla tosin väsytti mielettömästi, mutta se saattoi johtua edellisen yön muutaman tunnin yöunista. En saanut nukuttua, kun maha tuntui koko ajan olevan niin jännittynyt. Se oli sellainen outo tunne.

Seuraava "jännittämisen" asia on se, että raskaus etenee normaalisti. Keskusteltiin siitä, milloin olisi hyvä aika kertoa vanhemmille ja kavereille. Vanhemmille luultavasti kerrotaan aikaisemmin. Saapahan äiti taas yhden unettoman yön ;) Äiti on menettänyt aina yöunet, kun ollaan kerrottu jotain suuria uutisia. Herkkä ihminen niin kuin minäkin ;) Kavereille asia paljastetaan, tai itse asiassa asia paljastuu itsestään, kun pidetään häiden rääppiäiset elokuun 30. päivä. Johanna on limulinjalla.

Nyt on arvioideni mukaan menossa 5. raskausviikko, rv 4+5. Laskettuaika olisi 29.3.2004. Nämä arviot varmasti tarkentuvat sitten neuvolassa ja ultrissa.

Emme halua tuoda raskautta vielä kovin aikaisessa vaiheessa julkisuuteen, sillä alkuaika on niin kriittistä. Keskenmenon mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Tämän vuoksi pidämme salaisuuden hetken itsellämme.

 

27.7.2003 sunnuntai / RV 4+6

Tultiin kotiin. Luimme kirjasta alkion kehitysvaiheita, katselimme edellisestä Tieteen kuvalehdestä kuvia kehitysprosessista ja samalla kertasimme hieman tietojamme keskenmenosta, tuulimunasta ja kohdunulkoisesta raskaudesta. Olen ehkä tietoisesti yrittänyt olla miettimättä ikäviä mahdollisuuksia, sillä niistä tulee vaan paha mieli. Juttelimme keskenmenon mahdollisuudesta, oireettomuudestani ja epävarmuudesta. Pieni skeptisyyden ilmapiiri valtasi talon. Masentavaa.

Selasin netistä vauva-lehden keskustelupalstaa. Viime viikkojen aikana minusta on tullut vakkarilukija, palstalta saa tietoa ja näkökulmia, vaikkakin tietoon tulee tietysti suhtautua terveellä kriittisyydellä. Monet sanovat, että alkuraskaus voi olla oireeton, oireet saattavat alkaa viikoilla 7-8 esimerkiksi. Jotkut taas eivät ole kokeneet pahoinvointia ja heikotusta ollenkaan. En tiedä, meikällä ei ole kummempia oireita. Välillä vähän nipistelee. Pää tässä taitaa enemmänkin olla kovilla. Ajoittaista hermostuneisuutta ja äkäisyyttä olen havainnut ;)

Jotta saisimme selvyyden, että kaikki on hyvin, ajattelimme käydä yksityisellä ultraäänessä. Hinnalla ei ole niin väliä, saisimmepa ainakin mielenrauhan tilanteesta. Neuvolassahan tuo ultra tulisi viimeistään eteen, mutta siihen on vielä niin pitkä aika. Keskustelupalstalla hyväksi ultraviikoksi nousi raskausviikko 7. Ensi viikko on kuudes raskausviikko laskelmieni mukaan, joten voisin varata ultran sitä seuraavalle viikolle. Voin tietysti kysyä lääkäriasemalta, voisimmeko tulla jo aikaisemmin. Lähinnä haluamme tietää, onko alkio ok ja kiinnittynyt normaalisti, vai onko kyseessä tuulimuna tai kohdunulkoinen raskaus. Minua henkilökohtaisesti pelottaa hieman ultraan meno, sillä silloin saadaan tuomio tilanteesta. Kovasti toivotaan, että kaikki on hyvin.

Nettikeskustelupalstoilta löytää paljon hyvää informaatiota ja kokemuksia, mutta valitettavasti sieltä löytää myös ikäviä kertomuksia. Silti, olen sitä mieltä, että on parempi tietää, kuin olla tietämättä.

 

29.7.2003 tiistai / RV 6+1

Varasin tänään ajan ultraan Kielotien lääkäriasemalle. Siellä olen käynyt aikaisemminkin ja olen ollut tyytyväinen henkilökuntaan ja palveluun. Ultraan mennään ensi viikon perjantaina eli 8.8.2003, tällöin pitäisi olla koossa rv 6+4. Alkion pitäisi näkyä hyvin, mutta hoitaja epäili kuullaanko sydänääniä vielä. Eipä se niin haittaa, haluamme vain nähdä tilanteen. Välillä nipistelee edelleen, mutta muuten vähäinen oireilu tuntuu aika oudolta, hiukan pelottavalta. Toisaalta yritän rauhoittaa itseäni sanomalla, että se on ihan normaalia.

Eilen kyllä, kun käytiin Itäkeskuksessa syömässä ja sen jälkeen haettiin valokuvat valokuvausliikkeestä, iski aikamoinen kuvotusaalto. Heikotti niin, että jalat ei meinannut kantaa. Ihmeteltiin kuvia hetken aikaa penkillä istuen, niin kyllä se siitä sitten helpotti. Ensimmäinen pahempi pahanolon tunteminen. Vatsa oli kyllä kurninut jo tunteja ennen syöntiä, joten liekö johtunut siitä. Tyhjää vatsaa kuulemma pitäisi välttää, jottei verensokeri pääsisi liikaa heittelehtimään.

En ole vielä soittanut neuvolaan. Mietin pitäisikö. Vai vasta sitten ultran jälkeen?

Onkohan ihan vainoharhaista olla näin epäileväinen ;)? Ehkä tämän uskoo kunnolla todeksi vasta sitten, kun näkee omin silmin J

 

7.8.2003 torstai / RV 6+3

Huomenna mennään ultraan. Hippasen jännittää. Vaikka jotenkin sitä on hiukan kasvanut jo ajatukseen, että ehkä tästä vauva vielä tulee J Huomennahan tilanteen sitten näkee.

Pahoinvointia on ollut, pientä etomista pitkin päivää, välillä vähän tai enemmän, välillä ei ollenkaan. Kerran tai pari mahassa on pistänyt aika mahtavasti, kun esimerkiksi töissä nousee tuolilta liian nopeasti. Se tuntuu koko kropassa viiltävänä pistona. Mitäköhän se on?

Palaan astialle huomisen jälkeen. Toivottavasti hyvien uutisten kera J Rv 6+3

 

8.8.2003 perjantai / RV 6+4

Mennessä matkalla puhuin, kuinka toivon, etteivät kaikki pienet oireet olisivat vaan valeoireita. Jonkun verran jännitti, kohta oltaisiin paljon viisaampia. Tulos oli joko tai.

Pikkuruinen sydän siellä välkkyi, kuin kynttilän liekki. Lääkäri (Bruno Cacciatore) sai sydänäänet kuuluviin ja ne tuntuivat uskomattoman valtaisilta verrattuna pienen pieneen olentoon, joka näkyi screenillä. Kohdusta löytyi yksi sikiöpussi, jossa on yksi elävä sikiö. Näin lääkäri kirjoitti lausuntoon. Pääperämitta on 5 mm (hurjan iso, eikös ;)). Mitat vastaavat raskausviikkoja 6+4, joka on omankin laskelmani mukainen. Laskettuaika on 29.3.2004. [Ultrakuvat]

Ultran jälkeen käytiin pizzalla ja hymyiltiin kuville, joita saatiin mukaan. Kaupasta ostin lempparilimua, kyllähän tätä pitää hiukan juhlistaa :D

Vieläkin tuntuu uskomattomalta se, kuinka nopeasti asiat ovat edenneet. Ei meistä kumpikaan osannut odottaa, että tässä vaiheessa oltaisiin jo "näin pitkällä". Olimme ajatelleet, että kyllä siinä pari tai useampikin yritys menee. Mitä vielä! Onneksi on kuitenkin vielä seitsemän ja puoli kuukautta aikaa valmistautua. Muuttokin tulee juuri eteen kuukautta ennen laskettua aikaa. Toivottavasti kummatkin tapahtuu ajallaan, ettei kaikki mene ihan sekaisin.

Soitan heti ensi viikon alussa neuvolaan. Kyllä nyt on hirmun helpottunut olo, kun kuuli ja näki, että ainakin tähän asti kaikki on ok. Voidaan hyvillä mielin viettää perjantai-iltaa J

 

10.8.2003 sunnuntai / RV 6+6

Eilen kerrottiin Valton vanhemmille. Tänään kerroin puhelimessa äidilleni. Varovaista iloa ja onnitteluja J

 

14.8.2003 torstai / RV 7+3

Tänään sain viimeinkin varattua neuvolan. Ensimmäinen käynti on 8.9. klo 8:00. Neuvolan täti onnitteli vilpittömän tuntuisesti ja kysyi, onko kaikki tähän asti mennyt hyvin. Vastasin kyllä. Ensimmäiselle neuvolakäynnille kannattaa kuulemma valmiiksi miettiä kaikki perinnölliset sairaudet. Niitä kartoitellaan sitten huolella, täytellään papereita ja keskustellaan.

 

23.8.2003 lauantai / RV 8+5

Ei mitään uutta. Pahaa oloa ei ole ollut kovin paljoa. Viime maanantaina melkein kyllä töissä jouduin yökkäämään ruokatauon päätteeksi, mutta syvään hengittämällä selvisin siitä. Jotenkin sen ruisleivän ja jogurtin jälkeen tuli vaan mieletön pahanolon kohtaus. Heikottaa ja tuntuu siltä, että nyt kaikki tulee ulos. Mutta ei - vielä ainakaan ;)

Olen myös huomannut, että nopeasti istumasta seisomaan nouseminen, tai ylävartalon nopea kääntäminen aiheuttaa pistävän kivun mahan seudulla. Ei taida olla hyväksi moinen. Myöskin aivastaessa välillä pistää, joten aivastaakaan ei voi ihan miten vaan ;)

Kiva olisi aina välillä päästä kurkkaamaan, onko uudella tulokkaalla kaikki hyvin J Seuraavan kerran varmaan sitten neuvolan lääkärikäynnillä varmaan kuitenkin.

3.9.2003 keskiviikko / RV 10+2 

Viime lauantaina sai kaverit tietää, kun "kokoonnuttiin" meillä rääppiäisten merkeissä. Tai noh, häistä oli varsinaisesti "rääpittävänä" vain viinaa ;) Muut tarjottavat oli ihan tuoreita ;) Onnitteluja ja ihmettelyjä, seurauksena runsaasti vauvajuttuja. "Ethän sä edes tykkää lapsista!" Hehee, en todellakaan naapurin mekastavista älyvapaista kersoista :D Vauva-asiasta, nappien pois jättämisestä häiden aikoihin, päätettiin jo vuoden alussa. Sitä vain tietää, kun se hetki tulee. Kerrottiin myös uudesta asunnosta, Vantaan Ylästössä, kaksikerroksinen paritalo oman pienen pihan kera. Hyvä uutinen kaupan päälle on, että tein töissä viime viikolla uuden työsopimuksen. Työsuhde solmittiin Kojan kanssa ja muuttui vakituiseksi. Voisiko paremmin sattua tässä tilanteessa ;) Pomolle kertominen onkin sitten toinen asia ;)

Lauantain ja sunnuntain välinen yö meni pyöriskellessä. Uni ei vain tullut. Sunnuntaina alkoi masua nipistellä, ja sunnuntain ja maanantain välisenä yönä nipristeli niin kovasti, että unesta oli turha haaveillakaan. Jokainen asento tuntui huonolta, nipisteli enemmän tai vähemmän. Maanantainakin masu oli töissä kovasti läsnä. Olisiko ollut kasvupyrähdys? Tiistaina ja nyt keskiviikkona on ollut iisimpää J

Nyt on yhdestoista raskausviikko aluillaan, rv 10+2. Neljäsosa jo takanapäin… ja kolme neljäsosaa edessä… huh huh! Siinäpä sitä "odottamista" kirjaimellisesti on. Housut alkaa pikkaisen ahdistamaan, alkaisikohan masu pikkuhiljaa osoittaa kasvun merkkejä.

 

6.9.2003 lauantai / RV 10+5

Käytiin Itiksessä shoppailemassa. Ensin katsastettiin H&M:n mammavaatteet. Mitään miellyttävää ei löytynyt. Ihmeellisiä renttureisitaskuhousuja, joiden kangas näytti jo valmiiksi pesukoneen tuhoamalta. Lindexillä on vastikään julkistettu oma mammavaatemallisto ja sieltä löytyikin kivoja mammahousuja. Ostinpa sitten kerralla kolmet; yhdet farkut, yhdet mustat perushousut ja yhdet olohousut. Tuli jotenkin tyytyväinen olo, että nyt ainakin on housut valmiina, kun tulee se olo, ettei enää mahdu vanhoihin. Tulevaisuus tuntui turvatulta ;)

 

8.9.2003 maanantai / RV 11+0

Ensimmäinen neuvolakäynti. Paljon paperia ja nimmareita. Annoin luvan istukkaverenluovutukseen synnytyksen jälkeen. Istukasta otetaan siis arvokasta verta leukemia ym. potilaille, lapseen tai äitiin ei kosketa. Puoli desiä istukan verta on yhtä arvokasta kuin aikuisen luovuttama litra luuydinnestettä… tai jotenkin näin sen meni ;)

Ruokavalioon pitää kiinnittää huomiota. Ei eläinpohjaista rasvaa eikä suolaa. Paljon kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä, tasapainoisesti perunaa, riisiä, pastaa, lihaa ja kalaa. Terveydenhoitaja oli todella mukava ja koko käynnistä jäi hyvin positiivinen kuva. Verenpaine oli hiukan koholla. Sitä seurataan.

Lopuksi kuunneltiin vielä sydänääniä. Aluksi ei löytynyt mitään. Sitten terveydenhoitaja bongasi muutamaksi sekunniksi tasaiset sydämenlyönnit, jotka kuulostivat höyryveturin tsuh-tsuh-tsuh -ääneltä. Vilkas masun asukki oli, sillä pian se siirtyi taas Doppler-laitteelta karkuun. Äänet saatiin toisen kerran vielä kuuluviin ja sitä kuunteli ilolla.

Yllätyin kuinka paljon "vaivaa" sain läksiäisiksi neuvolakäynniltä. Pitää käydä antamassa pissanäyte, pitää käydä labrassa - ja lääkärin vastaanotto on jo ensi tiistaina. Miten selitellä töissä kaikki poissaolot? Labrassa otetaan verinäytteet, joista testataan mm. HIV ja muita tavallisia testejä. Jos verinäytteeseen ei kuulemma suostu, kohdellaan odottajaa kuin HIV-positiivista. Pakkohan ei ole käydä, mutta… Ei se mitään, menen testiin ihan mielelläni. Pitää yrittää vaan keksiä syy selittää poissaolot töistä.

 

11.9.2003 torstai / RV 11+3

Lisää poissaoloja töistä tiedossa. Sain Kätilöopistolta kutsun ultraäänitutkimuksiin. Kätilöopistolta sen vuoksi, että synnytyssairaala piti valita jo ensimmäisellä neuvolakäynnillä. Olen itse syntynyt Naistenklinikalla, mutta Kätilöopisto vaikutti terveydenhoitajan puheiden perusteella varteenotettavalta, joten sinne siis.

 

14.9.2003 sunnuntai / RV 11+6

Luin juuri aamulla Anna-Leena Härkösen kirjan "Heikosti positiivinen". Onneksi luin sen nyt, enkä viikkoa ennen laskettua aikaa J Lue itse, niin ymmärrät miksi ;) Mielenkiintoinen kertomus yrittämisestä, loppuraskauden vaikeuksista ja synnytyksen jälkeisestä ajasta. Kolahti täysin. Herättää ajatuksia, ihmetyksiä ja saa ainakin meikän vannomaan, että minähän ainakin pysyn järjissäni ;) Sittenhän se nähdään! ;) Kirjassa kerrotaan hyvin myös vanhemmuuteen liittyvistä peloista; pienen, uuden perheenjäsenen elämän eteenpäin luoviminen on iso juttu. Suosittelen.

 

16.9.2003 tiistai / RV 12+1

Ensimmäinen neuvolalääkäri… muuten ihan mukava keikka, mutta lääkäri oli aikas ronski venäläinen mamma, vai pitäisikö sanoa matami pikemminkin ;) Otteet olivat sopivan voimakkaat ehkä kaupan lihatiskille, ei neuvolaan. Yritä siinä sitten vielä rentoutua. Verenpaine oli edelleen samoissa lukemissa. Lääkäri sanoi, että elämän on oltava säännöllistä ja levätä pitää. Heti ensimmäisenä matami kysyi, olenko nukkunut tarpeeksi. Näytinkö niin zombielta? Ilme oli paheksuva, kun kerroin, että kahtena viime yönä ei ole liikoja tullut nukuttua. Verenpaine voi kuulemma nousta jo rikkonaisista yöunistakin. Pitää syödä usein, mutta hillitysti ja nukkua täytyy. Nooh, pitää yrittää.

Parasta käynnissä oli tietenkin pikkuisen sydänäänien kuuntelu. Viime kerrasta tuttu jyskytys löytyi heti ja lääkäri kehui sydämen ääniä hyviksi ja voimakkaiksi J

Lekurin jälkeen hyppäsin bussiin ja painelin viemään labraan pissanäytteen ja ajattelin hoitaa verinäytteen oton samalla. Hoh mikä jono! Katselin meininkiä aikani ja totesin, etten jää penkille odottamaan. Minua ennen oli kolmekymmentä ihmistä! Jätin numerolapun lappukoneen päälle ja painelin ulos. Päätin käydä välillä hakemassa uuden passin ja ajokortin. Palattuani siltä reissulta labran jono oli huomattavasti lyhyempi. Minua ennen oli vain viisi ihmistä. Hoitsu innostui juttelemaan odottamisesta ja muisteli omaa, ensimmäistä raskauttaan.

Labran jälkeen kävin vielä postissa ja sen jälkeen suuntasin kotia kohti. Päätin pitää loppupäivän hyvin ansaittua (ainakin omasta mielestäni ;)) vapaata, vailla kiireitä ja menoja. Otinkin tunnin päiväunet, joka tuntui taivaalliselta luxukselta J

 

4.9.2003 keskiviikko / RV 13+6

Ensimmäinen käynti Kätilöopiston sairaalassa. Onneksi olimme hyvissä ajoin liikkeellä, sillä parkkipaikan löytäminen vei jonkun aikaa. Kadun varresta jonkin matkan päästä onneksi löytyi sopiva kolo. Ulkoapäin ensivaikutelma Kättäristä ei ollut kovin kummoinen, mutta sisältä päin katsottuna paikka vaikutti ihan mukavalta, sairaalaksi.

Ensin ilmoittauduttiin potilastoimistoon ja sitten vielä toisen kerran ultraääniosastolla. Ja taas täyteltiin lappunen. Jouduimme jonkin aikaa odottelemaan, kunnes kätilö tuli meidät hakemaan. Viimeinkin näkisimme taas mikä tilanne masussa on menossa J Oli sitä odotettukin!

Televisioruutuun pompsahti vikkelä pikkuinen, joka temmelsi kohdussa juuri niin kuin parhaaksi tykkäsi, eikä paljon meidän kuvauksistamme välittänyt. Kätilö vaikutti kokeneelta ja tiesi tarkkaan mitä milloinkin kuvassa näkyi; "tuossa näkyy munuaiset, tuossa vatsalaukku ja tuossa virtsarakko". Ahaa ;) Eipä me niitä oltaisi ihan heti tunnistettukaan. Kummatkin aivopuoliskot näkyivät perhosen mallisina. Selkäranka näkyi hyvin. Parhaimmat kuvat kätilö arkistoi potilaskansioon, tässä kuitenkin ne muutamat kuvat, jotka saimme mukaan. Pikkuinen on jalat koukussa tai ristissä, joten suurimpana kuvissa näkyy pää ja ylävartalo (ylin ja keskimmäinen kuva). Alimmassa kuvassa käsi on korvalla.

Pääperämitta oli vajaat 7 cm. Pään ympärys ja halkaisija olivat sen verran isot (suhteessa pääperämittaan), että kätilö aikaisti laskettua-aikaa neljällä päivällä. Samoin reisiluun pituus viittasi, että ollaan hiukan pidemmällä kuin aikaisemmin on arveltu. Pään koko on kuulemma kuitenkin se määräävä seikka. Uusi laskettuaika on 25.3.2004.

Eli tästä tullaankin siihen, että tänään on raskausviikko 13+6, eikä rv 13+2. Eli huomenna tulee täyteen jo neljätoista raskausviikkoa (14+0). Ohhoh! Viidestoista raskausviikko vierähtää kohta käyntiin.

Olo on ollut hyvä. Viimeiset kaksi päivää on väsyttänyt uskomattomasti. Töissä nuupahdan jo puolilta päivin ja loppupäivän vietän sekavassa horroksessa, elän kuin hidastetussa filmissä. Väsymys voi johtua kyllä siitä, että viikonloppunakaan en saanut nukuttua. Nyt olen nukkunut yöt hyvin, mutta liian vähän aikaa.

Olen siirtynyt täysin ostamiini mammahousuihin. Ne eivät kiristä eikä purista, mutta vaativat ainakin enemmän peittelyä töissä kuin tavalliset housut ;)

 

9.10.2003 torstai / RV 16+0

Muutamia päiviä on nipistellyt tuosta aivan navan alapuolelta niin mojovasti. Kasvukipuja varmaankin. Väsymys senkun vaan pahenee. Töiden jälkeen ei jaksa paljon mitään. Etenkin jos erehtyy menemään ruuan päälle hiukan "ruokalevolle", onkin loppuilta sitten yhtä suun venyttelyä. Toisaalta, sama se lopputulos on, menee "lepäämään" tai ei - aina vaan väsyttäisi!

Kävin tänään työterveystarkastuksessa. Verenpaine oli ihan hyvä; yläpaine hyvä, alapaine vielä pikkusen koholla. Mutta parempaan päin J

Ensi viikolla on neuvolla ja kuun lopussa toinen ultraääni Kätilöopistolla.

Tänään tuli täyteen hulppeat 16 raskausviikkoa J

 

15.10.2003 keskiviikko / RV 16+6

Eilinen, toinen neuvolakäynti ei suurempia yllätyksiä tuottanut. Kaikki näytteet oli ok, mitään kummempia tuloksissa ei ollut. Veren hemoglobiini on laskenut sen verran, että terveydenhoitaja kehotti ostamaan rautatabletteja. Verenpaine oli entisissä lukemissa.

Veriryhmää en ole ikinä sen kummemmin tiennyt, paitsi että veriryhmä on A. Nyt tuli tarkennukseksi A Rh negatiivinen. Negatiivinen A-ryhmän veri on kuulemma hiukan harvinaisempi ja siinä mielessä erikoinen, että jos vauvan veriryhmästä tulee positiivinen, voi oma elimistöni alkaa kehittämään vasta-ainetta. Jos vasta-ainetta kehittyy, täytyy vauvalle tehdä kohdussa verensiirto. Kuulostaa aika hurjalta. Vasta-aineita tutkitaan muutamalla ylimääräisellä verikokeella. Kun kysyin verensiirron tekemisestä, terveydenhoitaja sanoi vaan, että se on ihan arkipäivää nykyään. Älä kysy miten se tapahtuu, en saanut sitä selville.

Sydänäänet kuului ihan hyvin, neuvolakorttiin merkattiin sykkeeksi 150-160. Kohdun kokoa terveydenhoitaja tunnusteli käsin mahan päältä ja kohtu vaikutti ihan normaalin kokoiselta tässä vaiheessa.

Sain tänään myös tulokset työterveystarkastuksesta. Kolesteroli oli hieman koholla, leukosyytit samoin (viittaavat tulehdukseen noin yleensä), sen sijaan maksa-arvot olivat loistavat. Ei ole tullut ryypättyä ;) En sitten voinut kysyä leukosyyteistä tarkemmin, kun työkaveri oli kuulolla. Myöhemmin netistä vain hakusanahaulla selvisi, että raskaus voi nostaa leukosyyttilukemaa. Todennäköisesti tästä on siis kyse. Työpaikan terveydenhoitaja varasi minulle kuitenkin lääkäriajan.

Hiukan kyllästyttää tämä joka paikassa ravaaminen. On neuvolakäyntiä, työterveystarkastusta, lääkärikäyntiä, hammaslääkäriä, ultra, labrakäyntejä. Sokerirasitustesti tulee eteen 26:lla raskausviikolla. Ja sitten vielä ne ylimääräiset verikokeet. Huh!

Masu alkaa "ottamaan eteen" ;) J Joitakin potkun kaltaisia tuntemuksia olen tuntenut, mutta silloinkin täytyy maata ihan hissukseen sängyllä. Välillä aamuisin masussa on kyllä sellainen tunne, että siellä heitetään kuperkeikkasarjoja. Rankempaa potkimista odotellaan ;)

Rv 16+6 J Seitsemäntoista raskausviikkoa täyttyypi huomenna. 

 

19.10.2003 sunnuntai / RV 17+3

Mulla on ongelma. Vaateongelma. Ei tätä masua pysty enää peittelemään. Kaikki kaapissani olevat paidat ovat joko liian lyhyitä tai tiukkoja massun kohdalta. Pahimmassa tapauksessa sekä että, tiukkoja sekä lyhyitä. Myöskin päällyspaidat alkavat ahdistaa, neuleen vetoketjua ei voi vetää kiinni, sillä maha korostuu entisestään. Vaatteet, jotka taas peittävät mahaa, tuovat sen tunteen, että olen pukenut päälleni teltan. Onko se nyt sitten kivaa ?!?!? Ei. Suunnattoman raivostuttavaa! Aamuisin saan helposti kulumaan vartin vaatekaapilla, kun vaatevalinnat eivät ota onnistuakseen. Loppujen lopuksi kiskon turhautuneena niskaan jotkut hyntteet, joita olen jo niin monena päivänä käyttänyt.

Joissakin odotuslehdissä sanotaan, että näillä raskausviikoilla voi tuntea itsensä energiseksi ja tarmokkaaksi. No way! Tunnen itseni turtuneeksi, väsyneeksi ja aina vaan ryydyttää. Ainakin kun vaateongelmien kanssa painii, ei sitä raskauden hehkua kovasti muista. Masun peittely on rankkaa henkisesti ;) Kotona kasvavaa massua on kiva ihailla :) Myöskin alituiset poissaolot töistä stressaavat, en ole menojani mitenkään selitellyt. On vaikeaa saada tunnit plussalle, kun aina on vaan menossa ja iltaisin taas ei jaksa tehdä niin pitkää päivää. Onneksi töissä on tällä hetkellä suht rauhallista, eikä tarvitse höyrytä täydellä teholla. Eiköhän se touhotus ala jossain vaiheessa ja sitten varmasti kertyy joitakin plussatunteja menoja varten.

Käyn huomenna ostamassa niitä rautatabletteja ja katsastan, josko löytäisin jonkin vitamiinivalmisteen. Josko tämä vetämätön olotila sitten väistyisi ;) Kun vain aina olisi viikonloppu, niin ongelmia ei olisi ;)

31.10.2003 perjantai / RV 19+1

Saimme pitkästä aikaa ihailla masuasukkia toisessa ultraäänessä Kättärillä. Jonkin aikaa kätilö katseli ultraääntä ihan hissukseen, teki ne "tutkimukset" joita piti ja kertoili ja näytti vasta sitten meille "tuloksia". Kaikki oli ok, mitään erityistä ei tullut esille J Tässä muutama ultrakuva.

Ylin ultrakuva on paras, kaksi muuta hiukan suttuisia. Ylimmässä näkyy aika hyvin pää ja kasvot sekä vartalo ja jalat. Kahdessa alimmassa vaavi on selkä ylöspäin, joten selkäranka näkyy hyvin ja alimmassa myös kylkiluita.

Vauvan pään halkaisija oli 4,5 cm ja reisiluun pituus n. 2,9 cm. Koko pituutta ei arvioitu, mutta mitat vastaavat raskausviikkoja 19+5. Tällä hetkellä meillä on menossa kuitenkin vasta rv 19+1. Laskettua aikaa ei kuitenkaan enää muutettu, vaikka mitat hiukan erosivatkin tuosta meidän raskausviikkojen määrästä. Kätilön mukaan raskausviikolla 20 sikiön kokopituus on noin 20 cm, joten noita lukemia aletaan lähentelemään kohtsillään. Aikas iso on jo tuo masuasukki.

Istukan sijainti selvisi myös. Istukka on aivan tuossa vatsapeitteiden alla, eli ihan masun etuosassa. Se saattaa jonkin verran vaimentaa potkuja näin aluksi. Joitakin potkuja olen jo tuntenut, mutta vielä ne ovat olleet aika vaimeita. Ja niitä täytyy "hiljentyä" tuntemaan J

Lapsiveden määrä oli normaali, joten mitään lisätutkimuksia ei sen osalta tarvitse tehdä. Eikä lisätutkimuksiin ole tarvetta muutenkaan. Kätilö sanoi, että kaikki vaikuttaa olevan ihan hyvin J

Sukupuoltahan Kätilöopistolla ei selvitellä, sitä mitä näimme ultrassa voi tulkita tietenkin miten haluaa. Omat arviomme teimme, mutta niihin ei kannata luottaa. Lopullisen varmuuden saa sitten vasta myöhemmin. Ja se riittää meille.

Nyt on taas hyvä ja levollinen mieli, kun on nähnyt, että kaikki on hyvin. Mitenkäs se kätilökin sanoi lähtiessämme… "lähtekää kasvattamaan mahaa" J Sitähän se on tästä vielä toiset 20 viikkoa eteenpäin.

 

2.11.2003 sunnuntai / RV 19+3

Ostin tänään ensimmäisen vauvan vaatteen: potkupuvun J Se on aivan ihana. Ja miusta on tullut vissiin aivan kaheli ;) Vauvan vaatteissa täytyy vielä seurata aika neutraalia linjaa, kun ei tulokkaan sukupuolesta ole tietoa. Mutta ei se haittaa. Kaupoissa vauvanvaateosastoilla on kiva käydä hipelöimässä pikkuisia nuttuja. Jotain kivaa sieltä saattaa tarttua mukaan. 

 

3.11.2003 maanantai / RV 19+4

Kerroin pomolle tänään töissä raskaudesta. Pomo suhtautui uskomattoman positiivisesti, onnitteli pariinkin kertaan ja kertoi, ettei asia ole hänelle kovinkaan iso yllätys. Aika mahtavaa J  

Saimme tänään myös kirjeen, jossa kerrottiin, että pääsemme muuttamaan jo tammikuun lopussa. Ihanaa J En tietenkään malta odottaa.

 

6.11.2003 torstai / RV 20+0

Puoliväli, raskausviikko 20+0. Kovasti pikkuinen potkii J Potkut alkoivat eilen, kuin ajastettuna toimintona - salaman iskusta, tuntumaan huomattavasti voimakkaammin. Ensin sitä olin hiukan ihmeissäni, että jopas siellä masussa pusketaan kovasti ja elämöidään. Tänään sama tahti on jatkunut. Sitä vaan tuli mieleen, että kun pikkuinen tästä vielä kasvaa ja potkut edelleen voimistuvat, niin mahtaa tuntua oikein mojovilta iskut sitten, kun pikkuinen on siirtynyt raivotarjontaan (hehee, hauska nimitys pää alaspäin olemiselle) ja potkut tuntuvat kylkiluita myöden. Mutta täytyy sanoa, että tässä tapauksessa on mukava olla "potkittavana" J

 

9.11.2003 sunnuntai / RV 20+3

Onnittelut isukille! J Isänpäivälähjaksi Valto sai myös potkun päähän J

 

10.11.2003 maanantai / RV 20+4

Neuvolassa: paino ja hemoglobiini laskenut. Ei tarvitse syödä kahden edestä, mutta terkkari muistutteli kiinnittämään huomiota säännölliseen syömiseen. Viime viikolla tuli monena aamuna heti töihin pääsyn jälkeen heikko ja huono olo, oksetti ja etoi - aamupala kuulemma voisi auttaa asiaan. Viimeistään töissä kannattaisi syödä jotain. Syön nykyään töissä aika paljon hedelmiä, mutta niillä yksinään ei taida kovin pitkälle pötkiä. Rautatabuja pitää alkaa nyt tosissaan ottamaan, ettei hemoglobiini laske liian alas.

Verenpaine sen sijaan oli koholla hieman enemmän kuin ennen. Terkkari mittasi kahteen kertaan saman tuloksen ja jos lääkäri olisi ollut paikalla, olisin todennäköisesti saanut lääkemääräyksen. Sain käskyn tulla seuraavana aamuna uudestaan, terkkari kysyy lääkärin mielipiteen ja mittaa paineet uudestaan.

Sydänäänet kuului suoraan sydämen päältä, äänet olivat kuulemma niin hyvät. Syke oli 140-155.

Sain Kelan etuuksien hakulomakkeen. 19. päivä marraskuuta tulee täyteen 154 raskauspäivää, jolloin saan laittaa Kelan paperit eteenpäin. Myös isukille tuli omat paperit.

Sain myös lähetteen ylimääräiseen verikokeeseen, jossa täytyy käydä ennen marraskuun loppua. Verikokeessa katsastetaan onko oma rh-negatiivinen vereni alkanut kehittää vasta-aineita vauvan verelle (ks. aikaisemmat tiedot 15.10.2003).

 

11.11.2003 tiistai / RV 20+5

Aamulla heti kahdeksalta taas neuvolassa. Verenpaine oli nyt hieman alempi. Lääkettä en vielä saanut, vaikka lääkäri kuulemma lääkkeen kannalla olikin. Kohonnut verenpaine voi estää istukan toimintaa, joten lääkkeillä taattaisiin vauvan hyvinvointi. En saanut vielä lääkemääräystä vaan "reseptiksi" tuli lepoa, unta ja vettä. Vettä pitäisi juoda pitkin päivää, sillä se jotensakin varmistaa, että natriumin taso elimistössä ei nouse. Varattiin uusi neuvola-aika ensi maanantaille. Sitten katsotaan paineiden tilannetta uudestaan.

 

 

18.11.2003 tiistai / RV 21+5

Eilen mitattiin paras verenpaine mitä ikinä on minulta mitattu. Ooh J Lääkkeitä ei määrätty, terkkari vaan käski jatkamaan samaa linjaa. Parin viikon päästä on uusi kontrolli.

Vauva potkii välillä kovasti. Töissä se vie toisinaan niin keskittymiskyvyn, että ajoittain on herännyt toive, että saisipa olla kotona vaan kasvattamassa masua. Töissä on välillä myös vaivannut pahoinvointi, heikotus ja huimaus. Se johtuu varmaan siitä, etten aamulla syö tarpeeksi aamupalaa. Syön kyllä kotona aamulla jogurtin ja yritän töissä syödä hedelmiä, en vaan kerta kaikkiaan saa aamulla alas mitään isompaa. Nälkä tuleekin sitten kyllä jo puoli kymmenen aikaan ;)

Kaikki hyvin, päivä päivältä eteenpäin. 

 

30.11.2003 sunnuntai / RV 23+3

Erinäisten kiireiden ja tietokoneongelmien jälkeen "pitkästä aikaa" päiväkirjan parissa.. Menossa rv 23+3. Kovasti vauveliini potkii J Ajatuksenjuoksu katkeaa töissä hienosti, kun masussa muksitaan kovaa.

Viime viikonloppuna oli duunin perinteinen pikkujouluristeily. Muutamat työkaverit kysyivät ihan suoraan joko olenko raskaana tai milloin on laskettu päivä. Kovasti on työkavereista tullut huolehtivaisia; älä vaan kanna sitä laatikkoa, onhan sulla sateenvarjo, ota ihan rauhassa… Hih, ihan hauskaa J

Viime keskiviikkona käytiin tekemässä ensimmäinen muuttotarkastus uuteen kämppään. Asunto on ihan valmis, loppusiivousta vailla vaan. Näyttää siltä, että pihatöitä tehdään vielä. Rakennusjälki oli moitteetonta, kyllä on eroa rakennusfirmoissa. Nykyisen kämpän rakensi Seicon ja tämän uuden Skanska. Uudessa kämpässä kaikki oli hienosti, emme löytäneet mitään huomautettavaa. Toisin kuin nykyisessä! Kunpa vaan pääsisimme muuttamaan pian! Uusi kämppä on kaikin puolin unelma; tilaa ja erilainen ympäristö.

Kävin keskiviikkona myös ensimmäisessä ylimääräisessä verikokeessa. Hieman koominen tapahtuma, sillä labrassa näytteenottaja oli kyllä ihan pihalla. Onko veriryhmä A rh negatiivinen tosiaan noin ihme juttu? Labrassa ei tiedetty pitikö ottaa yksi vai kaksi putkea verta, säilyykö veri ko. näytettä varten vai pitääkö se lähettää pikana, lähetekin oli hukassa tietokoneella. Ihme touhua! Pääasia, että näyte tuli otettua ja tulokset kuulen toivottavasti ensi viikolla, kun käyn verenpainekontrollissa.

Masusta on tullut pieni riskitekijä busseissa. Takin alta masua ei näy ja bussi kun on ruuhkainen, niin siinäpä sitä onkin suojelemista. Ihmiset on uskomattoman epäkohteliaita ja ryysäävät suin päin joko ovelle tai muuten vaan ohi ja yli mistä vaan. Siinä saa kaikin käsivoimin suojella massua painumasta lyttyyn ja saamasta iskuja ohi ryysääviltä ihmisiltä. Ihania nuo julkiset liikennevälineet!

 

2.12.2003 tiistai / RV 23+5

Rv 23+5 ja sairaslomalla. Aamulla kävin verenpainekontrollissa ja paine oli niin korkea, että terveydenhoitaja buukkasi minut akuuttiajalla lääkärille. Hämmästyttävää sinänsä, että paine on kohonnut, kun olen niin yrittänyt välttää kaikkea suolaa ja tarkkaillut syömisiä. Paino oli noussut, samoin hemoglobiini. Ensimmäistä kertaa mitattiin myös se kuuluisa sf-mitta, eli kohdunpohjankorkeus. Se oli 24 cm. Vauvan sydänäänet olivat 140-150.

Lääkäri kirjoitti reseptin lääkkeelle, 100 mg Albetolia. Albetol on kuulemma ainut lääke, jota määrätään raskaudenaikaiseen kohonneeseen verenpaineeseen. Aloitan ensin puolikkaalla pillerillä päivässä. Puolikas pilleri sen takia, ettei paine pääse vahingossa menemään liian alas. Torstaiaamuna on taas kontrolli, jossa katsotaan miten lääke vaikuttaa – vai vaikuttaako ollenkaan. Lääkärin jälkeen painelin resepti ja sairaslomatodistus kainalossa apteekkiin. Lääkkeet aloitat tänään ja loppuviikko lepotilassa, määräsi lääkäri.

Terkkari laittoi Kättärille myös sähköisen lähetteen. Saan lähipäivinä kutsun ylimääräiseen ultraan, jossa tarkistetaan, että vauvalla on kaikki hyvin. Myös jotain labratestejä saatetaan ottaa. Huoh! Kiva päästä kurkkaamaan taas masuasukkia, mutta tämä ainainen testattavana olo väsyttää.

Viime viikon verikokeesta ei ole tullut vielä tuloksia. Näyte on lähetetty kuulemma Ouluun asti tutkittavaksi. Ohhoh! Eikös sitä olisi voitu tehdä lähempänä?

Tuntuu oudolta istua keskellä "kirkasta" päivää kotona koneella. En ole kerta kaikkiaan sitä tyyppiä, joka osaa olla kotona päivät pitkät "tekemättä mitään". Ei sitä edes tunne itseään mitenkään kipeäksi. Väsyneeksi ehkä vain. Niin tottunut sitä töissä käyntiin on – ja normaaleihin työpäiviin. Tuntuu hiukan siltä, kuin lintsaisi töistä. Sairasloma tuntuu melkein aiheuttavan yhtä paljon stressiä kuin töissä olo ;)  Päätä alkoi jomottamaan. Taidanpa mennä lepäämään, kuten käsky kävi.

 

4.12.2003 / RV 24+0

Eilen ajattelin, että voisin mennä tänään töihin, jos verenpaine on alempi. Enpä sitten tänään edes ajatellut moista. Kaksi kertaa terkkari mittasi paineet. Ensimmäisellä kerralla kuului syvä huokaus. Toisella kerralla paine oli kohtuuhyvä. Jos paine ei olisi tullut alas, olisi edessä ollut Kättärireissu. Onneksi ei tarvitse sinne nyt lähteä.

Nyt vasta alkaa valkenemaan, kuinka vakavasti neuvolassa suhtaudutaan verenpaineeseen. Se ei taida ollakaan ihan pikkujuttu vaan. Toistaiseksi jatkan puolikkaan pillerin päivävauhdilla. Ensi maanantaina on uusi kontrolli. Sitten katsotaan taas jatkoa.

Soitin pomolle ja kerroin kuulumiset. Hän on selvästikin huolissaan, tulenko enää töihin laisinkaan. Jos minä en kykene töihin, tilalleni tarvitaan joku toinen. Itse olisin kyllä kovasti menossa, mutta täytyy nyt ihan neuvolasta kysyä, miten he näkevät tilanteen jatkossa. Minä voin hyvin, mutta nyt asiaa pitää vaan ajatella vauvan kannalta. Itsekkyyden saa unohtaa.

Vauva potkii kyllä kovasti, joten ainakin se tuntuu jaksavan ihan hyvin. Ajatusmaailmani kehittyy hiljalleen, olen huomannut. Päivä päivältä vauvaa alkaa ajattelemaan enemmän ja enemmän omana itsenään, eikä osana minua. Aikaisemmin olen ajatellut vauvaa masuasukkina, mutta kyllä nyt vauva on paljon muuta kuin asukki. Vauvaan kohdistuu paljon tunteita. Huolehtiminen vauvasta on jo alkanut J En tarkoita etteikö minulla olisi tunteita ja ajatuksia vauvaa kohtaan aikaisemmin. Tietenkin on. Koko asia alkaa nyt konkretisoitumaan sillä tapaa, jota aikaisemmin ei osannut ajatella J

 

11.12.2003 torstai / RV 25+0

Olen ollut tämän viikon jo täyttä häkää töissä. Maanantaina oli aamulla neuvola. Verenpaine ei ollut mitenkään erityisen hyvä, mutta sain luvan mennä töihin. Töissä onkin vilskettä riittänyt, mutta olen yrittänyt pitää ”pään kylmänä”. Aloitin nyt syömään yhden kokonaisen pillerin aamuisin. Muuten kaikki ok, mutta maanantaina ja tiistaina oli 24 h -päänsärky. Samoin viime viikolla, kun aloitin lääkkeet, päätä jomotti mielettömästi heti napin ottamisen jälkeen. Nyt tilanne on onneksi helpottunut.

Paino on pudonnut taas parilla viimeisellä neuvolakäynnillä hieman, vauvan sydänäänet ovat olleet hyvät. Vauva kasvaa kuitenkin normaalisti. Jos vauvan sydänäänet kuulostavat viuh-viuh ääneltä, tulevat äänet ennemminkin napanuorasta kuin suoraan sydämestä. Näin kertoi neuvolan täti. Sydänäänetkin ovat muuttuneet hiukan tässä viikkojen kehittyessä. Nyt sydänäänet kuulostavat enemmän oikealta sydämen tykytykseltä, eikä junan puksuttamiselta.

Ahkerasti masussa potkitaan. Välillä potkut tuntuvat jo tosi ylhäällä. Kohta vauva tömistelee jo tissejä vasten. No ei nyt sentään, mutta sen kyllä huomaa, että masu kasvaa ylemmäs.

Saatiin tänään äitiyspakkaus J Hyvät oli aikomukset tehdä kotona kinkkukiusausta ihan itse, mutta kummasti se jäi, kun postista oli tupsahtanut ilmoitus pakkauksen saapumisesta. On se vaan niin ihana J Pakkauksessa olevat vaatteet ovat kokoa 60-70, joten täytyy itse ostella hiukan pienempiä nuttuja J (Oli pakkauksessa siis muutama ihan pikkuisellekin vauvalle sopiva vaate, mutta SAAN siis vielä itse shoppailla vauvan vaatteita ;) Oikein sööttejä olivat vaatteet, vaikuttivat hyvälaatuisilta ja ihanan pehmeiltä.

 

13.12.2003 lauantai / RV 25+2

Muutaman asian unohdin viime kerralla mainita. Neuvolassa on kysytty jo pariin kertaan, että supisteleeko paljon. Olen vaan sanonut että ei, en edes tiedä miltä supistus tuntuu. Nyt viikolla on kuitenkin joinakin iltoina, etenkin kun on sängyssä makuulla, massu mennyt ihan kovaksi. Masu tuntuu kädellä koskettaessakin ihan kivikovalta. Tunne on kokonaisuudessaan hiukan epämukava. Aluksi en tajunnut, että kyseessä on supistus. Luulin, että vauva se siellä vaan painautuu ihan massua vasten ja yrittää jo puskea masun läpi. Mutta ei J nyt vasta tajusin, että kohtu tekee harjoitussupistuksia.

Toinen asia vauvan liikehdinnästä. Liikkeet näkyy jo massun ulkopuolelle J Liikkeet voi nähdä jo silmin. Se on aika jännän näköistä. Masu värähtelee ja potkun paikan voi havaita jo selvästi. Vasta tässä menneellä viikolla moisen asian huomasin. Istuin sohvalla yöpaita päällä ja silmään pisti yöpaidan tärähtely. Jänskää ;)

 

15.12.2003 maanantai / RV 25+4

Neuvolassa taas vaihteeksi... verenpaine oli hyvä. Kättäriltä oli tullut vastaus lähetteeseen, joka neuvolasta oli laitettu eteenpäin lääkkeiden aloittamisen jälkeen. Kättärin ohje oli lopettaa lääkkeen käyttö ja ottaa lääkettä vasta, jos paineet menevät yli 145/95. Jos tuon yli mennään, tulee ottaa kolme pilleriä päivässä! Aika hurja määrä! Olemme saaneet lainaan verenpainemittarin, joten nyt voidaan kotona mittailla paineita aina välillä. Jos paineet nousee tuohon äsken mainittuun lukuun, tulee soittaa välittömästi neuvolaan ja pyytää lisäohjeita. Hohhoh. Hiukan ihmeellistä huopaamista. Kotona ei vielä ikinä olla noin hurjia lukemia saatu, mutta mistäs sitä tietää, kun nyt taas lopetan lääkkeen. Paineet nousee kyllä, pahoin pelkään.

Seuraava neuvola onkin sitten vasta ensi vuoden puolella. Siihen asti mittaillaan kotona paineita. Keskiviikkona onkin edessä sitten sokerirasitustesti. Siitä olen kuullut varsin erilaisia kokemuksia, joten ihan jännä nähdä miten se itsellä menee ja miltä se tuntuu.

Käytiin neuvolan jälkeen vielä kuolaamassa asuntoa, toinen ja viimeinen tarkastus. Pääsisipä jo muuttamaan! Mikä niillä kestää?

 

21.12.2003 sunnuntai / RV 26+3

Kävin viime keskiviikkona sokerirasituskokeessa. Ei noussut sokeri päähän ;) Testistä ei tullut kertakaikkiaan minkäänlaisia fiiliksiä, ei heikotusta tai mitään huimausta. Alkoi vaan väsyttämään hitosti se odottelu. Lähtöarvo 4,4 oli kuulemma ihan normaali paastoajan arvo, muita arvoja en sitten saanutkaan heti tietää. Perjantaina olisin voinut soittaa neuvolaan tuloksista, mutta unohdin, kun töissä oli niin hössötystä. Kaikki olivat töissä tietysti jäämässä joululomille – kaikki paitsi minä.

Testi sinänsä oli hyvin yksinkertainen. Ensin hoitsu otti kaksi putkea verta, josta sitten tehtiin se lähtöarvon mittaus, jotta saatiin selville voitiinko koetta jatkaa. Tulos oli ok, joten eikun kupillinen sokerilitkua huiviin. Litku oli väritöntä ja mautonta. Siinä oli vaan sokeria ja vettä, makiaa se oli, ei mitään herkkua. Sitten tunti odottelemaan ja taas otettiin putki verta. Ja tunnin päästä uudestaan. Krooh! Oli tullut nukuttua liian vähän, joten suurin ongelma oli pysyä hereillä ne pari tuntia.

Justiinsa mitatiin kotona olevalla mittarilla paineet. Hyvät oli J Masussa elämä on ollut vilkasta. Yhtenä yönä havahduin siihen, kun kyljelläni nukkuessani tuntuivat potkut kummassakin kyljessä vuoron perään. Olisiko vaavi ollut ihan poikittain? En tiedä. Välillä töksähteli toiseen kylkeen ja välillä toiseen. Se oli sen verran outoa, että piti muuttaa asentoa.

Saatiin tietää muuttopäivä. Päästään uuteen kotiin 30. tammikuuta J Onneksi ajalla tuntuu olevan siivet.

Joulu puskee päälle jo kovaa vauhtia. Lahjat on hankittu ja suurin hössötys kai jo ohi... Pari päivää vielä töitä, sitten rauha maahan. Mukavaa joulun odotusta kaikille!

 

2.1.2004 perjantai / RV 28+1

Onnellista uutta vuotta! Joulu tuiskusi mennä ohi ja nyt vaihtui jo vuosikin. Tästä vuodesta onkin tulossa taas kokemusten vuosi J Vuosi 2003 meni häähumussa ja tietysti alkaneen raskauden ihastelussa. Vuosi 2004 tulee toivon mukaan kulumaan uudessa kodissa vauvantuoksuisena J

Tänään oli neuvola taas ”pitkästä” aikaa. Hemoglobiini oli laskenut, vaikka syönkin rautaa. Kohdunpohjan korkeus on 29 cm, kasvu on tasaista. Terkkarin mukaan vauva oli ainakin sillä hetkellä pää alaspäin, mutta saattaa kuulemma vielä liikuskella ihan miten päin vaan. Vauvan sydämensyke oli 150, tasainen ja voimakas syke. Oma painoni oli vähän noussut. Nousu on onneksi ollut aika pientä, joten painosta ei ole tarvinnut stressata. Hyvä niin.

Verenpaineesta tuli taas sen sijaan ihmettelyjä. Kotona ollaan mittailtu aina silloin tällöin ja paineet ovat olleet hyviä. Nyt iski sitten taas jokin ”valkotakkisten” kammo ja neuvolassa paineet olivat jälleen siinä hälyttävien rajalla. Todella ihmeellistä! Sanoinkin siinä sitten, että miten kummassa voi tulla niin suuria eroavaisuuksia ja mietin, että voikohan siihen kotona olevaan mittariin luottaa. Mutta terkkarin mukaan voi, olihan se kerran mukana neuvolassa eikä mittaustuloksissa ollut huomattavaa eroa. Ohjeeksi sain jatkaa samaa rataa. Kotona pitää mittailla paineita ja kirjata niitä ylös. Paineita kannattaisi kuulemma mittailla hiukan eri tilanteissa, jotta nähtäisiin niiden vaikutuserot.

Sokerirasitustestin tulokset olivat erittäin hyvät. Ei mitään ongelmia sokerin kanssa, eikä viitteitä raskausajan diabetekseen. Ihan kiva, että jokin testi menee sentään hyvin J

Puolentoista viikon päästä on toinen lääkärintarkastus ja vika neuvolakäynti vanhassa tutussa paikassa on tammikuun vikalla viikolla. Pitääkin ennen sitä soitella uuteen neuvolaan ja selvittää, kenelle neuvolan paperit lähetetään. Toivottavasti uudessa neuvolassa on yhtä mukava terkkari. Nykyinen on ollut todella kiva. Neuvolalääkärin vaihtuminen toisin taas ei harmita yhtään.

Masu kasvaa aika hurjaa vauhtia. Se tuntuu jo toooooosi isolta J Ja aikas piukealta välillä. Olo on alkanut kirjaimellisesti tuntua ”raskaalta”. Vaavi potkii kovasti - tai nyrkkeilee – mistäs minä sen tiedän. Ainakin vaavi tuntuu ottavan kaiken ilon irti, muksii sielunsa kyllyydestä jokaisella pienellä solullaan.

 

12.1.2004 maanantai / RV 29+4

Innostuttiin shoppailemaan viime viikolla J Ostettiin torstaina Petikon Lastentarvikkeesta turvakaukalo. Perjantaina käytiin vielä hakemassa samasta paikasta pinnasänky ja Kodin Anttilasta lipasto, jonka päälle ostetaan erillinen hoitotaso. Tuntuu ihmeelliseltä katsella turvakaukaloa ja ajatella, että reilun parin kuukauden päästä kaukalossa voi olla jo pikkuruinen tuhisija. Vauva on tuntunut niin epätodelliselta, että sitä on vaikea vieläkään kuvitella todeksi. Asioita on helppo kuvitella. Kuvitelmista on alkanut vaan tulla niin toden tuntuisia. Hankintojenkin tekeminen tekee tulevasta paljon konkreettisemman. Tuleeko meille todella vauva?!?

Tulee, TUNTUU siltä J Masuasukki ilmoittelee itsestään tasaiseen tahtiin – möyrii ja muksii. Heräsin aamulla taas viiden jälkeen kyljen kolisteluun. Se todella tuntuu hurjalta melskaamiselta. Välillä asennon vaihtaminen auttaa, mutta välillä ei sekään. Selkään alkaa sattua aika helposti, jos kunnon asentoa ei löydy. Nukkumisesta on tullut aika pätkittäistä. Vessassakin pitää käydä jo ainakin kerran yössä, en ole tainnut pitkään aikaan nukkua yötä enää yhteen putkeen. Napakin on kovilla, kun masu on muutenkin aika piukkana ja potkut entisestään saa massun ja navan ”tutisemaan”.

Hankinnoista vielä... ostettiin pinnasänkyyn myös söötti reunakoriste. Sellainen vaaleansinivihreän, jossa on norsun kuvia J Katseltiin jo patjojakin, muttei ostettu vielä. Sellainen täytyy vielä käydä hakemassa. Tiedetään myös millaiset yhdistelmärattaat halutaan, mutta ei taideta pitää niiden kanssa vielä kiirettä. Ne ehtii periaattessa ostaa myöhemminkin, sillä ei niille kuitenkaan ole käyttöä ekoina viikkoina. Turvakaukalo riittää alussa hyvin, kun ei ekoina viikkoina voi vielä mitään kävelyretkiä alkaa tekemään. Riippuu tietysti ilmoista ja vauvan voinnista, milloin päästään ulos ja vaunuilemaan. Vaunut ostetaan kyllä, mutta ehkä säästetään vähän aikaa. Ne on niin hirvittävän hintaiset. On tässä menoja muutenkin yllin kyllin, kun muuttokin on kohta J

Vaatteita täytyy hankkia myös vielä, tietysti vaippoja valmiiksi ja muita tarvikkeita. Muuten alkaa kohta ollakin tärkeimmät asiat hoidettuna. Vauvan vakuutuksesta kysytään, kun käydään hoitamassa uusi kotivakuutus kuntoon. Sitterin ja/tai kantorepun hankinta saattaa myös tulla kyseeseen, mutta ne ehtii hankkia sitten syntymän jälkeenkin. Ollaan kyllä jo katsottu nekin valmiiksi. Ne voi sitten hankkia tarpeen mukaan, kunhan näkee vähän, millainen epeli maailmaan on putkahtanut J

Olo tuntuu nykyään jo aika ”raskaalta”. Hengästyn huomattavasi helpommin, kävelynopeus hidastuu koko ajan. Portaiden kiipeäminen on kaikkein pahinta. Myöskin kyykistely ja alaspäin kurottelu on tullut vaikeammaksi. Massu estää tehokkaasti jo joitakin tekemisiä; sukat saan sentään vielä jalkaan suht perinteisin menoin. Supisteluja ei ole ollut kovin usein, mutta enemmänkin sitä, että vaavi muksii niin paljon, että se tuntuu lähes samanlaiselta. Tahtia pitää aina välillä jo hidastaa ja hengähtää. Sinänsä hassua, kun nyt on kuitenkin vasta viimeinen kolmannes alkuviikoilla. Taisin kuvitella virheellisesti, että vasta viimeisillä viikoilla ei enää paljoa jaksa.. mutta taisi kuvielmissa olla hieman korjaamisen varaa. Ähinä ja puhina lisääntyy päivä päivältä.

 

13.1.2004 tiistai / RV 29+5

Unohdin kertoa eilisestä vielä sen, että sain viimeinkin KELA:n äitiys- ja vanhempainrahapäätöksen. Mammaloma alkaa 19. helmikuuta J Jippiih! J Äitiys- ja vanhempainrahaa saan ihan kohtuullisesti, tuloperusteena käytettiin onneksi viimeisen kuuden kuukauden tuloja. Ihan kivasti kun vertaa gallupeihin, joita olen keskustelupalstoilla nähnyt. En kyllä tosin ymmärrä, että jotkut onnistuu saamaan 90 € per päivä. Siinä saa olla jo hitonmoiset tulot.

Tänään oli neuvolalääkäri. Viimeistä kertaa sen matamin tutkittavana J Mitään uutta ja ihmeellistä ei tullut esille. Verenpaine oli aikas korkea, mutta se ei ole yllätys, kun koko lääkärikäynti oli niin vastenmielinen. Sanoin lääkärille, että voitko olla tällä kertaa helläkätisempi. Lääkäri katsoi meikään suu auki selkeästi hämillään ja sanoi, "totta kai". Tutkimus oli ihan ok, kaikki kunnossa. Kohdunsuu on kiinni ja kaula kiinteä, pituus 2,5 cm. Tutkimuksen lopuksi lääkäri kysyi, miten olen ajatellut synnyttää. En heti ymmärtänyt miksi hän moista kysyy. Lääkäri mietti kuulemma sitä, että onko minulla synnytyspelkoja. Jestas sentään ei, en pelkää synnytystä, koska en pidä kovakouraisista tutkimuksista. En ole tietoisesti ajatellut synnytystä vielä ”liikaa”, koska se tulee eteen, kun on tullakseen ja lopputuloshan on selvä: ulos vauvan on tultava. Synnytykseen liittyy tietysti monenlaisia ajatuksia, mutta niillä on vielä turha vaivata mieltään.

Sydänäänet oli 130, mielestäni lääkäri kyllä kuunteli äänet napanuorasta – terveydenhoitaja on monesti ”näyttänyt” mikä ero on napanuorasta tulevilla äänillä ja suoraan sydämen päältä otetuilla äänillä. No samapa tuo, syke oli kuitenkin alempi kuin ennen. Olisiko tuo nyt sitten pojan syke? Kohdunpohjankorkeus oli 30 cm.

Netissä on Oulun synnytys- ja naistentautien klinikan sivuilla Raskauskiekko, josta saa raskauteen ja sikiöön liittyviä tietoja, kun syöttää kiekkoon esim. lasketun ajan. Lasketun ajan mukaan vauvan pituus olisi tällä hetkellä noin 39 cm ja paino keskimäärin 1500 g (1150-1900g). Aikasmoinen mötikkä jo J

Pissaa pitää kyllä seurata nyt useammin, sillä hieman huolestuttavan suuntainen tulos tuli testitikkuun tänään. Sitten jos alkaa olemaan vielä turvotuksia ja jatkuvasti korkeaa verenpainetta, niin kyseessä saattaa olla raskausmyrkytys. Kuulostaa tosi ikävältä. Etenkin siksi, koska paras ”lääke” raskausmyrkytykseen on synnytys – ja sitä en tässä vaiheessa vielä toivo. Seurataan seurataan, tätä se on ollut jo viikkoja.

Ihan kiva, että mammalomaan on enää kuukauden verran. Kyllä tuo töissäkäynti ja touhuaminen alkaa olemaan aika rasittavaa, sekä henkisesti että fyysisesti. Sehän ei ole enää minun ongelma, miten töissä selvitään, kun olen virallisesti vetäytynyt mammavapaalle. Odottavan aika on pitkä: muuttoon 2 viikkoa ja kaksi päivää, mammalomaan 5 viikkoa ja laskettuunaikaan ylihuomenna 10 viikkoa.

 

20.1.2004 tiistai / RV 30+5

Hups, ollaan jo kolmekymppisiä J

Käytiin taas shoppailemassa J Eilen haettiin yhdistelmävaunut. Käytiin niitä jo lauantaina katselemassa Variston Lastenturvassa, mutta ei silloin vielä raaskittu ottaa niitä saman tein matkaan. Hauduteltiin päätöstä viikonlopun yli ja maanantaina mentiin heti töiden jälkeen hakemaan vaunuja. Rahallisesti se kirpaisi, vaikka vaunut olikin ”tammialessa”. Saatiin sentään sellaiset vaunut, joihin kumpikin oli erittäin tyytyväinen.

Tänään ostettiin vielä hoitotaso, joka laitetaan sen lipaston päälle, mikä ostettiin jo aikaisemmin. Tultiin liikkeissä kiertelyn jälkeen siihen tulokseen, että lipasto ja sen päälle laitettava erillinen hoitotaso on käytännöllinen ratkaisu, koska hoitotason voi ottaa sitten pois, kun sitä ei enää tarvita – ja lipastoahan voin käyttää edelleen.

Selvittelin tänään uuden neuvolan asioita. Sain jo neuvolan selville sekä tulevan terveydenhoitajan nimen, mutta ”täti” ei valitettavasti ollut paikalla tänään, joten täytyy huomenna soitella uudestaan.

Pissaa olen testaillut nyt useammin. Ilmeisesti kyseessä oli jokin tilapäinen häiriö, sillä nyt ei ole ollut mitään viitteitä valkuaisesta. Jatkan silti seuraamista, mutta on ihan helpottavaa huomata, ettei tässä vielä niin hätää ole.

Raskauskiekon mukaan vaavi olisi nyt suunnilleen 39-43 cm pitkä ja painaa 1300-2200 grammaa (keskimäärin 1750 g). Aikamoista porausta onkin masussa ollut. En tiedä mikä autofriikki vaavi on, mutta monesti juuri autossa alkaa semmoinen puskeminen ylöspäin että hirvittää. Samoin iltaisin nukkumaan mennessä vaavi muksii kylkiä niin että sattuu. Unet on mennyt kovin katkonaisiksi – en tiedä johtuuko masussa jyräämisestä vai mistä.

Aamupahoinvointi on iskenyt joinakin aamuina töissä viime päivinä. Mistäköhän sekin nyt tupsahti tulla? Etominen menee ohi, mutta piinaa tunnin tai pari. Ihmeellistä. Luulin jo moisista selvinneeni.

 

26.1.2004 maanantai / RV 31+4

Viimeistä kertaa Viikin neuvolassa. Verenpaine oli aikas korkealla. Terveydenhoitaja kävi kysymässä lääkäriltäkin mielipidettä lääkkeen aloittamisesta, mutta lääkkeen ottaminen jätettiin vielä uuden neuvolan päätäntään. Saas nähdä mitä siellä sanotaan.

Sydänäänet olivat 145-150 ja kohdunpohjan korkeus oli 31 cm. Vaavi on pää alaspäin, mutta saattaa kuulemma vielä mahtua tekemään kuperkeikan, jos haluaa. Varmaa ei siis ole, onko asento jo lopullinen. Varmaa on ainakin, että pikkuisen jalat ne on, jotka muksii mukavasti meikäläistä kylkeen. Samaan aikaan taitaa kädet huitoa alavatsaa, joten kovin aktiivista meno masussa on. Alkaakohan siellä kohta olemaan jo hiukan ahdasta, kun potkut ja muksimiset tuntuu niin mojovilta.

Vaavi kasvaa hyvin, oma painoni oli pikkasen tippunut, mutta se on ihan ok. Pääasia, että masussa kasvu jatkuu. Seuraava neuvola onkin sitten uudessa paikassa vasta parin viikon päästä.

Kämppä on jo nyt muuttolaatikoiden vallassa. Pahvilaatikot, muoviset muuttolaatikot ja muutama jätesäkkikin ovat vallanneet kaiken tilan. Onneksi tässä on enää muutama päivä, sitten päästään siirtämään rojut uuteen paikkaan. Uskomattoman paljon sitä tavaraa onkin kertynyt, vaikka miksikään kaikenkeräilijöiksi ei tunnustaudutakaan. Ollaan ainakin valmistauduttu hyvissä ajoin J Jippiih! Pääsemme viimeinkin uuteen kotiin.

Päiväkirjamerkintöihin saattaa tulla pieni katkos viikoksi tai pariksi – tai useammaksikin. En tiedä vielä. Tämä vanha Welho vaihtuu Saunalahden ADSL piuhaan, ja Saunalahden aukeamiseen saattaa kulua jopa kuusikin viikkoa. Huh! Yritän päästä päivittämään kuulumisia vaikka vanhempien koneella välillä. Welhon sähköpostikin lakkaa näin ollen toimimasta, joten laitan uuden väliaikaisen osoitteen tuohon etusivulle. Ilmoittelen uuden sähköpostiosoitteen myöhemmin.

Näkemisiin ja kuulumisiin! Palaan rasiaan, kun muutto on ohi J

 

26.2.2004 torstai / RV 36+0

Niinpä niin, muutosta on kulunut jo neljättä viikkoa huomenna. Pariin kertaan on tullut kirottua joko Saunalahden ADSL:n kestämistä ja viipymistä tai sitten tietokonetta yleensäkin. Ennen joulua kasatussa uudessa koneessa muistikampa on ilmeisesti viallinen ja sitäkös tässä on ihmetelty viikkotolkulla, kun kone ei pysy pystyssä, ei sitten millään. On testattu virukset ja asennettu Wintoosa uudelleen, eikä mikään auta. Nyt oli pakko palata – ainakin hetkeksi – vanhaan koneeseen. Niin, ei se nettipiuha vieläkään ole toiminnassa, mutta kirjuuttelen tapahtumia silti, jotta ei täysin pääse unohtumaan. Pariin kertaan jo uudella koneella yritin kirjoittaa, mutta kone yllättäen teki temput ja kaatui aina, joten tekstit lie tallessa siellä tai sitten ne hävisi jonnekin bittiavaruuteen. Anti olla, aloitanpa siis alusta. Asiaan J

Muuton selvittelyyn meni pari viikkoa ihan keposesti. Eka viikonloppu meni tavaroita siirrellessä ja Viikin kämpän siivoamisessa. Meikä otti muuton ihan rauhallisesti, pidin Valtolle ja isäpapalle ovia auki ja huokailin korkeintaan sympatian vuoksi. Henna oli onneksi auttamassa vanhan kämpän siivoamisessa ja teki suurimmat "likaiset työt", joten siinäkin pääsin luistamaan.

Pari seuraavaa viikkoa meni laatikoita purkaessa, tavaroita järjestellessä ja töissä tietenkin. Välttämättömämpiä hankintoja piti myös tehdä (tiskikone, vitriini keittiöön ja yms. muita pienempiä juttuja). Vasta kahden viikon kuluttua kämppä oli siinä kunnossa, että kehdattiin pyytää vanhemmat kylään. Juhlistettiin samalla Valton synttäreitä.

Kyllä oli muuten töissä käyntikin helppoa J Valto kyyditsi ja haki, joten ei tarvinnut tarpoa masun kanssa hangessa ja odotella busseja. Onpas mulla huomaavainen aviomies J

Nyt tilanne on jo se, että olen saanut totutella lomailuun. Tänään tuli ensimmäinen mammalomaviikko täyteen, samalla kun täyttyi 36 raskausviikkoa. Ohhoh! Aika menee nopsaan! Töihin raahasin vikana päivänä kassillisen äiteen tekemiä dallaspullia ja firma tarjosi vadelmaista täytekakkua. Hyvin kelpasi pojille, ihmekös tuo, sellaisia herkkusuita. Vika päivä (keskiviikko 18.2.04) meni niin hulinassa, että siinä sitä olikin ihmettelemistä, kun tuli aika lähteä kotiin. Ja seuraava päivä kotona meni ihan huuli pyöreänä. Sitä oli hippasen pihalla, mitäs tämä tämmöinen touhu on - ihmettelin vaan, että mitä hittoa mie kotosalla teen.. kun ei ole kipeä tai sairas tai muuten vaan epäkunnossa, niin tuli vaan sellainen lintsarifiilis.

Ensimmäisenä lomapäivänä (torstai 19.2.04) aloitin heti pyykkäämään vauvan vaatteita. Jo kymmeneltä aamulla on ensimmäisen pyykkikoneellisen sisältö kuivumassa ja seuraava koneellinen lähti pyörimään. Loppupäivä menikin ihmetellessä. On se aika muutos yhtäkkiä jäädä kotiin.

Perjantaina sitten silitin kaikki vauvan vaatteet. Nyt vauvan vaatteet on pestynä ja silitettynä lipaston laatikoissa valmiina viikattuna J Saimme Hennan kaverilta vielä kassillisen vaatteita, joten mukavasti tuli täydennystä vaatevarastoon. Loppupäivän siivosin ja laittelin paikkoja. Lauantaina oli tulossa vieraita, joten pitihän sitä vähän puunata.

Laitanpa neuvolakuulumiset tähän väliin:

Eka neuvola Martinlaaksossa oli maanantaina 9.2.04 (RV 33+4). Ai vähänkö on eroa neuvoloiden välillä! Kun ekaa kertaa mentiin Martinlaakson neuvolaan, tuntui kuin olisi astunut suoraan sisään 70-luvulle; neuvola on punatiilinen (taitaa olla vielä tasakattoinenkin) talo, jossa sisäovet ovat oranssit (vain jotain "pientä" 70-lukumaista mainitakseni ;)) . Viikin neuvolahan oli ihan uusi ja viimeisen päälle moderni. En ollut osannut odottaakaan mitään muuta, joten hieman säpsähdin erilaisuutta. Samat asiat ja tutkimukset kummassakin paikassa silti tehdään, hieman eri tavoin, mutta varmastikin yhtä hyvin.

Saimme odotella terkkarille pääsyä tovin jos toisenkin. Viimeinkin terkkari pyyhälsi minkkiturkissa huoneeseen ja kutsui meidät hetken päästä sisään. Huoneessa on kylmä (oikeasti!), doppler-laitekin taitaa olla jo "joitakin vuosia" vanha. Laitteesta ei näe suoraan sykettä per minuutti, vaan terkkari laski sykkeen viidelletoista sekunnille ja kertoi sen sitten neljällä. Sydämen syke kuulosti ainakin minun korvaani enemmänkin siltä, kuin vauva olisi iloissaan läiskinyt kämmentään lapsiveteen, loiskinut sitä ympäriinsä ;) Nooh, terkkarin mielestä äänet olivat hyvät ja voimakkaat. Terkkari osoittautui ihan mukavaksi, vaikkakin ensivaikutelma oli hieman "hömppä".

Verenpaine on ollut noususuunnassa, sekä kotimittauksissa että neuvolassa, joten sain käskyn aloittaa lääkkeen taas. Mitään muuta kummempaa ei ekalla neuvolakäynnillä ollutkaan. Sf-mitta oli 33. Hemoglobiini oli 123. Neuvolakorttiin merkattiin ekaa kertaa RT eli "raivotarjonta", vaikka onhan se vauva ollut jo pää alaspäin ainakin viikosta 28-29. Nyt vauva ei käytännössä mahdu enää kääntymään, joten siinä ilmeisesti peruste merkinnälle.

Toka käynti oli vikan työpäivän aamuna (18.2.04 / RV 34+6). Käynti meni enemmänkin höpöttelyksi, mitään uutta ei tainnut olla. Sf-mitta oli kasvanut sentillä. Sydänäänet oli hienot, vaikkakin edelleen ne kuulosti minusta loiskimiselta J Terkkari puhui lähetteestä Kättärille, mutta jätti asian vielä seuraavalle käynnille. Jos verenpaine pysyy korkealla, olisi hyvä päästä hieman etuajassa tarkastettavaksi äitipolille – ihan varmuuden vuoksi vain.

Kolmas käynti oli tämän viikon keskiviikkona (25.2.04 / RV 35+6), elikä siis eilen – päivät menee ihan sekaisin. Uuteen neuvolaan alkaa tottua eikä paikan seitkytlukulaisuutta tule enää töllisteltyä samalla tapaa. Oma terkkarini oli sairaslomalla, joten harjoittelijatyttö tuli noutamaan minut ja ohjasi sijaisen pakeille. Verenpaine oli kohtuullinen, eikä sijainen pitänyt lähetettä Kättärille tarpeellisena, etenkin kun minulla on neuvolalääkärille aika viikon päästä. Sf-mitta oli taas kasvanut sentin, eli oli nyt 35. Sitä ja vauvan asentoa mittailtiin ja tarkasteltiin huolella sekä sijaisen että harjoittelijan toimesta. Raivotarjonnassa vauva edelleen tietenkin on, pään tunsi kuulemma hyvin, mutta pyllyn paikkaa piti tutkailla tarkemmin. Harjoittelijatyttö hymähteli, kun vauva päättikin juuri vaihtaa kylkeä ja maha muljahteli mukavasti.

Oma painoni oli tippunut kilon viikossa ja sekös kirvoitti pienen saarnan sijaisterkkarilta. Ei ole kuulemma hyvä maidontuotannon kannalta tuommoinen. En ole mitenkään huomannut ruokailutottumusteni muuttuneen; syön aamupalan ja sitten Valton kanssa illalla, kun Valto on tullut töistä, ja jotain iltapalaa ennen nukkumaan menoa. Pitäisi kuulemma syödä kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Ääh, josko sitä leipää tai puuroa söisi päivällä…

Samalla käynnillä otettiin vielä kolmas ja viimeinen A rh-negatiivinen veriryhmän vasta-ainetesti. Tulokset saan viikon tai parin päästä.

Eilisen neuvolan jälkeen (ekaa kertaa kun yksikseni olin liikkeellä) tein pienen maakuntakierroksen ja tutustuin uusiin maisemiin. Ylästön uusi asuntomme tuntuu olevan aikas korvessa, sillä bussille ja kaikkialle on niin matkaa. Joten hissukseen kävellen taittui matka ensin kotoolta bussille ja sitten Martinlaaksossa neuvolaan. Enää ei tule bussi oven eteen. Kävelin takaisin bussireitille ja hilpasin mennä Myyrmanniin. Siellä kävin ostamassa rentouttavaa luettavaa ja muutaman ihanan vauvan vaatteen löysin vielä täydentämään lipastoa. Ostin muutaman potkupuvun, parit sukkahousut, bodyn ja ihanan fleece-haalarin, jossa on huppu. Se on varmastikin hyvä, kun tuodaan esimerkiksi vauva laitokselta kotiin.

 

29.2.2004 sunnuntai, karkauspäivä / RV 36+3

Maaliskuu häämöttää jo nurkan takana. Neljänkymmenen viikon odotus alkaa "uhkaavasti" kääntyä viime metreille. Aikaisemmin synnytys on tuntunut niin kaukaiselta, etten ole sitä paljoa ajatellut. Nyt ajatukset ovat muotoutuneet siihen malliin, että synnytys on luonnollinen tapahtuma, joka kohdataan sellaisena kuin se eteen tulee – liikoja hössäämättä, parhaalla mahdollisella suhtautumisella. Erityisiä pelkoja synnytystä kohtaan minulla ei ole, toivon tietenkin, että kivunlievitykset tepsivät. Pääasia on, että vauva syntyy turvallisesti ja terveenä.

Vaavi on aktiivinen edelleen, autokyydit ovat erityisen stimuloivia. Massu alkaa kuitenkin ilmeisesti käydä yhä ahtaammaksi, sillä liikehdintä tuntuu enemmän napakalta muljahtelulta ja ärhäkämmältä tökkimiseltä. Tässä juuri jokunen päivä sitten ajeltiin juuri Kehä kolmosta, kun vaavi tökkäsi jalan/jalat oikein mojovasti vasemman tissin alle niin hienosti, että henki tuntui salpautuvan ja vedet tuli silmiin. Oikein mukavaa ;) Yleensäkin ottaen rintakehää ahdistaa ja kiristää, hengittäminen on raskasta ja kaikki tekeminen ja touhuaminen aikaansaa suunnatonta ähkimistä ja puhinaa. Vaavin liikkuminen vielä entisestään lisää ahdistusta rintakehässä.

Käytiin eilen tilaamassa olohuoneeseen kaksi nahkaista nojatuolia, sen kolmenistuttavan sohvan seuraksi. Kankainen nojatuoli ja rahi, mitkä olkkarissa nyt on, on tarkoitus siirtää vauvan huoneeseen – imetystuoliksi vaikkapa J Samalla ostettiin vielä muutama lamppu ja matto vauvan huoneeseen ja tietokonehuoneeseen. Vauvan huoneesta puuttuu vielä verhot, sitten kaikki on valmiina J

 

3.3.2004 keskiviikko / RV 36+6

Neuvolalääkärin tapaamista ennen kävin vielä terveydenhoitajan juttusilla ja samalla mitattiin paineet ja käytiin läpi muut normaalit jutut. Alapaine oli aika korkea, joten lääkäri päätti nostaa lääkeannosta vielä yhdellä pillerillä päivässä. Huh! Lääkäri onnitteli kuitenkin hyvistä viikkojen määristä ja totesi, että voiton puolella ollaan. Sf-mitta oli laskenut sentillä, joten vaavi alkaa laskeutumaan. Kohdunsuu on jo pehmentynyt, mutta vielä kiinni. Sen kummempaa lääkärin luona ei ollutkaan.

Nyt alkaa tietokonehuonekin meillä kotona olemaan kunnossa. Käytiin ostamassa maanantaina tietokonepöytä, joten nyt mahtuu kaikki koneet ja lisähärpättimet pöydälle ja huoneeseen yleensäkin. Ihan kiva, että nyt on tietokonekamoille oma huone ja täällä huoneessa saa rauhassa kirjuutella ja surffailla J

Olen nyt lukenut kaiken materiaalin kirjoista, lehdistä ja esitteistä mitä meillä on synnytyksestä ja vauvan hoidosta. Luonto saa hoitaa ja opettaa loput. Synnytys tietty hieman jänskättää, mutta en ole edelleenkään ajatellut panikoida sen suhteen kummemmin. Imetyksen toivon myös onnistuvan hyvin. Ai niin, imetysliivit olen vielä ajatellut hankkia…

 

5.3.2004 perjantai / RV 37+1

Tutustumiskäynnillä Kättärillä J Ihan kiva, että päästiin näkemään etukäteen, mihin sitä vielä joutuu. Itse synnytysosastosta jäi erittäin positiivinen kuva. Synnytyshuoneita on yhteensä yhdeksän (Haikaranpesässä on lisää, Haikaranpesä on erillinen yksikkö Kättärin sisällä). Yhdessä huoneista on amme ja ko. huone oli muutenkin isompi – hyvin mukavan oloinen muutenkin. Muut huoneet olivat hieman yksinkertaisempia, mutta ei se synnyttämisen "mukavuus" ole huoneesta kiinni, samat apuvälineet (ammetta lukuun ottamatta) ja systeemit on käytössä kaikissa huoneissa.

Itse olen valmis kokeilemaan kaikkia kivunlievitystapoja ja suhtaudun kokeilunhaluisesti kaikkiin synnytystapoihin ja apuvälineisiin. Kaikkeahan sitä voi kokeilla…

Kävimme myös lapsivuodeosastolla, johon siirrytään muutama tunti synnytyksen jälkeen. Ihan mukavan oloista sielläkin oli. Kaikki kierroksella tavatut kätilöt olivat positiivisia tuttavuuksia. Käynnistä jäi erittäin hyvä jälkimaku ja kaikki epäilykset, joita minulla oli synnytyslaitosta ja synnytystä kohtaan, poistuivat. Toivottavasti sitten tositilanteessa mukana on yhtä mukavaa henkilökuntaa, se vaikuttaa varmasti paljon synnytyskokemukseen.

 

8.3.2004 maanantai / RV 37+4

Netti toimii! Hurjaa J Palaan siis päiväkirjan pariin ihan reaaliajassa J Viikot ovat kovasti huristaneet ohi ja muutaman päivän päästä täyttyy jo 38 raskausviikkoa.

 

9.3.2004 tiistai / RV 37+5

Nyt viimeinkin ehdin päivittämään päiväkirjaa nettiin asti.

Tänään oli taas neuvola. Tuntuu siltä, että lopun alku häämöttää, kovasti terveydenhoitaja ainakin tuntui olevan sitä mieltä J Verenpaine oli suhteellisen korkealla, muttei nyt mikään ihan mieletön kuitenkaan. Sanoisinko, että neuvolamittaukseksi "tavanomainen".

Sormet tuntuivat tänään niin muhkeilta, etten edes yrittänyt laittaa sormuksia sormiin enää. En ole sormuksia kotona enää pitänytkään ja jos jossain ollaan käyty, niin en ole hiluja laittanut. Kellonkin otin tänään puolessa matkassa pois, kun se tuntui niin kiristävältä. Neuvolassa, kun kerroin tämän, halusi terveydenhoitaja kokeilla nilkkaani. Hetken peukalolla painaminen jätti hienon kuopan nilkkaan. Jalatkin on siis kerännyt nestettä. Painoa oli hurahtanut kilo lisää, joten nesteet on kyllä pistäneet meikän turvoksiin.

Päänsärkyä on ollut myös. Pissa on puhdasta, joten raskausmyrkytys ei ole kyseessä (ainakaan vielä).

Sydänääniksi terveydenhoitaja laski 130. Hemoglobiini oli 123, taas. Saisi olla kuulemma korkeampikin, joten raudan syöntiä tulee jatkaa imetyksen aikana ainakin.

Sf-mitaksi terveydenhoitaja sai 36, joten ainakaan tuon mitan mukaan vaavi ei ole laskeutunut sen kummemmin. Viimeksihän lääkäri sai kohdunpohjankorkeudeksi 34, joten lääkärin mukaan vaavi olisi jo alkanut laskeutumaan, mutta tämän päiväinen mittaus hiukan sekoittaa. Kyseessä voi olla kuulemma ero mittaajassa tai vaavin asento.

Verenpaineen ja turvotuksen takia terveydenhoitaja sanoi tekevänsä heti lähetteen äitipolille ja faxaavansa sen Kättärille, jotta pääsisin sinne tarkastukseen, kun näin loppuviikoilla ollaan jo menossa. Kutsu äitipolille saattaa tulla päivässä tai parissa. Jatko nähdään sitten siellä.

Hiukan hymyilytti, kun kysyin että milloinkas on seuraava käynti neuvolassa sitten. Terveydenhoitaja ei aikaa meinannut oikein antaa, sanoi vaan, että tuskinpa tulet enää tänne äitiysneuvolan puolelle… Synnytysvalmennukset ovat kuitenkin edessä tämän ja ensi viikon torstaina, joten jos Kättärillä ei ennen ensi torstaita päätetä mitään toimenpiteitä, katsoo terveydenhoitaja tilanteeni ensi viikon torstain valmennuksen jälkeen. En tiedä sitten ajatteleeko neuvolan terkkari, että minut laitetaan Kättärille osastolle "huilimaan" vai käynnistetäänkö synnytys aikaisemmin. Jäämme odottelemaan mihin tulokseen äitipolilla tullaan J Itse suhtaudun aika kriittisesti siihen, ryhdytäänkö Kättärillä mihinkään toimenpiteisiin verenpaineen takia, mutta näen lähetteen äitipolille hyvänä asiana kuitenkin. Tärkeintä on varmistaa, että vaavilla on kaikki hyvin.

Hyvin olen kuitenkin kaikesta huolimatta jaksellut ja samoin masussa elämä tuntuu vahvalta. Masu alkaa kuitenkin painamaan sen verran, että tänäänkin kävely neuvolaan tuntui varsinaiselta urheilusuoritukselta. Korkea verenpaine ei ilmene minkäänlaisina erityisinä tuntemuksina, päänsärkynä kai lähinnä. Olo alkaa olla vain aikas väsähtänyt, pienestäkin tekemisestä uupuu yllättävän nopeasti. Supistuksia en ole tunnistanut vielä, mutta kaiken näköistä vihlontaa ja menkkamaista kipuilua tunnen kylläkin. Terkkarin mukaan vauva saattaa olla luonamme pikemmin kuin uskommekaan, mutta saas nähdä. Ei meillä kummallakaan ole toki mitään sitä vastaan. Päinvastoin. Malttamattomina tässä jo odotellaan J

 

11.3.2004 torstai / RV 38+0

Täysiaikaisia ollaan! J Nyt vaan odotellaan, että milloin, milloin… Kuulostellaan jokaista vihlaisua ja jomotusta - ja toivotaan, että joko… J

Raskauskiekon mukaan vauvan koko olisi tällä hetkellä:

• pituus keskimäärin 50 cm
• paino keskimäärin 3350 g (vaihteluväli 2600 – 4200 g)

Sain hetki sitten soiton Kättäriltä. Huomenna mennään päivällä äitipolille tarkastukseen J

Nyt kun netti viimeinkin toimii, olen taas selaillut nettikeskusteluja enemmän. Hiukan kriittisesti suhtaudun neuvolan terveydenhoitajan vihjeeseen, että synnytys käynnistettäisiin aikaisemmin paineiden vuoksi. Eihän sitä tosin ikinä tiedä, jokainen tapaus on tietysti omanlaisensa. Nettipalstoilla muutama odottaja oli käynyt äitipolilla seurannassa ja ei heillä korkeat paineet vielä käynnistykseen johtaneet. Huomenna tiedämme paremmin J Taidan kuitenkin pakata sen sairaalakassin valmiiksi jo tänään - ihan varmuuden vuoksi ;)

Aamulla peiliin katsoessani heräsin taas siihen ihmetyksen tunteeseen, kuinka lähellä valtavaa muutosta ollaan. On vielä vaikea kuvitella itseä tuohon saman peilin ääreen vauva sylissä. Kuva tuntuu vielä epätodelliselta, unelta - mutta silti niin väistämättömältä, odotetulta J Moni kysymys ja ihmetys saa vastauksensa, joita ei voi tietää etukäteen. Ne selviävät sitten. 

Tässä vielä hauska runo, johön törmäsin vauva-lehden keskusteluissa. Päivänpaistetta kaikille!

 

Älä hellitä!

Taas on selkä kipeä,
askel ei lie ripeä.

Kohtu painaa mahaa,
tuoksut tekee pahaa,
vaivaa raju närästys,
migreeni ja ärtymys,

ei maistu juuresvuoka,
ei muu kuin jälkiruoka
bensalle nyt olet perso –
eikös tästä hyvää verso?

Vaikka turpoatkin silmissä,
riehut niin kuin lännen filmissä,
vaikka nenä aina tukossa,
korva koko ajan lukossa,

vaikka ovat rinnat arat,
särkevät nuo lonkkaparat,
vaikka iskee noidannuoli,
öisin valvottaa taas huoli,

vaikka uhkaakin jo myrkytys,
lopettakaa avuntyrkytys!

Vaikka särkee niskaa, rintaa,
onnelle ei ole hintaa,
tukassa ei pysy pinnit,
naamassa vain kukkii finnit,

reidet, vatsa täynnä raitoja,
nännistä jo tihkuu maitoa –
vaikka vaivaa siivousvimma,
hellitä ei tämä kimma!

Vaikka kroppaan kertyy liikakilot,
runsaat ovat odotuksen ilot.

Vuoteen aallokossa kelli,
itseäsi hoivaa, helli,
kääri ympärille lakana,
pahin taitaa olla takana.

Tittamari Marttinen:
Äidin karkkipäivä

 

12.3.2004 perjantai / RV 38+1

Huh mikä päivä! Kuusi tuntia Kättärillä, erilaisia tutkimuksia ja paaaaaaljon odottelua! Aika oli siis äitipolille klo 11:30, vasta varttia yli kaksitoista päästiin kätilön tutkittavaksi. Mitattiin verenpaine, joka yllättäen olikin aika hyvä. Alapaine oli hiukan korkea, mutta ihan hyvä tulos kuitenkin minulle. Sitten laitettiiin anturit massuun ja vauvan syke piirsi kaunista käyrää (ainakin meidän mielestämme J ) paperiin. Oli aikas jännää, että syke tosiaankin vaihteli, välillä se kävi ihan 120:ssä ja välillä taas lähempänä 160:a. Syke kohosi heti, kun vaavi alkoi tökkimään ja puskemaan masua. Hienon näköistä käyrää, sanoi kätilökin.

Kävin jättämässä pissanäytteen ja sitten odoteltiinkin lääkäriä. Kohdunsuu on kiinni eikä osoita vielä merkkejä synnytyksen lähestymisestä. Tarkkaan lääkäri teki ultraääneen; tutki vauvan mitat, napanuoran virtaukset, lapsiveden määrän ja istukan. Aluksi hieman pelästyttiin, kun lääkäri sanoi masun päältä käsin tunnusteltuaan, että vauva vaikuttaa aika sirolta. Tämä tietysti viittaisi istukan vajaatoimintaan, joka saattaisi nimenomaan johtua kohonneista verenpainearvoista. Ultraäänen perusteella lääkäri arvioi vauvan painoksi kuitenkin noin 3100 g, mikä on kuulemma ihan hyvä ja normaali. Istukka toimii siis ilmeisesti ihan hyvin ja napanuoran virtaukset olivat ok. Ainoa huolestuttava huomio, minkä lääkäri teki, oli lapsiveden määrä. Vettä oli kuulemma niukanlaisesti. Samaan aikaa kätilö kävi kertomassa, että pissassa oli ollut aavistus valkuaista. Ei hyvä.

Lääkäri määräsi joukon labratutkimuksia ja käski jäädä odottelemaan niiden tulokset. Raskausmyrkytyksestä ei vielä puhuta, mutta pissaa pitää seurata tarkasti. Jos labratulokset olisivat ok, pääsisin kotiin, muussa tapauksessa jäisin osastolle seurattavaksi.

Labran jälkeen alkoikin sitten tuskainen odottelu. Tuloksien saamisessa menisi ainakin tunti, ja sitten lääkärin piti vielä antaa tuomio kotiin lähdöstä. Äitiyspoli meni vielä kiinni puoli neljän aikaan, joten meidät siirrettiin päivystyspolin puolelle odottelemaan. Krooh! Persus siinä puutui. Niiden tuntien aikana luettiin varsin kattavasti viimeisimmät juorulehdet, tuijoteltiin seiniä ja mietiskeltiin mitenköhän tässä vielä käykään. Meillä oli kaiken lisäksi tärskyt sovittuna viiden jälkeen, ei jotensakin arvattu, että Kättärillä humahtaisi niin pitkään.

Viiden aikaan kävi sitten viimeinkin kutsu kätilön juttusille. Labratulokset olivat ok, joten sain luvan lähteä kotiin. Pissaa pitää nyt seurata ja sunnuntaiaamuna pitää mennä taas näyttäytymään Kättärin päivystykseen. Sunnuntaina katsotaan tilanne uudelleen. Jos kaikki on ok, varataan uusi aika äitipolille, muussa tapauksessa saan jäädä "viihtymään" Kättärille osastolle. Huoh.

Jokseenkin ei tuo osastolle jääminen yhtään houkuttele tässä vaiheessa, vasta sitten kun on vauva vierellä. En osaa kovin paljoa aavistella tulevaa, mutta selvää on, että mikäli pissassa alkaa olemaan huomattavasti valkuaista, aletaan suunnitella synnytyksen käynnistystä, muutoin seurataan tilannetta äitipolilla. Tällainen tutkiminen, seuraaminen, odottelu ja huokailu on aika raastavaa. Edelleenkin täytyy kyllä sanoa, että Kättärin kätilöt ja lääkäri olivat todella mukavia. Palvelu oli hienoa ja ystävällistä. Se nyt tietysti on vaan hyväksyttävä, että asioiden käsittely kestää oman aikansa. Mieluusti sitä jo tämän päiväisen jälkeen toivoo, että päästäisiin tositoimiin.

 

14.3.2004 sunnuntai / RV 38+3

Krooh. Aikainen herätys, yhdeksältä piti olla jo Kättärin päivystyspolilla kontrollissa. Pari putkea otettiin verta ja taas laitettiin anturit massun ympäri. Vauvan syke piirtyi nättinä käyränä. Supistuskäyrä oli kovin tasainen (elikä siis olematon), harmi. Sitten odoteltiin taas tuloksia. Siinä tuli tuijoteltua taas muiden muhkeat massut ja pari juorulehteä. Lääkärille päästiin vasta yhdentoista jälkeen. Pissassa on edelleen hiukan valkuaista, mutta ei huolestuttavissa määrin, muut tulokset olivat ok. Ultralla tarkastettiin lapsiveden määrä ja napanuoran virtaukset. Kaikki ihan ok, lapsivettä oli kuulemma riittävästi. Kotiin vaan ja keskiviikkona uudestaan pissan takia. Ei tarvitse kuulemma jäädä osastolle, mutta seurata pitää.

Ei paljoa haittaisi, jos seuraavalla käynnillä siihen supistuskäyräänkin saataisiin jo vipinää J

 

22.3.2004 maanantai / RV 39+4

Paljon on taas tapahtunut viikossa… ei tosin niin paljoa, että vauvaa olisi vielä saatu tähän maailmaan. Masussa se tyytyväisenä (kai? toivottavasti!) köllii vielä.

Tuon edellisen kirjoituksen sunnuntaisen päivystyspolikäynnin jälkeen menin Kättärille käymään sovitun mukaisesti seuraavana keskiviikkona (17.3.04) kontrollikäynnille. Kahtena edellisenä päivänä oli päätä särkenyt aika pahasti, edellisenä päivänäkin vasta toinen Panadol vei pahimman päänsäryn pois. Päänsärky helpotti vasta iltayhdeksältä. Turvotuksetkin tuntuivat lisääntyneet. Jaloista oli tullut aikamoiset pökkelöt. Kerroin nämä lääkärillekin. Huomioiden verenpainetilanteen ja pissan proteiinipitoisuudet oli lääkäri sitä mieltä, että jään osastolle seurantaan ja lepäämään.

Lääkäri vihjaisi siihen suuntaan, että tuskin enää lähden sairaalasta yhtenä kappaleena kotiin. Myös mahdollisesta synnytyksen käynnistämisestä hän mainitsi. Siitä päättäisivät kuulemma kuitenkin sairaalan "seniorilääkärit". Olin ihan tyytyväinen, viimeinkin jotain edistystä. Ei sairaalaan jääminen tuntunut hassummalta, kun lopultakin saattoi odottaa jotain tapahtuvaksi.

Sain oman vuodepaikan ja yritin "asettua kodiksi". Parin tunnin makaamisen jälkeen alkoi kuitenkin jo valjeta, etten tosiaankaan jaksaisi ja haluaisi maata sairaalassa päivätolkulla, viikoista sitten puhumattakaan. Sairaalassa makoilu oli suunnattoman tylsää ja puuduttavaa. Elämänilo siinä oli kadota. Tunsin itseni sidotuksi ja valvotuksi, vailla omaa rauhaa ja lepoa. En osannut levätä ja rentoutua.

Muista sairaalaolosuhteista sitten puhumattakaan… samassa huoneessa oli kanssani nuori ulkomaalaistyttö, jolla tuli supistuksia jo toista päivää, mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Synnytys ei lähtenyt kunnolla käynnistyäkseen. Tyttö ähisi tuskissaan koko yön – nukahti ja heräsi kymmenen minuutin välein supistukseen. Tulipa tosiaan nukuttua hyvin! Ja sairaalassa pitäisi mukamas pystyä lepäämään… No ei ainakaan siinä ähinässä. Olin suunnattoman kärttyinen aamulla ja odotin vaan, että lääkärikierto alkaisi ja saisin tietää jatkosta lisää.

Lääkäri sanoi suoraan, että näillä paineilla ja arvoilla ei vielä synnytystä käynnistellä, sillä luonnollisesti, omia aikojaan alkanut synnytys on kuulemma paljon tehokkaampi ja helpompi kuin käynnistetty synnytys. Lisäksi käynnistäminen ei ole aina kuulemma niin helppoa. Ei se välttämättä niin iisisti tapahdukaan. Olin valmis vaipumaan epätoivoon, ei mitään uutta, ja sairaalassa petipotilaana. Tuskaa! Lääkäri kuitenkin pelasti päiväni ja sanoi, että voisin olla päiväpotilas, eli kävisin kerran päivässä kontrollissa ja pääsisin aina sen jälkeen kotiin, mikäli kaikki olisi kunnossa. Jippiih! Kotiin! Ei enää tätä sontaa. Toivottavasti en näyttänyt liian onnelliselta. Päivittäin Kättärillä ravaaminen kuulosti tuhat kertaa paremmalta kuin osastolle täysipäiväisesti jääminen. Elämäni oli pelastettu.

Pääsin siis onneksi jo torstaina kotiin. Perjantaiaamuna piti sitten mennä kahdeksaksi Kättärille "ilmoittautumaan". Paineita, pissaa ja vauvan sykettä seurataan intensiivisesti. Luulin, että saisin viikonlopuksi vapaapäivän, mutta kakat! Kumpanakin päivänä käytiin kontrollissa. Mitään ihmeempää uutta niissä ei ole tullut ilmi. Tilanne ei ole muuttunut ratkaisevasti mihinkään suuntaan.

Tänäkin aamuna menin kahdeksaksi kontrolliin. Onneksi sain lainaan vanhempieni toisen auton, jotta pääsen helpommin kulkemaan. Perjantaina menin Valton kyydillä ja tulin bussilla takaisin. Kävelymatka bussireitiltä kotiovelle oli niin työn ja ähinän takana, että takki oli tyhjää täynnä, kun lyllersin ovesta sisään. Olin puhki ja poikki. Tänään sain huristella autolla ja hyvin meni. En sitten kyllä uskalla varmasti enää ajaa autoa, kun alkaa supistelemaan kunnolla… mutta siihen asti kyllä.

Kättärillä ravaaminen on tietenkin alkanut ottaa aivoon aika huolella, mutta sillehän ei mitään voi. Pakkohan se on. (Edelleenkin mieluummin ravaan siellä päivittäin, kuin jään osastolle. En voi kuvitella mitään ikävämpää.) Ainoa lohtu on, että pikkuhiljaa alkaa tuntua siltä, että alapäässä alkaa kuin alkaakin ehkä tapahtua jotain. Alapää vihloo aika paljon ja myös menkkamaista kipua tuntuu ajoittain. Sunnuntaina supistuskäyräänkin saatiin jo jotain eloa J Masu jännittyy aina silloin tällöin ja tämä näkyi käyrällä muutamana pienenä pompsahduksena J Jännittyminen tuntuu samanlaiselta kuin harjoitussupistukset aikaisemmilla viikoilla, massu menee kovaksi ja kipristelee. Kivuliaita supistuksia ei ole vielä tullut, mutta vihlonta, menkkamaiset kivut ja kipristely kaikki yhtä aikaa tuntuvat varsin tuskaisilta. Masu alkaa tosiaankin tehdä elämän hankalaksi. Hyvää asentoa on vaikea löytää, selkä kipeytyy ja pienikin tekeminen tuntuu älyttömältä voiman ponnistukselta.

Kaiken huipuksi minun tulisi juoda minimissään kaksi litraa vettä päivässä – mieluummin kolme litraa. Tämä "vaatimus" johtuu pissan proteiinipitoisuudesta. Juominen kuulemma jotenkin (älä minulta kysy miten) auttaa asiaan. Virtsarakko tuntuu kutistuneen teelusikan kokoiseksi/vetoiseksi, joten tämän ja veden litkimisen seurauksena minulla on alituinen vessahätä. Onpa mukavaa. Huoh. 

Ja väsymys. Sairaalasta paluun jälkeen en ole ikinä ollut väsyneempi. Väsymys on todellista, ei mitään kevyttä haukottelua.

Huomenna tutkitaan kohdunsuun tilanne. Toivon totisestikin, että jotain olisi alkanut tapahtumaan. Päivät alkaa onneksi kuitenkin käydä vähiin – eihän tämä näin voi ikuisesti jatkua J Jostain syystä tästä neljänkymmenen viikon odotuksesta nämä kaksi viimeistä viikkoa ovat tuntuneet kaikista tuskaisimmilta. Minuutit ovat tuntuneet päiviltä ja päivät kuukausilta. Voisi sanoa, että vasta nyt odottavan aika tuntuu tosiaankin pitkältä.

 

23.3.2004 tiistai / RV 39+5

Kohdunsuu on vielä täysin kypsymätön, täysin raakile. Sinänsä tilanteessa ei olisi mitään ihmeellistä, annettaisiin kypsyä vaan vielä rauhassa… Huolestuttavaa on vain se, että pissan proteiinipitoisuus (eli valkuainen) alkaa olla aika korkea. Arvo lähenee koko ajan kriittisempiä lukuja. Lääkäri puhuu nyt lievästä raskausmyrkytyksestä, toksemiasta. Lääkäri on vielä hieman epävarma, miten tullaan menettelemään, mutta sanoi, että jatketaan mietintää huomenna. Hän haluaa vielä seurata miten pissan pitoisuus muuttuu.

Kohdunsuu on siinä vaiheessa, että synnytyksen keinotekoinen käynnistäminen ei välttämättä johda yhtään mihinkään. Tuloksena saattaa olla tehottomia supistuksia, jotka eivät auta tilannetta yhtään. Päinvastoin, tilanne voi mennä siihen, että on pakko leikata. Toisaalta, jos pissan proteiinipitoisuus jatkaa vielä nousua, on jokin ratkaisu tehtävä. Tällöin leikkaus on vaihtoehto. En tiedä halutaanko siinä tilanteessa yrittää käynnistää vai mennäänkö suoraan leikkaussaliin. Täytyy kysyä tästä huomenna. Pääasia minulle on, että vauva syntyy turvallisesti.

Tällä hetkellä ei tiedetä vielä tulevasta, mutta lääkäri kehotti varautumaan huomenna osastolle jäämiseen. Vauva voi hyvin, syke on sellainen kuin pitääkin ja liikkeet tuntuvat – kooltaan masuasukki ei vaan kuulemma vaikuta kovin isolta, aikas heiveröinen voi tulokas olla. Toivottavasti näemme sen pian.

Alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa siltä, että yhdeksän kuukauden päiväkirjaan saa kohta laittaa viimeisen pisteen. Uusi aika ja uudet haasteet kolkuttelevat jo ovella J

 

Tarina jatkuu osiossa "Kun vauva tuli taloon..."

 

[takaisin]