Vuosi 2006 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]
30.7.2006 sunnuntai (klo 22:50)
Onpahan taas viikko takana! Huh! Ja kohta uusi vie taas mennessään.
Viime maantaina äitini joutui siis sairaalaan osastolle vietettyään ensin pahimmoisen päivän ensiavussa. Kävin tiistaina sairaalassa ja mitäpä muuta siellä oli äitin tuskiin annettu kuin ämpärikaupalla kipulääkettä. Keksivät kuitenkin antaa mahaa suojelevaa lääkettä, ooh.
Keskiviikkona Valto kävi illalla pyörällä Jumbossa ja minä jäin Tuomaksen kanssa kotiin. Sain ihan hämmästyttävän paljon aikaiseksi. Tein Tuomakselle kinkkuperunalaatikkoa, imuroimme koko huushollin, vaihdoimme lakanat, pyykkikonekin oli päällä...
Keskiviikkona äiti pääsi sairaalassa magneettikuvaukseen. Pitkän odottelun jälkeen diagnoosi oli välilevyn pullistuma. Anestesialääkäri määritteli äidin lääkehoidon uusiksi. Torstaina hain äidin kotiin. Elokuulle äitille on varattu kaksi aikaa ortopedille ja kipuklinikalle on tulossa myös kutsu. Toistaiseksi äiti saa siis puksuttaa eteenpäin kipulääkkeiden voimalla. Oman analyysinsä mukaan vointi kohenee päivä päivältä, kunhan kipulääkkeet vaan pitävät olon siedettävänä. Ruoka ei kyllä vielä meinaa maistua ja huono olokin vaivaa vielä vähän.
Väsymys on kyllä
painanut minua. Yöunet ovat taas jääneet vähiin (koska Tuomaskin on mennyt niin
myöhään nukkumaan) ja sitten poika on heräillyt kerran tai parikin yössä. God
knows why!?! Ja sitten en ole saanut omassa sängyssä enää unta.
Ostimme kesälomalla Tuomaksen huoneeseen pimennysverhon, kun
huone oli etenkin aamuauringon aikaan kuin pyhä kirkastushuone. Eräänä iltana
pimentävä rullaverho sitten vedettiin kaksi senttiä liian alas (minun teoriani)
ja Tuomas heräsi yöllä ja pelkäsi pimeää, niin ettei nukkumisesta tullut kahteen
tuntiin mitään.
Töissä veskissä käytyäni olen käsien kuivaamisen jälkeen
laittanut märät käsipaperit nätisti pöydälle ja lähes viskannut silmälasini
roskikseen. Erään projektin budjetissa luki Teletapit. Ei vaan Telekaapelit...
Perjantaina lähdimme kolmisteen mökille - viettämään mukavaa mökkiviikonloppua. Käytiin lauantaina Kuhmoisten torilla (siellä oli hulppeat kaksi kojua! :D) haistelemassa ja maistelemassa. Mukaan lähti herneitä ja pieniä, mutta suussa sulavia mansikoita. Nam. Syötiin jätskit kaupan ulkopuolella vielä ennen paluumatkaa.
Bongasin vadelmapuskista kypsiä vattuja ja Tuomas hullaantui niistä täysin. Poika söi kaiken mitä vain ehdin poimia. Kahteen otteeseen kävin vattuja keräämässä ja poika vain totesi kovaan ääneen "LISÄÄ!". Ja hetken päästä niin, että varmasti järvelläkin kaikui "NAM!" Kippokin oli, mutta ei se ikinä täyttynyt ;)
Tänään tultiin iltapäivällä mummin ja papan luo. Pitihän se arvata, että eihän meidän mökkireissu voi päättyä mitenkään muuten kuin johonkin ihmeelliseen vikatilaan. Suunnilleen joka kertahan mökiltä on palattu kuumeinen poika takapenkillä tai sitten lääkäriä on haettu Tampereelta asti. Nyt havaitsimme, että Tuomaksen käsi oli ihan turvonnut! Viimeksi juhannuksenahan jalka koki saman kohtalon! Hoh! Ampiaisen pisto? En tiedä, mutta sain ärsytyskutinaa välittömästi.
Nyt ei tosiaankaan ole yhtään sopivaa sairastaa. Mummi on sairas ja minä en voi olla pois töistä, kun olen siellä yksin. (Toinen sihteeri on vielä kesälomalla.) Nyt illalla Tuomas oli kotiin tultuamme tosi kiukkuinen ja väsynyt, känkkäränkkä tuli näköjään samalla oven avauksella sisään. Mutta sitten kun käytiin suihkussa ja syötiin iltapalaa, niin poika oli taas ihan oma itsensä. Kuumettakaan ei ollut, vaikka pelkäsinkin, lämpö hippasen koholla 37,3°. Tai aika normaalihan tuo taitaa olla.. Käteen laitoimme hydrocortisonia, mutta tein kuitenkin netin kautta aikavarauksen lastenlääkärille huomen illaksi. Katsotaan nyt mikä tilanne on aamulla, päätetään sitten mennäänkö lääkäriin vai ei.
Huomisen maanantain Valto ja Tuomas on vielä lomalla. Tiistaina alkaa sitten tosissaan arki, Valtolla työ ja Tuomaksella tarha. Toivottavasti poika on tarhakunnossa!
24.7.2006 maanantai (klo 20:30)
Heipä hei!
Mistä se johtuu, kun heti töiden alettua särkee ihan tajuttomasti päätä? Viime maanantai-iltapäivänä tulin kotiin pää suunnilleen kainalossa, kun ei sitä tohtinut pitää pystyssä kivistyksen takia. Ryyppäsin töistä tultuani vaan kovasti vettä ja se auttoi hieman. Torstaiaamu alkoi töissä taas ärsyttävällä jomotuksella. Kippasin kahvia monttuun, vettäkin pullollisen, eikä se kadonnut minnekään. Kuolenko aivokasvaimeen? Pitäisikö mitata verenpainetta? Saanko välittömän stressin vain töitä haistellessanikin? Taidan kyllä ryypätäkin liian vähän. Vettä.
Ei se veden juontikaan auttanut. Olen kyllä tankannut pullotolkulla. Verenpaine, tarkemmin sanottuna alapaine, oli kyllä aika korkea. Stressiäkö? Vaikka töissäkin on niin hiljaista? Päätä on särkenyt säännöllisen tunnollisesti, turhankin tiuhaan.
Valto vei Tuomaksen
torstaina ja perjantaina HopLop -seikkailupuistoon (http://www.hoplop.fi/). Vau.
Hieno homma! Ja niin kivaa oli pojalla ollut, etteihän sieltä olisi pois voinut
lähteä. Liukumäkiä, ajettavia autoja, kiipeilyä... sopivaa seikkailua juuri
tuollaiselle pienelle miehelle. Ja oli siellä kavereitakin! Valtokin kehui
paikkaa ja tuumasi, että eiköhän mennä taas uudestaankin :)
Voi jessus! Mä kilahdin viime viikolla. Näin sen ja se iski.
Tiesin heti, että toi on mun juttu! Naurattaa. Miten voi jostain alkaa höynätä
NIIN siltä istumalta?!?! Minä, jolla ei ole aikaa mihinkään. Koukkuun jäin niin
että napsahti.
Onko postcrossing teille tuttu juttu? Kuten kaikki muutkin
varmaan, luin postcrossingia koskevan artikkelin viimeisimmästä Nytistä.
Postcrossing on monille varmaan jo ihan vanha juttu, mut mä luin asiasta tänään
ekaa kertaa. Kuulostaa tosi kivalta! Harvinaista, että mä innostun näin jostain.
Menin suoraan siltä istumalta nettiin ja listauduin, sain kolmen täysin vieraan
ihmisen osoitteet ulkomailta ja lähetyskoodit. Tilasin postimerkkejäkin netistä!
Hih ja hah! En tajua itseäni ;) Nyt sitten vaan postikorttiostoksille (tai
askartelemaan!!!) ja kortteja postiin laittamaan. Ja sitten odottelemaan
kolahtaako omaan postilaatikkoon vastaavanlaisia ylläriterveisiä ulkomailta.
Helppoa ja mukavaa. Tähän mullakin on aikaa. I hope! ;) Minä kuin pieni lapsi
innostuneena jostain ihanasta :D
(http://www.postcrossing.com/)
Mitäs muuta... lauantaina käytiin Itiksessä pällistelemässä ja syömässä. Tuomaskin söi omat nakkinsa ja tikkuperunansa suurella intohimolla :) Hih.
Täytyy kyllä sanoa, että Tuomaksen kanssa on mennyt tosi hienosti nyt kesälomalla. Poika on syönyt hyvin (!), nukkunut hienosti ja ollut iloinen ja meneväinen - etenkin tuota viimeistä ;) Eikä olla edes taisteltu ;)
Sunnuntaina käytiin Seurasaaressa kävelemässä. Sanottiin Tuomakselle, että mennään katsomaan lintuja ja oravia. Hätä oli suuri meillä vanhemmilla, kun ei niitä oravia tuntunut näkyvänkään. Onneksi paluureitille eksyi yksi vikkeläkoipinen oravanpoikanen, joka ihastutti Tuomasta suuresti. Lintuja nähtiin paljon, mm. joutsenia poikasineen.
Tämä viikko ei ole alkanut kovin hyvin. Äitini kiidätettiin aamulla ambulanssilla sairaalaan. Selkäkivut, jotka säteilevät koko alaruumiiseen, ovat olleet valtavat jo muutamia viikkoja. Äiti on syönyt kipulääkkeitä varmaan enemmän kuin laki sallii. Vatsa eikä pää ei taida enää kestää niitä. Jalat eivät kanna, huimaa, oksettaa ja kipu selässä ja lonkissa on sietämätön. Eihän tuollaista voi kestää! Tänä aamuna tilanne oli niin paha, että ambulanssi oli ainoa vaihtoehto. Lääkäri ei vielä luvannut kipulääkettä kummempaa, mutta toivotaan, että jotain on asialle tehtävissä. Pitää varmaan mennä itse lyömään nyrkkiä pöytään, kun eivät ihmisraukkaa mukamas osaa auttaa. Kyllä näihin vaivoihin varmasti konstit on, kun vaan olisi resursseja! *jupinaa*
Emme voi muuta kuin toivoa parasta
ja olla tukena. Ja mennä sen nyrkin kanssa kyläilemään sinne sairaalaan ;)
19.7.2006 keskiviikko (klo
23:00)
Moiskis ja loiskis!
Minä olen palannut sivistyksen pariin, eli töihin. Ihanan hiljainen heinäkuu!
Kerrankin ehtii rauhassa hoitamaan hommat ja jopa vähän ajattelemaan mitä tekee
- sen normaalin robottihössötyksen sijaan :)
Tuomas ja Valto ovat vielä lomalla. Minä yritän aamuisin vähin
äänin hiipiä ulos talosta ja jättää miehet nukkumaan. Mutta kyllä sen huomaa
taas, kun töihin palaa - kotona ei ehdi edes pyykkejä viikkaamaan.
Tietokonehuone on muuttunut meidän pyykkiluolaksi. Ruokaa ehdin sentään tänään
Tuomakselle laittamaan, kanakeittoa.
Tiedättekö mitä? Ihmeitä sattuu sittenkin - tai sitten tilaukseni
meni oikeaan osoitteeseen ja toimitus tuli ajallaan... Kiitos kuitenkin! Viime
viikon torstaiaamuna Tuomaksen kuume oli laskenut kuin taikaiskusta. Aamulla
lämpöä oli 37,2. Riskin otimme, kun päätimme lähteä matkaan - mutta kyllä
kannatti. Torstaina Tuomaksella oli tuollaista pientä lämpöä ja perjantaina ei
mitään.
Vietimme ihanan torstaipäivän Naantalissa. Söimme
rantaravintolassa - jopa Tuomaskin hyvällä ruokahalulla. Kävelimme rantakaduilla
vanhojen talojen lomassa ja nautiskelimme auringosta ja muutamista viilentävistä
juomista tietenkin. Hotelli oli vanhuuttaan aika nuhjuinen ja kuuma kuin
huonosti lämmitetty sauna. Mutta emme ehtineet siellä liikoja makoilemaan.
Lähdimme illalla vielä ulos rantaan kävelemään, katselemaan Naantalin omaa
"taiteiden yötä". Tapasimme musisoivan Nuuskamuikkusen sekä Muumipeikon
tanssahtelemassa ja sekös Tuomasta ihastutti. Ilta olikin jo pitkällä, kun
palasimme hotellille nukkumaan.
Seuraavana aamuna hotellin aamupalan kautta valmistauduimme
jättämään majapaikan ja lähdimme kävelemään kohti Muumimaailman laituria, johon
oli sovittu tapaaminen Hannan, Kristianin, Cecilian ja Johannaksen kanssa. Mikä
tuuli! Tukka oli lähteä päästä ja kylmähän siinä tuli. Hyrr! Muumimaailma oli
oikein mukava paikka - vaikkakin hieman kaoottinen, sillä ihmisiä oli niin hiton
paljon liikaa. Ja Tuomashan painoi väkijoukossa kuin päätön kana. Huolestuttava
yhdistelmä. Helpointa oli teljetä poika aina välillä rattaisiin ;) Mutta
muutoin, kivaa oli ja matkamuistoksi ostin rantakadulla olleesta muumikaupasta
Tuomakselle hatun ja kastelukannun.
Perjantai-iltana palasimme kotiin väsyneinä, mutta onnellisina.
Kyllä nukutti! Hotelliyö kun oli aika levoton, huonosti nukuttu yö.
Lauantaina veimme
Tuomaksen mummin ja papan hoiviin ja lähdimme kahdestaan treffaamaan Sannan
keskustaan. Kävimme Kampin Keskuksessa kahvilassa ja sitten menimme katsomaan
DaVinci -koodin. Ihan hyvä! Vaikka eihän se ihan kirjaa vastannutkaan, mutta
leffaksi ihan kuppiin menevä. Kävimme leffan jälkeen vielä Kampin Keskuksessa
shoppailemassa. Kävimme mm. Sannan suosittelemassa saippuakaupassa ja kyllä nyt
passaa suihkutella, kun on ties mitä tuoksusaippuoita.
Illaksi palasimme Tuomaksen, mummin ja papan luo. Syötiin ja
saunottiin. Tuttuun tapaan.
Ostimme muuten oman hiustenleikkuukoneen, jolla Tuomaksen pää ajeltiin eilen ihan uuteen lookkiin. Noin lyhyttä tukkaa ei ole meidän pojalla nähtykään sitten vauvavuosien.
Yritän ehtiä laittaa kuvia
Naantalin reissulta sekä kynitystä Tuomaksesta vaikkapa viikonloppuna.
Arki yrittää taas pyöriä, mutta ei se vielä pääse vauhtiin.
Miehet ovat lomalla ja minä pällistelen päivät töissä. Tuntuu, että kesä olisi
jo ohi. Ei kai!?!? Arkiset askareet alkaa ahdistaa ja sitä toivoo, että loma
jatkuisi vielä. Haluttaisi niin vielä tehdä Naantalin kaltaisia pieniä
irtiottoja ja nauttia kesäsäistä. Ei auta, eteenpäin vaan mars.
Tällaiseen hauskaan sananparteen törmäsin tänään netissä: "Työ, mikä sana se on?
Onko se teitittelyä savonkielellä?" :)
12.7.2006 keskiviikko (klo 23:55)
Viime torstaina kävin Tuomaksen kanssa Ninan ja Samulin luona kylässä. Se oli mukava visiitti. Pojat saivat leikkiseuraa. Mennä huristelivat autojen kanssa ympäri taloa.
Valto oli sillä aikaa pessyt ikkunat :) Miten maailma onkaan kirkkaampi nyt :)
Alunperin meidän piti lähteä perjantaina mökille, mutta Valtolle pukkasi flunssaa päälle, joten siirsimme lähdön lauantaille. Mökillä oli ihan mukavaa. Tuomaksellakin riitti tekemistä, kun mukana oli oma rakas mopo, uusi ruohonleikkuri, puhallettava uima-allas ja vaikka mitä. Saunottiin ja tehtiin ruokaa, sellaista normaalia mökkitouhua. Lämmintä oli! Lauantaina ilma oli + 31° ja vesi + 25°. Mökki oli oikea hikimaja. Huh!
Surkuhupaisaa elämä kuitenkin on ja huumorintaju on taas koetuksella. Kesäloma. Vai kesälama? tai ehkä sittenkin hikinen työleiri mökkimaisemissa?
Ainakin Tuomaksella on jotain ihan muuta kuin matkakuumetta. Eikä se ollut pelkkä hellekään, joka teki pojasta niin lämpöisen. Mökkimatkamme vikana (ma) iltana mittasin Tuomakselta kuumetta 38,6 astetta.
Tiistaiaamuna varasin lääkärin saman päivän illaksi. Sitä ennen paluumatkalla teimme suunnitellusti, mutta pika-aikataululla koukkauksen Valton vanhempien mökille. Syötiin ja herkuteltiin. Lähteissä mittasin pojalta 39,2 astetta. Huoh.
Sitten kiiruusti kotiin. Tyhjensimme auton ja jatkoimme saman tein lääkäriin. Vakkarilääkärimme oli kesälomalla, joten teimme ensi tuttavuuden toiseen lastenlääkäriin. Tarkkaan tämä ihan mukava täti kuunteli keuhkot edestä ja takaa, katsoi korvat, kurkun, tenttasi syömisistä ja juomisista - ja mitään ei löytynyt. Kaikki ok. Kuumetta lukuun ottamatta. Lääkäri epäili kuumetta viruksen aiheuttamaksi. Kuumelääkettä reseptillä, siinä kotiinviemiset.
Tänään keskiviikkoaamuna kuumetta oli 39,5 ja nyt illalla tasan 40°. Hippasen lämpöinen poika! Tuomas on ihan pirteä, leikkii ja touhuaa - välillä tietty otetaan iisimmin ja katsellaan esim. telkkaria. Mutta mikä kiukku ja sinnikkyys! Ei maistu ruoka, eikä juomakaan liiemmin. Nipin napin uppoaa muutama hassu mukillinen päivässä. Juominen olisi helkkarin tärkeää, mutta kun ei niin ei. Ei tuollaiselle plus kaksveelle sanota, että juohan nyt. Ihan kuin kundi tottelisi. In my dreams, todellakin. Uskokaa pois, niitä haaveita helpommasta tapauksesta on PALJON.
En tiedä mikä on. Virus, joo niin kai. Jotain kuolemanvakavaa? Epäilin ennen lääkärille menoa keuhkoja ja korvia, mutta kummatkin olivat ok. Katsellaan nyt ja jos kuume ei laske ja/tai poika menee ihan väsyksi, veltoksi ja haluttomaksi, se tietää heti lääkärireissua.
Kaiken huipuksi meidän piti huomenna lähteä Naantaliin. Hotelli on varattu ja Muumimaailmaan piti mennä perjantaina :(
Hatuttaa. Meidän perheen poika tuntuu taas alatisairaalta. Vastahan meillä oli keuhkoputkentulehdus, vesirokko, turvonnut jalka... Jos laskisin vakuutuksesta tulleista lippulapuista antibioottikuurien määrän viime vuodelta, kahden käden sormet eivät varmasti riittäisi siihen.
PS. Saisinko tilata yhden ihmeen? Juuri nyt. Sitä tarvittaisiin KIPEÄSTI. Kiitos!
4.7.2006 tiistai (klo 23:30)
Heipsankeikun! Lomasäät suosii :) Upeat ilmat!
Eilinen iltapäivä vietettiin Korkeasaaressa. Ja kaikilla oli niin mukavaa.. :) Oikeasti. Se oli mukava reissu. Jolkoteltiin ihan rauhassa ja pällistettiin kaikki hoomoilasena elukoita.
[flamingot] [mangustit] [mehutauko] [eväshetki] [heppoja] [karhun selässä] [onpa se iso!]
Tuomas tykkäsi tosi paljon, viipotti pää etukenossa mennä eläimeltä toiselle.
Tänään laiteltiin pyykkejä, käytiin kaupoilla, nukuttiin päiväunet, oltiin ulkona hiekkalaatikolla, käytiin Lidlissä ja Kuusijärvellä. Että semmoinen ihan vaan sekalainen päivä.
Ostettiin Tuomakselle lelukaupasta puhallettava pieni uima-allas. Sitä on tarkoitus kokeilla sitten mökillä. Vaan eipä tuo meidän pikkumies taida mikään hurja vesipeto olla... tuumii äiti ;)
Nyt kello on ihan liikaa. Piti vielä katsoa netistä vaikka mitä, mutta jaksaakohan sitä. Saas nähdä. Mutta ensikertaan! :) Kuulumisiin! :)
2.7.2006 sunnuntai (klo 21:00)
Tervetuloa rakkaat ystävät uudistuneeseen Aqualeo.netiin!
Olen tässä "joutessani" viime päivinä puuhastellut hieman nettisivujen parissa.
Sivujen pääsisällön muodostaa tästä eteenpäin päiväkirjat. Onhan niitä kertynyt jo kolme kappaletta. Odotuspäiväkirja korkattiin 25.7.2003 eli kohta jo kolme vuotta sitten. Mitenköhän pitkän projektin aion tästä oikein tehdä? ;)
Kaikki kuvasivut saivat jäädä unholaan, sillä niitä on mielestäni pällistelty jo tarpeeksi pitkään. Otetaan reippaasti askel eteenpäin ja raa'alla kädellä sivalletaan deleteä.
Päiväkirjassa on todellakin tästä eteenpäin sitten kuukauden ensimmäinen merkintä alhaalla ja viimeisin ylinnä. Minulta sen muistaminen voi kyllä viedä tovin ;)
Heinäkuu polkaisi käyntiin tämän perheen kesäloman. Kaksi viikkoa olemme nyt yhteisesti lomalla, sitten minä palaan duuniin ja miehet jäävät pariksi viikoksi vielä viihtymään kotiin.
Kaikennäköistä pientä kivaa olisi lysti puuhastella; kiva olisi mennä ja tulla, mutta saas nähdä kuinka paljon ehditään! Monen moista projektia pukkaa päälle lomallakin ;) Ihan itseaiheutetusti ;) Eihän tarkoitus ole kuitenkaan mennä tukka putkella ja pää kolmantena jalkana satakymmenen lasissa joka paikkaan. Joten pidetään pää kylmänä, ei anneta ihanan auringon pehmittää sitä.
Viikonloppuna ainakaan ei tehty mitään. Valto haki Tuomaksen uuden sängyn lauantaina ja nyt hienossa, uudessa sängyssä harjoitellaan toista yötä. Eka yö meni ihan hyvin, mitä nyt pojan unet jäi alle yhdeksään tuntiin. Krooh! sanoo äiti.
Tänään käytiin vaan kauppakeskuksessa kiertelemässä. Vietiin mummille pahvilaatikollinen mansikoita. Nam! Kyllä suomalaiset mansikat ovat parhaita! :)
Näkymisiin! Palaan taas. Jätä viesti Tarinalaatikkoon, mikäli sinulla on noottia sivumuutoksesta. Eikös joo! :)
