Vuosi 2006 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]
27.2.2006 maanantai (klo 20:30)
Tarha-arki palasi taloon. Päivä oli mennyt Tuomaksella hyvin. Poikaa hakiessani kuulin kyllä uutisen, jota olen odottanut ja etukäteen jo inhonnut. Vatsatauti jyllää tarhassa! Voi kuvotus ja inhotus - tauti on kuulemma vielä äkäistä sorttia, joka on ensin riivannut tädeillä ja nyt myös lapsilla. Yök, tulee jo nyt paha olo. Etenkin kun viime toukokuinen vatsatauti on hyvin muistissa. TuplaYök!
Eipä siis alkanut viikko kovin valoisin näkymin. Kaikin puolin alkaa jurppia - entistä enemmän ;) Pirun pakkasetkin vielä! Aurinko saisi kyllä jo alkaa lämmittämään tätä jäistä maata. Aikansa kutakin, jo tätä talvea siedetty jo ihan tarpeeksi. Riitti, kiitti!
Tiedättekös mitä? Ostin jokin aika sitten kävelysauvat ja -kengät. Olen käynyt muutamia kertoja sauvomassa ja hyvää se on tehnyt. Hiki siinä tulee, mikä tietty on positiivista. Nyt on vaan huono omatunto. Viime viikolla en "ehtinyt"; aina oli muuta: suihkussa Tuomaksen kanssa, Valto kaverinsa kanssa ulkona, piti katsoa Lostia jne. Ja nyt en mennyt, kun "kokemuksesta" tiedän, että tuollainen pakkanen käy henkeeni ja se pihisisi vielä huomennakin. Huomenna taas on suihkupäivä... Että näin. Ehkä sitten ylihuomenna.
Mitäs muuta.. viikonloppu meni. Lauantaissa ei ollut mitään erityistä, sunnuntaina sen sijaan käytiin koko perheen voimin meidän lähimetsässä seikkailemassa. Se oli kivaa! Meillä oli Tuomaksen kelkka mukana ja poika istui siinä välillä, välillä taas käveli. Tuomaskin tuntui tykkäävän! Ja me myös! :)
Eipä ihmeempiä, herättiin Tuomaksen kanssa tänään puoli kuudelta. Hieman haukotuttaa jo siis. Murot ja jotain luettavaa houkuttelee. Palataan asiaan maaliskuun puolella!
22.2.2006 keskiviikko (klo 20:30)
Iltaa. Ei päivistä meinaa pysyä luku päällä. Tänään on keskiviikko, koska Aku Ankka tuli ;)
Tuomas on ollut koko viikon mummilla ja papalla hoidossa. Kuumetta ei ole enää kamalasti ollut, mutta yskää senkin edestä. Kyllä se on upea juttu, että mummi ja pappa pystyvät Tuomasta hoitamaan. Kyllä näitä sairastelupäiviä niin paljon kertyy.
Ei meinaa ajatus kulkea. Maanantaina Tuomas heräsi neljältä, eilen viideltä ja tänään taas neljältä. Iso Krooh! On poitsu aina nukahtanut vielä sitten, kun olen jäänyt patjalle "nukkumaan". Nuku siinä sitten kun toinen pyörii, hyörii ja yskii. Väsyttää kyllä hemmetisti. Oikeasti tekisi mieli jo nyt olla nukkumassa.
Tuota yskää lukuun ottamatta kaikki on ihan ok. Paitsi että ruokahan ei Tuomakselle maistu edelleenkään sen paremmin.
Tuomas on meidän matkaradio ja olympialaisten kommentaattori. Autolla kun mennään esim. kauppaan, niin Tuomas laulaa takapenkillä: "Ihahaa, ihahaa, hepo hirnahtaa", "pienen pieni veturi aamulla kerran", "PuuhaPete kaiken korjaa". Eilen illalla taasen katseltiin naisten kelkkailua (tai mitä lie) ja Tuomas selosti suu vaahdossa: "kovaa, kovaa, kovaa, vauhtia, vauhtia, jne.". Hih!
Näkemisiin!
20.2.2006 maanantai (klo 21:00)
Onpahan taas polkaistu uusi viikko käyntiin.
Lauantaina käytiin Minnakaisan synttäribileissä. Tuomas oli mummin ja vaarin luona. Bileissä oli ihan kivaa, näkihän siellä muutaman vanhan tutun :) Haettiin illalla vielä Tuomas kotiin nukkumaan.
Sunnuntaina se sitten taas tuli. Kuume. Antibioottikuuri päättyi perjantaina. Aamulla jo tunnustelin, että aikas kuuma poitsu on, mutta en mitannut kuumetta - kun tiesin, että on sitä kuitenkin. Huoh. Oltiin ja nukuttiin. Päälle kolmekasin oli päivällä kuumetta.
Illalla nukkumaan menon jälkeen alkoi kuulua yskimistä ja se kuulosti todella kamalalta. Sellaiselta, joka repii kurkun ja keuhkot rikki. Tuomas heräsi kerran alkuyöstä. Yski ja itki, ja itkeminen sattui entistä enemmän. Yö meni pyöriessä ja torkahdellen. Aamuyöstä herättiin neljältä ja kundi oli taas ihan kekäle. Laitoin supon ja hörpittiin vähän vettä. Tuomas onneksi nukahti vielä ja jäin itsekin Tuomaksen huoneeseen "nukkumaan". Jostain syystä on vähän väsyttänyt tänään...
Vein Tuomaksen aamulla mummin luo. Töissä on sitä samaa kiirettä ja päänkivistystä. Jos joku erehtyy sanomaan "sitten kun sulla on aikaa", niin sitä voi sanoa huonoksi vitsiksi!
Käytiin nyt tänään illalla taasen lääkärin luona. Keuhkoista ei kuulunut mitään vinkunaa eikä pihinää, kurkunpää on vaan tulehtunut. Koska antibiootti ei ole auttanut, on tulehdus lääkärin mielestä viruksen aiheuttama, joten antibiootteja ei auta enää napsia. Hoitokeinoiksi lääkäri suositteli höyryhengitystä, kosteaa ja viileää ilmaa (ulkoilma olisi hyvä, jos ei ole kuumetta), sängyn pään kohottamista ja kuumelääkettä.
Että semmottia. Mitäpä muuta meille kuuluisi ;) Tuomaksen syöminen on edelleen tosi minimaalista ja onnetonta - iltapuuro sentään upposi ihan ookoo, mutta päivällä syöminen jää muutamiin lusikallisiin ja suupaloihin.
Tämä tältä erää. Pakko kai mennä maksamaan
laskuja..
Palaillaan!
14.2.2006 tiistai (klo 21:00)
Heipä hei! On jo hieman myöhäistä, mutta silti... Hyvää ystävänpäivää!
Viime perjantaina tarhasta soitettiin ennen puolta päivää. Tuomas oli 39,5 asteen kuumeessa. Minkäs siinä teit, heti lähdin hakemaan kundia tarhasta. Työt seisahtivat kuin seinään ja jäivät odottamaan seuraavaa viikkoa. Kotona varasin illaksi lääkärin. Vaikea arvata mistä oli kyse, kun sekä Valto että minä oltiin jo podettu kurkkukipua ja muuta. Tuomas nukahti maidon jälkeen ihan täysin, eikä olisi millään halunnut herätä lääkäriin.
Tuomas sai antibioottikuurin kurkkutulehdukseen, kuten Valtokin. Lääkäri katsoi samalla minunkin suuhuni ja sanoi, että "mammalle kans". Muuten kuulemma olisin vaan levittänyt bakteereja edelleen.
Perjantain pitkien päiväunien seurauksena Tuomas sitten heräsikin lauantaina viideltä aamulla. Krooh! Eikä auttanut äidin selitys, ettei nyt ole vielä aamu, ei äiti jaksa vielä herätä jne... Juotiin maitoa ja vaihdettiin liian monta vaippaa.. pienten "tuumailujen" jälkeen saatiin sitten taas unen päästä kiinni ja nukuttiin vähän yli yhdeksään.
Käytiin sitten lauantaina jo vähän kaupoilla, kun ei Tuomaksella ollut enää kuumetta. Ostin Valtolle syntymäpäivälahjan ja vaihdoin puhelimeni. Tämä vannoutunut Nokian kannattaja vaihtoi Samsungin simpukkakännyyn :) Vähän outo käyttöliittymältään luuri vielä on, mutta kyllä se tästä.
Sunnuntaina Valton vanhemmat tulivat kylään minun vanhempieni luokse, Valton synttärikakulle. Siinä se viikonloppu olikin. Koti on yhtä siivoton kuin ennenkin ja tekemistä riittäisi. Hieman masentaa, kun viikonloppunakin ehtii niin vähän.
Mitäs tästä viikosta... Tuomas on ollut tarhassa ja hyvin on mennyt. Tänään Tuomaksen lokerosta löytyi parikin ystävänpäiväkorttia.
Joku "kausi" Tuomaksella kyllä on päällä. Pienimmästäkin syystä tai vastoinkäymisestä alkaa parku ja kiukkuitku. "Anna, anna!" ja kun poika ei saa haluamaansa, tai ei edes tule ymmärretyksi mitä haluaa, alkaa huuto. Ja minähän olen tunnetusti helkutin huono kuuntelemaan sellaista :( Olen varma, että muille äideille on suotu repullinen enemmän varapäreitä. Enkä edes oikein tiedä miten tällaisen kiukkuavan ja huutavan lapsen kanssa tulisi menetellä. Huoh.
Ja suurimman osan ajasta Tuomas pistää kampoihin kaikelle mikä on vaan pakko tehdä; pukea, vaihtaa vaippa, lähteä kauppaan, jne.
Ja ruokailu ei suju sen paremmin kuin menneinä viikkoina. Ei ei ei. Nyt ollaan ratkaisevasti annettu enemmän sormilla ja pikkuhaarukalla syötäviä juttuja, mitkä kelpaavat vaihtelevasti. Ehkä ennen ollaan annettu turhan lusikkamömmöjä vaan? Raejuusto ruuan päällä tepsii joten kuten, pinaattiletut tekevät kauppansa, lihapullat, juusto, rypäleetkin vielä joskus... Mutta silti - aikaa ja pitkää pinnaa ruokailu kysyy. Ja lässyttämistä! Ja kun se antibioottikin pitäisi saada alas... Monet ihmiset sanovat, että kyllä lapsi pitää huolen siitä, että saa tarpeeksi ravintoa. Mutta kun poika EI syö, EI syö - niin ei se voi saada sitä ravintoa!?!? Ja kyllä sillä ruuan laadullakin on väliä, pelkällä vehnäjauholla muuttuu koko kundi spagetiksi, jolla ei ole pienintäkään vastustuskykyä!
Kyllä meidän perhearki on kaikkea muuta kuin rauhallista ja leppoisaa. Kyllä mulla on ollut hermot kireällä, stressaan syömättömyydestä ja yritän säilyttää maltin, kun toinen vaan syyttä ja suotta huutaa. Siihen ei auta selittäminen, ei kertominen - tokkopa siinä mölyssä kukaan mitään kuulekaan ;) Onko se vaan kiukkua, oman mielen osoittamista - vai mitä se on? Väsymystä? Ajatella, että meillä on vain yksi mukula! Ja tässäkin yhdessä riiviössä on tarpeeksi tekemistä.
Eipä tässä sen ihmeempää, kohta taas nukkumaan, töihin, kotiin ja samaa rumbaa yhä uudelleen. Kunpa tuo pikkumies saataisiin hieman rauhoittumaan ja säyseämmäksi...
9.2.2006 torstai (klo 20:30)
Moro. Ajattelin tulla pikaisesti piipahtamaan ennen Lostia.
Kamala yskänpuuska alkoi juuri, kun olin nukuttamassa Tuomasta. Eikä siitä meinaa tulla loppua. Kurkku on edelleen neulasia täynnä, ja tiedättekös mitä, hikka ei tunnu yhtään kivalta. Mutta josko se tästä, yritän selvitä ilman antibiootteja.
En oikein tiedä onko Tuomas säästynyt kurkkutulehdukselta. Faktaa on se, että poika on ollut uupunutta kiukkua täynnä viimeiset illat. Eilisilta oli alkuun yhtä huutoa ja hammasten kiristystä, sitten Tuomas piristyi hieman ja viihdyttiin ihan ookoo. Tänään kotiintulomme oli myös "korviahuumaava" ja enteili kaikkea muuta kuin rauhaa päälle maan. Mutta hetken sylittelyn jälkeen päästiin ruokapuuhiin ja Tuomas suostui jopa syömäänkin - kun ruuan päälle ripoteltiin runsaasti raejuustoa. Hih. Toimiva kikka! Joka tapauksessa ilta sujui hienosti, käytiin kaupassa, syötiin jopa iltapalaakin nätisti ja nyt pikkumies on kadehdittavasti hautautunut peiton alle lämpöiseen ja tuhisee unissaan.
Näin ne päivät menee, toiset päivät ja illat paremmin kuin toiset. Kohta on taas viikonloppu - ja mun pitäis kehitellä Valtolle vielä synttärilahja! Jelp! Viikonloppuna kokoonnutaan perheen kesken ja maanantaina on varsinainen synttäripäivä, 31 v.
Eipä tässä ihmeempiä, taidan pällistellä hieman netissä ja sitten painua muihin touhuihin. Näkemiin!
7.2.2006 tiistai (klo 20:30)
Moikka! Siitä onkin taas jo luvattoman pitkä aika, kun olen kirjoittanut. Viime viikosta ei ole mitään sen ihmeempiä muistikuvia. Normaalia arki-elämää. Viikonloppukin meni. Minne?
Sunnuntaina käytiin Rinalla, Mikalla ja Annalla kylässä. Oli oikein mukavaa :) Kahviteltiin ja höpöteltiin. Tuomas pelkäsi isoa koiraa ihan kamalasti, joten hauvaparka teljettiin makuuhuoneeseen nukkumaan.
Tämä viikko on alkanut kylmissä merkeissä. Olen ollut vähän ärsyyntynyt kaikkeen, kypsynyt. Talvi riittää jo, kiitos! Ei enää. Näinä kahtena päivänä olen ollut Valton kyytiläinen, kun en ole hennonnut Hondaa käynnistellä paukkuvassa pakkasessa ihan kylmänä. Sisälämppärikin olisi, mutta ei pistoketta mihin auton saisi lämpiämään - paitsi töissä :) Joten auto on jäänyt kotipihaan.. Josko huomenna ehkä...
Tosiaankin, en ole ollut parhaalla mahdollisella tuulella. Olen ollut kokonaisvaltaisesti kettuuntunut. Eikä se edes johdu mistään yhdestä, taitaa olla vaan jonkun oman yhtälöni tulos. Valto on valitellut kurkkukipua muutaman päivän ja kävi tänään lääkärissä. Antibioottireseptin kera lähti sieltä pois. Bakteerin aiheuttama kurkkutulehdus. Kuulostaa tutulta. Eikö me tämä jo käyty Tuomaksen kanssa kerran läpi? Minulla on kurkku karheana ja välillä yököttää ja voin pahoin. Tänä aamuna Tuomaskin työnsi sormiansa suuhun ja krohisteli kurkkuaan.
Ja entäs nyt nämä pari viimeistä iltaa.. Ruoka ei ole maistunut Tuomakselle taas yhtään. Suunnattoman henkien taistelun jälkeen poika on saatu syömään jonkin verran. Onneksi edes vähän. Eilen maistoi maito hyvin, mutta tänään sekään ei uponnut kovin hyvin. Leipä ei kelpaa, ei edes Tuomaksen uusi herkku, pehmeä rieskaleipä - eikä edes viinirypäleet. "Pienesti" huijaamalla sain lusikoitua purkillisen hedelmäsosetta pojalle iltapalaksi. Tuskaista touhua!
Ja tämä ilta oli muutenkin yhtä kiukkua ja väsymystä. Huoh.
Johan tässä oltiin oltu pari viikkoa terveenä... Parin viikon sykleissä tuntuu elämä menevän. Terveenä, sairaana... Kyllästyttää ja ärsyttää.
Kun Tuomas on viimeinkin saanut unensa takaisin ja nukkunut yöt hyvin. Siitä jos mistä olen ollut ONNELLINEN :) En vain haluaisi taas menettää levollisia öitä!
Kukas se tässä onkaan pikkuvauva ja kiukuttelee? ;)
Taidanpa hilpaista iltapalalle ja sitten sänkyyn. Olen aloittanut taas uuden kirjan. Ihastuttavan Jonathan Carrollin "Naurujen maa". Se on upea. Se on pakopaikkani :)
