New Page 1

[huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]

viimeisin päivitys alhaalla
klikkaa tästä

31.3.2005 torstai (klo 14:00)

Heipä hei hyvät ystävät! Tervetuloa uuden päiväkirjan pariin, Tuomas-tenavamme ja perheemme arkeen sekä seikkailuihin.

Kiirettä pitää teräsmiehemme siivellä touhutessa, joten ensimmäistä "asiallista" päivitystä luvassa huomenissa. Päiväkirjan ulkoasu on vielä myös vähän vaiheessa, kuten näkyy, joten fiksauksia tehdään hissunkissun. Nähdään ja törmäillään! :)

1.4.2005 perjantai (klo 10:30)

Iloista aprillipäivää kaikille! Kevät tekee tuloaan kohisten, ihanaa! Lumet sulaa, nurmikot ovat jo paljastuneet, lumikasat pienenevät silmissä ja aurinko lämmittää. Eilen oli varjossa jo yli kymmenen astetta lämmintä :) Olen nähnyt ulkona jo hämähäkin ja kärpäsen ;)

Olemme harjoitelleet Tuomaksen kanssa pottailua nyt kolmatta päivää. Ensimmäisen päivän tulos oli ei mitään, ei pottaan eikä vaippaan. Toisena päivänä kakka tuli kahden minuutin päästä siitä, kun olin saanut pojan puettua. Tänään tuli pissa pottaan, kakka myöhemmin vaippaan. Hyvä Tuomas! :D Kaikesta sitä voikin lastaan kehua :D

Tuomas tykkää kävelyttämisestä ihan mahdottomasti. Käsistä kiinni ja menoksi vaan. Pojan kun yrittää laittaa lattialle istumaan, niin jalat ottaakin vastaan ja pitäisi vaan lähteä kävelemään. Hyvää harjoitustahan se on.

Mitäpä muuta... ei kevättä ilman tautia. Voi ärsytys! Pää on tänään niin täynnä räkää, ettei ajatuksella ole tilaa kulkea. Tukossa olen kuin kehä ykkönen ruuhka-aikaan. Yöllä heräsin kerran kolmelta avaamaan nenää ja kuudelta olin taas töhnää täynnä. Josko tämän päivän jälkeen jo helpottaisi, yleensä yksi päivä on minulla ollut se tukkoinen päivä, sitten alkaa helpottamaan. Toivottavasti. Ja mikä inhottavinta, vaikka kuinka yritän pitää pöpöt itselläni, niin Tuomas on tulilinjalla kaiken aikaa. En millään soisi, että pikkumiehemme joutuisi taas tällaista kärsimään. Näillä vitsauksilla kun vaan on inhottava tapa kiertää koko perhe läpi :P

Tänään on tasan kuukausi aikaa töiden ja hoitoon menon alkuun. Jännittää, mutta yritän pitää moiset hermoilut taka-alalla. Tuomas tykkää kyllä kovasti seurasta, sen huomaa täällä kotonakin, kun ollaan kaksin tai kolmisin. Menoa ja melskettä pitäisi olla ;) Joten muksujen seura päiväkodissa on varmasti hyväksi pojalle. Siellä riittää varmasti seuraa ja ihmeteltävää Tuomakselle. Eniten minua epäillyttää miten hyvin tai huonosti Tuomas aamulla jää päiväkotiin, itkeekö perään vai jääkö hyvillä mielin muiden seuraan. Ja miten poitsu jaksaa yksillä päikkäreillä koko hoitopäivän. Ja miten syömiset sujuu. Mutta eivätköhän nämä asiat jotenkin loksahta paikalleen, niin on pakko uskoa.

Tänään taidan mennä pojan kanssa ulos, mikäli vaan kunto kestää. Tuomas ei tykkää kyllä kirkkaasta auringonpaisteesta, joten siinä saa aina olla tarkkana, ettei poitsu ole ihan auringon häikäisemänä. Aurinkolaseja kun ei ole, eivätkä ne tavalliset päässä pysyisikään. Kokeiltu on ;)

Eipä tässä kummempia, menen avaamaan päätä alakertaan. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

4.4.2005 maanantai (klo 9:45)

Lauantaina Tuomas oli taas mummin ja vaarin hellässä hoivassa. Valto ja minä kävimme Helsingin keskustassa rilluttelemassa, ihan siis vaan päivällä kaupoilla kiertelemässä. Kävimme Sokoksella siinä toivossa, että olisimme saaneet sieltä ostettua Tuomakselle toisen nalleviltin. Tuomaksen niin rakas nalleviltti kun on kuulemma ostettu sieltä aikoinaan. Eihän siellä sellaista ollut, myyjältä ihan kysyin ja näytin digikamerasta kuvankin. Täytyy yrittää löytää vertaisviltti ;)

Kävimme myös Stockalla pyörimässä ja yläkerran täpötäydessä kahvilassa hetken huilimassa. Kun en ole keskustassa pitkään aikaan hurjemmin liikuskellut, niin kyllä city tuntui todelliselta suurkaupungilta verrattuna näihin lähialueen ympyröihin :D

Sunnuntaina mentiin vaan mummin ja vaarin luo aikaa viettämään. Mummin luona olevaan matkasänkyyn poitsu ei taas millään ruvennut päiväunille, möyri ja mylläsi vaan. Hetkeksi monen moisten yritysten jälkeen mummi sai pojan torkahtamaan, kunnes poika heräsi itkuisena ja niin väsyneenä. Minä jatkoin pojan unia sitten vielä hetken. Ensin Tuomas nukahti syliin, siirsin pojan viereeni sängylle makaamaan, siinä me sitten navatusten koisattiin. Taisin minäkin hetkeksi torkahtaa.

Tuomas on nyt ainakin saanut ulkoilla. Perjantaina minä tein tunnin lenkin poitsun kanssa, lauantaina vaari oli käynyt Tuomaksen kanssa ulkoilemassa ja sunnuntaina minä taas lähdin pojan kanssa kävelylle. Oli jännä kierrellä noita lapsuus- ja nuoruusajan katuja, joissa viimeksi olen pyörinyt kauan, kauan sitten. Eivät ne maisemat niin kovasti olleet muuttuneet, muutamia uusia taloja, laitettuja pihoja. Tuomas tykkää kovasti olla ulkona. Poika osoittelee kädellään ties minne ja sanoo EHH! Minä kerron siellä olevan taloja, puita, autoja - vaikken kyllä yhtään tiedä mitä poika osoittelee :D

Tuomas on alkanut ojentamaan leluja. Isille Tuomas ojentaa syntymäpäivälahjaksi saadun Mersun, se on sellainen mukavasti käteen sopiva ihan aidon auton näköinen menopeli. Isin pitää antaa biilille vauhtia ja sitten Tuomas kipittää perään. Ja se on niin kivaa! :)

Jännä juttu, tuo minun flunssani nimittäin. Kävimme Valton kanssa lauantaina saunassa ja sen jälkeen flunssa ikään kuin katosi, tai ainakin kovasti helpotti. Olo on nyt hyvä ja sanoisinko melkein "normaali". Ihan jees! :) Toivottavasti meidän perheen miehet pysyvät terveenä. Josko se olisi ollut vaan joku vilustumisjuttu, I hope.

5.4.2005 tiistai (klo 12:50)

Linnut laulaa, aurinko paistaa, taitaa olla kevät! :) Kevään havaintoihin voidaan lisätä nokkosperhonen, joka eilen vielä hieman kohmeissaan paistatteli päivää meidän takapihalla. Nurmikko alkaa kuivua ja hiekka pöllyää. Kävinkin eilen Tuomaksen kanssa haukkaamassa aimo annoksen hiekkapölyä tuolla "isomman" tien varressa. Muuten on kyllä mukava painella poitsun kanssa ulkona, mutta saisivat jo noita hiekkoja keräillä pois. Jokohan kohta näkyisi leskenlehtiä?

On imuroitu ja mopattu lattiat. Tuomas hyytyi unille vasta jokin aika sitten. Huoh. Yöt eivät ole menneet kovin hyvin. Ehkä sitä pitää syyttää itseäänkin liian vähistä unista, pitäisi vaan mennä paaaaljon aikaisemmin nukkumaan. Mutta... muuten elämä on vaan tätä pojan kanssa touhuilua eikä omille ajatuksille ja oleilulle jää ollenkaan aikaa. Aurinkoiset päivät kyllä piristää, hikihän tuolla ulkona villakangastakissa tulee ;)

6.4.2005 keskiviikko (klo 14:20)

Viime päivinä on alkanut tuntua entistä enemmän siltä, että mä haluan töihin. Kamala äiti minäkin olen :( Odotan sitä. Tuomaksen kummi Sampsa sanoi 1-v. synttäreillä osuvasti "töihin lepäämään" ;) Niinpä :D No tuskin, töissä riittää hössäystä vaikka muille jakaa, mutta saanpa palan omaa elämää takaisin. Oma aika on ollut kortilla jo liian kauan.

Tuomas on koko ajan jossakin tekemässä tuhojaan, repii tavaroita alas, kiskoo verhoja, haluaa läpsiä telkkaria (meillä kiellettyä), hakkaa autolla ovea tai olohuoneen pöytää, kiukuttelee kun kielletään, heittäytyy makaroniksi ja protestoi. Perässä saa juosta minkä kerkiää. Hikeen asti. Toinen ääripää on se, että poitsu roikkuu paidan helmassa enkä saa yhtään mitään tehtyä. Sitten sylikään ei kelpaa. Noh, en saa kyllä muutenkaan mitään tehtyä, kun ikiliikkujan jälillä pitää olla tuon tuostakin. Huoh. Leluista ei ole mihinkään, kaikista kivointa on tutkia kaikkea muuta. Autot on kivoja, mutta niilläkin pitää leikkiä ties missä mahdollisimman sopimattomissa paikoissa.

Tämäkin päivä meni ihan plörinäksi, kun Tuomas sammui päikkäreille vasta klo 13. Eilenkin hyytyi unille vasta puolen päivän aikaan ja nukkui sitten kolme tuntia! Ja iltaa kohden tuli taas hirveä väsy. Syliin, lattialle, tahtoo läpsyttää telkkaria, ei käy mikään, hetki sylissä kiemurtelua, ja taas lattialle jonnekin räpläämään ties mitä. Ja äiti menee perästä korjaamaan jälkiä.

Eilen Valto oli Jukan luona illan leikkimässä tietokoneilla (tai jotain "miesten juttuja" ;)) Minä kävin ekaa kertaa Tuomaksen kanssa suihkussa. Tuomas istuskeli lattialla, kun minä peseydyin. Tuomas ei tykännyt suihkuttelusta kuten arvasinkin, joten ammeessahan me kylveteltiin kuten ennenkin.

Tuomaksen nukkumaan menon jälkeen olin vähän aikaa koneella. Menetin hermoni Notpronin kanssa. Oletteko kokeilleet? Todellista aivojumppaa! Raivostuttavaa sellaista :D Sekä mielen tyhjentävää purtavaa kotiäidin iltapuhteeksi ;) Nukkumaan mennessäni vannoin, etten enää ikinä jatka notpronin parissa. Mutta.. ei ikinä kannata sanoa ei ikinä, niin se on :) Unten maille painelin jo puoli yhdentoista aikaan, nukutti niin vietävästi. Jossain vaiheessa kuulin, että Valto hiippaili alakerrassa, mutta uni vei taas mennessään, enkä edes herännyt Valton suikussa käyntiin. Kumpa aamut eivät vain alkaisi niin aikaisin. Tuomas tuppaa nykyään heräilemään neljän viiden maissa ja sen jälkeen äidin uni on ihan täysi kysymysmerkki.

Ja nyt päättyivät pojan päikkärit :( Liian lyhyiksi jäivät. Saisikohan pojan sängylle pötköttelemään? Toivotonta toivoa ;)

7.4.2005 torstai (klo 15:10)

Aamupäivällä kävin Tuomaksen kanssa töissä. Siis tervehtimässä työkavereita vain :) Oli mukava käydä! Olin ajatellut lähteväni liikenteeseen vasta Tuomaksen ekojen päikkäreiden jälkeen, mutta kun ei tuota venkuraa saannut taaskaan unille, niin ajattelin lähteä liikenteeseen. Tuomas hiukan vierasti vieraita naamoja ja äidin piti pysyä lähellä. Taisi väsy tehdä pojasta taas äititakiaisen. Taitavat jotkut hiukan naureskella, kun sanon, että mielelläni tulen töihin. Olenhan jo ollut niii-in kauan poissa ;) Kotona paapomassa pikkumiestä. Työt maittaa kyllä jälleen. Ja kyllä minä työnkuvastani pidän ja pidin aikaisemminkin, työkaverit ovat mukavia ja ei tule aika pitkäksi ;)

Päikkäreistä... Eilen Tuomas nukkui tunnin unet. Siis koko päivänä yhden ainoan tunnin. Se on aika vähän se, tämän ikäiselle. Tänään toivoin saavani poitsun nukahtamaan kotiin palattuamme. Syötiin ja hetki oleiltiin. Eipä onnistu nukkumaan meno, ei millään. Varsinainen puuhamies vaan mylläsi ja peuhasi sängyssään. Pylly pystyssä ja pää peitolla. Puoli kahden jälkeen istahdin vain Tuomaksen huoneessa olevaan tuoliin ja pistin silmät kiinni. Poika myllersi ja höpötteli. Pitkän tovin kuluttua tuli hiljaista. Tuomas nukkui kyljellään väärin päin sängyssään peukku suussa. Sööttiä ja samalla huokaisun arvoista. Ei nukahtamisen pitäisi olla näin vaikeaa. Sen arvaa, että kun poika nukahtaa näin, unet katkeaa jossain vaiheessa huutoon. Äiti on kadonnut. Niinpä, Tuomas heräsi puolen tunnin kuluttua kirkuen. Se on sellaista outoa itkua, hieman samanlaista kuin mitä poika protestoidessaan tekee. Ei se kuulosta kunnon itkulta, se tuntuu sellaiselta "mua suututtaa" -itkulta. Syliin ottaessani poika vaan kiemurteli ja venkuroi. Pistin hetkeksi takaisin sänkyyn, sitten syliä noustiin oikein hakemaan. Siihen poika sitten nukahtikin. Huoh. Syliin nukahtamiset myös yleensä johtaa heräämiseen, liian nopeasti, huudon kera. Huoh! On se vaikeaa.

Nyt kuorimaan perunoita...

11.4.2005 maanantai (klo 11:15)

Perjantaina ostimme Tuomakselle päällä istuttavan auton. Jo paketti oli niin kiinnostavan näköinen, ettei Tuomas millään malttanut odottaa auton kokoamista. Kun isi viimein sai auton kasattua, oli pikkumies ihan valmis ajelulle.
[Auto käyntiin ja menoksi] [Tööt tööt]

Tässä vielä kuva Tuomaksesta ja syntymäpäivälahjasta, jonka Tuomas sai viime viikolla hieman jälkikäteen, kun vieraat eivät sairastumisen vuoksi päässeet tulemaan varsinaisille synttäreille. Lahjaa testatiin käytännössäkin heti perjantain kylpytuokiossa. Kivaa oli.

Viikonloppu on jälleen mennyt. Lauantaina Valto kävi parturoitavana ja minä paimensin Tuomasta päiväunille. Viimein kun Tuomas nukahti, tulivat naapurin lapset hyppimään hyppynarua talon eteen. Tuomas vinkaisi jotain, mutta ei herännyt. Poitsu havahtui ihan unisena juuri ennen kuin Valto tuli kotiin, mutta syliini nukahdettuaan jatkoi unia sitten vielä tunnin verran sängyssään. Sitten tulikin jo kiirus mummin luo syömään. Valto vaihtoi autoon kesärenkaat, saunottiin ja oleiltiin.

Sunnuntaina oltiin Samulin 1-v synttäreillä. Onnea vielä Samulille!
[Samuli ja Tuomas Valton polvella] [Samuli ja Tuomas]

Näissä kuvissa lapsoset pyydystelevät saippuakuplia. Hih! :D [1] [2] [3]
Se olikin jännää. Ihan ihmeellisiä kuplia. Kädet ojossa pojat yrittivät napata kuplia kätösiinsä.

Eipä tässä ihmeempiä. Tänään on jo siivottu ja nyt sataa hieman vettä. Huoltoyhtiökin viimein tuli keräilemään hiekkaa pihateiltä pois. Kylmää ja tuulista.

Lähtölaskenta alkaa - kolme viikkoa töiden alkuun.

13.4.2005 keskiviikko (klo 11:15)

Päiväkodista soitettiin maanantaina. Menemme sinne ensi viikon maanantaina tutustumaan; keskustelemaan ja ihmettelemään. Sitten sovitaan tutustumiskäyntien jatko. Sain sen kuvan, että voimme noiden jäljellä olevien parin viikon aikana mennä tutustumaan yhdessä aika paljonkin. Sinne muiden muksujen sekaan vaan, katselemaan menoa ja tekemään tuttavuutta hoitajiin. Hyvä juttu! :) Tuomaksen ryhmän nimi on Höyhenet. Ryhmässä on jo entuudestaan 13 lasta, ikäjakauma on 1 v 3 kk - 2,5 v. Hoitajia on kolme. Kyllä taitaa hoitajille riittää paimentamista ja hässäkkää...

Eilen olin koko päivän Tuomaksen kanssa mummin ja vaarin luona. Vaari vaihtoi autooni kesärenkaat, pesi auton ja käytti katsastuksessa. Me käytiin mummin ja Tuomaksen kanssa ulkona. Katseltiin pajunkissoja, puita ja leskenlehtiä. Tuomas osoitteli joka ikistä autoa käsi pystyssä ja ei meinannut rattaissa pysyä. Vaarinkin autoa piti päästä taputtamaan ja renkaita poika katsoi nenä kiinni jaloissa, pää kallellaan ja intoa täynnä. Hih!

Tuomas nukkui parit puolen tunnin tirsat, mutta jaksoi hyvin temmeltää. Minä lähdin illalla hiukan rilluttelemaan omille teilleni, kävin varaamassa ajan kampaajalle ja kiertelin vaatekauppoja. Täytyy tämä mammafiilis karistaa päivittämällä pää ja vaatevarasto, kun työt alkaa :D

Valto lähti illalla vielä kotiin tultuamme Jukan kanssa kahville. Minä syötin Tuomakselle iltapuuron ja maidon ja pistin pojan nukkumaan. Lueskelin hetken Tieteen kuvalehteä samalla kun söin täytettyä patonkia. Sitten meninkin sänkyyn jatkamaan aloittamaani ihanaa hömppäromaania, Elisabeth Adlerin Hotelli Rivieraa, jonka sain joululahjaksi. Ihanaa ja rentouttavaa iltalukemista :)

Tänään kävin jo Tuomaksen kanssa kaupoilla. Teki vaan mieli lähteä vähän liikenteeseen. En tiedä miksi en ole enemmän poitsun kanssa käynyt kaupoilla, kivaa se oli, poikakin tykkää ihmetellä maailmanmenoa kauppakeskuksessa. Katselin Tuomakselle kenkiä, nyt taisin löytää sopivan mallin, mutta en vielä ostanut niitä. Nalleviltin vertaisen viltin kyllä löysin ja ostin, kun se ei ollut kallis. Erinäköinen se on, mutta malliltaan ja materiaaliltaan samankaltainen. Täytyy alkaa sitä Tuomakselle esittelemään, josko sellainen kelpaisi univiltiksi vaikkapa päiväkotiin?

15.4.2005 perjantai (klo 11:00)

Eilen käytiin kylässä moikkaamassa Hannaa ja Ceciliaa. Lähtö venähti reilusti yli puolen päivän, kun Tuomas nukkui kauneusuniaan ;) Aamulla poika oli yhtä narinaa, mutta ei suostunut millään unille. Aamupäivä oli jo sen verran pitkällä, että ajattelin ettei ilman päikkäreitä kannata lähteä minnekään, sillä silloin Tuomas ei olisi ollut kovin hyväntuulinen vieras ;) Pari tuntia poitsu pösötti unia ja sitten vaan syötiin ja lähdettiin. Mukavaa oli! Hanna ja Cecilia olivat meitä pihalla vastassa. Hanna oli leiponut herkullista omenarahkapiirakkaa, nam! Cecilia rouskutti maissinaksuja ja Tuomas riisimuroja. Neljän maissa lähdimme sitten kotiin päin, isi olikin jo meitä odottamassa. Tuomas tietty nukahti autoon ja oli kotona vielä niin nirinnaria, että vein pojan sänkyyn ja tovin tuo siellä malttoi torkkuakin.

Tämä aamu on ollut jo puuhaa täynnä. Syötiin aamupuuro, harjoiteltiin tyhjin tuloksin taas pottailua, imuroitiin alakerta ja Tuomas kävi ammeessa molskimassa. Huh! Sielläkin pitäisi vaan seisoa ja seisoen läpsyttää vettä! Yritä siinä sitten pestä poikaa.

Viikonloppu on tulossa. Huomenna voisi vaikka mennä kaupoille. Tuomas tarvitsee ehdottomasti keväthaalarin. Eilen auto oli kuin sauna (eihän noin vanhassa autossa mitään ilmastointia ole) ja pojan nenä oli ihan hikipisaroilla, kun saavuttiin Hannan ja Cecilian luo. Myös ne kengät pitäisi ostaa ja kevyempi hattu, myssy, lakki - mikä lie.

Niin ja minun viime vuoden kesälomani alkoi virallisesti tänään ;) Miksei tämä tunnu yhtään lomalta ;)?

18.4.2005 maanantai (klo 13:10)

Lauantaina käytiin shoppailemassa Tuomakselle ulkopukua. Huh huh! Olipas vaikeaa löytää mitään. Tuomaksen kokoa olevia kokohaalareita ei löytynyt ollenkaan! Surkeaa. Haalareita oli vain kokoja 104, 116 eli ihan liian isoja tai sitten jäljellä oli kokoja 68 ja 70, auttamatta liian pieniä. Mitään 86:n haalareita ei löydetty. Viimein tuntien kiertelyjen jälkeen päädyimme ostamaan Lassien housu- ja takkiasun sekä Tutan kevyemmän myssyn. Ensiaskelkengätkin löydettiin. On ne hienot ja söpöt! :) Illaksi mentiin mummin ja vaarin luo tuttuun tapaan syömään ja saunomaan.

Tänään kävimme ekaa kertaa päiväkodissa tutustumassa. Ainakin äidin sydän kovasti keveni, kun tutustuin paikkaan ja hoitajiin :) Kivi putosi sydämeltä. Iso huokaus. Paikka ja hoitajat vaikuttivat mukavilta. Tädit olivat kivoja ja juttuun tulimme mainiosti. Tuomas oli kovasti menossa joka paikkaan ja kun muut lapset tulivat pihalta, oli Tuomas jo kovasti tekemässä tuttavuutta. Hih. Ainakin nyt poika viihtyi hyvin, seurassa kun Tuomas tuntuu tykkäävän olla ja kavereista pidetään kovasti. Kiertelimme paikat läpi, täyttelimme pari lomaketta ja juttelimme. Ruokien soseutus onnistuu, kerroin, että Tuomas on huono syömään ja tarvitsee apua, sekä juo maitonsa vielä tuttipullosta. Nalleviltti tuli myös mainittua päikkäreille mentäessä ;)

Päiväkodin rytmi on jotakuinkin tällainen:
klo 6:00-8:00 kaikki paikalla olevat lapset ja tädit kokoontuvat yhteiseen saliin leikkimään ja oleilemaan
klo 8:00 aamupala omassa ryhmässä
klo 8.30-9:00 omassa ryhmässä leikkiä, lukemista, jumppaa jne.
klo 9.30-10:00 kaikki ryhmät ulos
klo 10.45 sisään
klo 11:00 päivällinen
klo 11:45 päiväunet alkavat satutuokiolla
klo 12-14 päiväunet, leikkiä ja oleilua
klo 14:30 välipala
klo 15:00 kaikki ryhmät ulos

Uskoakseni rytmi sopii Tuomakselle hyvin, sekä syöntien että unien puolesta. Kotona poika kaipaa päikkäreitä ehkä hieman aiemmin, mutta tarhassa seura ja meininki auttaa varmaan jaksamaan tuohon puoleen päivään.

Tuomakselle täytyy vielä löytää se kokohaalari, kuravaatteet, sisätossut ja jotakin college-tyylisiä sisävaatteita. Tilat kun tuuletetaan muksujen ollessa ulkona, niin sisälle tuli aika vilpoista. Oli myös puhetta siitä, että veisimme Tuomakselle nuo yhdistelmärattaat sinne, niin poitsu voi ulkona istuskella niissäkin, kun eihän sitä voi hiekkalaatikolla tuntitolkulla pyllyä jäädyttää. Keskiviikkoaamuna menemme taas päiväkotiin, ulkoilemaan muiden mukaan. Kiva juttu, niin tulee paikka tutummaksi. Päiväkotien vastuuasiat (lakien mukaan) ovat sattuneista syistä kovasti muuttuneet viime aikoina, joten tädeillä on kyllä täysi työ huolehtia lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Äidinkin tulee olla tutustumiskäynneillä koko ajan mukana, juuri tuon vastuuasian vuoksi.

Huomenna vien Tuomaksen iltapäivällä mummin luo hoitoon ja lähden shoppailemaan itselleni vaatteita ja ehkä yritän löytää pojalle myös jotain listalla olevia.

20.4.2005 keskiviikko (klo 13:35)

Eilen Tuomas oli tosiaan mummin ja vaarin luona hoidossa, kun minä kävin kaupoilla kiertelemässä. Löysin itselleni parit housut ja pari puseroa sekä vyön. Tuomakselle ostin college-takin. Rankkaa oli ;) Kaikki kaupat kiersin ja vielä jäi takki ja kengät ostamatta, itselleni siis. Enkä edes jaksanut enää etsiä pojalle mitään. Tuomas oli käynyt vaarin kanssa ulkona autoja ihmettelemässä :)

Tuomas nukkui yön heräämättä. Minä sen sijaan heräilin ja pyörin sängyssä. Illalla, tai yötä se jo oli, uni ei tullut millään. Torkahdin ja heräilin. Kolmen aikaan mietin vaan päiväkotiasioita ja painin niin hirmuisten huolien kanssa. Öisin sitä miettii kamalasti niin kaikkea, selväjärkisyydestä ei varmaankaan ollut tietoakaan niissä aatteissa ;) Aamukin koitti liian aikaisin, kun Tuomas heräsi vartin yli kuusi.

Tänään käytiin taas päiväkodissa. Kahdeksan aikaan aamulla Tuomas oli jo niin väsy, että laitoin pojan sänkyyn. Ajattelin, että josko pieni huilitauko tekisi terää. Jep jep, Tuomas nukahti niille sijoilleen ja minähän sitten jouduin pojan herättämään päiväkotiin lähtöä varten reilun kolmen vartin päästä. Voi sitä vihaista poikaa, uni olisi vielä maittanut :( Päiväkodissa oltiin aluksi pihalla. Tuomas pällisteli mekastusta ja touhotusta ensin matkarattaista, sitten istuttiin hetki hiekkalaatikon reunalla. Sen jälkeen mentiin sisälle ja juttelin tädin kanssa niitä näitä; jälleen ruokailusta, vaatetuksesta, päiväunista, käsien pesusta jne. Tuomas meni taas sinne tänne ja tutki jokapaikan. Tuomakselle tuotiin lepohuoneeseen samalla pinnasänky, jossa poika saa nukkua päiväunensa. Hyvä juttu! Kun muut lapset tulivat sisälle, alkoikin innokas uusien naamojen ihmettely. Lapset toivat Tuomakselle kirjoja ja tyynyn. Hih. Hienosti muksut tulivat toimeen. Kun päiväkodin poppoo alkoi syömään, lähdimme me takaisin kotiin.

Aina välistä kauhistuttaa ja hirvittää. Mutta päiväkodissa huoli muuttuu tyytyväisyydeksi, tädit ovat todella mukavia ja omistautuneita lapsille, huomioivat kaikki ja ymmärtävät ihanasti uuden tulokkaan jännitykset ja huolenaiheet. Pitäisi vaan uskoa, että kyllä he tekevät parhaansa pienokaisten hyväksi. Sitten kotona taas epäilys iskee ;)

Ensi viikolla käymme tarhassa taas maanantaina, keskiviikkona ja perjantaina.

21.4.2005 torstai (klo 10:30)

Pirulainen minkä teki, takatalvi! Lunta ja pakkasta. Ja aurinkokin on piilossa jossain. Murr! Vihaksi pistää, valkoisen sijasta pitäisi olla vihreää! Ja minä jänistin heti, en uskaltanut lähteä autolla heti aamusta liikenteeseen. En tiedä onko teillä liukasta, mutta pelotti ottaa riski. Pöh. Mutta pojan vuoksi en uskaltanut. Oli sovittu Ninan kanssa, että menen Tuomaksen kanssa sinne Samulia ja Ninaa moikkaamaan. Noh, sovittiin sitten ensi viikolle treffit. Kiva niin! :)

Iltapäivällä on pakko kuitenkin lähteä liikenteeseen. Kävin äsken jo harjaamassa auton lumesta. Jotenkin se tuntuu niin tyhmältä, eihän lumiharjalle enää olisi toivonut käyttöä. Lähden iltapäivällä Tuomaksen kanssa mummin ja vaarin luo (taas ;)) ja illalla minä menen kampajalle hankkimaan vähän eloa tähän päähän. Jos ajatus ei enää yhtä kirkkaasti juoksekaan, niin näyttääpähän ulospäin ainakin vähän enemmän ajan hermolla olevalta :D Niin, kiitos tämän mammakauden, ajatustoiminnan heikkemisestä on nyt selvä todiste: yhtenä päivänä minä palasin kaupan jostain kinkkuhyllyltä hakemaan kermaviiliä maito-osastolta, palasin ruokakerman kanssa :D Jepujee :D Ja Tuomaksellekin laitan välillä kenkiä jalkaan, ennen kuin olen edes laittanut jalkoja haalariin. Äiti vauhdissa ;)

Tuomas seisoskelee nykyään joitakin sekunteja ilman tukea ja kaksi kertaa on noussut seisomaan ilman tukea sellaisesta karhukävelyasennosta :) Hyvä Tuomas! Tuen kanssa kävellään ja liikutaan vaikka miten. Ja on poika oppinut taputtamaankin :) Se on hauskan näköistä, kun poitsu taputtaa ja naureskelee. Hih.

Puuh. Illaksi on ennustettu uutta lumisadetta. Ihan kiva juttu, kun on kesäkumit alla :(

22.4.2005 perjantai (klo 10:10)

Nyt on pää päivitetty, ainakin ulkoisesti ajantasalle :D Kampaajani oli venäläissyntyinen Oksana, enkä ymmärtänyt hänen sanomaansa aina vasta kuin toisella yrittämällä, mutta hienoa jälkeä tuli. Kolmea väriä laitettiin. Ihan päälle omaa väriäni kirkastavaa vaaleaa, alemmas kuparia ja jotain tummaa. En minä noita värejä niin muista. Hän itsekin ihasteli "kranssivärjäystään" ja huikkasi Igoriakin katsomaan :D Kuten arvasinkin, eivät värit tarttuneet aivan yhtä tummiksi kuin näytetupsuissa, mutta olen silti erittäin tyytyväinen :) Mutta ei tällaiseen hemmotteluun ole liian usein varaa - hinta oli tosiaan päätä huimaava.

Menin siis Tuomaksen kanssa jo iltapäivällä mummin ja vaarin luo. Leikittiin ja syötiin. Viiden aikaan minä lähdin hemmottelureissulleni, katsastin sitä ennen vielä muutamia putiikkeja takin ja kenkien toivossa, mutta pöh. Kun en löydä mieleisiä, niin en löydä. Tylsää. Valto haki illalla Tuomaksen kotiin, kun minulla meni kampaajalla niin myöhään. Kotona olin vasta puoli yhdeksän aikaan. Sitten olikin jo Tuomaksen iltapuuron aika.

Tänään Tuomas on jo käynyt kylvyssä. Hanna ja Cecilia ovat tulossa puolen päivän jälkeen kylään. Pullat on jo paistettu. Pakastepullaa, mitäs tällainen kiireinen kotiäiti muuta tarjoaa ;)

25.4.2005 maanantai (klo 13:30)

Lauantaina ravattiin taas kaikki kaupat läpi ja etsittiin Tuomakselle keväistä kokohaalaria. Vihonviimeisessä kaupassa pähkäilimme sikahintaisen Rukan haalarin ja halpishaalarin välillä. Rukan haalaria löytyi oikeaa kokoa, mutta kun sitä poitsun päälle sovitettiin, oli haalari yllättävän pieni kuitenkin. Ei siinä kasvuvaraa paljoa jäänyt. Vaihtoehtoina oli vielä Rukan kokoa isompi haalari ja halpishaalari, jota löytyi vain kokoa 92. Pitkän sovitussession ja mietinnän jälkeen päädyimme halpikseen. Mutta on se aika iso. Mutta en nähnyt kannattavaksi ostaa Rukan mielettömän hintaista haalaria, joka olisi sopinut vain tämän kevään ja kuitenkin kulunut hiekkalaatikkoleikeissä ihan yhtälailla. En tiedä. On se vaikeaa löytää haalari tämän kokoiselle lapselle. Kun ei ole enää pieni, muttei ihan isokaan.

Kauppojen jälkeen mentiin mummin ja vaarin luo syömään ja saunomaan.

Sunnuntaina Tuomas menikin vielä mummille ja vaarille muutamaksi tunniksi hoitoon, kun minä kävin Valton kanssa muutamalla kirpparilla katsomassa löytyisikö sieltä mitään Tuomakselle. Tikkurilan kirpparilla oli aika paljon lastenvaatteita, mutta monet olivat ihan vauvoille. Ostin Tuomakselle ensi talveksi toppahaalarin, 5 € ja fleecepuseron 2 €. Olipa halpaa! ja ihan moitteettomia vaatteita :) Tuomas oli taas käynyt sillä välin vaarin kanssa tunnin lenkillä. Noilla kirppareilla voisi kierrellä kyllä enemmänkin.

Tänään kävimme taas tarhassa. Olimme vaan pihalla muiden lasten seassa, kun yksi täti oli kipeänä ja toinen oli palaverissä, joten sisällä ei ollut ketään. Tuomas tykkäsi keinua :) Istuimme myös hiekkalaatikolla, jonne meidän ympärille kokoontui lauma lapsia. Siinä yhdessä teimme tuhat hiekkakakkua :) Tuomas taputteli hiekkaa ja heilutti lapiota :) Hyvin poika viihtyi. Rattailla myös päristelimme ympäriinsä ja taas palasimme hiekkalaatikon ääreen, jossa muut tenavat innokkaana meitä viihdyttivät. Minä laittelin lapsille lapasia paremmin, sidoin hattuja kiinni uudestaan ja taputtelin kakkumuotit kovaksi kaatoa varten.

On se niin vaikeaa. Kävin viime yönä kellistämässä Tuomaksen takaisin makuulle varmaan kymmenen kertaa. Jossain vaiheessa sekosin jo laskuissa, kun uni tuli ja aina taas katkesi. Huoh. Eivätkä nämä päikkäritkään suju yhtään paremmin. Kaksi kertaa poitsu on jo havahtunut itkeskelmään, mutta väsy painaa vielä valtavasti. Ihmekös tuo, aamu alkoi varttia vaille kuusi. Minäkään en meinaa jaksaa, miten sitten tuo pieni mies. Aika surkeasti on lähtenyt viimeinen kotiviikko käyntiin.

26.4.2005 tiistai (klo 12:50)

Onnittelut pikkumiehellemme! Tuomas 1v 1kk!

Tänään aamupäivällä ollaan jo käyty Ninan ja Samulin luona kylässä. Ensin oltiin sisällä, juotiin kaffet ja höpöteltiin. Sitten puettiin pikkumiehet ulkotamineisiin ja mentiin hiekkalaatikolle ja keinumaan. Ihana ilma! :) Mukavaa oli! On se harmi, kun tällaiset kyläilyt jää töihin ja hoitoon menon myötä. Ehkä kesälomalla sitten taas :)

Nyt Tuomas on päiväunilla. Illalla lähdetään viemään Tuomas mummille ja vaarille ja me Valton kanssa häippäsemme Itikseen shoppailemaan. Taas tuhlaamaan, kääks. Josko sieltä löytyisi jotain.. tai sitten ei ;)

[Pojat touhua täynnä] [Mä haluun kans tällaset kengät!] [Rentoa meininkiä]

27.4.2005 keskiviikko (klo 14:20)

Nyt ahdistaa. Tämän päiväinen tarhassa käynti oli kakofoninen.

Aluksi olimme ulkona muiden muksujen kanssa kuten ennenkin, leikittiin hiekkalaatikolla ja ratasteltiin. Ilma oli kaunis. Sitten menimme sisään. Olimme siinä hetken jutelleet tädin kanssa, kun kännykkäni soi. Joku nainen soitti ja sanoi, päiväkodista päivää ja sitä rataa. Olin ihan häh?!? Niin, että Tuomas on tulossa meidän päiväkotiin kohta, nainen sanoi. Joo, täällähän me ollaan parasta aikaa, minä siihen sitten. Jaahas, hei hei! Sitten kävi ovi ja soittajatäti oli siinä. Mitä nyt? Soppa oli valmis. Ei Tuomas kuulukaan Höyheniin vaan Untuviin! Viereiseen ryhmään siis. Aloin repimään hiuksiani. Päiväkodin johtajakin tuli siihen. Ensin virnuilin, Elloksen neule sillä on päällä, ajattelin itsekseni :D Sitten totesin tädin olevan korppikotka. Sellainen keski-ikäinen viimeiseen asti tällätty, mulla-on-jokainen-hius-tarkasti-oikealla-paikallaan-täti. Hirveästi pahoitteluja sekaannuksesta, varmaankin mun moka, johtajatar valitteli. Paperit ovat vähän seikkailleet. Voi voi! Eli ryhmä muuttui, toisesta ryhmästä on yksi lapsi lähdössä ja siellä on entuudestaan yksi lapsi vähemmän. Harmi, Höyhenten tädit olivat tosi mukavia. Ei siinä mitään, Untuvien täti, jonka kanssa juttelin, oli myös mukava, mutta etenkin siihen yhteen tätiin olin jo ehtinyt tykästyä.

Tuomaksesta tulee siis untuva. Sieltäkin yksi täti oli tänään pois. Toinen paikalla ollut täti oli varmaankin minun ikäinen ja juuri aloittanut talossa, varmaan vastavalmistunut tai jotain. Vähän sellainen vaikutelma jäi, että ei meinannut kaikki langat pysyä tädillä käsissä. Huokaus. Valtava huokaus.

Jäimme tänään syömään. Paitsi ettei Tuomas mitään syönyt. Vähän maistoi porkkanaraastetta ja ihan hitusen perunalihamössöä. Se oli hienosti muussattu varta vasten Tuomakselle, mutta ei se silti pojalle uponnut. Maistoin sitä itsekin, ihan hyvää se oli. Mitäköhän tuosta ruokailustakin tulee? Ruokailutapahtuma oli muutenkin hurja hulabaloo. Ensin laitetaan jokaiselle lapselle lautaset, mukit ja ruokalaput, sitten syödään, sotataan ja huudetaan apua ja kiljutaan. Yksi kiukuttelee, toinen kaataa maidot lattialle ja kolmas viedään jo läpimärkänä pesulle ja päiväunille, neljäs kieltäytyy syömästä jne. Ja toinen täti yritti itsekin syödä samalla. Huhhuh! Ei minusta olisi tuollaiseen työhön. Yksikin paimennettava riitää. Miten noilla tädeillä riittää aikaa Tuomakselle ja pitävätkö he tosiaan huolen, ettei pojan tarvitse tyhjin vatsoin mennä päiväunille?!?

Aion kyllä pakata Tuomaksen tarhareppuun joka päivä sosepurkkeja, mutta ehtivätkö ne tädit niitä ikinä syöttää pojalle? Ja Tuomas kun on tottunut syöttötuoliin, ei tuollaiseen tavallisen näköiseen mini-tuoliin. Eihän poitsu meinannut siinä edes pysyä. Ohhoh ja voih.

Ruokailun jälkeen lapset siistittiin, vaippa vaihdettiin ja laitettiin kaikin puolin päiväunivalmiuteen. Tuomas alkoi olla ihan kypsä - ja nälkäinenkin varmaan. Kotiin siis. Ruokaa ja nukkumaan.

En tiedä. Kyllä nyt tuskastuttaa taas niin valtavasti. Vaikka paikalla olisikin kaikki kolme tätiä, niin miten he selviävät kaikista lapsista ja kaikesta hullunmylläkästä?!? Epäluulo ja huoli ovat taas täällä.

29.4.2005 perjantai (klo 13:30)

Eilen Nina ja Samuli kävi täällä kylässä. Mukavaa oli kuten aina :) Ilta vietettiin rauhallisesti kotona. Tuomas nukahti telkkaria katsellessa syliin. Voi pientä! :)

Tänään oli viimeinen tutustumiskäynti päiväkotiin. Kaikki tädit olivat paikalla ja nyt kun olen näiden uusien tätien kanssa saanut höpötellä niin ihan mukavalta vaikuttavat. Ja kolmisteen ehtivät paremmin lapsia paimentaa :) Ensin touhuttiin ja leikittiin omassa ryhmässä, sitten mentiin yhteiseen saliin muiden pienten kanssa viettämään vappuriehaa. Lapsilla oli ties mitä vappuhepeneitä, päähineitä ja pillejä sun muuta. Tuomas paineli muiden seassa iloisesti ja viihtyi hyvin. Tämän jälkeen lapset saivat omassa ryhmässä simaa, mehua ja keksejä. Tuomas murusti voileipäkeksiä suurella innolla :) Jäimme taas ruokailemaan, kun Tuomakselle oli syystä tietämättömästä taas tuotu ruoka muiden mukana. Ruokana oli perunamuusia ja lihakebakoita (tai mitä lie olivat) ja Tuomakselle lihahommeli oli soseutettu. Mutta eihän poika syönyt, ainakaan minä en saanut poitsua syömään. Tuomas sekoitteli ruokaansa omalla lusikallaan ja päätyiväthän kädetkin pöperöön. Hih. Kyllä ne lapset sottasivat taas, nassut olivat muusissa ja pöydiltä löytyi välillä suurin osa ateriasta.

Vein tänään jo kaikki Tuomaksen kamppeet päiväkotiin, vaipat, tuttipulloja pari, kuravaatteet, varavaatteita sekä soseita ja puuroja ihan varmuuden vuoksi. Kaiken kaikkiaan tästä päivästä jäi hyvä maku :) Kaikki sujui hienosti, Tuomas tykkäsi olla. Vaikka tuo ruokailu ei sujunutkaan, niin nyt mieli on paljon parempi :) Eikä tuo ruokahomma mikään yllätys ole. Osasin siihen jo varautuakin. Se on kaiken kaikkiaan ihan uusi tilanne kaikkine melskauksineen ja touhuineen. Ehkä se alkaa sitten vaan jossain vaiheessa sujumaan...

Olen tätä hoitoonmeno-asiaa niin paljon päässäni vatvonut ja voivotellut, mutta pakko se vaan on uskoa, että kyllä se siitä lähtee. Vaikeaa se varmasti on, oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa, sillä muutos on valtava. En usko, että meidän tilanne olisi yhtään helpompi tai kivuttomampi, jos Tuomas olisi vanhempi. Ja on tässä hyvääkin. Tuomas saa seuraa, se on hieno juttu, sillä olen kyllä huomannut, että seura tekee pojalle hyvää. Meno ja meininki on kivaa! Joten hyvillä mielin lähden töihin. Alku on aina vaikeaa, mutta eiköhän se tästä vielä lähde sujumaan. Jossain vaiheessa ;)

En tiedä miten ehdin ja jaksan töiden alettua kirjoittaa päiväkirjaan, mutta yritän nipistää jostain aikaa ja kertoa kuulumisia :) Mutta nyt, hyvää viikonloppua ja iloista vappua kaikille! Palataan rasiaan :)

4.5.2005 keskiviikko (klo 21:45)

Heipä hei! pitkästä aikaa :) Alkuviikko on mennyt yhdessä hujauksessa. Työt ja päiväkoti ovat nyt osa meidän elämää. Alku on sujunut ihan kohtuullisesti, voisin sanoa. Tuomas on ollut tarhassa reipas, sanovat tädit. Juu juu ;) Niin varmaan, silti minua epäilyttää. Mahtavatko kaunistella asioita? Jaa-a. Valto on vienyt Tuomaksen aamuisin päiväkotiin. Minä olen hakenut pojan parina päivänä.

Ei ollut mikään yllätys, että ekana päivänä ruoka ei uponnut, eivätkä päikkäritkään onnistuneet. Poika oli viihtynyt pinnasängyssään nalleviltin kanssa tunnin verran, mutta uni ei ollut kuulemma tullut. Tokana päivänä Tuomas oli syönyt vähän sosekeittoa ja mustikkakeittoa, ja oli nukkunutkin yli tunnin. Tänään jotain ruokaa oli taas mennyt alas ja unikin oli maittanut sekä sisällä että ulkona.

Tänään Valto haki pojan tarhasta ja miehet tulivat kotiin Tuomaksen tekemän äitienpäiväkortin kanssa. Herttaista! :) Vähän olivat tädit tainneet avustaa... :)

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että Tuomas pärjää päiväkodissa ihan kivasti :) Minä olen syöttänyt aamupuuron kotona poitsulle, joten sillä jaksaa ainakin lounaaseen asti. Jos ruoka sitten vähän maittaisi, niin ei tarvitsisi ihan tyhjin vatsoin yrittää nukkua päiväunia. Ja onneksi päiväunien jälkeen annetaan vielä välipalaa. Mutta kyllä meillä on ollut nälkäinen pikkumies, kun kotiin on tultu. Ruokaa odotellessa Tuomas ahmii riisimuroja hartaudella. Voi pientä! Sitten ruoka ja maito maistuu :)

Ehkä se tästä... kun ruokailu ja unet onnistuisivat paremmin, niin päivä menisi ihan mallikkaasti. Muiden lasten kanssa Tuomas kun kuulemma pärjää hienosti, leikkii innokkaasti. Olen ollut ihan tyytyväinen täteihin, ainakaan vielä ei ole tullut mitään moitteen sanaa mieleen. Jos tämä iän ikuinen huono omatunto vaan lakkaisi kolkuttamasta ;)

Ekana iltana Tuomas oli ihan duracell. Taisi olla niin outo päivä, ettei poika meinannut hyytyä millään. Höpötti ja touhusi vaan. Nyt kahtena iltana poika on taas ollut niin väsy, että kiukku saattaa tulla mistä vaan. Eilen käytiin kaupassa ja äitiä tuli ikävä joka käänteessä. Huoh. Tänään oltiin vaan kotona, leikittiin ja oleiltiin. Ihan mukavasti meni ilta, väsy pitää pitää vaan loitolla nukkumaan menoaikaan asti.

Öihin päiväkodilla ei ole ollut onneksi (ainakaan vielä) mitään vaikutusta. Tuomas on saattanut havahtua alkuyöstä (ennen puoltayötä siis) kerran tai pari (ihan "normaalia" meillä), mutta on sitten nukkunut aamuun asti nätisti. Aamuisin minun kelloni soi kuudelta ja jos Tuomas ei herää itse, herätän pojan vähän ennen puolta seitsemää. Hetki heräillään, vaihdetaan vaippa ja vaatteet, sitten mennään aamupuurolle. Valto ja Tuomas lähtevät siinä seitsemän jälkeen. Sitten minä teen eväät itselleni ja syön jogurtin jne. ja valmistaudun häippäämään minäkin.

Mutta voi pojat! Olen viihtynyt töissä niin hyvin. Nauttinut suorastaan. Työmaailma on reilun vuoden kotona olon jälkeen paratiisi. Oikeasti. Tykkään tosi paljon olla töissä. Tykkään niistä haasteista, kiireistä ja probleemeista, työkavereiden kanssa on kiva heittää läppää - niin ja kerrankin saan lukea Hesarin tai muita lehtiä rauhassa! ;) Vaikkakin ruokatauotkin menee vähän siinä sivussa, kun homma tuppaa aina painamaan päälle. Eipä tule aika pitkäksi. Toistaiseksi siis ainakin työt maistuu makealta :)

Hieman alkuviikon tahtia on haitannut Valton outo ja kivulias vatsavaiva. Mikä lie vatsapöpö tai tauti vaivannut. Lääkäriin mies ei tietenkään suostunut menemään, tyyliin kyllä se tästä helpottaa. Ehkä se nyt vasta alkaa tosiaan olemaan parempi. Ties vaikka olisi ollut jotain vakavampaakin...

Näin meidän uusi elämä on alkanut. Fiilikset ovat ihan tyytyväiset, odotin alusta rankempaakin ja pelkäsin pojan puolesta. Parhain päin on kaikki sujunut kuitenkin. Tädit ovat pitäneet Tuomaksesta hyvää huolta.

Mutta nyt, uni alkaa painaa äitiäkin. Hyvää yötä! :)

6.5.2005 perjantai (klo 21:25)

Ulkona on valoisaa kuin keskikesällä - ja kello on jo yli yhdeksän illalla. Tuomas nukahti äsken syöttötuoliin tuttipullo suussa. Kannoin unisen pojan sänkyynsä nukkumaan. Teräsmies nukahti niille sijoilleen. Voi meidän pikkumiestä! :) Rankka päivä ilmeisestikin. Tarhassa oli mennyt mukavasti. Tuomas oli syönyt ja nukkunut :) Poitsu oli ollut ulkona keinumassa, kun Valto meni hakemaan.

Kotona syötiin iso satsi ruokaa ja juotiin pullollinen maitoa. Sitten vielä meille vanhuksille ruokaa ja kipin kapin liikkeelle, jotta ehdittiin postiin ennen kauppaan menoa.

Töissä oli tänään rauhaisaa. Ehdin tekemään valtavasti kaiken näköistä, suurin osa porukasta kun piti lomapäivän. Kyllä täytyy kiittää omia vanhempiani, kun ovat autonsa antaneet minun käyttööni. Työmatkat sujuvat ennätysmukavasti, nopeasti ja tuskattomasti. On se niin helppoa! Jos saman matkan kulkisin julkisilla, menisi matkaan varmaan nelinkertainen aika! Ja autolla pääsen hakemaan Tuomaksenkin niin kätevästi. Julkisilla siihen matkaan kuluisi varmaan puoli päivää. Hoh! Vaikka kilometreissä mitattuna ei nyt mistään monista kymmenistä kilometreistä puhutakaan, niin reitti ja suunta on vaan sellainen, että en tiedä edes monellako bussilla pitäisi mennä. Kaksi bussia ei varmana riittäisi. No se siitä. Olen joka tapauksessa hyvin kiitollinen :)

Huomenna mennään ostamaan Tuomaksen huoneeseen hylly, kun poitsun huoneessa ei tunnu olevan ollenkaan säilytystilaa. Lattia on täynnä pehmoleluja ja leluja muuten vaan. Ja niin on olohuonekin... Sitten mennään ostamaan takapihalle kukkia yms. muuta kivaa.

Tuomas muuten seisoskelee ilman tukea jo aika pitkiä aikoja, on oppinut hieman itse juomaan nokkamukista (ei venttiiliä) ja syö leipää sekä voileipäkeksiä (ja tietysti niitä iän ikuisia riisimuroja ;)) suurella nautinnolla. Tänään poitsu kauhoi myös kiposta lusikalla suuhunsa antaumuksella ihan itse, harmi vain, että kippo oli tyhjä :D

9.5.2005 maanantai (klo 22:05)

Lauantaina maailma heitti härän pyllyä. Tuomas nukkui pitkään ja heräsi itkuisena. Lakanassa oli kakkaraita, paita ja yöhousut olivat kakassa. Mikä alku päivälle! Eipä jatkossakaan kyllä ollut hurraamista. Aamupuurot oksennettiin puolen kipollisen jälkeen pöydälle, maidot vartin päästä oman huoneen matolle. Ja kakkaa tuli. Selvä. Paskatauti, tai kauniimmin sanottuna vatsatauti. Kuumetta oli jotain päälle kolmekasin.

Päätimme pitää Valton kanssa kiinni shoppailusuunnitelmistamme. Kyllä mummi ja vaari osaisivat pojasta huolta pitää. Kävimme ostamassa hyllyn Tuomaksen huoneeseen sekä takapihalle vaikka mitä kukkajuttuja; pari tuijapensasta, musta- ja punaherukkapensaat, köynnösruusuja, pelargonioita ja samettiruusuja. Sitten palasimmekin pikkumiestämme hoivaamaan. Iltaa kohden Tuomas alkoi hehkumaan, mutta nukkui yönsä hyvin.

Sunnuntaiaamuna Tuomas oli kuuma kuin kekäle. Kuumetta oli 39,8 astetta. Suppokin laski kuumeen vain 39 asteeseen. Pikkumies oli ihan rätti, nukkui sylissä, nuokkui ja tuijotti silmät sameina - ja nukkui. Koskaan ei ole nähty pikkumiestämme niin reporankana. Sylissä pää painui rinnalle ja silmät kiinni, uuvutti mahdottomasti. Oksentelua ei enää ollut, mutta kakkaa piisasi. Kuume kiusasi koko päivän, illallakin sitä oli vielä se kolmeysi. Voi pientä!

Päivällä Tuomas nukkui reilun kahden tunnin päiväunet. Itkuhälyttimen päivystäessä puutarhapöydällä istutimme Valton kanssa sillä aikaa takapihan uudet somistukset.

Tämän aamun aloitin soittokierroksella, soitin tarhaan, töihin ja terveyskeskukseen. Täti terveyskeskuksessa sanoi, ettei tuo kuulosta mitenkään epänormaalilta, mutta tulkaa käymään terveydenhoitajan luona, niin saatte sairaslomaa. Sinne siis. Tuomaksella oli kuumetta enää 38,1 astetta. Terkkari sanoi, että supoilla vaan kuume alas, jos se vielä nousee korkeaksi - mutta yleensä kuume kuulemma näissä tapauksissa tekee vaan sellaisen piikin ja lähtee sitten laskemaan. Sain kolme päivää sairaslomaa, eihän poikaa vielä voi tarhaan viedä. Tuomas alkoi vaikuttaa jo pirteämmältä ja aamupäivän aikana kuumeisuus häipyi hissukseen. Iltapäivällä ja illalla mittari näytti enää päälle kolmeseiskaa :) Hyvä niin.

Kakkaa kyllä edelleen tulee, vetelää ja pahanhajuista. Yökköä suorastaan. Soseet kelpaavat, puuro jotenkuten, mutta maito on vielä kysymysmerkki. Se kun ei ole oikein meinannut sisällä pysyä. Annoin illalla desin maitoa, kun en saanut poikaa juomaan vettä tai mehua, ja sisällä pysyi. Mutta esim. päivällä Tuomas oksensi maidot suoraan minun päälleni. Ugh. On se vaikeaa, kun selvästi huomaa, että pojan tekisi mieli maitoa, mutta kun se ei tykkää pysyä sisällä. Vesi maistuu aina välillä ja mehua poika ei ole oppinut juomaan.

Kävin tänään töissä, menin myöhemmin ja lähdin aikaisemmin. Tuomas oli mummin kanssa. Huomenna menetellään varmaan samalla lailla. Ai niin, tämä vielä. Valto on onnistunut kylmettämään itsensä ja turisee nuhaisena. Huoh. Mutta nyt nukkumaan, väsyttää hirmuisesti ja huomenna pitää taas jaksaa. Öitä!

[takaisin ihan alkuun]