Vuosi 2008 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesägalleria] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu]

 

21.4.2008 maanantai (klo 21:40)

Heipsunkeikun. Menipähän taas viikonloppu yhdessä hujauksessa. Valto ja Tuomas kävivät pyöräilemässä. Tuomas pääsi viimeinkin koeajamaan uutta pyöräänsä. Minä olin sillä välin takapihalla laittelemassa orvokeita amppeliin ja rapsuttelin kukkapenkkejä.

Sunnuntaina haettiin Plantagenista multaa tulevaa etupihan projektia varten. Tarkoitus on kiskoa herttavuorenkilvet pois, istuttaa nurmikkoa tilalle, uusia käytävän laatat ja laitella uudelle nurtsille jossain vaiheessa jotain istuksiakin.

Olen vaan luonnostani hiukan liian hätähinen. Sormeni syyhyävät päästä istuttamaan kukkia ja kuopsuttamaan maata. Ihan vielä ei ole kuitenkaan aika, pitää odottaa että yöpakkaset loppuvat.

Muutenkin olen ollut malttamaton ja kärsinyt levottomista jaloista. Perjantai-iltana istuin nojatuolissa ja yritin vaan olla ja rentoutua. Pylly ei millään olisi malttanut pysyä paikallaan, jalkoja suorastaan poltteli - pakko oli nousta ja kävellä. Tiedättekö, kun jossain syvällä sielussa kutkuttaa malttamattomasti?

Auton ratin takana tulee himo polkaista talla pohjaan ja antaa mennä. Elämä tuntuu ikään kuin liian hitaalta ja junnaavalta. Pääkopasta sinkoaa jatkuvalla syötöllä sellaisia sähköisiä sykäyksiä, jotka vaativat toimintaa. Pitäisi kai käydä kirmaamassa pari korttelia, niin hellittäisi.

Sunnuntai-iltana tulin vauhdikkaasti Tuomaksen kanssa kotiin mummin ja pappan luota, kaivoin ompelukoneen kaapista ja virittelin sen toimintakuntoon. Miten hyvältä tuntuikaan surruutella?!? Nautin siitä valtavasti. Lyhensin itselleni erään kesätakin, joka oli alunperin polveen asti. Hyvä siitä tuli. Heti kun pääsin käyttämään käsiäni ja puuhaamaan omiani, tunsin eläväni. Levottomat jalat saivat rauhan. Ainakin hetkeksi.

Valto oli toisella autolla liikenteessä ja jäi vielä auttamaan pappaa Hennan pyörän "ajotietokoneen" asennuksessa ja otti takakonttiinsa Tuomaksen vanhan pinnasängyn, joka on menossa Jukalle ja Ninalle.

Mitäs muuta? Tiedän, että olen malttamaton. Pois alta kivet ja männynkävyt, nyt mennään eikä meinata. Niinpä niin, arki pyörii vääjäämättä, joten itsensä toteuttamiselle jää kovin vähän aikaa.

Ensi viikon jälkeen pidämme lyhyen loman. Minulla on vielä viime kesän kesälomaa kolme päivää pitämättä, joten pidän vapaata kolme päivää ennen vappua, Valto pitää pekkasiaan. Lähdemme taasen mökille ainakin muutamaksi päiväksi rentoutumaan. Sitten palaamme tänne hoitelemaan muutamia asioita ja viettämään vappua.

 

15.4.2008 tiistai (22:00)

Päätä särkee. Lupaan olla tässä tasan kymmenen minuuttia ja lähteä sitten nukkumaan.

Viime viikko meni flunssasta toipuessa. Viikonlopuksi Valto lähti Krisun kanssa mökkireissulle.

Ettei elämä olisi liian helppoa, havahduin perjantain ja lauantain vastaisena yönä siihen, että käteeni sattuu ihan vietävästi. Käden liikuttaminen ranteen kohdalta oli tuskaa ja teki mieli huutaa, kun yritin aamulla saada mitään tehtyä. Tietysti kyseessä oli oikea käsi, kuinkas muuten. Olin Tuomaksen kanssa kahdestaan ja vieraita oli tulossa, joten hammasta purren sain vaatteet päälle ja marssin aamupuuron keittoon.

Hanna ja lapset tulivat meille kymmenen jälkeen. Taivastelimme muksujen touhuja ja ylitse pursuavaa energiaa, me itse ehkä enemminkin väsyneinä. Laittelimme myöhemmin ruokaa ja herkuttelimme hieman. Vieraiden lähdettyä isovanhempien luo sanoin Tuomakselle, että mennäänpä päiväunille ja otimme kummatkin tyytyväisenä tunnin tirsat. Sen jälkeen lähdimme mekin mummin ja papan luo saunomaan.

Sunnuntaina satoi. Käteen sattui ja satoi. Joten se niistä pihatöistä. Takapiha on edelleen rupsutusta vaille. Jotenkin olen vaan ollut niin väsynyt. Olisin vaan voinut nukkua. Sunnuntaina sain äidiltäni onneksi tukisiteen käteen ja se esti pahimpia tuskanhuutoja. Käsi oli vähän turvoksissa, mutta en tiedä mikä sitä riivaa. Olkoot. Kyllästyttää.

Tämäkin ilta meni pipariksi. Olin taas jo valmiiksi ajatellut, että ehdin kundin nukkumaan menon jälkeen tekemään sitä ja tätä netissä. Ja kilin kellot! Pojalla ei uni tullut, vessassa käynnin ja hyörinöiden jälkeen Tuomas tuhersi itkua, että jalkaan sattuu. En tiedä sattuiko. Pistin siihen noin henkiseksi avuksi Bepanthenia. Olisi pitänyt varmaan pistää laastari ;) Lasten niin luullut kasvukivut ovatkin kuulemma lihaskipuja liian aktiivisesta elämästä - näin olen jostain lukenut. En tiedä oliko juttu keksittyä, liian väsyneen pojan voivotusta vai oikeaa kipua. Pääasia, että poika nukahti kun oli selkeästi jo ihan pihalla. Päiväunet ovat taas taineet jäädä vähiin ja eilen illallakin nukahtaminen meni liian myöhäiseksi.

Käteni on ollut jo tänään parempi, kirjoittaminenkaan ei enää satu. Pystyn nostamaan jo maitotölkin jääkaapista ilman irvistyksiä ;) Argh. Ettei elämästä vaan tulisi liian mukavaa... Olen varma, että joku uusi tauti vaanii meitä taas nurkan takana. Ihan kuin tässä ei olisi sairastettu tälle vuodelle jo tarpeeksi.

Hyvää yötä. Tämä on tässä. Josko huominen päivä olisi parempi. Anteeksi valitus. Pääsen ainakin kampaajalle :)

 

8.4.2008 tiistai (klo 22:00)

Sataa, sataa ropisee. Ja hyvää iltaa. Aika tuntuu jälleen käsittämättömältä määreeltä. Minne lie hurahti viime viikko?

Muisti palailee pätkittäin. Elämä tuntui loman jälkeen paistavan - oli aurinkoista ja ihanaa. Ekana työpäivänä, tiistaina, aloin aivastella ja pian olin niin tukossa, että ajatukset katkesivat räkävirtojen piinaavaan huminaan. Keskiviikkona olin vielä sen verran tolpillani, että kävin illalla tuhlaamassa Jumbossa. Ostin Tuomakselle uuden keväthaalarin, kevyemmän hatun ja kevyempiä, vedenpitäviä hanskoja, kengät sekä pari lippistä kesäksi.

Minun mielestäni 119 € lasten keväthaalarista on mieletön hinta. Sellainen nyt vaan piti saada. Sen vuoksi, että a) minä inhoan kurahousuja ja niiden pyykkäämistä ja b) nelivuotias osaa jo olla surullinen, kun kavereilla on jotain parempaa. Kuitenkin, tähtitieteellistä, kun en satu olemaan lottovoittaja. Onhan se sentään Reima. Silti. En osta edes itselleni tuon hintaista vaatekappaletta, saatika kuolaa merkkivaatteiden perään.

Torstaina aloin jo olla varsinainen tautipesäke. Pää oli tukossa ja illalla oli pientä kuumetta. Mutta silti tämä kiero ihmisluonto ei antanut periksi jäädä töistä kotiin. Perjantai-iltana tutisin olkkarin nojatuolissa viltin alla ja halusin vaan nukkua. 

Kaiken kukkuraksi lauantaina meille tuli vieraita, Sanna ja Vepi. Olin odottanut tapaamista kovasti, joten en ajatellutkaan perumista.

Olin ottanut pari buranaa ja nuuskutin nenäsumutetta kuin narkkari - eikä nenä silti pysynyt paria tuntia pidempään auki. En pysty elämään, jos en voi hengittää nenän kautta, joten olin tulla hulluksi. Tämän lisäksi henki oli jo torstaina alkanut kulkea vaivalloisesti, joten lauantaina ruuanlaiton tiimellyksessä kävin hönkimässä avaavaa astmalääkettä - tiedättekö millainen vaikutus sillä on? Se lääke tutisuttaa puolen tunnin ajan päästä varpaisiin, ajatukset eivät meinaa pysyä koossa ja keskittymiskyky on tiessään. Kerroin kyllä vieraille ottaneeni hömpsyn astmalääkettä, etteivät ihmettelisi jos vaikuttaisin heistä sekavalta.

Kaikesta huolimatta ilta vieraiden kanssa meni ihan hyvin. Sisulla sitä seisoo vaikka seipään nokassa, vai miten äitini sanonta menee ;) Teimme ruokaa ja paistoimme kaupan pakastepullia. Kun ruoka saatiin pöytään, hikoilin ihan possuna. Pienen sulattelun jälkeen kahvi ja aikaisemmin tuskastuttavan lämmin patteri ikkunapaikalla kuulostivat ihanalta.

Sunnuntaina tunsin itseni siinä määrin sairaaksi, että aloin miettiä lääkäriin menemistä. Olin kuumeillut kolme päivää väsyneenä ja voimattomana ja ennen kaikkea huolestuttavinta oli hengenahdistus. Joten pienen arpomisen jälkeen päätin, että tätä mullikkaa on nyt otettava sarvista ja mentävä lääkäriin, ennen kuin tästä kehkeytyy taasen keukokuume tai muuta ei niin mukavaa.

Kävin Mehiläisen Kielotien päivystyksessä. Hämmästyttävää kyllä siellä ei ollut ruuhkaa. Sain antibioottikuurin ja kaksi isoa purkkia särkylääkettä. Diagnoosi oli keuhkoputkentulehdus, sairauslomapaperissa tosin luki akuutti ylähengitystieinfektio.

Eilen maanantaina jäin kotiin. En uskonut firman kaatuvan, jos pidän yhden sairauslomapäivän ;)

Onneksi menin lääkäriin. Oloni on parantunut kohisten - uskoisin, että antibioottien ansiosta, mutta toki osansa voi olla myös sateilla, jotka hillitsevät ilmassa olevia epäpuhtauksia. Nyt alan tuntea oloni taas hyväksi. Henki kulkee jälleen :)

 

[takaisin ihan alkuun]