Vuosi 2007 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]

 

29.12.2007 lauantai (klo 23:45)

Heipsunkeikun! Joulu oli ja meni. Nyt vietämme taatusti ansaittua joululomaa. Päivät ovat vilistäneet toistensa perään ja tarkemminkin kun ajattelen, on minulla tosiaankin vaan "lomaa" enää huominen sunnuntai - maanantaina palaan töihin puurtamaan. Valto ja Tuomas lomailevat sen sijaan uuteen vuoteen.

Ennen joulupyhiä oli aikamoinen härdelli. Minä painoin töissä koko viikon tukka putkella, viimeisenä perjantai-iltanakin yli puoli yhdeksään illalla. Joulu sinänsä oli ohi yhdessä hujauksessa. Vietimme aattoillan perinteiseen tapaan minun vanhempieni luona, mukana olivat myös Valton vanhemmat ja tällä kertaa myös täti. Tuomas sai joulupukilta hirmuisen määrän lahjoja: suuresti toivotun moottorisahan (joka ei Tuomaksen mielestä taida toimia kunnolla, sillä se ei todellakaan pysty sahaamaan puuta poikki), myös paljon toivotun Posti-Paten auton ja noin yhteenvetona sanottuna - autoja, autoja, autoja. Ja yhden lautapelin, kirjoja, yöpuvun, pussilakanan ja ties mitä.

Me olemme Valton kanssa hajottaneet päätämme älypeleillä. Voi taivas, ne ovat ihanan raivostuttavia. "Sattumalta" ostimme kummatkin toisillemme muutamia ;)

Eilen kävin päivällä kääntymässä alennusmyynneissä. Löysin itselleni yhden puseron ja jotain pientä. Muutoin olemme olleet kotosalla ja puuhailleet niitä näitä. Yhden kirjan sain luettua loppuun ja aloitin uuden.

Ennen tätä lomaa asetin itselleni kaksi lomapäämäärää. Toinen oli se, että katsoisin kaikki dvd-laitteelle tallennetut Lostit ja toinen oli se, että saisin viimeinkin aikaiseksi rekisteröityä Facebookiin. Lostista sen verran, että minulla on Valton tilannekatsauksen mukaan yhteensä yhdeksän jaksoa katsomatta. Byhyy. Yleisön kehotuksesta vaarin ottaneena sen sijaan sain listattua itseni facebookiin.

Jotkut jäävät koukkuun erilaisiin nettifoorumeihin, Irc-galleriaan, keskustelupalstoille, tietokonepeleihin, facebookiin, käsitöihin tai vaikkapa urheiluun. Koukussa oleminen on vähän niin kuin elämän suola. Eikä tämä kuulosta yhtään hassummalta. Minulla ei vain tunnu olevan aikaa sellaiseen. Se on vähän surullista. Tänään illalla laitoin pleikkariin vanhan suosikkipelini, ThemeParkin, jossa rakennetaan ja johdetaan huvipuistoja mahdollisen menestyksekkäästi. Alku meni ihan hyvin ja kivaa oli, sitten annoin hyvää hyvyyttäni Tuomaksen "pelata", vaikka ei poika sellaisen pelin päälle ymmärrä alkuunkaan - alta aikayksikön huvipuistoni tase oli miinuksella ja puisto konkassa. Loppujen lopuksi pelikonekin tilttasi, kun yhtäaikaa painelimme ohjaimen näppäimiä.

Iltaisin en ole ehtinyt paljoakaan koneelle, sillä Tuomaksen unirytmi on tietty tupsahtanut härän pyllylleen. Kaiken kukkuraksi nukahtaminen kestää tunnin. Kuinka olenkaan manannut, ehtisin tehdä siinä ajassa vaikka mitä.

Sellaisen uuden vuoden lupauksen aion tehdä, että alan pihiksi. Yritän ainakin. Alennusmyynneistä esimerkiksi ostin yhden koko perheen pleikkaripelin, joka oli oikeasti ihan surkea. Makson siitä kympin. Yhtä hyvin olisin voinut heittää se kauppakeskuksen roskikseen. Näitä "huvin vuoksi" ostoja on ollut muitakin. Ei oikeasti ole tarvetta, mutta olisi kiva olla sitä ja tätä. Muitakin uuden vuoden "lupauksia" varmaan kehittelen, katsotaan nyt. Tarkoitus ainakin on heti vuoden alussa ottaa taas itseä niskasta kiinni ja palata hyvin alkaneeseen Kiloklubiin ja käyttää oikeasti aikaa kotona kokkaamiseen ja viikottaisen menun laadintaan. "Pieni" parin kuukauden repsahdus saa jäädä unholaan ja koittaa taas kaloreiden laskemisen aika. Jonkin näköinen liikuntarako on myös kalenteriin ujutettava. Ei voi olla mahdotonta yhtenä vakkaripäivänä viikossa ehtiä hieman reippailemaan. Järjestelykysymys.

Eipä tässä ihmeempiä. Olen päivistä sekaisin ja en onneksi osaa vielä ajatella, että loma on kohta ohi. Mutta mitäs näistä, mennään näillä eväillä mitä meillä on. Nähdään ja palataan!

 

16.12.2007 sunnuntai (klo 22:00)

Iltaa. Onko teillä vaikeauksia muistaa kaikkia pin-koodeja ja salasanoja? Tiedättekö, mikä on hyvä keino oppia muistamaan duunin kulkukortin pin-koodi? Voin kertoa yhden keinon. Jää myöhään töihin. Lähde iltamyöhällä ulos laittamaan auto hihnalla kiinni lämmitystolppaan. Ota mukaan autonavaimet ja kulkukortti, älä vaivaudu ottamaan mitään muuta. Laita auto piuhaan ja palaa sisälle. Heräät epäuskoiseen todellisuuteen, kun kulkukortti piippaa piippaamistaan ja tahtoo tietää pin-koodisi. Ei hätää, koodi on tallessa kännykkässä - ja kännykkä on sisällä työpöydällä. Poskia alkaa kuumottaa, ulkona on kylmä. On myöhä, piha on hiljainen. Mitä teet? t. nimim. kokemusta on ;)

Voi apua. Näin viereisen firman parkkipaikalla miehen raaputtamassa auton ikkunoita. Hilpaisin sinne nöyränä ja anteeksipyytelevänä ja pyysin saada lainata kännykkää. Onneksi duunikaverini oli vielä töissä, soitin hänelle, että tulisi avaamaan oven. Hävetti. Blondi "liikenteessä". Nyt muistan tämän koodin ainakin ulkoa. Kiitos vaan puhelimen lainasta!

Keskiviikkona jäin myöhään töihin ja näinhän siinä kävi. Kun maailma oli paiskaissut minut taas nöyrien kirjoihin, työt jatkuivat.

Torstaina kalenteriin mahtui kauppareissu. Perjantaina Valto oli pikkujouluissa. Pappa haki Tuomaksen hoitoon ja vei samalla Valton junalle Tiksiin. Minä jäin taasen töihin. Perjantai oli kakofoninen päivä. Kuuden aikaan jo luovutin kuitenkin. Ei tehnyt mieli viettää perjantai-iltaa töissä. Pakkasin kimpsut ja kampsut (unohdin autuaasti pöydälle ne duunit, jotka ajattelin tekeväni viikonloppuna kotona) ja lähdin Jumboon shoppailemaan. Sain muutamaa pikkujuttua lukuun ottamatta kaikki vihonviimeiset joululahjat hankittua. Kädet täynnä nyssäköitä pakkasin itseni autoon ja viettämään ihanaa iltaa yksikseni kotiin.

Mikä uskomaton tunne? Yksin kotona. Voin tehdä mitä vaan. Kävin lämpimässä suihkussa ja tein itselleni täytetyn patongin. Katson uutisia. Haluan katsoa leffan. En jaksanut etsiä kynttilää, enkä tohtinut korkata punaviiniä. Mutta kaadan itselleni lasiin hieman Baileysiä with a hint of mint chocolate. Leffa on ihana ja surullinen. Väsytti ja menin nukkumaan. Ilta oli lyhyt ja minä liian uupunut, jotta olisin jaksanut nauttia omasta rauhasta.

Aamulla nukutaan pitkään. Aamupalan jälkeen paketoin lahjoja. Lähdemme käymään kirjastossa, josta löydän Mary Clark Higginssin "Kaksoset". Se on nyt luettavana. Käymme vielä yhdessä kaupassa ja sen jälkeen suuntaamme mummille ja papalle.

Tänään Sanna ja Vepi piipahtivat kylässä. Valto kävi vielä shoppailemassa. Minä paketoin lisää lahjoja ja Tuomas katsoi Autot -elokuvaa telkkarista. Illalla leivoin joulutorttuja duuniin. Huomenna järkätään perinteinen glögihetki, jolla pyritään tuomaan töihin aavistus joulunrauhaa. Juu - varmaan kovasti rauhoittaa laitella glögejä kaiken kiireen ja stressin alla ;)

Kun tästä viikosta vielä selvittäisiin, sitten meidän perhe hiljenee joululomalle. Sen verran kävi tuuri, että sain neuvoteltua joulun kaksi välipäivää vapaaksi. Pieni loma tulee tarpeeseen ennen vuodenvaihteen uutta hulabaloota.

Mukavaa joulun odotusta kaikille!

Kun taivas on tumma ja pohjoisesta tuulee, silloin enkelin laulavan kuulee.
Se rakkautta ja lämpöä koteihin laulaa ja toivottaa kaikille joulurauhaa.

Ulkona satoi lunta, näinkö unta?
Pieni lumihiutale taivaalla lenteli selässään taikaenkeli,
kädessään onnea kantoi, uudeksi vuodeksi sen sinulle antoi.

 

 

11.12.2007 tiistai (klo 21:30)

Päivät menevät sekaisin. En tiedä mikä päivä, saatika monesko päivä. Tiedän vaan, että jouluun on tasan pari viikkoa aikaa ja kiire on.

Pää on pyörällä. Töissä kaadoin kahvikuppiin maitoa - kahvia en muistanut laittaa.

Mistäköhän aloittaisin? Itsenäisyyspäivästä? Leivoimme porukalla pipareita. Perjantain Valto ja Tuomas pitivät vapaata. Lauantaina siivosimme ja Valto kävi joulushoppailemassa. Illalla leivoimme suolaista ja makeaa piirakkaa sunnuntaita varten, kun mummit, pappa ja vaari, sekä Valton Irmeli-täti olivat tulossa kylään. Sunnuntaina tein vielä joulutorttuja ja suolaisia suupaloja. Vieraat kävivät, kahviteltiin ja juteltiin. Tuomas tykkäsi kun hänellä oli monta seuraneitiä.

Mitä muuta? En tiedä. En omista enää selkokielisiä ajatuksia oikein mistään. Viikonloppu oli yhtä tohinaa. Lauantai ja sunnuntai-iltana tein töitä puolen yön aikaan, vaikka mieluummin olisin istunut katsomassa telkkaria tai lukenut hyvää kirjaa vällyjen välissä. Tämä viikko on alkanut täydellä höyryllä. Kahvia ei edes ehdi hakemaan, ja jos ehtii, on jo niin huolestuttavassa jamassa ettei enää tajua kaataa sitä kuppiin ;)

Huomenna olin suunnitellut meneväni illalla kaupoille hankkimaan viimeiset joululahjat, mutta taidanpa jäädä viihtymään töihin. Pakon edessä. Jos vaikka ehtisin sitten perjantaina kaupoille, jos töiltä karkuun pääsen... Valtolla on perjantaina pikkujoulut, joten taidan värvätä papan hakemaan pojan. Jos tätä elämää saisi täten venkslattua...

Joulukortit sain sentään tänään postiin. Vannon, että ensi vuonna ostan Tiimarista muutamalla eurolla kortit ja onnellisena kirjuutan niihin osoitteet ja hyvän joulun toivotukset. Ajatus on kai vieläkin se tärkein?

 

Rakas joulupukki.

Olen ollut tänäkin vuonna kiltti. Suurimman osan aikaa ainakin. Toivottavasti löydät meille perille jouluiltana. Poikani Tuomas odottaa sinua jo kovasti.

Mitä toivoisimme joululahjaksi? Minä toivon hitaita, kiireettömiä viikonloppuaamuja hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen. Sitä että olisi useammin aikaa polttaa iltaisin kynttilöitä hämärässä ja nauttia punaviiniä hyvän leffan kera. Toivon teräsmiesvoimia ja ison säkillisen hyvää mieltä, jota voisi kylvää kuin Nukkumatti unihiekkaa. Enemmän hymyjä ja halauksia. Vähemmän kylmyyttä. Ja vähän suklaata.

Ps. Toisitko Tuomakselle autoja. Poika rakastaa niitä.

 

 

3.12.2007 maanantai (klo 22:00)

Viime päivinä on mennyt kaikkea muuta kuin putkeen.

Tuomas oli koko viime viikon mummin hoivissa, sillä pojalla piti sitkeästi pientä lämpöä hela veckan. Keskiviikkona käytin pojan lääkärissä. Keuhkoissa oli jonkin asteinen tulehdus. Saimme lisää yskänlääkettä, Pamol F:ää sekä varalta antibioottikuurin, joka tuli aloittaa perjantaina tai lauantaina, mikäli luonto ei taltuta tautia siihen mennessä. Tuomas tietysti rakastaa mummilla olemista, joten poika meni sinne enemmän kuin mielellään.

Eilen ja tänään nukkumaan mennessä onkin laulettu seuraavanlaista itkuvirttä: "Mä en haluu mennä Pialle." Tuomas oli yhteensä puolitoista viikkoa pois Pian hoidosta, joten nyt poika on ihan pihalla meidän normaalista arjesta. Tänäänkin lapsilla oli kuulemma ollut tosi hauskaa. Kyllähän tämä tästä, on vaan vaikea ymmärtää mitä tuon ikäisen päässä liikkuu. Aikuisesta tämä tuntuu niin selvältä asialta, mutta yritäpä selittää kolme ja puolivuotiaalle pojalle, miksei aina voi mennä mummille, vaan pitää mennä Pia-tädille. Ja miksei sovi tulla äitin tai isin työpaikalle... Hoh!

Viikonloppu meni silleensä, että lauantaina minä kävin yksinäni shoppailemassa joululahjoja ja sunnuntaina Valto. Aloitin myös askartelemaan joulukortteja ja nyt niitä onkin valmiina jo aika hyvä läjä. Jokunen puuttuu kyllä vielä. Sunnuntaille olin rustannut pitkän tehtävälistan ja lukuun ottamatta kaikkia joulukortteja sain kaiken tehtyä. Viikonloppu meni siis ihan touhukkaissa merkeissä.

Kaiken huipuksi olen yötä myöden lukenut kirjaa, jonka aloitin viikolla. Viisaampi olisi tietysti nukkunut. Kolmastoista kertomus, Diane Setterfieldin esikoisromaani, vei minut heti mennessään. Kirjaa ei malttaisi olla lukematta, toisaalta ei haluaisi sen loppuvan. Kun ei tiedä milloin tai jos koskaan, löytää taas ihanan tarinan, johon upota täydellä sielulla.

Tämä päivä on ollut hässäkkää. Toisaalta se on ollut onnenpäivä, kuten kirjassa, jonka luin Tuomakselle iltasaduksi, PikkuTraktorin ja Aatun Onnenpäivä.

Aamulla olin hädin tuskin ehtinyt duuniin, tohina alkoi välittömästi. Kaksi jalkaa ja yksi pää ei ollut riittää. Tuomas oli parkunut suunnilleen koko aamun. Töissä en ehdi hengähtää ja koota ajatuksia, kun tehtäviä satelee joka kulman takaa. Sunnuntai-illan vietin kirjoittaen duunin osastokokouksen pöytäkirjaa, joka seilasi edellisen viikon edestakaisin kodin ja työpaikan väliä. Piti skarpata ihan tosissaan.

Sitä paitsi, olin joutunut viikonloppuna tunnustaman todella nolon asian. Olen hävittänyt astmalääkkeen reseptini. Yritin pakkoraossa tavoittaa lääkäriäni, mutta hänellä olisi ollut vastaanotto vasta ensi viikon keskiviikkona. Sain puhelinajan työpaikkalääkärille ja hän lupasi postittaa minulle uuden reseptin. So not me. En yleensä hukkaa mitään - minusta on tullut vaan luvattoman huono arkistoija. Lupaan parantaa tapani.

Törmäsin päivän aikana muuten tähän. Ehdottomasti paras joulukalenteri ikinä :) Iki-ihana Histamiini. Muistatteko?

Kuka tilasi lunta? En minä. Kotimatka kesti kolmevarttia, kun ensin löysin auton lumikasan alta.

Vaikkakin päivä on ollut kakofoninen ja kotona Tuomas edelleenkin vaan valittaa julmaa kohtaloaan, minusta tuntuu vähän kuin olisin voittanut lotossa. Tosin en tule tästä yhtään rikkaammaksi. Päin vastoin, lysti maksaa 7 € kuukaudessa. Mutta onni tulee pienistä asioista. Minulle ainakin. Taloyhtiön neljälle vierapaikalle valjastettiin "epähuomiossa" lämpötolpat ja onnelliset lämpötolppapaikan saajat arvottiin tänä iltana. Vanhan hoppani ei tarvitse enää startata kahdenkympin pakkasessa kylmiltään, eikä minun tarvitse manata sormet sinisenä jäisen auton kupeessa. Saan viimeinkin lämpimän auton. Jihuu!

 

 

[takaisin ihan alkuun]