Vuosi 2008 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesägalleria] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]

 

 

 

 

 

 

 

 

16.12.2008 tiistai (klo 21:30) ~ Asuminen maapallolla on kallista, mutta sisältyyhän siihen matka auringon ympäri.

Silmät on ristissä. Näen nämä kirjaimetkin kahtena.

Tiedän, että meikäläinen on syntynyt hössäämisen käsikirja takataskussa, mutta tässä vaiheessa täytyy myöntää, että nyt alkaa mennä överiksi.

Kuin kuuta nousevaa, odotin viime viikon perjantaita. Kirosin ja tuskailin, kun Tuomaksen hoidossa oli ollut muutama vatsatautitapaus. Toivoin ettei, mutta pelkäsin, että kohta vitsaus olisi meilläkin. Perjantai koitti hitaasti kuin etanalla maratonin maaliviiva. Mutta perjantai tuli ja maailmamme seisoi edelleen kahdella jalalla.

Valtolla oli perjantaina firman pikkujoulut ja Tuomaksella oli vapaalippu mummin hoiviin. Minulla siis kokonainen perjantai-ilta vain itselleni. Eikö kuulosta upealta? Se on harvinaista herkkua jos mikä, ei nyt ihan once in a lifetime -juttuja, mutta läheltä liippaa.

Viimeistelin rauhassa duunihommat ja huristelin shoppailemaan. Kiertelin muutamat kaupat ja ostin vielä Tuomakselle muutamia joululahjoja. Kävin pikaisesti ruokaostoksilla ja käänsin nokan kohti pohjoista eli kotia kohti. Kello oli jo seitsemän kun söin kaupasta ostettua täytettyä patonkia, avasin telkkarin ja katsoin Pariisista kertovaa ihanaa dokumenttia, nautin rauhasta ja kiireettömyydestä. Kävin suihkussa ja uppouduin nojatuoliin katsomaan jotain hyvää telkkarista. En kaivannut mitään muuta, en mitään enempää. Säälittävää? Ehkä, mutta juuri tällaista hiljaista pysähtymistä tarvitsen. Säälittävää on se, että JO puoli kymmenen aikaan pilkin unisena tuolissa ja jääkaapissa olleesta kolmesta siideristä en saanut kumottua kuin vajaan puolikkaan pullollisen.

Sanomattakin on selvää, että kauan odotettu perjantai-ilta tuntui hätähiseltä parilta tunnilta, joita tuli ikävä jo heti alkuunsa. Nukuin huonosti, joten univelat on ja pysyy. Lauantaina, kun Valto vielä nukkui, kirjoittelin joulukortteja. Päivemmällä kävimme yhdessä ruokaostoksilla ja kun sapuskat saatiin jääkaappiin, lähdimme hakemaan Tuomasta.

On se vaan niin, että yksi vapaailta ei riitä oikein mihinkään. Pitäisi olla kaksi iltaa ;)

Parannettavaa olisi, tiedän sen. Pitäisi osata pysähtyä ja ottaa hetki itselle. Yritän.

Töissä on kiire, oikeastaan helvetinmoinen tohina. Tänään, kun työkaveri oli poissa, painoin satakakskyt lasissa koko päivän ja nyt illalla olen aika tasaraha. Valto meni töistä suoraan vielä ostoskierrokselle, joten kun olin saanut pojalle ja itselleni ruokaa, pistin Tuomakselle DVD:n pyörimään ja rauhoituin reiluksi puoleksi tunniksi pakkaamaan joululahjoja. Tunnen välillä huonoa omaatuntoa siitä, että laitan pojalle levyn katsottavaksi, jotta saan rauhassa hoidettua askareet. Tänään en itsesyytöksiin suostunut. Niin vähän meillä telkkarin edessä mädätään kuitenkin.

Eipä oikein muuta. Viikot on kaikki samanlaisia, yhtä kirjavaa sekametelisoppaa vähän eri mausteilla. Jouluna sekä minä että Valto pyhitämme muutaman työpäivän lomailuun, joten saamme pienen hengähdystauon työkiireistä. Tuomas saa meistä pisimmän loman, yli kaksi viikkoa :)

Hyvää yötä! Muistakaa olla kilttejä! ;)

 

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
Vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
-Uppo-Nalle-

 

 

9.10.2008 tiistai (klo 21:15) ~ Niinä aikoina, kun minusta ei kuulu, olen omilla teilläni.
Mutta kuljen niin, että polkuni toinen puoli on aina varattu sinulle.

Elämä on. On kiire, pitäisi ehtiä tekemään ja olemaan. Oikeasti haluaisin vaan päästä hetkeksi huokaisemaan ihan yksikseni. Tohina väsyttää ja kaipaan korvia hivelevää hiljaisuutta.

Joululahjoista on hankittu osa, loppuja olisi tarkoitus metsästää lähipäivinä. Joulukortit on, mutta kirjoittamatta.

* Maailman parannusvinkit, eettiset joululahjat * Näitäkin olen mietiskellyt, mutta a) kotimaassakin on oikeasti apua tarvitsevia perheitä ja lapsia, auttaisin mieluiten heitä - tai myös heitä b) vaikka ostaisin lehmän tai rokotteen lapselle, niin apu on tod.näk. käytännössä maataloustukea tai yleistä terveydenhoitoon panostamista, mutta c) tuleehan hyvän asian eteen toimimisesta hyvä mieli ja d) jotain hyötyä tästä trendiksi muodostuneesta auttamisen muodosta on, kun ihmiset mieltävät sen muodikkaaksi, haluavat parantaa imagoaan ja on tullut siksi suosituksi. Mikäs siinä, jos rahat menisivät oikeasti apua tarvitseville.

Silti, kehitysavun tärkeydestä huolimatta ei saa unohtaa sitä kylmää faktaa, että Suomessakin on perheitä, joille sata euroa olisi lottovoitto.

Maailman parantamisesta tylsään arkeen... Työasioista sanottakoon vaan se, että vuoden pahinta aikaa eletään. Onneksi meillä on sentään tällä kertaa apulainen käytettävissämme parina päivänä viikossa. Valitettavasti tuntuu siltä, että sekään ei riitä, kun koneisto käy täydellä teholla.

Elämää piristi hitosti se, että maanantaina kuulin Tuomaksen hoitotädiltä, että hoidossa on ollut muutama vatsatautitapaus. Jihuu. Tulen luulosairaaksi jo pelkästä ajatuksesta. Argh. Vihonviimeinen vitsaus. Mahassa kiertää nytkin. Se tästä vielä puuttuisi, että päivän suurin ajatustyö olisi yhtä vaikeaa valintaa; mikä pää edellä vessanpönttöä lähestytään. Räkätautiakin vastaan taistellaan hela tiden, joten kiitos ei enempää pöpöjä tähän huusholliin.

Muistatteko mitä kirjoitin marraskuun lopussa lempisaappaitteni hajoamisesta ja saappaista yleensäkin. Pilkka osuu omaan nilkkaan, ainakin tässä Viivissä ja Wagnerissa :D

Eteenpäin mars, nyt vielä nettiin asioille ja määrätietoisin askelin kohti uuden päivän tyrskyjä. Ei tässä nyt jouda laakereillaan lepäämään.

 

 

[takaisin ihan alkuun]