[huhtikuu]  [toukokuu]  [kesäkuu]  [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]

viimeisin päivitys alhaalla
klikkaa tästä

 

2.6.2005 torstai (klo 21:45)

Tänään soitti taas tarhan täti. Kello läheni kymmentä ja olin päässyt töissä hyvään vauhtiin. Tuomas oli kuulemma kovin sylin tarpeessa ja itkeskeli, kuumetta olivat mitanneet ja mittari oli näyttänyt 37,8 astetta. Onkohan Tuomas tulossa kipeäksi? Vai särkeeköhän korvia? mietti täti. Sovittiin siinä sitten, että menen hakemaan pojan päiväunien jälkeen. 

Hakiessani Tuomasta tarhasta pikkumies vaikutti kuitenkin ihan "normaalilta". Kotonakin syötiin hyvällä ruokahalulla jogurttia ja maitoa, sitten leikittiin, käveltiin eikä uni maistunut enää paristakin yrityksestä huolimatta. Poika vaikutti ihan "normaalilta", mitä nyt edelleen tukkoinen, räkäinen ja yskäinen. Kuumettakin mittasin ja lämpö oli 37,4 astetta, mitä minä en kyllä lue kuumeeksi vielä. Ehkä tänään vaan oli huono päivä? En tiedä. 

Päätimme kuitenkin Valton kanssa hakea apteekista sen toisen antibioottikuurin Tuomakselle, reseptihän meillä oli valmiina. Kaiken varalta. Lääkäriin meno ei tuntunut tarpeelliselta, sillä antibioottiahan sieltäkin olisi vaan tarjottu ja jälkitarkastushan meillä on kohta tulossa kuitenkin.

Illalla käytiin siis apteekissa ja kävin myös täydentämässä Taru Sormusten Herrasta trilogiani viimeisellä DVD:llä. Hih. Koskakohan noitakin ehtisi katsoa? Kellonkin yritin viedä kultasepän liikkeeseen, mutta siellä oli niin ruuhkaa, että en jaksanut jäädä odottelemaan. Ruokakaupassa vaan käytiin. Huomenna yksi tarhan tädeistä on vikaa päivää töissä, joten ostin hänelle pienen karkkiyllätyksen ja tein siihen kukkakortin, jossa kiitimme kuluneesta ajasta ja toivotimme mukavaa kesää. 

Eipä tässä ihmeempiä, Tuomas nukkui eilen tarhassa jopa päiväunia. Ooh! Tuomaksen sänkyä kun rukattiin uuteen uskoon, käännettiin eri asentoon. En tiedä oliko tuosta apua, mutta ainakin näinä parina päivänä poika on nukkunut edes jotain. Muutenkin tarhan täti sanoi, että Tuomaksella on tarhailu sujunut nyt tosi hyvin - paitsi tänään, mikä lie känkkäränkkäpäivä. Tai sitten ne korvat tosiaan kipuilevat tämän flunssan myötä. Ainakin hoito on nyt aloitettu. 

Tuomaksen kävelyä on muuten ihana seurata. Kävely on vielä hieman haparoivaa, epävarmaa ainakin, mutta pojan naamalla loistaa aurinko. Tuomas nousee itsekseen seisomaan, ottaa muutaman askeleen, kävelee, tutkii, ihmettelee ja pyllähtää. Mutta eikun uudestaan tien päälle! :) Jalkaa toisen eteen vaan :) Ja juttua piisaa! Oikein mukavan kuuloista bäbbääppääbaaa -höpötystä.

 

6.6.2005 maanantai (klo 21:30)

Uusi viikko on jälleen vierähtänyt käyntiin. Huh. Missä välissä se viikonloppu oli? 

Perjantaina oli minun jälkitarkastukseni Töölön Mehiläisellä. Olin puuhannut tukka putkella töissä koko päivän, eikä mieleeni tietenkään juolahtanut laisinkaan, että minun olisi pitänyt käydä päivällä verikokeessa, jotta tulokset olisivat valmiit illan lääkärikäynnin aikaan. Muistin verikokeet vasta kotona tunti pari ennen lääkäriaikaa. Soitin Mehiläiselle ja kerroin, että unohdin hemmetin verikokeen. Pahoittelin ja kysyin miten menetellään. Siellä juttu hoidettiin loistavasti. Menin heti ensin verikokeeseen, jossa testi tehtiin heti ja kaikkiin lippulappuihin kirjoitettiin kiirekiirekiire. 

Sitten sain jo baanata lääkärin luo. Keuhkoista ei enää kuulunut mitään lisä-ääniä, joten siltä osin kaikki oli ok, eikä uusintakäyntiä röntgenissä tarvinnut tehdä. Lääkäri kirjoitti minulle allergialääkkeet, kun taidan kuulemma olla tukkoinen ihminen ihan perusolemukseltani. Olen aikaisemmin käynyt Ympyrätalossa allergiatesteissä ja ne tulokset näkyivät koneella. En ole allergialääkkeitä enää syönyt, mutta ehkä sitä pitää nyt harkita, kun lääkäri reseptin kirjoitti - josko ne mihinkään vaikuttaisivat?

Lääkäri lupasi soittaa minulle verikokeen tulokset. Olimme ehtineet vasta lähteä Mehiläiseltä ja mennä Töölön Yliopiston apteekkiin, kun lääkäri jo soitti. Kaikki arvot olivat ok, leukosyytit (mitä lie?) olivat vähän koholla, mutteivät huolestuttavasti. Joten siis, terveen paperit kai sain.

Lauantaina mentiin taas pää kolmantena jalkana. Ensin käytiin hakemassa Hennalle kaupasta digikamera, sitten käytiin vaihtamassa meitsin kännykkä, ruokakaupasta haettiin viikonlopun ruuat ja apteekista vielä rohtoja. Sitten huristeltiin vaarin luo. Minä lähdin Hennan kanssa äitiä (mummia) heippaamaan sairaalaan ja miehet jäivät pitämään taloa pystyssä. Äiti on jo parempana ja huomattavasti virkeämpi. Hieno juttu! Sairaalareissun jälkeen tein taas ruokaa koko poppoolle. Kahvittelun jälkeen meidän porukka häippäsi kotiin saunomaan. Siinä se lauantai menikin.

Sunnuntaiaamuna nukuttiin pitkään ja hyvin. Tuomas heräsi vähän ennen kahdeksaa. Syötiin puurot, otettiin lääke, leikittiin hetki ja painuttiin takaisin nukkumaan jo varttia yli yhdeksän. Tuomas heräsi vasta puoli yhden jälkeen. Ohhoh! Kyllä siinä minäkin ehdin torkahtamaan hyvän tovin. Herättyämme kello olikin jo sen verran, että "aamupalan" jälkeen teimme taas lähtöä. Ensin vaarin luo, josta minä lähdin taas sairaalaan. Sitten ruuanlaittoon ja sitä rataa.  

Ja tänään oltiin taas jo täyttä häkää töissä. Huoh. Hain Tuomaksen taas tarhasta, kuten viime viikollakin. Tuomas oli nukkunut upeat parin tunnin päiväunet. Vautsi! Ruoka oli ollut liian mausteista, joten se ei ollut kelvannut, mutta välipalakiisseli sitten kyllä oli maistunut. Kotona tankattiin ja illalla käytiin vielä kaupassa. Jälleen ilta on vaan hurahtanut ohi. Nyt tekisi vaan mieli hengähtää, mutta tässäpä istun ja turisen. 

Tuomas vaikuttaa onneksi pirteämmältä ja yskä ainakin on helpottanut. Ei ehkä pitäisi sanoa tätä ääneen, mutta Tuomas on nukkunut yöt tosi hyvin. Ihanaa :) Ei ole poitsu tainnut moneen yöhön heräillä kaipaamaan äitiä. Jotain yninää ja muutama vinkaisu pojan huoneesta on öisin kuulunut, mutta ne ovat unisia melskauksia. Toivotaan, että nämä levolliset yöt jatkuvat. 

Tuomas kävelee jo ihan hurjasti ja meno on mieletöntä. Poitsu painelee onnessaan pitkin kämppää, milloin pallo kädessä, milloin Legon duplopalikka (ovat muuten Tuomaksen ehdottomia lemppareita nykyään) tai sitten käydään vähän joka paikassa tutkailemassa ties mitä. Yksi Tuomaksen lempipuuhia on myös pikkumersun työntäminen sohvan alle tai muiden lelujen törkkääminen portaiden alle. Sitten sanotaan EHH! ja halutaan äiti tai isi hakemaan lelu. Ja tätä voitaisiin tehdä sata kertaa peräkkäin. Arvatkaa jaksaako äiti tai isi ;)

Niin ja äitinikin pääsi tänään pois sairaalasta :) Kotiin jatkamaan hyvällä mallilla olevaa paranemista.

Nyt ihan selkeästi jätskitötterö kutsuu minua pakkasesta :D

 

10.6.2005 perjantai (klo 22:00)

Perjantai-ilta ja vastoin kaikkia nykyisiä tapojani siemailen mustikkasiideriä. Eipä maistu kovin kummoiselta. Mutta menköön ;) 

Viikko on huristellut mennä hirmuista kyytiä. Tiistaina käytiin mummia heippaamassa. Tuomaskin näki mummin pitkästä aikaa. Muutoin illat ovat menneet kotosalla; oleillen, leikkien, kylpien jne. Torstaina käytiin vaan kaupassa. Eipä sitä iltaan paljon muuta mahdukaan. Kyllä meitä kaikkia on loppuviikosta vaivannut hirmuinen väsymys. Tuomaskin on ollut aika narinaherkkä - niin kuin me vanhuksetkin varmaan ;) Yöt on nukuttu hyvin. Muutamana aamuna Tuomas on herännyt itsekseen juuri herätysaikaan ja toisina aamuina olen herättänyt pojan. Mutta hienosti se aamu lähtee niinkin liikkeelle. Yllättävän kivuttomasti herätykset menevät.

Iltaisin kun Tuomas on saatu nukkumaan, tulee ainoa päivän hengähdyshetki. Mutta useimmiten se livahtaa ohi huomaamatta, sitten pitääkin mennä suihkuun ja hampipesun kautta kipin kapin nukkumaan. Krooh! Pitäisi ja pitäisi mennä aikaisemmin nukkumaan, jottei aina tarvitsisi valittaa että väsyttää ja ryydyttää. 

Jotenkin sitä vaan jaksaa. Vaikkakin ylikierroksilla taidan välillä käydä. Hermot saattaa mennä pienimmästäkin, suu käy nopeammin kuin ajatus ja usein suusta pulppuaakin jotain mitä olisi ehkä kannattanut harkita kauemminkin. Mitään en jaksa odottaa, kaikki pitää olla ja saada nyt ja heti, mieluiten jo tovi sitten. Totean usein käyttäytyneeni tai sanoneeni sopimattomasti - mutta pienen katumuksen jälkeen saatan jo tuumata - so what! :D 

Tarhailu on sujunut hienosti. Tuomas on ollut kuulemma reipas poika, syönyt tosi hyvin useimmiten, nukkunut päiväunia ja leikkiä touhottanut pirteänä. Paitsi että - on Tuomas ollut paha poikakin. Kaksi kertaa pikkumies on purrut toista muksua, kerran käteen ja kerran poskeen. Hyi Tuomas! Opettele pussaamaan! 

Valto on aina aamuisin vienyt Tuomaksen tarhaan ja minä olen hakenut pojan iltapäivällä neljän jälkeen. On ihan kiva päästä aina juttelemaan tätien kanssa ja kuulla miten päivä on mennyt. Etenkin yhdestä tädistä tykkään tosi paljon. Nyt kesäkuun Tuomaksen ryhmässä on kaksi uutta tätiä, kun kaksi vanhoista tutuista tädeistä lopettivat (määräaikainen työsuhde päättyi, kuten kaupungin päiväkodeissa on tapana). Toinen näistä tädeistä onneksi tulee takaisin elokuussa. Kiva kiva! Tykkäsin paljon siitäkin tädistä. Kolmanneksi tädiksi elokuussa jää toinen näistä uusista tädeistä, nuori tyttö. Noh noh, minun ikäinen varmaan kuitenkin, vaikka nuorelta näyttääkin. Se toinen näistä uusista tädeistä taas on sellainen haahka, josta emme Valton kanssa pidä ollenkaan. Täti on aina virittäytynyt kertomaan mikä on huonosti tai vialla. Tuomas hiplaa korvaansa, puree, ei nuku hyvin (no ei varmaan niin, kun unohtivat antaa nalleviltin) jne... Pöh. 

Töissä on riittänyt puuhaa. Niin moneksi, että ajatus on kerran jos toisenkin ollut teillä tietämättömillä. Aamut ovatkin lähteneet käyntiin saavillisella kahvia ;) Mutta silti, töissä on mukavaa! :) Oikeasti.

Mitäs muuta.. Tuomas on oppinut kiipeämään meidän rappuset ylös, alakerrasta yläkertaan. Kunnon harppauksilla poitsu etenee rappuselta toiselle. Tuomas tykkää myös nyt nokkamukista juomisesta. Eikä mukissa ole mitään venttiileitä! :) Vedet menee ties minne, jos poika ehtii kipata mukin nurinkurin, mutta mitäs siitä. Tuomas on myös päiväkodissa jotenkin ihmeen kaupalla oppinut syömään karkeampaa ruokaa. Olen ihan ihmeissäni! Miten ne tädit sen tekivät?

 

12.6.2005 sunnuntai (klo 21:30)

Viikonloppu alkaa taas olla pulkassa. Tuomaksellakin taisi olla hiukan univelkaa, sillä poitsu nukkui kumpanakin aamuna pitkään. Lauantaiaamuna Tuomas nukkui yhdeksään ja tänään poika heräsi varttia yli yhdeksän :) Saimme siis kaikki levätä ihan kiitettävästi :) 

Lauantaina Tuomas ei kyllä sitten päiväunia nukkunutkaan. Päivällä Valto imuroi koko talon, sitten lähdettiin mummin ja vaarin luo syömään ja iltaa viettämään. Hetken poitsu torkahti autossa, muuten oli aina menossa ja touhua täynnä.

Tänään minä olen kyllä ollut taas hermoraunio. Repinyt hiuksia päästä - tukoittain. Ei kai taas!?!! Tuomas havahtui nääs yöllä viiden aikaan itkeskelemään ja kakomaan. Menin katsomaan ja löysin lakanalta oksennusta. Voi ei! Huoltotoimenpiteiden jälkeen uninen poika jatkoi hienosti uniaan siis reippaaseen aamu yhdeksään asti. Mutta sitten taas.. aamupuurot oksennettiin pöydälle. Annoin kuitenkin maidon, josko se pysyisi sisällä. Toivoin niin hirmuisesti, että se pysyisi sisällä. Katin kontit, maito tuli hetken päästä lattialle paluupostina. Huoh. Ei kai taas?!?!!

Vesi- ja hedelmäsosekuuri siis taas kehiin. Pitkin päivää tarjosin vettä ja hienosti Tuomas sitä sekä tuttipullosta että nokkamukista joikin. Puolikkaita purkkeja hedelmäsosetta annoin kerrallaan ja sisällä ne pysyivät. Nyt illalla annoin vähän maitoakin muutamaan otteeseen ja sisällä pysyivät nekin. Päätin nyt ennen nukkumaan menoa sitten kokeilla puuroakin - ja ei ainakaan VIELÄ ole tullut ulos. Vähän maitoakin poika otti puuron päälle. Nyt Tuomas nukkuu - katsotaan miten yö menee. En uskalla huokaista helpotuksesta. Kakka on ollut aika vetistä ja löysää, mikä lie vatsapöpö jyllännyt.

Kaikesta huolimatta Tuomas on ollut pirteä kuin peipponen, kuumetta ei ole ollut VIELÄ. Poika on touhunnut iloisesti ja kävellä tepsuttanut lelu käsissään minkä kerkiää. Kaiken kaikkiaan suloinen auringon paisteinen hurmuri :) Tuomaksen tepsuttelua on ihana seurata. T-paita päällä poika painoi menemään ja touhusi tänäänkin itsekseen niitä näitä. 

Valton vanhemmat kävivät kylässä tänään päivällä. Kahvittelun jälkeen Tuomas nukahti syliini ja nukkuikin siinä varmaan tunnin ainakin. Ja ilta olikin sitten taas menoa ja touhua täynnä :) Valto lähti Jukkaa treffaamaan ja minä päivystän pojan unta. Toivon niin (!!!), että tästä selvittäisiin säikähdyksellä ja vain muutamalla harmaalla hiuksella. Mutta en uskalla hurrata, sen verran tässä on koettu jo kaikenmoista.

En kerta kaikkiaan jaksa enää mitään sairasteluruljanssia. Josko me nyt voisimme ainakin kesälomille asti selvitä täyskuntoisina... Kolme viikkoa, sitten alkaa Valton kesäloma ja minun lomani alkaa viikon päästä siitä. Kaiken lisäksi ensi viikon jälkeen olen ainoa sihteeri töissä, joten silloin en kerta kaikkiaan voi olla pois töistä. En voi. On tämäkin - elämä niin hakusessa aina välillä. Mutta pakko vaan toivoa, että selvitään.

 

14.6.2005 tiistai (klo 20:45)

Tuomas selvisi kuin selvisikin vatsataudista yhden päivän säikäytyksellä. Ja helpolla selvisikin - verrattuna siihen miten puolikuolleita me vanhemmat olemme nyt toista päivää olleet. Minä lähdin maanantaina puoli kolmen aikaan töistä kökittyäni enemmän vessassa kuin koneen ääressä. Soitin Valtolle, josko hän hakisi pojan tarhasta. Menin sänkyyn lepäämään ja ravasin toiletissa aina vähän väliä. Valto ja Tuomas tulivat puoli viiden aikaan. Valto oli myös siihen mennessä ehtinyt tehdä tuttavuutta vessanpöntön kanssa. 

Huoh. Olo oli mitä musertavin. Sain hädin tuskin pojan syötettyä. Valto paineli vuorostaan lepäämään ja ravaamaan vessassa. Istuskelimme Tuomaksen kanssa lattialla, minä ihan makaronina ja umpiväsyneenä. Tuomaskin alkoi siinä narista, joten ajattelin, että ehkä pienet iltaunet olisivat paikallaan. Kello oli tällöin kuusi. Tuomas nukahtikin hetken päästä ja minäkin painuin sänkyyn. Poitsu havahtui uniltaan puoli seitsemän maissa, mutta nukahti syliin taas. Laitoin pojan takaisin sänkyynsä ja ajattelin, että nukkukoot - niin saan minäkin levätä. Voimia ei ollut mihinkään, väsymys oli ihan tajuton. Kahdeksalta vääntäydyin Tuomaksen huoneeseen tarkoituksenani herätellä poika iltapuurolle ja maidolle. Tuomas oli ihan umpiunessa eikä herännyt vaikka hellästi poikaa yritinkin havahduttaa. Olkoot, en jaksanut alkaa poikaa kiskomaan hereille. Nukkukoot, mennään nukkumaan kaikki. Niinpä Tuomaksen "päiväunet" muuttuivatkin yöuniksi, jotka alkoivat kello kuusi illalla.

Yö meni heräillessä ja pyöriskellessä. Kuten arvata saattaa, Tuomas heräsi kymmenen tunnin päästä nukkumaan menosta, eli neljältä. Jippiih, en tainnnut hurrata hirmuisesti. Huoh. Aluksi yritin vaan saada pojan takaisin unille, mutta nälkä taisi jo olla ja niin sitä tultiin puoli viideltä puuron syöntiin. Maidon jälkeen poitsu vaikutti vielä niin väsyltä, että kannoin poitsun takaisin sänkyynsä ja sinnehän tuo nukahti. Takaisin unten maille siis. Jee. Ei noin ennen kukonlaulua viitsi vielä herätä. Olo ei ollut parempi, voimat olivat kateissa ja sänky tuntui ainoalta oikealta paikalta. Seitsemän maissa kävin herättelemässä pojan ja pienen tankkauksen jälkeen lähdimme tarhaan. Kotiin tultuani kellistyin takaisin sänkyyn Valton viereen - ja kyllä nukutti. Vasta joskus puolen päivän jälkeen havahduin tälle planeetalle. 

Iltapäivällä uskaltauduin jo syömään banaanin ja puolikkaan ruispalan. Hain pojan ja kävin menomatkalla lähikaupassakin. Olo on parempi, voimat ovat vielä vähän hakoteillä ja pää on töhnässä, mutta ehkä se tästä. 

Tuomas meni nukkumaan jo kahdeksan jälkeen. Oli taas jo ihan väsy, vaikka oli kuulemma nukkunut päivällä parin tunnin unetkin. Nyt jaksettiin sentään illalla jo leikkiä, istuskella, laittaa pyykkiä jne. 

Nyt Tuomaksellekin on selvinnyt, miltä tuntuu tulla purruksi. Tuomaksella on rinnassa, paidan kauluksen alapuolella hirmuiset hampaan jäljet. Todella rumannäköinen jälki. Uskomattomalla voimalla siinä ovat hampaat käyneet. Huh.

Tässäpä sitä taas. Valtollakin taitaa alkaa olo helpottamaan. Minun masuni ainakin kaipaa nyt jotain ruokaa. Emme ole vuosikausiin vatsatautia poteneet, mutta kyllä nyt tietää, miten se voi tehdä ihmisestä voimattoman ja täysin toimintakyvyttömän. Huoh. Hoida siinä sitten vielä poikaa. Onneksi eilisilta meni unen voimalla ihan siedettävästi.

 

16.6.2005 torstai (klo 20:45)

Ajantaju häilyy, viikonpäivistä ei ole välillä tietoakaan. Jossain kesäkuussa mennään. Päivät vain vilistävät ohi; samanlaisina, erilaisina, kiireisinä - kuin vimmatulla vauhdilla. 

Ihanan vihreää on. Se on suunnattoman nautinnollista. Samoin aurinko tuottaa suurta mielihyvää. Kesä. Ja kukkaset. Vihreät puut ja taivaan sini. Kunpa ne olisivat täällä aina :) Kaupassa haistelin jo kesän ensimmäisiä mansikoita, mutten vielä ostanut. Kohta sitä makiaa saa masun täydeltä.

Valto kävi tänään lääkärissä hakemassa sairaslomaa, kun vatsatauti ei ota talttuakseen. Sai matkaan reseptillä Lopexia sekä ohjeistusta ruokapuolesta. On tainnut olo jo hieman parantua. Ärhäkkä virus on kuitenkin kysessä, sillä vatsataudista kärsii nyt puoli tarhaa. Myös mummi, vaari ja siskoni Henna ovat osansa saaneet pöpöstä.

Kyllä minä olen kohta valmis kiroamaan koko tarhailun. 

Tarhasta soitettiin taas tänään. Tuomakselle ei ollut ruoka maistunut. Lounas oli KAI tullut paluupostina takaisin. Kakka oli löysää, mutta EI IHAN ripulia. Huoh. Ajattelin jo siinä vaiheessa, että höpöhöpö, on Tuomaksella ollut kakka löysällä tällä viikolla jo aiemminkin. Ei se heti vatsatautia tarkoita!!! Ai miten niin olen vähän kypsä tarhatädin soitteluihin ;) Ja miten niin kypsä mihinkään sairasteluihin tai niiden viittauksiin ;)

Valto haki pojan päiväunien jälkeen. Tuomas oli syönyt hedelmäsosetta ja maitoa, minä annoin tullessani lihasosetta ja maitoa. Sisällä ovat pysyneet. Mutta poika on valtavan väsynyt. Uskomattoman väsynyt. Onko se normaalia väsymistä loppuviikkoa kohden vai jotain muuta? En tiedä. Vähän masu pulputteli pojalla iltapuuron jälkeen. Huokaus isolla hoolla. Noh, Tuomas nukkuu nyt. Meni nukkumaan jo heti kahdeksan jälkeen. Josko uni auttaisi.

Töissä on pitänyt kiirettä. Toinen sihteeri jää ensi viikosta kesälomalle, joten minä jään sitten "yksin" pyörittelemään projekteja. Huh. Hommaa on riittänyt, pinot pöydällä kasvaa vaan. Kyllä sitä välillä miettii, että ei tätä kaikkea voi ehtiä tekemään normaalin kahdeksan tunnin puitteissa. Ilta yhdeksään asti voisi töissä istua ja silti riittäisi tekemistä.

Nyt voisi hetken hengähtää. Ettei tämä elämä olisi vaan yhtä päätöntä touhuamista. Voisi vaan istua tai olla vaan. Katsella ulos ikkunasta. 

 

20.6.2005 maanantai (klo 21:00)

Uusi viikko ja uudet haasteet. Ilmat ovat olleet ihanan lämpimiä, tuntuu kesältä :)

Perjantaiaamuna tarhasta soitettiin TAAS. Kello ei ollut edes yhdeksää. Tuomaksen kakka oli kuulemma ihan vetistä. Kävi käsky hakea poika pois, jotta tautikierre saataisiin katkaistua. Huoh. Mikä tautikierre? Ripuli? Vatsatauti? Joopa-joo. Valto haki pojan pois ja vei Tuomaksen mummin ja vaarin hoiviin. Mummin ja vaarin versio pojan olotilasta oli ihan toinen. Pirteä ja hyvin voiva poika oli nukkunut paritkin päikkärit ja syönyt hyvin. Kakkaa ei ollut tullut, joten sitä nyt ei voitu kommentoida - mutta kerrottakoon saman tein, että koko viikon loppuna, eikä tähän hetkeen mennessä ole tullut ripulikakkaa. Minä hain pojan työntäyteisen päivän jälkeen ja hyvin oli päivä mummilla, vaarilla ja Tuomaksella mennyt. Hiukan ja vähän enemmän turhauttaa tuo tarhan touhu. Ihan kuin ihan piruuttaan soittelevat ja analysoivat ties mitä. Noh, nyt pitää hiukan torua itseäni - tuskin sentään - hyvää ne tädit kai tarkoittavat. Kai. Olenkohan ihan varma?

Kotona meitä odotti isi ja pihalla uusi ja hieno auto. Ei se auto siihen ihan yllättäen ollut ilmestynyt. Se "asia" hoidettiin jo maaliskuussa - jos joku muistaa epämääräisiä viittauksia "asioilla käymiseen" ;)

Lauantaina käytiin kaupoilla. Minä hain viimeinkin kelloni kultasepänliikkeestä ja nyt aikarauta takuttaa taas vääjäämättä. Vaikka en oikein näin pitkän tauon jälkeen osaa pitää kelloa ranteessa. Tuomakselle ostettiin kesäisemmät kengät ja ruokaostoksiakin hoidettiin. Illalla mentiin taas mummin  luo syömään. Tuomas oli taas alkanut olemaan nuhainen ja yskäinen.  

Sunnuntain vastainen yö menikin surkeasti. Tuomas tuhersi unissaan itkua tuon tuostakin, pyöri ja tuskaili. Laitoin supon, nenätippoja ja pidin ikkunaa auki. Yöllä annoin maitoakin. Aamulla poika oli kuumeinen. 39,3 astetta näytti mittari. Aamupäivän Tuomas nukkuikin vaan, mutta piristyi sitten iltaa kohden ja illalla lämpö oli 37,7. 

Tänään Tuomas menikin sitten taas mummille ja vaarille hoitoon. On se niin pelastus ja tuhannen kiitoksen paikka, kun pojan saa nyt (ainakin tällä viikolla) mummille ja vaarille hoitoon. Ja muutenkin, mummin ja vaarin apu on ollut korvaamatonta. Mummi on parantunut hyvin, mutta vaari otti tälle viikolle yövuoron päivävuoron sijaan, jotta voi olla apuna, jos poika tarvitsee kotihoitoa. 

Tuomas oli ollut päivän touhua täynnä ja ei ole ollut enää kuumeinen. Suunnitelmissa on huomenna tarhaan meno, mutta katsotaan nyt miten yö menee. Viime yön Tuomas nukkui jo hienosti. Annoimme kyllä illalla Pronaxenia, jotta pojan ei ainakaan tuskaisena tarvitsisi sängyssä pyöriä.

Töissä riitti tänäänkin kiirettä. Tappelin säännöllisesti postileimakoneen kanssa, joka ei suostunut kuin satunnaiseen yhteistyöhön. Touhusin, tein ja ahersin; silti tuntuu, että työmäärä ei vähene minnekään. Päinvastoin. Mutta, eipähän ala kyllästyttämään eikä aika tule pitkäksi ;)

Juhannus on tulossa jo kovaa vauhtia. Toivottavasti ollaan kaikki terveitä silloin, sillä suunnitelmissa on tämän vuoden ensimmäinen mökkireissu ja mukaan olisivat tulossa myös Hanna, Kristian ja Cecilia :) 

 

30.6.2005 torstai (klo 21:15)

Huomenna alkaa jo heinäkuu. Ja taas on perjantai. Minne on tämäkin viikko kadonnut? Valtolla ja Tuomaksella alkaa huomenna kesäloma. Minä paiskin töitä vielä yhden viikon. Miehet saavat pärjäillä kaksistaan.

Juhannusta vietettiin mökillä Hannan, Kristianin ja Cecilian kanssa. Torstai-iltana käytiin porukalla kaupassa ja ostettiin hirmuinen määrä ruokaa; grilliherkkuja, salaattiaineksia ja makkaraa tietenkin ;) Perjantaina aamupäivällä lähdettiin päristelemään mökkiä kohti. Taisi olla ajoitus ihan mainio, sillä mitään kummempia ruuhkia ei ollut. Hyvä niin :) Mökillä syötiin ensi hätiin mummin tekemää lohipiirakkaa ja mansikkaraparperi piirakkaa. Nam nam, sanoisi Tuomas ;) Illalla miehet virittelivät grilliin tulen ja me naiset (+Tuomas) puuhasimme mökin keittiössä. Myöhemmin vielä saunottiin ja oltiin. Naperoiden mentyä nukkumaan grillattiin vielä makkaraa grillikodassa.

Lauantaina miehet kävivät "läheisellä" ABC:llä täydentämässä jääkaappia. Me Hannan kanssa pistimme muksut nukkumaan. Kuinka se aika hurahtaakaan? Syötiin ja saunottiin, siinä se ilta vierähtikin taasen. Hannalle terveisiä: taidetaan me olla aika kovia saunomaan! ;) Pari tuntia ei meinannut riittää :D Ainakin siinä pikkumökin kuistilla oli kiva vilvoitella ja turista :) Äitien lepohetki :)

Sunnuntai-iltapäivällä alkoi valmistelut kotiin lähtöä varten: ruokaa, tiskausta, siivousta, pakkausta. Kotimatka sujui hyvin, vain Lahden tienoilla tökki matkan teko, arvatahan sen saattoi. Mutta muutoin liikenne sujui hyvin ja matka joutuisasti.

Kivaa oli, vaikkakin puuhaa tuntui riittävän koko ajan. Syöttämistä, syömistä, tiskausta, ruuan laittoa jne. Tenavilla oli onneksi seuraa toisistaan, puuhastelivat omiaan ja virnistelivät toisilleen. Tuomas viihtyi hyvin, ja nukkuikin kohtuullisesti. Hieman etukäteen epäilin, mitenköhän yöt menevät, kun tuo matkasänky ei ole pojalle kuitenkaan niin tutuksi tullut. Mutta ihan hyvin nukuttiin. Köh, köh, vaikkakin kun kerran liian myöhään menee nukkumaan, niin liian aikaisin nahkavekkari herättää ;) 

Tuomas olisi aina vaan halunnut olla ulkona. Oli se niin mielenkiintoista. Maasto tuppasi olemaan vaan liian epätasaista, joten pikkumiestä meinasi heittää tuon tuostakin. Mutta jo tällä viikolla Tuomas on taas tarhassa "juossut" vastaan, kun olen poikaa mennyt hakemaan. Hienosti on poitsu oppinut kävelemään kenkienkin kanssa :)

Mökillä Tuomas tutustui uuteen herkkuun. Isolla hoolla. Vesimelooniin. Voi sitä pojan nassutusta ja kärkkymistä lisäsiivuille. Tuomas oli ihan hulluna melooniin. Hih.

Mitäs muuta. Jonnekin on tosiaan tämä viikko hurahtanut. Maanantaina käytiin mummin ja vaarin luona pesemässä auto. Tiistaina lepuuteltiin itseämme kotosalla. Keskiviikkona minä kävin shoppailemassa työkavereille lahjoja, yksi menee naimisiin ja toinen on saanut vauvan. Sen jälkeen käytiin vielä piipahtamassa Hannan ja Krisun ovella, kotimatkalla eksyttiin jotenkin Heseen nappaamaan parit purilaiset kyytiin. Hoh, ihan kutsuivat sinne hakemaan pois :D Ja tänään on jo torstai ja Tuomas on saatu yöunille. Kohta on taas viikonloppu.

Töissä on ollut mieletöntä tohinaa. Maanantaina sain onneksi apulaisen, kun sain kesätytön avuksi. Puolivuosittainen tilinpäätös kolkuttelee kaikkia ovia, joten puuhaa on riittänyt, vaikka onneksi minun ei itse tilinpäätösasioihin tarvitsekaan kajota. Mutta tuhat ja yksi projektia on saatava raiteilleen ja puksuttamaan eteenpäin. Ja firman muuttokin puskee päälle. Muutamme heinäkuun lopussa Kaivokselaan. Ja muuttoonkin liittyy niin paljon tekemistä ja muistamista, suunnittelua ja toteutusta, että eihän siinä voi kuin haroa hiuksiaan. Mutta eiköhän tämä tästä :)

Huoh. Jotenkin väsyttää, mutta väsy ei ole vielä ehtinyt iskemään päälle. Yöunet ovat taas olleet ihan liian lyhyitä, univelkaa kun oli jo ennestäänkin. Milloin sitä ei olisi? Univelka ei ole ollut yli vuoteen tilapäinen ilmiö, siitä on tainnut tulla pysyvää. Jospa siis, menen hetkeksi sohvan nurkkaan huilaamaan. Hei hei! Nähdään heinäkuussa :)

 

 

[takaisin ihan alkuun]