Vuosi 2007 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]

 

24.6.2007 sunnuntai (klo 22:00)

Yksi meistä palasi juhannuksen vietosta silmä turvonneena. Tuomas nimittäin sai turpiinsa hyttysiltä. Paluumatkamme käynnistyi tästä syystä hyvissä ajoin sunnuntaiaamupäivänä ja koukkasimme Mehiläisen Töölön poliklinikan kautta kotiin. Tuomas alkaa jälleen tästä päivästä eteenpäin nauttimaan 2,5 ml antihistamiinia päivittäin. Ettei tarvitsisi taas kauhistella millaista jälkeä voi hyttynen pienelle pojalle aiheuttaa.

Tuomasta imaisi useampi hyttynen niskaan ja toisen korvan seutuville perjantain ja lauantain aikana. Kortisonivoiteesta huolimatta toinen puoli päästä punotti pullakkan kirjavana tänä aamuna. Toinen silmä hädin tuskin aukeni. Joten, otamme tästä vaarin ja pidämme antihistamiinin suosiolla päiväohjelmassa.

Itikkaäksidentti hieman varjosti juhannuksen viettoa. Minulta ainakin meni fiilikset, kun lauantaina havaitsin pojan sarastavan turvotuksen kaulalla. Siinä vaiheessa soi päässä vain Puuha-Petestä tutun linnunpelättimen Puten sanat: TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ! :D Soimasin itseäni, ettemme toimineet edellisenä kesänä havaitun yliherkkyyden eteen käymällä jo etukäteen lääkärissä keskustelmassa antihistamiinista. Piti taas Tuomaksen kokea tämä vaikeimman kautta.

Unohdetaan nyt itikat. Ärsyttäviä otuksia.

Viime keskiviikkona kävimme Tuomaksen uuden perhepäivähoitajan luona kylässä. Pia-täti oli kiva ja tulee ihan varmasti toimeen lapsikatraan kanssa. Se tosin oli yllätys, että ulko-ovella tuli vastaan lattiaa kiillottava noin vuoden ikäinen poika. Tädillä olikin siis kolmevuotiaan tytön (oikeasti 2,5 v.) lisäksi myös vuoden ikäinen poika. No, onneksi Pia-täti vaikutti olevan hyvin tomeraa sorttia ja on hänellä jo monen vuoden kokemus noita hommista, joten pieni hämmentävä yllätys ei jäänyt meitä kaivelemaan. Kaikin puolin olimme tyytyväisiä ja tykkäsimme. Heidän kotinsa on päättyvän tien päässä ja piha on aidattu. Ihan vieressä on leikkipuisto ja vieressä on kuulemma hyvät ulkoilumaastot. Sisältäpäin uusi hoitopaikka oli mukava ja tilava, ihan oivallinen lasten päiväelämän pyörittämiseen. Aloitamme viralliset tutustumiset heti elokuun ensimmäinen päivä, kun Pia-täti aloittaa työt ja me olemme vielä kolme päivää lomalla.

Torstaina kävimme vaan kaupoilla ja perjantaina lähdimme siis mökille. Mökillä oli lauantaihin asti myös pappa. Pappa käytti Tuomasta "traktori" -ajelulla, josta Tuomas tykkäsi kovasti. Ei se ihan oikea traktori ollut, vaan jonkinmoinen ihme työjuhtavekotin, jossa oli peräkärry, jossa Tuomas ja pappa seisoivat ja ohjasivat vehjettä. Kyllä pappa sai kyytiä, kun Tuomas oli niin innoissaan mökillä olosta ja papasta.

Se näistä, huomenna menen astmakontrolliin, muutoin viikko taitaa olla normaalia aherrusta. Työkaverini jäi lomille, joten tiedossa on ylikuorma töitä. Mutta kyllä se tästä, olen varautunut ja varoittanut, että jokunen ilta saattaa venähtää pidempään.

Valto on varannut meille jo muuttoa varten ison pakettiauton ja seuraava siirto on muuttolaatikoiden tilaus. Tapetti/maali -asia pitäisi myös saada päätökseen.

Nyt vielä laittamaan lääkärikäynnistä korvaushakemusta vakutuusyhtiölle, ettei pääse unohtumaan. Hyvää yötä.

 

 

19.6.2007 tiistai (klo 22:00)

Illan pieni hetki rauhaa ja hiljaisuutta. Mieleni yrittää kovasti levähtää ja rauhoittua, mutta tunnen käyväni ylikierroksilla. Töissä on taas hektiset ajat. Päivän tohinat ja kiire pyörittävät päätä vielä pitkään kotonakin. Puolivuosittainen tilinpäätös alkaa näkymään työpöydällä, vaikka minä en taloushallinnon asioihin suoranaisesti osallistukaan.

Eilen seisoin faximasiinan edessä kädessäni nippu perinteisiä kirjekuoria ja mietin kiivasti, että hittolainen, mitenkäs tässä pitikään toimia. Äly hoi. Hartioita kivistää ja päässä suhisee. Työkaveri jää juhannuksesta lomille kolmeksi viikoksi, joten siltäkin suunnalta tulee ehkäpä jotain työllistävää. Tosin enemmän minulla on omissa puuhissani tekemistä, aika vähän ne työt ovat minua aikaisemminkaan kuormittaneet.

Kello alkaa lähestyä taas jo kymmentä. Huoh. Huomisiltana mennään Tuusulaan tapaamaan Tuomaksen uutta perhepäivähoitajaa. Sitten pitääkin jo alkaa miettiä juhannuksen kuvioita. Suunnitelmat ovat vielä vähän avoinna, mutta kyllä ne tästä tarkentuu, kun selvitään vielä näistä parista päivästä.

En tiedä ehdinkö nyt ihan heti kirjoittelemaan, joten toivotan nyt jo kaikille

Ihanaa juhannusta!

 

17.6.2007 sunnuntai (klo 22:00)

Iltaa :) Tuomas puhisee jo unta yläkerrassa. Me Valton höpötellään maalaamistekniikoista ja sävyistä. Käytiin tänään Bauhausissa hakemassa läjä tapettimalleja ja vaihtoehdoksi maalausesitteitä ja värikarttoja. Päätöksien tekeminen ei ole kuitenkaan helppoa. Vaihtoehtoja on paljon ja varteenotettavia sellaisia useita.

Aamupäivällä käynnistettiin tehosiivous. Ollaan puunattu kämppä lattiasta kattoon ja pistetty paikkoja ojennukseen. Huomenna on meidän ensimmäinen "esittely". Ei näitä meidän rojuja kaikkia piiloon saa, joten kaiketa tämä meidän huusholli näyttää ihan normaalilta lapsiperheen kodilta. Stailattua trendipaikkaa tästä ei saa tekemälläkään ja ei tässä paljon stailaukselle kyllä aikaakaan ollut ;)

Tuomas oli pakko istuttaa välillä telkkarin ääreen katsomaan Puuha-Peteä, sillä kundi oli vähän liian innokas apulainen. Hoh. Arvaatte varmaan millaista se on. Poika nuuskuttaa intoa täynnä kyljessä kiinni ja auttaa, auttaa, auttaa... Loppujen lopuksi homma on enemmän ja vähemmän räjähtävää katastrofia, kun mikään ei etene ja työrauhaa ei ole laisinkaan. Joten, Puuha-Pete hätiin ja työt kulkee.

Täytyy myöntää, että hiukan kiire tuli. Tietokonehuonettakin järjestelin vasta nyt illalla ja ihan kylmästi täytyi mankeloimattomat lakanat ja muut pistää hyllyyn odottamaan, sillä nyt ei ehdi. Yöpöytäkin putsaantui hienosti, kun avasin yöpöydän laatikon ja sipaisin naamarasvat ja balsamit laatikkoon.

Eilinen päivä mentiin Tuomaksen mielitekojen mukaan. Ulkona oltiin happihumalaan asti. Kävimme pitkällä fillariajelulla ja Tuomas jaksoi hienosti polkea koko matkan. Harjoittelimme pysähtymistä ja suojateiden ylittämistä. Tuomas tykkäsi kovasti. Hiekkalaatikollakin viihdyttiin pitkään, potkittiin palloa ja heiteltiin frisbeetä... Ilma oli ihana, lämmin ja aurinkoinen - kesäpäivä parhaimmillaan. Sillloin pitääkin olla ulkona.

Illalla saunottiin pitkästä aikaa omassa saunassa.

Nyt sitä taas ihmettelee, että kuinka tämä viikonloppu hujahti taas ohi. Huomenna tulee siis ensimmäiset potentiaaliset uudet asukkaat, keskiviikkona mennään tutustumaan Tuomaksen uuteen perhepäivähoitajaan ja sitten onkin jo juhannus. 

 

13.6.2007 keskiviikko (klo 21:45)

Tänään olin pudota tuolilta. Yritin aamulla soittaa muutamaan kertaan uudelle "yhteyshenkilölle" Tuusulan päivähoitoon. Kun viimein sain hänet langan päähän, kuulin armottomia uutisia. Hoitopaikkoja ei ole ja laki antaa kunnalle neljä kuukautta aikaa järjestää hoitopaikka. Vain pikatyöllistyvät ja opiskelijat saavat hoitopaikan muutamassa viikossa. Sitä se täti jaksoi selittää. Mukava täti oli kyllä, mutta neljään kuukauteen ei ainakaan kannattaisi kunnalliselta päivähoidolta paikkaa odottaa. Täti suosittelikin, kuten aikaisemmatkin kontaktini, ottamaan yhteyttä yksityisen päivähoidon puolelle ja tiedustelemaan paikkoja sieltä.

Leuka maassa soitin jälleen uuteen numeroon. Esitin asiani ja kerroin tilanteemme sekä aikaisemman puhelun tuloksen. Täti mietti hetken ja kysyi lapsen nimeä. Kerroin ja odotin. Täti kaiveli hetken muistilokeroitaan ja tokaisi "enkös minä tehnyt jo maanantaina Tuomakselle päätöksen". !?!?! Lattiaa hiponut leukani naksahti kattoa kohti ja suuni jäi epäilemättä aikamoisesti selälleen. Häh!?!? Juurihan toinen täti sanoi, ettei meillä ole mitään mahiksia. Täti varmisti asian ja vahvisti minulle: kyllä, Tuomakselle oli todellakin myönnetty kunnallinen perhepäivähoitopaikka. Päätös on pistetty postiin maanantaina ja todennäköisesti odottelisi meitä kotipostilaatikossa.

Eläköön! Se onnistui sittekin, vaikka meitä niin kovisteltiin ja paasattiin neljän kuukauden lakivelvoitteesta. Ja tämähän kävi nopeasti vielä, parissa viikossa!

Ihanaa. Olisin halunnut rutistaa tätiä luurin läpi, mutta tyydyin kiittelemään ja kertomaan, kuinka iloinen olin.

Lopun päivää leijuin pyyhkimässä katosta pölyjä ja hätyyttelemässä jäähdytyspömpeleitä. Kivi putosi sydämeltä. Tuomaksella on hoitopaikka odottamassa :)

Nyt kun tarkemmin ajattelen perhepäivähoitoa, niin eihän tuokaan hassummalta kuulosta. Olemme vaan niin tottuneet tarhan kuvioihin. Kyseisellä perhepäivähoitajalla on itsellään kolme vuotias tyttö, lisäksi tulee yksi toinen kolmevuotias ja yksi neljävuotias ja Tuomas. Joten Tuomas pääsee samanikäisten kavereiden luo :) Kuulostaa ihan hyvältä. Olen niin onnessani! Joko huomasitte ;)

Täytyy joku ilta tässä lähipäivinä soittaa hoitotädille ja sopia tutustumisista yms. Tuomakselle on varattu hoitopaikka jo 1.8. alkaen, vaikka palaamme töihin "vasta" kuudes päivä, joten ehkä pystymme tutustumaan elokuun alussakin vielä. Ja vaikka jo vähän nyt kesäkuussa? Kuulostellaan. Toivottavasti täti on kiva eikä mikään Frankenstein ;)

Kävimme tänään uudessa kodissa mittailemassa ja höpöttämässä. Olkkarin tapetit lähteävät tosiaan vaihtoon. Hiukan suunnittelimme jo huonekalujen paikkaa ja sen sellaista. Nykyinen asukas selitti meille monet asiat lämminvesivaraajasta ruohonleikkureihin asti.

Pieni kaappipakastin meidän tarvitsee hommata, sillä nykyiset vievät arkkunsa mennessään. Emmekä me sellaista haluaisi muutenkaan.

Jopa isäni, joka oli mukana, kertoi olevansa positiivisesti yllättynyt ja kehui paikkaa. Ainakin minä tulin vielä paremmalle tuulelle. Tuntuu siltä, ettei olla rahojamme sijoitettu kankkulan kaivoon.

 

12.6.2007 tiistai (klo 21:30)

Kuinka aika rientääkään! Pelkään kesän olevan ohi ennen kuin ehdin hitustakaan keskittyä nauttimaan siitä täysin rinnoin.

Meidän kesälomasuunnitelmat menivät tosiaan uusiksi. Löysimme vihdoin, reilun vuoden etsintöjen jälkeen, meille oman kodin. Muutamme heinäkuun puolessa välissä Tuusulaan. Tarkemmin sanottuna muutaman kilometrin päähän Hyrylästä. Tämä tuntuu isolta harppaukselta pois kotikonnuilta. Itse olen ensimmäiset vuoteni asunut Puistolassa ja sitten pitkään Vantaalla ja Valto ei ole Kehä III:n ulkopuolella majaillut - paitsi nuoruusvuosina suorittanut pakollisen rastin Hyrylän varuskunnassa.

Kuitenkin, Kehä III:n liittymästä matka uuteen kotiimme kestää nopeusrajoituksia kiltisti noudattaen aika tarkkaan kymmenen minuuttia. Vain. Eihän se niin kaukana ole.

Oma koti tuntuu toiveiden täyttymykseltä. Vaikka vaatimatonhan se on, ei mikään hulppea parin sadan neliön omakotitalo. Uusi kotimme on pätkä rivitaloa. 80 m² kuten nykyisessäkin asunnossa, mutta yhdessä kerroksessa. Eteinen, kaksi makuuhuonetta, vessa, olohuone, keittiö, pieni kodinhoitotila sekä suihku ja sauna. Riittää meille. Takapihasta pidämme paljon. Se on suojainen ja vihreä piha katetun terassin kera.

Meillä ei ollut kokemusta asuntokaupan teosta aikaisemmin. Olin kyllä aika naatti jo ennen kuin saimme nimet kauppakirjoihin. Kauppaa väännettiin pari päivää toden teolla, puhelin pirisi puolin ja toisin. Onneksi välittäjä oli tosi ammattilainen ja mukava nainen, joka tuntui pätevältä ja luotettavalta. Kun hinnasta ja muista seikoista päästiin sopuun ja ostovahvistus oli hyväksytty, alkoi uusi rumba.

Pankin kanssa piti hoitaa raha-asiat kuntoon. Olimme jo aikaisemmin vertailleet muutamia pankkeja ja tehneet päätöksen minne menemme asuntopapereiden kanssa, kun se oikea löytyy. Pankki oli jo etukäteen luvannut meille lainan, joten sitten vaan hiottiin laina-asiat kuntoon ja odoteltiin kaupantekoa.

Ennen kaupan virallistamista soitin kuitenkin jo Tuusulan kuntaan ja kysyin päivähoidon tilanteesta. Siellä vauhkottiin, että täyttä on! heti heti heti päivähoitohakemus sisään! Kiire kiire kiire! Sain aina uusia nimiä ja puhelinnumeroita, joten kävin kaikki Tuusulan asiaa hoitavat tahot läpi. Siispä, kaiken päätteeksi lykkäsin netin kautta sähköisen päivähoitohakemuksen jo toukokuun lopussa Tuusulan kunnalle. Tänään yritin hakemuksen tilannetta selvitellä, mutta kaipaamani henkilö oli koulutuksessa, joten huomenna uusi yritys... Josko pystyisivät hoitopaikan Tuomakselle järjestämään. Yksi setä jo kovasti markkinoi minulle yksityistä päivähoitoa, kehui kunnan ja KELAn tukia ja antoi muutaman yhteystiedon, josta voisin tiedustella vapaita paikkoja yksityisellä puolella. Mutta, olemme olleet todella tyytyväisiä kunnalliseen päivähoitoon ja ennen kaikkea Tuomaksen etua ajatellen, uskomme että kunnallinen päiväkoti olisi paras hoitopaikka. Katsotaan kuinka käy. Mikä tahansa hoitopaikka on kuitenkin otettava vastaan, sillä meillä alkaa työt elokuun 6. päivä.

Mitäköhän uuteen paikkaan muuttamisesta tulee Tuomasta ajatellen? Pojalla on taas niin tulisen tempperamentin kausi meneillään, että oksat ja havut pois alta. Uuteen hoitopaikkaan sopeutuminen vie varmasti aikansa. On tosi harmi, että Tuomas joutuu jättämään hyvät kaverinsa. Mutta eiköhän niitä uusia kavereita tule aikanaan.

Emme ole Tuomakselle vielä mitään muuttamisesta puhuneet. Pitäisi varmaan. Pitäisi pikkuhiljaa alkaa pohjustamaan asiaa, sillä tod.näk. pojan reaktio on se, että "EIKÄ. Me ei mennä minnekään!" ;) Nyt Tuomas nukkuu autuaan tietämättömän Kiinteistömaailman pupu kainalossa ;)

Huomenna menemme "mittauskäynnille" Tuusulaan. Olohuoneen tapetit eivät ole ihan meidän värimakumme mukaiset, joten joko tapetti pitää vaihtaa tai sitten olohuone maalataan. Katsotaan nyt. Muuten kämppä on ikäisekseen (rv. 1981) hyvässä kunnossa, sillä sitä on jo rempattu suuremmilta osin, joten meidän ei tarvitse paljon tapetin vaihtoa/seinien maalaamista kummempaa tehdä. Emmekä tässä vaiheessa aio tehdä mitään muuta kuin tuon olohuoneen värimuutoksen. 

Ihanaa ja kamalaa. Ihanaa päästä omaan kotiin (noh, Pankki vähän auttoi). Seutu on juuri sellaista mitä olemme hakeneet. Alue on rauhallista pientaloaluetta, vanhaa ja uutta sekaisin. Hirvittää se, että löytyyhän Tuomakselle hoitopaikka elokuun alkuun ja sopeutuuhan poika uuteen kotiin ja uuteen hoitopaikkaan. Tuomas reagoi aika voimakkaasti muutoksiin, joten edessä saattaa olla vielä totisia paikkoja. Työmatkamme tietysti pitenevät, mutta epäekologisesti kahdella autolla matkamme taittuvat ihan kohtuullisessa ajassa.

Keksin niin sata ja yksitoista syytä, miksi uusi asunto on paaaaaljon parempi. Eniten olen niin kypsä kahden kerroksen välillä ravaamiseen. Joten yksitasoinen on tosi jees. Kaikin puolin.

Nyt lopetan höpäjämisen. Emme oikeasti ole ehtineet paljon muuta. Emme ole edes vielä pääseet muuttopuuhiin ja silti tuntuu, että vyörytys on ollut valtavaa. En olisi etukäteen uskonut, että se itse muuttaminen on vain jäävuoren huippu koko showssa. 

 

6.6.2007 keskiviikko (klo 21:45)

Hyvää kesäkuuta! Aurinko on hellinyt meitä pitkästä aikaa. En valita, vaikka tänäänkin taitoin matkaa edes takas sinne tänne 128 asteisessa autossa. Vuosimallissa 1900 jotain kun ei olla kuultukaan ilmastoinnista. Jos ulkona on plus kakskytäkaheksan niin se on satavarma, auton sisällä on kaksi kertaa enemmän.

Olemme eläneet kiireistä aikaa. Viime viikonloppuna kävimme mökillä kääntymässä. Siltä se vähän tuntui. Kun perjantai-iltana saavuttiin perille vasta kahdeksan aikaan, niin mitäpä siinä muuta kuin suihkuun ja iltapalat parempiin suihin ja nukkumaan. Lauantaina sen sijaan nautiskeltiin. Grillattiin hyvää lihaa ja oltiin. Yhden päivän lisää olisin kuitenkin voinut viikonloppuun ottaa.

Tänään kiireemme hetkeksi seisahti. Istuimme pöydän ääressä ja kynät sauhusivat. Tämä oli tärkeä välietappi matkallamme uuteen seikkailuun. Kohta meidän perheessä asuinkerrokset ja huoneiden lukumäärä vähenee yhdellä ja pankkikin vaihtui ohimennen. Vähän jännittää.

 

[takaisin ihan alkuun]