[huhtikuu]  [toukokuu]  [kesäkuu]  [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]

viimeisin päivitys alhaalla
klikkaa tästä

 

4.10.2005 tiistai (klo 20:30)

Hyvää lokakuuta rakkaat lukijat!

Lauantaina mittasin Tuomakselta taas vaihteeksi 39° kuumetta. Hoh hoijaa. Aamulla en huomannut mitään, mutta päiväunien jälkeen poika tuntui kovin lämpöiseltä. Hetken aikaa seurailin ja ajattelin sen ensiksi olevan touhulämpöä, ehkä siinä reilut 37 astetta. Vähän enemmän oli joo, vaikka ei sitä olisi Tuomaksen menosta huomannutkaan. Tällä kertaa olen aika varma, että kuume johtui rokotuksesta, sillä aika täsmäsi siihen täysin. Soitin mummille ja kerroin, että kuumetta on, vaikkakin Tuomas tahkoi lattialla kuin veturi. Harmillisesti kuume nousi juuri nyt, kun oli niitä illanviettosuunnitelmiakin. Mummi vakuutti heidän pärjäävän, joten illalla minä ja Valto lähdimme keskustaan kuten oli suunniteltu.

Ennen viittä treffasimme kavereita rautatieasemalla ja loput sitten viideltä ravintola La Bodegan luona. Ravintola oli mukava, sisustus oli kiehtova ja viihtyisä. Alkupala oli pettymys, minun tiikerirapuni eivät kyllä maistuneet yhtään miltään - pahvilta ehkä. Sitten odoteltiin, odoteltiin ja odoteltiin. Kyllä kesti! Pääruokaa odotellessa mahat kurnivat jo monella ja persiit alkoivat puutua penkeillä. Pääruoka oli hyvää, vaikkakin miehet kai katselivat annoksiaan siihen malliin, että missä se PÄÄruoka on... Alkupaloja alkupalojen perään ;) Jälkiruokakin oli vähän niin ja näin. Taisi se meidän pöydän tarjoilijakin saada meistä ihan tarpeekseen, kun mielestäni ihan oikeutetusti olimme vaativia asiakkaita. Enemmänkin olisimme voineet möykätä ruokien ja palvelun perään ;) Joten, rahaa paloi ja ei sille kummallista vastinetta tullut. Ilta oli ystävien seurassa mukava ja lystiä oli, mutta La Bodegaan emme taida enää eksyä uudelleen. Icebarissa piipahdimme ennen lähtöä. Se oli kokemus sinänsä, mutta siihen hintaan kertakäynti kyllä riittää.

Pitkälle venyneen ruokailun jälkeen kävimme kävelemässä Vltavan läpi, joka oli tupaten täynnä. Mukavan oloinen paikka, mutta täynnä mikä täynnä. Matkamme jatkui siis ja päädyimme Kitty O'Shea's irkkububiin parille juomalle ja höpöttelemään.

Sunnuntai menikin sitten siinä sivussa. Tuomaksella oli vielä vähän kuumetta, joten maanantaina mummi pääsi taas hoitopuuhiin.

Tämä ilta meni taas VAAN ruuan laitossa ja suihkussa käydessä. Tuomas jaksoi hyvin, vaikka olikin huomattavasti väsynyt tarhapäivän jälkeen. Uniaika koitti jo varttia yli seitsemän, mutta jotenkin tuo nukkuminen on nyt taas niin vaikeaa. Viime yönä nukahdin itse vasta lähempänä yhtä, kun Tuomas ei oikein pysynyt unessa ja heräili useamman kerran itkemään. Ja niin heräsi äskenkin. Pistin supon, ettei ainakaan mikään särky tai kipuilu herättelisi poikaa unestaan. En tiedä mikä on. Kun nostan itkevän pojan syliin, poika vaan rimpuilee ja itkee entistä enemmän. Omassa sängyssään sitten lopulta rauhoittui. Huoh. Taidanpa painella minäkin punkkaan. Kun ei millään enää jaksa - eikä jaksaisi repaleista yötäkään. Good night! I hope.

 

13.10.2005 torstai (klo 20:30)

Heipä hei! Kiitokset Minnakaisalle perselle potkimisesta :) Päivät ovat huristaneet ohi ja iltaisin olen ollut naattipoikkipuullapäähänlyöty, kun Tuomas on saatu nukkumaan. Aika sutinaa on ollut tämä elämä. Äsken mietin hyvän tovin, mikäs päivä tänään onkaan.

Siispä, nyt päätin tällätä takamukseni hetkeksi penkkiin ja kirjoitella kuulumisia.

Viime lauantaina käytiin ostamassa Tuomakselle uusi turvaistuin isin autoon. Sellainen istuin, jossa Tuomas istuu kasvot menosuuntaan. Istuin tulee sen verran korkealle, että siitä poika näkee hyvin ulos - ja yhtä hymyä on takapenkillä meno ollutkin :) Istuimen ostokin oli kuin unta. Varmaan parissakymmenessä minuutissa olimme jo maksamassa istuinta ja istuin oli jo autossa. Ekat kymmenen minuuttia odottelimme palvelua, sitten kerroimme mitä haluamme. Myyjä näytti "tämä tässä", hetken päästä testasimme istuinta jo autoon ja sinne se sitten jo jäikin. Kertaheitolla löytyi kaikin puolin mieluinen istuin :) Istuimessa on jopa säätövivut kummallakin puolella ja vivuilla saa istuinta kallistettua kesken ajonkin leppoisampaan asentoon, jos takapenkin kyytiläinen simahtaa. Ja sehän ei ole yhtään harvinaista ;)

Sunnuntaina kävimme Cecilian 2-v. synttäreillä. Mukavaa oli ja lapsokaisetkin saivat telmiä yhdessä ja erikseen. Tuomas mutusti onnessaan pikkuleipiä. Hyviä ne olivatkin! Tuomas alkoi väsyä kylässä ja sai raivarin, kun erehdyin nostamaan Cecilian hetkeksi syliini. Mikä mustasukkaisuuden leimahdus! Vastaavanlaisia tilanteita ei ole ollut montaa, mutta kyllä olen aikaisemminkin huomannut, että Tuomas osaa olla mustis. Tai ehkä se on jotain pelkoa, että nyt se äiti hylkäsi minut?

Tämä viikko onkin sitten mennyt taas vähän niin ja näin. Tuomas on taas räkätaudissa. Nenä vuotaa, on tukossa, vuotaa ja yskittää. Tiistai-iltana mittasin "kuumetta" lähemmäs kolmekasin.

Keskiviikkoaamuna jäimme sitten kotiin - ainakin hetkeksi. Vaari kun on tämän viikon yötöissä, niin menimme mummin ja vaarin luo vasta kymmenen maissa, jotta vaari sai nukkua ne muutamat tunnit, jotka yleensäkin vaan nukkuu. Arvatkaas mitä teimme kotona nuo pari tuntia aamulla? Lepäsimme joo varmaan.. Katin kontit. Tuomaksella riittää virtaa niin, ettei räkä, yskä eikä pieni lämpö miestä kaada minnekään. Siivosimme! Kämppä kaipasi siivousta täytyy myöntää, mutta kyllä imurointi-idea lähti ihan Tuomakselta! :D Tuomas kun on mitä onnellisin kun saa vaan imuroida vähän ja seurata imurointia. Hih! Kyllä tuli puhdasta, kun kummatkin heiluimme imurin varressa. Älkää kysykö, mistä pojan imurointivimma tulee. En tiedä. Tuomas käy tuon tuostakin osoittelemassa siivouskaapilla, että nyt pitäisi saada imuroida. Meidän sinipiika ;)

Siivoustuokion jälkeen vein Tuomaksen mummille ja vaarille ja lähdin itse töihin loppupäiväksi. Töissä on ollut tämä viikko yhtä hulinaa ja melskettä. Töitä kasaantuu huoneeseen enemmän kuin ehdin niitä selvittelemään ja hoitamaan. Ja kaiken näköistä "pientä" häslinkiä on ollut, missä on mennyt hermot yhdeltä jos toiseltakin. Mutta tukka putkella painettu on töitä - niin kauan kuin ajatus on pysynyt mukana.

Torstaiaamuna - niin siis tänään - Tuomas meni tarhaan, kuumetta kun ei enää ollut. Tarhassa oli tänään valokuvaus. Saas nähdä millaisen otoksen kuvaajasetä Tuomaksesta on saanut napattua. Hih. Hymyilyttää jo etukäteen. Mummi ja vaari tulivat ennen yhtätoista vaihtamaan autoa kanssani töihin ja menivät sitten hakemaan Tuomaksen kotihoitoon. Iltapäivällä mummi olikin sitten mitannut kuumetta vähän päälle kolmekasin. Huoh. Ei millään meinaa helpottaa.

Huomenna varaan kyllä lääkäriajan, jos vielä lämmöt on koholla. Pitää tarkistuttaa keuhkot ja korvat ainakin. Yskänlääkettä ollaan annettu lusikalla (ja yllättäen Tuomas tykkää siitä!). Yöt ovat menneet muuten ihan hyvin, mutta yleensä Tuomas on heräillyt muutamia kertoja ennen puolta yötä, jonka jälkeen on sitten pysynyt sikeässä, katkeamattomassa unessa aamuun asti. Mutta kyllä itsekin olen ollut väsynyt. Ihan taju veks. Aika riepottelua on ollut. Jos olenkin juuri nukahtanut ja sitten Tuomas herää, niin itse en ole enää sitten saanut unen päästä kiinni. Krooh!

Että tällaista meillä. Valtokin on nyt flunssassa ja en kauheasti ylläty, mikäli tauti tulee meikäläiseenkin. Niin se vaan menee. Tulee, jos on tullakseen.

Huomenna vien Tuomaksen aamusta mummille. Töissä kun on vähän semmoinen "pakko" -tilanne. Kyllä työ jo sinänsä imee mehut, kun aamusta painaa duunia neljään asti ja sitten toista "duunia" kotona pojan kanssa.

Mutta nyt, hyvää yötä! Palaan rasiaan uudemman kerran, jos unohdin jotain tärkeää. Ja yritän istuutua alas muistelemaan päivien viemää taas pikaisesti muutenkin.

 

19.10.2005 keskiviikko (klo 20:30)

Viime launtaina käytettiin Tuomasta lastenlääkärillä. Varasin perjantai-iltana ajan, kun kuumetta oli nukkumaan mennessä 39°. Onneksi mentiin. Lääkäri (sama kiva setä kuin aikaisemminkin) totesi keuhkoputkentulehduksen ja korvatulehduksen (kummatkin korvat). Antibioottikuurille joutui siis poika taas.

Sunnuntaina kävimme Forssassa Valton vanhempien luona. Kuumetta ei enää lauantainakaan ollut, eikä ole ollut sen jälkeenkään. Forssassa Tuomasta ihastutti suunnattomasti Valton vanhempien koira, hauva siis. AUVA, AUVA, sanoi Tuomas tuhat kertaa ja kävi tuon tuostakin kurkkimassa koiraa. Forssan vaari oli ostanut Tuomakselle kolmipyöräisen menopelin, joka oli myöskin tosi kiva juttu. Tuomas kiipesi itse satulaan ja ylti juuri ja juuri hieman potkimaan itseään taaksepäin ja vähän eteenkinpäin. Polkimille Tuomas yltää varmaan sitten sopivasti ensi kesänä, jolloin pyörä on varmaan jo ihan passeli. Mutta huisin jännä se oli! :) Reissu meni mukavasti. Tuomas ihastutti mummia ja vaaria ja söi valtavalla intohimolla mummin tekemää omenapiirakkaa. Hih!

Nyt Tuomas on ollut jo muutaman päivän tarhassa. Hyvin ovat päivät menneet. Pientä röhää on edelleen, mutta antibioottikuurikin kestää vielä perjantai-iltaan asti.

Maanantaina ostin Tuomakselle Lassien kunnon toppahaalarin ja rukkaset. Tänään ostettiin talvikengät. Onneksi en ostanut sellaisia kahdenkympin halpiksia - muuten ne olivat ihan hyvät ja aluksi niitä mietittiinkin, mutta sitten tajusin - kalliimmissa kengissä oli paljon monipuolisemmat kiinnitystarrat, joilla kengät taatusti pysyvät lonksumatta jalassa ja pysyvät kovassakin menossa tukevina jalalle. Joten olen tyytyväinen, hieman kalliimmat kengät vaikuttavat päteviltä ostoksilta. En usko, että tässä meni rahat hukkaan.

Talvivaatetta onkin saanut jo pojalle pakata mukaan tarhaan. Nyt Tuomaksella on tarhassa viime keväänä kirpparilta ostamani kympin (mutta tosi hyvässä kunnossa oleva) toppahaalari ja sen allakin vaatetta ihan sukkahousuista välipuseroon asti. Ja lämmin kauluri on ollut tosi hyvä ostos! Se lämmittää selkää ja rintaakin. Ja pipo on tietty jo ollut myöskin! Siinä tosin lukee "baby". Hih! Meidän vauva :D

Tuomaksen auva-sanasta tuli mieleen se, että Tuomas hokee jo paljon erilaisia sanoja. Auva on ihan viime aikainen hitti - jo koiran haukunta ulkona saa pojan intoutumaan ja toistamaan auvaa. Vilkuttaminen on myös kivaa - Tuomas vilkuttaa mm. isille, kun sanon, että nyt lähdetään nukkumaan. Ja vilkuttaa myös minulle, kun laitan pojan sänkyynsä ja pussaan poskelle hyvät yöt :)

Mitäs muuta... töissä on valtava kiire ja hommia painetaan kuin höyryveturi konsanaan. Välillä vaan tuntuu siltä, että vaikka kuinka teet ja aherrat, niin silti saa pyyhkeitä ja kiitosta tuskin koskaan. "Hyvä, että huomasit", pomon suusta kuultuna kuitenkin lämmitti hieman mieltä. Mutta silti - välillä hatuttaa vaan, kun pöytä on täynnä tekemistä ja lisää hommia tuodaan tuon tuostakin - sitten joku käy jo kysymässä mikä maksaa?!? Argh. Ei ne työt tekemällä lopu. Meidän työajanseurantalaitekin on tosi kannustava - se näyttää 44 tuntia miinusta. En tosin ole ainoa. Onneksi. Jotain häikkää masiinassa on.

No niin, lopetanpa lässyttämisen ja menen tekemään "jotain". Heippa!

 

26.10.2005 keskiviikko (klo 20:30)

Nyt se sitten alkoi tämä räntäloskapaska-aikakausi. En voi sille mitään - en vain ole talvi-ihminen. Kylmää, pimeää, märkää, liukasta ja auton kaivamista lumihangesta. Valkoinen joulu pienellä pakkasella riittäisi, thanks. Minä kävin eilen vaihdattamassa vaarin luona talvirenkaat, mutta Valto sinnittelee vielä kesärenkailla. Kauhistuttaa. Ja minä nalkutan niin kuin vaimon kuuluu ;)

Vein aamulla Tuomaksen tarhaan. Ovella poika oli kovasti menossa ulos, mutta ulko-oven ulkopuolella meno tyssäsi täysin. Mitä ihmettä! Maa oli valkoinen. Eihän tuonne uskalla mennä, taisi Tuomas tuumata ;)

En ole jaksanut kamalasti kirjoitella. Viikonloppukin oli ja meni ja uutta viikkoa pusketaan täyttä häkää. Lauantaina käytiin Sussen luona kylässä Keravalla. Sunnuntaina käytiin pikaisesti yhdellä kirpputorilla. Ostin sieltä kolmella eurolla Tuomakselle Legon kollegepuvun.

Tuomas on ollut nyt *kopkop*, ainakin vielä terve. Eilen yritti taas tunkea sormea korvaan ja tänään poika yski muutaman kerran. Mutta muuten menoa on piisannut. Ensi viikolla mennään jälkitarkastukseen, mikäli mitään kummempaa ei ilmaannu.

Tuomas sanoi tänään ekan kerran "ittuu" ja kävi istumaan lattialle, kun isi riisui pojalta ulkovaatteita. Vaude!

Kyllä väsyttää! En ole nukkunut kovin hyvin ja se kyllä tuntuu. Muutenkin on ollut aika raihnainen olo. Kurkku on ollut jo muutaman päivän vähän karhea, etenkin illalla, mutta mitään tautia tästä ei ole vielä tullut. Talviunille voisin mennä. Nukkua kevääseen.

Talviunen kaipuussani taidankin tästä häipätä jääkaapin kautta yläkertaan lämpöisen peiton alle. Kirjoja olen kaupoista hamstrannut. Josko innostuisin taas vaikkapa lukemaan :) Ensin en jaksa ja viitsi aloittaa, sitten en malta lopettaa ;)

  

 

[takaisin ihan alkuun]