Vuosi 2007 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]
28.10.2007 sunnuntai (klo 10:00)
Huomenta! Hyvin harvinaislaatuista huomenta. Istun yksikseni keittiön pöydän ääressä ja naputan. Tämä on hämmästyttävä olotila. Talossa on hiljaista, pakastin vaan hurisee vähän. Tuomas on mummilla hoidossa ja Valto nukkuu. Sovin mummin kanssa, että pidämme rentoutumisviikonlopun kahdestaan.
Pappa haki eilen Tuomaksen jo aamupäivällä. Teimme vähän kotiaskareita ja lähdimme Itikseen shoppailemaan. Minä metsästin jotain päälle pantavaa pikkujouluihin ja Valto etsi uutta kelloa. Kyllähän siinä meni aikaa, kerran kävimme välillä suolaisen hintaisella kahvilla. Lopuksi kävimme syömässä ja Stockan herkun kautta suuntasimme kotiin. Neljä tuntia oli hurahtanut tuosta noin vaan.
Kotona laitettiin sauna päälle. Saunottiin ja katsottiin DVD:ltä Oceans Twelve. Ja jatkoksi Heroesin ensimmäinen jakso.
Tänään aion katsoa Losteja ja silitellä vaatteita. Ostin eilen kahdet farkut, jotka pitäisi lyhentää. Mennään mummin ja papan luo iltapäivällä syömään ja eiköhän Tuomaskin jo halua lähteä meidän mukana kotiin.
Tämä breikki oli ihan paikallaan. Viikolla tuntui siltä, että päivät ovat yhtä fiaskoa. Duunit tökkii ja kiirettä riittää. Kotona Tuomas kiukutteli vaan ja Valton kanssa käytiin sanasotia.
Viikolla ei sinänsä mitään ihmeempää tapahtunut. Tuomaksen hoitotäti Pia kävi tiistaina täällä juttelemassa kasvatussuunnitelmasta. Turistiin niitä "pakollisia" asioita. Muutoin viikko sujui ihan tavallisissa merkeissä.
Tajusin koneen avatessani, että kelloja on siirretty. Hämmästyin, kun koneen kello oli tunnin jäljessä. Mikäs siinä, tunti enemmän aikaa sunnuntaille.
Ensi viikolla vaihtuu jo marraskuu. Keskiviikkona menen kampaajalle. Valto on ilmeisesti kehittelemässä kaverinsa kanssa viikonlopulle mökkireissua, katsotaan nyt sitten.
Nyt alkaisi maistua jo aamupala. Heipä hei ja palataan taas!
* FTP ei yrityksistä huolimatta suostunut toimimaan aamulla, joten pääsin päivittämään vasta klo 22:30. Olen katsonut x määrän Losteja, lyhentänyt kahdet housut ja silittänyt läjän vaatteita. Olo on jokseenkin epätodellinen.
21.10.2007 sunnuntai (klo 21:30)
Iltaa. Taas on viikonloppu viime metreillä. Eilen käytiin Hyrylän kirjastossa hommaamassa meille kirjastokortit. On se kiva, että on kirjasto ihan fillarimatkan päässä. Tai mikä ettei kävelymatkankin päässä, jos reippailun kannalta ottaa. Kirjaston jälkeen käytiin Järvenpään Prisma-keskuksessa haahuilemassa. Löysin sieltä sentään talvikengät, aika hienot saappaat. Tultiin kotiin ja pitkän houkuttelun jälkeen Tuomas hyytyi päiväunille. Minä katselin yhden jakson Lostia. Jopa.
Tänään saatiin paljon aikaa. Valto imuroi ja minä pyyhin pölyt, pesin vessan ja järkkäilin kamoja. Saatiin kaikki meidän neljä taulua seinälle viimeinkin seinille ja peili meidän makkariin. Pelattiin pleikkaripeliäkin, hassuja autoja (Autot, Cars), kuten Tuomas sanoo. Laitoin Tuomakselle ruokaa ja sitten häipättiin pihalle haravoimaan. Reilu tunti huhkittiin pihalla. Sitten hypättiin autoon ja mentiin mummin luo syömään.
Tosi kiva, että saatiin paljon aikaan. Väsyttää kyllä. Päiväunet olisivat olleet poikaa. Eilen illalla korkattiin punaviini ja katsottiin telkkarista jotain epätoivoista ruattalaista poliisileffaa. Tuomas huhuili aamulla jo ekan kerran kuuden jälkeen, mutta hyytyi vielä ja heräsi lopullisesti puoli kahdeksan jälkeen. Ankeaa. Oma moka. Ei passaisi valvoa yömyöhään, kun aamulla kukko laulaa takuuvarmasti liian aikaisin.
Mitäs tässä. Uusi viikko on taas alkamassa. Tiistaina on sovittu, että Tuomaksen hoitotäti, Pia, tulee meille illalla keskustelemaan hoito- ja kasvatussuunnitelmasta. Tarhassa tämä juttu tunnettiin työmaailmassakin tuttuna kehityskeskusteluna, mutta täällä Tuusulassa näköjään kasvatussuunnitelmana.
17.10.2007 keskiviikko (klo 23:00)
Aina välillä kaikki ei mene ihan niin kuin on suunnitellut. Lauantai-aamuna Tuomas alkoi ulvoa puoli kuuden aikaan. Hetken siinä poikaa rauhoiteltuani totesin, että poikahan on kuuma kekäle. Kuumetta kolmeysin verran. Huokaus. Meidän piti mennä synttäreille ja viettää rentouttava ilta kahdestaan Valton kanssa.
Mitä vielä. Aamutoimien tuiskeessa päätimme kuskata pojan lääkäriin, sillä hoitopaikassa oli ollut korvatulehdusta ja onhan tässä syksyn aikana ollut enemmän ja vähemmän flunssaa liikkeellä - jos keuhkoissa tai korvissa vaikka onkin tulehdus. Joten puolijuoksua autolle ja Tiksiin Mehiläisen päivystykseen. Ehdimme sinne varttia ennen sulkemista ja pääsimme heti seuraavaksi lääkärin luo. Lääkäri tutki ja kuunteli, varoin vuoksi otettiin labrassa vielä streptokokkinäyte. Kaikki ok, mitään tulehdukseen viittaavaa ei ilmennyt, joku viruspöpö siis ilmeisesti vaan liikkeellä. Tulipahan tarkastettua kuitenkin.
Veimme kipin kapin pojan mummin hoiviin ja lähdimme itse synttäreille, kun lahjatkin oli jo ostettu. Synttäreillä syötiin ja herkuteltiin. Sieltäkin tuli jo hieman kiirus lähteä eteenpäin, jotta ehdimme jättää auton metrolle ja suunnata illan kulttuuririentoihin.
Yön konsertti oli ihana. Tykkäsin tosi paljon. Finlandia-talo oli konserttipaikkana jotenkin sytyttävämpi kuin Hartwall Areena tai stadikka. Bändi oli lähempänä ja tunnelma jotenkin intiimimpi. Olli Lindholm hauskuutti biisien väleissä pienillä jutuilla. Kuulimme vanhoja klassikoita ja biisejä viimeisimmiltä levyiltä. Kaiken kaikkiaan keikka oli loistava ja harmitti lähteä kotiin.
Etenkin, kun oli jälleen kiire. Jalkaa toisen eteen vaan ja Finlandia-talolta pää kolmantena jalkana metrolle ja sillä autolle - hakemaan poikaa kotiin nukkumaan. Kello oli miljoona ja pojan uniaika jo mennyt ties milloin. Päiväunien ansiosta Tuomas ketkutteli vielä jalkeilla. Vaatteet päälle ja kotiin, hus.
Että olipa vähän juosten menty päivä.
Sunnuntaiaamuna Tuomaksella ei ollut kuumetta, mutta illaksi lämpö nousi kolmekasiin, joten maanantainai täytyi turvautua jälleen mummin hoitoapuun.
Kyllähän suunnitelmat siinä mielessä menivät mönkään, että olin haaveillut, että sunnuntaina olisin ehtinyt pitää Lost-maratonin itsekseni kaikessa rauhassa. Iltapäivällä olisi vasta menty mummin luo syömään ja hakemaan Tuomas. Mutta kotona käppäiltiin koko poppoo. En edes muista mitä tehtiin. Minulla taisi myös joku pöpö jyllätä, sillä olin edellispäivänä kärsinyt hieman levottomasta vatsasta ja sunnuntaina väsytti ihan tavattomasti, jotenkin überkohtuuttomasti.
Mutta nyt ollaan taas täysissä sielun voimissa, kaikki me. Tuomas meni tiistaina jo hoitoon ja kaikki on mennyt ihan jees.
Pappa lähti minun autollani mökille nostamaan venettä (Hondassa on vähän enemmän hirnuvia polleja ;)) ja minä olen ajellut Papan Pökötillä. Ens alkuun nimitin biiliä laiskaksi peltilehmäksi, mutta nyt olen jo saanut paremman tuntuman autoon ja ihan mielelläni jo sillä ajelen. Onhan uudempi auto aina vähän enemmän ja mukavampi, vaikka minä oikeasti vanhasta Hondasta tykkäänkin. Kun ajeltiin Pian luota kotiin, Tuomas kysyi lapsen vilpittömyydellään "Miksei me voida ottaa tämä auto ikiomaksi ja Pappa ottaa äitin auton?" :D
12.10.2007 perjantai (klo 19:00)
Tässä sitä nyt ollaan. Tuomas pelaa pleikkarilla, ajaa Salama McQueenia. Ostin siis pojalle jo toisen pleikkaripelin, ajopelin, kun innostusta tuntui olevan.
Huoh. Perjantai-ilta. Tankki on tyhjä ja silmäluomet tuntuivat tonnin painoisilta jo aamupäivällä. Olen nukkunut liian monta yötä huonosti. Heräilen ihan suotta. Omien heräämisieni lisäksi Tuomas huhuilee yleensä pari kertaa yössä, kun peitto on karannut päältä. Olen heräillyt tunnin tai max kahden välein enkä saa nukutuksi pidempää putkea. Tämä alkaa selkeästikin rassaamaan. En tiedä mistä huono nukkuminen johtuu. Olen nähnyt kaikkia hämäriä unia ja välillä valvonutkin tovin jos toisenkin. Ei ole kivaa.
Töissä on ollut kiirettä. Puurtaminen kyllästyttää ja turhauttaa, kun ei ne työt tekemällä vähene - kuin liukuhihna niitä lykkäisi ovesta sisään. Jostain pitäisi saada uutta intoa ja puhtia.
Tänään tuli taivaalta jo räntäpaskaa. Ugh. Jännäsin kyllä päivällä töissä, että pääseekö töistä kotiin ollenkaan.
Mielihyvää on sen sijaan antanut kuukauden pituinen jäsenyyteni Kiloklubissa. Reilussa neljässä viikossa painoni on pudonnut vähän päälle neljä kiloa. Se tuntuu hyvältä. Eihän se paljoa ole, hidasta juu, mutta suunta on oikea ja aika kivuttomasti tämä viimeinen kuukausi on mennyt. Olen vähän herkutellutkin viikonloppuisin. Tästä on hyvä jatkaa.
Huomenna mennään Cecilian ja Johannaksen 4- ja 2-vee synttäreille. Tämän jälkeen viemme Tuomaksen mummin ja papan hoitoon... ja tadaaa... lähdemme Valton kanssa Finlandia-talolle katsomaan/kuuntelemaan Yötä. Ihanaa! :)
7.10.2007 sunnuntai (klo 22:15)
Iltaa. Taas on viikko mennyt ja lokakuuta on eletty jo seitsemän päivää. Maailma ei ole kummemmaksi muuttunut. Viikko meni tavallisissa suhinoissa. Ilmeisesti niin tavallisten ja arkisten asioiden parissa, ettei mieleen meinaa tulla nyt mitään. Ajatus on tosin jumissa; kävin nukuttamassa Tuomaksen ja niinhän siinä kävi, että minä siinä taisin hyytyä ennen kuin poika. Jos ja kun siinä puuhassa torkahtaa, ei kannata enää haaveilla mistään ajatustoimintaa vaativasta tekemisestä.
En tiedä tuliko tehtyä todellinen emämoka, mutta ostin Tuomakselle ensimmäisen pleikkaripelin. Pelissä tv:stä ja kirjoista tuttu Franklin, kilpikonna, järjestää ystävälleen syntymäpäiväyllätystä ja pelaajan tehtävä on täyttää äitikilpparin antamia ohjeita synttäriyllätystä varten. Pelistä löytyy perinteinen tasohyppely, jossa kerätään mm. erilaisia hedelmiä sekä lisäksi minipelejä, lyhyitä opettavaisia leikkejä.
Tuomas pääsi aika hyvin jo kärryille siitä, mikä homman nimi on. Liikkumistaidot vaativat vielä tietysti hiontaa, mutta hyvin poika tuntui ymmärtävän pelin idean päälle.
Eilen käytiin Jumbossa vähän lahjaostoksilla. Tänään käytiin tekemässä reipas lenkki läheisessä metsässä ja jatkoksi kierrettiin läheisen koulun kautta kotikadulle.
Eipä tässä ihmeempiä. Yritän selvitä ajoissa nukkumaan. Viikonlopun unisaldo ei hääppöinen ollut, kun ei vaan ollut jälleen tarpeeksi älyä mennä ajoissa nukkumaan. Törmäillään taas!
