Vuosi 2006 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]
20.9.2006 keskiviikko (klo 21:40)
Hellou! Keskiviikkoilta, kello on vähän yli yhdeksän ja minä olen jo ihan valmis vällyjen väliin. Viluttaakin vähän väsymyksen keskellä siihen malliin, että sänky tuntuu erinomaisen houkuttelevalta. Ehkä kohta...
Tulin vaan nopeasti heippaamaan. Ei tässä ole ihmeempiä tapahtunut. Arkitaisteluita vaan. Maanantaiaamuna toin aamupalapöytään väärää leipää. Siitähän Tuomas suivaantui. (Lue: räjähti raivoamaan) Tänä aamuna poika menetti hermot, kun paidan rintamuksessa ei ollutkaan mitään kuvaa - pelkkä vaaleansininen paita vaan. Ja taas sitä mentiin... Että hoh! Näin meillä. Kylläpä päivä lähtee leppoisasti käyntiin - kun heti aamusta tempaistaan vitosvaihteelle ja ampaistaan mutkaiselle tielle silmät ummessa. Terveisiä naapureille! Ette kai tekään nuku enää puoli seitsemältä ;)
Eilen illalla kävin tarhan vanhempainillassa. Ei sieltä kummempia terveisiä ollut kotiin tuomiseksi. Itsenäisyyttä pitäisi harjoitella sinnikkäästi, pukemista etenkin. Tuomas osaa kyllä laittaa housut ja kengät esimerkiksi jalkaan, mutta ei viitsi. Ja ei viitsi etenkään, jos homma ei onnistukaan heti. Ei ehkä kannata ihmetellä, mistä lyhytpinnaisuus on tullut... tuumaa äiti nimim. MulleKaikkiNytHetiEikäKohta.
Tarhassa panostetaan syyskaudella musiikkiin, laulamiseen, liikuntaan, retkeilyyn ja kirjojen lukemiseen. Mahdollisuuksien mukaan tietenkin. Kuulostaa hyvältä! Niin ja muumeista lapset ovat kuulemma ihan intona, muumiorkesteri on jo perustettu :) Täytyy antaa tädeille tunnustusta. He ovat loistavia! Ryhmässä on kolme vauvaa (alle 1 v.), yksi puhumaton kaksivuotias, kaksi suomea ymmärtämätöntä kaksivuotiasta albanialaislasta, kolme kaksivuotiasta ja kolme 2,5 vuotiasta vilkasta, eläväistä lasta. Ja silti tädit ehtivät ja jaksavat.
Kotiin tultuani laitoin Tuomakselle iltapalaa. Tuomas kyseli kovasti, missä äiti oli ollut. Saatuaan tyydyttävän vastauksen, poika kertoi: "Mua vähän itketti tossa." Mitä siihen voi sanoa? Pojalla on ollut ikävä ja suru oli tullut puseroon. Nyyh. On se niin äidin helmalainen. Hyvässä ja pahassa.
Tuomas havahtui äsken uniltaan. Heräsi myös viime yönä puoli kahdeltatoista ja vaan huusi ja huusi. Siihen ei auttanut mikään. Kävin vessassakin, mutta mikään ei muuttunut. Lopulta vaan kellistin pojan, laitoin peiton päälle ja sanoin, että "nyt nukutaan, ei huudeta". Ja lähdin pois. Kundi huusi hetken ja hyytyi sitten. Aamulla poikaa saikin sitten herätellä. Toissa aamuna herätiin 5:20 samanlaiseen huutoon. Tuomas oli nukkunut heräämättä siihen asti (!) ja kai pelästyi sitä (?) ja tuumasi, että nyt ei ole kiusattu äitiä tarpeeksi ;) Oikeasti, ei auta hyssytys, ei lässytys - ja pinnaakaan ei ole enää yötaistoihin. Vitsit on loppu. Näitä yöjuoksuja on nyt jatkunut toista kuukautta ja olen viimeistä hiustupsua myöten täynnä!
17.9.2006 sunnuntai (klo 14:20)
Heissan! Onhan tässä taas viikko vierähtänyt. Huh! Varsinaista matalaliitoa viikko olikin. Kävimme töissä ja tarhassa, illat juoksimme asioilla ja kävimme välillä kotona syömässä ja nukkumassa.
Torstai oli katastrofaalinen päivä. Kun jokin asia lähtee menemään pieleen, niin toki se menee metsään mahdollisimman huolella. Ja jottei päivästä jäisi yhtään hyvää makua, niin voittokulkua ei näy kotikonnuillakaan.
Töissä meni veemäisesti. Yksi asia munittiin täysin ja kuinka yllättävää, että kaikkia syitä ja seurauksia tullaan etsimään sihteerien luota. Raivostuttavaa. Tuli todellakin mieleeni, että olisiko syytä tarkistaa työmarkkinoiden tilanne.
Oikeasti, kun työyhteisö koostuu 28 miehestä ja kahdesta naisesta, niin kyllähän siinä testosteroni jyllää. Nämä kaksi naista poikkeuksetta vahtivat, paimentavat ja tekevät parhaansa, jotta asiat sujuisivat ja hoituisivat. Vaikka yrittää, niin tietenkin jotain jää huomaamatta. Tuntuu siltä, että välillä pitäisi olla persekin pyyhkimässä, jotta voi olla varma, että sekin on tehty tarpeeksi hyvin. Argh!
Taidan vaihtaa Adoben Acrobatin kurssitoiveeni "Näin ymmärrät paremmin miehiä" -kurssiin, jolla opetetaan arvaamaan mitä miehen mielessä liikkuu ja lukemaan rivien välistä kaiken sen, kun a) he eivät osaa/tajua/ehdi sanoa/kertoa kaikkea oleellista tietoa b) he sanovat väärin sen mitä tarkoittavat ja c) kun miehen suu käy, mutta tekstistä ei saa mitään tolkkua, niin opit ymmärtämään senkin!
Perjantai meni hieman tuulia kuulostellessa. Itse asiassa loppupäivästä piristyin hieman, sillä osastokokouksessamme pomo virallisti sen, mistä keskustelimme kevään kehityskeskusteluissa. Minun "titteliini" lisättiin Markkinointi-sana, eli tästä eteenpäin olen Markkinointi- ja projektisihteeri. Hih! Minulle tuo markkinointi-puoli on tärkeä, sillä kyllähän tehtävänkuvaani sitä kuuluu aika lailla ja AMK:ssa valitsin mainonnan ja yritysviestinnän specialiteetikseni. Pienen palkankorotuksenkin taisin saada :)
Nyt eletään jo taas sunnuntaita. Eilinen päivä meni aika harakoille. Nopeasti käytiin matkalla mummille ja papalle läheisessä Kodin Ykkösessä ostamassa kauan kaivattu uusi paistinpannu ja teflon-kattila. Tuomas sai TomiTraktori -figuurin.
Nyt Valto lähti jo edeltä mummin ja papan luo pesemään ja vahaamaan autoa. Minä nukun täällä Tuomaksen kanssa päiväunia ja menemme sitten kahdestaan perässä.
Elämä Tuomaksen kanssa on ollut vaihtelevaa. Välillä Tuomas saa ihan ihmeellisistä asioista hirmuisia raivareita. Välillä eletään sulassa sovussa ja kaikki menee hyvin, kunnes taas jostain pamahtaa.
Öisin Tuomas heräilee edelleen muutamia kertoja. Nyt olen ottanut tyyliksi sen, että käyn sanomassa, että "nyt nukutaan", peittelen pojan ja menen takaisin omaan sänkyyn. Enkä jää enää huoneeseen kytikselle tai valenukkumaan viereen. Tuomaksella on yövalo ja huoneen ovi on täysin auki, joten mitään pelottavaa ei pitäisi olla.
Tuomas laulee tällaista laulua:
"Tulkaa lapset pois alta,
tie näyttää kapealta,
mittari näyttää kahdeksankymmentä
ja jarrut on epäkunnossa!"
Mistäköhän laulusta tuokin on? Kaikkea ne siellä tarhassa opettaakin ;) Tarhassa menee sentään hyvin. Tuomaksen parhaat kaverit ovat Sara ja Natalia. Eräänä päivänä kundia hakiessani Tuomas potki peräkärryllistä istuttavaa traktoria eteenpäin ja Natalia istui peräkärryn kyydissä. Kamala kikatus ja hihitys! :)
Meillä on tässä elämässä vähän se ongelma, että arki-iltaisin ei ole aikaa rauhoittua. Kaupassa käynnin jälkeen on jo ilta-pala aika ja sitten heti kohta nukkumaan. Muina iltoina aika menee (jos ei ole mitään asioita hoidettavana) ruuan laittoon ja kotiaskareisiin. Ja silti tuntuu, että kotiaskareitakaan ei ehdi tekemään riittävästi! Eikä viikonlopuistakaan paljoa jää käteen. Tuomaskin kaipaa vielä seuraa ja leikkikaveria. Äiti ja isi kaipaa hetken hengähdystaukoa. Onko tämä elämä oikeasti näin hektistä, vai ollaanko me vaan huonoja aikatauluttamaan?
10.9.2006 sunnuntai (klo 21:45)
Iltaa. Eilen käytiin Forssassa Valton vanhempien luona. Tuomas oli aivan haltioitunut kahdesta kissasta. Koira oli vähän pelottava, mutta kissat olivat NIIN ihania :) Hih!
Ja tässäkö se viikonloppu taas oli?!? Pahoin pelkään. Hitto soikoon! Tämä päivä meni vähän niin kuin siinä sivussa. Elämä vie, tässä ei auta paljoa vikistä ;)
Tuomas nukkuu edelleen surkeasti. En oikeasti tiedä mikä poikaa öisin risoo, mutta äiti alkaa olla palasina kohta. Kohta saatte kasata meikäläistä pyöreässä pehmeessä huoneessa. Montako viikkoa tässä olen jo rampannut öisin Tuomaksen huoneessa? Liian kauan, sen tiedän, vaikka kaikki muu taju alkaakin olemaan kiikun kaakun hämärän rajamailla.
Ei nyt oikeasti näytä olevan mitään asiaa. Tai sitten vaan vintin lyhty on jo tuulessa sammunut. Palaan taas, toivottavasti hieman pirteämpänä!
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille! :)
5.9.2006 keskiviikko (klo 21:45)
Iltaa. Maailmamme pyörii samaa rataa. Ei se ole vinksahtanut raiteiltaan eikä niskaamme ole satanut vettä kummempaa.
Viikonloppuna puunattiin kämppää, siivottiin ja laitettiin uudet matot paikoilleen. Puhdasta tuli, ainakin vähäksi aikaa. Eipä muuta mainitsemisen arvoista taidettukaan saada aikaan.
Kävin sunnuntai-iltana ja eilen illalla fillaroimassa. Tuulettuminen tekee hyvää. Vaikkakin toissa iltana olinkin kuin uitettu kissa. Mutta ei se haitannut.
Elämä Tuomaksen kanssa on kuin hiilillä tanssimista. Ei mitään juhlaa tosiaankaan. Tuomas on ollut mielettömän äitisidonnainen, itkuherkkä ja samalla räjähdysaltis kiukkupakkaus. Jotkut asiat, jotka ennen eivät sujuneet, kuten syöminen, sujuvat nyt hyvin. Mutta voi tuota omaa tahtoa ja sen voimaa! Tarhassa kaikki tuntuu sujuvan hyvin, mutta kotona taistellaan talon täydeltä. Tänä iltana Tuomas oli ihmeellisen hyväntahtoinen. Mutta ehkä se oli tilapäinen häiriö?
Öistä en nyt puhu mitään. Ne menevät päin persettä.
En tiedä. Masentaa. Puuduttaa. Syksy. Tai jokin. Jotain puuttuu?
Tässä lopuksi vielä muutama tuore kuva pikkupirustamme. Öh, siis pikkuprinssistämme ;) On meillä joskus hauskaakin :D
[Tämä se vasta on lystiä] [Villitys tosiaan]
1.9.2006 perjantai (klo 22:00)
Mä lupasin itselleni, että tänään menen yhdeksältä nukkumaan. Niin, kyllä kyllä. Tuomaksen sain sänkyyn hetki sitten. Hyytyi kuin sormien napsautuksesta. Mutta ainakin kymmeneltä olen punkassa...
Jotenkin koko viikko on ollut surkea. Tuomas on nukkunut yöt huonosti. Poika on heräillyt ja minä ravannut sitä mukaa pilkkimässä pojan huoneessa. Ja kun taas pääsen ihanaan omaan sänkyyn, niin tuntuu siltä että ehdin hädin tuskin nukahtaa, kun nahkavekkari taas pärähtää itkulauluunsa. Krooh.
Tuomaksen lentsu taitaa tehdä tuloaan minullekin. Kurkku on toista päivää karheana. Nämä iänikuiset räkätaudit ovat kyllä yksiä hitonmoisia vitsauksia, silkkaa pilkkaa meitä ihmisiä kohtaan. Mikseivät neropatit osaa ja voi keksiä katumuspilleriä flunssalle? Kiitos, en mä haluakaan tätä! Nappi huiviin ja itiöille kyytiä.
Unenpuute alkaa vaivaamaan taas. Ajatus pätkii pitkin päivää. Keskellä duunipäivää tulee hillitön himo kivuta aulan sohvalle lataamaan akkua. Krooh! Olen onnistunut (kai?) olla tekemättä mitään tyhmyyksiä, mutta aika nihkeästi pää juttelee - alkaa olla liikaa kitkaa pääkopassa.
En ole edes ehtinyt, ehkä pikemminkin päässyt, polkemaan. Sehän tässä rassaa. Siihen on tullut himo, joka kutkuttaa tuolla takaraivossa.
Hiukan uutta ilmettä yritän viritellä kämppään. Ostettiin uudet makkarin matot, kylppäriin ja vessaan myös uudet matot, uusia käsipyyhkeitä (värinä ihana syväturkoosi).. Ehkäpä tuhlaan vielä uuteen päiväpeittoon vielä, jos vaan löytyisi hyvä.
Tänä iltana Valto vei papan Tallinkille. Me Tuomaksen kanssa syötiin kotikutoisia hampurilaisia ja katseltiin Pikku Kakkosta. Tein Tuomakselle ruokaa huomiseksi. Käytiin ulkona siistimässä kukkaistutuksia, käytiin leikkipaikalla, sisään suihkuun ja Tomi Traktorin säestämän iltapalan kautta hampipesulle ja nukkumaan.
Viikonloppua vietetään kotona ja kamalasti pitäisi saada aikaan kaikkea. Niin vissiin just joo. Arvaas vaan ;)
Pitäisi lopettaa tämä valitus ja marssia suorinta tietä sänkyyn. Turhauttaa vaan se, että Tuomas nukkuu taasen niin huonosti, että rauhallisesta ja riittävän pitkästä uniputkesta on turha haaveilla. Mutta toivossa elän silti.. kun ei parempaakaan ole.
I wish for this night-time to last
for a lifetime. Sielunveljet tietää kuka noin laulaa :)
