Vuosi 2006 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]
31.1.2006 tiistai (klo 21:00)
Heipsunkeikun! Uutta viikkoa painetaan taas täyttä häkää. Lauantaina käytiin koko perhe seikkailemassa Ikeassa. Tarkoitus oli hakea ala- ja yläkerran vessoihin jakkarat Tuomakselle, mutta ne olivat loppu! Pahus. Mukaan tarttui sitten suihkuverho, Tuomakselle yksi puinen lelu ja muovikippoja (ihan kuin niitä ei olisi jo muutenkin, mutta kun ne ovat niin kovassa käytössä ja aina silti loppu). Niin ja ruotsalaisia kaurakeksejä, jotka eivät kyllä yhtään vedä vertoja suomalaisille! ;)
Lauantai-iltana käytiin taas mummin ja papan luona porukalla syömässä ja saunomassa.
Mitäs sunnuntaina? Siivottiin pikaisesti, käytiin äänestämässä. Valto vaihtoi Hondaan turvaistuimen - jota olenkin sitten kironnut tämän viikon. Uusi ja hieno istuin (oli ennen siis Valton autossa) ja silti niin paljon epäkäytännöllisempi ja vaikeampi kuin istuin joka ennen oli Hondassa. On se muuten kumma, kun pienten lasten turvaistuimista tehdään vaikka kuinka hienoja (ja maksavathan ne myös pienen omaisuuden), mutta ajatellaanko yhtään käytäntöä - ja sitä millainen laiva auton tulisi olla, jotta istuimen kaikki monipuoliset ominaisuudet voisi hyödyntää? Hondakin takapenkki tuntuu yhtäkkiä ahtaalta ja pojan ujuttaminen istuimeen ja vyöttäminen suureltakin saavutukselta..
No niin, mitäs muuta.. tänään oli suihkuilta. Ei sen kummempaa. Tein Tuomakselle ruokaa valmiiksi seuraavaksi päiväksi. Ihan vaan oltiin Tuomaksen kanssa.
Hih. Tulee mieleen muutamia juttuja mitä Tuomas
osaa sanoa.
- Hyh, hyh! Haitee. (haisee)
- Uppita! (hupsista)
- Ohhoh! voi voi!
Tuomas osaa myös nyt sanoa ja erottaa, mitä tarkoitaa: kuumaa, kylmää, lämmintä, poppaa.
Tuomaksen uusi makunautinto on juusto. Viinirypäleet ovat edelleen in. Ruokailu on sujunut ihan siedettävästi - kunhan äiti vaan jaksaa ottaa iisisti ;)
Huomenna minä menen kampaajalle :) Jo on aikakin...
Nyt näkemiin! Ajattelin kerrankin selviytyä aikaisin nukkumaan. Öitä!
27.1.2006 perjantai (klo 21:20)
Iltaa. Pikaiset terveiset vaan... Tarha- ja työviikko on taas takana. Tuomaksella on mennyt tarhassa mukavasti. Tädit kertovat aina hymy huulilla Tuomaksen ja Saran seikkailusta - ne ovat lystikkäitä tarinoita :D
Töissä on tekemistä riittänyt, ei ne työt tekemällä lopu. Hienoa on se, että pomo ja kaikki muutkin työkaverit huomioivat sen, että tekemistä riittää ja ottavat sen huomioon lämpimästi. Välillä näyttää siltä, että pöytä alkaa hautautua pinojen alle, mutta kummasti se siitä aina välistä tyhjeneekin. No mutta se näistä, ihan mukavasti on mennyt, priorisointia vaaditaan nyt jos koskaan.
Keskiviikkona kävimme pikaisesti kylässä Hannan ja Krisun luona. Pikavisiittihän se oli, mutta ehdimme sentään vaihtaa kuulumisia ja mussuttaa herkullisia korvapuusteja.
Eilen käytiin vaan kaupassa. Niin ja illalla tein jotakin mitä en kovin paljon tee; tarkoituksella istuin telkkarin edessä ja katsoin yhden ohjelman. Lost. Oli vaan pakko katsoa, että mitä ihme hypetystä se nyt oikein on, kun siitä niin vaahdotaan.. Ihan kiehtova jakso se oli ja ajattelin, että ehkä sarjaa voisi alkaa seuratakin. Hieman meni kuitenkin fiilikset, kun tänään radiosta kuulin, että toisella tuotantokaudella mennään yhä samassa tietämättömyydessä. Pöh. Noh, katsotaan - ehkä ;)
Toinen sarja mitä olen nyt seurannut, on tiistaisin tuleva lapsityrannit ;)
Tuli tuosta harvoin tekemisestä mieleen se, että olen unohtanut kertoa, mitä teimme perheenä ekaa kertaa yhdessä viime viikonloppuna. Vaikka Tuomas on jo (eilen tuli muuten täyteen 1 v ja 10 kk) kohta kaksi vuotias, niin kävimme viime lauantaina ekaa kertaa yhdessä saunassa mummin ja vaarin luona. Tuomas kun on aina ennen kammonnut saunaa ja suorastaan alkanut panikoimaan jos sinne on menty. Yleensä kun me on menty saunaan, olen ottanut pojan alkuun mukaan vaan vähän vesileikkimään. Mutta nyt Tuomas meni isin kanssa ihan nätisti alemmalle lauteelle istumaan :) Ohhoh :D Saavutus tämäkin! :D
Tämä taitaa olla tässä. Surffailen vielä hetken ja sitten kutsuu sänky. Nettisivuasioista mainittakoon sen verran, että toimimattoman Tarinalaatikon kanssa on sanottu sopimus irti ja uusi höpöhöpöboxi on työn alla. Laskurinkin vaihdoin etusivulle. Kun en tiedä mistä hitosta se mainosikkuna oikein pompsahtaa taka-alalle?
Törmäillään!
24.1.2006 tiistai (klo 21:45)
Shame on me! Vasta toinen kerta, kun kirjoitan tässä kuussa... Tiedättekös, viime viikko vaan meni sumuisena jyskyttäen ohi. Muutamastakin syystä: maanantaina hajosi auto, tiistaina Tuomas tuli kipeäksi ja keskiviikkona alkoi työkaverini loma.
Niin, viime maanantaina olin lähdössä töistä ja auto ei käynnistynytkään ihan normaalisti. Extrana kuului rohinaa, joka ei selkeästikään ollut hyvä asia. Sammutin auton ja vaikka virrat oli käännetty pois, niin auto jäi sahaamaan samalla tapaa kuin olisin yrittänyt käynnistää sitä aamulla kolmen kympin pakkasella. Ajoin auton kuitenkin pois talon takaa porttien ulkopuolelle, sillä porttien sisään en halunnut jäädä. Soitin vaarille (tietenkin! ;)) ja raportoin ongelmasta. Sammutin ja käynnistin. Sitten auto ei enää käynnistynytkään. Soitin Valtolle, että hakisi Tuomaksen tarhasta ja jäin odottamaan apujoukkoja. Vaari ja Valto saivat auton sitten illemmalla nykäisemällä käyntiin ja auton vaarin talliin.
No kyllähän me yhdelläkin autolla selvittiin. Tiistai-iltana mittasin Tuomakselta kuumetta. Juuri sitä ei olisi nyt kaivattu. Keskiviikosta perjantaihin Tuomas oli mummilla hoidossa. Yskää, räkää ja kuumetta. Oltiin me aamuisin kyllä kaikkea muuta kuin hilpeitä. Ensinnäkin olin herännyt Tuomaksen kanssa yöllä muutaman kerran ja sitten lopullisesti puoli viideltä tai viideltä ja turhaan yrittänyt toivoa ja rukoilla, että poika nukahtaisi vielä. Katin kontit! Kun sitten herättiin "oikeasti" alkoi touhu ja tohina; kaikki kolme suunsoittajaa piti saada autoon jo ennen varttia vaille seitsemää. Huoh.
Viime keskiviikosta lähtien työkaverini, eli firman toinen sihteeri, jäi lomalle reiluksi kahdeksi viikoksi. Joten töissä on painettu tukka putkella ja sata lasissa. Siinä kun painaa hartioilla huonosti nukutut yöt ja liian aikaiset aamut, niin ei taida olla ihme, että pieni sumu haittaa näköä ja tajua.
Jotenkin se viime viikko vaan meni. Katosi ja vei mölyt mennessään. Lauantaina Tuomaksen kuume talttui ja käytiin jo porukalla vähän kaupoilla. Ostettiin Tuomaksen huoneeseen sellainen rahi, jonka voi levittää patjaksi. Kai sillä joku nimikin on, mutta nyt jaksa muistaa moista.. Viikonloppukin hurahti vaan siinä sivussa. Mitään ihmeellistä ei saatu aikaiseksi. Kämppä on yhtä siivoton kuin ennekin.
Eilen Tuomas meni ihan normaalisti tarhaan ja mukavasti oli mennyt. Hieman Tuomas on kinastellut tyttöjen kanssa tavaroista. Tämä ei ole meille yllätys. Viime viikolla jo Tuomas ihmetytti meitä sanomalla "minu" (minun), "anna minu", "mulle" ja jos tahtoon ei heti myönnytty niin hoh hoijaa sitä huutoa. Naama meni sekunnin nano-osissa ryttyyn ja suu kääntyi alaspäin.
Mitäs muuta.. Tuomaksen kanssa on taas taisteltu syömisen kanssa. Parhaiten pojalle uppoaa voileipäkeksit, leipä, viinirypäleet ja ilmeisestikin enemmän tällainen sormin syötävät jutut, kuten hedelmät. Lusikkahommat on Tuomaksen mielestä ihan pepusta. Siinä saa kehittää tiedettä ja taidetta, jotta lapselle saa lusikoitua edes jotain ravitsevaa kuvun täytteeksi. Mulla vaan meinaa kärytä hihat. Taistelu on turhauttavaa.
Jotain positiivista on se, että juomapuoli Tuomakselle on alkanut uppoamaan paremmin. Tuomas tykkää nyt juoda nokkamukista mm. laimeaa, sokeroimatonta mehua. Ja yhdessä mukissa on meillä aina vettä. Välillä kun on oikeasti huolestuttanut se, ettei poika juo tarpeeksi, kun vaippaankaan ei tule niin paljoa pissaa.
Kyllä mä viikonlopun jälkeen ajattelin, että ihanaa, pääsen töihin hengähtämään ;) Tuomas on ihana, kun se on hyvällä tuulella ja pirteä, mutta auta armias jaksamaan, kun poika on väsynyt, kiukuttelee kaikesta ja mikään ei kelpaa, mikään ei ole hyvä.
Töissä on ollut mieletön kiire. Kiire oli jo silloin, kun meitä oli kaksi - mutta nyt to-do-list kasvaa koko ajan. Kaikkea pitäisi keretä tekemään. Kyllä duunimäärä nostaa paineita, mutta olen mielestäni saanut hommat hoidettua ihan siedettävästi. Mehut työ imee hyvin, joten kyllä päivän päätteeksi on sellainen olo, että kaikkeni olen antanut ja takki on aika tyhjä.
Nämä pari arki-iltaa on mennyt ihan mukavasti. Tänään käytiin suihkussa ja katseltiin vähän telkkaria. Ja nyt väsyttää taas mukavasti. Viime yönä nukuin pitkästä, todella pitkästä aikaa, aikuisten oikeesti, hyvin ja sikeästi. Ihanaa suloista unta. Se tuntui aamulla hyvältä :)
Tuomas on viimeinkin nukkunut yönsä hyvin. Liian aikaisia aamuherätyksiä olemme nyt pari iltaa pyrkineet ehkäisemään sillä, että olemme siirtäneet Tuomaksen nukkumaanmenoajan kello kahdeksaan, eli puolella tunnilla eteenpäin. Ainakin tänään tämä taisi tepsiä. Mutta ehkä tuo tarhassa peuhaaminen vie pikkumiehestä enemmän mehuja myöskin...
Väsy alkaa painamaan minuakin. Yritän palailla rasiaan hieman ahkerammin. Hyvää yötä!
10.1.2006 tiistai (klo 21:30)
Hyvää tätä vuotta! Höm, pahoittelen pientä "luovaa" taukoa heti vuoden alkajaisiksi. Luovuus on ollut kyllä kateissa, mutta niin on vähän kaikki muukin... Totta puhuen, olen ollut naatti ja rättipoikki, liian väsynyt istumaan koneella ja pohtimaan, miten korkkaan uuden vuoden päiväkirjassa.
Selityksiä ei ole monia. Tuomaksen yöt ovat heittäneet härän pyllyä ja olen nuokkunut pojan huoneessa öitä enemmän kuin mikään laki voi velvoittaa. En tiedä mikä öistä on niin levottomia tehnyt. Poika on terve, minkään kröhän tai muun vaivan ei pitäisi häiritä unta. Uuden vuoden raketit kyllä pelästyttivät pojan pahan päiväisesti ja nukkumaan meno pelotti vielä monen illan päästä. Mutta että öisinkin heräillään ja heräillään, vieläkin.. Huoh. Olen haahuillut työpäivät ja nämä illat jossain tajunnan rajamailla. Tuomas on herännyt öisin kerran tai neljä, tai siltä väliltä. Yleensä uni palaa hetken päästä, mutta muutamina öinä olen istunut parikin tuntia pojan huoneessa. Tai no, muutama yö sitten pistin pitkäkseni Tuomaksen sängyn viereen lattialle maton päälle ja vedin viltin korviin. Hih ja hah, ei kovasti naurattanut juu ei.
Mitä enemmän ramppaan öisin pojan huoneessa, sitä vaikeampaa on päästä itse enää uneen. Ja vaikka Tuomas heräisikin vain kerran, kuten esimerkiksi viime yönä (ooh!), en pääse syvään uneen, joka hivelisi unenpuutteesta turtunutta pääkoppaa. Heräilen, pyöriskelen ja olen jossain ajatusmaailmassa; työasiat pompsahtelevat painostavina, en tiedä olenko hereillä vai unessa. Niin, sekin vielä, että vuoden vaihde on aina duunissa kiireistä aikaa.
No, ei tästä valitusvirrestä sen enempää. Toivon ja rukoilen, että Tuomaksen yöt alkavat rauhoittua. Tai sitten lähden oikeasti huonekalukauppaan ja hommaan itselleni uuden punkan pojan viereen. Olen siinä uskossa, että tämä on vaan "joku vaihe", enkä lähtisi vielä mitään unikouluja pitämään. Sitä paitsi - olen liian väsynyt sellaiseen - haluan vaan nukkua!
No niin, mitäpä muuta meille kuuluu? Tuomas viihtyy tarhassa loistavasti. Se on lämmittänyt mieltäni kovasti. Tuomas ja Sara ovat ihastuttava nuoripari, joka säntää ulkona nurkan taakse napit vastakkain - syömään lunta! En voi olla nauramatta! Ihan paita ja peppu! Niin loistava yhdistelmä. Tänäänkin Tuomas oli vaan könyämässä Saran taakse pulkkaan ja minä sanan mukaisesti kannoin pojan pois tarhan pihalta autoon. Muuten lähdöstä ei olisi tullut mitään.
Uuden keittiön pöydän kävimme varaamassa ja tänään Valto sen juuri kävi hakemassa.
Viime lauantaina kävimme shoppailemassa. Valtolle ostimme uuden mustan puvun ja minä tuhlasin housuihin ja muutamaan paitaan. Tuomas oli vaarin kanssa ulkoilemassa sillä välin.
Tuomaksen sanavarasto kehittyy mahtavaa vauhtia. Tuomas toistaa lähes mitä sanoja vaan, joko suht oikein tai vähän sinne päin. Ärräää tai ässää Tuomas ei "osaa" sanoa, vaan esimerkiksi kissa on kitta. Mutta tästä ei varmaan vielä pidä huolestua... Sanoja on oikeasti ihan tajuton liuta jo, tosi hieno juttu. Ensimmäinen virke kuultiin, kun Valto tuli viikonloppuaamuna alakertaan - "Iti tulee!" :)
Mummi voi jo paremmin, mutta kyllä paraneminen aina oman aikansa vie.
Eipä nyt tule mieleen ihmeempiä kuulumisia. Sama arki se pyörii tänäkin vuonna.
