Vuosi 2007 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesäkuu] [heinäkuu] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu] [joulukuu]
31.1.2007 keskiviikko (21:30)
Vilunväreitä. Tämä viikko on alkanut auton skrapaamisen ja kiroilun merkeissä. Aamuisin auto on kuin vajonnut johonkin syväjäähän, johon skrapa ei uppoa ollenkaan. Skrapa vaan liukuu jään päällä ja epätoivo siinä iskee. Taas tätä paskaa. Ihan kuin mulla ei olisi parempaakin tekemistä. Aamuisin en ehdi tarpeeksi ajoissa töihin. Olen jopa alkanut heräämään aikaisemmin, mutta syystä tai toisesta ei sekään saa minua liitämään töihin paljoa aikaisemmin. Tänään Tuomaksen kiusaamana nukuin kaiken lisäksi pommiin.
Kuin teinin valitusta ;) Joo. Mutta viis siitä. Viis veisaan.
Olitte varmaan huomanneet, että monet edeltävät kirjoitukset oli taas päivätty viime vuodelle? Niinpä niin. On se niin vaikeaa. Etenkin tänä iltana ajatus ei ole taas jaksanut loistaa kovin kirkkaana ja tahtoakin on puuttunut. Olen ollut meidän perheen kiukkupussi. Mittari on täysi ja ei kiinnosta. Mikään.
En edes jaksanut tehdä Tuomakselle huomiseksi ruokaa. Eiköhän noista kaapeista löydy jotain syötäväksi kelpaavaa. Nappaus on nolla.
Tuomas on juoksuttanut minua taas yöt kerta toisensa jälkeen. Olen "kauniisti sanottuna" käynyt tiuskasemassa "nyt nukutaan" ja talsinut takaisin omaan petiin varpaat jäässä. Mikä lie pikkumiestä rassaa? Äitiäkin tämä alkaa vaan rassaamaan liikaa. Nukahtamisesta kolmen vartin jälkeen kuuluu "äitiiiiii!". Pääsen sänkyyn ja nukun tunnin, sitten "äitiiiii!" uudestaan - ja taas rumba jatkuu. Hyvässä lykyssä saan nukuttua neljästä kuuteen yhteen putkeen. Äh, paitsi noin tuuri ei ole viime päivinä käynyt. Tuomas on herännyt puoli kuudelta ja "äitiiiii!" on taas kaikunut yläkerrassa. Argh!
Töissä on mennyt jotenkin ookoo. Eilisen illan tosin istuin duunissa purkamassa ruuhkaa. Sain pinot delegoitua asian mukaisesti työstettynä eteenpäin, joten taas hetken olen tilanteen herra, eikun rouva. Ehkä päivän tai kaksi, ei tässä kovin kauaa yhdellä kellon ympäri tehdyllä päivällä hurrata. Tyytyväisenä siitä, että sain hommat jällen hanskaan, lähdin kotiin. Vaan en päässyt kovin pitkälle. Auto oli tolpassa, mutta silti ikiroutaisena kirotussa jäässä. Great! Tosi upeeta. Samaa paskaa aamut illat. Ensin, että pääsee töihin, sitten jotta pääsisi vielä kotiinkin.
Saan auton töissä tolppaan, mutta tolpista palaa sulakkeet tuon tuostakin, joten useinmiten vastassa on ollut kylmä auto. Helvetin hienoa.
Ei tästä nyt taida tulla mitään. Ihmeellistä höpinää vaan, josta kukaan ei ota mitään tolkkua. Olen liian väsynyt tähän. Eikä tämä nyt vaan innosta. Sormenpäätkin on taas haavoja täynnä. Toisessa kädessä on kolmessa sormessa kamalan kipeät haavat. Auts! Että sattuu. Ketuttaa tämänkin.
Pieni lohdutus on se, että huomenna alkaa helmikuu. Se kuulostaa paljon paremmalta kuin tammikuu :) Vähän lähempänä kevättä.
28.1.2007 sunnuntai (klo 21:30)
Iltaa. Ulkona on viitisentoista astetta pakkasta. Hyrr! Honda-parka anoo huomenna aamulla armoa, kun pitää lähteä töihin. On se vähän tyhmää, että meidän taloissa on kyllä kaksi autopaikkaa per talo, mutta vaan toinen paikoista on tolpallinen. Idioottimaista. Suon kyllä mieluusti Valtolle ja Tuomakselle lämpimän auton, jota ei tarhaan lähtiessä tarvitse raaputtaa jään alta esiin, mutta kyllähän tuo tolppatilanne silti hieman kismittää.
Eilen lauantaina juhlittiin oman perheen kesken minun isäni kuuskymppisiä. Tänään käytiin Tuomaksen elämän ensimmäisen kerran pulkkamäessä. Ilma oli ihanan aurinkoinen, vähän tuulinen myös, mutta onneksi meillä oli hyvin päällä. Vähän Tuomasta arvelutti ens alkuun koko touhu, mutta kivaahan se taisi kuitenkin olla. Mäenlaskun jälkeen tultiin kotiin, juotiin lämmintä kaakaota ja mentiin päikkäreille. Illalla Valto parturoi Tuomaksen tukan meidän kotiparturivehkeillä. Nyt poika on taas siistin näköinen eikä mikään röllipeikko.
Eipä tässä sen ihmeempiä. Uusi viikko on jälleen starttaamassa, paukkupakkasineen tällä kertaa. Talvi näyttää ja tuntuu talvelta. Vaikka päivä onkin jo selkeästi vähän pidempi, niin kyllä tämän päiväinen aurinkoannos tuli tarpeeseen. Se on luonnon omaa vitamiinia, jota ei mistään purkista saa.
26.1.2007 perjantai (klo 22:30)
Olen jotenkin poissa tolaltani. Maailma tuntuu pahalta. Olen kuullut ja lukenut viime aikoina hirvittäviä asioita, joita on tapahtunut työkavereille, kummin kaimoille ja ihan tuntemattomille ihmisille. Viimeisen viikon aikana muistan kohdanneeni ainakin kolme kamalaa tapausta, joista osallisena on ollut pieni lapsi. Viaton ja aikuisesta riippuvainen lapsi. Ikävät, tapahtuneet asiat ovat olleet seurausta huolimattomuudesta ja ajattelemattomuudesta, mutta myös tahallista, niin törkeää väkivaltaa, että tekisi mieleni hutkia niitä ihmisiä.
Tuntuu siltä, että vaikka kuinka yritämme rakentaa turvallista maailmaa, Suomea, olemme oikeasti voimattomia sen edessä mitä tapahtuu. Surettaa nuo uutisissa olleet lapsikohtalot. Kuolleet ja selvinneet. Savonlinnalaisten vanhempien tapauksessa lapsen huostaanotto oli lapsen pelastus, mutta on sunnattoman surullista todeta, millaisia aikuisia, äitejä ja isiä, todella on olemassa. Mutta miten selviää lapsi, jonka vanhemmat ovat niin ääliöitä, että lapsen on parempi muualla. Oli uusi koti sitten turvakoti ja sijaiskoti. Saako lapsi onnellisen lapsuuden sielläkään?
Sitä jotenkin on varpaillaan ja pelkää, mitä elämä tuo.
Huh. Onpa synkkää tekstiä. Luminen Suomi on tosiaan järkyttänyt muullakin tapaa. Tänään oli sontainen ajokeli. Vietettiin mukava ilta kotona, Tuomas katseli uutta muumi-DVD:tä ja minä väkertelin papan lahjojen ja kortin parissa. Tuomas oli nukkumaan mennessää jo ihan tööt ja niin alan olla minäkin. Unta tässä kaivataan. Näkemisiin siis!
24.1.2007 keskiviikko (klo 21:30)
Puuh. Tämä ilta oli taas yhtä tohottamista, kuten muutkin arki-illat, vaikka tänään vietimmekin koti-iltaa emmekä käyneet missään kaupoilla tms. asioilla. Syötiin ja tein Tuomakselle huomiseksi ruuaksi poronlihakeittoa. Olisi paljon helpompaa, jos me kaikki söisimme aina samaa ruokaa. Tuomas ei vaan välitä kaikista niistä ruuista, joita me tykkäämme tehdä ja syödä, ja välillä tulee kaupasta ostettua jotain ihan liian epäterveellistäkin. Yritän pitää huolen siitä, että ainakin Tuomas syö terveellistä ruokaa, vaikka me vanhemmat välillä lipsummekin. Mutta silti, ruuanlaittoon kuluu oikeasti tällä aikabudjetilla ihan liikaa minuutteja.
Sitten, Idols-addiktina, kiiruhdin yläkertaan katsomaan nauhalta ikivanhaa jaksoa, jotta huominen Idols mahtuu siihen tilalle. Säälittävää eikö totta! ;) Tuomas tietenkin hääri siinä edessä ja sivussa tuiki viattomana. Katso siinä nyt sitten vielä jotain. Ja sen jälkeen suihkuun, iltapalalle (jossa suurimmat energiat kuluu siihen, että komennan poikaa istumaan kunnolla tuolissaan ruokapöydän ääressä) ja nukkumaan. Ei tällä aikabudjetilla myöskään katsota paljon mitään nauhalta.
Hampipesulla Tuomas repsahti käkättämään, kun heilutin sormea toruvasti, kun poika kertoi, että joku lapsista oli syönyt tarhassa lunta. Hyi hyi! ja repsahdus :) Se taisi olla Tuomaksen mielestä erityisen hauskaa. Tuomas tykkää siitä, kun kysellään miten päivä meni ja mitä siellä tarhassa touhuttiin. Hyvin Tuomas osaa kertoa, että käytiin retkellä ja laskettiin pulkalla.. ja että Tuomas heitti lunta toisen pojan päälle. Hyi hyi! sanoin ja heilutin etusormea. Käkätystä taas. Tuomaksen röörit on siitä kummalliset, että poijalle tulee 99 % varmuudella hikka, kun oikein kovasti naurattaa. Joten hyvähän se on sitten yrittää saada hikkaavaa poikaa nukahtamaan ;)
Että näin. Tuomas ei ole viime aikoina saanut mitään kovin pahoja raivareita, kaikki on mennyt ihan ihmeen hyvin. Aamuisin poika herää meidän aamutoimien ääniin ihan itsekseen ja hyvillä mielin lähdetään tarhaan. Iltoja tietty varjostaa vähän se, että pitäisi olla enemmän aikaa tehdä ja olla yhdessä, mutta monesti aika menee syömisiin, kauppareissuihin ja kotiaskareisiin.
Ei kai tässä ihmeempää. Pari päivää vielä ja sitten on viikonloppu. Josko sitten ehdittäisiin ulkoilemaan ja vaikkapa pulkkailemaan! :) Minun isäni, eli Tuomaksen pappa, täyttää perjantaina kokonaiset 60-v., joten synttäreitä pääsemme viikonloppuna juhlimaan.
Perjantaista alkaakin sitten töissä armottomat zembalot, kun työkaverini lähtee reiluksi kahdeksi viikoksi kaukoidän lämpöön. Puuh. On se niin väärin. Ihan kuin sitä kiirettä ei olisi silloinkin, kun meitä on kaksi pyörittämässä niitä hommia. No, se on sen ajan murhe. Kyllä minä pärjään. Tiedän sen. Kiirettä vaan tulee riittämään, ei sen kummempaa.
Heipsunkeikun ja törmätään taas! :)
21.1.2007 sunnuntai (klo 22:00)
Iltaa :) Näin se on taas viikonloppu pulkassa. Luntakin tuli ja talvi tuntuu taas.
Tässä viikonloppuna puuhasteltiin vaan kaikkea pientä kotona. Vähän kotiaskareita ja leikkiä. Eilen Tuomas ei hyytynyt laisinkaan päiväunille (syystä että?), mutta tänään koisattiin ihan makoisasti keskellä kirkkainta päivää.
Oikeastaan ei ole mitään ihmeempää tilitettävää. Välillä tulee aina sellaisia tarmonpuuskia, että pitäisi tehdä kaikkea nyt ja heti, suunnitella tulevaisuutta ja saada aikaan sitä ja tätä ja ehtiä vaikka mitä. Muuttaa elämää paremmaksi ja parantaa kaikkea kaikenkaikkiaan. Joten tällaisten fiilisten kanssa painiskelin taas tänään vähän. Villeimmät ja radikaalisimmat ideat hautautuu yleensä romukoppaan tai tallaantuu meidän miesten jalkoihin, ehkä onneksi niin ;) Taitaa tämä arki olla niin tylsää, että sitä pitää hieman jatkaa ja terästää omilla kuvioilla :D
17.1.2007 keskiviikko (klo 21:00)
Tuomas meni tänään tarhaan. Hyvin oli päivä mennyt. Vähän piti kyllä protestoida kotiin lähtiessä ja kotonakin. Hieman väsynyt poika. Mutta kuumetta ei ole enää ollut.
Yksi tarharyhmän tädeistä on nyt vatsataudissa ja muutoin taitaa olla edelleen kaksi vatsatautitapausta. Toinen sairastuneista lapsista, reilut yksi vee, oli ollut viisi päivää Jorvissa tiputuksessa ja seurattavana. Huh! Muistan kyllä, kun Tuomas sairasti ekan vatsatautinsa. Lääkärissä ja seurannassahan mekin käytiin, kun mikään ei moneen päivään pysynyt sisällä ja poika nuupahti aika huolestuttavasti. Mutta selvittiin jotenkin. Kamalia nämä pienten lasten vatsataudit!
Nyt sitä taas sitten odotellaan kylmä hiki otsalla että koska ja kun, jos ja kun tauti tulee meille. Ugh.
Jokseenkin alkaa jurppia. En ole vielä parantunut edellisestäkään räkätaudista ja jotenkin ihmeen kaupalla olen tänään ollut taas ihan tukossa, niistänyt ja niiskuttanut. Ja väsynyt kuin mikä. Silmiä on särkenyt aamusta asti. Ei olisi oikeasti jaksanut mitään. Töissäkin piti ottaa itseään niskasta kiinni ja skarpata ihan tosissaan. Pitihän sitä säheltää silti vähän. Ei vaan ajatus jaksanut pysyä mukana.
Istuin kyllä eilen illalla koneella taas duunihommien parissa pari tuntia, mutta selvisin suht ihmisten ajoissa nukkumaan. Olen nukkunut kyllä ihan liian vähän, joten ehkä se tässä vaan kostautuu nyt. Mutta mistä helvetistä tätä räkää riittää?!? Käviköhän tässä kuten Tuomaksellekin? Uusi räkätauti tai jatkoa edelliselle? *marmatusta*
Ostin uuden käsilaukun. Kun elämä on tätä yhtä suorittamista, ilman lepohetkiä tukka putkella ja sata lasissa menemistä, niin käsilaukunkin osto tapahtuu suurin piirtein siten, että katson pikaisesti mikä laukku näyttää eniten siedettävältä (pakko saada, kun vanha hajoaa käsiin ja muualle ei ehdi) ja se on siinä. Tosi laadukasta ostamista. Siinä ei paljon vertailla eikä etsitä "sitä oikeaa".
Tämä elämä on taas niin vaan tätä. Yhtä tekemistä, jolle ei näy loppua.
Kyllä väsyttää. Uskokaa tai älkää, mutta lähden nyt iltatoimien kautta nukkumaan. Ainakin yrittämään... :) Palataan rasiaan! :)
Ps. Oletteko kuulleet Antti Kleemolan "Auta mua" -biisiä? Onpa sydäntäriipaisevat sanat!
14.01.2007 sunnuntai (klo 22:30)
En oikein uskalla huokaista helpotuksesta. Tuomaksen kuume on pysynyt VAAN kuumeena. Paskataudilta olemme toistaiseksi säästyneet. Mutta siellähän ne pöpöt tarhassa odottelee innolla... ;)
Huomenna Tuomas menee mummin hoiviin. Kävimme tänään lääkäriasemalla näyttämässä Tuomasta lastenlääkärille. Piti saada ainakin henkinen varmuus, että pojalla ei ole mitään vakavampaa keuhkoissa. Eikä ollut. Keuhkoista ei kuulunut pihinöitä, rohinoita eikä rahinoita. Korvat olivat puhtaat ja kurkkukaan ei ollut erityisen punakka. Diagnoosiksi lääkäri papereihin laittoi akuutti ylähengitystieinfektio. Tuomaksella on ollut pientä yskää ja lievästi tukkoinen nenä, joten edes kunnon räkätaudiksi tätä ei voi kutsua.
Mutta lisää Pamol F:ää lääkäri laittoi reseptille ja sen voiminhan me ollaan jo pari yötä nukuttukin joten kuten. Viime yönä puoli neljän aikaan kuumetta oli 39,5 astetta ja pilleriä laittelin taas lusikalle, jotta poika ei kiehnäisi itseään unisena ja kuumeisena henkihieveriin.
Aika outo kuume. En tiedä johtuuko se hengitystieinfektiosta vai mistä. Oikeaa vatsatautia se ei ainakaan ole. Vaikkakin poika on rupsutellut ja työstänyt aivan hirmuisen hajuisia pommeja ;)
No niin, eiköhän tämä asia tullut selväksi. Harmittaa, ettei yhtään päästy Tuomaksen kanssa ulos lumeen telmimään. Nyt kun viimeinkin tuli lunta! Ei että minä siitä välitän yhtään, mutta Tuomas on haikeana katsellut ulos ikkunasta. Sanoin vaan, että ensin pitää tulla terveeksi, sitten mennään hakemaan kelkka ja pulkka varastosta. Ollaan kyllä surutyönä rakennettu monta duplolinnaa ja -tallia ja Tuomas on sitten terapiaksi rikkonut jokaikisen, jotta äiti voi rakentaa uuden ;)
12.1.2007 perjantai (klo 21:45)
Ihanaa! viikonloppu! Tuomaksen kanssa hurrattiin kädet ojossa yläkerrassa - kanikirjan mallin mukaisesti. Tosiasiassa tästä viikonlopusta taitaa olla ihanuus ja hurraamisen aiheet aika vähissä. Saan henkisesti valmistautua pitkään yöhön. Istuskeltiin kalakeiton särpimisen jälkeen telkkarin edessä uutisia katselemassa ja kiinnitin tarkemmin huomiota väsyneen oloiseen poikaan. Minun käteni olivat jäässä kuin sei pakkasessa, joten pyysin Valtoa kokeilemaan Tuomaksen otsaa. Kuumetta.
Ja antakaas kun kerron sen ilouutisen. Tuomaksen tarharyhmässä on nyt kaksi sairastunut vatsatautiin. Ei tarvitse olla mikään einstein arvatakseen, että kuume taitaa olla alkusoittoa.
Vatsatautitieto on masentanut minua jo muutaman päivän. Kuulin siitä itse asiassa Valtolta, kun tulin kampaajalta. Olihan se odotettavissa, mutta... Nyt parin päivän kuluessa olen joutunut tilanteeseen nöyrtymään ja sanoin työkaverillekin, että tähtään asian ylipääsemisessä viikonloppuun. Mitäs menin sanomaan.. Taisi tilaus mennä perille?
Edes se, että olen töissä päässyt autuaaseen onnen tilaan, jossa olen päässyt tilanteen herraksi (ainakin toistaiseksi) ja voittanut kaiken kiireen ja hössötyksen, ei saanut minua hurraamaan viikonlopun kunniaksi. Pirun vatsatauti! Eikä siinä kaikki, että Tuomas 99,9 % todennäköisyydellä saa vatsapöpön, me tietysti käydään läpi se kaikki. Toivottavasti ei yhtä aikaa. Sekin on näet koettu ja nähty ja sanonpa vaan, että ei ollut kivaa. Ei sitten yhtään kivaa. Yksi kamalimpia hetkiä elämässäni.
Nyt sanon öitä (toivon että se olisi hyvä), lähden nukkumaan edes sen vähän mikä suodaan. Palataan taas!
9.1.2007 tiistai (klo 21:15)
Olinpa tietysti kirjannut edellisen raapustuksen vuodeksi menneen vuoden.
Jokohan tajuaisin siirtyä eteenpäin?
Olen kieltämättä ollut hieman päivistä sekaisin, mutta josko nyt sentään oppisin kirjoittamaan vuoden oikein! ;)
Pomokin kysyi huolestuneena astmastani ja tiedusteli, onko astman kanssa ollut rankkaa ja olenko ollut sen johdosta enemmän uupunut. Kaunis kiitos huolenpidosta, mutta tuskinpa tämä väsymys astmasta johtuu. Ei astmaa joka päiväisessä elämässä pahemmin huomaa. Lukuun ottamatta lääkkeiden ottoa. Niin paitsi nyt räkätaudin aikaan olen joutunut käyttämään avaavaa lääkettä taas enemmän kuin koskaan...
Olenkohan ollut töissä jotenkin erityisen väsyneen ja hajamielisen oloinen? Ehkä. Tai sitten olen ollut kuin mylvivä biisoni taistelutantereella. En tiedä. Työtaakka ja mieletön tekemisen tahti imee enimmät mehut ja saa varmaan puhumaan sellaistakin mitä kaikkea ei kannattaisi sanoa. Sain kuitenkin eilen ja tänään kuin ihmeen kaupalla pahimman rysän purettua ja täten paineita pienennettyä, mutta kyllä sitä tekemistä silti riittää. Ja aina tulee lisää...
Olin kyllä eilen illallakin kieltämättä ihan rättipoikki. Ja kahdentoista aikaan, kun viimein pääsin nukkumaan, alkoi tietty yskittää siihen malliin, että uni ei ollut tullut vielä yhdeltäkään. Sitten heräsin pari kertaa ja kuudelta ylös. Jippiih! Kiva kiva. Ihmekös tuo kun väsyttää.
No mutta se väsymyksestä. Tyhmä ei edes mene aikaisemmin nukkumaan. Tyhmä lukee vielä sängyssä kirjaakin ;) Mutta miten ne sanoo...? Lukeminen kannattaa aina! ;)
Olen ollut ihan hyvillä fiiliksillä, mutta tietty tämä olotila ei ole ollut mitä parhain. Räkätauti jyllää minussa edelleen. Tuomas ja Valto ovat suht terveen oloisia, mutta nyt vasta minun nenukkini alkaa herätä tajuihinsa räkävirran jälkeen ja nokka pysyy auki suurimman osan päivästä. Astmalääkettä on kieltämättä kulunut useampi annos, kun henki on vaan rohissut ja korissut.
Mitään ihmeempää kerrottavaa ei ole. Viikonloppuna tehtiin ei mitään. Oltiin ja oltiin.
Mutta huomenna menen kampaajalle! Kunnon tukka piristää taas vähän, kun ei tarvitse aamulla sukia tyvikasvua epätoivoisena ;)
Tilasin äsken netin kautta uuden verokortin. Se oli helppoa ja kätevää! Kerrankin hyviä uudistuksia! Tällaisissa asioissa netti on tosi hyvä!
On muuten ollut tosi ihmeellinen "talvi". Rakastan tätä :) Tuomaksen kuravaatteet ovat kovassa käytössä ja halaan niitä ihastuttavan märällä hiekalla päällystettyjä suoja-asuja lähes joka päivä - mutta ei se mitään! Olen jo jopa sopeutunut jatkuvaan kuravaatteiden lutraamiseen - kunhan vaan saan pitää lämpimän sään!
Harmi tietty, että lapset eivät pääse nauttimaan talvitemmellyksistä.. mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä talveksi muuttuu vielä ennen kesää.
Nyt taidan mennä lastaamaan kippoon aimo annoksen jätskiä ja nautiskella sen hetken päästä, kun jätski on sopivasti sulanut. Sitten lupaan mennä nukkumaan. Nähdään taas! :)
3.1.2007 keskiviikko (klo 21:45)
Oikean käden peukalossa ja etusormessa on taas haavat ja vasemman käden peukalossa todella kipeä haava. Auts. En viitsisi tästä inhottavasta vaivasta mennä lääkärille. Rasvaa vaan, sitä se sanoisi kuitenkin. Ja minä kun olen huono noilla rasvoilla löträämään. Mutta pakko tälle on tehdä jotain. Netissä joku hehkutti Natusanin jotain öljyä. Hmm. Ja hanskat käteen ettei joka paikka ole tahmeana. Hmm. Mutta kun inhoan niitä hanskojakin!
Ei auta. Pakko on rasvata tänä iltana. Olen taas ihan yhtä laastaria kohta koko mimmi.
Ei meille kuulu mitään uutta. Tuomas on palannut joululoman jälkeen hyvillä mielin tarhaan. Valto ja minä olemme edelleen täynnä räkää ja turisemme täällä kilpaa.
Minä olen kironnut työt taas helvetin porteille. Väkersin murheenkryynin parissa monta tuntia töissä. Manasin ja noiduin. Voiko olla enemmän perseestä? Yritin keskittyä ja pakertaa, mutta valmista ei tullut. Siinä ravasi ukkoa vaatimassa sitä ja tätä. Loppupeleissä en ehdi tekemään mitään, koska koko ajan tehovirralla tulee uutta "pientä", jolla on kiire ja siinä ohessa pitäisi hoitaa tämä, tuo ja vielä sata muuta juttua. Joten fiasko matkasi auton takapenkillä kotiin. Silmät sikkuralla tihrustin kannettavan ruutua yli kahteentoista.
Hieman lohdutti, että homma tuli pistettä vaille valmiiksi, mutta miksi en tuntenut itseäni voittajaksi. Jokin mättää. Duunimäärä on kerrassaan älytön. Ei tätä jaksa. Yhtälö ei toimi. En ehdi. Ja kohta en jaksa yhtään enempää. Olen istunut iltoja toimistolla näpräämässä hikipäässä pinoja pienemmäksi ja muut illat teen läppärillä sen mitä voin kotona pojan mentyä nukkumaan. Pitäisi varmaan keskustella pomon kanssa. Ei tämä voi jatkua näin.
Hoh. En jaksa. Käyn maksamassa yhden laskun ja sitten menen vetämään peiton korviin. Räkätaudin vuoksi en ole saanut nukuttua sitäkään vähää mikä olisi ollut mahdollista. Öitä!
1.1.2007 maanantai (klo 21:00)
Hyvää uutta vuotta 2007 kaikille!
Jostain syystä istuin tässä hyvän tovin kädet näppiksellä, mutta kykenemättömänä kirjoittaa mitään. Sanat eivät kulkeneet päästä käsiin. Syynä saattaa olla se, että viime yönä räjähti rakettien lisäksi myös pari aivokoppaa täyteen räkää. Tuomaksellahan nousi heti joulupyhinä kuume ja yskää poika on potenut siitä lähtien. Torstaina minun keuhkoputkeeni kasvoi piikit, olinkohan syönyt jouluruokien sijaan erehdyksessä pari kaktusta? Kuumettakin oli. Pelkäsin oikeasti, että tästä tulisi keuhkokuume numero kolme.
Tuomaksen kuume helpotti perjantaina, joten kävimme Valton vanhempien luona Forssassa päiväkäynnillä. Sen kummemmin ei ole paljon ovesta ulos astuttu, kun ollaan oltu koko poppoo enemmän ja vähemmän tautisia. Ihana joululoma! Lauantaina minun keuhkoputkeni oli jo vähän rauhoittunut ja olo tuntui paremmalta. Olin ottanut ylimääräistä astmalääkettä, joten ehkä se auttoi. Saatoin jo toivoa, että tästä selvitään vielä. Uuden vuoden aattona Valtosta alkoi tuntua nuhaiselta ja uuden vuoden yönä räkätauti sitten puhkesi täyteen kukoistukseensa meillä molemmilla.
Meidän vuoden vaihde on siis ollut kaikkea muuta kuin hohdokas. Toivottavasti teillä on ollut mukavampaa! :)
Me istuimme kaikki kolme telkkarin ääressä ja katselimme BBC Foodilta Ready, Steady, Cook! eli Suomessakin nähtyä Kokkisotaa :D Hah. Aikas laadukasta uuden vuoden viettoa! ;) Tuomas ei sisällä pelännyt raketteja, mutta ulos tai edes ikkunan ääreen poitsu ei uskaltaunut. Kun pahimmat paukut oli ohi, vein pojan nukkumaan. Kundi veti peiton korville ja nukkui hyvin. Minä jatkoin hyvän kirjan merkeissä vielä pari tuntia.
Jos tässä joululomassa on jotain positiivista ollut, niin se, että olemme saaneet nukkua suht hyvin. Viime yö meni rään kanssa taistellessa, mutta muuten (lukuun ottamatta Tuomaksen yhtä tukkoista yötä) olemme nukkuneet hyvin ja pitkään. Ihanaa! :) Kunpa aina viikonloppuisinkin nukkuisimme kymmeneen :)
Nyt vaan pärskityttää ja niiskututtaa. Ahdistaa huominen töihin meno. Pomo sanoi ennen joululomia, että toinen päivä sitten hoidetaan se yksi juttu. Joo. Kiva. Kun se yksi juttu on vaan - Loiskujen loisku se olisi Puuha-Peten kielellä - mutta aikuisten kielellä voisi sanoa, että koko homma kusee ja minulla menee päivä sen selvittämiseen. Duuniasiat on painanut mieltä pitkin joululomaa ja todella ärsyttää, että sama paskamainen kiirehelvetti jatkuu edelleen.
Ihan kaikista suurinta intoa ja tarmoa täynnä tässä ei uuden vuoden haasteisiin pusketa, mutta olen kyllä miettinyt mitä tältä vuodelta odotan, mitä toivon ja yritän. En ole tehnyt varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta lupaan yrittää olla parempi ihminen, parempi äiti ja parempi vaimo. Lupaan yrittää pitää vähemmän tiukkaa pipoa.
Joopa joo. Loppufiaskona on kuitenkin entistäkin itsetietoisempi ja mielipiteistään kiinni pitävä hullu ämmä, joka heiluttaa kiukkuisemmin kaulinta ;)
Mutta eipäs teloiteta ennen aikojaan - tai siis teilata. Saddamille kävi joulun alla kuitenkin köpelösti. Siinä ei rukoukset enää auttaneet. Sai tuomionsa mukaisesti. Maailmalla on varmasti monta mieltä siitä, mikä olisi ollut oikea tuomio. En kommentoi siihen sen enempää kuin että minun mielestäni pääsi liian helpolla.
Liityin tänään mainoksen uhrina kirjakerhoon. Suuren suomalaiseen kirjakerhoon. Olin kyllä jo ajatellut liittyä aikaisemminkin, kun homma kiinnostaa, mutta nyt sitten pistin ensitilaukseni vetämään. Tänä vuonna onkin siis hyvä sivistää itseään kirjojen merkeissä. Lisäksi pitäisi pystyä järjestämään aikaa itsensä kunnossa pitämiselle. Kävelysauvat on turhaan pölyttymässä varastossa. Keväisemmällä säällä on sitten fillarin vuoro. Uudesta harrastuksesta voisi ehkä haaveilla, mutta en tiedä, kun duuni ja perhe-elämä lohkaisevat suurimman osan aikaresurssista. Omasta kunnostani ja hyvinvoinnistani yritän kuitenkin kaiken ohessa pitää paremmin huolta.
Mukavaa alkanutta vuotta siiis kaikille vielä kerran ja tavataan täällä taas!
