Vuosi 2008 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesägalleria] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu] [marraskuu]

 

20.1.2008 sunnuntai (klo 21:15)

Sunnuntai-ilta. Kaikki on ihan jees. Tuomas nukahti onneksi ilman pidempiä vetkutteluja. Viikonloppu meni ihan hissun kissun. Perjantai-iltana käytiin Jumbossa ruokakaupassa ja hoitamassa muutama muu asia. Minä hain Suomalaisesta netin kautta tekemäni ale-tilauksen ja sain täten erään kirjan, jota jo kauan olen etsinyt. Kunhan nyt vaan saisi alta pois tuon kirjan, joka nyt ensin pitäisi saattaa päätökseen.

Valto, meidän tekninen "webmaster", tuolta huikkasi, että muistanhan sitten, että sivut saattavat olla hetken aikaa katkolla. Valto on vaihtanut meidän palveluntarjoajaa ja prosessi on vielä siirtymävaiheessa. Joten älkäät ihmetelkö, jos katoamme kartalta vähäksi aikaa...

Eipä tässä muuta. Nyt ei ajatus juokse, joten mitä sitä väkisin vääntämään. Palataan taas :)

 

16.1.2008 keskiviikko (klo 21:30)

Tuomaksella taisi olla rankka päivä, kun unituhina täytti pojan huoneen yllättävän nopeasti. Uskon sen, sillä Tuomaksen hoitotäti lähti Kanarialle ja Tuomas oli ensimmäistä päivää tänään varahoitopaikassa. Vaikka aamu oli varmasti kova ja totinen paikka Tuomakselle, päivä oli hoitotädin mukaan sujunut oikein mukavasti, sillä Tuomaksella oli ollut saman ikäisiä kavereita seurana. Kiva juttu. Tekee varmasti hyvää Tuomaksellekin saada ikäistään seuraa enemmänkin. Pialla kun on "vaan" Pauliina - hyvä sekin tietty, mutta varahoidossa oli ollut samanikäisiä poikia ja se on varmasti ollut kiva se.

Työkaverinikin lähti reissuun, kauas. Ja palaa vasta helmikuun ensimmäisenä päivänä. Toisaalta on kiva, saa olla ihan omassa rauhassa ja täysin omassa rauhassa painaa hommia - ainakin suurimman osan ajasta. Toistaiseksi sujuu ihan hyvin, tunnetusti kun omissakin työtehtävissä on tekemistä enemmän kuin riittäävästi. Kumman vähän toisen poissaolo oikeastaan vaikuttaakaan? Siihen on varmasti monia syitä, jotkut vähemmän tärkeät asiat varmasti vaan odottavat vuoroaan, toisaalta saman arjen täytyy pelata joka päivä huolimatta siitä montako meitä on paikalla.

Väsyttää. Tuomaksen "nukuttaminen" on rankkaa, etenkin kun viime viikkoina on ollut kyseenalaista kuka nukuttaa ja ketä. Minä olen varmasti ensimmäisenä vetänyt sikeitä omassa sängyssäni. Minulle kyllä uni maittaa.

Eipä tässä ihmeempiä. Ei olla tehty mitään erikoista, mitään ei ole tapahtunut. Viikonloppukin otettiin ihan iisisti. Sunnuntaina jopa harvainaista kyllä hieman haukottelimme keskellä päivää, että mitäs nyt :)

 

9.1.2008 keskiviikko (klo 22:00)

Iltaa. Näinä päivinä on harvinaista, että ehdin illalla koneen ääreen. Tuomaksen nukkumaan meno on ollut (ja oli jo joululomalla) yhtä sirkusta.

Eipä tässä kyllä mitään ihmeempää raportoitavaakaan ole. Maa on muuttunut valkoiseksi. Itse en ole talvi-ihmisiä ollenkaan, mutta kun tänään hain Tuomaksen hoidosta ja katselin pojan ja Pauliinan iloista mäen laskua liukurin kanssa, niin tuli siinä onnellinen olo lasten puolesta. Pia-tädin pihalle oli kolattu pihan lumista pieni mäen nyppylä ja lapset liukuivat siitä innoissaan jalat ojossa pihan toiselle laidalle.

Se mikä tässä talvisessa säässä sapettaa, on se, että ratin takana istuu hämmästyttävän paljon idiootteja. Maanantaina, ensimmäisenä "talvipäivänä" olin ehtinyt kotoa puolen kilometrin päähän, kun tapahtui ensimmäinen todellinen läheltä piti tilanne. Nuori tyttö seisoi suojatien edessä odottelemassa, katsoin taustapeiliin ja pysähdyin, sillä takaa ei ollut heti tulossa ketään. Tyttö lähti ylittämään suojatietä. Seuraavana tajuan kuskin puoleisessa sivupeilissä takavasemmalla ihan sladissa tulevan vauhdikkaan auton, sen väistävän, tulevan rinnalle - ehdin ottaa autoa penkkaan päin sen verran, että kyseinen idiootti onnistuu pujahtamaan minun ja suojatietä ylittävän tytön välistä. Tyttö ei varmaankaan ehtinyt montaa askelta liikaa ottaa, ettei olisi saanut lentokyytiä.

Anteeksi jalankulkijat! En anna teille enää tietä - paitsi jos en satu olemaan ypöyksin tyhjällä tiellä. Sama päivä, matkalla töistä kotiin. Siinä Vantaanlaakson tiellä on neljän kympin rajoitus ja se on niin hiton vaikea näille idiooteille. Perässä tuli yksi puskuriin huohottaja. Jono tökkäsi jälleen suojatien eteen. Vilkaisin huolestuneena taakse ja kurvasin autoa ojan suuntaan. Idiootti tuli ja liukui jäisellä tiellä, mutta ei osunut, kun tajusin mennä syrjään. Kun tämä urpo kääntyi Ylästöön päin, oli perässä toinen puruaivo.

Tänään oli osuva yleisönosastokirjoitus Hesarissa. Talvi mukamas yllättää autoilijat aina. Eivät ne kolarit talvisesta säästä johdu, vaan liian suurista tilannenopeuksista ja liian pienistä turvaväleistä. Miten on mahdollista että näitä urpoja riittää joka tielle ja niin paljon? Itsekin ajan monesti suht reipasta nopeutta, pidän huolen kuitenkin, että nopeus pysyy siinä rajoituksen lähituntumassa. Arvostan kuitenkin toisia autoilijoita (toisia ihmishenkiä) ja säästä huolimatta annan heille (sekä itselleni) turvavälin. Oli sitten kiire tai vitutti tai muuten vaan kiukuttaa, niin turvavälistä ei keskustella. Kaiken kukkuraksi jos keli on paska, niin nopeudenkin pitää olla sen mukainen. Tässä meiltä lähtevältä Lahelan kautta Kehä III:lle menevällä pikkutiellä riittää näitä räyhäturpia, jotka pienimmällä mahdollisella suoralla sutaisevat ohi - ja ovat kaikesta huolimatta Kehä III:lle tultaessa ihan siinä edessä. Ei mitään hyötyä - on vaan niin kiire. Oikeasti, mikä näitä ihmisiä vaivaa? Ottavatko he opikseen vasta sitten, kun pelti kolisee ja sairaalassa yritetään pelastaa sitä mitä on jäljellä ihmisestä?

Turhaanpa minä tässä paasaan. Tuskinpa nuo urpot osaavat tajuta edes kyseenalaistaa omaa ajamistaan. Nykypäivänä yksi harvoista aidoista iloista on huomata silloin tällöin, että on vielä noitakin, jotka eivät aina ajattele vain "minä, minä, minä - minä ensin - minä vain - minulla on kiire - haista paska, pois alta". Epäitsekkyys ja toisten huomioiminen ovat ihailtavia luonteenpiirteitä. Muutenkin kuin auton ratissa :)

Mitä muuta, enpäs tiedä. Valto tuli hetki sitten koulutuspäivien päätteeksi järjestetystä saunaillasta. Vietimme koti-iltaa Tuomaksen kanssa kahdestaan. Pelasimme pleikkaria ja otimme ihan iisisti. Ihan mukavaa. Etenkin kun poika suosiolla nukahti ilman parin tunnin väsytystaistelua.

 

 

3.1.2008 torstai (klo 22:00)

Heipä hei ja tervetuloa päiväkirjan pariin myös tänäkin vuonna :) Joulun pyhät ovat takana päin ja edessä tammikuinen - ainakin tänään todella hyytävältä tuntunut tammikuinen - arki. Olen vilukissa ja kaipaan lämpöä. Hyrr. Tämä talvi on toistaiseksi ollut kaikkea muuta kuin talvinen, mutta arvaan, että se muuttuu kohta - sillä sekä työkaverini että Tuomaksen hoitotäti ovat kohta lähdössä matkalle ja yleensä se on aina niin, että kun joku matkustaa kauas pois lämmön ytimeen tammikuun puolessa välissä, niin me täällä Suomessa yritetään ensin selvitä vuosituhannen lumimyräkästä ja sen jälkeen kahlata metrin kinoksessa pipo lumen pintaa hipoen.

Meidän vuosi vaihtui hyvin rauhallisesti. Lähdimme seitsemän jälkeen ulos ja köpöttelimme kolmisteen läheisen koulun kentälle. Valto paukutteli muutamat raketit ja me Tuomaksen kanssa ihailimme. Aikamme poksetta pällisteltyämme hipsimme sateesta märkinä kotiin. Teimme popcornia ja pelailimme. Puolen yön maissa katselimme Mr Beania ja puoli yhdeltä komensin Tuomaksenkin nukkumaan. Minä olisin ollut valmis petiin jo yhdeltätoista ;)

Tuomas on palannut hoitoon hyvillä mielin. Onpahan taas seuraa ja touhua. Tuomaksen hoitotäti perheineen on tosiaan viidestoista päivä lähdössä reilun viikon matkalle, joten siinä vaiheessa Tuomas joutuu (se on todellakin joutumista, luulen minä) varahoitopaikkaan. Tuomas oli siellä kerran marraskuussa jos muistatte, ja se oli pikkumiehelle totinen paikka. Varahoitopaikka on mukava ja kodin omainen sekin, mutta ainahan uusi hoitopaikka on uusi hoitopaikka uusine kavereineen ja täteineen.

Kaiken lisäksi työkaveri lähtee samaan aikaan Kuubaan pariksi viikoksi. Tulen olemaan siis liemessä töissä ja kotirintamallakin tuulee, kun Tuomas menee varahoitoon. Siitä tulee varmasti lystiä ;)

Niin ja vatsatautiakin on ollut liikkeellä. Että sepäs vasta oli mukava kuulla! ;)

Töissä on toistaiseksi kaikki ok. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että pahimmasta vuoden vaihteen ruuhkasta on selvitty. Hyvä niin, sillä aloin ennen joulua olla jo aika finaalissa. Nyt aion yrittää ottaa rennommin. Yritän rauhoittaa kotiajankin siten, että ei aina tarvitse olla touhuamassa jotakin vaan ehtisi vähän miettiä ja ottaa iisisti.

Onnellista tätä vuotta kaikille!
toivottaa Johanna, Valto ja Tuomas

 

 

[takaisin ihan alkuun]