Vuosi 2008 [tammikuu] [helmikuu] [maaliskuu] [huhtikuu] [toukokuu] [kesägalleria] [elokuu] [syyskuu] [lokakuu]

 

31.5.2008 lauantaitai (klo 23:00)

Heipsankeikun. Kesäkuu on tunnin päässä. Viimeinkin on kesä :)

Menneellä viikolla ei ole tapahtunut mitään mainittavaa. Paitsi että painoin tiistaina ja perjantaina pitkää iltaa töissä. Projektit jyräävät täysillä, se näkyy ja tuntuu työmäärissä. Pinna on ollut tiukalla duunissa. Omien tehtävieni lisäksi olen autellut meidän työharjoittelijoita pääsemään jyvälle hommista. Oven suussa tuntuu piipahtavan joku vähän väliä kysymässä jotain. Yritä siinä sitten keskittyä. Kaiken keskellä urakkatarjoukset on tehtävä ja jätettävä minuuttiaikataululla, joten kyttään kelloa yrittäen muistaa missä mennään.

Niin ja kävin tiistaina työterveystarkastuksessa. Edellisen kerran olen käynyt, kun tulin taloon ja se oli vuonna 2002. Viiden vuoden välein tarkastuksissa pitäisi käydä. Kaikki labratulokset olivat yllättäen hyviä. Verenpainehan minulla on yleensä ollut koholla, mutta nyt tulos oli ihan hyvä. Samoin mietiskelin onkohan kolesteroli koholla, mutta sen arvo oli parempi kuin osasin odottaa, jopa huomattavasti parempi kuin silloin kuusi vuotta sitten. Hemoglobiini oli kiikun kaakun riittävä, joten enemmän rautaa pitäisi jollain keinolla saada tähän mimmiin. Mutta muutoin kaikki ok.

Työasioista tulee mieleen se, että oma isäni oli perjantaina viimeistä päivää töissä. Tästä eteenpäin hän viettää oloneuvoksen päiviä. On se hienoa, että täyden työuran tehneenä saa jäädä terveenä eläkkeelle. Se on varmasti ansaittua :)

Mitäs muuta... Tuomaksen kanssa meinaa mennä välillä hermot. Pikkumies on toisinaan tosi jästipää, joka tiukasti tietää mitä tahtoo ja sanoo sen kovalla äänellä ja voimakkaasti - hällä väliä oliko jollakulla muulla sanottavaa juuri silloin, siihen asiaan tai mihinkään. Joskus asiat saadaan keskustelemalla ihan hyvin selviksi ja kaikki menee jees. Se on niin päivästä kiinni.

Nyt Tuomasta riivaa taas itikkayliherkkyys. Sekin vielä. Itikoita on ja ne ovat isoja ja himmokkaita. Sanon poikaa paukapääksi, sillä pojalla on kummassakin poskessa ja otsassa useampi itikanpurema ja puremat ovat ihan kunnon paukamia. Viime yö ja menneellä viikollakin yksi yö meni plörinäksi paukamien takia, nähtävästikin ne kutisevat tuhottomasti ja nukkuminen on tukalaa. Nyt olen yrittänyt putsata ne ensin desinfiointiaineella ja sitten pistänyt vähän hydrocortisonia. Mietimme selviämmekö tästä pienellä "siedätyskuurilla" vai joudummeko taasen turvautumaan antihistamiinin hakemiseen. En tiedä. Se selviää varmasti lähiaikoina.

Olen pohtinut tätä asiaa tovin ja olen tullut siihen tulokseen, että tästä hetkestä alkaen pistän päiväkirjan kesälomalle. Viime aikoina kirjoittaminen on ollut nihkeää - kuin velvollisuus ja tuntuu etten ehdi, joten suon itselleni hetken aikaa kerätä jälleen uusia sanoja arkkuun ja palata innokkaana kynän varteen lomien jälkeen. Rakkaat lukijat, haluamme kiittää ja toivottaa teille oikein hyvää kesää! Päiväkirja palaa kesälaitumilta elokuussa. Nähdään!

 

 

 

22.5.2008 torstai (klo 22:30)

Iltaa. Pyydän anteeksi, etten ole ehtinyt kirjoittamaan. Illat yksinkertaisesti kiitävät sata lasissa ohi. Siinä vauhdissa tehdään se mitä kyetään ja ehditään. Tai jaksetaan.

Yksi probleema on ollut se, että poika ei saa iltaisin unta ennen puoli kymmentä tai kymmentä. Yritämme kuitenkin olla iltatoimet tehneenä siinä puoli ysin aikaan. Pojan nukahtamista odotellessa minä luen kirjaa ja/tai sammun itsekin sänkyyn - josta puoli yhdeltätoista herättyäni lähden turhautuneena suihkuun. Sen jälkeen en enää konetta jaksa avata.

Ensi alkuun ei muistu mieleen näiden parin viikon ajalta mitään kertomisen arvoista, mutta ehkä sen voisi mainita, että oltiin viime viikonloppuna sukujuhlissa Hattulassa, Hämeenlinnan kupeessa. 95% ihmisitä oli tuntemattomia, mutta mikäs siinä muiden muassa ollessa. Ruokaa ja juomaa riitti. Tuomas ei tietenkään malttanut paikallaan istua, parhaiten poika viihtyikin ulkona tutkimassa maita ja kontuja. Kun väkijoukosta löytyi leikkikaveriksi viisi vuotias Oskari, ei kotiin enää olisi malttanut lähteä.

Vuorotellen kävimme päivystämässä poikien leikkejä. Ilta oli jokseenkin kylmä ja tuulinen, joten juhlatamineissa pihalla kytistäminen ei ollut mitään herkkua. Hyrr. Automatkallakin tuntui, että kylmyys kyti luissa ja ytimissä. Kotiin tultuamme pistimme saunan päälle ja lämmittelin ensi hätään parilla kupillisella teetä.

Kamerani taitaa hajota, sillä kuvien ylälaitaan tule purppurainen juova. Uuden ostoa olen suunnitellut, mutta en ole vielä päättänyt mikä malli olisi mieluinen. Olen tykästynyt minuutin tai parin videopätkien ottamiseen, joten se mahdollisuus täytyy uudessakin kamerassa olla. Lisäksi kameran täytyy olla käsilaukkukokoa.

Mitäs muuta... olen ahminut itselleni kasapäin luettavaa. Innoissani kokeilin netin kautta kirjaston kirjojen varaamista ja jossain määrin mopo karkasi käsistä. Sain monta Mary Clark Higginssin kirjaa, jotka tietenkin ovat loistavia. Lisäksi kiinnostaa lukea lasten psykiatri Jari Sinkkosen ja "terapeutti" Tommy Hellstenin tekstejä, joten näiden herrojen kirjoja on myös useampi odottamassa yöpöydän alahyllyssä.

Viime viikolla piipahdin yhtenä iltana kirjastokäynnin jälkeen kangaskaupassa ja löysin muutaman alekankaan, joista aion yrittää kursia kokoon jotain hameen näköistä. Ei puutu kuin se aika... Itse ompelemiseen kuluu varmaan vähiten aikaa. Ajattelin ottaa mallia eräästä lempihameestani ja väsätä kaavat sen avulla. Kunhan olen pari hametta harjoitellut, voin yrittää tehdä "oikean" hameen, johon kangaskin on jo odottamassa.

Puuh. Kello on jo taas puoli yksitoista. Tänään Tuomas nukahti ennen puoli kymmentä, mutta silti liian myöhään. Eilen illalla käytiin kolmen vartin pyöräajelulla. Minä siinä taisin saada enemmän kyytiä, kun hölkkäsin pojan perässä kengillä, jotka eivät sopineet kuntoiluun ollenkaan. Ajattelin, että nyt kyllä poika simahtaa saman tien - niin varmaan. Turha luulo. Minä simahdin kyllä ;)

Sormet syyhyää päästä polkemaan. Ja tuulettumaan. Polkeminen ja vauhdin huuma. Täällä Tuusulassa onkin paljon uusia kulmia tutkittavana.

Maininnasta "Tuusula" tulee mieleen asia, jota olen tässä muutamana päivänä pohtinut. Jostain syystä, tämä paikka tuntuu enemmän kodilta, kuin mitä vanhat kodit Ylästössä ja Viikissä tuntuivat. Viikissä asuimme kerrostalossa, ymmärrän että tiivis kerrostaloalue ei ollut minua varten. Ylästö sen sijaan oli rauhallinen taajama ja paritalo toi jo omaa rauhaa, mutta pahvitalot ja uuden karhea pihaympäristö liian innokkaine naapureineen eivät minulta pisteitä saaneet. Jotenkin täällä hevonkuusen takana, missä hädin tuskin koskaan ennen olin käynyt, tunnen olevani kotona. Täällä on sopivassa suhteessa vanhaa ja uutta, runsaasti luontoa ja vehreät pihat - tunnen tulleeni kotiin. Ja se tuntuu hyvältä. Se, että aamulla autolle kävellessäni haistan lehmänpaskan läheisiltä pelloilta, ei haittaa minua pätkääkään :)

Huomenna vietämme iltapäivän duuniporukan kanssa Tuusulanjärvellä kirkkovenesoutuskabojen merkeissä, jonka jälkeen jatkamme iltaa Gustavelundin tiloissa. Meidät naiset värvättiin lähtölaukauksen ampujiksi ja maalilipun heiluttajiksi. Ihan kiva vaihteeksi ottaa rennosti. Vaikkakin töissä on jälleen ollut hullut päivät ja töitä kyllä riittäisi viikonlopuksikin.

Nyt hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua!

 

 

11.5.2008 sunnuntai (klo 21:30)

Hellou. Onpahan taas sunnuntai. Mennyt viikko oli jotenkin surkea, kaikki oli enemmän ja vähemmän rempallaan. Valtolla iski tiistaina outo alavatsakipu vasemmalla puolella. Kipu oli vaivannut jo päivän, mutta äityi iltaa kohti niin kovaksi, että vietimme illan Hyrylän terveyskeskuksen päivystyksessä. Epäilimme tietysti umpisuolta ja ties mitä kiviä, mutta selvää syytä kivulle ei kaikista testeistä huolimatta löytynyt. Valto sai kipua lievittävän piikin persauksiin ja pillerireseptin sekä kehotuksen tulla uudestaan, mikäli olotila ei helpotu.

Keskiviikkoiltana Valto tuskaili vielä kivun kanssa, joten hän päätti lähteä vielä päivystykseen. Siellä oli eri lääkäri, joka teetätti samat testit, mutta ei osannut muutakaan kuin passittaa miehen kotiin ja kehotti seuraamaan tilannetta. Umpisuolesta eikä kivistä ei kuulemma ollut kysymys, joten tässä vaiheessa ei voitu tehdä enempää.

Työkaverini, joka ei ikinä sairasta, oli sairaana koko viikon. Lannistumattomana hän kuitenkin yritti käydä töissä, yski keukonsa pihalle ja näytti kaikkea muuta kuin terveeltä. Työkaveri lähti sitten kuitenkin iltapäivällä aikaisemmin lepäämään, vaikka järkevintä olisi ollut pysyä kotona ja parannella. Perjantaina hän myönsi, ettei taida tästä selvitä ilman lääkekuuria, joten varasi lääkäriajan.

Itselläni oli koko viikon sellainen tunne, että päässä on sellainen kymmenen senttiä halkaisijaltaan oleva räkäklimppi, joka tekisi mieli niistää paperille, mutta kun ei se perhana tule vaan jumittaa siellä jossain poskionteloissa. Kurkku oli karheana ja toissa aamuna tuntui jo siltä, että ääntä ei tule enää laisinkaan. Illalla yskitti. Mutta nyt olo on taas melkein kuin normaali. En edes yritä selittää tätä.

Tuleeko teille perjantaisin sellainen "ihanaa - viikonloppu!" -tunne? Mulla tulee monesti. Tulen monesti hyvällä tuulelle myös siitä, kun saan aurinkoisessa säässä ajella kotiin ja miettiä, että nyt vietetään mukava ilta ja rentoudutaan ja sitä rataa. Sitten kun olen hakenut pojan niin kupla puhkeaa. Jostain syystä tuntuu siltä, että lapsi ei ikinä voi olla hyvällä tuulella silloin kun itse on. Poikaa kiukuttaa, väsyttää ja mikään ei ole hyvin. Niinpä niin, eikä mikään mennyt hyvin viime perjantai-iltanakaan....

Kävin Hyrylän apteekissa ennen ruokakauppaan menoa. Tuomas sai slaagin, kun en tuonut apteekista hänelle mitään. Eikö ole tyhmä juttu? Mutta pojalla naksahti päässä ja se siitä. Yritin selittää, että apteekista saa vaan lääkkeitä ja että ei Tuomas varmaan niitä olisi halunnutkaan. Mutta kun jotain olisi pitänyt saada. Piste. Mikä huuto ja kiukku. Kundi raivosi takapenkillä matkan kauppaan. Voi luoja. Miksi lapset on niin irrationaalisia?!???!?! Yritin puhua siinä ruokakaupan parkkipaikalla pojalle järkeä, mutta järkipuhe ei toimi, ei toimi lahjonta, ei huumori, ei mikään. Olin aika lähellä käännyttää meidät takaisin kotiin, jotta lähtisin yksin tekemään ruokaostokset. Laiskuttani ajattelin, että paskan marjat, koko konkkaronkka nyt vaan kauppaan, josko se pojan kiukku siinä laantuisi.

Niin, paskan marjat. Voitte vaan kuvitella laantuiko. Ei varmaan. Että hyvää viikonloppua vaan ;) Mulla ei oikesti riitä pinna kovin pitkälle ja viimeisiä pinnamillejä vietiin, kun Valto sitten leipäosastolla sai poikaan vähän uutta puhtia. Vielä vähän matkaa mentiin suu mutrussa ärrin murrin, mutta loppuosa meni jo paremmin.

Mä en oikeasti käsitä lapsia. Kun tuommoiseen kiukkuun ja suuttumukseen ei auta mikään, kaikki yrittäminen on turhaa. Se huuto kestää ja kestää ja se alkaa vituttamaan (ainakin mua) ihan helkutisti, mutta mitään sille ei voi. Ja kaupassa ollessa se hävettää. Mä ymmärrän, että saattaa väsyttää ja viikko painaa jo takana, mutta tartteeko sitä stressiä purkaa huutamalla ja kiukkuamalla??!?! Ärsyttävintä tässä on se, kun itse oli ja haluaisi olla hyvällä tuulella, mutta jälkikasvu ei voi tajuta, että nyt pitäisi olla iloinen ja onnellinen, kun on viikonloppu ;) Yleensäkin kun itse on hyvällä tuulella, niin jompi kumpi - tai huonommassa tapauksessa kummatkin meidän miehet on kuin perseeseen ammuttuja.

No se siitä. Tuomas on muutenkin ollut taas niin äitin perään, että tekisi jo mieli lähteä karkuun ja jättää miehet selviämään kahdestaan. Oon ollut vähän pinna kireällä, kun ei tunnu olevan yhtään omaa rauhaa ja vapautta. Aika menee pyörittäessä näitä normaaleja kuvioita ja minä olen se viimeinen, joka saa/voi tehdä sitä mitä haluaa.

Eilen oltiin Forssassa Valton vanhempien luona. Se oli ihan kiva reissu. Tuomas tykkäsi kovasti kissoista.

Hyvää äitienpäivää! Tänään leivoin äitienpäiväkakun. Laittelin siinä kakun jähtyessä pyykkejä narulle, Tuomas oli takapihalla. Hetken päästä sieltä pusikon laidasta kurkisteli pari naapurin poikaa. Vähän aikaa ne tuossa pihalla pörräsivät ja sitten ne tulivatkin jo sisälle katsomaan Tuomaksen leluja. Pojat olivat kummatkin viisivuotiaita. Olisi ihan kiva, jos Tuomas saisi kavereita tästä pihapiiristä. Ei poikaa uskalla vielä kauas yksikseen päästää, mutta tuohon hiekkalaatikolle asti kyllä, siinä niitä lapsia pyörii.

Käytiin mummin ja papan luona, vein tekemäni kakun sinne. Oltiin ulkona ja nautittiin ihanasta ilmasta. Kun tultiin kotiin, menimme vielä hetkeksi takapihalle. Istutin äitienpäivälahjaksi saamani runkoruusun isoon ruukkuun ja laitoin siihen vielä reunuksille muutamia kukansiemeniä itämään. Upotin pihan kukkapenkkiin myös muutamia auringonkukansiemeniä itämään. Ulkona puuhastelu on rentouttavaa ja nautin todella auringosta sekä lämmöstä.

Että tämmöttiä. On jotenkin kärsimätön olo. Oma hetken rauha on kuitenkin liian lyhyt. Ilta on jo kääntymässä myöhäiseksi ja uusi viikko alkamassa.

Valto on viemässä Jukalle ja Ninalle Tuomaksen vanhaa pinnasänkyä ja vaunuja. Eivätpähän enää loju turhaan meidän nurkissa pölyyntymässä.

Toivotan mukavaa viikkoa kaikille. Nähdään taas! :)

Ps. Hih. Löysin Tuomakselle jotain kivaa YouTubesta. Tuomaksella on yksi Barbapapa -kirja, jota on luettu ahkerasti. Tulipa mieleeni etsiä löytyisikö Barbapapoista videonpätkää netistä ja kyllä löytyy! :) On ihan kiva, että näitä ikivanhoja "suosikkeja" on vielä olemassa.

 

 

4.5.2008 sunnuntai (klo 21:45)

Heipä hei ja hyvää iltaa. Lyhykäinen loma on lusittu ja toukokuu on startannut yhtälailla vauhdikkaasti.

Vietimme aktiivisisen ja ulkoilupainotteisen loman. Neljä päivää vietimme mökillä ja kotiin palasimme vapun "viettoon". Ilmat hellivät tällä kertaa lomailijoita, joten ulkosalla touhusimme niitä näitä. Meidän perheen miehiä kiinnosti tietysti kovasti papan uusi mönkijä, mutta minä sen sijaan nautiskelin pihatöistä.

Kotona sama tahti jatkui. Hankimme takapihalle minikasvihuoneen. Siellä nököttää nyt ruukku jos toinenkin, sisällään mm. basilikan, oreganon ja sitruunamelissan kuin myös perinteisempien tillin, tomaatin ja persiljan siemeniä. Odotukset eivät ole huikeita, mutta ihan lystikästä yrittää kasvattaa jotain "maan antimia" itse. Lisäksi kävimme läheisellä puutarhalla. Takapihaa koristavat nyt myös pelargoniat, muurinkellot, sammalleimut sekä mansikka-amppeli. Lisäksi ruukuissa itää tuoksuherneen ja silkkikukan siemeniä.

Etupihan vuorenkilvet on poistettu, ne saivat uuden kodin mummin ja papan autotallin vierustalta. Nyt pitäisi istuttaa etupihalle nurtsi, valita uudet laatat ja saada ne paikoilleen jne.

Ilmat olivat ihania. Sain auringossa puuhastelusta paljon hyvää mieltä ja tuntui se koko kropassakin, joten pihalla väkertely tuntuu hoitavan sekä sielua että ruumista :)

Vapun jälkeisen perjantain olimme töissä. Tuomas oli mummin ja papan luona. Nyt viikonloppuna olemme olleet kaupoilla ja puuhastelleet tässä kotona. Ei mitään ihmeempää.

 

 

[takaisin ihan alkuun]