Kodistamme tuli hämärä vauvaunen valtakunta.
Kaihtimet laitettiin kiinni, puhuttiin kuiskimalla ja hymyiltiin väsymyksen keskellä. Vauva oli tullut taloon. Koti oli suloisesti rempallaan. Tiskikonetta ei enää ehtinyt tyhjentämään, sänky jäi petaamatta. Uusavuttomuus kotitöiden suhteen iski. Aamun kajo vaihtui iltahämärään huomaamatta. Pieni vauva sai kaksi aikuista ihmistä pauloihinsa täysin. Elämää pyöritti meidän oma vauva, karvakorva, ruttunaama. Tissiä siellä, tissiä täällä. Pulautusta, höpöttelyä ja pienten sormien ihmettelyä.

Kevät vaihtui kesään. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin olohuoneessa soi Radio City ja auringon annetaan paistaa sisään. Ja siitä pienestä nyytistä, jonka toimme kotiin, on kasvanut hurmaava pikkumies - ja nyt me pyöritämme vauvan elämää - parhaamme mukaan.

 

Tämä "päiväkirja" seuraa Tuomas Aapo Viskarin ja vanhempien elämää kuvin ja sanoin. Äippä päivittää aina, kun vauvalta ja kotitöiltänsä ehtii :)

 

Päiväkirjamerkinnät on jaettu kuukausittain. Kunkin kuukauden perässä on se kuukausissa mitattu ikä, jonka Tuomas täyttää ko. kuukauden 26. päivä. Päiväkirjamerkintöjen yhteydessä ikä on ilmoitettu viikkoina.

kesäkuu 2004 (3 kk)     heinäkuu 2004 (4 kk)     elokuu 2004 (5 kk)     syyskuu 2004 (6 kk)
lokakuu 2004 (7kk)     marraskuu 2004 (8kk)    joulukuu 2004 (9kk) 

tammikuu 2005 (10 kk)     helmikuu 2005 (11 kk)     maaliskuu 2005 (12 kk)

 

Viimeisin päivitys alhaalla ~ mene sivun loppuun tästä
 

 

2.8.2004 maanantai / 18 viikkoa + 3 päivää

Kesälomat on pidetty ja arki palaa taloon taas. Tuomas heräsi aamulla klo 4:14. Huoh! Maidon jälkeen laitoin sänkyyn ja poika oli selkeästi uninen, mutta veuhtoa piti niin mahdottomasti. Painoin käsiä hellästi peittoa vasten, jotta poitsu rauhoittuisi. Siihen Tuomas sitten hyytyikin. Valton kello herätti sitten jo taas kuudelta. Krooh! Ja poika heräsi 7:17. Valton loman aikaan nukkumaan meno livahti aina reippaasti yli puolen yön ja poika herätti taas sitten miten milloinkin. Aikaisin herätys taisi olla puoli viideltä, sitten välillä herättiin kuudeltä tai seitsemän pintaan, kerran jopa vasta kahdeksan maissa. Maidon jälkeen Tuomas joko hyytyi omaan punkkaan tai sitten kannoin sen alakertaan vaunuihin nukkumaan. Sinne nukahtaa tutin kanssa, mutta nukkuu vaihtelevasti pätkiä. Eipä tuo sohvalla nukkuminen ole äiskälle mitään herkkua. Nyt taas kun Valton työt alkoivat taas, nukkumaan pitää mennä aikaisemmin, lähempänä puoltayötä sekin kuitenkin, ja herätys on jo kuudelta. Krooh!

Olen aika lailla menettänyt toivoni kunnon yöunien suhteen. En tosin enää stressaa niistä niin kuin joskus, sillä tuntuu siltä, että vaikka kuinka toivoo ja yrittää, niin poika herää miten tykkää. Olen korkeintaan apaattinen asian suhteen, hanskat tiskissä. Pojan yöunen määrän ei tunnu vaikuttavan soseiden syönti, ei oikein vellikään, ei päikkäreiden nukkuminen tai niiden välistä jäänti; en löydä mitään syytä tai yhteyttä mikä olisi avain parempiin yöuniin. Ehkä sellaista ei tässä vaiheessa vielä olekaan?

Monet ovat kysyneet milloin meille tulee PikkuKakkonen. Olen vastannut, että sitten kun näistä "traumoista" on selvitty ja kun joskus saan nukkua kunnon yöunet. Minulle ei jäänyt mitenkään erityisen positiivisia muistoja raskausajalta (etenkään loppuraskaudesta) ja synnytyksestä. Pojan hoito on ollut rankempaa kuin etukäteen olin osannut aavistaa. Kaikki on toki ollut sen arvoista, mutta mehut tämä "työ" imee aika hyvin. Haluaisin kyllä jossain vaiheessa ehkä toisen lapsen, mutta vielä (pitkältä tuntuvaan aikaan) sitä ei edes harkita. Tuomas on meidän päiviemme ilo nyt.

Systeri kysyi myös muutama päivä sitten mitä toivoisin syntymäpäivälahjaksi. Arvatkaa mitä ekana tuli mieleen? Yöunta! Sitähän ei vaan kukaan toinen voi lahjoittaa. Harmi.

Tuomaksen neuvola oli viime viikon keskiviikkona. Pari piikkiä tuli pyllyyn, pienet itkun tuherrukset ja sitten oltiin taas okei. En edelleenkään huomannut kummempia oireita rokotuksista. Pientä kitinää oli illalla, mutta taisi olla vaan väsymystä. Painoa on 8080 g ja pituutta 66 cm. "Pitkähkö, hyvin kasvava ja kehittyvä poika", sanoi täti. Pituuden kasvun huomaa kyllä; vaatteet jäävät pieneksi siihen malliin, että hirvittää.

Viime viikolla tapahtui myös se, mitä olemme jo pitkään odottaneet :) Tuomas osaa nyt kääntyä kyljelleen ja siitä edelleen massulleen. Käsi jää vielä vähän alle, joten se pitää avittaa parempaan asentoon.

Tuomaksella on selkeästi kehitysvaihe menossa. Luulisin, että seuraavaksi löytyvät varpaat, sillä jalkoja nostellaan kohti kattoa ja nenänpäätä niin hurjaan malliin. Käsillä kurotellaan omia jalkoja ja varpaiden suuntaan. Sitterissäkin sätkitään kaikillä neljällä raajalla mahdottomasti. Käsiähän Tuomas on ihmetellyt jo jonkin aikaa. Puuhamatolla leluja katsellaan tarkasti ja jonkin verran niihin tartutaan jo tarkoituksella. Käsien suuhun tunkeminen on myös aivan mieletöntä. Monet sanovat, että hampaat ne tekevät tuloaan. Kuolan erityskin on mahtavaa. Vaatteet ja froteiset ruoka/kuolalaput ovat litimärkiä alta aikayksikön.

Ja vielä yksi Tuomaksen uusi piirre: möykkääminen. Välillä metelöinti on sitä luokkaa, että korvatulppia kaivataan. Omaksi ilokseen poika taitaa hihkua, kiljua ja mouruta - ja kovaa! Meidän paritalon toiseen asuntoon on tulossa uudet asukkaat, kun edelliset muuttivat pois. (Ei meidän syytä ;)) Tervetuloa vaan uudet naapurit! ;) Yleensä me ollaan oltu ne hiljaiset naapurit, mutta ei taideta olla enää ;) Kaupassakin Tuomas saattaa välillä alkaa hihkumaan. Tekisi mieli kadota hyllyväleihin tai piiloutua kahvipakettilavan taakse. Ei se meidän poika ole joka mölyää :D

En tiedä olisiko tässä jokin käännöskohta nyt menossa. Välillä tuntuu, että päikkäreiden tarve on vähentynyt ja päikkäreille nukahtaminenkin on sitä taivaan potkimista vaan - toisinaan tuntuu taas siltä, että poika on pakko laittaa unille, kun on niin uninen, mutta taistelee unta vastaan vaan. Kehitys tuntuu jotenkin tulvineen pojan sekä päivä- että yöuniin, sen verran levotonta on ollut. Mutta noista yöunista olenkin jo paasannut tarpeeksi ;) Huoh, ehkä se tästä :)

Niinpä niin, aamu yhdeksältä aloitin tämän kirjoittamisen. Kello on nyt 14:20. Tuomas kitisee vaan muttei suostunut nukkumaan. Monta tuntia piti seurustella ja ihmetellä. Kuumakin täällä on. Aurinko porottaa tuolle toiselle puolelle niin lämpimästi. Nyt hyytyi unille sentään. Menee ihan harjoitteluksi tämä päivä näköjään...

No jatketaanpas asiasta ja sen vierestä... Viime lauantainakin tapahtui jotain ainutkertaista. Menimme ystäväpariskunnan häihin ja Tuomas jäi mummille ja vaarille hoitoon. Hiukan hirvitti tuo, sillä Tuomas on alkanut vierastamaan ja ei oltu mummia ja vaaria nyt viikkoon nähty mökiltä lähdettyämme. Kaikesta huolimatta veimme Tuomaksen ennen kirkkoa hoitoon ja kirkon jälkeen oli sopivasti sen verran luppoaikaa, että ehdimme käydä piipahtamassa poitsua vilkaisemassa. Syötin pojalle soseen ja maidon, jonka jälkeen lähdimmekin sitten jatkamaan hääjuhlaa vielä muutamaksi tunniksi. Yllätyin, kuinka hyvin kaikki meni. Todellakin! Poika oli nukkunut hyvin päiväunet ja syönut maidon mummin sylissä. Ei itkenyt ollenkaan, ollut kuin hymypoika konsanaan :)

Eiköhän sitä tässä taas yhdeksi kerraksi. Enköhän nyt ehdi taas päivittelemään vähän tiuhemmin... mikäli poika niin sallii ;)

Tässä muutama foto: [Tuomas 4 kk] [Tuomas] [Tuomas] [Hii-op!] [Kyljellään]

 

3.8.2004 tiistai / 18 viikkoa + 4 päivää

Tänään Tuomas heräsi samaan aikaan meidän kanssa :) Kerrankin putkeen nukutut unet.

Eilen Tuomas nousi sitterissä istumaan kahteen otteseen. Heilui siinä ja näytti siltä, että pikkuherra tupsahtaa vielä nenälleen. Mahdoton touhottaminen on kyllä näiden päivien meininki. Valto mainitsi eilen lukeneensa netistä, että tuon ikäiset vauvat voivat jo tylsyyttäänkin alkaa marisemaan. Sitähän se pojan narina voi kai päivisin välillä ollakin? Vanhat lelut kyllästyttää, uusi virikkeitä pitäisi olla, mutta itse ei vielä minnekään pääse...

Tässä taas meidän touhottajasta pari kuvaa [keimailija] [Tahtoo varpaat!]

Nyt lähden askartelemaan synttärikorttia...

 

5.8.2004 torstai / 18 viikkoa + 6 päivää

Eilinen päivä meni hikipäässä puuhastellessa. Huh. Siivouspäivä siis. Aloitin suosiolla imuroimaan, kun sain Tuomaksen päikkäreille. Poika heräsi kuitenkin jo kohtsillään, eikä saanut enää unen päästä kiinni. Hiukan huokaisin, että jaa-a, tässäkö tämä siivous taas oli. Laitoin poitsun sitteriin ja jatkoin imurointia. Ei ollut moksiskaan tällä kertaa. Tuomas tutustui kuvakirjallisuuteen sillä aikaa, kun imuroin alakerran ja yläkertaan poika tuli köllöttelemään vielä meidän sänkyyn. Sitten tuli kuitenkin se uni, joten vein pojan takaisin nukkumaan. Hienoa! Sain vielä luututtua kaikki lattiatkin :) Ja puhumattakaan kaikesta muusta pikku puuhasta mitä ehdin tekemään...

Eilen aamulla Tuomas heräsi puoli kuudelta ja jatkoi sitten uniaan omassa sängyssä vielä yhdeksään asti :) Tänään heräsi Valton toisen herätyskellon soittoon kuuden maissa ja jatkoi unia taas lähes yhdeksään asti, vaunuissa tosin tällä kertaa. Itse olen nyt kumpanakin aamuna mennyt vielä sänkyyn köllöttelemään joksikin aikaa. Olen tosin sellainen ihminen, että uni ei kyllä tule ihan helpolla, kun on jo herännyt. Juon Valton kanssa aamukahvin ja tuleehan sitä muutenkin ihmeteltyä. Mutta ei se mitään, oli tuo köllöttelykin ihan mukavaa. Nykyään sitä ei tule liikoja sängyssä maattua, joten kyllä sitä aamulla mielellään jonkin aikaa vaan huviksen makoilee, kun mahdollisuus on :) On se oma sänky sen verran mukava ja pehmeä :) Tosin kyllä se unikin sieltä aikanaan tulisi, mutta sitten alkaakin jo poika heräilemään ;)

Tänään kävi päivällä kylässä kuluneen kesän tuore rouva ja 10-kuukautinen tyttölapsi. Kyllä sitä vauvahöpötystä taas piisasi :) On se mukava, kun saa välillä ihan oikeaa juttuseuraa! Tuomaskin sai tuliaisiksi kolme bodya :) Oioi, kyllä ne tulikin tarpeeseen :) Tuomas ihmetteli sitterissä ja Cecilia-tyttö vipelsi mennä pitkin kämppää. Kylläpä se jo osaa! Vaikea kuvitella, että Tuomaksestakin tulee joskus tuollainen konttaava ja viipottava "tuholainen" ;) Nyt innolla odotamme ja sitten kauhulla katselemme ;)

Huomenna aamusella lähdetään mökille, joten tänään täytyy pakkailla kamat valmiiksi. Mökille tulee lauantaina myös Valton vanhemmat, joten molemmat mummit ja vaarit ovat sitten paikalla :) Ja kummitäti myös! Tuomakselle on nyt ostettu matkasänky, joten ei tarvitse enää vaunuissa nukkua.

 

10.8.2004 tiistai / 19 viikkoa + 4 päivää

Elämä alkaa voittaa taas :) Mökkiviikonlopusta tarttui mukaan inhottava vatsapöpö, joka alkaa vasta nyt hellittämään. Sunnuntai ja maanantai vaan yökötti, oksetti, kuvotti ja mahassa vaan velloi. Syödä ei pystynyt, kaikki etoi - eikä se varmaan sisällä olisi pysynytkään. Ja mikä hiki! Mökillä oli niin helteiset ilmat, että mökkikin oli kuin sauna. Vesi oli kyllä ihanan lämmintä :) Kyllä kiitin ilmastoitua autoa, kun kotimatkalle lähdettiin. Lahden jälkeen tosin alkoi oksettaa niin kamalasti, että meinasin sisustaa takapenkin uuteen uskoon. Piti vaan yrittää ajatella jotain muuta ja lepäillä. Poitsu onneksi torkkui melkein koko matkan, joten ei tarvinnut sitä seurata sen kummemmin. Sunnuntaina ja maanantaina oli kuumettakin jonkin verran, mutta nyt ei enää tunnu olevan :)

Perjantai ja lauantai sujuivat mökillä oikein hyvin. Lauantaiaamuna mökille tulivat myös Valton vanhemmat, joten siinäpä sitä oli Tuomakselle viihdyttäjiä. Sitten sunnuntaina alkoi tuo paha olo. Aluksi se tuntui siltä kuin olisi edellisenä iltana tyhjentänyt yhden boolimaljan, punaviinipullon ja napannut vielä pari tequilaa päälle - tai sitten raskauspahoinvoinnilta. Mutta kumpaakaan noista se ei voinut olla ;)

Eilen Tuomaksen hoitaminenkin tuntui niin rankalta, että aina hetken perästä piti istahtaa lepäämään. Hikolin ihan älyttömästi ja koko ajan oli jano. Olin vain poitsun kanssa ja kun poika nukkui, lepäsin minäkin punkassa. Pari koneellista pyykkiä pesin, kun sitä tuntuu aina vaan kertyvän ja kertyvän, jos sitä ei heti pyykkää pois. Tänään otetaan ihan iisisti. Pikkuhommia vaan touhuillaan. Digikuvia ajattelin valikoida kehitettäväksi :)

 

11.8.2004 keskiviikko / 19 viikkoa + 5 päivää

Voi jestas sentään. Edellisenä yönä Tuomas havahtui varttia yli kolme. Sängyssään poika taivasteli ilman peittoa kyljellään. Laitoin peiton päälle ja ajattelin, ettei taideta tästä ilman maitoa selvitä. Menin vessaan ja kun tulin takaisin, oli poika unessa. Huokaus :) Heräsi sitten vähän yli viisi vaatimaan sitä maitoa. Hyytyi kuitenkin sen jälkeen vielä unille.

Tänään Tuomas heräsi vähän yli neljä. Krooh! Maidolla poika hiljeni, mutta se nukahtaminen oli samanlaista kuin illallakin. Potkitaan, nostellaan jalkoja, pyöritellään päätä puolelta toiselle... Onneksi uni oli voimakkaampi voima :) Parikymmentä minuuttia kuitenkin ihmettelin sitä "nukahtamista". No, pääasia on kai, että poika nukahtaa sänkyynsä :) Itse en saanut heti unta, kun päätä särki niin hervottomasti. Ja puoli seitsemältä nousin taas aamukahville. On tämä nukkuminen taas ollut sellaista, että alkaa hissi hyytymään yläkertaan mentäessä ;)

Ja äsken päikkäreille meno oli taistelun takana. Vaunuissa potkitaan samaan malliin kuin sängyssäkin, nostellaan jalkoja, hiplataan nilkkoja ja pällistellään vaan ylöspäin - ja poika on uninen kuin mikä, mutta ei suostu nukahtamaan. Ihmeellisiä otuksia nämä vauvat, sanon minä ;) Vaunut kun ovat pahasti jäämässä pieneksi Tuomakselle, niin olen ajatellut, että syyskuun alusta alkaen poika saa alkaa nukkumaan päikkärinsä omassa sängyssä. Tuo vaunushow alkaa sitä paitsi olemaan vähän turhauttavaa. Jos ei nukahda omaan sänkyyn, saa sitten olla nukkumatta. Jossain vaiheessa se unitila käy varmaan liian rankaksi. Onneksi tuo yöunille nukahtaminen on tähän asti sujunut suht ongelmitta. Saas nähdä miten sitten käy, kun taitoja tulee lisää... Jos jollakulla on hyviä neuvoja näihin uniasioihin, niin be my guest, kuuntelen korvat höröllä.

Onnellisia ovat ne äidit, joiden pienokaiset nukkuvat hyvin yönsä...

Ei etten olisi onnellinen, toki :) "Nauttikaa! Nauttikaan kun vauva on pieni!" monet toitottavat. Tästä keskusteltiin Valton äidinkin kanssa mökilläkin. Nautinhan minä. Nautin, kun Tuomas nauraa, hymyilee, tapittaa silmillään tyytyväisenä, juttelee, höpöttää itsekseen, syö soseensa nätisti, kellii sylkyssä ja ihmettelee... Hieman vaikea on vaan löytää sitä nautintoa näistä vähäunisista öistä ;) En ole niin masokisti :D Jos pyrkisin nukkumaan kaiken sen ajan minkä Tuomaskin nukkuu, eihän minulla olisi omaa elämää ollenkaan. Se on kuitenkin jotain, mistä en halua luopua. Hetki omaa aikaa, aikaa rentoutua :) Sitä jos jotain kaipaa aina välistä.

Tuomaksen yksi lempiasento sylissä on sellainen, jossa ollaan naamat vastakkain ja poitsun kädet ovat olkapäillä. Käsillä voi kätevästi läpsiä äiskää naamalle, raapia ja vaikka nappasta silmälasin sangasta kiinni ja yrittää heittää ne lattialle - kuten eilen melkein kävi ;) Samalla ympäristöä voi pällistellä helposti. Silmät ovat lautasen kokoiset ja niistä loistaa aito ilo. Entistä hanakammin poitsu myös tarttuu ja pitää kiinni paidankauluksesta, hihasta ja hiuksista! Usemman kuin kerran olen irrottanut pojan kädestä tukon hiuksia.

 

16.8.2004 maanantai / 20 viikkoa + 3 päivää

Onpa taas ollut hässäkkää. Kesä on tosiaankin hiipumaan päin. Tuomas taisi hiukan vilustua, sillä nenä oli kovin tukossa viime viikon lopun. Voi rassukkaa! Nenä rohisi tosi ilkeän kuuloisesti ja poika oli niin väsynyt, kun ei nukkuminenkaan tuntunut onnistuvan. Ostettiin aluksi apteekista sellaista Nasolinia, jota saa antaa yhden tipan kuuden tunnin välein yli kolme kuukautta vanhoille vauvoille. Ei se tainnut auttaa mitään. Seuraavaksi ostettiin perinteisiä keittosuolatippoja ja niitä vielä äskenkin laitoin pojan nenään. Ne näyttäisivät tepsivän paljon paremmin.

Kun rohina oli pahimmillaan, poika heräsi kahtena yönä kolme tai neljä kertaa yössä. Ekan kerran siinä yhden tai kahden maissa, sitten kolmelta, viideltä ja kuuden seitsemän maissa alkoi aamu. Oli yöllä herätessään ihan pihalla, nostin syliin ja hyssyttelin. Taisi vaan nenä olla tukossa ja tuo pystyyn nostaminen hieman helpotti. Kohta sitä pystyi jo jatkamaan unia. Huh, kyllä se aikamoiselta tuntui. Itse en saanut paljon mitään nukuttua ja kyllä tuo pätkittäinen nukkuminen rasitti poikaakin. Aikas lailla narinaa ja kitinää mahtui päivään. Kuumetta ei mitattu, mutta ei Tuomas kuumeiselta tuntunut. Ehkä olisi pitänyt mitata kuitenkin... Itse pelkäsin, että entäs jos taustalla onkin vaikka korvatulehdus, mutta taidettiin selvitä vaan tukkoisella nenällä.

Ainakin nyt Tuomas vaikuttaa jo paljon paremmalta. Kahtena yönä on nukkunut heräämättä viiteen asti, sitten otetaan maito ja jatketaan unia vielä seitsemään tai kahdeksaan asti. On poika jo onneksi huomattavasti pirteämpi :)

Tässä taasen muutamia kuvia: [Tuomas näyttää keskisormea] [Itse Tuomas tämän teki!] [Kisu on kiva kaveri] [Mihin nyt mennään?]

Ja tässä kuvassa huomatkaa uudet hienot taidot ;) Jalkaterä on "oikeaoppisesti" pujotettu helistinrenkaan läpi ja toisella kädelle pidetään varpaista kiinni :) [puuhamatolla touhuamassa]

 

18.8.2004 keskiviikko / 20 viikkoa + 5 päivää

Huh huh, taas on siivottu. Tuomas ihmetteli kiltisti sitterissä koko ajan. Yläkertaan toin poitsun sitten omaan sänkyynsä makoilemaan. Nyt Tuomas on päikkäreillä ja minä ajattelin hetken huilia tässä koneella ja jatkaa askareita hetken päästä.

Tuomas nousi puuhamatolla masullaan ollessaan jo hiukan käsiensä varaan :) Ooh. Ei tosin kauaa jaksanut itseään niin kannatella, mutta yritystä löytyy :) Tuomasta ei paljoa voi enää matolle yksin oleilemaan laittaa, sillä selällään kundi viihtyy enää vain harvoin, joten alle kahdessa sekunnissa poitsu on masullaan, kun matolle vaan laitetaan. Enää käsi ei käännöksessä jää aina alle, vaan käännös onnistuu jo ihan ketterästi :) Mutta kyllä Tuomasta jossain vaiheessa alkaa sitten hermostuttamaan, kun taitaa poika tuumata, että matossa on tervaa, kun ei eteenpäin vielä pääse ;)

Viime yönä Tuomas nukkui yli seitsemän tuntia, mutta havahtui kolme kertaa. En oikein ymmärrä noita heräilyjä. Ensimmäinen havahtuminen tuli reilu puoli tuntia sen jälkeen, kun me olimme itse ruvenneet nukkumaan. Poika herää itkemään (tuntuu olevan unessa kuitenkin), ja sammuu saman tien, kun pääsee syliin. Hyssyttelen minuutin verran, laitan sänkyyn ja jatkamme unia. Mitä tämä on? Toivottavasti vaan joku "vaihe", kuten Valtokin sanoi. Toinen herääminen oli kahdelta ja kolmas vähän ennen viittä. Luulin jo, että poitsu haluaa jo maitoa, mutta mitä vielä, hyytyi taas hetken päästä, kun syliin pääsi. Huoh. Onneksi nuo yölliset havahtumiset on aika nopeasti hoidettu ja pääsen jatkamaan unia.

Tuomas tykkää kovasti lehtien lukemisesta :) Jokunen päivä sitten luin aamupalalla Tieteen kuvalehteä ja nostin Tuomaksen syliin, kun poikaa alkoi kyllästyttämään puuhamatolla olo. Tulipa jokunen ruttu lehteen! ;) On se niin lystiä. Eilen annoin Tuomaksen tuhottavaksi Josefssonsin kuvaston. Kivaa oli ;)

Kahtena edellisenä päivänä Tuomas nukkui muuten samaan aikaan päivästä saman pituiset päiväunet, hulppeat 2,5 tuntia. Ajattelin jo, että nyt se poika vasta kipeä on, kun noin pitkään nukkuu ;)

Illalla mennään synttärikakulle :)

 

19.8.2004 torstai / 20 viikkoa + 6 päivää

Outo juttu :) Tuomas nukkui yhteen putkeen yli seitsemän tunnin yöunet :) Inahdustakaan en kuullut koko yönä. Pitkään aikaan ei poika ole heräämättä seitsemää tuntia nukkunut. Jatka vain samaa rataa kultapieni! Kun vielä itse osaisi nukkua.. en saanut illalla unta ja yöllä heräsin muutamaan otteeseen. Tyhmä minä! Nukkuisit, kun kerrankin saa ;)

Eilenkin Tuomas nukkui aika pitkät päikkärit puolen päivän jälkeen. Katsotaan miten tänään käy. Illalla käytiin mun vanhempien luona synttärikakulla. Yritin saada Tuomasta siellä torkkumaan hetkeksi, mutta eihän siitä mitään tullut. Poika vaan taivastelee vaunuissa ja höpöttelee. Yritä siinä sitten saada toista nukkumaan, kun alkaa vaan itseäkin hymyilyttämään pojan höpinät ja varpaiden hiplailut :D Ennen lähtöä tuli sitten tietty kamala väsy. Tuomas nukahti hetkeksi autoon ja heräsi kun päästiin kotiin. Kotona oltiin taas niin "mua ei muuten väsytä yhtään" ;)

Aamulla, kun Tuomas nukkui lyhyet päikkärit, luin sitä hömppäkirjaa, jonka aloitin muutama viikko sitten. Nyt se luettu ihan justiinsa. Hih, jopa tällä minun lukutahdillani ;) Harmi. Hyvä kirja on kiva pakopaikka, kun kaipaa jotain muuta ajateltavaa. Arvatkaas mikä oli muuten kirjanmerkkini!?!? Tervetuloa synnyttämään Kätilöopiston sairaalaan -esite, jonka sain tutustumiskäynnillä! Buhhahhaa. Kirja oli mukanani, kun luulin joutuvani osastolle, mutta päädyinkin päiväpotilaaksi. Nyt aina ottaessani kirjan esille saatoin hymähtää esitteelle, toisinaan taas sysäsin sen kiiruusti sivuun, jottei tarvitse enää käydä läpi niitä asioita ;) Onneksi minulla on muutama kirja odottamassa lukemista - kirjanmerkin taidan tosin vaihtaa ;)

Mikäköhän siinä on, kun nykyään tykkään niin sateesta? Ehkä siksi, kun ei tarvitse tarpoa rankkasateessa onnettoman sateenvarjon kanssa töihin tai kiiruhtaa muihin menoihin. Postin hakeminen sateenvarjon alla on jotenkin niin rentouttavaa. Tulee hyvä mieli ja tekisi mieli jäädä vaan haistelemaan ja kuuntelemaan sadetta. Tykkään toki auringostakin. Siitä en ole tänä kesänä kyllä liikoja päässyt nauttimaan, kun ei Tuomasta uskalla paljoa aurinkoon vielä viedä. Meidän takapihalla ei ole yhtään varjoisaa paikkaa, joten jos ja kun aurinko paistaa, ei sinne poikaa viitsi paahtumaan viedä. Sellainen iso aurinkovarjo olisi ihan kiva juttu... Ehkä ensi kesänä voisi panostaa tuohon takapihaan vähän enemmän. Nyt ei jotenkin vaan ole ollut "aikaa" ;) Se kaasugrillikin ostettiin ja jopa yhden kerran on siinä makkaraa grillattu. Hih.

 

23.8.2004 maanantai / 21 viikkoa + 3 päivää

Perjantaina vietettiin ihan koti-iltaa. Edes kaupassa ei käyty. Iskä hommaili jotain tässä tietokoneella ja minä "seurustelin" Tuomaksen kanssa alakerrassa. Tosi laatuaikaa juu ;) Pojan kitinää ja marinaa. Nukkuminen ei poikaa kiinnostanut yhtään, vaikka selkeästi väsy oli. Ruoka ei maistunut sekään, vaikka edelliset syötötkin olivat jääneet aika vähälle. Yhdeksältä poitsu hyytyi syliin pullotappelun jälkeen. Oli niin väsy, ettei jaksanut edes syödä. Voi pientä! Ihmeellistä se on tuo vauvan elämä. Päikkäreitä vastaan kinataan niin tarmolla, mutta ilmankaan ei jaksa.

On se kumma, kun tuo ruokailukin menee välistä niin taisteluksi. Sosetta annettaessa käännetään pää pois, ei avata suuta, tapitetaan vaan, tai sitten työnnetään sose kielellä ulos tai aletaan höpöttämään niin, että soseet pärskähtelee ympäriinsä. Maidonkin antaminen on vähän mennyt tahtojen kisaksi. Tuomaksen on kertakaikkiaan pakko saada omat kädet pullon ympäri. Tähän jos myöntyy, niin poika työntääkin pullon vain kaksin käsin pois. Sitä olisi paljon mukavampi vaan ihmetellä, läpsiä ja hiplata kuin juoda sitä maitoa siitä pullosta. Olen aina antanut maidon sylissä, sillä tämä on ollut ymmärtääkseni suositus, mutta nyt olen kyllä muutaman kerran yrittänyt antaa maidonkin sitterissä (mikä ei kyllä sekään oikein toimi). Huoh. Kyllä sitä tulee ajateltua, että ruokaa ei sitten tule, ennen kuin sitä huutamalla vaaditaan. Pakkohan se on pitää kuitenkin huolta, että poika syö. Ei Tuomas sillä lailla enää itke nälkäänsä, marisee vaan. Narinan taas voi monesti sekoittaa väsymykseksi :(

Lauantaina oltiin ystäväpariskunnan luona grillaamassa ja iltaa istumassa. Mukavaa oli! :) Jostain kumman syystä naiset ja vauvat jäivät omilleen ja miehet pakenivat tietokoneen ääreen ;) Noh, mikäs siinä. Saipahan ainakin rauhassa höpötellä :) Tuomas nukkui parit liian lyhyet unet ja oli taas ihan kitinäkalle jonkin aikaa. Taisi hieman vierastuskohtaus yllättää, kun oltiin sosetta syömässä. Ei uponnut enää sose eikä maitokaan. Oli sen verran mekkalaa ja vilskettä. Unikaan ei maistunut. Hyssyn hyssyn vaan sitten. Annoin maitoa parin tunnin päästä, jos se auttaisi. Taisi poika vähän jo nälkäänsäkin valitella, kun niin ahnaasti maidon joi, ilman mitään tappelua. Näytti siltä, että nukahtaa syliin, mutta höpönlöpö. Hyytyi kotimatkalla kuten arvata saattoi ja heräsi tietty, kun turvakaukalon sisään toi. Annoin vellin ja vein pojan unten maille omaan sänkyyn :) Puolen tunnin päästä poitsu heräsi taas itkemään. Röyhtäisy sieltä tuli. Olisiko jäänyt vielä röyhtö sinne kaikertamaan, vaikka syötön jälkeen röyhtäisikin.. Sitten uni maistuikin Tuomakselle 7,5 tuntia :) Ja aamumaidon jälkeen nukkui vielä pari tuntia :) Kahdeksan jälkeen sängystä alkoikin sitten kuulua höpötystä ja hihkuntaa :D

Minä tosin taidan kärsiä jonkinnäköisestä uniongelmasta näiden viiden kuukauden univelan tuloksena. Nukahtaminen on vaikeaa (etenkin öisten heräilyjen jälkeen) ja herään monesti muutaman tunnin unen jälkeen ihan tarpeettomasti. Pistää niin vihaksi tuollainen. Lauantaiaamunakin olin niin huonolla tuulella, että siinä saivat varmaan poitsu ja Valtokin oman osansa, kun äiskää niin sapetti :( Noh, mutta ei näistä uniasioista enää. Tiedän. Valitan niistä liikaa jo muutenkin. Kyllä sitä elämään paljon iloakin mahtuu onneksi :) Kitinäillat ja yöheräämiset on tietty aika ärsyttäviä ja uuvuttavia, mutta useasti sitä löytää itsensä naureskelemasta pojan jutuille ja äheltämisille, nuuhkimasta ja pusuttelemasta pojan poskea ja silittelemästä varpaita. Ja Tuomas hekottelee ja tirskuu. Se tekee synkemmästäkin päivästä sen arvoisen :)

Tässä vielä kuva Tuomaksesta vaunuissa [Mä oon hereillä jo! tulkaa hakemaan!]

 

24.8.2004 tiistai / 21 viikkoa + 4 päivää

Ohhoh :) Jopas jotakin. Tuomas nukkui 22-06 eli kahdeksan tunnin yöunet. Torkkui sitten heräämisen jälkeen vielä hieman, joten maidon annoin vasta seitsemän maissa. Vaikutti maidon jälkeen niin väsyltä, että laitoin vaipan vaihdon jälkeen pojan takaisin koisimaan. Tarjosin vanhasta tottumuksesta tuttia, mutta sitä ei poika halunnutkaan - vaan lupsutti omaa peukaloa tai nyrkkiä ;) Ja hyvin nukkuu! kello on nyt muutaman minuutin yli 11, ooh!

Taisi olla Tuomas vähän väsy, kun eilen päikkäreiden kanssa meni aika heikosti. Nukkui päikkärit ennen puoltapäivää, mutta sen jälkeen torkahti kaksi kertaa vaan lyhyen aikaa. Toisen kerran tosin omaan sänkyyn! :) Olin varmaan kymmenen kertaa yrittänyt saada pojan nukkumaan vaunuihin, kunnes sitten päätin, että jos et nuku vaunuissa, niin saat sitten mennä omaan sänkyyn. Hetken poitsu narisi sängyssään vastaan, mutta hyytyi sitten taas nyrkin lupsuttelun jälkeen. Nukkui jopa ruhtinaalliset 20 minuuttia ;) Toiset lyhyet torkut Tuomas nukkui joskus kahdeksan jälkeen, jonka jälkeen höpsöteltiin vielä vähän. Yhdeksän jälkeen poitsu alkoi vaikuttaa valmiilta nukkumaan, joten vaippa vaihtoon ja vellit kehiin.

Taitaa se olla niin, että mitä vähemmän päikkäreitä, sitä paremmat yöunet? Ainakin jo tässä iässä... Jostain luin, että kuuden kuukauden iässä klo 16 jälkeen nukutut päikkärit vaikuttavat yöuneen. Tähän asti Tuomas on nukkunut aika monet päikkärit, mutta nyt vaikuttaa kovasti siltä, että päikkärit tulevat vähenemään, mutta ehkä myöskin pitenemään. Tarkoitan siis sitä, että entisten monien lyhyiden päikkäreiden sijasta nukkuisi yhdet tai kahdet pidemmät päiväunet.. En tiedä. Katsellaan kuinka tilanne kehittyy.

Alkaisikohan tuo poika heräämään... jotain ääniä kuuluu jo. Kello on 11:15 :)

Jatkoa vielä... Tänään on joku ihmeellinen unipäivä. Poika heräsi 11:30, syötiin sose ja maito, leikittiin matolla ja höpöteltiin. Sitten alkoi sellainen unimielinen jodlaus (se on aika lystikkään kuuloista) ja lopulta kitinä. Ajattelin vain, että perhana, jos kerran kuulostat väsyneeltä, niin mene sitten nukkumaan. Kello oli 13:00. Nyt poika on taas koisinut jo tunnin ja vartin. Poika on nukkunut enemmän kuin ollut hereillä. Häh? Kyllä tässä on äiskä nyt hieman ihmeissään.

 

25.8.2004 keskiviikko / 21 viikkoa + 5 päivää

Hih. Eilen Tuomas heräsi noilta toisilta päikkäreiltään 15:15, eli nukkui 2h ja vartin. Kylläpä taisi nukuttaa! Mikä lie miestä niin väsyttänyt?

Eläköön peukalo! pieni, suuri peukalo! se on ilmeisesti pitkien päikkäreiden salaisuus ;) Tuomaksen viime päivien intohimo on ollut peukun (ja siinä samalla nyrkin) imeminen. Se on ihan pakkomielle välillä. Ihan tohkeissaan pikkumies sitä lupsuttaa. Kiireesti pitää saada peukku suuhun, ettei se vaan huku :D Tutti ei ole enää yhtään kiva, peukku se olla pitää.

Illalla ei sitten enää paljoa nukuttukaan. Marja-mummi kävi kylässä ja toi Tuomakselle pinon vaatteita sekä iskälle ja äiskälle mustikkapiirakkaa. Nam. Katsoimme sitten myöhemmin koko perheen voimin Hyasinttia (tai Pokka pitää taitaa olla sarjan oikea nimi, sitä ei vaan ikinä meinaa muistaa) ja Tuomas nukahti syliini. Huomattiin vaan ohjelman päätteeksi, että poikahan katselee parempaa ohjelmaa ;) Valto nosti Tuomaksen vaunuihin nukkumaan, mutta puoleen tuntiin taisi nekin torkut jäädä. Hieman liian myöhäiseksi meni sitten vellin antaminen, kun Tuomas meinasi hyytyä vellipullon ääreen. Nukkumaan poitsu laitettiin 22:20 ja aamulla heräsi 07:15, eli taisi tulla kaikkien aikojen uniennätys: 8 h ja 55 min!!! Kyllä äiti oli tyytyväinen :) Sai kerrankin nukkua yhteen putkeen sellaiset kuusi tuntia. (En laske mukaan kellon vilkaisua kahdelta, neljältä ja viittä vaille kuusi ;)) Jatka samaa rataa, pikkumies! Ehkä äiskäkin oppii sitten taas nukkumaan :)

Meidän kullannuppu alkoi tänään pyöriä napansa ympäri :) Kova on ähellys ja mekastus, mutta periksi ei anneta ;) Puolikkaan ympyrän poika pääsi menemään, sitten oli pakko siirtää, kun puuhamatto loppui kesken. Toinen käsi työntää niin vimmatusti ja pää kenossa mennään, ainakin yritetään hilveästi :)

 

26.8.2004 torstai / * 5 kk * 21 viikkoa + 6 päivää

Onnittelut 5 kuukautta vanhalle pikkumiehellemme! :)

Päivänsankari nukkui 9 h ja 45 min yöunet! :) Nukkumaan poika laitettiin 21:45 ja höpinä alkoi pojan sängystä 7:30. Yhteen putkeen Tuomas tosin nukkui "vain" noin yhdeksän tuntia, sillä puoli yhdeltätoista tuli taas sellainen outo itkukohtaus, josta poika hyytyi uneen muutamassa minuutissa. Näkeekö vauvat unta? painajaisia? Näkeekö Tuomas unta, että peukku katosi? maitopullo roikkuu narussa nenän edessä, mutta siitä ei saa kiinni? Mikä pikkumiestämme niin itkettää kesken unen?

Eilenkään Tuomas ei enää nukkunut neljän jälkeen, kerran torkahti autossa, kun iltareissuiltamme kotiin tultiin. Pienet torkut taitaisi poitsu kyllä vielä illalla kaivata, sillä niin väsyltä vaikutti kuuden seitsemän maissa. Ei vaan millään malta nukkua! Kaupassakin ollaan niin silmät selällään ja ihmetellään ;)

Tuli muuten vierastamisesta mieleen, että luin jostain, että vierastamisessa on positiivinenkin puoli. Vierastaminen merkitsee sitä, että vauva on luonut kiintymyksellisen suhteen vanhempiinsa/hoitajiinsa. Hih. Ollaan me sitten varmaankin jotain tehty oikein :)

Oioi, niin ne ilmat muuttuu. Tänään on jo niin harmaata ja sateisen oloista. Sen lisäksi, että pitäisi ostaa Tuomakselle uusia housuja, kun kaikki vanhat alkaa jäädä lyhyiksi, niin täytyyhän sitä pojalle jostain syysvaatettakin ostaa. Kylläpä sitä äiskällä taas raksuttaa, kun nyt vasta tajusin ;) Onkohan ne äippäpakkauksen haalarit jo ihan liian pieniä...? Täytyy mallata, josko ne vielä nyt syksyllä pojalle mahtuisivat... Toivottavasti eivät ole jo liian lyhyitä nekin... Keväällä kun ne olivat ihan liian isoja, niin niitä ei käytetty.. ja jos ne nyt ovat jo liian pieniä, niin jäävät käyttämättä kokonaan :( Ja ovat kuitenkin niin kivanoloisia...

Kyllä muuten suu loksahti auki kaupassa, kun eilen ostettiin Tuomakselle muutama purkki lihasosetta ja sellaisia jogurttiherkkuja. Lihasoseet ovat lähes kolme kertaa kalliimpia kuin kasvis- ja hedelmäsoseet. Olisihan se pitänyt arvata, että hintavampia ne ovat, mutta silti, kyllä tuo lähemmäs euron hintainen pikkupurkki jo tuntuu aika kalliilta. Kasvis- ja hedelmäsoseet tuntuivat sen verran halvoilta, etten moisia jaksanut itse alkaa tekemään. Banaania ja omenaa esimerkiksihän voi helposti itse tehdä pojalle, mutta en ole kyllä mitään peruna+porkkana -soseita tehnyt. En tiedä sitten, pitäisikö näitä lihaperunasoseita itse kokeilla tehdä, tulisiko edullisemmaksi... Tänään ajattelin tarjota pojalle maisteltavaksi jotain lihasosetta 5 kk synttäreiden kunniaksi. Hih, tuleekohan siitä vaan pärisytyssirkus taas kerran ;)

 

27.8.2004 perjantai / 22 viikkoa

Tuomas oli eilen päikkäreillä, kun kirjoitin eilisen tekstin. Hyvät päikkärit olivatkin: 8:30-11:50, eli yli kolme tuntia. Toisille päikkäreille meno oli taas hieman taistelua, joten laitoin pojan omaan sänkyynsä ja tulin itse tänne koneelle vielä istuskelemaan. Poika höpötteli aikansa ja hyytyi taas peukun avulla :) Nukkuikin mukavat puolentoistatunnin unet klo 14:00-15.30. Tässä Tuomas "yllätettynä" päikkäreiden jälkeen ;) Viltti se ei ikinä pysy päällä niin kuin pitäisi... Eikä myöskään sukat! Niiden pois potkimisessa Tuomas on oikea mestari ;)

Illalla ei sitten enää nukuttukaan, kun käytiin Itiksessä ostamassa häälahja. Marimekon myyjät taisivat kovasti tykätä Tuomaksen nallekuvioisesta haalarista, jonka hupussa oli nallen korvat :D Ostin Tuomakselle myös Tutan fleecehaalarin ja parit sisähousut. Itiksen keikan jälkeen käytiin vielä mun vanhempien luona syömässä. Kotiin tultaessa Tuomas olikin lähes velliä vaille valmis nukkumaan.

Viime yön unet olivat aika mahtavan pituiset. Vaikkakin, Tuomas heräsi viideltä, hyssyttelin hetken ja laitoin takaisin sänkyyn. Niinpä vain hyytyi poika vielä unille, eikä maitoa tarvinnut antaa. Kaiken kaikkiaan Tuomas nukkui ennätyksellisesti. Nukkumaan poika laitettiin 21:45. Oli ihmeellisen virkeän oloinen vielä vellin jälkeen, mutta laitoin vaan pojan sänkyyn ja sinnehän tuo aika nopeasti nukahti ihan itsekseen. Viideltä havahtui siis kuitenkin, mutta tuttu "olen hereillä jo" -höpötys alkoi kuulua vasta muutamaa minuuttia vaille puoli yhdeksän :) Eli kaiken kaikkiaan unijakson pituudeksi tuli 10 tuntia ja 45 minuuttia! Ohhoh!

Itse menin aamulla Valton lähdettyä toihin myös hetkeksi torkkumaan. Olin juuri ehtinyt sellaiseen suloiseen "kuolaa poskella" -horrokseen, kun heräsin. Hiljaisuuteen. Hengittääköhän Tuomas vielä, kun ei ole jo herännyt..? Että näin ;)

Toivottavasti tämä hieno uniputki jatkuu viikonloppunakin...

Nyt aamulla käytiin heti aamumaidon jälkeen kylvyssä, kun poika "haisi" niin lihaperunasoseelle ;) Eilen maistettiin siis lihaperunasosetta ja hyvin maittoi :) Puuhamatolla ollessaan poitsu onnistui kuitenkin pulauttamaan salaa siten, että pulautusta meni tukkaankin :D Ihanaa ;) ja jotenkin siinä maidonsekaisessa pulautuksessa tuntui niin haiskahtava tuo lihaperunasose. Eipä siinä mitään, on tuo lihaperunasose ainakin paremman tuoksuista kuin esimerkiksi perunaparsakaalisose :D Äiskällekin tuli eilen ihan nälkä, kun eilen lihasosetta pojalle lämmitteli ;) Mutta eipä ole mitään paremman tuoksuista kuin kylvyn raikas poika :)

 

30.8.2004 maanantai / 22 viikkoa + 3 päivää

Heipsankeikun :) Taidan olla paremmalla tuulella kuin pitkiin aikoihin. Ensimmäistä kertaa on viikonlopun jälkeen sellainen olo, että on saanut hiukan nukkuakin :)

Pe-la yönä Tuomas nukkui 11 tuntia. Mikä ihanuus :) Puoli kymmeneltä meni poitsu perjantaina nukkumaan ja puoli yhdeksään asti nukkui aamulla. Kyllä äiskä oli onnellinen, kun sai niin pitkään sängyssä makoilla.

Lauantaina olikin sitten ohjelmassa serkkuni häät. "Yllättäen" aina tulee vähän kiire ja hiki! Tuomas on sellainen lämpöpatteri, että hikeä valuu jo noronaan, kun vain vilkaiseekin poikaa. Huh! Eli se siitä suihkun raikkaana häihin menosta ;) Loppujen lopuksi oltiin hyvissä ajoin kuitenkin keskustassa (HKI) ja löydettiin parkkipaikka hienosti Tuomiokirkon takaa. Kun kirkon urut alkoivat lopultakin soimaan, pelästyi Tuomas arvatenkin kovaa ääntä ja puhkesi itkuun. Kun sain pojan tyynnyteltyä ja vihkiminen oli käynnissä, alkoi poitsu hihkumaan. Taisi mukavasti kaikua kirkossa ;) Kiva, kiva ;)

Juhlapaikalle piti taas mennä autolla pari kilometriä. Pienen etsiskelyn jälkeen löydettiin parkkipaikka ja sitten juostiinkin pari korttelia kilpaa sateen kanssa. Kuten hääjuhlaan kuuluu, oli näissäkin häissä musiikkia ja hienoa, tunnelmallista musiikkia olikin, oikein elävää sellaista. Tuomaksen mielestä musiikki oli kuitenkin liian kovalla ja se tuppasi pikkumiestä taas hermostuttamaan. Istuskelin Tuomaksen kanssa aulassa ja annoin pojalle maitoa. Nälkä alkoi jo varmaan olla. Mummi ja Vaarikin tulivat hetkeksi pojan seuraksi, niinpä äippä kävi syömässä alkupalan. Orkesteri lopetti alkuseremonioiden ja alkupalojen jälkeen, joten menin sitten Tuomaksen kanssa pöytäämme istumaan. Hyvin poika viihtyikin loppuillan. Välillä käytiin vähän aulassa käppäilemässä ja sitten istuskeltiin pöydän ääressä. Tuomas teki servietistä taas selvää jälkeä ;) Tuomas tykkäsi myös kovasti hihkua mm. kvartettiesityksen tahdissa :D Väsy iski kahdeksan maissa ja pienen maitotilkan jälkeen poitsu sammuikin syliin. Valto toi vaunut pöytämme viereen ja Tuomas torkkui siinä jonkin aikaa. Saimme sillä välin hääkakun syötyä ja vähän höpöteltyä. Kakun jälkeen, kun Tuomaskin heräsi, aloimme tehdä jo lähtöä, sillä Tuomaksen uniaika oli jo mennyt. Valto työnsi Tuomasta vaunuissa autolle ja siskoni sekä minä juoksimme perässä. Vettä satoi tietenkin ;)

Kyllä olin poikki tuon hääkeikan jälkeen. Ihan makaroonia! Taisi enemmänkin olla henkistä väsymystä. Kotiin tultuamme annoin tuttuun tapaan Tuomakselle vellin ja poika nukahti saman tein. Itse jäimme Valton kanssa vielä olohuoneeseen höpöttelemään ja "toipumaan" ;) Nukkumaanmeno venähtikin hiukan liian myöhäiseksi, joten kovasti äippä oli erimieltä heräämisestä, kun poika seitsemän maissa ilmoitti olevansa hereillä. Krooh! Onneksi Tuomaskin oli vielä väsy, joten maidon päälle jaksoi olla jonkin aikaa hereillä, sitten alkoi jo silmien hieronta ja uni pukkasi päälle. Kipusin minäkin sitten vielä Valton viereen sänkyyn nukkumaan - niinpä koisasimme koko perhe vielä reilut kolme tuntia, hippasen yli yhteentoista asti :)

Sitten herättyämme aloinkin laittelemaan unenpöpperöisenä poitsulle sosetta. Se meni juuri sellaisella meiningillä että lusikka mikroon, likainen sosepurkki tiskikaappiin ja talouspaperi jääkaappiin :D Loppujen lopuksi kinkkuherkku (perunaa, porkkanaa ja sianlihaa) maistui pojalle hyvin, kunhan äippä ensin sählättyään sai sen lämmitettyä ja tarjoiluvalmiiksi ;) Ai niin, täytyy muistaa kertoa, että lauantaiaamuna annoimme Tuomakselle puuroa! Sellaista kaupan valmista Muksu-puuroa, vadelma-grahampuuroa.. sitäköhän se oli... no joka tapauksessa, hyvin maittoi! Poitsu tuntui ihan tykkäävän. Täytyy antaa toistekin. Täytyy yrittää tuo Tuomaksen ruokavalio rakentaa sellaiseksi monipuoliseksi kokonaisuudeksi.

Eipä viikonloppuna paljon sen kummempia tehtykään. Kuten todettua, uni maittoi ja kerrankin on levännyt olo. Viime yönäkin Tuomas nukkui lähes 11 tuntia (21:40-8:30). Elän yhä toivossa, että josko poika viimeinkin pääsisi jyvälle nukkumisen ihanuudesta ;) Vielä en uskalla hihkua riemusta. Sitä on niin vaikea uskoa kaikkien näiden vähäunisten öiden jälkeen :) Parempi kun ei nuolaise vielä, sillä eivätköhän nuo tulevat, uudet taidot, hampaat ja muut vielä järkytä kaikkea sitä, mihin on jo tottunut ;)

Tänään mennään neuvolaan. Palaan huomenna sen asian merkeissä sitten.

 

31.8.2004 tiistai / 22 viikkoa + 4 päivää

Huomenna alkaa jo syyskuu. Hupsista!

Eilen oltiin siis neuvolassa. Tuomaksen paino oli noussut 500 g eli elopainoa on nyt 8580 g. Pituus oli lisääntynyt 2,5 cm eli pituus on 68,5 cm. Hieno poika! sanoi neuvolan täti. Tuomas esitteli ahkerasti jopa masulleen kääntymistaitojaan, ei olisi malttanut edes neuvolan hoitopöydällä pysyä paikallaan. Hih. PDT-rokotteen kolmas ja viimeinen piikki tuli pyllyyn. Pienet itkut piti heittää ihan niin kuin näön vuoksi. Rokotteesta ei edelleenkään tullut mitään oireita. Ensi kerralla tuleekin sitten taas kaksi piikkiä. Polio ja jokin... äippä ei muista enää :(

Terkkari kyseli, mitä Tuomas syö ja vaikutti kovin tyytyväiseltä, kun kerroin, että ollaan lihasoseita muutaman kerran maisteltu ja viljojakin jo testailtu. Oli puhetta myös siitä, että joka aterialla voisi melkein tarjota jotain sosetta, puuroa tms. Itse olen ainakin toistaiseksi sitä mieltä, että aamun ensimmäinen ateria on pelkkä maito ja illan viimeinen ateria ainakin toistaiseksi velli. Muut ateriat voivat sitten olla sose/puuro+maito aterioita. Unien pituudesta ja määrästä riippuen Tuomas syö tällä hetkellä 5-6 kertaa päivässä, joten jäljelle jää sitten vielä ainakin kolme sose/puuro ateriaa. Päivittäin kun pitäisi kuulemma tarjota sekä lihasosetta että kasvissosetta ja vielä hedelmä/marjasosettakin voisi antaa. Niin ja niitä viljoja unohtamatta... Viljaahan voi toki tarjota vellimuodossakin. Maitoa(+velliä) pitäisi upota päivässä sellainen 600 ml. Jos Tuomas syö paljon soseita, ei hän paljoa maitoa jaksakaan, joten pitää pitää huoli siitä, että poika saa myös nestettä. Ihan tämänkin vuoksi olen ajatellut, että päivän ensimmäinen ateria olisi pelkkä maito. Mutta täytyy miettiä, josko antaisi aluksi vaikka hieman puuroa..

Gai kai gai... ai ai gai kai.. eööööh... gai gai ai kai! höpötteli Tuomas tänä aamuna, kun katselimme Huomenta Suomen uutisia. Hassu pieni mies!

Niin juu, viime yön unisaldo oli 21:30-7:00 (9,5 h).

 

 

[takaisin ihan alkuun]