Kodistamme tuli hämärä vauvaunen valtakunta.
Kaihtimet laitettiin kiinni, puhuttiin kuiskimalla ja hymyiltiin väsymyksen keskellä. Vauva oli tullut taloon. Koti oli suloisesti rempallaan. Tiskikonetta ei enää ehtinyt tyhjentämään, sänky jäi petaamatta. Uusavuttomuus kotitöiden suhteen iski. Aamun kajo vaihtui iltahämärään huomaamatta. Pieni vauva sai kaksi aikuista ihmistä pauloihinsa täysin. Elämää pyöritti meidän oma vauva, karvakorva, ruttunaama. Tissiä siellä, tissiä täällä. Pulautusta, höpöttelyä ja pienten sormien ihmettelyä.

Kevät vaihtui kesään. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin olohuoneessa soi Radio City ja auringon annetaan paistaa sisään. Ja siitä pienestä nyytistä, jonka toimme kotiin, on kasvanut hurmaava pikkumies - ja nyt me pyöritämme vauvan elämää - parhaamme mukaan.

 

Tämä "päiväkirja" seuraa Tuomas Aapo Viskarin ja vanhempien elämää kuvin ja sanoin. Äippä päivittää aina, kun vauvalta ja kotitöiltänsä ehtii :)

 

Päiväkirjamerkinnät on jaettu kuukausittain. Kunkin kuukauden perässä on se kuukausissa mitattu ikä, jonka Tuomas täyttää ko. kuukauden 26. päivä. Päiväkirjamerkintöjen yhteydessä ikä on ilmoitettu viikkoina.

kesäkuu 2004 (3 kk)     heinäkuu 2004 (4 kk)     elokuu 2004 (5 kk)     syyskuu 2004 (6 kk)
lokakuu 2004 (7kk)     marraskuu 2004 (8kk)    joulukuu 2004 (9kk) 

tammikuu 2005 (10 kk)     helmikuu 2005 (11 kk)     maaliskuu 2005 (12 kk)

 

Viimeisin päivitys alhaalla ~ mene sivun loppuun tästä
 

 

1.7.2004 torstai / 13 viikkoa + 6 päivää

Kyllä sitä vauvan elämään mahtuu näitä erilaisia päiviä. Parilla edellisellä illalla (ja päivälläkin) on ollut yksi yhteinen nimittäjä: kitinä. Iltaisin on kovasti ollut ikävää, kun väsyttää, mutta nukahtaa ei voi. Ihme juttu. Vaikka konstit on monet, ne silti meinaa aina välillä loppua kesken. Eikö se ole jotenkin hassua, että vaikka vauva nukkuu pitkin päivää edes jonkinlaisia päikkäreitä, niin silti iltaa kohden iskee armoton väsymys ja se menee yliväsymykseksi sekunnin nano-osassa. Sitten ei auta syli, ei silittely, ei oikein mikään. Korkeintaan ympäri taloa voisi kävellä ja kanniskella. Sitten kun kitinät on kitisty ja huudot huudettu, poika simahtaa. Eikö sen voisi tehdä helpomminkin? Ja olen aika varma, että juuri väsymyksestä nuo kitinät johtuu. Tuomas ei ole ikinä kovasti masuvaivoista kärsinyt, enkä näe semmoisia oireita nytkään.

Toissayönä Tuomas heräsi taas viiden jälkeen. Krooh! Viime yönä sen sijaan nukkui sitten taas 8,5 tuntia. Ooh :) Nukkuisipa poika aina noin. Olenkohan tuon muutaman kerran sanonut... Päikkärit on mennyt vähän niin ja näin, sellaista lyhyttä pätkää vaan. Täällä tehdään viimeinkin pihateille asfaltteja. Olen toivonut sitä jo ikuisuuden, ja nyt kun homma on käynnissä, kiroan, kun tulevat tänne terrorisoimaan pojan päiväunia. Eilenkin kilisi astiat kaapissa, kun sellaisella käsijyrällä tasasivat noita talonreunuksia asfalttia varten. Olin juuri saanut pojan nukahtamaan ja olin varma, että poika herää heti, kun tuntui, että koko talo tärisi perustuksiaan myöden. Mitä vielä! poika veteli sikeitä, eikä tiennyt moisesta mitään. On se muuten kumma, kun viikon verran nuo asfaltti-ihmiset ovat täällä jo olleet, ja vieläkään ei näy missään sitä kiiltävää mustaa pikeä! Norttia tuntuvat vaan vetelevän koko ajan! Välillä ajetaan hiekkaa, tasataan, jyrätään, hiekkaa lisää, levitellään, tasataan, jyrätään ja huomenna sama homma uusiksi. Enhän minä mitenkään kärsimätön ole.. ;)

Tänään pelättiin kovasti imuria. Olen aina ennen imuroinut silloin kun Tuomas on hereillä. Olen istuttanut pojan sitteriin ja siirrellyt sitteriä perässäni siten, että näköyhteys säilyy koko ajan. Yleensä imurin ääni on aluksi hieman pelottanut, suu menee mutruun ja Tuomas katsoo äippää kysyvänä kulmakarvat rutussa. Tänään ei auttanut sylittely, ei höpöttely, ei mikään. Itkun tuherrukseksi se vaan meni. Imuri pois päältä ja touhuamaan sitten jotain mukavampaa. Olin jo monta päivää siirtänyt imurointia ja alkoi hieman sapettamaan, kun eihän se tietenkään juuri nyt sitten onnistu, kun viimeinkin oli tarpeeksi omaa nappausta asialle. Päiväkin oli hurahtamassa ohi, eikä mitään saanut aikaiseksi. Näinhän se aina menee ;) Loppujen lopuksi painoin sitten imurin päälle, kun olin varma, että poika oli sikeästi unten mailla. Hiukan sellainen juosten kustu siivous siitä tuli, mutta tulipahan ainakin pahimmat pölyt pois, jottei pojan tarvitse villakoirien kanssa tuolla lattialla leikkiä.

Huomenna mennään neuvolaan. Näkee taas miten Tuomas on kasvanut. Niin, ja ensimmäisen neuvolassa annettavan rokotteen aika taitaa olla myös. Saas nähdä tuleeko rokotuksesta Tuomakselle jotakin oireita (joillekin kun kuulemma saattaa nousta lämpöä tms.).

Ehtii sitä päivällä aina vähän treenaamaankin ;) [kuva] [kuva]

Ai niin, pitää lisätä vielä... On hauskan näköistä, kun Tuomas esim. lattialla kölliessään katselee omaa kättään ja sormia, liikuttelee nyrkkiä, avaa nyrkin ja ihmettelee. Oma käsi! Tänään Tuomas näytti myös sitterissä tavoittelevan tietoisesti varpaitaan saman puolen kädellä. Hih! Muutenkin Tuomas on alkanut kampeamaan itseään istuma-asentoon. Sitterissäkin kampeaa itseään niin etunojaan, että näyttää siltä, että kohta on koko mies mukkelismakkelis ;)

 

2.7.2004 perjantai / * 14 viikkoa *

Taas on yksi viikko tullut lisää ikää. Hih! Aikuiset vanhenee ns. vuoden kerrallaan; pienelle vauvalle viikkokin on iso juttu!

Viimeinkin täällä tehdään sitä asfalttia. Tuijottelin sitä äsken vartin verran lumoutuneena ;) On se ihmeellistä. Kuin elokuvaa seuraisi ;) Neuvolaan lähtiessämme ne miehet aloittivat tekemään meidän takapihalta näkyvää parkkipaikkaa. Kun tulimme takaisin, parkkipaikka oli jo lähes valmis! Olipas nopiaa! ja näyttääpä hienolta!

Niin, josko mentäisiin asiaankin, enkä hehkuttaisi vain asfaltin tekemisestä ;) Tuomas nukkui taas hyvin yön, joten jouduin poikarukan herättämään aamulla. Neuvola kun oli jo kahdeksalta aamulla. Poitsu heräsi kyllä heti huomenen toivotukseen, hymyili unenpöpperöisenä :) Neuvolassa käynti oli kerrankin oikein miellyttävä. Yksi syy oli ihan varmasti se, että meidän vakituinen terveydenhoitaja oli lomalla ja mukava sijainen tuurasi häntä. Sijainen oli paljon kivempi ja hänen kanssaan juttu luisti hienosti! Taas näitä "olisipa" tai "voi kunpa" juttuja... olisipa meillä aina yhtä mukava terkkari! Jotenkin hän oli niin tutunoloinenkin... Jaa-a. Hän tutki pojan ripeästi. Tuomas kun ei yhtään tykkää, kun neuvolassa on aina niin vilpoista. Siellä riisutaan tietenkin ja se vaaka on niin kylmä. Niin ja pituuden mittaaminenkin on niin ikävää, kun on vilu. Poitsu rauhottui hyvin, kun saatiin body päälle, ettei tarvitse jäätyä. Myöskin vaippa laitettiin, kun sitä ennen ehti kahteen otteeseen kastelemaan paikkoja. Kyllä ne nuo poikalapset tykkää pissiä joka paikkaan.. ei ne tytöt ikinä ;) Sitten tulikin sen piikin vuoro. Tuomas otti sen yllättävän rauhallisesti. Pikkaisen vaan parkaisi piikin jälkeen. Sitten saatiinkin jo laittaa vaatteet päälle :) Hetken päästä Tuomas nukahtikin sitten Valton syliin. Suloista :) Torkkui siinä pää kenossa. Eikä herännyt edes kunnolla, kun puettiin, pakattiin turvakaukaloon ja kotona vielä riisuttiin ja laitettiin vaunuihin jatkamaan unia. Siellä se nytkin torkkuu.

Niin ja ne strategiset mitat: paino 7380 g ja pituus 63 cm. Keskikäyrällä mennään. Painoa tullut kuukaudessa siis kilo lisää ja pituutta jopa 4,5 cm. Painon nousu on siis hieman taittunut ja pituuskäyrä nousee. Neuvolakorttiin tuli teksti: jäntevä poika, kasvaa hyvin, viihtyy vatsallaan, soseet aloitettu.

Tuomas heräsi äsken syömään, hetken jaksoi seurustella. Nyt koisii jo taas. En ole huomannut rokotuksesta vielä mitään kummempia oireita. En tiedä sitten väsyttääkö poikaa muuten vaan, vai olisiko rokote syynä siihenkin...

Valtolla alkaa kesälomat, joten katsotaan nyt miten ehdin ja pääsen päivittelemään. Joka viikonlopuksi on jo jotain ohjelmaa ja viikoillekin jonkin verran. Emme panisi pahaksi, jos aurinkoisia päiviä tulisi enemmänkin. Tänään on taas pitkästä aikaa lämmintä ja aurinko porottaa. Kyllä se kummasti piristää :)

Ai niin, tämä vielä, unohdin eilen mainita. Välillä kun Tuomas on oikein juttutuulella ärrä pärisee niin mahdottomasti. Se on aikas lystikästä kuunneltavaa. Toisinaan Tuomas väsyneenä höpöttää tavalla, joka kuulostaa ihan manaamiselta tai voivottelulta. Ja ärrä pärisee siinäkin :)

Niin juu, aloitin tuollaisen "ihmetyksiä ja tyhmiä kysymyksiä" -sivun. Itseäni ainakin moni asia ihmetyttää ja kummastuttaa,  mistään vakavasta tai vakavamielisestä ei ole kuitenkaan kysymys. Vauvat vaan ovat hiukan hassuja ;)

 

19.7.2004 maanantai / 16 viikkoa + 3 päivää

Pikaisesti kuulumisia yritän kirjoittaa.. Juuri silloin, kun on ajatellut tekevänsä jotain - kuten minä päivittää nyt tätä päiväkirjaa - niin on ihan varmaa, että poitsulla on eriävä mielipide asiasta. Ei mene päikkäreille ei millään. Pyörii vaan vaunuissa. Nyt Tuomas höpöttää itsekseen sängyssään ;) Olkoon siellä, äiskä hengähtää nyt hetken.

Ensimmäisen Valton lomaviikon poitsu heräsi ärsyttävän täsmällisesti viiden maissa. Krooh! Joko kymmentä vaille viisi, viideltä tai kymmentä yli viisi. Taisi kostaa tuon neuvolaan herättämisen. Huoh! Heräämisen jälkeen tankattiin ja jatkettiin vaihtelevasti unia, tutin voimalla tai ilman.

Toissa viikon maanantaina "juhlittiin" meidän ensimmäistä hääpäivää. Tuomas sai päivän kunniaksi puuhamaton (ks. kuva alla) ja meille itsellemme kävimme hakemassa pannupizzat Rossosta. Ooh ;) Kuohuviiniäkin piti ottaa, mutta unohdettiin laittaa se jäähtymään... Pizza oli hyvää kuitenkin! siitä onkin varmaan jo neljä kuukautta, kun viimeksi on tullut mitään "ulkona syötyä" ;)

Itiksessä käytiin sillä viikolla pariinkin otteeseen, toisella kertaa Tuomas oli turvakaukalossa ja toisella kertaa rattaissa. Rattaissa poika tykkäsi olla, kun näki vähän maailmaa, mutta pienet väsykitinät piti tietenkin heittää, ennenkuin uskalsi sitten nukahtaa unille ;)

Viikko sitten sunnuntaina käytiin Turengissa serkun luona. Koko päivä siinä hurahti. Kivaa oli. Tuomas jaksoi hyvin - miksei jaksaisi, kun sai ruokaa ja unta riittävästi. Paluumatkalla käytiin Hesessä tuhlaamassa lompakossa lojuvia lounareita ;)

Nyt jo yli viikon verran Tuomas on heräillyt seitsemän maissa. Hieman meinaa päivärytmi syömisineen ja unineen kärsiä erilaisista menoista, mutta minkäs sille mahtaa. Ei se tunnu poikaa pahemmin häiritsevän. Soseiden syöminen tuppaa siinä vaiheessa usein jäämään ja poitsulle annetaan vaan maitoa. Nyt olen kyllä yrittänyt pitää päivässä ainakin kaksi soseateriaa, mahdollisesti kolme. Olen myöskin alkanut antaa velliä (porkkana-perunavelli, ruusunmarja-riisivelli, riisivelli) illan viimeisenä ateriana, kun neuvolan täti moisen ajatuksen heitti ilmoille. Vellin pitäisi kuulemma yöunia pidentää, mutta enpäs tiedä.. Taitaa vaan olla tuolla meidän pojalla jotain nukkumista vastaan ;) Olisipa perinyt isänsä unenlahjat...

Täytyy muuten sanoa tuosta soseiden syöttämisestä pari asiaa... Välillä tuntuu, että se on turhauttavin ja kiittämättömin tehtävä mitä onkaan. Ensinnäkin, poika ponnistelee sitterissään istumaan minkä jaksaa. Yritä siinä nyt sitten saada lusikkaa suuhun, vaikka lusikalla syöminen muuten jo hyvin onnistuukin. Eihän sellaisessa asennossa voi syödä! Tuomas tykkää kyllä istua, siitä kun näkee hyvin ympärille. Annamme pojan aina välillä istua polvella tai sylkyssä, selkä tiukasti meidän vartaloa vasten tuettuna ja käsillä kainaloista tukien. Siinä poitsu viihtyy hyvin. Mutta auta armias, kun sitterissäkin pitäisi päästä kunnon istuma-asentoon. Toisinaan taas kaikki muu on soseita syötäessä paljon mielenkiintoisempaa ja pää viuhtoo puolelta toiselle - lusikka tökkää useammin poskeen kuin osuu suuhun. Ja ne kädet - niillä on ihan pakko auttaa, tai ainakin suuta pitää päästä pyyhkimään. Huoh! Kaiken tämän yhteistoiminnan seurauksena soseroiskeita löytyy ruokalapun joka kulmasta, ja myöskin äidin paidasta, mikäli aivastus yllättää kesken kaiken ja äiskä ei ehdi laittaa kättä pojan suun lähelle estämään roiskeiden lentoa. Todella antoisaa puuhaa. Äiskän ainakin yllättää huokaus syöttöpuuhissa. Kun se olisikin niin helppoa, että suukki auki ja lusikka suuhun. Niin ja se pärisyttäminen... siitä en muistanutkaan mainita :O Ymmärtänette. Ruokaa suussa ja sitten päristään. Siinä se sose vasta lentääkin. Huoh.

Viime viikolla kävin ensimmäistä kertaa näyttämässä poikaa töissä. Väsy iski taas pahasti päälle ja poika alkoi kitisemään. On se vielä niin riippuvainen päikkäreistä - vaikka ei päiväunille aina meinaakaan helposti antautua. Kuulin, että erään työkaverin 9 kuukautinen poikka heräilee öisin yhä parin tunnin välein. Apua! Olen siis tyytyväinen edes nähin meidän kuuden, seitsemän, joskus jopa kahdeksan tunnin yöuniin. Oma moka ja iso kipu, kun ei itse mene heti nukkumaan :o

Viime lauantaina oltiin Tuomaksen kanssa häissä meidän ystäväpariskunnan häissä. Kirkko ja hääjuhla sujui yllättävän hyvin. Tuomaksen aikaisemmat päikkärit jäivät lyhyiksi, kun jouduin pojan herättämään vaatteiden vaihtoon ja syömään, eikä Tuomas enää nukahda turvakaukaloon kuin autoreissuilla. Joten aika pitkä valveillaolojakso tuli keskelle päivää ja väsy meinasi taas tulla, mutta yllättävän hyvin poika malttoi olla nätisti. Kaipa ympärillä oli koko ajan kuitenkin jotain ihmeteltävää. Sitten kun päästiin juhlapaikalle, poika hyytyi kyllä heti, kun sen vaunuihin laitoin. Vaikka meitä oli samassa pöydässä kaksi vaunupariskuntaa, niin saimme kummatkin vaunut hyvin pöydän lähelle. Vauvat koisasivat vaunuissa, vaikka orkesteri soitti kymmenen metrin päässä. Pariin otteeseen Tuomas torkkui, oli sylkyssä ja käytiin me vähän ulkona happeakin haukkaamassa. Yhdeksän aikaan Valto toi minut ja pojan kotiin ja lähti vielä itse hoitelemaan bestmanin tehtäviä ja valokuvaamaan. Poika söi nätisti purkillisen persikkasosetta ja oli niin tyytyväinen.

Sitten.. kun soseen jälkeen toin pojan yläkertaan ja vaihdoin yökkärin päälle, niin poika alkoi nauraa :D Se oli sellaista kunnon hehehee-naurua. Ihanan kuuloista! En tiedä kutitinko vahingossa vai mikä niin lystiä oli, mutta pariin otteeseen Tuomas nauroi. Äiskää nauratti myös ja vedet vaan valuivat silmistä. Nauraisitpa enemmänkin, kultaseni! Oli se niin ihanaa kuunneltavaa.

Nyt Valto on hakemassa hääparia takaisin kotiin Haikon kartanosta ja poika hyytyi unille. Ehtisinköhän muutaman valokuvan vielä tähän laittaa... Ylihuomenna ollaan menossa Valton vanhempien mökille esittelemään poikaa Ruotsista tuleville sukulaisille. Meidänkin mökille tekisi kovasti mieli mennä, mutta katsotaan miten ehditään :)

Kuvat: [herkuista parhain] [iskän kanssa] [käsipeliä] [Tuomas lukee kirjaa] [puuhamatolla] [Äiti, odota!] [Naurava poika] [vaarin kanssa]

 

27.7.2004 tiistai / * 4 kk * 17 viikkoa + 4 päivää

Heipsankeikun! Iskä heräsi, söi aamupalan ja lähti kaverin kanssa kaupungille "hengailemaan". Poitsu nukahti päikkäreille, joten äiskä se taasen täällä naputtaa. Oishan se kiva mennä vaan ihmettelemään ja haistelemaan kaupunkia, mutta jostain syystä sitä ei kauhiasti ole viime aikoina tullut harrastettua ;)

Aika yksinkertaiset on nykyään nämä äiskän viihdykkeet ;) Aloitin sentään lukemaan kirjaa pitkästä aikaa. Se on sellainen mukavan hilpeästi etenevä hömppäkirja, johon jää koukkuun. Hyvät kirjat ovat aina sellaisia, että niiden lukemista ei millään tohtisi lopettaa kesken vaan ne olisi rohmuttava kerralla loppuun asti. Mutta nyt se ei ihan onnistu... Olen myös ajatellut pleikkarilla nysvätä yhden suosikkipelini (ThemePark) parissa, kun Valto nyt jokin aika sitten pleikan viimeinkin laittoi toimintavalmiiksi. Ooh :D Niin, ja ainahan tämä sivujen väsäys rentouttaa. Tai ainakin vähän helpottaa ;) Netissä nyt en kamalasti ole ehtinyt pyörimään, mutta ainahan sitä jotain tulee vilastua.

Viime keskiviikkona käytiin Valton vanhempien mökillä tapaamassa Ruotsin sukulaisia. Oli ihan mukava reissu. Tuomas viihtyi hyvin. Sieltä Lopelta pyyhkäistiin sitten mun vanhempien mökille Kuhmoisiin. Hämeenlinnassa syötiin jädet ja sieltä jatkettiin matkaa Padasjoelle, josta olikin enää vajaan puolen tunnin matka mökille. Mökillä oltiin pari päivää kolmisteen, sitten tuli mummi ja vaari paikalle myös. Viihdyttiin hyvin. Tuomas nukkui vaunuissa hyvin seitsemään tai kahdeksaan asti aamulla. Äiskäkin olisi saanut nukuttua, kun tuli itsekin mentyä nukkumaan samoihin aikoihin poitsun kanssa, mutta jotenkin sitä vaan ei saanut nukutuksi. Heräsin, valvoin, torkuin ja pyöriskelin. Voi ärsytys!

Matkasänky pitäisi Tuomakselle ostaa. Vaunut alkaa jäädä kohta pieneksi nääs! Niin se poitsu vaan kasvaa. Kyllä vaunuihin vielä mahtuu nukkumaan, mutta ei pitkään. Harvoin Tuomas ihan suorana nukkuukaan kyllä, jalat ovat yleensä ainakin vähän koukussa, mutta silti. Ahdasta vaunussa alkaa kohta olemaan.

Eilen tapahtui jotain "ainutkertaista" ;) Äiskä kävi Itiksessä treffaamassa erästä ystävää. Yksin. Ja autolla vielä. Jopas jotakin! :) Aika pikatärskyt ne oli, mutta ihan kiva oli päästä hetkeksi ulos ja tavata pitkästä aikaa. Lähteissäni laitoin poitsun päikkäreille ja samoja päikkäreitä se veteli vielä palatessanikin. Kyllä iskä nyt joutui koville pojan kanssa ;)

Tuomas täytti eilen myös 4 kuukautta. Jokin ihmeellinen neljän kuukauden kriisi pukkasi päälle tosin. Ensimmäinen soseateria jäi väliin, kun äiskä kävi hetken hummaamassa ja päikkäritkin venähtivät pitkiksi. Sen jälkeen ei sose enää kelvannutkaan. Ei maistunut ei millään. Maidon juontikin oli sellaista sätkimistä ja käsillä venkurointia. Kutiaisivatkohan nuo ikenet jo sen verran, että niitä pitäisi koko ajan hinkata, kun Tuomas kovasti hamuaa suuhun jotain mitä jäystää. Yleensä jäystämisen kohteena on oma nyrkki tai sormet, mutta myös ruokalappu käy hyvin. Vai onkohan tässä vaan joku oraalivaihe vaan menossa?

Mummi osti Tuomakselle purulelun - vai miksi niitä vauvojen sellaisia kutsutaan? Ikenien kutinaa helpottamaan? Hyvin purulelu pysyy kädessä ja oikeaoppisesti Tuomas vie sen jo suuhun, mutta kovin pitkään siitä ei jaksa vielä innostua. Keskittyminen lelun pitämiseen herpaantuu aika nopeasti. Kyllä ne omat kädet ovat paljon helpommat! ;)

Ai niin, mökillä Tuomas kääntyi kaksi kertaa hoitopöydällä (tavallinen sohvapöytä, jossa ohut hoitoalusta pyyhkeen kera) selältä kyljelleen! Jostain syystä lattialla ei tuota ole vielä tehnyt. Yritys on kuitenkin kova; pää, kädet ja jalat on jo kovasti menossa, mutta peppu ei vielä lattialla kallistu sivulle niin paljoa. Masullaankin sätkiminen on hurjaa ja muutaman kerran kyljelleen humpsahtaminen on ollut lähellä, mutta ei ole vielä onnistunut.

Tuomas osaa sanoa jo "heeeii" :) Tuomas on kehittänyt myös uuden hymyn, tai mikä hyminäilme lieneekään. Kutsun sitä hampaattoman mummon hymyksi :D Se on sellainen ilme, jossa alahuulta imetään ylähuulen alle ja samaan aikaan hymistään. Jos saan siitä kuvan napattua, niin laitan sellaisen nähtäville :D

 

[takaisin ihan alkuun]