Kodistamme tuli hämärä vauvaunen valtakunta.
Kaihtimet laitettiin kiinni, puhuttiin kuiskimalla ja hymyiltiin väsymyksen keskellä. Vauva oli tullut taloon. Koti oli suloisesti rempallaan. Tiskikonetta ei enää ehtinyt tyhjentämään, sänky jäi petaamatta. Uusavuttomuus kotitöiden suhteen iski. Aamun kajo vaihtui iltahämärään huomaamatta. Pieni vauva sai kaksi aikuista ihmistä pauloihinsa täysin. Elämää pyöritti meidän oma vauva, karvakorva, ruttunaama. Tissiä siellä, tissiä täällä. Pulautusta, höpöttelyä ja pienten sormien ihmettelyä.

Kevät vaihtui kesään. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin olohuoneessa soi Radio City ja auringon annetaan paistaa sisään. Ja siitä pienestä nyytistä, jonka toimme kotiin, on kasvanut hurmaava pikkumies - ja nyt me pyöritämme vauvan elämää - parhaamme mukaan. (18.6.2004)

 

Tämä "päiväkirja" seuraa Tuomas Aapo Viskarin ja vanhempien elämää kuvin ja sanoin. Äippä päivittää aina, kun vauvalta ja kotitöiltänsä ehtii :)

 

Päiväkirjamerkinnät on jaettu kuukausittain. Kunkin kuukauden perässä on se kuukausissa mitattu ikä, jonka Tuomas täyttää ko. kuukauden 26. päivä.

kesäkuu 2004 (3 kk)     heinäkuu 2004 (4 kk)     elokuu 2004 (5 kk)     syyskuu 2004 (6 kk)
lokakuu 2004 (7kk)     marraskuu 2004 (8kk)    joulukuu 2004 (9kk) 

tammikuu 2005 (10 kk)     helmikuu 2005 (11 kk)     maaliskuu 2005 (12 kk)

 

Viimeisin päivitys alhaalla ~ mene sivun loppuun tästä

 

1.2.2005 tiistai (klo 10:00)

Neuvolassa käytiin eilen. Eipä siellä mitään ihmeempää tullut esille. Painoa on nyt 10255 g ja pituutta 76 cm. Ensin täti onnistui mittaamaan Tuomaksen pituudeksi 71 cm! Täh? Eihän poitsu voi lyhentyä?!?! Mittasipa siis uudestaan hihitellen, kun huomautin, ettei tuo nyt ihan taida pitää paikkansa. Painon ja pituuden suhde menee nollakäyrällä eli pituuteen nähden Tuomas on (edelleen) ihannepainoinen.

Pinsettiotetta testattiin jälleen. Hienosti meni. Kuulokin tarkastettiin kulkusen avulla. Tuomas leikki neuvolatädin huoneessa olleilla leluilla ja konttaili edestakaisin. Pallo sai kyytiä sielläkin. Sellaista kankaista sermiä oli myös erityisen kiva käydä hii'aamassa edestakaisin. Myös tädin tuolin alla oli kiva istua ja hypistellä tädin hameen helmoja. Pienestä pitäen naisten hameen helmat kiinnostaa ;)

Kuten itsekin olin ajatellut, maitotuotteita voimme alkaa hiljalleen ottamaan ruokavalioon. Maustamatonta jogurttia (johon voi sekoittaa esim. marjoja tai hedelmäsosetta), viiliä ja sen sellaista. Sitten vähän myöhemmin Tutteli vaihtuu kevytmaitoon. Rasvatonta maitoa jos kuulemma antaa, niin ruokaan pitäisi lisätä vähän kasviöljyä, jotta lapsi saa tarvittavat rasvahapot. Nej tack! Sormiruokaa kannattaisi myös lisätä ja tuttipullosta yritetään pikkuhiljaa siirtyä nokkamukiin (tai pelkkään mukiin tms.).

Seuraava neuvola onkin sitten maaliskuun lopussa, 1-vuoden ikäisenä.

 

3.2.2005 torstai (klo 14:45)

Puh ja huh. Koko päivä on taas mennyt siivouksen merkeissä. Yhdistelmä Tuomas ja konttaaminen tuo "mukavaa" lisäväriä puunaamiseen. Alakerran imurointi meni ihan hienosti. Tuomas parkkeerasi keittiön pöydän alle ja piirteli leikkivasarallaan lattiaan. Yläkerrassa taasen kun ei ole vielä porttia, niin viritin pyykkitelineen portaiden eteen, jottei poitsu syöksy alas. Eipä siitä paljon hyötyä ollut, kun poitsu kiipesi lahjetta pitkin, metsästi imuria, istuin johdon päällä tai hamusi kaikkea mitä minä olin juuri siivoamassa. Puuh. Tuo Tuomaksen huone kun vielä on niin pieni ja riittävän täynnä tavaraa, niin siellä me kummatkin sitten pyllyt pystyssä ähelsimme, toinen yritti imuroida pinnasängyn alustaa nurkkia ja toinen kiipesi selkään tai kiskoi taskusta. Olipa kivaa ;) Kyllä meinasi äidiltä muutama ärräpää karata, kun apulainen oli niin mukana touhuissa.

Lattiat moppasinkin sitten poitsun "hurjien" kolmen vartin unien aikana. Sitten syötiin ja tuijoteltiin makkarin ikkunasta hyvä tovi pihalla hyrräävää lumiauraa. Tuomas tapitti sitä simmut suurina ihan vaiti ;) Lepotauko :) Sitten siivoustouhut jatkuivat taas, mukavilla vessan siivouksilla jne.

Nyt Tuomas taitaa koisia. Onneksi ;) Ihmeellisen energinen tuo meidän pikkumies nykyään ;) Eikö ne päiväunet enää olekaan niin tarpeen? Äidiltä loppuu puhti ;)

Tuomas ei enää täällä yläkerrassa pysähdy tietokonehuoneen ovelle vaan viipottaa suoraan tuolin luo ja pöydän alle. Siinä kun huutelen perään, niin poitsu vaan lisää tahtia :D Kädet ja jalat tepsuttaa viimeistä päivää. Karkuun pötkii ;) Kaivelepa sitten poikaa täältä pöydän alta, nou nou.

Olen nyt autottomana jonkin aikaa. Isäni haki eilen auton korjattavaksi, kun siinä ilmeni pieni suuri vika, bensatankki vuotaa ;) Onhan se jo kymmenen vuotta vanha auto, vaikkakin siitä tykkään kovasti. Isäni auto jäi tänne ja veimme sen sitten illalla pois. Olin kunnon tosinainen ja blondi; pyysin Valtoa ajamaan biilin tuonne tienvarteen, kun meidän pihatien alkupätkä oli metrin korkuisessa sohjoloskapaskassa. Olisin joko jäänyt junnaamaan paikalleni tai pösäyttänyt vaarin uuden menopelin penkkaan :D Onneksi aura kävi tänään raapimassa jopa asfalttiakin näkymään.

Josko huomenna saisin aikaiseksi viimeinkin kirjoitettua 10 kuukauden tilannekatsauksen. Ehkä se valottaisi elämäämme hiukan enemmän...

 

4.2.2005 perjantai (klo 13:30)

Tässä silkkaa faktaa meidän 10-kuukautisen pikkumiehemme Tuomaksen elämästä:

MOTTO
Joka paikkaan mahtuu yksi pieni Tuomas. Koettua in real life.

TAIDOT
- oppi konttaamaan noin viikkoa ennen kuin täytti kymmenen kuukautta
- istuu, pyörii, hyörii, istuu myös polviensa päällä
- nousee polvilleen tukea vasten
- osaa heittää palloa
- osaa heipata käsi ojossa
- seisoo ja tapailee askeleita, kun kainaloista tuetaan
- ymmärtää sanat "ei" ja "pöydälle" (tavaroista), ja ehkä myös sanat "tule" ja "hyvä"
- pörisee, höpöttää niitä näitä

NUKKUU
- yöunet noin klo 21:00 - 8:00, vaihtelevasti menee aikaisemmin nukkumaan ja/tai herää myöhemmin
- päiväunia nukkuu yleensä kahdet, yhdet aamupäivällä ja toiset iltapäivällä
- joskus päiväunet jää lyhyiksi torkuiksi, joskus nukutaan tunti tai kaksi
- äskettäisen sairastelun jälkeen yöunet ovat olleet kovin levottomat; nukahtaminen on vaikeaa, yöllä saattaa herätä itkemään ja unen metsästys vie kauan, potkii jaloillaan patjaa, pyöriskelee, hieroo silmiä ja peittoa, ja paukuttaa hirvittävästi jaloillaan patjaa. Levottomuuden syynä ehkä tulevat hampaat tai uudet taidot?

SYÖ
- viisi kertaa päivässä noin 3-4 tunnin välein
- aamupuuro ja maito (kellonajat suuntaa-antavia, n. klo 9) (n. desi puuroa, 100-120 ml maitoa)
- kolme erilaista soseateriaa (kasvis-, hedelmä-, lihasoseet) ja maitoa (n. klo 12, 15, 18)
- sosetta kerrallaan purkillinen tai puolikas, lisäksi maitoa 100-120 ml
- iltavelli (n. klo 20:30-21:00) (160 ml)
- syöttötuolissa sekä sose että maito
- ruokailu voi olla helppoa ja hauskaa tai kamalaa taistelua ja keinottelua
- joskus on "ei maitoa, kiitos!" -päiviä, maidon juonti ei kiinnosta tippaakaan
- kaikki virikkeenä olevat esineet on aina välillä ihan pakko heittää, siis todellakin viskata, lattialle

HAMPAAT
- edelleenkin näkyvissä vain kaksi alaetuhammasta
- ikenet monesta kohtaa valkeina, joten lisää ehkä tulossa? ehkä hampaat syynä yölevottomuuksiin?

TYKKÄÄ
- pöristä, naksuttaa kieltä, pusutella
- viipottaa joka paikkaan, tutkia kaikkea (oven suussa odottavan roskakassin, pullokassin, vessan, vaippapaketin jne.)
- taputtaa peiliä
- heitellä tavaroita
- viskellä leluja
- hiissata edestakaisin syöttötuolia, keittiöjakkaraa, ovia, rattaita, turvakaukaloa
- kengistä
- loiskuttaa kylpyvettä
- maton hapsuista
- hassuista äänistä ja ilmeistä
- kiehnätä housunlahkeissa
- mennä tuolin/pöydän alle
- repiä talouspaperia
- käydä kaupassa
- leikkiä palloilla ja autoilla
- leikkiä omalla vasarallaan ("maalailee" sillä lattiaa, kopistelee sillä esineitä)

MUUTA
- istuu autossa kiinteässä turvaistuimessa (paitsi äidin käyttämässä autossa turvakaukalossa)
- istuu kauppareissulla kaupan ostoskärryn istuimessa
- vierastaa aina välillä
- seuraa tarkkaan muita ihmisiä, esineitä, maailmanmenoa ja sen sellaista
- innostuu ihanasti kun isi tulee töistä, konttaa vastaan ja odottaa, että isi ottaa syliin ja hassuttelee

 

No niin, siinä jotakin, täydennän taas. Tämä päivä on mennyt taas niin harakoille, vaikka ei tässä tosin mitään ihmeempää tekemistä olekaan. Tuomas on torkahtanut hetkeksi, heräsi lumiauraan. Nyt uni ei enää tule, ja toivottavasti ei tule ihan heti, sillä kohta tulee ukkoja tiputtelemaan lumia katolta. Lisää melskettä ja kolinaa. Yritanpä saada tässä edes päivityksen tehtyä...

 

8.2.2005 tiistai (klo 10:30)

Tuomaksella on jokin kriisi. Kymmenen kuukauden kriisi - tai jotain. En tiedä mikä on. Hampaat? Etenkin alakulmahampaiden kohdalta ikenet ovat lumivalkoiset, mutta tarkemmin en tiedä, kun poitsu ei oikein anna katsoa, saati sitten kokeilla. Naurattaa pitää, jotta salaa pääsee kurkkimaan purukaluston tilaa. Uudet taidot aiheuttavat levottomuutta? Pitkä päivä vipeltäen ja touhuten vetää pikkumiehen ihan piippuun? Eroahdistusta? Ei äiti katoa minnekään, Tuomas. En tiedä, olen neuvoton ja en tiedä mitä tehdä. Teen niin kuin parhaalta tuntuu. Mitä muuta voin?

Nimittäin, yöunille nukahtaminen on heittänyt häränpyllyä. Missä on meidän suloinen kikkarapää, joka nukahti illalla sänkyynsä helposti ja itsekseen, hetkessä ja nukkui levollisesti? Viime viikon lopulla se alkoi. Tuomas alkoi itkeä, kun laitoin pojan yöunille sänkyynsä. Surku tuli ja kova. Jos menin pois huoneesta, itku yltyi. Menin takaisin, sylittelin, paijasin, laitoin sänkyyn. Itketti taas. Ainoa apu oli, että jäin sängyn viereen istumaan. Nojasin pinnasängyn reunaan käsilläni ja leikin nukkuvaa. Siihen poika rauhoittui, mutta nukahtaminen oli silti työn takana. Pyörimistä, pään kääntelyä, peiton hieromista, jaloilla patjan hakkaamista.. kunnes akku hyytyi. Sitten äiti hipsi vähin äänin huoneesta pois.

Muutamana iltana yritin huudatustaktiikkaa. Niin kamalaa kuin se onkin. Sillä vastustan ihan periaatteesta sitä, että äiti (tai isi) päivystää sängyn vierellä, kun lapsi hakee unta. Ei sellaiseen pidä mielestäni opettaa lasta. Tuomas palkitsi meidät ruhtinaallisin kiitoksin. Oksensi sänkyynsä. Voi kauhistus! Itku sinänsä ei sitä vaativinta ollut, mutta iltavellit se pösäytti pihalle. Siinä oli mies ja lakanat enemmän ja vähemmän sotkussa. Siinä vaiheessa olin jo ihan valmis luovuttamaan.

Niinpä, eilen illalla jäin suosiolla sängyn viereen leikkimään nukkuvaa. Toisella silmällä kurkin välillä, mitä Tuomas teki. Uni tuli aika helposti, väsy oli aikamoinen. Vajaassa vartissa sipsutin huoneesta pois. Mutta levotonta on unen metsästys ja uni muutenkin. Tuomaksella on levottomat jalat. Yöllä heräsin neljän aikaan ja vähän ennen kuutta siihen, kun poika takoo jaloillaan patjaa. Tömisteli niin, että luulisi sen herättävän pojan itsensäkin. Mutta unissaan taitaa melskata. Silti, Tuomas nukkui yön heräämättä (tai ainakin itkemättä) ja heräsi normaaliin aikaan vähän yli kahdeksan. Jotenkin tuo nukahtaminen on vaan niin vaikeaa, ja itsekseen nukahtaminen taitaa tällä hetkellä olla muisto vain? Katsotaan nyt, josko tämä olisi vaan joku vaihe, joka menee ohi. Toivottavasti.

Mitäpä muuta... viikonloppu hurahti ohi. En paljon edes muista siitä enää. Illat minua masensi Tuomaksen unihärdellit. Päivät meni kuten ennenkin. Niin ja päiväunille nukahtamisen kanssa ei ole mitään ongelmia! Ne sujuvat kuten ennenkin, välillä helposti, välillä useamman yrityksen jälkeen. Sehän tässä ihmeellistä on. Vain yöunet tuottavat ongelmia.

Valto on nyt ahkeroinut meidän toisen tietokoneen tuonne alakertaan, sellaiseksi nettikoneeksi. Alunperin oli tarkoituksena vain siirtää vanha kone alakertaan, mutta matkan varrella taisi suurin osa komponenteista vaihtua uudempaan ;)

 

9.2.2005 keskiviikko (klo 16:00)

Ihana ilma! Kävin justiinsa pihalla auringossa istuskelemassa ja pikkupoika naapurista tuli höpöttelemään. "Ooksä nähnyt Jonia?" En. "Se on tosta naapurista." Ai-jaa. "Tossa on meidän liukumäki. Se on vähän sulanut, mutta oikeestaan se on parempi." Joo, se on hieno. Hih. Hyviä selittämään nuo muksut. Vaikka yleensäkin mä taidan olla sitä mieltä, että naapureiden penskoista lähtee vaan ja ainoastaan liikaa meteliä :D

Eipä olla tehty mitään mainittavaa. Vähän paikkoja järjestelty ja touhuttu Tuomaksen kanssa niitä näitä. Päikkärit ovat jääneet lyhyiksi ja yksiin tai kaksiin per päivä. Sängyssä vaan höpötellään ja hirnutaan. Kuinka tuolla pikkumiehellä riittääkin tuota energiaa niin? Täytyy ottaa enemmän projektiksi Tuomaksen kanssa ulkoilu, jos ja kun ilmat ovat näin loistavia.

 

11.2.2005 perjantai (klo 10:40)

Heipä hei, tervetuloa uuteen aqualeo.netiin rakkaat lukijat!

Oma domain on jo kauan ollut puheissa, enemmän tai vähemmän vakavasti. Viime sunnuntaina Valto yllätti kertomalla pistäneensä juuri tilauksen sisään netin kautta. Nicin osoitteen kotisivutila olikin jo lähes viimeistä bittiä myöten käytössä, joten jonkin näköisiin modifiointeihin olisi pakko ollut ryhtyä. Kyllä aihetta muutoksiin ja muokkauksiin on tosin edelleen. Valto siirsi eilen sivut uuteen osoitteeseen ja puhisi sekavalle tiedostorakenteelle ja isoille kuvatiedostoille. Naisen logiikkaa tämä kansioiden nimeäminen ja järjestely ;) Jotkut kuvat ovat kyllä oikeasti liian hevejä, joten niitä tulen korjailemaan, kun ehdin. Muitakin ideoita ja suunnitelmia on, mutta katsotaan niiden toteuttamista sitten jossain vaiheessa ;)

Tuomas on tästä viikosta alkaen syönyt jogurttia. Ihka aitoa maustamatonta Valiota, johon olen sekoittanut päärynä-, omena-, kuningatar- ja persikkasosetta. Hyvää tulee! nam! ja pojalle uppoaa hienosti! :)

Olisivatkohan Tuomaksen unet hiukan rauhoittumaan päin? Nyt poitsu on parina iltana nukahtanut ihan yksin ja nätisti. Toisena iltana tosin heräsi puoli tuntia nukahtamisen jälkeen, mutta nukahti nopeasti uudestaan ja nukkui heräämättä koko yön. Eilen Tuomas nukahti sekunnissa ja nukkui nätisti... kunnes heräsi 5:25. Krooh! Siitä alkoi minun aamuni. Tuomas nukahti kuuden maissa uudelleen ja nukkui puoli yhdeksään. Minulle ei uni tullut ja Valton torkkukytkinkin kävi tuttuun tapaan. Joten se niistä unista. Mutta noin yleisvaikutelmaa ajatellen poitsun nukahtaminen on nyt rauhallisempaa ja unet menevät levollisemmin, vaikkakin saattaahan noita iltaisia/öisiä/aamuisia herätyksiä vielä tulla näköjään. Eilenkin Tuomas kuitenkin veteli päikkäreitä reilut kaksi ja puolituntia! Ohhoh! Moista ei ole pitkään aikaan nähty! Ne jäivätkin sitten ainoiksi päikkäreiksi.

Huolimatta siitä, että päiväunet jäivät yksiin, Tuomas jaksoi illan hyvin. Leikki ja aina välillä kiipesi lahjetta pitkin syliin :)

Tuomaksella on muuten pari pakkomiellettä, jotka saavat meidät repimään hiuksia: keittiön pöydän pöytäliinan (vahakangasta) repiminen ja ryttääminen sekä makuuhuoneen aaltopeilin taputtelu. Se peili tulee ihan oikeasti vielä joku päivä alas sieltä. Niin ja voisihan tähän lisätä vielä yhden: tavaroiden heittely lattialle puolessa sekunnissa käteen saamisesta, kun Tuomas istuu pöydän ääressä syöttötuolissa. Jotain viihdykettä poitsu kaipaa, jotta ruokaa saa lapattua suuhun, mutta miksi ihmeessä ne tavarat on pakko viskata valoa nopeammin lattialle? Miksi? Sitten niiden perään roikutaan ja kääntyillään vääntyillään. Voi argh! Juu juu, painovoimakokeita poika tekee, kyllä kyllä.

Mitäs tässä muuta... eilen oli siivouspäivä. Tänään hoitelen loput askareet. Valto täyttää sunnuntaina kokonaiset 30-vuotta, joten pientä juhlintaa on tiedossa.

 

14.2.2005 maanantai

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Ja onnittelut kolmekymppiselle isukillemme! Viikonloppu kuluikin mukavasti synttäreitä juhlistaessa. Lauantaiksi olin varannut pöydän espanjalaisesta ravintolasta Casa Largosta ja kutsunut mukaan pienen joukon ystäviä. Oi että oli mukavaa! :) Kiitos kaikille mukana olleille, eli Kristianille ja Hannalle, Sannalle ja Vepille, Jukalle ja Hennalle, mukavasta illasta!

Casa Largo oli täydellinen paikka, tunnelmallinen ja viihtyisä - ja ruoka oli hyvää. Pääruokiin kuulunut valkosipulikeitto oli herkullista. Tilattiinhan sitä sitten vielä muitakin alkupaloja ja tapaksia. Jälkkäriäkin nautiskeltiin vielä ruuan päälle. Ilta kului mukavasti jutustellen ja naureskellen. Hyvää seuraa ja hyvää ruokaa. Voiko parempaa toivoakaan :)

Ruuan jälkeen menimme vähäksi aikaa istuskelemaan Dublineriin. Pian koitti kuitenkin aika lähteä hakemaan Tuomas kotiin nukkumaan. Poika oli viihtynyt mummin ja vaarin hoivissa hienosti, joten kaiken kaikkiaan päivä oli enemmän kuin onnistunut ja siitä jäi ihana muisto :)

Sunnuntaina tuli vanhemmat, Tuomaksen mummit ja vaarit, kylään. Syötiin täytekakkua tietenkin ja muita herkkuja.

Tänä aamuna hyökkäsin heti lumitöiden kimppuun. Tuomas kun sammui pian aamupuuron jälkeen; unetti vielä niin. Kylläpä sitä lunta on tullutkin. Kohta ei enää tiedä minne sitä työntäisi, kinokset on jo niin mahtavia.

 

Vain muutama sana. Sekuntien hiljaisuus. Se riittää kunhan vain olet siinä. Parannetaan maailmaa kossupullo povarissa ja sateessa ilman kenkiä juostaan tuulia kiinni. Sinä tulet juuri silloin kun vähiten olen arvoisesi. Juuri silloin kun eniten sinua tarvitsen. Kiitos siitä, ystävä.
(Inka Nousiainen)

 

15.2.2005 tiistai (klo 14:00)

Nina ja Samuli kävivät aamupäivällä kylässä. Tässä poitsuista pari kuvaa. [Samuli & Tuomas] [ja vielä pojat]

Oli oikein mukavaa. On se ihana, kun on mammaystäviä, joiden kanssa voi höpistä mitä vaan ja samalla muksut voi tutustua toisiinsa. Aika kului rattoisasti poikien perässä juostessa ja kahvitellen siinä sivussa.

Huomenna tulee myös Tuomakselle seuraa. Tytöt valtaavat talon ;)

 

18.2.2005 perjantai (klo 10:00)

Keskiviikko oli hulinapäivä. Heti aamukahdeksan jälkeen tulivat Skanskan miehet tekemään vuositarkastusta. Sanoivat, että tulevat puoli kahdelta korjaamaan alakerran seinissä olevaa kahta halkeamaa. Olisivat aloittaneet korjaukset jo heti aamulla, mutta sanoin, että vieraita on tulossa! Lupasivat tulla sitten puoli kahdelta kahvitauon jälkeen.

Yhdentoista maissa kylään tulivat Hanna ja Cecilia (1 v ja 4 kk) sekä Rina ja Anna. Rinan kanssa olimme samaan aikaan Kättärillä kärvistelemässä. Sen "tuskien taipaleen" jälkeen Tuomas ja Anna syntyivät samana päivänä :) Anna tosin tuli maailmaan neljä viikkoa ennen laskettua aikaa.

Hullunmylläkkää riitti, kun lapsoset penkoivat lelulaatikot lattialle ja painelivat kukin omia teitään. Hih, se oli suloista katsottavaaa :) Eiväthän nuo mukulakullat vielä ymmärrä yhdessä leikkimisestä mitään, jokainen touhusi omiaan ja toisten menoa ihmeteltiin siinä sivussa. Cecilia ehti ainoana kävelevänä joka paikkaan ja raahasi leikkiin niin kynttilät kuin sosepurkitkin. Kukkamullatkin saivat kyytiä. Tuomas ja Anna konttasivat lelusta toiseen. Toisen kädessä oleva lelu oli tietysti aina mielenkiintoisempi ;)

[Kaksi vaaleanpunaista ja yksi sininen] [Anna autoilee, Tuomas penkoo lelulaatikkoa] [Anna ja Tuomas] [Kiva kirja] [Mulle, mulle!]

Aika hurahti. Söimme omenapiirakkaa kahvin kera ja höpöttelimme vauvajuttuja. Oli kiva päästä vaihtamaan kuulumisia Rinan kanssa ja ihmetellä muksujen touhuja. Kyllä ne viipottivat ja meteliä piisasi :)

Puoli kahdelta isäni tuli hakemaan minut ja Tuomaksen evakkoon korjausmiesten tieltä. Hanna ja Rina tekivät juuri lähtöä. Lapsoset alkoivatkin olla jo väsyjä touhutuokion jälkeen.

Eivätpä ne Skanskan miehet tulleet vasta kun puoli kolmen aikaan. Olimme juuri kyllästyneet odotteluun ja lähdössä mummin luo, kun miehet palasivat aikas pitkältä kahvitauoltaan ;) Olivat sitten päättäneet, että korjaavat vaan asuntojen välisessä seinässä olevan halkeaman, kun se on selkeä äänihaitta. No hyvä niinkin. Jätimme ukot hommiinsa ja häippäsimme hiljaisimmille vesille.

Tuomas jäi mummin kanssa syömään ja minä lähdin isäni kanssa hakemaan autoa Hondan korjaamolta. Ensin autoon vaihdettiin siis bensatankki, sitten huomattiin, että bensaputket ovat melkein läpiruostuneet ja niitä korjatessa meni nestejarrut. Tai jotain. Kun minähän en näistä asioista ymmärrä kerrassaan mitään :D Mutta nyt auto jököttää taas tuolla pihalla, eilen tulin sillä Tuomaksen kanssa kotiin :)

Olimme siis eilenkin Tuomaksen kanssa evakossa, kun miehet jatkoivat täällä töitään. Olivat ainakin täyttäneet tekemänsä raon ja nyt paikattu halkeama odottelee ilmeisesti vielä maalia.

Tässä se on tämäkin viikko vierähtänyt. Mukavaa on ollut, vaikka remppaukot täällä ravaavatkin.

Tiedättekös mikä on sööttiä myöskin? Parin talon päässä tästä meiltä pariskunta odotti vauvaa. Vielä viime viikolla näin naisen niin maha pystyssä tuolla pihalla. Nyt perheen takapihalla lumihangessa jöpöttää ainakin metrin korkuinen puinen lintu - haikara :) Tämän viikon alussa sen huomasin. Vasta seuraavana päivänä tosin tajusin, mikä lintu se oikein onkaan. Hellyyttävää! :) Onnea heille!

Tästä tuleekin mieleen myös toinen juttu, joka muistoissani liidätti minut takaisin Kättärille. Sain nääs joululahjaksi Nivean pakkauksen, jossa oli mm. suihkusaippuaa. Juuri samanlainen suihkusaippuaputeli minulla oli mukanani Kättärillä. Hetkessä olin taas Kättärin suihkussa, kun ensimmäisen kerran korkkasin pullon omassa suihkussa. Tuoksu vei mukanaan ja kaikki kokemukset palautuivat elävinä mieleen - outouksineen, pelkoineen ja ahdistuksineen - sekä sen uuden elämän, jota olimme aloittelemassa melkein vuosi sitten.

Suihkussa muistelinkin kokemuksia ja tuo haikarakin tuli mieleen. Uuden elämän aloittaminen oli jännittävää ja tunteellista aikaa, mutta myöskin rankkaa ja uupumusta täynnä. Leikkauskipua ja tuntien tissituokioita öisin ja päivisin. Totesin itsekseni vain, että en vielä kaipaa vastaavaa. Ehkä joskus. Elämä on hyvä nyt :)

Elämässä on jotain kaunista ja onnellista, niin myös surullista. Enoni on kuolemassa keuhkosyöpään. Lääkärit sanoivat, ettei elinaikaa ole enää kauaa. Syöpä havaittiin juuri päivää ennen Tuomaksen syntymää ja nyt tilanne on tämä. Enoni vaimo ei kertonut syövästä äidillenikään heti samana päivänä, sillä äiti jännitti niin Tuomaksen tuloa. Lähes vuosi on mennyt ja hetki hetkeltä enoni voimat ovat loppuneet. Hoitoja on tehty, mutta silti syöpä on levinnyt maksaan, luihin ja aivoihin. Joka paikkaan. Kauhistuttava ja hirveä loppu, jota ei toivo kenellekään. Kauheus havaittiin aivan liian myöhään. Keuhkot ovat lopussa, vaikka sydän vielä jaksaakin. Lääketiede ei pysty enää enempään :(

 

21.2.2005 maanantai (klo 10:15)

Heipä hei taas. Viikonloppuna kävimme lauantai-iltana Minnakaisan synttäribileissä. Kivaa oli. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa Minnakaisa ja Antti sekä muita tuttuja! Minä maistelin sinistä mansikkaboolia, pakkasnestettä ;) ja kakkuakin syötiin. Lähdimme tosin jo "tuttuun tapaan" kahdeksan maissa hakemaan Tuomaksen mummin ja vaarin luota kotiin nukkumaan.

Tuomas on nyt muutamia päiviä syönyt raejuustoa, vaikkei sitä itse tiedäkään - olen tilsannut sitä lihasoseen sekaan ihan salaa ;) Hyvin on maistunut :) Pieni jee! Meillähän on ollut pienisuuri ongelma se, että Tuomas ei vieläkään osaa/suostu syömään rakeisempaa ruokaa. Aina on vaan poitsu alkanut kakomaan ja yökkäämään. Tämä raejuustohommeli toimii kuitenkin hyvin ja se tekee soseesta karkeampaa, joten toivotaan, että poitsu oppisi isojen poikienkin pöperöitä syömään tässä kun pikku hiljaa harjoittelemme. Ninalle kiitos vinkistä! :)

Eilen Tuomas maisteli myös ihka aitoa ruisleipää. Murusteluksihan se meni ja lopulta leivät ja murut päätyivät arvatenkin lattialle ;) Kuinkas muuten :D

Tuomas taitaa ymmärtää "pallo" -sanan. Kun sanon "missä pallo?", poitsu tsiikailee ympärilleen ja viipottaa pallon luo :) Ooh! :) Lempilelu se on.

Tässä isi ja Tuomas katsovat Bumbtsibumia. Tuomasta naurattaa. Bumbtsibum on (tai oli siis) Tuomaksen mielestä kiva ohjelma, kun siinä lauletaan. Etenkin kauniita ja nättejä lauluja laulavat naiset olivat pikkumiehemme mieleen :D Niitä kuunneltiin suurella hartaudella :)

 

23.2.2005 keskiviikko (klo 8:30)

Hitsiläinen, että on pakkasta! (-15°C)

Eilen hilpasimme mennä mummin luo aamupäikkäreiden jälkeen. Annoin Tuomakselle lounaan heti sinne päästyämme. Voisi sanoa, että tapahtuma oli surkuhupaisa. Ensin Tuomas yökkäsi raejuustoriisibroilerit pöydälle, joten uusi purkki pöperöä piti laittaa kehiin. Siinä välissä Tuomas ehti viskaisemaan käsiinsä osuneen vanhan pilttipurkin lattialle ja se meni tuhannensirpaleiksi. Huoh! Äiti pääsi taas imuroimaan ;)

Onneksi koko päivä ei mennyt yhtä penkin alle.
Tässä Tuomas ihmettelee kaveria peilissä. Sitä tyyppiä on kiva läpsyttää ;)

Vaikka pakkasta olikin, lähdimme ulos, kun lämpötila näytti auringossa nollaa. Tuomas koki elämänsä ensimmäisen pulkkaretken. Minne se vauhti hyytyi?!?! viuhtoo Tuomas mummille. Emme olleet kauaa, mutta lämpimällä ja tuulettomalla säälle pulkkailu on varmaan kivaa! Oli se nytkin, mutta ilma ei auringon paisteesta huolimatta ollut kovin suotuisa. Tuomas jökötti talvihaalari päällä kädet ojossa pulkassa. Miten se pulkka näyttikään niin pieneltä, kun tuon michelinmiehemme istutti siihen tapittamaan? ;)

Illalla isi tuli mummin ja vaarin luo myös. Syönnin jälkeen lähdimme isukin kanssa ihan kaksistaan käymään Ikeassa. Päätavoitteena oli ostaa polttimo olkkarin lamppuun, joka aikoinaan ostettiin Ikeasta myös. Kyseiset halogenipolttimot olivat citymarketissa niin kalliita, että ajattelimme, josko niitä saisi täältä halvemmalla. Saihan niitä! Saimme neljä polttimoa samaan hintaan kuin citymarketista olisi saanut yhden! Hih. Pihiys kannatti ;)

Ostimme Tuomakselle myös ruokakippoja ja lautasia. Pitihän sitä samaan sarjaan ostaa sitten mukisettikin. Ja äippä sai mehukannun. Ooh :D

Tuomaksen yöunet ovat edelleen levottomia. Jo illalla (meidän iltaa, pojan yötä) poitsu heräsi kahdesti. Ekan kerran pian nukahtamisen jälkeen ja toisen kerran, kun Valto oli suihkussa. Kolmannen kerran poitsu pärähti itkeskelemään joskus kahden jälkeen. Aamukin koitti liian aikaisin. Varttia vaille seitsemän Tuomas havahtui itkeskellen. Itselläni oli siinä vaiheessa niin kupla otsassa, etten jaksanut jäädä odottamaan pojan kyseenalaista nukahtamista, joten puin vaatteet päälle kumpaisellekin ja niin sitä mentiin alakertaan aamukahville ja -puurolle.

Nyt Tuomas jatkaa jo uniaan. On se vaan niin ihmeellistä. Tuomaksella pitäisi olla viisi metriä pitkä sänky, sillä poitsu vääntyilee ja kääntyilee niin paljon, että pää on sängyn ylälaitaa hinkkaamassa hetkessä. Herääköhän siihen, kun ei pääsekään enää möyryämään? Välillä poitsu löytyy ihan vinksallaan sängyn yläosasta jalat pinnojen välistä. Kun ei tuollainen lähes 80-senttinen pojanjötkäle enää mahdu miten sattuu pinnasänkyyn, niin kai se alkaa vähemmästäkin itkettämään ;) En tiedä. Levotonta on. Möyritään, möyritään, jalat tungetaan pinnojen väliin ja mennään kyljeltä toiselle. Rauhoittuisit lapsikulta.

 

24.2.2005 torstai (klo 9:00)

Eilinen päivä pideltiin vaan pakkasta kotona. Illalla lähdettiin koko perheen voimin käymään Ninan, Samulin ja Jaken luona. Tarkoituksena oli katsastaa turvaistuinta, joka oli vähän aikaa ollut Samulin käytössä. Nyt Samulille oli ostettu uusi istuin, joten tuo vanha istuin olisi aika passeli Tuomakselle "minun" autooni, kun turvakaukalo alkaa olla aika nafti. Kyllähän se istuinkin siinä sivussa katsastettiin ja hyvältä vaikutti. Saatiin istuin koekäyttöön. Kunhan isi saa sen asennettua, nähdään miten Tuomas siinä viihtyy :) Pääosin aika hurahti jutellessa ja poitsuja paimentaen. Tuomas onnettomien iltapäikkäreiden seurauksena oli ihan tööt ja pelästyi heti ensimmäisenä kissaa. Myös Jake taisi olla aika pelottava ;) Myöhemmin taas Samuli hermostui, kun Tuomas intoutui mölisemään. Voi näitä meidän pieniä! ;) Kahviakin juotiin Ninan tekemien voisilmäpullien kera, hyvää oli! Oli mukava nähdä taas. Yhtäkkiä kello läheni jo kahdeksaa ja kotiinhan sitä piti lähteä, jotta pikkumies saataisiin nukkumaan. Aika vaan hurahti nopeasti.

 

Kyllä ne lääkärit tiesivät mistä puhuivat. Enoni kuoli eilen illalla.

Nyt olet tähti öisellä taivaalla, revontuli.
Välkähdys auringonsäteenä aallonharjalla.
Olet leppäpuussa kahiseva tuuli.
Kimaltava timantti keväthangella.

Yhä olet,
yhä meille elät.
Yhä muistot vielä puhuu.

 

25.2.2005 perjantai (klo 11:40)

Pikaisesti vain. Jee! Tuomas nukkui yön heräämättä :) Vinkaisi tosin jotain puoli kuudelta, ponkaisin jo istumaan, mutta sitten oli hiljaista. Pää tyynyyn vaan :) Hyvät unet, yhtenäiset unet, tekivät nähtävästikin (meille kummallekin) hyvää. Tuomas on ollut aamun ihan auringonpaiste :)

Näin tosin selvästi, että ainakin alas on etuhampaiden viereen tulossa seuraa. Eivät ole vielä läpi, saas nähdä kauanko menee, että pilkistävät näkyville. Kulmahampaat ovat valkoisina myös, mutta tiedä noista... Ylähampaita ei saa edes katsoa ;)

Eilen käytiin vaan kaupassa. Sitä ennen miehet kävivät köllöttelemässä meidän sängyllä. Aikansa Tuomas möyrysi ja mölisi, sitten nuupahti uneen. Iltapäiväpäikkärit kun jäivät taas kovin onnettomiksi, joten pienet iltatorkut olivat ihan paikallaan :)

 

28.2.2005 maanantai (klo 9:15)

Onnea Tuomas 11-kuukautta! Miten aika rientääkään! Vauva-sana on jäänyt käytöstä jo ajat sitten, olette ehkä huomanneet. Taaperoksi en vielä osaa Tuomasta kutsua, joten Tuomas on vaan meidän "poitsu" ;) Apua! Kohta Tuomas täyttää vuoden ja siitä ei menekään enää kuin hetki, niin mennään töihin ja hoitoon! Jelp! Äidillä pukkaa kriisiä.

Viikonloppuna Tuomas oppi viimeinkin nousemaan seisomaan tukea vasten. Eihän tämä meidän kultakutri mitenkään hidas ole, ei ;) mutta tosiaan - viimeinkin ;) Tuomas nousi seisomaan matalia tukia vasten kuten sohvan käsinojaa ja portaita. Portaita vasten nousi ensin ensimmäistä askelmaa vasten, sitten jo toista ja sitten vielä kaidetta vasten. Ooh! :) Hyvä Tuomas! Ja askeleitakin otetaan :) Lattialla ollaan myös entistä useammin pylly pystyssä kohti kattoa, kädet ja jalat maassa. Hih.

Eipä me viikonloppuna ihmeitä touhuttu. Valto kävi K-raudassa hakemassa sellaisia listoja, joihin saa piuhaa jemmaan. Mummin ja vaarin luona käytiin. Eilen Valto asensi koekäytössä olleen turvaistuimen "minun" autooni. Istuimen sai asennettua hyvään asentoon ja kaikin puolin se vaikuttaa oikein mainiolta - joten istuin jää meille. Nyt ei tarvitse enää kruisailla turvakaukalon kanssa :)

Tuomaksella on hirveä into painaa jos jonkin näköisestä pienimmästä raosta. Keittiön pöydän ali meno (tuolit paikoillaan) on yksi lempiharrastus ja viikonloppuna piti testata olkkarin pöytä, jonka jalkojen pienestä raosta Tuomas päineen ja peppuineen juuri mahtuu menemään ;) Syöttötuolinkin ali yritettiin mennä, mutta se ei vielä onnistunut :D

Viikonloppuna nukuttiin ihan hyvin. Kumpanakin iltana Tuomas taisi herätä nukkumaan menon jälkeen, mutta sitten nukuttiin aamuun asti. Päikkäritkin menivät hyvin. Päivisin aurinko lämmitti ihanasti :) Minulle lumi- ja pakkassatsi alkaa riittää - kevät saisi jo tulla! :) Aurinkoiset ja lämpimämmät ilmat on paljon ihanampia! :)

 

[takaisin ihan alkuun]