Kodistamme tuli hämärä vauvaunen valtakunta.
Kaihtimet laitettiin kiinni, puhuttiin kuiskimalla ja hymyiltiin väsymyksen keskellä. Vauva oli tullut taloon. Koti oli suloisesti rempallaan. Tiskikonetta ei enää ehtinyt tyhjentämään, sänky jäi petaamatta. Uusavuttomuus kotitöiden suhteen iski. Aamun kajo vaihtui iltahämärään huomaamatta. Pieni vauva sai kaksi aikuista ihmistä pauloihinsa täysin. Elämää pyöritti meidän oma vauva, karvakorva, ruttunaama. Tissiä siellä, tissiä täällä. Pulautusta, höpöttelyä ja pienten sormien ihmettelyä.

Kevät vaihtui kesään. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin olohuoneessa soi Radio City ja auringon annetaan paistaa sisään. Ja siitä pienestä nyytistä, jonka toimme kotiin, on kasvanut hurmaava pikkumies - ja nyt me pyöritämme vauvan elämää - parhaamme mukaan.

 

Tämä "päiväkirja" seuraa Tuomas Aapo Viskarin ja vanhempien elämää kuvin ja sanoin. Äippä päivittää aina, kun vauvalta ja kotitöiltänsä ehtii :)

 

Päiväkirjamerkinnät on jaettu kuukausittain. Kunkin kuukauden perässä on se kuukausissa mitattu ikä, jonka Tuomas täyttää ko. kuukauden 26. päivä. Päiväkirjamerkintöjen yhteydessä ikä on ilmoitettu viikkoina.

kesäkuu 2004 (3 kk)     heinäkuu 2004 (4 kk)     elokuu 2004 (5 kk)     syyskuu 2004 (6 kk)
lokakuu 2004 (7kk)     marraskuu 2004 (8kk)    joulukuu 2004 (9kk) 

tammikuu 2005 (10 kk)     helmikuu 2005 (11 kk)     maaliskuu 2005 (12 kk)

 

Viimeisin päivitys alhaalla ~ mene sivun loppuun tästä

 

1.12.2004 keskiviikko / 36 viikkoa + 5 päivää

Ensimmäinen päivä joulukuuta. Ulkoa kuuluu tiptip-ääniä - ei tonttujen sipsutusta vaan ihka aitoa, luontoäidin märkää vettä.

Tänään Tuomas joutuu taas neuvolaan kiusattavaksi. 8 kk-neuvolakäynnillä käydään eka terkkarin luona huutamassa (punnituksessa ja pituuden mittauksessa) ja sitten mennään lääkärin pällisteltäväksi. Positiivinen tämä minun suhtautumiseni neuvolaan, eikö ;) Nooh, päästäänpä taas kärryille siitä, paljonko pikkumies painaa ja onko pituutta tullut miten lisää :)

Tuomas on oppinut uuden jutun. Sanon sitä jutuksi, kun en oikein tiedä, millä nimellä sitä kutsuisi tai miten sitä edes kuvailisi. Näin se jokatapauksessa menee: Tuomas istuu ja hytkyttää peppua ylös- ja eteenpäin. Jalat ja kädet avittavat ponnekkaasti. Ja Tuomas pääsee eteenpäin! :) Hih. Voi sitä riemukasta hymyä, kun poika tuon keksi. Nyt kaksi päivää vanhana "juttuna" se on jo vanha juttu ja se on vaan kivaa :D

Kaikki jutut peilin edessä ovat muuten kivoja: tämä hytkyminen, keinuminen eteen- ja taaksepäin sekä sivuille, ilmeily, kutittelu, seisominen (kainaloista tuettuna, eihän tuo poitsu vielä muuten seiso), hyppiminen/pomppiminen, kurkkiminen, höpöttely ja hekottelu jne...

Tarjosin eilen Tuomakselle ekaa kertaa 8 kk purkkiruokaa. Eihän se hyvin mennyt. Poitsu meinasi yökätä ja kakisteli vaan. Sose oli aikas tömäkkää ja kunnon potunpaloja siellä oli. Eihän noilla Tuomaksen kahdella hampaannysällä vielä kauheasti purra - paitsi isin sormea :D Siihen Tuomas puraisi toissapäivänä suurella antaumuksella :D Nooh, täytyy harjoitella tuota rakeisempien soseiden syöntiä. Erilaisia vinkkejä ja kikkakolmosia ollaan saatu, kiitos niistä, joten totutellaan hissunkissun. Myös nokkamukia olen tarjonnut Tuomakselle, mutta pojan mielestä se on kiva lelu!

 

3.12.2004 perjantai / 37 viikkoa

Keskiviikkona käytiin siis 8 kk neuvolassa. Neuvolatäti sekoili, joten jouduin soittamaan hänelle vielä eilen varmistaakseni, että oliko hän merkannut Tuomaksen painon oikein omiin papereihinsa. Neuvolan jälkeen kun huomasin, että neuvolakorttiin täti oli merkannut painon väärin, kaksi keskimmäistä numeroa painossa oli vaihtanut paikkaa. Onneksi paino oli tädin omissa papereissa oikein, joten ei tarvinnut alkaa asioita sen enempää sumplimaan :)

Pituuteen nähden Tuomas on ihannepainoinen :) Pituutta on 73,5 cm ja painoa hulppeat 9840 g. Jonkin aikaahan Tuomaksen painokäyrä paineli hieman keskikäyrän yläpuolella (kuten pituuskin), mutta nyt kummatkin käyrät ovat nollatasolla, eli siinä tasolla missä tämän ikäisten "tulisikin" olla. Neuvolatäti sanoi jotenkin hassusti: "tuollaisilta ne (vauvat siis) näyttää, kun kaikki on kohdallaan". Jepjep.

Tuomas ei edelleenkään tykkää neuvolasta ollenkaan. Vaatteiden pois ottaminen on jotain ihan kauheaa, mittauksista puhumattakaan. Eikä lääkärin (vaikka tosi mukava lääkäri meillä onkin!) tutkimuksetkaan kivoja olleet. Lääkäri kuunteli sydämen ja keuhkot, tutki pulssin ja korvat sekä heijasteet (eli ottaako käsillä vastaan, kun kallistetaan sivuille ja taaksepäin - hyvin Tuomas laittoi kädet vastaan). Myös etusormi+peukalo-otetta haettiin, se on tuloillaan. Etusormet ovatkin jo jonkin aikaa olleet Tuomaksen tuntosarvet. Tök Tök joka paikkaan ;) Hyvin Tuomas nappasi lääkärin narunpäässä olleen helmen, ei se ihan puhdas etusormi+peukalo-ote ollut, mutta kyllä se sieltä on tulossa, lääkäri sanoi.

Tuomaksen heräämisajat aamuisin ovat taas menneet ihan miten sattuu. Joinakin aamuina Tuomas heräsi jo puoli seitsemältä huhuilemaan, kun itsekään en ollut vielä päässyt sängystä ylös. Eilen aamulla poika taas pösötti nukkua yhdeksään! Olin jo mennä tarkistamaan, onko poika edes hengissä enää. Tänään Tuomas heräsi vähän ennen puoli yhdeksää. Nooh, eiköhän sitä viikonloppuna herätä taas seitsemältä ;)

Eilen olin koko päivän ja illan Tuomaksen kanssa mummin ja vaarin luona. Isi vietti (hyvin ansaittua ? ;) ) vapaailtaa tietokoneella räpellellen. Tuomas viihtyy mummin ja vaarin luona hyvin, päiväunet tosin tuppaavat usein jäämään vähän onnettomiksi. Eilen Tuomas nukkui yhdet noin puolentoistatunnin (muutaman havahtumisvinkauksen kera) unet ja toiset surkeat tirsat jotain vartin ja puolentunnin väliltä. Hyvin poika silti jaksoi. Mummi leikitti Tuomasta ahkerasti.

Nyt Tuomas on päikkäreillä. Olen jo imuroinut alakerran ja yläkerran imuroin, kun Tuomas herää. Sitten pitää vielä järjestellä paikkoja ja vähän puunata, laittaa ja pestä pyykkiä jne. Onpas kivaa :P

 

8.12.2004 keskiviikko / 37 viikkoa + 5 päivää

Väsyttää. Viikonloput eivät tuo helpotusta, kun silloin tulee vaan valvottua pidempään ja aamu pojan kanssa koittaa aina liian aikaisin. Krooh. Hartiat ja niska on jumissa, jotenkin on niin raihnainen olo. Mitään ei oikein jaksaisi tehdä, olisi niin mukava vaan vetää peitto niskaan ja asua siellä pari päivää. Juu, onnistuu ;)

Viikonloppu oli pitkä, kun maanantaikin oli pyhäpäivä. Sekä lauantaina että sunnuntaina kävimme koko perheen voimin Jumbossa kauhistelemassa väen määrää. Muutamissa kaupoissa hetken kiertelimme, toiset sivuutimme suosiolla, kun kassajonot olivat kuin Suomen ensimmäisen Gigantin avajaispäivänä. Maanantaina olimme kaikessa rauhassa kotona.

Taivas. Tuomas heräsi eilen tiistaina 9:35! Huh :)

Eilen kävivät myös Nina ja Samuli meillä kylässä. Samuli täyttää tänään 8 kk! Onnea Samuli! Tuomas nukkui päikkäreitä, kun vieraat tulivat. Vaikka Samuli hieman naureskelikin ja leluja ihmetteli iloisesti, niin Tuomashan ei vähästä herännyt. Kehotinkin Samulia hieman lisäämään meteliä, jotta Tuomakselta ei mene koko tapaaminen ohi ;) Herättyään Tuomas ihmetteli unenpöpperöisenä, että mistäs nuo tänne ovat tupsahtaneet. Ja kuka istuu mun syöttötuolissa? Hih. Poitsut ovat söötti parivaljakko.

Missäköhän korvessa mekin tosiaan asutaan? Perjantai-iltana olimme katselemassa Godzillaa, kun Elisan kaapeli päätti lakata toimimasta. Menin suihkuun, sitten meni sähköt. Valto saikin sitten osittain kylmän suihkun. Sähköt meni yön aikana kolme kertaa. Joka kerta heräsin mikron piippaukseen. Tänä aamuna ei hanasta tullut ollenkaan vettä. Nyt tulee vähän vettä, haaleaa - viileämpää kuin kädenlämpöinen. Oi tätä huipputeknologian aikaa! ;)

Täytyy lopetella. Tuomas herää varmaan kohta. Lähdemme käymään mummin luona. Kotonakin olisi paljon tekemistä, kaikkea kivaa (oikeasti) ja melkein kivaa tekemistä sekä sitten näitä pitkäpiimäisiä arkirutiineja, mutta eivätköhän nuo puhteet odottele huomiseen.

Ai niin, tämä vielä. Viikonloppuna kuulimme, että vietämme joulua yhdessä isona perheenä, eli paikalla on molemmat mummit ja vaarit (itse asiassa vaari ja ukki) sekä siskoni eli Tuomaksen kummitäti. Tämä on mielestäni mukavaa. Tuomas saa kaikki tärkeät ihmiset ympärilleen ensimmäisenä jouluna :)

 

13.12.2004 maanantai / 38 viikkoa + 3 päivää

Joulu hissukseen tulla jolkottaa. Launtaina käytiin Valton kanssa taas Itiksessä shoppailemassa. Tuomas jäi mummin ja vaarin luo hoitoon. Silkkaa turhuutta olisi ollut ottaa poika mukaan. Ensin etsittiin puolisen tuntia parkkipaikkaa. Voi ärsytys! Siinä meinasi jo hihat palaa. Ja ihmisiä piisasi kauppakeskuksessa. Huh. Toiset ryysäsivät kyynerpäätekniikalla kaikki sivuun, toiset päättivät pesiä keskellä käytäviä tukkeena, jotkut seilaavat kuin päättöminä päälle ja jotkut pompsahtelevat suin päin minne sattuu. Jo oli ilmassa joulun rauhaa ja hyvää mieltä ;) Sain kuitenkin Valtolle muutaman lahjan ostettua. Kassajonot olivat tuskaisia. Aika nopeasti alkoi kassi painaa liikaa ja puhti loppua hulinan keskellä. Pari muuta lahjaa jää vielä hommattavaksi nyt viikolle. Tuomaksen hoitotuokio oli kuulemma mennyt hyvin, poika ei ollut edes huomannut poissaoloamme, sanoi mummi ;)

Jokin aika sitten sain Kuningasajatuksen. Päätin kirjoittaa pienen stoorin otsikolla "Rakas poikamme, tällaiseen maailmaan sinä synnyit". Jep jep. Tarinan tuli sisältää vuoden merkittävämpiä uutisaiheita, katsaus maailmanmenoon ja kertoa, millaisia me vanhemmat olemme nyt.

No, niistä uutisista: pengoin uutisarkistoja netissä ja tulin siihen tulokseen, että Irakissa soditaan, soditaan ja soditaan. Muita mainittavan arvoisia tapahtumia olisivat kenties olleet Ateenan olympialaiset ja Ameriikan Bush vs. Kerry vaalimittelöt. Afganistanissa ja Afrikassa on oikea hätä, mutta sitä ei kukaan muista. Alkomahoolin veroa alennettiin. Kännykät jaksavat edelleen tehdä kauppansa. Kamerapuhelimet ovat pop, tekstiviestejä lähetetään enemmän kuin koskaan, multimediaviestejä yritetään markkinoida, mutta ketä ne oikeasti kiinnostaa. Kännykkänumeroita siirretään ahkerasti operaattorilta toiselle. Roskaposti on uhka. Musiikin internetjakelu puhuttaa. Mitä muuta?

Meistä vanhemmista kirjoituksen tuli tuoda ilmi se, että emme ole samanlaisissa Suomi-verkkareissa ja Adidaksen lenkkareissa viipottavia tarjousmaidon perässäjuoksijoita. Tosin emme ole myöskään trendihippejä tai Ikean kanta-asiakkaita. Kodistamme ei myöskään löydy Marimekon kukkakuoseja. Tarinan tuli ennemminkin välittää kuva aikaansa seuraavista moderneista "nuorista" vanhemmista, jotka kantavat yhtälailla huolta maailman tapahtumista kuin siitä tyydyttääkö peilikuva sekä siitä miten välinpitämättömiä ihmiset nykyään ovat. Isiä kuvaavia ns. avainsanoja voisivat olla: ADSL, XP, ServicePack2, MP3, kännykkä, kannettava, tietokone, auto...? Äidin vastaavia mielenkiinnonkohteita voisi kuvata sanoilla: tietokone, kotisivut, netti, vaatteet, hiukset, shoppailu, kirjoittaminen, lukeminen, turhistelu (=kaikkea enemmän ja vähemmän turhaa ahertelua), ystävät...? Blaa, blaa... Rakas poikani, kun sinä synnyit, äidin aika muihin touhuihin on jotakuinkin aika pohjalukemissa, joten varsinaisia avainsanoja on vain yksi: vauvanhoito ;) Kaikki muu tulee vasta sen jälkeen... Valitettavasti ;)

"Henkilöllisyystodistus, kiitos!" sanoi Alkon myyjä, kun perjantaina kävimme ostamassa punaviiniä illalla nautiskeltavaksi. Hih. Taisi olla likinäköinen myyjä, sillä minulla on näiden 9 kuukauden aikana tullut kummankin silmän alle juonteet (!) ja en varmastikaan näyttänyt siltä, että hei tytöt, nyt lähdetään vetään vinkkuu parkkikselle! :D

Nyt eksyn jo aiheesta. Pidän siis itseäni aika nuorena äitinä, vaikka ikää onkin jo 27. Eli siis henkisesti alikehittynyt, vai? Hih. No ehken, mutta luulen ja toivon ainakin, että Tuomaksen ja meidän välille ei synny sellaista sukupolvien rotkoa, jonka minä ainakin "nuoruusvuosinani" koin ahdistavaksi. Saas nähdä.

Kuten kävi tälle stoorisuunnitelmallekin, niin kävi myös ajatukselle aloittaa ihan uusi blogi, jossa käsittelisin kaikkea aivan muuta kuin vauvanhoitoa. Idea on innostava ja himottaa kyllä aloittaa, mutta... Ei ole aikaa, tai jos on aikaa, on muuta tekemistä, tai sitten ei ole nappausta tai ei vaan jaksa. Yksinkertaista :D Siispä, kun en ole saanut "tällaiseen maailmaan sinä synnyit" stooria väsättyä, tilasin Tieteen Kuvalehden vuosikirjan 2004.

Päivä alkaa olla pulkassa. Aloitin tämän kirjoittamisen aamulla ja nyt kello tulee puoli neljä. Tuomas on nukkunut yhdet päiväunet. Pikkumies alkaa olla ihan tööt, muttei sammu millään. Hikka kiusaa jo toista kertaa tänään. Kun eka hikka meni ohi ja uni tuli, huusi naapurin penska ulkona kuin riivattu. Suokaa anteeksi kielenkäyttöni, muutama ruma sana tuli siinä vaiheessa. Päivä on ollut mölinää, narinaa ja väsyneen hekottelua. Mennä pitäisi, mutta ei keksi miten. Istuessaan Tuomas vääntelehtii, pyörii ja kääntyilee, tavoittelee ja yrittää, nytkyttää ja hetkuu - mutta ei.

Jotain uutta sentään kuitenkin. Tuomas ottaa painon nyt jaloille, kun pitää seisonta-asennossa lattialla (kainaloista tukien siis). Se taitaa olla pojan mielestä kivaa. Ja miksei olisi.

Tämän päivän teksti taitaa olla aikamoista tilkkutäkkiä. Ajatus on katkeillut ja monesti, kun olen yrittänyt saada poikaa nukkumaan, istuutunut, kirjoittanut muutaman sanan ja taas mennyt touhuamaan Tuomaksen kanssa. Huoh. Akku alkaa loppua äipältä ainakin. Palataan astialle. Poika sen kuin kukkuu sängyssään.

 

16.12.2004 torstai / 38 viikkoa + 6 päivää

Tiistaina olin Tuomaksen kanssa päivän taas Mummin luona. Vähän ennen neljää hyppäsin sitten autoon ja huristelin postin kautta kotiin. Tuomas jäi hauskuuttamaan mummia ja vaaria. Kävimme Valton kanssa ostamassa Tuomakselle turvaistuimen. Tällaisen. Valto asensi sen mummin ja vaarin autotallissa paikoilleen. Kylläpä alkoi auto tuntua pieneltä, vaikka meidän auto tuollainen keskikokoinen farkkumalli kai onkin. Huh. Istuin ei missään nimessä mahdu Valton taakse ja pelkääjän penkkiäkin joutuu vetämään aika eteen, jotta turvastuimen saa hyvään asentoon. Säätöjä istuimesta löytyy vaikka muille jakaa, mutta ihmettelemme vaan, millaisessa autossa nuo ääriasennot ovat edes mahdollisia, kun takapenkillä pitäisi olla tilaa metritolkulla.

Eilen Tuomas istui ensimmäistä kertaa kauppareissulla ostoskärryissä! Ooh :) Siis ihan siinä ostoskärryjen omassa istuinhommelissa. Ensin se taisi olla vähän pelottavaa, Tuomas tuijotteli vaan töppösiään. Sitten alkoi hymy levitä naamalle. Ihmisiä piti kuikkia niin, että pikkumies oli välillä mennä yli laidan. Hämmästeltiin, taputeltiin kärryn tankoa ja hihkuttiin. Hih.

Viimeiset joululahjaostokset tuottavat harmaita hiuksia minulle. Sain isältäni vähän joululahjarahaa, jotta voin ostaa itselleni ihan mitä vaan mieleistäni. En ole mitään vielä ehtinyt katselemaan. Haluaisin kyllä. Tuomaksen kanssa en vain jaksa sellaisiin keskittyä. Pitäisiköhän vielä viedä Tuomas mummin ja vaarin hoiviin pariksi tunniksi... Mielelläänhän he poikaa hoitavat, mutta kehtaisinko enää. Ehkä.

Tuolla meidän lähikauppakeskuksessa muuten soi nuo joululaulut ja mainosmusiikit törkeän kovalla. Suunnattoman ärsyttävää. Vähemmästäkin alkaa nyppiä moisessa melussa shoppailu. Eikö ne voisi vähän hiljemmällä olla?

Eilen paketoin ensimmäiset joululahjat. Tuomaksen kanssa ei vain oikein päästy yhteisymmärrykseen, miten tämä oli parasta toteuttaa. Ensin Tuomas oli lattialla ja minä pöydän ääressä, sitten Tuomas syöttötuolissa ja minä lattialla, loppujen lopuksi olimme kummatkin lattialla. Tuomas leikki leluilla ja minä paketoin. Tuomas olisi kyllä kovasti halunnut auttaa ;)

Tuomas taitaa kovasti jo hakea konttausta, mutta vaan vahingossa on konttausasentoon menty pari kertaa. Pää on kyllä muksahdellut viime päivinä useamman kerran, kun menohalut on niin kovat, mutta varmuus siitä MITEN, ei ole vielä löytynyt. Voi pientä. Istualtaan Tuomas kyllä pääsee jo liikkumaan jonkin verran, telkkaria on käyty taputtelemassa, pleikkarin ohjaimen johtoa on hipelletty ja kirjahyllyä on käytetty vetoapuna ;)

 

LISÄÄN vielä muutaman kuvan, kun en ole moisia pitkään aikaan tänne laittanutkaan. Ikää siis pikkuherralla reilut 8,5 kk.

Sängyllä
[Siellä näkyy kaksi hampua!] [Tuomas the monster] [Hymypoika]

Hoitopöydällä
[Liian iso poika] [Tuomaksella on hauskaa, äidillä ei]

[Mönkijä]

 

21.12.2004 tiistai / 39 viikkoa + 4 päivää

Hyvää nimipäivää Tuomas!

Voi Tuomas-kultaa. Laitoin heti aamulla nalleviltin pesukoneeseen. Heti aamusta, sillä arvelinkin, että sitä saatetaan kaivata... Päiväuni ei millään meinannut tulla ilman nallevilttiä. Onneksi viltti kuivaa nopeasti, joten eiköhän se saada taas iltapäivällä käyttöön :)

Viikonloppuna oleskeltiin vaan kotona ja käytiin mummin luona syömässä ja saunomassa. Jouluostokset on tehty, joten mitään hinkua kiertelemään jouluryysikseen ei ollut. Isi puuhaili vähän tietokoneella ja minä paketoin lahjoja Tuomaksen kanssa. Ehdin ja innostuin jopa pelaamaan hetken pleikkarilla :D

Eilen tein joulusiivouksen. Kotona tuoksuu pipari. Joulukoristeet on laitettu ja tonttuja hiippailee ikkunoissa. Keittiön ikkunassa on kynttelikkö. Pieni joulukuusikin meillä on; sellainen aito muovikuusi, jossa on valokuitua ;)

Tänään paistan joulutorttuja, kun Tuomaksen kummisetä tulee illalla kylään. Lakanat pitää vielä vaihtaa ja tehdä muut viimeiset jouluaskareet. Viimeiset lahjatkin pitää vielä laittaa pakettiin.

Valto pitää torstain ja maanantain lomaa. Aattona mennään jo puolen päivän aikaan mummin luo aloittelemaan joulua. Sitä ennen treffataan vielä ystäväni Susse pukkeilun merkeissä pikaisesti. Forssan mummi ja ukki sekä myös tietysti siskoni Henna tulevat joulun viettoon. Syödään, saunotaan ja avataan lahjat. Hih. Saas nähdä mitä Tuomas tuumaa moisesta papereiden rapistelusta. Pääseehän Tuomaskin avaamaan paketteja. Äidillä syyhyää jo sormet päästä pelaamaan hiukan Scrabblea tai vaikka Monopolia... toisikohan se joulupukki myös jonkun uuden lautapelin.. ;)

 

Meidän perhe toivottaa kaikille rauhallista ja ihanaa joulua!

 

 

27.12.2004 maanantai

Tästä tekstiviestistä on nyt yhdeksän kuukautta: "Tunnen erään pienen, johon ihastunut lienen. Vierellä kun on tää pieni, valaisee hän elontien. Poikamme (2590 g ja 48 cm) syntyi 26.3.04 klo 4:28." Onnea Tuomas 9 kk! Yhdeksän kuukautta masussa, yhdeksän kuukautta masun ulkopuolella :) 40 viikkoa pienen miehemme matkassa vierähti täyteen perjantaina, jouluaattona. Viikkojen laskeminen saa nyt luvan loppua. Tuomas on jo sen verran iso pikkumies, että eiköhän ikä tule jo ilmaista kuukausina vaan ;)

Viime keskiviikkona (22.12.) oli kauhia joulumyrsky. Tuuli ja tuiskutti niin, että ikkunalasit helisi. Ja meillä poksahteli taas sähköt. Nukkumaan mennessä sähköt katkesivat jälleen kesken suihkun, sitten vielä hampaita pestessä. Mikron töpseli piti ottaa pois seinästä, kun se piippasi aina mennen tullen. En olisi saanut siinä piipityksessä nukuttua yhtään. Mutta eivät ne sähköt kai sitten yöllä tainneetkaan enää mennä, kun Valton kelloradiossa pysyi aika. Minä en ollut jaksanut epäuskoisena omaani edes aikaa virittää enää.

Joulukinkkua on syöty, herkuteltu on muillakin joulupöydän antimilla. Suklaata on syöty enemmän kuin laki sallii. Kuusen alla oli tänä vuonna ennätysmäärä paketteja. Olihan meillä yksi jäsen perheessä enemmän. Tuomas :) Ja Valton vanhemmatkin tietty. Tuomas saikin paljon leluja, kovia ja pehmoisia paketteja. Kivointa Tuomaksen mielestä taisi olla kuitenkin paperin rapistelu ja lahjanarut. Leluihin on tutustuttu vasta nyt joulun jälkeen ;)

Aattona treffasimme ystäväni Sussen pikaisesti, sitten mentiin mummin ja vaarin luo. Pian seuraan liittyivät siskoni Henna ja Valton vanhemmat. Juotiin glögit, autoin äitiäni kattamaan joulupöydän. Syötiin, sulateltiin, saunottiin, kahviteltiin, avattiin lahjat. Päivä hurahti huomaamatta.

Joulupäivä oli pelipäivä. Mummin luokse menimme siis taas. Ensin pelasimme Hennan ja Valton kanssa joulupukin tuomaa Trivial Pursuitin 20-vuotisjuhlapainosta, sitten vielä Hennan kanssa tahkosimme Scrabblen parissa. Valto pelasi sillä välin Hennan GTA San Andreasia.

Tapaninpäivänä oleskeltiin kotona ja illalla käytiin vielä mummin luona syömässä.

Tänään Valto joutuikin jo töihin. Kiirettä pitää, kun projekti puskee päälle. Hyvä kun Valto sai edes torstain pitää vapaata.

Nyt ei netti toimi, en tiedä mikä viiraa. Kirjoittelen silti, kaipa yhteys jossain vaiheessa pelittää taas. En tiedä liittyykö tämä siihen, että meillä nettipiuha vaihtui viime viikolla Saunalahden ADSL:stä Elisan ADSL:ään vai mistä, mutta hiukan nyppii.

Tuomas on oppinut hieman uusia juttuja. Viime keskiviikkona poitsu nousi masullaan ollessaan muutaman kerran konttausasentoon. Käsillä punnerretaan niin korkealle kuin mahdollista. Sitten peppu hytkytetään ylös. Oman huoneen matolla Tuomas siinä hetkutti peppua edestakaisin. Paljaalla lattialla polvet luistaa vielä alta pois.

Toinen uusi juttu on sohvan käsinojaa vasten polvilleen nouseminen. Se on Tuomaksen mielestä tooooosi lystiä. Ja sitä jaksaa tehdä vaikka kuinka paljon.

Ollaan kyllä jo malttamattomina odoteltu pääseekö tämä poju ikinä liikkeelle ;) Vähän niin kuin hampaitakin odoteltiin kuukausia etukäteen ;) Kyllä nyt olisi meidän mielestämme jo aika lähteä liikkeelle :D Voisin melkein veikata, että Tuomas ei ikinä tule varsinaisesti ryömimään, vaan sitten kun mennään, mennään nelivetona kontaten. Masullaan Tuomas pyörii ja peruuttelee hienosti. Istualtaan liikkuu vaikka kuinka, kun vaan uskaltaa pojan antaa olla ja mennä. Välillä toinen jalka osoittaa eteenpäin ja toinen taaksepäin. Kurkotellaan, kääntyillään ja pyöritään.

Puuhamatto on jo historiaa. Vain se itse matto on tuolla alakerran lattialla ja sen ympärillä on kolme tyynyä. Sinne Tuomas on hyvä laittaa istuskelemaan ja leikkimään. Paha puoli on vaan se, että minuutin kuluuttua poitsu on jo matkannut kauas matolta :D Hih.

Tässä vielä lisää kuvia: [Tuomas ja ase] [Nami nami] [Nallen kanssa 1] [Nallen kanssa 2]

Yhteyttä nettimaailmaan odottelen. Voisin päivittää jo, mutta ei onnistu. Tuomas taitaa heräillä. Mennäänpä siis kohta syömään ja leikkimään. Tänään vaan ollaan. Joululahjoja voisi alakerrasta järjestellä paikoilleen. Auto on tuolla pihalla lumikasassa. En ole sitä viime viikon myräköiden jäljiltä putsannut. Nyt ilma on kaunis. Aurinko paistaa :)

 

28.12.2004 tiistai (klo 10:40)

Nyt soi: Nightwish - Walking in the air

Ei tuo eilinen päivitys sitten onnistunut. Joten laitetaan nyt samaan syssyyn nämä pari päivää. Kokeilin nettiyhteyttä moneenkin otteeseen. Web connection is currently offline, oli vastaus kerta toisensa jälkeen. Plaah :P

Sitten iltapäivällä, Tuomas oli herännyt päikkäreiltään ja höpsöteltiin tuolla meidän sängyllä. Alakertaan lähtiessämme aloin haistelemaan, mikä täällä oikein käryää?!? Tietokonehuoneesta se haju tuli, sellainen ällöttävä ja etova lemu, kunnon käry. Näytöllä näkyi Windowsin työpöytä kutistuneena leveyssuunnassa ja näyttö vilkkui ja välkkyi. Pelästyin oikein huolella ja nappasin vaan pelit ja vehkeet kiinni. Illalla Valto tutki asiaa ja totesi näytön sanoneen poks. Rikki, kaput. Nyt meillä on tämä vanha 15-tuumainen näyttö käytössä. Kaikki näyttää hassulta ja jotenkin liian suurelta tähän putkeen. Jaa-a, niin kuin sitä rahaa liikaa olisi, täytynee silti harkita uuden näytön ostoa.

Eilen ei tosiaankaan tehty mitään. Illalla käytiin vaan kaupassa. Päivällä putsasin auton jäästä ja lumesta, niitä oli kerroksittain. Joten viskelinpä jäälevyjä hankeen auton päältä, harjasin ja taas kiskoin jäätä käsin ja harjan avustuksella. Ihanaa. Silti auto näyttää vieläkin siltä, kuin se olisi seissyt tuossa jo ikuisuuden. Jäässä mikä jäässä. Täytyy katsoa, josko jaksaisi ikkunat jossain vaiheessa raapia, jotta voitaisiin lähteä joku päivä vaikka vähän liikenteeseen. Valto joutuu tekemään pitkää päivää töissä, joten pitkäksi käy meidänkin päivät täällä kahdestaan.

Eipä tässä sen kummempia. Hetki sitten Tuomas esitteli taas konttausasentoa. Nyt poitsu vetelee jo hirsiä :)

 

31.12.2004 perjantai ~ uudenvuoden aatto

Tämän päivän kirjoituksesta voisi tulla pieni romaani, mikäli vain ehtisin kirjoittaa. Tuntuu ainakin siltä. Mikäli kaikki asiat ja asianhaarat tulisivat nyt mieleen ja näpyteltyä. Asiaa ja kaikkea sen vierestä on vaikka kuinka paljon. Mutta nyt Tuomas huhuilee vielä sängyssään, joten yritetäänpä hetken päästä uudestaan ;) Tällaista se on. (klo 9:25)

Jatketaanpa. Tuomas nukahti (klo 10:00).

Ensin sitä ei tajunnut. A-ha. Vai niin. Jotain tapahtui. Niinhän sitä aina välillä tapahtuu. Näitä sattuu. Se kuuluu maailman menoon. Sitten tuli ymmärrys - seuraavaksi järkytys. Katsoin ja ihmettelin. Kauhistuin. Aasia ja hyökyaallot - tuhansia tuhansia kuolleita, loukkaantuneita, perheensä menettäneitä, yksinäisiä lapsia ja vanhempia, tuhansia onnettomia ihmiskohtaloita, vain joitakin onnellisia pelastumistarinoita. Annoin eilen kauppareissulla ropojani SPR:n keräyslippaaseen. Siitä tuli hieman helpottuneempi olo, mutta samalla epätoivoinen tunne. Se tuntui riittämättömältä. Kaikki olisi tuntunut riittämättömältä. Miten tuollaisesta voi selvitä? Infrastruktuurit ovat tuhotuneet, ihmiskohtalot ovat toinen toisiampaan kauheampia. Jäljellä on vain pelonsekainen kunnioitus luonnonvoimia kohtaan.

Hetken hiljaisuus (klo 10:05).

Tänään on tärkeä päivä, minulle. Olen ensimmäistä päivää oikeasti kotiäiti. Mutta, sitten pieni, suuri uutinen. Tätä iloa, onnea ja autuutta (?) kestää vain neljä kuukautta. Palaan töihin 2.5.2005. Saan harmaita hiuksia ja sydämen tykytystä, kun ajattelenkin, että Tuomas laitetaan 1 vuoden  ja kuukauden ikäisenä hoitoon. Siinä tulee suru puseroon. Kelan päätös kotihoidontuesta tuli jo aikoja sitten. Kiitos siitä, mutta en oikein tiennyt itkäkö vai nauraa tuen määrälle. Minun tuloni tippuvat roimasti. Päivähoitohakemus jätettiin ennen joulua, aaton aattona. Ensisijaisena toiveena meillä on perhe- tai ryhmäperhepäivähoito, viimeisenä vaihtoehtona päiväkoti ja pienten lasten ryhmä. Vantaan tilannehan tiedetään. Surkea! Perhepäivähoitopaikkoja ei ole ja päiväkodit repeilevät liitoksissaan. Miten voin siis hyvillä mielin ja luottavaisena viedä lapseni hoitoon ja lähteä itse töihin, ansaitsemaan? Elää pitää, laskuja riittää. Miten noin pieni pärjää? Surku ja huoli täyttää äidin mielen.

Meidän pikkufyysikkomme (tätä nimitystä käyttää Pampers "vauvojen oppiminen" lehdykässään ;)) melkein konttasi eilen. Näin sen tahdon ja valtavan halun. Näin suunnattoman yrityksen voiman, joka oli käsin kosketeltavissa. Jalat eivät vain totelleet vielä.

Valto osti meille uuden näytön sen rikkimenneen tilalle. Lättynäytön, tykkään siitä kovasti. 17-tuumaiseksi uusi näyttö tuntuu entistä isommalta. Valto tosin kritisoi lättynäyttöjen ominaisuuksia pelikäytössä, mutta minusta tämä on oikein bueno. Kuka sitä ehtii pelaamaankaan ;)?

Minä ;) Ainakin hetken. Parina päivänä olen Tuomaksen päikkäreiden aikana pelannut nyt joululahjaksi saamaani SIMSiä pleikkarilla. Peliin jää koukkuun! Se on kaamea kotiäidin kohtalo ;) Kolmen vartin päikkäreiden aikana kun ei ehdi saavuttamaan mitään. Aika tuntuu kahdelta sekunnilta. Peliä voisi tahkoa tunteja, niin että Simit säntäilevät jo uniinkin. Niin kuin joskus lapsena, kun saimme Nintendon ja Super Mario Brosia pelattiin siskon kanssa vuorotellen niin että Nintendo hehkui jo viimeisiään :D

Vuosi 2004 on ollut meille muutosten vuosi. Olemme kokeneet elämämme suurimman asian ja seuranneet miten rimppakintusta tissitakiaisesta on kasvanut kultakutrinen tappisilmäinen hekottelija.

Tuomas heräsi (klo 10:44). Kauanpa unet kestivätkin. Huoh. Päiväunet ovat lyhentyneet ja valveillaolojaksot pidentyneet. Ihmekös tuo, yöunia nukutaan 11 tuntia. Ei tässä kolmessa vartissa tosiaan paljoa ehdi. Äidin oma aika nipistyy ja nipistyy. Hengähdyshetket jäävät kovin vähiin. Tuomas kyllä viihtyy hyvin lelujen parissa ja lattialla istumalla seilaillen. Äidin pitää silti olla skarppina. Nyt kutsu käy (klo 10:50). Palaan taas.

Tuomas ei meinaa vielä päiväunille ruveta. Kello on yksi. Tekemisen keksiminen pojalle käy aivojumpasta.

[Tuomas "juo" lasista] [Tuomas katselee kirjaa] [Tuomas, vasara, kilpikonna ja keinuhevonen]

Niin, uusi vuosi puskee päälle. Saimme eilen kutsun ystäväni luo Viikkiin viettämään uutta vuotta. Olimme jo kovasti pariksi tunniksi menossa iltaa istumaan, mutta sitten selvisikin, että bileet alkaa "vasta" seitsemältä. Tämä on vauvaperheelle jo aika myöhäinen aika ;) Meidän pitäisi hakea Tuomas vanhemmiltani jo kahdeksan aikaan, jotta ehditään kotiin iltatoimiin ja saadaan Tuomas aikanaan nukkumaan. Tuomaksen uniaika kun on yhdeksän pintaan, se on fakta. Ei siis viitsitä lähteä tunniksi kääntymään vaan. Vietämme siis uudenvuoden aaton kolmistaan rauhallisesti kotona. Ensimmäistä kertaa kolmisteen ja vielä kotona ilman mitään partyhärdellejä ;) Ihan kiva näinkin :) Jostain syystä vuoden vaihtuminen ei tunnu kovin merkittävältä asialta. Eikä edes erityiseltä juhlimisen aiheelta... Vuosiluvussa vaan yksi numero muuttuu. En tiedä mistä johtuu? Onkohan sitä tulossa vanhaksi vai onko sitä vaan akkaantunut?

Eihän tästä kirjoittamisesta tule tänään mitään. Se siitä romaanista siis. Pää tässä tyhjenee vaan. Kävin äsken taas Tuomaksen kanssa leikkimässä ja nyt poika huutelee taas sängyssään (klo 13:30).

Katsoin Tuomaksen leikkiessä BBC:n uutisia. "Death is everywhere" sanoi BBC:n paikalla oleva toimittaja Phuketista. Kuvassa näkyi talo, joka oli suurimmalta osin romahtanut, pari seinää ja pala kattoa oli jäljellä. Katon kaistaleella oli lasten punainen mopo. Tsunamit herättävät elämää suurempia kysymyksiä, joita on parasta olla liikaa pohtimatta.

Kyllä mäkin päivän valitsin kirjoittamiselle. Lelut ovat kivoja, kun ne yksinään alkaa mekastaa. Tuomas heräsi uniltaan (?) huutaen ja nyt mistään ei tule enää mitään. Voi ärsytys. Tuomaksen kännykkäkin (sammakko) on itsekseen alkanut raakkua (joku näköjään soittaa siihen oikeasti aina välillä ;)), mutta nyt tuo toinen joululahjaksi saatu vempele alkoi luritella ihan issekseen. Huh. Kohta on ruoka-aika jo taas, joten ehkä se uni tulee sen jälkeen... Toivottavasti. Nyt yritän päivittää Tuomas sylissä istuen (klo 14:30).

Kaikesta huolimatta, meidän perhe toivottaa kaikille mukavaa uutta vuotta ja kaikkea parasta vuodelle 2005!

 

 

[takaisin ihan alkuun]