Kodistamme tuli hämärä vauvaunen valtakunta.
Kaihtimet laitettiin kiinni, puhuttiin kuiskimalla ja hymyiltiin väsymyksen keskellä. Vauva oli tullut taloon. Koti oli suloisesti rempallaan. Tiskikonetta ei enää ehtinyt tyhjentämään, sänky jäi petaamatta. Uusavuttomuus kotitöiden suhteen iski. Aamun kajo vaihtui iltahämärään huomaamatta. Pieni vauva sai kaksi aikuista ihmistä pauloihinsa täysin. Elämää pyöritti meidän oma vauva, karvakorva, ruttunaama. Tissiä siellä, tissiä täällä. Pulautusta, höpöttelyä ja pienten sormien ihmettelyä.

Kevät vaihtui kesään. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin olohuoneessa soi Radio City ja auringon annetaan paistaa sisään. Ja siitä pienestä nyytistä, jonka toimme kotiin, on kasvanut hurmaava pikkumies - ja nyt me pyöritämme vauvan elämää - parhaamme mukaan.

 

Tämä "päiväkirja" seuraa Tuomas Aapo Viskarin ja vanhempien elämää kuvin ja sanoin. Äippä päivittää aina, kun vauvalta ja kotitöiltänsä ehtii :)

 

Päiväkirjamerkinnät on jaettu kuukausittain. Kunkin kuukauden perässä on se kuukausissa mitattu ikä, jonka Tuomas täyttää ko. kuukauden 26. päivä. Päiväkirjamerkintöjen yhteydessä ikä on ilmoitettu viikkoina.

kesäkuu 2004 (3 kk)     heinäkuu 2004 (4 kk)     elokuu 2004 (5 kk)     syyskuu 2004 (6 kk)
lokakuu 2004 (7kk)     marraskuu 2004 (8kk)    joulukuu 2004 (9kk) 

tammikuu 2005 (10 kk)     helmikuu 2005 (11 kk)     maaliskuu 2005 (12 kk)

 

Viimeisin päivitys alhaalla ~ mene sivun loppuun tästä

 

 

18.6.2004 perjantai  *ikää 12 viikkoa*

No niin, josko korkkaisin tämän "päiväkirjan". Tuomas on tänään tasan 12 viikkoa vanha. Hurjaa! :-)

Tuomas on ollut kovin ihastuttavalla tuulella. Yhtäkkiä sitä taas huomaa, että poikahan kehittyy. Tuomas höpöttelee kovasti itsekseen. Höpöttää, mouruaa ja kiljahtelee. Se on lystikästä kuunneltavaa. Äippä naureskelee vieressä, kun poika mekastaa. Lattialla ollessaan Tuomas leikkii kovasti lempinallensa kanssa, nalle kiikkuu puolelta toiselle, kilisee ja helisee, kun sitä hutkii. Jalat nousevat jo huiman korkealle. Kääntymistä suuntaan tai toiseen Tuomas ei ole vielä tehnyt. Mutta nyt näyttää jo lupaavalta. Masullaan ollessaan nostaa jo päätä ylemmäs kuin ennen, muttei jaksa sitä kovin kauaa vielä kannatella.

Omenasosetta olen pojalle tarjonnut. Neuvolan ohjeistamina ja "luvan" siunaamina maistatetaan pojalle pikku hiljaa soseita. Aluksi kokeiltin perunamaissia ja perunakukkakaalia, mutta ihan oikeasti - ne ovat kamalan hajuisia meidänkin mielestä! Kuka sellaisia voi syödä! Huh, ihan puistattaa. Niin, eivät ne pojallekaan kelvanneet, kuten arvata saattaa. Luumu oli jo parempaa, ja tämä omenasose alkaa maistua kai jo ihan hyvältä. Lusikalla syöminen on ollut se suurin kompastuskivi. Mutta, tekniikka se on joka ratkaisee ;) Leikitäänpä lentokonetta, niin jo silmät tapittaa lusikkaa ja suu aukenee ammolleen ;) Ainakin joka toisella yrityksellä ;) Tänään vuorossa oli päärynä. Nannaa oli, mutta kyllä tuo lusikalla syöminen vaatii edelleen harjoittelua.

Päiväunia Tuomas nukkui eilen huonosti. Illalla käytiin kummitädin luona kylässä ja huudoksihan se meni. Illalla kotona nukahtikin sitten sitteriin. Ja tänään aamulla nukkui vielä heräämisen jälkeen reilut päikkärit. Eilen Tuomas siirtyi viimein pinnasänkyyn nukkumaan. Ainahan Tuomas on omassa huoneessaan nukkunut, mutta pinnasängyssä oli äitiyspakkauksen laatikko, joka toimi ensisänkynä. Jänskätti vähän pysyykö peitto päällä, mutta hyvin tuo pysyi. Vasta herättyään potki peiton pois. Äitiyspakkauksen laatikko tuli heti käyttöön - vaatteille jotka ovat jääneet jo pieneksi!

 

21.6.2004 maanantai / 12 viikkoa + 3 pv

Arvatkaas kuka nukkui sunnuntain vastaisena yönä kahdeksan tunnin yöunet! :) Aipän piti jo käydä katsomassa, että eihän poika ole tukehtunut peittoonsa, kun ei ollut vielä osoittanut heräämisen merkkejä. Myöhemmin Tuomaksen sängystä alkoikin sitten kuulua höpötystä ja hihkumista - sen tavallisen kitinän sijaan. Ja hymy oli mitä mahtavin, kun pojalle meni sitten huomenia toivottelemaan :) Viime yönä Tuomas nukkuikin sitten "vain" seitsemän tuntia. Äippä on sen sijaan jo pari yötä nukkunut huonosti. Ei vaan uni jotenkin ota onnistuakseen.

Isukki oli polttaririennoissa lauantaina, joten äippä pakkasi pojan mukaan ja hurautti mummin luo kylään. Siellä syötiinkin hyvällä menestyksellä päärynäsosetta puolisen purkkia ilta kahdeksan jälkeen, joten siinä taisi olla pitkien unien salaisuus. Sunnuntaina syötiinkin sitten kahteen otteeseen omenaporkkanasosetta ja hyvin maittoi. Lusikalla syöminenkin alkaa jo onnistua :)

Kovasti odotellaan jo juhannuksen mökkireissua...

 

22.6.2004 tiistai / 12 viikkoa + 4 pv

Voi voi. Ei nämä yöt mene oikein putkeen. Tuomas oli koko illan taas vaihteeksi (no pitkästä aikaa) Herra Känkkäränkkä. Rundia olisi keittiön ympäri pitänyt kiertää, kun poika vaan kitisi. Ei ollut hyvä ei niin mitenkään. Oli niin väsy. Sain pojan onneksi nukahtamaan illalla ja Tuomas laitettiin sitten nukkumaan yhdeltätoista. Valto joutui vielä kerran käymään hyssyttelemässä, kun ei poika meinannut hyytyä yöunille. Puoli viiden aikaan heräsi jo. Syötiin ja nukahti - kunnes heräsi taas varttia vaille kuusi. Miksi vauvat tuollalailla heräilee? Mikseivät ne vaan nuku ;)? Kivaahan se on! ;) Vaihdoin vaipan ja kannoin alakertaan vaunuun. Poitsu hyytyi kuin olisi virtakatkaisimesta käännetty virrat pois. On se niin käsittämätöntä ;) Ja siellä se nytkin koisii ja kello on puoli kahdeksan.

Ajattelin alkaa pitämään "kirjaa" Tuomaksen nukkumisesta ja päikkäreistä, jotta voisi vähän ynnäillä unisaldoa ja vetää siitä jotain johtopäätöksiä. Syönnithän meillä kyllä jo kirjataan ylös ja niistä seurataan päivittäistä ruokamäärää. Eilen tuo ruokapuoli jäi kyllä liian vähälle, mutta minkäs teet, kun enempää poika ei kaipaa.

Eilen maistettiin porkkanaperunasosetta. Ihan hyvin se upposi. Illalla annoin vielä vähän luumusosetta. Neuvolassahan sanottiin, että ei tarvitse yhtä makua maistattaa viikon verran ja sitten vaihtaa toiseen, sillä eivät nuo mahdolliset allergiat kuulemma ilmene niin nopeasti. Joten makuja voi huoletta vaihdella. Jos allergioita ilmenee, sitten selvitellään mikä sen aiheuttaa.

Tässä vielä muutama kuva meidän päivästä: Tuomas heräämässä päikkäreiltä, tyytyväisenä ruuan jälkeen 1 & 2

 

23.6.2004 keskiviikko / 12 viikkoa + 5 pv

Runo, jonka löysin netistä...

Ennen kun minusta tuli äiti,
tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
nukuin niin myöhään kuin halusin enkä kantanut huolta siitä, kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
minulla oli täydellinen mielenhallinta,
ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti,
en ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä,
iloa,
rakkautta,
sydänsärkyä,
ihmetystä,
tai tyytyväisyyttä,joka äitiydestä tulee.
En tiennyt,että voisin tuntea niin paljon...
ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI.
 

24.6.2004 torstai / 12 viikkoa + 6 päivää

Tuomas nukkui reilun kahdeksan tunnin yöunet. Olisipa tämä jatkuvaa, toivoo äiti ;) Äippäkin sai nukuttua viisi ja puoli tuntia. Sillä jaksaa jo paremmin. Eilen päikkärit menivät kyllä enemmän ja vähemmän huonosti, illalla poitsu sitten torkkuikin pariin otteeseen, mutta oli illalla selkeästi yliväsynyt, kun nukkumaan piti mennä. Noh, nyt ollaan taas pirteänä :)

Alettiin pakkaamaan juhannusreissua varten. [kuva] Tuomas ihmettelee lattialla, kun äippä häärää vaatteiden ja tavaroiden kanssa. Miten noin pieni mies tarvitseekin noin paljon tavaraa? Mukaan tulee vaatteita, varavaatteita (ja varavaatteiden varavaatteita ;)) vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, leluja, vaunut, sitteri, itkuhälytin, vilttejä yms. Siinpä sitä auton täytettä ;)

Pakkaamisen lomassa laitoin pikkumiehen massulleen. Katsokaas tätä! [kuva] ja tätä [kuva]. Kyllä se jo osaa!

Tuomaskaan ei malta odottaa mökille menoa ;) [kuva]

 

28.6.2004 maanantai / 13 viikkoa + 3 päivää

Kotona ollaan jälleen. Tulipa nukuttua sikeästi viime yö. Viiden jälkeen heräsin pojan kitinään. Peitto oli taas huitaistu naaman päälle. Peitto kondikseen ja takaisin untenmaille vielä reiluksi tunniksi.

Juhannusreissu meni oikein hyvin. Perjantaina saatiin matkata ilman pahoja ruuhkia, Tuomas torkkui koko matkan, ne parisen tuntia. Ilma oli hieno ja tuntui todella hyvältä olla taasen luonnon helmassa. Vaikkakin, minun aikanihan se kului suurimmalta osin pojan hoivaamiseen. Ei ollut enää samanlaista illanvietto, ei saunominen enkä makkaraakaan saanut enää grillattua grillikodassa tikun nokassa. Aika meni pojan syöttämiseen, seurusteluun ja nukuttamiseen. Mutta olihan se kiva päästä muihin maisemiin. Pojan päikkäreiden aikana pystyikin sitten (itkuhälytin taskussa tietenkin) hieman naatiskelemaan itsekin. Yöt sujuivat ihan hyvin, ensimmäinen yö hienosti seitsemän plus kahden tunnin unilla, toinen hiukan lyhyemmillä unilla taasen. Aimo annoksen maalaisilmaa Tuomas ainakin sai. Päikkäreitä nukuttiin useaan otteeseen ulkosalla. Itikoita piisasi kyllä, mutta onneksi Tuomas oli vaunuissa itikoilta suojattuna. Pitkästä aikaa oltiin Valton kanssa saunassa yhtäaikaa. Tai saunassa yleensäkin... ;) Paluumatkalla oli ruuhkaa, kuten arvata saattoi. Katsotaan nyt sitten, josko Valton kesälomilla mentäisiin seuraavan kerran. [Kuva: Johanna & Tuomas] [Kuva: ihmettelyä mummin sylissä] [Kuva: kovasti menossa]

Lauantaina Tuomas täytti 3 kuukautta. Iso pikkumies! :) Tänään Tuomas esitteli taas pään kannattelutaitojaan. Katselee ja ihmettelee masullaan niin kauhiasti, selkeästi nauttii kun näkee ympärilleen. Ja äipän sydäntä riipaisee, kun poika oppii ja iloitsee uudesta kyvystä :)

 

[takaisin ihan alkuun]