Kodistamme tuli hämärä vauvaunen valtakunta.
Kaihtimet laitettiin kiinni, puhuttiin kuiskimalla ja hymyiltiin väsymyksen keskellä. Vauva oli tullut taloon. Koti oli suloisesti rempallaan. Tiskikonetta ei enää ehtinyt tyhjentämään, sänky jäi petaamatta. Uusavuttomuus kotitöiden suhteen iski. Aamun kajo vaihtui iltahämärään huomaamatta. Pieni vauva sai kaksi aikuista ihmistä pauloihinsa täysin. Elämää pyöritti meidän oma vauva, karvakorva, ruttunaama. Tissiä siellä, tissiä täällä. Pulautusta, höpöttelyä ja pienten sormien ihmettelyä.

Kevät vaihtui kesään. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin olohuoneessa soi Radio City ja auringon annetaan paistaa sisään. Ja siitä pienestä nyytistä, jonka toimme kotiin, on kasvanut hurmaava pikkumies - ja nyt me pyöritämme vauvan elämää - parhaamme mukaan.

 

Tämä "päiväkirja" seuraa Tuomas Aapo Viskarin ja vanhempien elämää kuvin ja sanoin. Äippä päivittää aina, kun vauvalta ja kotitöiltänsä ehtii :)

 

Päiväkirjamerkinnät on jaettu kuukausittain. Kunkin kuukauden perässä on se kuukausissa mitattu ikä, jonka Tuomas täyttää ko. kuukauden 26. päivä. Päiväkirjamerkintöjen yhteydessä ikä on ilmoitettu viikkoina.

kesäkuu 2004 (3 kk)     heinäkuu 2004 (4 kk)     elokuu 2004 (5 kk)     syyskuu 2004 (6 kk)
lokakuu 2004 (7kk)     marraskuu 2004 (8kk)    joulukuu 2004 (9kk) 

tammikuu 2005 (10 kk)     helmikuu 2005 (11 kk)     maaliskuu 2005 (12 kk)

 

Viimeisin päivitys alhaalla ~ mene sivun loppuun tästä

 

1.9.2004 keskiviikko / 22 viikkoa + 5 päivää

Sateinen ja hämärä on syyskuu. Nytkö se syksy jo alkaa...

Eilen siivosin taas, vaikka niin olisi kyllä laiskottanut. Jotenkin pyykinpesusta ja siivouksesta on tullut niin pitkäpiimäistä, että tarvitaan kyllä tahdonvoimaa, jotta tämä härkä itseään sarvista tarttuu. Noh, näin jälkeen päin ainakin on tyytyväinen olo, tulipahan tehtyä! :) Tuomas ei ollut imurista moksiskaan. Nätisti ihmetteli äidin touhuamisia :)

Tuomaksen nenä rohisee taas hieman :( Pärskii kovasti ja hiukan köhiikin :( Pieniä räkäknöllejä olen nenukista pyyhkäissyt. Eilen illalla sitä jo kuulostelin ja laitettiinkin illalla nenään sitten muutama tippa suolaliuosta. Yö meni ainakin ihan hyvin. Tuomas nukkui 21:40-7:10. Neljän aikaan kuulin pojan vähän tuhisevan, joten arvasin, että peitto oli taas saanut kyytiä. Siellä se poika mutusti peukkua unisena ja peitto oli sängyn päädyssä mytyssä. Tämän neljän heräämisen jälkeen en enää itse sitten saanutkaan kunnolla nukuttua, kuulostelin vaan pojan huoneen ääniä. Kuudelta kuulosti siltä, että hereillä ollaan, mutta unessa poika taisi vaan hiukan änistä. Peitto oli taas kyllä hukassa. Nyt aamulla olen jo pariin otteeseen laittanut suolaliuostippoja, täytyy seurata millaiseksi tilanne kehkeytyy. Kyllä se niin sydäntä riipaisee, kun pikkuinen aivastelee ja rohisee. Miten lie taas päässyt kylmettymään... niin olen yrittänyt pitää huolen, ettei kylmää saisi.

Tuomas nukkuu yöllä body ja yökkäripotkari päällä, joten ei pojan ihan paleltua pitäisi, mutta kyllähän tuo lämpötilaero varmaan havahduttaa, kun peitto ei enää olekaan päällä lämmittämässä. Meillä on täällä kotona aika vilpoista, joten usein mietiskelen, ettei Tuomas vaan ole kylmissään. Etenkin lattiat ovat kylmät. Hieman epäröiden odottelenkin sitä aikaa, kun poika alkaa ryömimään ja konttaamaan (syys-talviaikaan varmaan sijoittuu), joten sitten Tuomas varmaan kädet ja jalat kohmeessa lattialla mennä viilettää. Pitää varmaan pukea pojalle talvihaalari päälle, jotta uskaltaa lattialle päästää pörräämään ;)

Tuosta peukun mutustamisesta tuli mieleen, että neuvolassahan terkkari sanoi, että tarjotkaa tuttia vaan! Peukkua ei kuulemma enää kaksivuotiaana saa imeä. Häh? Olimme hiukan ihmeissämme. Kuka tässä nyt on vielä kaksivuotiaaksi asti peukkua mutustamassakaan. Tuomas on viisi kuukautta. Mutta älä nyt vaan sano, että peukkua ei saisi syödä, kun juuri olemme sitä niin kiitelleet unien pidentäjänä! Poika nukkuu paremmin - ja me nukumme paremmin. Tutti on Tuomakselle enää leikkikalu, suuhun se ei kelpaa laisinkaan. Tutin kun laittaa suuhun, niin Tuomas nappaa sen muutaman sekunnin päästä sormiinsa ja pällistelee sitä kädet ojossa kasvojensa yläpuolella ;) Ooh. Ihmeellinen kapine. Ja kohta tutti lentää... Minun puolestani Tuomas saa rauhassa mutustaa peukkua, jos se kerran rauhoittaa. Jos se meinaa jäädä tavaksi, niin sitten keksitään kyllä keinot, ettei peukku enää maistu ;)

Myös Minni-hiiri on saanut Tuomakselta kyytiä ;) Minni on Marja-mummin tuoma helistin :)

Eilen Hesarissa eräs kolumnisti kirjoitti näiden päivien kuumaan puheenaiheeseen eli päivähoitoasiaan liittyen, että "oma aika on trendisana". Jaa. Voi olla. Mutta miksi se kuulosti niin negatiiviselta? Minun mielestäni se on negatiivista, jos vanhemmat eivät viitsi hoitaa lapsiaan viikonloppuna, vaan haluaisivat viedä muksunsa hoitoon, jotta itse voivat laiskotella ja rellestää haluamallaan tavalla. Tätä mahdollisuutta jotkut ovat ilmeisesti kunniltakin tiedustelleet. Ne välinpitämättömät ja laiskat! Miksi ovat sitten lapsia halunneet? Näin vielä hieman väsyneen äidin näkövinkkelistä "oma aika" on luxusta; hetki aikaa kerätä voimia ja rentoutua. Tuskin kukaan tuore, väsynyt äiti, on huono äiti vain sen vuoksi, että kaipaa hiukan omaa aikaa. Ehkä ennen oli erilaista. Nyt yhteiskunta on enemmän tasa-arvoisempi, asenteet ja arvot ovat muuttuneet - äidilläkin on tarpeensa ja oikeutensa. Ja äidit osaavat vaatia niitä. Jos meille joskus tulee se PikkuKakkonen, niin Tuomas jäisi kyllä myös kotiin hoitoon - olin sitten kuinka zombie tahansa. Mutta, tottahan se, kyllä leikki-ikäiset lapset kaipaavat jo virikkeitä ja ikäistänsä seuraa, näitä koti ei välttämättä pysty tarjoamaan. Joten kyllä jokin kerho tai puistotätihomma olisi silloin varmaan paikallaan... No se siitä yhteiskunnallisesta keskustelusta.. ;)

 

2.9.2004 torstai / 22 viikkoa + 6 päivää

Ei tuo Tuomaksen röhä onneksi taida niin paha olla kuin viime kerralla :) Eilen laitettiin vielä ennen nukkumaan menoa pari kertaa suolaliuostippoja ja hyvin poitsu nukkui yön. Hieman känisi puoli kahdentoista aikaan, juuri kun menimme itsekin nukkumaan. Hieman oli peittoa taas potkiskellut, mutta jatkoi uniaan. Tämän jälkeen en enää Tuomaksen ininöitä kuulluutkaan, taisin olla aika taju veks. Poitsu nukkui 21:40-7:45. Tuomas on jo huomattavasti pirteämpi tänään :)

Eilen käytiin hiukan shoppailemassa Tuomakselle. Toivottavasti Tuomas ei saa mitään elämänsä traumoja, sillä ostin kahdet sukkahousut! :D Vai pitäisikö poikavauvojen käyttää vain sellaisia "miehisiä" pitkiksiä ;)? Lisäksi ostin bodyn ja henkselihousut. Sellaiset lämpimät ja pehmeät mikkihiiri&pluto -henkselihousut, joilla on hyvä mopata meidän lattioita ;) Housut toimivat varmaan yhtä hyvin kuin staattinen harja ;) Olisinhan minä noita vaatteita tykännyt ihmetellä enemmänkin, mutta Valto tuli sitten jo nykimään hihasta, että nyt mennään. Pitihän sitä vielä ruokakaupassakin käydä ja Tuomas alkoi jo olla hieman väsy. Ruokakaupasta Tuomas saikin sitten lohdutukseksi ja piristykseksi ilmapallon :) Taisi tuo ihmetys hieman naurattaa poikaa, kun sitä kaksinkäsin pääsi hypistelemään :)

Tuomas saikin ihmeellisen naurukohtauksen illalla. Pidin Tuomasta polvellani istuma-asennossa kainaloista tukien ja toisiamme siinä pällisteltiin. Ja poika alkoi hekottaa :D Onko äiti niin hassun näköinen, että Tuomasta alkoi oikein huvittamaan ;)? Hih. Eipä siinä voinut muuta kuin tirskua itsekin niin, että ripsarit levisi poskille :D

Tuomaksella on menossa taputapu-läpyläpy -kausi. Kaikkea pitää läpsyttää ja hutkia: äidin naamaa ja rintaa, iskän naamaa, lehteä pöydällä, pelkkää pöytää, omaa polvea... Tuomas tarttuu leluihinkin jo hienosti, helistimet ovat tosi in. Yksi Tuomaksen lempipuuhista on varmaankin lentäminen. Iskä kun lennättää Tuomasta alhaalta ylöspäin äiskän lähelle, niin jo poikaa naurattaa :D

 

3.9.2004 perjantai / 23 viikkoa

Voihan tursas! sanon minä. Valtolla on nuhanenän tuntoa ja minulla on kurkku hieman karheana. Ja Tuomas edelleenkin vähän rohisee, pärskii ja yskähtelee. Flunssa on kyllä vitsauksista turhin mitä onkaan. Miksei ole keksitty pilleriä, joka avaa tukkeutuneen pään, tuo takaisin voimat ja hyvänolon?!? Antaisi kyytiä niille viheliäille duhapöpöille. Sellainen pilleri, joka toimisi kuin päänsärkylääke. Pöh. Aamulla tyhjensin antaumuksella vähän jokaista vitamiinipurkkia, jonka kaapista löysin. Korkkasin myös mustaherukkamehun, joka on ollut jääkaapissa jo varmaan kaksi vuotta. Hih. Hyvä niin, pullo meneekin näköjään vanhaksi parin viikon päästä ;) Niin kuin vitamiinit ja mustaherukkamehu nyt ihmeenä auttaisi... Noh, elettävähän nämä on. On vaan niin raastavaa katsella pikkumiestä turisemassa tukkoisena ja väsyneenä. Paljoa enempää kun auttaakaan ei voi. Toivotaan, että Tuomas on jo röhänsä kärsinyt, eikä tule enää tuon tukkoisemmaksi.

Onneksi viikonloppuna ei ole mitään kummempaa ohjelmaa. Voi olla ja mennä kuinka jaksaa ja kiinnostaa :)

Tuomas oli illalla niin kultainen. Makoili sylkyssä masuni päällä, imeskeli peukkua, katsoi vuoroin telkkaria, iskää ja sitten äitiä :) Tulee sellainen hupsu tunne, kun poika kääntyy sylissä oikein katsomaan, onko se äiti siellä. Minnekäs minä sieltä katoaisin? Tai mitä lie tapittaakaan.. Yö meni hyvin. Kolmen aikaan Tuomas hiukan inahti ja aivasti pari kertaa, joten kävin tarkistamassa peiton. Hyvin oli.

Olemme tehneet Tuomaksen kanssa hyvin tieteellistä tutkimusta siitä, mikä lehti rypistyy parhaiten. Olemme järjestelmällisesti käyneet läpi lähes kaikki julkaisut, jotka posti meille kantaa. Aku Ankkaa tosin lukuun ottamatta, sillä sitä en raaski antaa pojan "luettavaksi" vielä ;) Nyt tutkimustulos on selvä. Parhaiten rypistyvä lehti on MikroBitti. Sori Iskä! ;) Öhöm, muutama sivu taisi hieman kärsiä tässä testissä. Tuomas tykkäsi lehdestä kovasti ;)

Jotenkin asiat tuntuvat aina ajautuvat oikeille raiteilleen, etukäteen niistä usein turhaan hermoilee. Sellainen minä olen ;) Otetaan esimerkiksi tämä Tuomaksen päikkäreille nukahtaminen omaan sänkyyn.. Tuomas nukahtaa jo omaan sänkyyn päiväunille : ) Joskus helposti, välillä ei millään - mutta niinhän se oli vaunuissakin. Tämä muutos tuli myös tuon peukun lupsuttamisen myötä. Nyt olen vielä "itsekkäästi" aamupäiväpäikkäreille laittanut Tuomaksen vaunuihin (hetken aikaa sinne vielä mahtuu), sillä pelkään, ettei Tuomas saa nukutuksi täällä ylhäällä, jos minä naputan tässä tietokonehuoneessa. Tuomaksen huone ja tietokonehuone kun ovat vierekkäin. Niin, ehkä minun ei pitäisi istua tässä naputtelemassa ;) Omassa huoneessaan poika nytkin koisaa. Yritän olla ihan hipihipihiljaa :)

 

9.9.2004 torstai / 23 viikkoa + 6 päivää

Tänä aamuna makkarin ulkolämpömittari näytti +2°C! Hyrrrh! Auton ikkunatkin taisivat olla aamulla jäässä. Syystakit esiin! Aurinkoista on, mutta lehdet näyttävät kovasti kääntyvän vihreistä punaisiksi ja keltaisiksi. Kaunista, mutta kylmää. Viikonlopuksi luvattiin tosin vielä "hellettä" ;)

Flunssaa ollaan podettu jo viikon verran. Alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Nenä ei ole enää niin tukkoinen ja muutenkin olo on parempi, yskä tosin on aika ärsyttävä. Tuomas taisi selvitä meistä flunssasta kaikista helpoiten. Onneksi :)

Tuomas on nukkunut edelleen yöt hyvin. Kyllä äiskä on onnellinen :) Myös päikkäreitä on vedelty oikein antaumuksella, parit kahden-kolmen tunnin päikkärit päivässä. Ohhoh! Tuomaksella on kovat halut päästä eteenpäin. Jonkin aikaa Tuomas ei selällään lattialla ollessaan kääntyillyt ollenkaan, ihmetteli vaan leluja ja hiplasi varpaita. Nyt poika ei pysy selällään taas kahta sekuntia kauempaa, kun on jo massullaan. Hirmuinen on yritys, jotta etiäpäin päästäisiin. Käsien varaan poitsu tukeutuu jo paremmin, mutta eivät ne kovin paljoa vielä kanna. Treenata pitää!

 

13.9.2004 maanantai / 24 viikkoa + 3 päivää

Huh. Siivouspäivä taas. Siivousta. Tuomaksen kanssa. Poika päikkäreille. Siivousta ja moppausta. Pojalle ruokaa. Paikkoja kuntoon. Tuomas karjahteli. Ja se oli niin kivaa :D Ainakin pojan mielestä, äiti kummasteli ihastunutta mekastusta suu ammollaan :D Huh. Hiki lentää.

Viikonloppuna nukuttiin hyvin.. ja huonosti. Tai siis.. Tuomas nukkui ihan hyvin :) Lauantaina Tuomas oli varsinainen unikeko. Yö meni hyvin. Nukkumaan Tuomas meni normaaliin aikaan puoli kymmenen maissa. Heräsin pojan kanssa kahdeksalta. Syötiin ja seurusteltiin - sitten Tuomakselle tulikin jo väsy tunnin päästä. Poitsu nukkumaan ja äippä myös. Herättiin koko perhe puoli yhdeltä! Ohhoh! Onko laitonta maata sängyssä noin pitkään? Sillä rikolliselta se tuntui ;)

Syötiin aamupalat hissukseen, Tuomas ihmetteli sitterissä ja puuhamatolla -  ja kohta tuli taas väsy. Koisasipa poika sitten taas parin tunnin päikkärit! Mikä mies se noin päivät läpeensä nukkuu? ;) Iltasella käytiin Kodin Ykkösessä ihmettelemässä. Ostettiin mm. Tuomakselle lelulaatikko, etteivät kaikki pelit ja vehkeet ole levällään tuolla alakerrassassa. Kotimatkalla haettiin pizzat. Nam.

Seuraavana yönä "liikaa" nukkuminen sitten kostautuikin. Häh? Olenko minä nukkunut liikaa? En usko, että moista pääsen sanomaan ;) En saanut unta millään. Sitten alkoi vielä yskittää. Voi ärsytys! Kolmesta viiteen ainakin nukuin, sitten kävin taas laittamassa Tuomakselle peiton päälle. Ja taas alkoi yskittää. Tuomas heräsi hieman kuuden jälkeen. Krooh! Äiti oli juuri päässyt unen makuun. Sunnuntaina ei sitten pitkistä päikkäreistä tarvinnutkaan haaveilla.

Tuomaksen vaunukauden julistan nyt päättyneeksi :) Ei ole poitsu siellä yli viikkoon nukkunut. Ei tainnut siellä itsekään enää viihtyä, kun sen verran ahtaaksi kävi paikat. Meidän pikkumies on kasvanut niin isoksi! Suunnittelin, että muutetaan vaunut nyt rattaiksi, niin voin sitten käydä lyhyitä lenkkejä ulkona pojan kanssa kävelemässä. Tuomas varmaankin haistelisi ja maistelisi ulkonäkymiä ihan mielellään. Ikkunastakin tykkää niin pällistellä ulos :) Rattaista varmaan näkee ympärilleen vähän paremmin kuin vaunuista. Vaikka eihän Tuomasta vielä istuvaan asentoon laitetakaan, silleensä vähän pystympään kuitenkin :) Luulen kyllä, ettei Tuomas osaa vielä rattaissa nukahtaa, joten ei sitä kovin pitkiä matkoja uskalla taivaltaa. Tai muuten mukana on ihastuttavan kitisevä, nariseva matkaseuralainen ;)

Tässä vielä pari kuvaa, ikää nyt 5,5 kuukautta :) On se, kasvanut meidän pikkumies!

[Tuomas on oivaltanut, kuinka sitterissä "istutaan"]

[Oikein edukseen; rätti suussa ja sukkaa kiskomassa]

 

15.9.2004 keskiviikko / 24 viikkoa + 5 päivää

Eilen illalla päätettiin kokeilla jotakin peittoprobleeman (pois potkiminen!) voittamiseksi. Tuomas nukkui yön äitiyspakkauksen mukana tulleessa makuupussissa. Pussin yläosan olin nätisti taitellut ja vetoketju vedettiin rintakehän tasolle siten, että kädet pääsivät liikkumaan hyvin. Hyvin taisi poitsu makuupussissa viihtyä, sillä nukkui vähän vaille kymmenestä melkein puoli yhdeksään :) Emmeköhän tyydy tähän ratkaisuun toistaiseksi :) Eipähän tarvitse äipän ravata pitkin yötä peittoa laittelemassa.

Eilen Tuomas maistoi kalaa, lohta tarkemmin sanottuna, pikkukalastajan lohiherkkua. Oli kyllä tähän mennessä annetuista soseista kaikkein rakeisinta ja tömäkintä. Ihan hyvää sose oli maultaan, mutta poikarukka meinasi yökätä, kun niin oli jo kiinteämpää mössöä - vaikka sosetta vedellä laimensinkin. Ei maistunut siis lohikasvismössö. Lohessa sinänsä ei varmaan mitään vikaa ollut, mutta rakeisempi sose oli vielä liian paha pala purtavaksi. Jokunen päivä sitten maistoimme myöskin kanaa. Se maittoi hyvin, vaikka luulin sitäkin mössöä aika tuhdiksi. Hyvin kelpasi.

Isin tulo töistä taitaa olla päivän kohokohta Tuomaksen elämässä :) Kun avain kääntyy ulko-oven lukossa, poika kääntää jo pään. Kun isi tulee heippaamaan, kädet viuhtovat hurjasti kummallakin puolella ja suu venähtää leveään hymyyn. Äippä voisi tässä vaiheessa häipätä hyvillä mielin vaikka päikkäreille, sillä Tuomas tapittaisi varmaan vaikka puoli tuntia vain iskää onnellisena ;) Tuomas voittaa tuijotuskilpailut mennen tullen ;) Silmät sepposen selällään katselee iskää, hymähtelee, naureskelee, jalka nousee ja kädet viuhtoo.

Tuomaksesta on tullut ihan väkkäräsäkkärä ;) Poitsu vääntää niskaa kenoon taakse, yrittää katsella taaksepäin, pöyhistää rintaa, käyttää kyynerpäätaktiikkaa, kampeaa istumaan minkä ehtii ja kuten aikaisemmin todettua - viuhtoo, sätkii, hutkii ja taputtelee.

Tultiin äsken ulkoa. Tehtiin vain sellainen puolen tunnin lenkki näin aluksi, mutta hyvää se teki silti. Tuomas köllötteli rattaissa, selkänoja hieman kohotettuna ja äippä lykki menopeliä etiäpäin. Poitsu ihmetteli maisemia ja näytti viihtyvän mukana ihan hyvin. Hieman pilvien lomasta pilkottava aurinko tuppasi välillä vähän häikäisemään. Äiskä ainakin tykkäsi. Tuuli pöllytteli mukavasti hiuksia ja happihumala taisi tulla meille molemmille. Poitsu alkoi jo loppuvaiheessa haukottelemaan ja pilkkimään. Hih. Kotona katseltiin vielä hetken aikaa takapihalla pensaita, jotka havisivat tuulenvireessä. Pienet on huvit :) Täytyy ottaa huomenna uusiksi - taikka jokapäiväiseksi  :) Hetken Tuomas leikki puuhamatolla sisääntulon jälkeen. Nyt poitsu hyytyi jo taas unille.

 

16.9.2004 torstai / 24 viikkoa + 6 päivää

Voi pee! Olimme juuri päässeet ovesta ulos, kun näin tummien pilvien vaanivan nurkan takana. Pahus! Tehdään ihan pikainen läpijuoksu, ajattelin, vaikka pihakadun päästä päähän. Hittiläinen! Viiden metrin kuluttua vettä alkoi tulla kuin Esterin peräpäästä :P Eikun takaisin sisään vaan - ei tänne uimaan tultu! Mitä tästä opimme? Kurkkaa ennen ulos lähtöä myös keittiön ikkunasta ulos ;) Höm. Tulipahan "harjoiteltua" pukemista ainakin ;)

Tuomas sai eilen pallon - tai oikeastaan kaksi :) Sellaisia hiukan pehmeitä, vähän pomppivia lasten palloja, toinen on pienempi ja toinen hiukan isompi. Masullaan Tuomas tykkäsi kovasti hiplata niitä. Karkuun meinasivat vaan mennä. Perään kun vielä pääsisi...

"Äiti, sä voit mutustaa myös mun sormia" taisi Tuomas tuumata hetki sitten, kun tökkäisi ihanan kuolavanan saattelemana kätensä suuhuni ;)

Tuomas ymmärtää myös, että kännykkään puhutaan ;) Höpötti ja mekasti niin mielettömästi, hihkui innostuneena ;) Harmi vaan, että yritin näpytellä tekstiviestä, sillä vastapuoli olisi saanut makeat naurut :D

Mitäs muuta... kaikki tavarat pois pöydältä lattialle! on Tuomaksen viimeisin missio ;) Syöttötuoli pitäisi käydä ostamassa. Saas nähdä mitä siitä tulee, kun pojan laittaa siihen istumaan ja syödäkin pitäisi...

 

20.9.2004 maanantai / 25 viikkoa + 3 päivää

Jassoo... Viikonloppu hurahti taas ohi. Niin pikaisesti se aina menee...

Perjantaina meillä kävi kylässä Cecilia-tyttönen äitinsä kanssa. Ceciliakin on kohta jo vuoden ikäinen. Kuinka se aika tosiaan menee nopeasti! Tytskä viilettää kohta juosta sellaista kyytiä, ettei perässä pysy. Tämän jälkeen lähdinkin Tuomaksen kanssa ulos ja tein kolmen vartin lenkin. Tuomas tosin nukahti puolessa välissä. Kotona riisuin miehen ulkovaatteista ja laitoin omaan sänkyyn jatkamaan unia. Koisasi vielä reilun tunnin :)

Lauantaina käytiin Lastentarvikkeessa shoppailemassa. Alun perin mentiin vaan ostamaan kaksi syöttötuolia ja niihin pehmusteet (meille kotiin yksi tuoli ja mummille toinen). Syttötuoli oli mummin ja vaarin 6 kk -lahja Tuomakselle :) Ajauduttiin sitten ihmettelemään matkarattaitakin - ja jotenkin ihmeellisesti yhdet matkarattaat lähtivät meidän matkaan :) Miten lie niin kävikään ;) Sellaiset vähän kevyemmät kuin nuo yhdistelmärattaat - ja ennen kaikkea pienempään tilaan menevät! ja onhan ne helpompi laittaa kasaan ja avata :)

Hih. Luulin, että tuo syöttötuolissa istuminen vaatisi isompaakin harjoittelua. Mitä vielä! Pikkumies jöpöttää siellä kuin vanha tekijä :D Välillä saattaa vähän kellahtaa toiselle puolelle, mutta palaa helposti keskelle tapittamaan. Ja mikä ilo! Poika istuu tuolissaan kuin tyytyväinen maailmanvaltias :) Nooh, pikkuhiljaa harjoitellaan syöttötuolissa oleilua - ja syömistä ennen kaikkea!

Lauantai-iltana käytiin syömässä ja saunassa mummin ja vaarin luona. Lauantai-ilta olikin sitten ihanasti rauhoitettu kun Tuomas meni nukkumaan. Oli tullut nukuttua ihan hyvin, joten ei ollut kiire nukkumaan, oli saunottu, ei tarvinnut mennä suihkuun, kaikki oli tehty ja reilassa - joten ilta oli ihan vaan ihanaa rentoutumista :) Mukavaa oli! Katseltiin Valton kanssa telkkaria ja höpöteltiin. Avioparin laatuaikaa ;)

Sunnuntaina käytiin päivällä testaamassa uusia matkarattaita. Tuomas nukahti tunnin lenkin loppupuolella. Ihmeellisen hyvin Tuomas viihtyy rattaissa. Muistelen vaan kesällä tehtyä Itiksen keikkaa ja silloin unikitinät oli ihan must :D Nyt ei ole tullut minkäänlaisia marinoita :)

Viikonloppuna nukuttiin hyvin. Heräsin Tuomaksen kanssa kahdeksan jälkeen, oltiin tunti tai puolitoista hereillä, sitten takaisin nukkumaan pariksi tunniksi :) Hyvin nukuttiin siis, paitsi että... Tuomas heräsi kumpanakin yönä itkemään. Itkukohtaus yllätti taasen, ekana yönä kolme tuntia nukahtamisen jälkeen ja toisena yönä tunnin päästä. Ensimmäisenä yönä itku tyyntyi pieneen sylittelyyn, mutta toisena yönä mikään ei tuntunut auttavan. Tunsin itseni tosi avuttomaksi, kun en pystynyt pojan itkua helpottamaan. Lopulta kävely ja heijaaminen rauhoittivat ja uni tuli taas. Nyt teimme Valton kanssa tosin diagnoosin, joka saattaisi ehkä olla syy itkuun: kauravelli! Näinä kahtena iltana Tuomas sai pitkästä aikaa kauravelliä. Sunnuntai-iltana annettiin vanhaa tuttua porkkanaperunavelliä ja hyvin nukkui heräämättä. Kauravelliä Tuomas on saanut joitakin kertoja joskus aikaa sitten, muistaisinpa vain ajoittuiko se samaan aikaan niiden edellisten itkukohtausten kanssa... Oli miten oli, kauravelliä ei meidän ruokalistalla toistaiseksi pidetä enää.

Tässä vielä viikonlopun kuvia: [Hymypoika] [Lattialla] [Tuomas maistaa kurkkua] [Syöttötuolissa kotona]

 

21.9.2004 tiistai / 25 viikkoa + 4 päivää

Jaa-a. Mitenkäs siinä näin kävikään.. Pitihän sitä testata vielä. Kauravelliä nimittäin, vaikka eilen muuta vannoinkin. Jonkinlaisen varmuuden saamiseksi kai... Ei tullut itkukohtausta viime yönä :) Jonkin vinkaisun poitsu päästi puolen yön jälkeen, mutta unessaan taisi möykätä. Sitten nukkui aamukahdeksaan asti nätisti. Tuomas ei ole ikinä (tietääkseni ;)) kärsinyt masuvaivoista, joten olisivatko ne nytkään syynä noihin yöhuutoihin. Onneksi noita yöllisiä itkukohtauksia on aika harvoin. Eikä sitä taida tietää eikä osata arvata, mistä ne johtuu.

Kyllä minä toivoisin jo, että poitsulta alkaisi onnistumaan tuo liikkuminen, tavalla tai toisella. Sen verran sydäntä riipaisee, kun toinen niin kovasti yrittää ja äheltää - eikä mitään tapahdu. Tuomas murisee lattialla kuin karhu, mutta vaikka ääntä lähteekin hilmuisesti, niin eteenpäin se ei vie :(

Tuosta syöttötuolissa syömisestä vielä.. on se sellaista touhua, että vähällä oli, etten lähtenyt eilen takomaan päätäni seinään keittiön nurkkaan, etten itse olisi tyhjentänyt sosepurkkiä pojan päähän :D Ja sehän olisi auttanut asiaa... Sitä sosetta kun oli vähän joka paikassa! Poskella, otsassa, ympäri ruokalappua, ympäri pöytää, sosepurkin ulkoreunoilla, äiskän käsivarsilla, lattialla - metrin säteellä syöttötuolista ties missä. Huh. Muutama ärräpää meinasi irrota. Siinäpä sitä äiskälle työmaata, kun yrittää saada pojan ymmärtämään, että syöttötuoli on ihan muuta tarkoitusta varten kuin läpsimistä ja huiskimista. Mutta Tuomaksella on niiii-in kivaa :D Voi jestas sentään.

 

27.9.2004 maanantai / 26 viikkoa + 3 päivää

ONNEA TUOMAS 6 KK!

Puolivuotiasta on helppo rakastaa, lukee Suuressa Vauvakirjassa. Kyllä kyllä :D Meillä on kyllä ollut HerraNarina, KänkkäRänkkä, VinkuIita, KitinäKalle kylässä tässä muutamana viime päivänä ;) Lauantai-iltana yritin kovasti tehdä fetapiirakkaa sunnuntain synttärikutsuja varten, mutta "yllättäen" Tuomaksella oli muita suunnitelmia. Tiskikoneen sain tyhjennettyä pojan istuskellessa sitterissä. Sitten alkoikin protestointi. Syliin piti päästä, mutta sekään ei oikein kelvannut. Sunnuntaiaamuna taasen piti koristaa täytekakku ja tehdä ne kaikki muut tuhat asiaa. Isikin oli aina kadonnut jonnekin työntouhuun, teki tuikitärkeitä hommia tietokoneella tai ajoi nurmikkoa, kun sitä apua olisin kaivannut. Onneksi uni voittaa aina välillä pahimmatkin kitinät :)

Niin, sunnuntaina juhlittiin Tuomaksen 6 kk synttäreitä mummien, vaarien ja kummitädin voimin :) Tuomas oli niin edukseen koko karnevaalin läpi. Lieneekö vieraskorea tuo meidän pikkumies.. vai oliko kerrankin tarpeeksi viihdykettä ja viihdyttäjiä ;) Vasta illalla iski taas HerraNarina. Tänä aamuna Tuomas heräsi jo 7:40 ja pian oli HerraNarina taas paikalla. Huoh. Äiskää hieman väsyttää moinen. Olen jo viikon verran itsekseni epäillyt hampaita, mutta ei näy, ikenet pullottaa vaan. Jos sanoisin, että hampaita tulee varmaan viikon sisällä, niin tietysti ensimmäinen puhkeaa vasta kahden kuukauden kuluttua ;) Joten parempi olla hiljaa vaan ;)

Toisaalta, viime viikolla Tuomas sai hirmuisia naurukohtauksia. Hekotti iskän hassutteluille ihan väärällään, sitten ratkesi iskä ja äiskäkin tirskumaan, niin että vedet valui silmistä. Oi sitä meidän poikaa! :D Ei ole vauvan elämäkään helppoa, välillä naurattaa niin hilmuisesti, välillä taas on niin känkkäränkkää...

"Ihan olet HerraNarina" sanoin Tuomakselle tänä aamuna. Tuomas vastasi "HEE!" leveän hymyn kera :D Jep jep :D

Lauantaina Tuomas pungersi jo peppua ylös kattoa kohti, kun masullaan ähelsi puuhamatolla. Istuminen on myös hurjan hauskaa. Aamulla lämmitin pojalle maitoa ja vilkaisin tapani mukaan vaan mitä Tuomas sitterissä touhuaa, niin enkös nähnyt taas pojan jököttävän siinä istumassa ja tapittavan äiskää niin hangonkeksinä :D Samoin, kun hetki sitten imuroin juhlinnan tuloksena syntyneitä murusia lattialta, bongasin pojan taas sitteristä kököttämästä mitä ihmettelevämmän näköisenä. Pakko oli laittaa poitsu lattialle. Pelkään vaan, että nopeasti tulee varmaan nenilleen sitteristä, kun hieman on tuo istuminen vielä sellaista heiluvanpuoleista. Tarkkana täytyy olla tuon sitterin kanssa, poitsu on niin ketterä kuitenkin jo. Lattiallakin kääntyy masulleen silmän räpäyksessä :)

Nyt Tuomas kuulostaa jo hyytyneen unille. Taisi olla väsy viikonlopun hurjasta juhlinnasta ;) Vaikka heräsi jo ennen kahdeksaa, niin nukkui kuitenkin 10 tunnin yöunet. Viikonloppuna nukkui toisena yönä 11 h ja toisena 10,5 tuntia :)

 

6 KUUKAUDEN IÄSSÄ TUOMAS

~ on syönyt kiinteää ruokaa jo n. 3 kuukauden ajan
~ nukkuu yöt heräämättä, menee iltaisin nukkumaan n. 21:30, herää aamulla 8:00 - 8.30
~ nukahtaa itse omaan sänkyynsä sekä päiväunille että yöunille
~ nukkuu 2-3 päiväunet
~ herää unilta yleensä hyväntuulisesti höpötellen (ensimmäiseksi tarkistetaan onko varpaat tallella)
~ viihtyy itsekseen höpötellen ja varpaita/leluja ihastellen, jos on hyvällä tuulella ja pirteä
~ vierastaa hieman, jos vieras ihminen liian nopeasti pyrkii liian läheiseen tuttavuuteen
 

OSAA   

~ kannattaa päätään hyvin
~ kääntyä masulleen
~ vääntyillä ja kääntyillä puolelta toiselle
~ nostaa hieman peppua masullaan ollessaan
~ liikkua puuhamatolla hieman (mitä moninaisemmin keinoin)
~ nousta istumaan sitterissä
~ tarttua erilaisiin esineisiin
~ hipellellä varpaita
~ höpöttää, nauraa, kiljahdella, murista, ärjyä
~ istua (vaikkakin hieman vielä huterasti)
~ syödä vaihtelevalla menestyksellä syöttötuolissa
 

TYKKÄÄ

~ äidistä ja isistä (olemme toiveikkaita tämän suhteen ;))
~ rypistellä lehtiä
~ tyhjentää pöydän tavaroista
~ isin kellosta
~ kaukosäätimistä
~ kännyköistä
~ puurosta
~ varpaista ja sormista
~ leluista
~ katsella ulos ikkunasta
~ ulkoilusta
~ olla rattaissa (matkarattaissa etenkin)
~ lennättämisestä (rakastaa sitä!)
~ telkkarista
~ istumisesta
~ hekotella hassuille asioille
~ läpsiä äiskää ja iskää naamaan
~ kiskoa hiuksista
~ läpsyttää ja taputtaa KAIKKEA
 

EI TYKKÄÄ

~ ulkovaatteiden pukemisesta (paitsi joskus, kun on oikein lystikästä)
~ suun pyyhkimisestä

Jotain varmasti unohtui, mutta täydennän listaa kun jotain tulee mieleen...

 

28.9.2004 tiistai / 26 viikkoa + 4 päivää

Ja Tuomas nukkuu, nukkuu vaan.. kädet levällään kuin pieni maailmanvaltias. Nalleviltti myttynä rinnan päällä ;) Kolme tuntia on jo vedellyt päikkäreitä. Huh :) Yöunet olivat kuitenkin hyvät, 21:30 - 8:00, eli mitä siitä tulee, se normaali 10,5 tuntia :) Äiskä täällä odottelee, että päästäisiin ulos ;) Ei sada, pitkästä aikaa, vaikkakin hirmuisia pilviä taivaalla viilettää. Tuulee kyllä mahottomasti. Hetki sitten näkyi jopa sinistä taivasta :) Jaa-a. Äiskällä taitaa olla tekemisen puutetta :D

 

29.9.2004 keskiviikko / 26 viikkoa + 5 päivää

Tuomas on tänään iloissaan hihkunut ja kiljunut oikein sydämensä kyllyydestä. Vielä ei olla näiden kuuden kuukauden aikana korvatulppia tarvittu, mutta nyt alkaa korvia jo kohta särkemään ;) Iltaisin poitsu on hekotellut vaan, kitinät on onneksi jäänyt vähemmälle. Etenkin isi on Tuomaksen mielestä NIIN hauska :D

Tein "totuuksia" vauvaelämästä sivun. Hih. En edes muista enää kaikkea mitä sitä on näiden kuukausien aikana mieleen tullut, mutta tuossa listassa on jotain otteita siitä mitä päässä on liikkunut.

 

 

[takaisin ihan alkuun]