Kodistamme tuli hämärä vauvaunen valtakunta.
Kaihtimet laitettiin kiinni, puhuttiin kuiskimalla ja hymyiltiin väsymyksen keskellä. Vauva oli tullut taloon. Koti oli suloisesti rempallaan. Tiskikonetta ei enää ehtinyt tyhjentämään, sänky jäi petaamatta. Uusavuttomuus kotitöiden suhteen iski. Aamun kajo vaihtui iltahämärään huomaamatta. Pieni vauva sai kaksi aikuista ihmistä pauloihinsa täysin. Elämää pyöritti meidän oma vauva, karvakorva, ruttunaama. Tissiä siellä, tissiä täällä. Pulautusta, höpöttelyä ja pienten sormien ihmettelyä.

Kevät vaihtui kesään. Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin olohuoneessa soi Radio City ja auringon annetaan paistaa sisään. Ja siitä pienestä nyytistä, jonka toimme kotiin, on kasvanut hurmaava pikkumies - ja nyt me pyöritämme vauvan elämää - parhaamme mukaan. (18.6.2004)

 

Tämä "päiväkirja" seuraa Tuomas Aapo Viskarin ja vanhempien elämää kuvin ja sanoin. Äippä päivittää aina, kun vauvalta ja kotitöiltänsä ehtii :)

 

Päiväkirjamerkinnät on jaettu kuukausittain. Kunkin kuukauden perässä on se kuukausissa mitattu ikä, jonka Tuomas täyttää ko. kuukauden 26. päivä.

kesäkuu 2004 (3 kk)     heinäkuu 2004 (4 kk)     elokuu 2004 (5 kk)     syyskuu 2004 (6 kk)
lokakuu 2004 (7kk)     marraskuu 2004 (8kk)    joulukuu 2004 (9kk) 

tammikuu 2005 (10 kk)     helmikuu 2005 (11 kk)     maaliskuu 2005 (12 kk)

 

Viimeisin päivitys alhaalla ~ mene sivun loppuun tästä

 

4.1.2005 tiistai (klo 13:30)

Korkataan vuosi 2005 alkaneeksi. Parempaa tätä vuotta kaikille!

Vuosi on alkanut rauhallisesti. Vuodenvaihdekin sujui rauhallisesti. Tuomas ei uudenvuoden aattona meinannut nukahtaa, kun jo silloin yhdeksän aikaan täällä paukkui niin hirmuisesti. Istuin hetken sängyn vieressä, silittelin päätä ja toivotin hyvää yötä. Siihen pikkumies sitten nukahti ja ei tainnut inahtaakaan ennen aamua :) Vaikka pauke oli oikeasti tajutonta.

Ei ole kummempia uutisia. Odottelen malttamattomana, että poitsu lähtisi konttaamaan :D Mutta ei. Tämän hetken juttu on masultaan olosta mennä konttausasentoon, olla siinä vähän aikaa, hytkyä ja kääntyillä ja sitten könytä istumaan! Se onkin varsin "vaativa" ja näyttävä suoritus :) Tuomas on ihan selkeästi ylpeä itsestään. Sitten istuen heilutaan peppu puolelta toiselle ja jalat sutien minne vaan. Poitsu on jotenkin jämähtänyt tuohon istumiseen. Siitäkin kyllä tavoittelee konttausasentoa, mutta toinen jalka jää aina vinksalleen ja ei se konttausasento oikein täysin onnistu.

Eipä tässä kummempaa. Menen tekemään jotakin "tärkeämpää" ;)

 

10.1.2005 maanantai (klo 12:30)

Täällä taas. En viime viikolla kirjoitellut kovin ahkerasti. Viikko vain jotenkin vierähti. Keskiviikkona olin Tuomaksen kanssa mummin luona käymässä, torstai oli pyhäpäivä ja perjantai oli siivouspäivä.

Viikonloppukin hurahti mennä. Kävimme mummin luona syömässä ja saunomassa. Valto touhusi tietokoneella jotain ja minä olin poitsun kanssa. Missään kaupoilla tai muualla ei käyty.

Onkohan vauvat ilkikurisia? Tämä tuli vaan siitä mieleen, kun viikonloppuna Tuomas heräsi kumpanakin aamuna ennen kahdeksaa. Tänään arkiaamuna taas heräsi vasta varttia vaille yhdeksän (yöunet 12 h), kun itse olen herännyt jo aikoja sitten. Niin kuin poitsu ihan piruuttaan heräisi viikonloppuna aikaisemmin, jotta äiti ei vaan saa liikaa nukkua :D Ei sentään :D Tuollaiset yhdeksään asti nukkumiset ovat harvinaisia, kahdeksan maissa Tuomas yleensäkin herää (yöunet 11 h). Joku viikonloppu poitsu voisi kyllä yllättää nukkumalla siihen asti ;) Jotenkin olen vaan itse nukkunut huonosti jo muutaman viikon. Nukkumaan menen liian myöhään, oma moka. Herään monta kertaa yössä, valvon hetken, nukahdan ja tunnin parin päästä havahdun taas. Ties miksi.

Aloitin eilen lukemaan Dan Brownin Da Vinci -koodia. Kotiäidin painajainen iskee jälleen ;) Kirja kun pitäisi ahmia päivässä parissa :D Juupa juu. Luen muutaman luvun kerrallaan, tietystä syystä ;) Muitakin kirjoja olisi odottamassa lukemista. Olen vain lykännyt niiden aloittamista ihan vaan samasta syystä, että niiden maailmaan uppoaisi helposti kokonaan. Samoin kun SIMSin pelaamisen kanssa käy ;) Joten toistaiseksi pelikin on hyllyllä.

Aamulla tein ison kipollisen hedelmäsalaattia itselleni päivän ateriaksi. En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, mutta josko sitä yrittäisi elää vähän terveellisemmin. Eikös se kuulostaisi aika hyvältä?

Tuomas harjoittelee konttaamaan lähtöä edelleen. Jos poitsun laittaa masulleen lattialle, Tuomas menee siitä konttausasentoon ja könyää siitä istumaan. Hih. Tuntuu todella hyödylliseltä laittaa poikaa enää masulleen lattialle. Ehkä se konttaus lähtee sitten joskus istuma-asennosta.

Tänään vilkaisin Tuomaksen yläikeniä. Näyttäisi siltä, että ne pullottavat vaaleina jo hiukan, joten tulisikohan sinne kohta uudet hampit?

 

11.1.2005 tiistai (klo 14:30)

Tuomas sammui ekoille (!) päikkäreille jokin aika sitten. Käytiin moikkaamassa Ninaa ja Samulia. Lähdettiin heti aamupuuron jälkeen. Tuomas heräsikin vasta 9:20! Yöunia kertyi siis huimat 12,5 tuntia. Huh! Tultiin yhden maissa kotiin.

Samuli ryömii jo hirmuista vauhtia. Kauhoo kuin mikäkin uimamies konsanaan lattialla viilettäen.

Ensin pitää tietty morjestaa kaveria!
[tök tök, terve Samuli!]

Tämä se vasta oli upee menopeli
[poitsut ja hieno auto]

Jotain uuttakin testattiin
[Tuomas kokeili Samulin kävelykärryä]

Mutta tämä oli yli kaiken!
[ja tää oli sikamagee puhelin]
[Samuli ja Ninakin katsoo puhelinta] [Tuomas soittaa]

Mukavaa oli! Pikkumiesten touhujen seuraaminen on hauskaa ja ehtiväthän äipätkin siinä sivussa vaihtaa kuulumisia :) Kotimatkalla Tuomas hyytyi tyystin. Kehä kolmosen sijaan ajelinkin pikkuteitä, jotta Tuomas sai hetken uinahtaa. Ja oli vielä niin ihana ilmakin! Kerrankin paistaa aurinko. Lumet ovat tipotiessään, nurmikot loistaa vihreinä. Pihatiet ovat tosin jäässä kuin etelänavalla konsanaan. Kotona sitten vaan syötiin ja vaihdettiin vaippa, hetken Tuomas leikkikin vielä. Sitten tuli nukkumatti ja vei pikkumiehemme "kauneusunille".

 

17.1.2005 maanantai (klo 13:50)

Jep jep. Tänä päivänä Tuomaksen päiväunet ovat taas kiven takana piilosilla. Nyt taisi sammua ekaa kertaa unille. Välillä känistään, nauretaan, hihkutaan ja kitistään. Kaikki on jees vain hetken.

Enpä ole liikoja taas kirjoitellut. Tässä jotakin lyhykäisesti.

Viime keskiviikkona oltiin mummin luona. Torstaina lööbailtiin kotona. Perjantaina siivottiin ja puolilta päivin kävi kylässä Hanna ja Cecilia. Illalla käytiin vaan kaupassa. Kauppa onkin muuten Tuomaksen "treffipaikka" :D Poitsu tähyilee niin innoissaan muita äitejä ja lapsia ;) Hihkuu ja juttelee kassatädillekin :D

Lauantaiaamuna Tuomas nukkui ihanasti varttia vaille yhdeksään ja vielä jonkin ajan kuluttua puurosta kuukahti taas unille :) Illalla tulivat kylään Sanna ja Vepi. Tehtiin porukalla tortilloja, höpöteltiin, syötiin jätskiä ja pelattiin Trivialia. Mukavaa oli! Tuomas laitettiin nukkumaan jo ennen ysiä, kun pikkumies oli ihan tööt. Me vanhukset pelailtiin vielä hetki. Vieraiden lähdön jälkeen kävimme vielä Valton kanssa pitkästä aikaa omassa saunassa :)

Sunnuntaina käytiinkin sitten tuttuun tapaan mummin luona syömässä. Illalla kotona Valto kylvetti poitsun ja sitten Tuomas innoissaan teki vielä konttaustreenejä. Näyttää niin siltä, että NYT poitsu lähtee liikkeelle, mutta ei vielä -kään. Tuomas pitää meitä tosiaan jännityksessä - milloin? Hyvältä näyttää kuitenkin :)

 

Lisäys (klo 15:00) Luin Da Vinci -koodin loppuun perjantaina. Ah mikä nautinto! Kaikki indianajonesit ovat lälläripoikia tämän harvardproffan vierellä. Graalin taru hohtaa paremmin kuin koskaan. Lisää tällaisia!

 

19.1.2005 keskiviikko (klo 10:20)

Tautia pukkaa. Voi ärsytys, kiukku ja kähinä. Maanantai-iltana oli outo olo, kylmäsi ja väsytti, tiistaiaamuna kurkku oli karhea, sitten alkoi nenä vuotaa ja lopulta koko pää meni tukkoon. Tänä aamuna sain vaan kähistyksi Tuomakselle, kun ääntä ei meinannut tulla ja puhuminen ja röhiminen vaan sattui kurkkuun. Nyt on jo hieman parempi. Pää on vielä yhtä jomotusta ja kaikki tekeminen väsyttää. Kunhan nenä pysyy auki, niin kai se tästä. Tein taas hedelmäsalaattia (kuten melkein joka päivä nykyään), josko luonnon omat rohdot auttaisivat ;) Höpö höpö, tuo oli kuin suoraan jostain kotimaisen kurkun ja tomaatin mainoksesta :D Yritän pestä käsiä ja pärskiä aina nenäliinaan, mutta hengittämättä en osaa olla, ihme juttu - en vain haluaisi tätä lentsua talon miehille jakaa :P

Eilen kävin Tuomaksen kanssa vaan mummin luona muutaman tunnin. Poitsu ei nukkunut aamu-unia ja torkahti mummin luona vain vaivaiset puoli tuntia. Alettiin kummatkin olla sitten niin väsyjä, että päätin lähteä kotiin. Saisin pojan nukkumaan ja itse saisin huilattua hetken. Katselin töllöstä "murhasta tuli totta" -sarjaa. Hih. Huvittava vanha klassikko. Sitten poitsu heräsikin, syötiin ja sitten olikin aika pilkkoa rehuja peruna-porkkana-purjo-sosekeittoon.

Valto lähti illaksi Krisun ja Hannan luo väkertämään laajakaistajuttuja. Vietimme Tuomaksen kanssa iltaa kahdestaan, narinoineen ja käninöineen, päivän unisaldo kun jäi aika onnettomaksi. Puuh.

Tänään olisi Hannan Tupperware-kutsut illalla. Mutta en taida voida mennä, en halua tartuttaa tautia muihin pikkuisiin. Valto taitaa mennä viihdyttämään isäntää, joka joutuu kärsimään mamma- ja muksulaumasta kolisevine kippoineen. Minä kun jo luulin, että "viimeinkin" tulen kokemaan elämäni ensimmäiset (ja varmaankin viimeisetkin) tupperikutsut. Hih. Mikä menetys ;) Olen ihan periaattesta vastaan niitä törkeän hintaisia kippoja. Olkoon sitten kuinka loistavia ja kestäviä tahansa. Minä ostan kipponi tavallisesta kaupasta, todennäköisesti paljon halvemmalla ja saanpahan juuri sellaisia kuin haluan. Seli seli. Mutta periaatteesta ainakin ;)

Tuomas on harjoitellut konttausta ahkerasti. Eilisiltana eteni konttausasennossa muutamia "askeleita", pari kertaa pomppi kuin kenguru :D Jotenkin jalat eivät vielä ole sisäistäneet ihan täysin, miten tulisi toimia. Olen houkutellut poitsua pallon avulla konttaamaan. Se tepsii aika hyvin. Laitan pallon sellaisen etäisyyden päähän, että siihen ei yletä pelkästään kurkottamalla. Jos pallo taas on liian kaukana, niin sitten yrityksen jälkeen Tuomas vaan peruuttaa istumaan. Palloleikeistä Tuomas tykkää :)

Nyt päivitys ja sassiin, sitten ehkä ehdin vielä hetkeksi huilaamaan...

 

21.1.2005 perjantai (klo 13:20)

Lunta tulee niin ettei sekaan mahdu. Plaah. Lumitöitä riittäisi, mutta minun aikani ei meinaa riittää niille. Tekemistä riittäisi, muttei tunnu millään olevan kaikelle aikaa, eikä oikein jaksamistakaan :(

Olen ollut viime päivät kiukkuinen. Äkäinen kuin pesästään potkittu ampiainen syksyllä. Kai se on tämä flunssa, joka risoo ja rassaa. Tukkoista on ollut. Toinen plaah.

Joskohan Tuomas nyt nukkuisi hetken, jotta saisin pikapäivityksen tehtyä. Päikkärit kun on nykyään mitä on...

Keskiviikkona Valto meni siis taas Krisulle ja Hannalle, ei nyt varsinaisesti Tupperware-kutsuille, vaan isännän seuraksi vaan ;) Tietokonehuoneessahan miehet olivat arvatenkin viihtyneet hyvin ;) En saanut Tuomasta torkahtamaan illan suussa enää, joten pakkasin pojan ja kimpsut kampsut ja hurautin mummin ja vaarin luo "kahville". Mummin ja vaarin luona oli kylässä vaarin veljen vaimo, jota Tuomas tapitti pitkään ja hartaasti. Taitaa poitsu taas vierastaa... mutta ei mummia ja vaaria :) Tuomas leikki mummin kanssa iloisesti ja istuskeli pitkän tovin vaarin sylkyssä nätimmin kuin meidän sylissä ikinä. Taitaa tykätä vaarista ;) Ilta meni siis huomattavasti mukavammin ja kotiin tultiin taas velliaikaan.

Eilen alkoi sitten tuo talvistuminen. Illalla käytiin kaupassa ja sitten Valto häippäsi taas Krisun ja Hannan luo. Taas, niin, laajakaistayhteys kun piti nyt toimia ja se piti vielä viritellä toimintakuntoon. Minä käytin Tuomaksen kylvyssä, kun poitsu päivällä onnistui oksentamaan itsensä yltä päältä sotkuiseksi. Uhg. Pakkohan se oli pikkumies pesulle saada. Valto meillä yleensä hoitaa nuo kylvetykset, kun minun selkäni ei meinaa kestää. Mutta nyt kun Tuomas istua nököttää ammeessa, eikä äipän tarvinnut liikoja kannatella poikaa (paitsi välttämättömien pesujuttujen ajan) niin ihan hyvin kylpytuokio sujui ja selkäkin kesti ihan hyvin. Tuomas loiskutti kylppärin litimäräksi, samoin äitiraukan. Onneksi ei ollut housuja jalassa, paita kyllä meni vaihtoon ;) Kylvyn jälkeen leikittiin jälleen pallolla ja sitten tuli iltavellin paikka. Pikkumies olikin jo ihan valmis unille.

Aamulla Tuomas heräsi jo vähän ennen kahdeksaa. Pian puuron jälkeen alkoi kuitenkin jo väsykitinä, joten pistin poitsun unille jo yhdeksän maissa. Ja sinne hyytyi! Olin ihan ihmeissäni ja tyytyväisenä lähdin ulos operaatioon "auto esiin kinoksesta". Ehdin muutaman vedon tehdä lumiharjalla, kun kuulin huoltoyhtiön lumiauran tulevan. Sisälle siis mars! Tuomas kun yllättäen herää, kun moinen jurnuttaa edes takaisin mennä ikkunan ohi. Kuten eilen illalla esimerkiksi :( Huoh. Niihän siinä kävi taaskin. Se niistä unista. Leikittiin tunti ja vähän päälle, sitten Tuomas oli valmis yrittämään unia uudestaan. Pääsin viimeinkin vähän kaivamaan autoa hangesta ja lapioimaan etuoven edustan ja takapihan laudoituksen. Takaisin tullessa olin märkä kuin olisin vaatteet päällä käynyt uimassa. Painava lumi kyllä kävi selän päälle. Ja nuhaisena lapion heiluttaminen oli tuplaverroin raskaampaa. En kovin kauaa uskalla enää olla pois, kun mitään itkuhälytintä en tosiaan viitsi mukanani kantaa. Joten nämä ulkohommat meni vähän juosten kusemalla tyyliin.

Nyt olen saanut alakerran imuroitua. Kai tämä yläkertakin täytyy vielä imuroida, kun Tuomas herää. Olen viimepäivät hikoillut kyllä kuin sika, tuskaista hikeä. Viime yönäkin heräsin kolmen jälkeen ja olo oli kuin rikkinäisessä vesisängyssä ;) Viime yönä sain pari hyvää uniputkea, kerran vain heräsin avaamaan nenukkia. Aikaisemmat yöt on mennyt hereillä, tukossa ja pikkupätkiä torkahdellen. Kolmas plaah.

Tuomas konttailee jo jonkin verran, ehkä metrin verran on parhaimmillaan edennyt nelivetona :) Mutta en laske tuota vielä varsinaiseksi konttaamiseksi, kun meno on vielä aika hapuilevaa. Lelujen perässä Tuomas menee, ei niinkään että menenpä vaan tuonne... Tosin jos lelu, esim. pallo, menee liian kauaksi, niin sitten on parasta pyllähtää hetkeksi tuumaamaan :D Niin ja se kengurun loikka, josta aikaisemmin mainitsin, onkin ehkä ennemminkin sammakon hyppy ;) Kyllä se tästä kohta lähtee :)

 

25.1.2005 tiistai (klo 9:30)

Viikonloppuna Tuomas tuli kipeäksi. Aamulla en huomannut mitään. Valto lähti parturiin ja Tuomas heräsi päikkäreiltä. Aloin ihmetellä, kun poitsu tuntui niin kuumalta; ei sellaiselta normaalilta lämpöiseltä vaan hehkuvalta kekäleeltä. Samalla kun Valto tultuaan putsasi autoani hangesta (kiitos Kulta :)) mittasin Tuomaksen lämpöä. Mittari kipusikin hetkessä yli kolmekasin ja päätyi 38,8 asteeseen. Siinä olikin selitys kitinään.

Sitten muistimmekin taas, miksi suppojen käyttö on suositumpaa kuin mikstuuran antaminen vauvojen kivuille ja kuumeelle. Ostimme joskus aikanaan Panadolin mikstuuraa ja ajattelimme, että lusikallahan sitä on helppo antaa. Jep jep. Tosi helppoa ;) Ensimmäinen lusikallinen meni outouttaan ihan hyvin, toinen ei melkein mitenkään ja sen jälkeen tulikin sitten edellinen ateria ulos. Ugh. Ei enää mikstuuroita siis.

Päätimme kuitenkin lähteä mummin ja vaarin luo syömään, kun eihän siinä ulkona juurikaan tarvinnut olla. Matkalla pysähdyimme apteekissa ja Valto kävi hakemassa suppoja. Laitoinkin supon heti mummin luona. Tuomas oli lauantain sylilapsi, uni ei tavallista enempää maittanut, mutta leikkiäkään ei oikein jaksanut.

Illalla kotona tuikkasin taas supon ennen iltavelliä ja nukkumaanmenoa. Tuomas nukkui hyvin puoleen yöhön asti, jolloin itse menimme nukkumaan. Puoli yhdeltä yöllä alkoi itkuinen heräämisrumba. Poika heräsi itkemään, syliteltiin, istuskelin sängyn laidalla, nukuttiin hetki, ehkä vartti, ehkä puolituntia tai kolme varttia, sitten kaikki alkoi uudestaan. Neljän aikaan ajattelin, että tästä ei tule mitään ja huikkasin Valtolle, että lämmittää maitoa. Jos vaikka neste auttaisi, kun poika tuntui niin kuumeiselta. Maidon jälkeen pikkumies hyytyi täysin ja nukkui vähän yli kahdeksaan :) Itse nukahdin ensimmäisen kerran vasta vähän ennen viittä. Krooh! Pari kolme tuntia kertyi unisaldoa. Huoh.

Sunnuntaiaamuna Tuomaksella oli kuumetta vielä 38,5 astetta, mutta iltaa kohden kuume katosi yhtä salaperäisesti kuin oli tullutkin. Illalla en enää suppoa laittanutkaan, olisi varmaan kuitenkin pitänyt. Nukahtaminen oli niiiiiiiiin vaikeaa, uni tuli hetkeksi, sitten tuli itku, syliteltiin ja istuskelin taas sängyn laidalla katsomassa pojan unituhinoita. Kovin levotonta oli unen metsästys. Itku tuli, jos yritin poistua paikalta. Vasta joskus puolen yön aikaan uni voitti ja pääsimme kaikki nukkumaan :) Aamu tuli vaan aivan liian aikaisin.

Eilen Tuomas vaikutti jo paremmalta. Väsy kyllä oli, mutta ei päikkärit sen paremmin menneet vieläkään. Illalla viiden aikaan laitoin väsyneen poitsun sitten sänkyynsä, ajattelin, että josko torkkuisi edes sen puoli tuntia. Hoh! Tuomas heräsi seitsemältä! Sitten tulikin jo kiire kauppaan.

Viime yön Tuomas nukkui jo hyvin. Heräsi vaan kerran, mutta silloinkin peitto oli karannut. Peitto kun on ihan must, uni ei tule, jos peiton kulmaa ei pääse hiplaamaan ;)

Mitäs muuta. Viikonloppu meni siis vaan ollessa ja poitsua hoidellessa. Oma flunssanikin alkaa onneksi pikku hiljaa olemaan ohi, vaikka kyllä noita nenäliinoja vieläkin kuluu.

Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että Tuomas konttailee :) Ei kovin pitkiä matkoja, mutta ensin vähän, sitten istuskelee ja jatkaa taas. Meno on vielä aika hapuilevaa, mutta menoa kuitenkin. Joitakin intohimojakin on jo tullut: syöttötuoli, keittiöjakkara, vessan ovi ja rattaat. Niiden hiiaus edes takaisin on Tuomaksen lempipuuhia :D Jostain syystä keittiöjakkara on päätynyt keittiön nurkkaan vähän syrjempään ;) Samoin Tuomaksen oma huone on jo tainnut käydä liian tylsäksi, kun kaikki nurkat on koluttu läpi, joten pikkumies viipottaa nykyään melkein saman tien tietokonehuoneeseen :D Ne miehet! :D Kyllä, on ehdottomasti aika saada portti tänne yläkerran rappusiin. Ei tiedä milloin Tuomas huomaamatta ehtii sinnekin.

Nyt Tuomas on koisinut aamu-unia jo yli tunnin. Väsy taisi vielä painaa pikkumiestä, mutta muuten kaikki vaikuttaa jo olevan hyvin :)

 

26.1.2005 keskiviikko (klo 9:00)

Tänään on onnittelujen päivä :)

Onnea Tuomas 10 kk!

Tässä muutama kuva meidän "pienestä" maailman valloittajasta, tutkimusmatkailija Tuomaksesta.

[Tuomas 10 kk] [Roskien metsästäjä] [Kuka kävi kumoamassa turvakaukalon?]

Ja Onnea myös vaarille syntymäpäivän johdosta! Tänään saadaankin synttärikakkua :)

 

28.1.2005 perjantai (klo 9:25)

Eilen Tuomas oli ekaa kertaa lääkärillä. Ei neuvolalääkärillä, vaan ihan "oikealla" lääkärillä ;) Edellisenä iltana, ennen kuin mekään olimme menneet nukkumaan, Tuomas yski sängyssään, nukkui kuitenkin. Aamulla poitsu heräsi kuudelta itkemään ihan röhäisenä ja tukkoisena. Yskitti ja itketti, kovasti. Poika tuntui niin kovin kränäiseltä, että yhdeksän aikaan aamulla soitin terveyskeskukseen. Yllätyin, kun täti kertoi, että omalle lääkärillemme oli kolmekin aikaa vapaana. Varasin myöhäisimmän ajan, jotta ehtisin järjestää lääkäriin menemisen. Soitin Valtolle, että lähteekö hän kuskaamaan meitä vai lähdenkö minä raapimaan autoa ja siirtämään sen tolpan luo lämpiämään. Valto ei työkiireiden vuoksi ehtinyt lähteä, joten odottelin, että sain Tuomaksen nukkumaan ja sitten menin pikaisesti ulos hommiin. Tuomaksen nukkuminen kun ei oikein onnistunut, niin onnettoman kipuisen tuntuinen poitsu oli :( Väsytti, yskitti ja itketti.

Koko lääkärireissussa meni vain vajaa tunti. Ehdin juuri terveyskeskuksessa riisua pojan ja hetken kerkesimme pällistellä menoa siellä, sitten lääkäri jo kutsuikin meidät sisään. Taisi lääkäritäti tuumata, että jaahas, taas yksi ylihuolestunut, nuori ja kokematon äiti - ei Tuomaksessa mitään vikaa ollut :) Keuhkot ja korvat olivat puhtaat, toisessa korvassa oli vaan iso vaikkumälli, jonka poistamisesta Tuomas ei tykännyt yhtään. Ei sitten tosiaankaan yhtään, korvien tutkimisesta yleensäkään. Kurkussa ei näkynyt myöskään mitään. Joten, kaikki kai tällä erää hyvin. Keuhkoissa on vaan limaa, joka pitää yskiä pois, muuta keinoa ei kuulemma ole.

Täytyy sanoa, että kerrankin jäi terveyskeskuksen toiminnasta positiivinen kuva. Saimme ajan nopeasti, tarjolla olisi ollut useampikin aika. Pääsimme lääkärin luo ajallaan, jopa hiukan etuajassa ja lääkäri oli mukava. Eikä käynti edes maksanut mitään! Kyselin lääkärikäynnin jälkeen tyhmänä aulan tiskillä, että mitenkäs maksupuoli? Täti kertoi lievä hymy kasvoillaan, että alle 18-vuotiailta ei maksa mitään. Mikäs siinä, kiitos ja näkemiin! :) Olemme tosin aikeissa (edelleenkin! ;)) ottaa Tuomakselle sairausvakuutuksen, mutta sekin on toistaiseksi aina vaan jäänyt... Ennen hoitoon menoa asia täytyy kuitenkin hoitaa.

Aih ja voih, eilinen Tuomaksen ronttaaminen turvakaukalossaan kävi vaan kunnon päälle. Treenauksen puutetta, sanoi Valtokin. Niinpä niin. En saanut autoa parkkiin ihan lähelle, joten roudasin poikaa ja koppaa sitten jonkin matkaa. Puuh! ;)

Näin jälkeen päin ajatellen olin varmaankin vaan se ylihuolestunut ja kokematon äiti, mutta nyt on ainakin hyvä olo, kun tietää, että korvissa ja keuhkoissa ei ole mitään häikkää. Tuomas on nimittäin roplannut korviaan ahkerasti. Mutta ehkäpä poitsu on vaan havainnut, että hei, tässähän on kivat lärpättimet! ;)

Tämä aamu onkin ollut jo parempi. Yskiminen ei enää itketä, välillä vähän kyllä hämmästyttää pikkumiestä. Aamupuuron jälkeen Tuomas leikki kuitenkin iloissaan, olkkarista kuului ahkeraa läpsytystä, kun poitsu painoi mennä sinne tänne. Vähän väliä sain olla vilkuilemassa, mitä mies touhuaa :) Mutta on se kiva, kun Tuomas vihdoinkin pääsee tutkimaan kämppää ja liikkumaan ihan itse :) Vaikkakin, ei -sanaa meillä käytetään nykyään paljon useammin kuin ennen :D Hiljaisen hetken selityskin oli se, että poitsu tapitti Ihanaa Aamua puolen metrin päässä telkkarista :D

 

31.1.2005 maanantai (klo 12:20)

Tänään on kaunis talvinen päivä :) Aurinkoa pitkästä aikaa, se tekee hyvää.

Valtokin on nyt sitten kipeänä :( Viikonloppu meni kuumeillessa. Töihin piti mennä, pakko.

Tuomaksen kanssa menen tänään iltapäivemmällä 10-kk neuvolaan. Kerron kuulumiset huomenna, tai kunhan ehdin.

Tuomas viipottaa, konttaa niin onnessaan. Meidän pikkumies :) Menossa joka paikkaan. Kaikkea pitää tutkia, sitten tullaan hypistelemään lahjetta, ja taas mennään.

 

 

[takaisin ihan alkuun]